Turhien F1 kysymysten/vastausten/asioiden toikki

ProjectMaster

Well-known member
Liittynyt
17.12.2013
Viestit
1649
Musta lippu, jossa on keskellä oranssi ympyrä ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettajan autossa on jotain vikaa, joka on haitaksi joko katsojien tai kuljettajan terveydelle. Kuljettajan tulee ajaa varikolle korjauttamaan ongelma.
Lippu, joka on puoliksi musta ja puoliksi valkoinen ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettaja on syyllistynyt epäurheilijamaiseen käytökseen.


Koskahan näitä lippuja on viimeksi jouduttu kisan aikana käyttämään? Ja ylipäänsä, monestiko? Ei nimittäin ihan yleistä oo ollut.
Hatara muistikuva, että Kobayashille olisi joskus näytetty mustaoranssia lippua. Saattoi tosin olla GP2 sarjassa eikä edes Kobayashi, mutta joskus kai olen tuota nähnyt käytettävän. Se on tosin eri asia, että näytetäänkö tuota nykyään konkreettisesti vai käsketäänkö radion välityksellä tulemaan varikolle, kuten Hamiltonille tehtiin Bakussa.
 

WebSlave

Trackman
Liittynyt
9.2.2005
Viestit
29660
Koskahan näitä lippuja on viimeksi jouduttu kisan aikana käyttämään? Ja ylipäänsä, monestiko? Ei nimittäin ihan yleistä oo ollut.
Tuolta löytyy yksi mahdollinen vastaus.

F1 Fanatic via Racefans sanoi:
I believe the last time an F1 driver was shown the black-and-orange flag was Robert Kubica for his broken front wing during the 2009 Italian Grand Prix.

And the seldom-seen black-and-white flag for “unsportsmanlike driving” last appeared during the 2010 Malaysian Grand Prix when Hamilton repeatedly changed his line to try to keep Vitaly Petrov behind. The message apparently failed to get through: at the same track 12 months later Hamilton did exactly the same thing with Alonso and received a 20-second penalty.
 

Bleu

Olivier Bocques Fan Club
Liittynyt
14.4.2000
Viestit
8552
Sainz sai mielestäni mustaoranssin lipun repsottavasta etusiivestä toissa vuoden Singaporen kisassa.
 

Bunder

Well-known member
Liittynyt
21.2.2017
Viestit
705
Ulkomuistista kimi ja Ricciardo eivät ole vissiin olleet Singaporea 2015 lukuunottamatta samaan aikaan podiumilla? Olisi kiva katsoa lähteekö Kimi mukaan kengästä juomiseen :ahem:
 

Charlie

Elämän jakojäännös
Liittynyt
13.12.1999
Viestit
6454
Sijainti
Pahassa paikassa
Tuli Bakusta ja Alonsosta mieleen, että milloin viimeksi joku on onnistunut raahautumaan varikolle (ja jatkamaan kisaa) autolla josta on kaksi saman puolen rengasta kokonaan puhki? Joskus muistelen jonkun tulleen varikolle niin, että on toisen puolen eturengas ja toisen puolen takarengas tallella, pystyy vähän paremmin ohjaamaan ja kaasuttelemaan. Alonsohan osui vähän varikkomuurin seinäänkin kun auto oli huonosti ohjattavissa pelkillä toisen puolen renkailla.
 

Corvair

Well-known member
Liittynyt
10.10.2016
Viestit
320
Enpäs tiennytkään, että tuo Kimoa on Alonson itsensä perustama muotibrändi. Aika näkyvästihän Alonso on tuotteitaan esim. kisaviikonloppuina käyttänyt, mutta oletin että olisi tavanomaisemmasta sponsoroinnista kyse. No, ihan hyvä diili ilmeisesti Mäcin kanssa, saahan tässä Alonso brändilleen huikeasti medianäkyvyyttä. Tiedä vaikka vaikuttaa kuskivalintoihinkin, jos Alonso vaihtaakin jossain vaiheessa kokopäivätoimiseksi vaatemoguliksi ;)

https://www.sportskeeda.com/f1/everything-you-need-to-know-about-fernando-alonso-s-lifestyle-brand-kimoa-where-to-buy-best-selling-products-and-more
https://youtu.be/pu4rluYllns
 

Formunaattor

Well-known member
Liittynyt
8.4.2014
Viestit
592
Enpäs tiennytkään, että tuo Kimoa on Alonson itsensä perustama muotibrändi. Aika näkyvästihän Alonso on tuotteitaan esim. kisaviikonloppuina käyttänyt, mutta oletin että olisi tavanomaisemmasta sponsoroinnista kyse. No, ihan hyvä diili ilmeisesti Mäcin kanssa, saahan tässä Alonso brändilleen huikeasti medianäkyvyyttä. Tiedä vaikka vaikuttaa kuskivalintoihinkin, jos Alonso vaihtaakin jossain vaiheessa kokopäivätoimiseksi vaatemoguliksi ;)

https://www.sportskeeda.com/f1/everything-you-need-to-know-about-fernando-alonso-s-lifestyle-brand-kimoa-where-to-buy-best-selling-products-and-more
https://youtu.be/pu4rluYllns
Joo ja tämä kertoo myös osaltaan millaisessa tilanteessa McLaren on ja millaista asemaa Alonso siellä nauttii.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
Tilastonikkarit,

onko olemassa (jos on, milloin?) kautta, jossa kauden ensimmäisellä neljänneksellä kärkimiestä yli 50 pistettä perässä ollut kuljettaja olisi voittanut kauden päätteeksi mestaruuden?
Ja mikä on "suurin" piste-ero, jonka jonkun kauden mestari on onnistunut haastajana kuromaan kiinni?

Tuli mieleen pistetaulukkoa katsomalla.
Tällaiselta näyttävät F1:n maailmanmestarien suurimmat piste-erot vuosina 1950-2018 silloin kun he haastajina tai haastajan asemaan joutuneina kesken kauden ovat ne onnistuneet kuromaan kiinni ja jos he eivät ole joutuneet, merkitsen ne tähän vain johtonsa läpi kauden säilyttäneeksi ensiksi vuosien 1950-1959 osalta ja siitä sitten vuodesta 1960 alkaen seuraaviin viestiin/viesteihin tilanteen mukaan:

1950: Giuseppe Nino Farina 4 pistettä pidettyään johtajan asemansa muutoin läpi kauden Reims-Gueuxin kisasta lähdettäessä kauden päätöskilpailuun Monzaan

1951: Juan Manuel Fangio 2 pistettä pidettyään johtajan asemansa muutoin läpi kauden Spa-Francorchampsin kisasta lähdettäessä Reims-Gueuxin kisaan minkä jälkeen Fangio johti kautta mestaruuteen asti

1952: Alberto Ascari 9 pistettä koska mies oli vain kauden avauskilpailusta Bremgartenista poissa ja voitti kaikki muut kauden voitettavat kilpailut mestaruuden ohella

1953: Alberto Ascari säilytti johtonsa läpi kauden maailmanmestaruuden uusien ja voittaen kaikki kauden voitettavat kilpailut

1954: Juan Manuel Fangio säilytti johtonsa läpi kauden

1955: Juan Manuel Fangio 1 ja 1/3 pistettä pidettyään johtajan asemansa muutoin läpi kauden Monacon kisasta lähdettäessä Spa-Francorchampsin kisaan minkä jälkeen Fangio johti kautta mestaruuteen asti

1956: Juan Manuel Fangio 6 pistettä Reimsin kisasta puhuttaessa Peter Collinsiin ja lähdettäessä Silverstonen kisaan minkä jälkeen eroa oli piste ja Nürburgringin kisasta eteenpäin Fangio johti kautta mestaruuteen asti ja tätä ennen Buenos Airesissa, Monacossa ja Spa-Francorchampsissa Fangio oli ollut Jean Behraa ja Peter Collinsia 1-2 pistettä jäljessä

1957: Juan Manuel Fangio säilytti johtonsa läpi kauden

1958: Mike Hawthorn 10 pistettä Zandvoortin aikaan, ensimmäisen kerran Reimsissä oli tasapelissä Stirling Mossin kanssa Reimsin kisan aikaan ja Silverstonen kisasta eteenpäin johti loppukauden mestaruuteen asti

1959: Jack Brabham säilytti johtonsa läpi kauden

Vuodet 1960-1969 ja siitä eteenpäin tulevat vuodet tulevat seuraavaan viestiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
Tilastonikkarit,

onko olemassa (jos on, milloin?) kautta, jossa kauden ensimmäisellä neljänneksellä kärkimiestä yli 50 pistettä perässä ollut kuljettaja olisi voittanut kauden päätteeksi mestaruuden?
Ja mikä on "suurin" piste-ero, jonka jonkun kauden mestari on onnistunut haastajana kuromaan kiinni?

Tuli mieleen pistetaulukkoa katsomalla.
Tässä jatkoa viime kysymykseen vuosien 1960-1969 ja 1970-1979 osalta siihen mitä tulee mestareihin toimimiseen haastajina:

1960: Jack Brabham 14 pistettä Monacon aikaan kun kauden avauksessa Buenos Airesissa nk. Tiikeri-Jaakko tai nk. Kenguru-Jaakko oli keskeyttänyt ja Monacossa liputettiin pois kisasta mustalla lipulla, ensimmäisen kerran Reimsissä oli tasapelissä Bruce McLarenin kanssa Reimsin kisan aikaan ja Silverstonen kisasta eteenpäin johti loppukauden mestaruuteen asti

1961: Phil Hill 5 pistettä kauden avauksen eli Monacon kisan aikaan Stirling Mossille ja muutoin 2 pistettä Zandvoortin kisan aikaan Mossille ja Wolfgang von Tripsille, uudestaan 2 pistettä Aintreen kisan aikaan von Tripsille ja lopulta 4 pistettä Nürburgringin kisan aikaan von Tripsille ja milloin seuraavassa kisassa Monzassa mestaruus varmistui ikävällä tavalla kun von Trips menehtyi

1962: Graham Hill säilytti johtonsa läpi kauden joskin oli tasoissa Monacon kisan aikaan Phil Hillin eli tuolloisen hallitsevan maailmanmestarin kanssa

1963: Jim Clark 9 pistettä kauden avauksen eli Monacon kisan aikaan Graham Hilliä perässä kun keskeytti, mutta merkittiin maaliin 8:ksi kun voittaja oli tietenkin Hill, Spa-Francorchampsin kisan aikaan voiton jälkeen oli enää pisteen perässä Bruce McLarenia ja Zandvoortista eteenpäin Clark johti kauden loppuun asti ja oli siten maailmanmestari voittaen melkein kaikki kilpailut kaudella Nürburgringiä ja Watkins Gleniä huomioimatta ja nämäkin voitot Clark menetti vain teknisten vaurioiden takia

1964: John Surtees 20 pistettä Brands Hatchin kisan aikaan kun tätä ennen Spa-Francorchampsin kisan ja Rouenin kisan aikaan eroa oli ollut 16 pistettä sarjaa johtaneeseen Jim Clarkiin

1965: Jim Clark 4 pistettä Monacon kisan aikaan kun kauden avauksen Prince Georgen radalla Clark oli voittanut ja ainoa hänen edellään ollut kuljettaja koko kaudella oli Graham Hill ja Spa-Francorchampsin kisan jälkeen Clark ei kertaakaan luopunut johdostaan ja hän myös voitti mestaruuden ja oli jälleen erittäin lähellä tavallaan voittaa kaiken voitettavissa olevan ilman varhaista teknistä epäonnea Watkins Glenissä ja Mexico Cityssä ja myöhemmän kisan teknistä epäonnea Monzassa Jackie Stewartin ensivoiton aikaan kun Monacon aikaan Clark oli Indy 500:ssa voittamassa 70-kertaisen määrän enemmän palkintorahaa siellä kuin mitä F1:ssä Clark olisi Monacossa saanut starttirahaa

1966: Jack Brabham 9 pistettä kauden avauksen eli Monacon kisan aikaan Jackie Stewartin ollessa johtaja ja 7 pistettä Spa-Francorchampsin kisan aikaan Lorenzo Bandinin ollessa johtaja ja Reimsin kisan jälkeen Brabham saavutti MM-johdon eikä siitä luopunut jonka päätteeksi hänestä tuli maailmanmestari

1967: Denny Hulme 6 pistettä kauden avauksen eli Kyalamin kisan aikaan Pedro Rodriguezin ollessa johtaja ja Monacon kisan jälkeen Hulme ei milloinkaan luopunut MM-johdostaan vaan pysyi johtajana aina maailmanmestaruuteensa saakka

1968: Graham Hill 3 pistettä kauden avauksen eli Kyalamin kisan aikaan Jim Clarkin ollessa johtaja ja Clarkin menehdyttyä kauden aikana Hockenheimin F2-kisassa Hill Jaraman kisan jälkeen ei menettänyt johtoaan MM-kilvassa, mutta oli huonoimmillaan tasoissa Denny 'Karhu' Hulmen kanssa Mont-Tremblantin kisan aikaan vaikka lopulta Watkins Glenin ja Mexico Cityn kisojen myötä maailmanmestaruuden veikin nimiinsä

1969: Jackie Stewart säilytti johtonsa läpi kauden

1970: Jochen Rindt 13 pistettä Jaraman kisan aikaan kun Kyalamin eli kauden avauskisan aikaan ero oli 9 pistettä ja näistä kisoista puhuttaessa Rindt keskeytti molemmissa, mutta sai sijoituksen maalissa Kyalamissa olemalla 13:sta ja johtaja oli Jack Brabham kauden avauksen jälkeen ja sittemmin Jackie Stewart Jaramassa, jälleen Brabham Monacon kisassa ja Spa-Francorchampsin kisassa ja Stewart vielä kerran Zandvoortin kisassa ennen kuin Clermont-Ferrandin kisassa Rindt meni MM-johtoon eikä luopunut siitä eläessään koska Rindt voitti maailmanmestaruuden kuoleman jälkeenkin:frown:

1971: Jackie Stewart 3 pistettä Kyalamin kisan aikaan kun Kyalamin eli kauden avauskisan aikaan ero oli 3 pistettä Mario Andrettiin nähden kun Andretti otti tuolloin ainoan uransa Ferrarilla ajetun osakilpailuvoiton heti debyyttiajossaan ja Montjuic Parkin kisasta eteenpäin Stewart ei koskaan luopunut johtoon mentyään johdostaan MM-kilvassa ja oli kauden päätteeksi maailmanmestari

1972: Emerson Fittipaldi 9 pistettä Buenos Airesin kisan eli kauden avauskisan ja Kyalamin kisan aikaan kun johtaja oli ensin Jackie Stewart ja sittemmin Denny Hulme ja Jaramassa Fittipaldi oli tasoissa Hulmen kanssa, mutta Monacosta lähtien johti MM-kilpaa loppuun asti kunnes oli tuolloinen kaikkien aikojen nuorin maailmanmestari kauden päätteeksi

1973: Jackie Stewart 12 pistettä Montjuic Parkin kisan aikaan kun johtajana oli Emerson Fittipaldi ja Paul Ricardin kisan aikaan Stewart meni Emmosta ohi eikä luopunut MM-johdostaan ja voitti maailmanmestaruuden kauden päätteeksi vaikka ei päätöskilpailussa ajanutkaan lopettaen uransa

1974: Emerson Fittipaldi 9 pistettä Buenos Airesin kisan eli kauden avauskisan ja Österreichringin kisan aikaan kun johtaja oli ensin Denny Hulme ja sittemmin Clay Regazzoni ja Nivellesin kisan aikaan Fittipaldi meni ensi kertaa kaudella MM-johtoon pitäen MM-johdon Zandvoortin kisaan asti menettäen sen Dijon-Prenoisin kisan aikaan Niki Laudalle ja pääsi tasoihin Regazzonin kanssa vasta Mosportin kisan päätteeksi ennen kuin sitten Watkins Glenin kisan päätteeksi hänestä tuli maailmanmestari ikävissä tunnelmissa Helmuth Koiniggin menehtymisen takia

1975: Niki Lauda 12 pistettä Interlagosin kisan aikaan kun Emerson Fittipaldi johti niin sen kisan kuin kauden avauskisana ajetun Buenos Airesin kisan jälkeen MM-kilpaa ja Zolderin jälkeen Niki Lauda oli aina johdossa maailmanmestaruuteensa saakka

1976: James Hunt 49 pistettä Anderstorpin kisan aikaan kaudella jonka mestaruustaistoa tuntuivat määrittävän eniten tapaus Jaraman ja tapaus Brands Hatchin hylkäyksien oikeudellisuus tai epäoikeudellisuus toki Niki Laudan elämää uhanneen Nürburgringin onnettomuuden ja kisojen väliinjäämisen lisäksi ja myös Laudan luovutus elämän tähden Fujin kaatosateessa ja Hunt ei johtanut MM-kilpaa ennen kuin vasta kun oli maailmanmestari kun alkukausi meni keskeytysten tai huonojen sijojen muodossa Niki Laudan ollessa muutoin ylivoimainen

1977: Niki Lauda 9 pistettä Interlagosin kisan aikaan kun Carlos Reutemann johti tuolloin ja Laudan piste-ero oli samat 9 pistettä kauden avauskisan eli Buenos Airesin kisan jälkeen kun Jody Scheckter johti tuolloin MM-kilpaa ja Long Beachissa Lauda nousi tasoihin Scheckterin kanssa MM-johtajuudesta vain menettääkseen sen vähäksi aikaa aina Anderstorpiin asti johon mennessä Monacon jälkeen eroa suurimmillaan oli 7 pistettä kun Anderstorpissa eroa oli enää vain piste ja Dijon-Prenoisin jälkeen Lauda johti MM-kilpaa maailmanmestaruuteensa asti kun Lauda lopetti Ferrari-ajot heti kun mestaruus varmistui Watkins Glenin kisan jälkeen

1978: Mario Andretti 5 pistettä Monacon kisan aikaan kaudella ja tätä ennen Long Beachin kisan aikaan oli tasoissa Carlos Reutemannin kanssa MM-kilvasta puhuttaessa kun Monacon kisan aikaan MM-johtoon meni Patrick Depailler ja Zolderin kisasta eteenpäin Andretti johti läpi kauden maailmanmestaruuteensa asti vaikka se varmistui ikävällä tavalla Ronnie Petersonin loukkaantumisen ja ennen pitkää tapahtuneen menehtymisen myötä

1979: Jody Scheckter 17 pistettä Interlagosin kisan aikaan kaudella kuin tuolloin ja myös kauden avauskisan eli Buenos Airesin kisan aikaan silloin 9 pisteellä sarjaa MM-kilvan osalta johti Jacques Laffite ja Zolderin kisan aikaan Scheckter oli Laffiten kanssa tasoissa ja Monacon kisan jälkeen Scheckter piti MM-johtonsa aina maailmanmestaruuteensa saakka

Vuodet 1980-1989 ja loput vuodet jatkuvat seuraavaan viestiin.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
Tilastonikkarit,

onko olemassa (jos on, milloin?) kautta, jossa kauden ensimmäisellä neljänneksellä kärkimiestä yli 50 pistettä perässä ollut kuljettaja olisi voittanut kauden päätteeksi mestaruuden?
Ja mikä on "suurin" piste-ero, jonka jonkun kauden mestari on onnistunut haastajana kuromaan kiinni?

Tuli mieleen pistetaulukkoa katsomalla.
Tässä jatkoa viime kysymykseen vuosien 1980-1989 ja 1990-1999 osalta siihen mitä tulee mestarien toimimiseen haastajina:

1980: Alan Jones 5 pistettä Kyalamin kisan ja Long Beachin kisan aikaan kaudella kuin tuolloin ensin yksinään Rene Arnoux ja sittemmin Arnoux ja Nelson Piquet jakoivat MM-johdon ja Paul Ricardin jälkeen Jones ei luopunut MM-kilvan johdostaan ennen kuin vasta Imolan kisassa sen jälkeen Piquet johti pisteellä ennen kuin sitten Montreal ja Watkins Glen ratkaisivat mestaruuden Jonesin eduksi ja myös hylätty Jaraman voitto olisi tuonut Jonesille reilumminkin mestaruuden ja tätä ennen Zolderin kisan jälkeen Arnoux johti kahdella pisteellä Jonesiin nähden ja Monacon jälkeen Piquet johti kolmen pisteen erolla Jonesiin nähden

1981: Nelson Piquet 17 pistettä Silverstonen kisan aikaan kun kaudella enimmäkseen johti Carlos Reutemann vaikkakin avauskisan hyväksytysti Long Beachissa oli voittanut Alan Jones ja Rio de Janeiron kisan kuohuttavan päätöksen myötä Reutemann-Jones-kaksikko oli tasoissa minkä jälkeen Buenos Airesista eteenpäin Reutemann johti sarjaa aina Zandvoortin tasatilanteeseen asti minkä myötä Monzassa Reutemann johti vielä kolmella pisteellä ja Montrealin jälkeen enää pisteellä kunnes Las Vegasissa huonosti kävi ja Piquet oli maailmanmestari vaikkakin hylätty Kyalamin voitto olisi tuonut Reutemannille maailmanmestaruuden, mutta ajoittain kuitenkin näidenkin kahden herran tilanteet huomioiden reilummin ansaitsevampi mestari myös yhtä suuremmankin epäonnen piinaamana olisi ollut Alan Jones heti putkeen tuplamestarin ominaisuudessa kun ajoittain ajo-otteet olivat kauden mittaan huikeampia kuin itse mestaruuskaudella vuotta aiemmin ja Rio de Janeiron voitto tosiaan jäi myös saamatta vaikkakin kolme lisäpistettä olisivat vain tarkoittaneet loppupelissä muutoinkin tasapeliä Reutemannin kanssa ja Kyalamin hylätyn kilpailun osalta Jonesilla oli siitä vain keskeytys

1982: Keke Rosberg 16 pistettä Rio de Janeiron kisan aikaan kun hylkäykset jäivät voimaan Alain Prostin ollessa MM-kilvan johtaja ja sama ero oli Paul Ricardin kisan jälkeen Didier Pironin ollessa MM-kilvan johtaja juuri kun Pironin uran päättänyt loukkaantuminen tuli Hockenheimissa ja Dijon-Prenoisissa Rosberg meni edelle johtamaan MM-kilpaa ja ei luopunut johdostaan ensivoiton jälkeen missään vaiheessa ja voitti maailmanmestaruuden vaikkakin epäonni vei pisteitä Rosbergilta kuten myös sadasosien ja alle sadasosienkin päähän jäänyt mahdollinen ensivoitto Österreichringiltä kun voiton vei Elio de Angelis ja mikäli Rosberg ei olisi voittanut Dijon-Prenoisissa niin Rosberg olisi ollut ensimmäinen maailmanmestari ilman voittoa joka olisi silti toteutuneen historian mukaisesti muutoin voittanut maailmanmestaruuden ja ollut tasoissa Didier Pironin kanssa aina Las Vegasin päätöskilpailuun saakka

1983: Nelson Piquet 14 pistettä Österreichringin kisan ja Zandvoortin kisan aikaan Alain Prostia perässä kun muutoin Piquet oli parhaimmillaan ennen maailmanmestaruuden varmistumista MM-johdossa heti kauden avauskisan eli Rio de Janeiron kotikisavoittonsa jälkeen ja muutoin Long Beachin kisan jälkeen Niki Lauda johti pisteellä MM-kilpaa ja Piquet johti Paul Ricardin kisan jälkeen ja Imolan kisan jälkeen oli tasoissa Prostin kanssa ja Monacon kisan jälkeen johti kahdella pisteellä ennen kuin menetti johtoasemansa Spa-Francorchampsin kisan jälkeen eikä päässyt enää johtoon ennen kuin tietenkin maailmanmestaruus tuli selväksi myös ikävän nk. Rakettipolttoainekohun jälkeen

1984: Niki Lauda 15 pistettä Imolan kisan jälkeen Alain Prostin johtaessa MM-kilpaa ja Itävallan kotikisavoittonsa jälkeen Lauda ei koskaan menettänyt MM-kilvan kärkipaikkaa uransa viimeisen maailmanmestaruuden suhteen vaikka täpärän puolen pisteen varaan se jäi

1985: Alain Prost 9 pistettä Detroitin kisan jälkeen Michele Alboreton johtaessa MM-kilpaa ja Österreichringin kisan jälkeen näillä herroilla oli tasapeli ja Zandvoortin kisan jälkeen Prost ei koskaan luopunut kärkipaikastaan MM-kilvassa ja voitti vihdoin ja viimein maailmanmestaruuden ja kauden alussa Imolan kisan jälkeen myös Elio de Angleis johti Prostiin nähden parhaimmillaan 7 pisteen voimin

1986: Alain Prost 11 pistettä Jerezin kisan jälkeen Ayrton Sennan johtaessa MM-kilpaa ja Hungaroringin kisan jälkeen ja Estorilin kisan jälkeen Nigel Mansell johti myös MM-kilpaa samalla 11 pisteellä ja kauden aikana Prost johti Monacon kisan jälkeen ja Montrealin kisan jälkeen ja Paul Ricardin kisan jälkeen Prost ei enää johtanut MM-kilpaa ennen kuin kausi päättyi ranskalaisen maailmanmestaruusjuhliin

1987: Nelson Piquet 12 pistettä Spa-Francorchampsin kisan jälkeen Alain Prostin johtaessa MM-kilpaa ja Hockenheimin kisan jälkeen Piquet ei koskaan menettänyt otettaan uransa kolmannesta maailmanmestaruudesta

1988: Ayrton Senna 18 pistettä Mexico Cityn kisan jälkeen Alain Prostin johtaessa MM-kilpaa ja Hungaroringin kisan jälkeen he olivat tasoissa ja Spa-Francorchampsin kisan jälkeen Senna meni MM-johtoon, mutta Prost meni edelle Estorilin kisan ja Jerezin kisan ajaksi ennen kuin Senna Suzukan kisassa ajoi edelle ja oli maailmanmestari Adelaiden kisan ja kauden päätteeksi

1989: Alain Prost 7 pistettä Mexico Cityn kisan jälkeen kun Monacon kisan jälkeen Prost ja Ayrton Senna olivat tasoissa ja Paul Ricardin kisan jälkeen Prost ei koskaan luovuttanut MM-kilvan johtoaan kenellekään ja voitti maailmanmestaruuden kun tätä ennen ensi kerran Prost johti Imolassa ja aivan kauden avauksessa Rio de Janeirossa johti MM-kilpaa tietenkin heti alkuun Nigel Mansell

1990: Ayrton Senna 2 pistettä Silverstonen kisan jälkeen kun Alain Prost hetken aikaa johti MM-kilpaa kun muutoin Senna johti läpi kauden MM-taistoa

1991: Ayrton Senna säilytti johtonsa läpi kauden

1992: Nigel Mansell säilytti johtonsa läpi kauden

1993: Alain Prost 12 pistettä Doningtonin kisan jälkeen kun Ayrton Senna johti MM-kilpaa kuten vielä myös Monacon kisan jälkeenkin, mutta Montrealin kilpailun jälkeen Prost johti loppuun asti kaudella ottaen maailmanmestaruuden ja jääden eläkkeelle kisakuljettajana hommista vaikkakin ei testikuljettajan ennen kuin vasta vuoden 1996 päätteeksi

1994: Michael Schumacher säilytti johtonsa läpi kauden vaikkakin niukimmillaan eroa Damon Hilliin oli vain pisteen verran koko kaudella

1995: Michael Schumacher 6 pistettä Imolan kisan jälkeen kun Damon Hill johti MM-kilpaa, mutta Schumacher palasi takaisin MM-kärjeksi jo Barcelonassa eikä tämän jälkeen kertaakaan luopunut mestaruuden arvoisesta paikastaan

1996: Damon Hill säilytti johtonsa läpi kauden

1997: Jacques Villeneuve 14 pistettä Magny-Coursin kisan jälkeen kun Michael Schumacher johti MM-kilpaa ja Luxemburgin kisan jälkeen Villeneuve johti seuraavan kerran kunnes Suzukan kilpailun jälkeen johti Schumacherin Michael ja lopulta Jerezin kisan dramaattisen päätöksen jälkeen Villeneuve voitti maailmanmestaruuden

1998: Mika Häkkinen säilytti johtonsa läpi kauden joskin Monzan kisan jälkeen hänellä oli tasapeli Michael Schumacherin kanssa ennen Luxemburgin kisassa tapahtunutta karkaamista kohti maailmanmestaruutta

1999: Mika Häkkinen 12 pistettä Monacon kisan jälkeen kun Michael Schumacher johti MM-kilpaa ja Monzan kisan jälkeen hänellä oli tasapeli Eddie Irvinen kanssa ja kaikkiaan vuoden 1998 dominointiin verrattuna Häkkisellä oli vaikeampaa vuonna 1999 ja hän joutui taistelemaan selvemmin mestaruuden saadakseen ja Montrealista Hockenheimiin asti hän johti ensimmäisen kerran pidempään kaudella ja muutoin Spa-Francorchampsissa ja Nürburgringillä Häkkisellä oli pienpistejohto ennen päätösosakilpailua edeltänyttä neljän pisteen takamatkaa Eddie Irvineen Sepangin kisan jälkeen

Vuodet 2000-2018 tulevat seuraavaan ja viimeiseen viestiin tämän kysymyksen osalta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
Tilastonikkarit,

onko olemassa (jos on, milloin?) kautta, jossa kauden ensimmäisellä neljänneksellä kärkimiestä yli 50 pistettä perässä ollut kuljettaja olisi voittanut kauden päätteeksi mestaruuden?
Ja mikä on "suurin" piste-ero, jonka jonkun kauden mestari on onnistunut haastajana kuromaan kiinni?

Tuli mieleen pistetaulukkoa katsomalla.
Ja viimeaikaisen kysymyksen loppuun tulevat vielä vuodet 2000-2009 ja 2010-2018 siihen mitä tulee mestarien haastajina toimimiseen:

2000: Michael Schumacher 6 pistettä Spa-Francorchampsin kisan jälkeen kun Mika Häkkinen johti MM-kilpaa kuten kaikkiaan Unkarin Hungaroringin jälkeen johti vähän aikaa aina Monzan kisaan saakka ja muutoin Indianapolisista eteenpäin Schumacher johti loppuun asti MM-kilvan asemiaan menettämättä ja mestaruuteen päästiin

2001: Michael Schumacher säilytti johtonsa läpi kauden joskin Imolan kisan jälkeen hänellä oli tasapeli David Coulthardin kanssa ennen Barcelonan kisassa tapahtunutta karkaamista kohti maailmanmestaruutta

2002: Michael Schumacher säilytti johtonsa läpi kauden

2003: Michael Schumacher 16 pistettä Interlagosin kisan jälkeen kun Kimi Räikkönen johti MM-kilpaa ja Schumacher johti MM-kilpaa Montrealista aina kauden loppuun ja maailmanmestaruuteen asti

2004: Michael Schumacher säilytti johtonsa läpi kauden

2005: Fernando Alonso 4 pistettä Melbournen kisan eli kauden avauskisan jälkeen kun Giancarlo Fisichella johti MM-kilpaa, mutta Sepangin kisasta eteenpäin Alonso siirtyi MM-johtoon eikä luopunut paikastaan koko kaudella jolloin hänestä tuli maailmanmestari

2006: Fernando Alonso säilytti johtonsa läpi kauden joskin Shanghain kisan jälkeen hänellä oli tasapeli Michael Schumacherin kanssa ennen Suzukan kisassa tapahtunutta karkaamista kohti maailmanmestaruutta

2007: Kimi Räikkönen 26 pistettä Indianapolisin kisan jälkeen kun Lewis Hamilton johti MM-kilpaa ja kauden avauskisan eli Melbournen kisan jälkeen Räikkönen ei koskaan johtanut MM-kilpaa ennen maailmanmestaruutta joskin Sakhirin kisan jälkeen oli tasapelissä Lewis Hamiltonin ja Fernando Alonson kanssa

2008: Lewis Hamilton 10 pistettä Magny-Coursin kisan jälkeen kun Felipe Massa johti MM-kilpaa ja Silverstonen kisan jälkeen Hamilton oli tasapelissä Massan ja Kimi Räikkösen kanssa ja johti Hockenheimin kisasta lähtien melkein koko kauden loppuun asti olemalla vain 15 sekuntia maailmanmestaruudesta sivussa ennen ohitustaan Timo Glockista ja lievästi sanoen nolaten Brasilian Globo TV:n ja päättäen kauden päätöskilpailuna ajetun Interlagosin radan fanaattisen kotiyleisön mestaruusjuhlat alkuunsa Felipe Massan osalta

2009: Jenson Button säilytti johtonsa läpi kauden

2010: Sebastian Vettel 31 pistettä Spa-Francorchampsin kisan jälkeen kun Lewis Hamilton johti MM-kilpaa ja Vettel ei koskaan johtanut MM-kilpaa ennen maailmanmestaruutta joskin Monacon kisan jälkeen Vettel oli tasapelissä Mark Webberin kanssa

2011: Sebastian Vettel säilytti johtonsa läpi kauden

2012: Sebastian Vettel 44 pistettä Hockenheimin kisan jälkeen kun Fernando Alonso johti MM-kilpaa ja ennen Yeongamin kisassa tapahtunutta lopullista MM-johdon ottamista haltuun ja maailmanmestaruuteen karkaamista Vettel oli johtanut MM-kilpaa Sakhirin kisan aikaan ja ollut tasoissa Barcelonan kisan jälkeen Alonson kanssa

2013: Sebastian Vettel 10 pistettä Melbournen kisan jälkeen eli kauden avauskisan jälkeen kun Kimi Räikkönen johti MM-kilpaa ja Sepangin kisasta eteenpäin Vettel siirtyi MM-johtoon eikä enää luopunut paikastaan koko kaudella karaten maailmanmestaruuteen

2014: Lewis Hamilton 29 pistettä Red Bull Ringin kisan jälkeen ja Spa-Francorchampsin kisan jälkeen kun Nico Rosberg johti MM-kilpaa ja Marina Bayn Rosbergille kohtalokkaaksi aiheutuneen keskeytyksen kilpailun jälkeen Hamilton siirtyi MM-johtoon eikä luovuttanut johtoaan missään vaiheessa sen jälkeen ja asiaa mestaruuden suhteen helpotti myös Rosbergin omituinen Hamiltonin edelle päästäminen Austinin tai Interlagosin kilpailussa joista Austinissa Rosberg myös jäi toiseksi samalla tietenkin myös Rosbergin teknisen vian ohella Yas Marinassa kauden päätöskisassa ja kauden aikana tunnetusti kohuja riitti joista vastenmielisin oli Span kohu Hamiltonin osalta ja ei Monzankaan kisan tilanne ollut mitenkään miellyttävä kun Rosbergilla oli peräti kahdestikin hyvin erikoisia lipsumisia joista erikoisempia ja kuohuttavampia ongelmia olivat ainoastaan vain Austinin ja Interlagosin kohut

2015: Lewis Hamilton säilytti johtonsa läpi kauden

2016: Nico Rosberg 19 pistettä Hockenheimin kisan jälkeen kun Lewis Hamilton johti MM-kilpaa ja Marina Bayn kisan jälkeen Rosberg pääsi MM-johtoon eikä luopunut siitä enää huolimatta monesta kohusta matkan varrella ja Hamiltonin aivan viime hetken yrityksistä Abu Dhabin päätöskisassa ja Hamiltonin kauden maailmanmestaruuden menettämisen varmisti hyvin todennäköisesti Barcelonan kolariperseily joka vei Rosbergilta pisteet, mutta niin vei häneltäkin vaikka toki Hamilton myös keskeytti Sepangissa mitä vasten ne Barcelonan voiton tai ihan vaikka vain kerrankin ylpeyden ja voitonhalun nielemällä kakkosijan pisteet olisivat voineet olla elintärkeitä kauden lopussa

2017: Lewis Hamilton 25 pistettä Monacon kisan jälkeen kun Sebastian Vettel johti MM-kilpaa ja Monzan kisan jälkeen Hamilton pääsi MM-johtoon eikä luopunut siitä enää ennen maailmanmestaruuttaan ja tätä ennen parhaimmillaan Hamilton oli Vettelin kanssa tasapelissä Shanghain kisan jälkeen

2018: Lewis Hamilton 17 pistettä Sakhirin kisan jälkeen kun Sebastian Vettel johti MM-kilpaa kun hän oli voittanut myös kauden avauskisan eli Melbournen kisan ja Hockenheimin kisan jälkeen Hamilton pääsi lopulliseen MM-johtoon eikä luopunut siitä enää ennen maailmanmestaruuttaan ja tätä ennen Hamilton ajoittain joutui luovuttamaan kauden mittaan MM-johtonsa Vettelille usein pisteen erolla
 

JuuZa

Kulttuurispesialisti
Liittynyt
22.4.2006
Viestit
845
1986 Detroitissa Senna voitti kisan käymättä varikolla. Onko vastaavia tapauksia ollut tämän jälkeen ja milloin ylipäätään tuli pakolliseksi käydä varikolla? (Eihän se nytkään ole pakollista tietyssä tilanteessa, mutta jos puhutaan "normaalista" kuivan kelin kisasta)
 

Bleu

Olivier Bocques Fan Club
Liittynyt
14.4.2000
Viestit
8552
Kahden seoksen käyttöpakko tuli vuonna 2007, joten silloin varsinaisesti tuli varikkokäyntipakko kuivan kelin kisoihin. Toki nykysääntöjen mukaan märän kelin kisan voi ajaa ilman pysähdyksiä.

Jos kisa keskeytetään ja sitä jatketaan, niin siinä tilanteessa ei varsinaista varikkopysähdystä tehdä, mutta kun autot ajatetaan varikolle niin yksi varikkokäyntimerkintä tulee, vaikka autolle ei mitään tehtäisikään. Romain Grosjean vaihdatti renkaat tällaisessa tilanteessa Australiassa 2016 ja muita pysähdyksiä hän ei tehnytkään.

Välitankkauksien aikakaudella kaksi kuskia ajoi kisan läpi ilman pysähdyksiä, olkoonkin että molemmat kisat olivat ennakkoon ilmoitettua kisapituutta lyhyempiä: Mika Salo Monacossa 1997 ja Heinz-Harald Frentzen Brasiliassa 2003. Ennen sitä niitä nähtiin useinkin, esimerkiksi Monacossa 1992 koko kisan aikana tehtiin kaksi varikkopysähdystä (tähän ei ole laskettu niitä tapauksia, että kuljettaja keskeytti varikolle).
 

Notsip86

Member
Liittynyt
12.7.2019
Viestit
18
Sijainti
Jyväskylä
F1-olympialaiset

Kokosin tähän kontrafaktuaalista dataa. Mikäli F1 olisi ollut olympialaji olemassaolostaan lähtien ja (kesä)olympiavuotena ajettu Grand Prix kisojen aikana ja tulokset otettu suoraan näistä osakilpailuista, näyttäisivät tulosliuskat tällaisilta:

Helsinki 1952. Autourheilun ystäviä hemmoteltiin heti kahdella kilpailulla. Avajaispäivänä 19.7. ajettiin Britannian GP 3.8. Saksan osakilpailu eli Helsingin olympialaisista jaettiin kahdet mitalit. Tämähän oli se Alberto Ascarin tyrmäysvoittovuosi, ja mies putsasi pöydän. Takana nähtiin hieman hajontaa. Britit tuntuivat kadottaneen hyvän vireensä yöttömässä yössä.
19.7.
1. Alberto Ascari, ITA
2. Piero Taruffi, ITA
3. Mike Hawthorn, GBR
4. Dennis Poore, GBR
5. Eric Thompson, GBR
6. Giuseppe Farina, ITA
7. Reg Parnell, GBR
8. Roy Salvadori, GBR

3.8.
1. Alberto Ascari, ITA
2. Giuseppe Farina, ITA
3. Rudi Fischer, SUI
4. Piero Taruffi, ITA
5. Jean Behra, FRA
6. Roger Laurent, GBR
7. Fritz Riess, GER
8. Toni Ulmen, GER

Melbournessa 1956, Roomassa 1960, Tokiossa 1964 ja Mexicossa 1968 F1 ei ollut mukana ohjelmassa; yksikään GP ei osunut olympiapäiville.

20 vuoden odotuksen jälkeen F1 oli Münchenin olympiaruudukossa 10.9. 1972 (so. Italian GP). Terävin kärki putosi pois kisasta yksi toisensa jälkeen (Stewart, Regazzoni, Amon, Ickx...), ja ennakkosuosikki Fittipaldin takana nähtiin melko odottamaton kavalkadi, ei vähiten Mike Hailwoodin tuoma hopeamitali.
1. Emerson Fittipaldi, BRZ
2. Mike Hailwood, GBR
3. Denny Hulme, NZL
4. Peter Revson, USA
5. Graham Hill, GBR
6. Peter Gethin, GBR
7. Mario Andretti, USA
8. Jean-Pierre Beltoise, FRA

Jonkinlaisena kompensaationa menetetyistä olympiadeista Montrealissa ajettiin kaksi kilpailua (18.7. ja 1.8. eli Britannian ja Saksan GP:t, respectively)
18.7. koettiin skandaali, kun Niki Lauda sai kultamitalinsa James Huntin diskvalifioinnin jälkeen. Hunt sai "kostonsa" kaksi viikkoa myöhemmin dramaattisten vaiheiden jälkeen... Jody Scheckter liittyi Ascarin seuraan kaksinkertaisten mitalistien kategoriaan.
1. Niki Lauda, AUT
2. Jody Scheckter, RSA
3. John Watson, GBR
4. Tom Pryce, GBR
5. Alan Jones, AUS
6. Emerson Fittipaldi, BRZ
7. Harald Ertl, GER
8. Carlos Pace, BRZ

1.8.
1. James Hunt, GBR
2. Jody Scheckter, RSA
3. Jochen Mass, GER
4. Carlos Pace, BRZ
5. Gunnar Nilsson, SWE
6. Rolf Stommelen, GER
7. John Watson, GBR
8. Tom Pryce, GBR

Rautaesiripun takana ei ajeltu vielä 1980, joten Moskovasta tuli F1:n kannalta välikisat.
Amerikkalaisilla ei moisia estoja ollut. Kahden MM-osakilpailun ohella päästiin Los Angelesissakin näkemään F1-kisa (5.8. oli Saksan GP:n ajopäivä). Alain Prost toi Ranskan ensimmäisen F1-kultamitalin, ja Derek Warwick jatkoi brittien alusta asti katkeamatonta mitaliputkea. Ensimmäistä kertaa mukana oli suomalaisväriä, mutta Keke Rosbergin tekeminen oli kauttaaltaan vaivalloista ennen keskeytystä.
1. Alain Prost, FRA
2. Niki Lauda, AUT
3. Derek Warwick, GBR
4. Nigel Mansell, GBR
5. Patrick Tambay, FRA
6. Rene Arnoux, FRA
7. Andrea de Cesaris, ITA
8. Francois Hesnault, FRA

Vuoden 1988 tiukka syyskalenteri mahdollisti kaksi kisaa myös Souliin (25.9. ja 2.10. eli irl Portugalin ja Espanjan kisat). Prostin ainoa uhkaaja Senna oli vaikeuksissa koko kisojen, jääden lopulta ilman mitalia. Prostista tuli ensimmäinen kolmen kultamitalistin F1-pilotti. Ivan Capellin hopea on yksi olympia-F1:n sensaatioista. Lajin herkkyydestä kertoo se, että vain Prost ja Senna olivat pistesijoilla molemmissa kilpailuissa.
25.9.
1. Alain Prost, FRA
2. Ivan Capelli, ITA
3. Thierry Boutsen, BLG
4. Derek Warwick, GBR
5. Michele Alboreto, ITA
6. Ayrton Senna, BRZ
7. Alex Caffi, ITA
8. Luis Perez Sala, SPA

2.10.
1. Alain Prost, FRA
2. Nigel Mansell, GBR
3. Alessandro Nannini, ITA
4. Ayrton Senna, BRZ
5. Riccardo Patrese, ITA
6. Gerhard Berger, AUT
7. Mauricio Gugelmin, BRZ
8. Nelson Piquet, BRZ

Barcelonassa 1992 F1 oli kisojen alkupäivien kohokohta. MM-sarjaa hallinnut Nigel Mansell täydellisti kautensa olympiakullalla neljännessä olympiastartissaan. Kulta oli ensimmäinen Iso-Britannialle sitten James Huntin ja Montrealin. Listalla on sekä kokenutta osastoa (Mansell, Senna, Boutsen, Patrese) että tulevaisuuden nimiä (Schumacher, Alesi, Brundle). Ollaan lajihistorian vedenjakajalla.
Säännöllisesti pistesijoja miehittänyt Mika Häkkinen joutui keskeyttämään, ja JJ Lehto sai merkkauttaa historian ensimmäisen suomalaissijoituksen olympiaformulassa oltuaan 10:s.
1. Nigel Mansell, GBR
2. Ayrton Senna, BRZ
3. Michael Schumacher, GER
4. Martin Brundle, GBR
5. Jean Alesi, FRA
6. Erik Comas, FRA
7. Thierry Boutsen, BLG
8. Riccardo Patrese, ITA

Hill vai Villeneuve? Kysyttiin 1996. Ensin mainitun osalta osakkeet nousivat tuntuvasti Villeneuven kompuroidessa aika-ajoissa (6.) ja Hill lähtiessä totuttuun tyyliin paalulta. Viidettä olympiastarttiaan ajanut Gerhard Berger joutui taipumaan kolme kierrosta ennen maalia moottorin levittyä.
Mika Häkkinen keskeytti ja Salo jäi juuri pisteisijojen ulkopuolelle (9.).
1. Damon Hill, GBR
2. Jean Alesi, FRA
3. Jacques Villeneuve, CAN
4. Michael Schumacher, GER
5. David Coulthard, GBR
6. Rubens Barrichello, BRZ
7. Olivier Panis, FRA
8. Heinz-Harald Frentzen, GER

Sydneyn olympialaisten myöhäinen ajankohta johti myös siihen, että nyt ei tarvinnut tarkastella Saksan GP:n tulosliuskaa. Vuoden 2000 olympiaformulan voittotaistelu jäi torsoksi Mika Häkkisen jouduttua keskeyttämään (hän ei siis koskaan päässyt olympiatason kilpailussa maaliin asti) ja Michael Schumacherin oltua ylivoimainen. Britannia jäi ensimmäistä kertaa ilman mitalia, ja Brasilia kolme kuljettajaa kahdeksan parhaan joukkoon.
1. Michael Schumacher, GER
2. Rubens Barrichello, BRZ
3. Heinz-Harald Frentzen, GER
4. Jacques Villeneuve, CAN
5. David Coulthard, GBR
6. Ricardo Zonta, BRZ
7. Eddie Irvine, GBR
8. Pedro Diniz, BRZ

Ongelmallisissa Ateenan kisoissa saatiin sentään aikaan kaksi F1-kisaa. Lajiyleisö saattoi vain pohtia, löytyisikö Schumacherille haastajaa.
Kimi Räikkönen tuntui ensin perineen suomalaisia piinanneen arvokisakirouksen - hän oli ensimmäisen kilpailun ensimmäinen keskeyttäjä. Kaksi viikkoa myöhemmin hän raivasi vaikeista lähtötilanteista tiensä ensimmäisenä ruutulipulle ensimmäisenä suomalaisena Formula-1:n olympiavoittajana. Michael Schumacher nosti mitalisaldonsa neljään ja Rubens Barrichello kolmeen.

15.8.
1. Michael Schumacher, GER
2. Rubens Barrichello, BRZ
3. Fernando Alonso, SPA
4. Juan Pablo Montoya, COL
5. Jenson Button, GBR
6. Takuma Sato, JPN
7. Antonio Pizzonia, BRZ
8. Giancarlo Fisichella, ITA

29.8.
1. Kimi Räikkönen, FIN
2. Michael Schumacher, GER
3. Rubens Barrichello, BRZ
4. Felipe Massa, BRZ
5. Giancarlo Fisichella, ITA
6. Christian Klien, AUT
7. David Coulthard, GBR
8. Olivier Panis, FRA

Pekingissä 2008 F1 oli kisojen odotetuimpia lajeja, kiitos neljän dramaattisen Kiinan GP:n aiheuttaman autourheiluhuuman. Kimi Räikkösen pudottua pelistä pois kisan loppuvaiheilla, jäi kultamitalitaistelu Felipe Massan ja Lewis Hamiltonin väliseksi. Hamilton palautti Britannian mitalikantaan sitten 1996, ja Robert Kubica toi Puolaan ensimmäisen olympiaformulamitalin. Mutta varjoissa odotteli vuoroaan muuan Sebastian Vettel.
1. Felipe Massa, BRZ
2. Lewis Hamilton, GBR
3. Robert Kubica, POL
4. Heikki Kovalainen, FIN
5. Jarno Trulli, ITA
6. Sebastian Vettel, GER
7. Timo Glock, GER
8. Nico Rosberg, GER

Lontoossa 2012 oli vaihtelevan kauden takia vaikea nimetä selkeää ennakkosuosikkia. Sebastian Vettel oli ollut kauden mittaan nopein, Fernando Alonso taktisin, Lewis Hamilton kotiyleisän suosikki, Mark Webber ja Jenson Button valmiita voittamaan milloin tahansa. Mihin kykenisi musta hevonen Kimi Räikkönen? X-muuttuja Romain Grosjean sai tähdet osumaan kohdilleen ja venyi pronssille ennen kolmea maailmanmestaria.
1. Lewis Hamilton, GBR
2. Kimi Räikkönen, FIN
3. Romain Grosjean, FRA
4. Sebastian Vettel, GER
5. Fernando Alonso, SPA
6. Jenson Button, GBR
7. Bruno Senna, BRZ
8. Mark Webber, AUS

Pitkän kesätauon aikana 2016 ei Rion olympialaisten ajalle osunut GP:tä.

Mitalitaulukko:
Iso-Britannia 4-3-3
Ranska 3-1-1
Italia 2-3-1
Brasilia 2-3-1
Saksa 2-1-3
Itävalta 1-1-0
Suomi 1-1-0
Etelä-Afrikka 0-2-0
Sveitsi 0-0-1
Uusi-Seelanti 0-0-1
Belgia 0-0-1
Kanada 0-0-1
Espanja 0-0-1
Puola 0-0-1

Pistetilasto
1. Iso-Britannia 135
2. Brasilia 80
3. Italia 73
4. Saksa 69
5. Ranska 65
6. Itävalta 21
7. Suomi 20
8. Etelä-Afrikka 14
9. Espanja ja Kanada 11
11. Belgia 8
12. Yhdysvallat 7
13. Puola, Sveitsi ja Uusi-Seelanti 6
16. Australia ja Kolumbia 5
18. Ruotsi 4
19. Japani 3

Kuljettajista useita mitaleja ovat voittaneet Alain Prost (3k), Michael Schumacher (2k 1h 1p), Alberto Ascari (2k), Niki Lauda (1k 1h), Nigel Mansell (1k 1h), Kimi Räikkönen (1k 1h), Lewis Hamilto (1k 1h), Rubens Barrichello (2h 1p) ja Jody Scheckter (2h). Mainittakoon, että esim. Juan Manuel Fangio, Jack Brabham, Jackie Stewart, Jim Clark ja Nelson Piquet (sekä ainakaan toistaiseksi Sebastian Vettel) eivät olympiatasolla voittaneet mitään.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
1986 Detroitissa Senna voitti kisan käymättä varikolla. Onko vastaavia tapauksia ollut tämän jälkeen ja milloin ylipäätään tuli pakolliseksi käydä varikolla? (Eihän se nytkään ole pakollista tietyssä tilanteessa, mutta jos puhutaan "normaalista" kuivan kelin kisasta)
Paljolti vastaukseni on sama kuin Bleulla eli 2007 tulivat pakolliset varikkokäynnit lajiin vaikka niitä oli ehdotettu muun muassa jo vuosien 1989-1993 välisenä aikana joista etenkin vuosien 1992-1993 aikaisella talvikaudella.

Tuolloin oli jopa kaksikin pakollista renkaanvaihtoa kilpailuun suunnitteilla mitä ei tapahtunut kuten ei pakollista varikkopysähdystäkään kun renkaita kavennettiin tuolloin.

Itse vanhempaan aikaan oli paljonkin kisoja missä kisan voittajat eivät käyneet varikolla.

Vuonna 1992 oli alkukaudesta myös kisoja joissa melkein kukaan ei käynyt varikolla ellei sitten ollut autojen korjauskäynnistä tai varikolle keskeytyksestä kyse näin tuoreemmalta aikakaudelta, mutta tuolloin kritiikissä unohdettiin myös vuoden 1985 ja 1988 aikaiset tylsät kisat nimenomaan varikolla käymättömyyden johdosta kun lähdettiin kisaan liian kovilla renkailla mikä sitten oli yksi täysin vapaan valinnan aikakauden huonoja puolia siinä mitä tuli renkaisiin.

Monacossa 1992 tosin Nigel Mansell kävi pakkorenkaanvaihdossa ja Martin Brundle kävi kaksi kertaa renkaanvaihdossa joista tosin ensimmäinen tehtiin osana muuta korjauspysähdystä jolloin ainakin kolme varikkokäyntiä nähtiin ja saattoi olla vähän enemmän, mutta ei paljon jos lainkaan koska Monacon rata ei muutenkaan renkaita paljoa kuluttanut vanhempaan aikaan kuten ei nykyisinkään.

Tietysti on myös ääripäitä kuten vuoden 1961 Hollannin Grand Prix missä kaikki ajoivat maaliin, kukaan ei keskeyttänyt tai ollut keskeyttänyt vain maaliin ajamisen sijoitusta varten ja missä kukaan ei käynyt varikolla kisan aikana renkaanvaihdossakaan kun renkaat kestivät tuolloin niin hyvin!

Rengaskohtaisia muistoja menneiltä ajoilta-nimiseen toikkiin olen noita rengastietoja ja myös pysähdyksiä tai varikolla käymättömyyksiä koonnut eri vuosien varrelta pitkälti 1980-luvulta ja 1990-luvulta päättyen vuoteen 1996 kun vuodesta 1997 lähtien alettiin noudattaa lajissa typeriä renkaiden määrän rajoittamisia itse kisaan.

Toikin linkki sinne on tässä asiasta kiinnostuneille ja se vie aloituksena vuoden 1992 kisoihin vaikka on siinä tietenkin muitakin asioita ja myös kilpailujenkin taustoitusta pienemmin rengasmietteiden, rengastiedon ja varikkokäyntien keston osalta:

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?t=35725&page=4
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13173
Kokosin tähän kontrafaktuaalista dataa. Mikäli F1 olisi ollut olympialaji olemassaolostaan lähtien ja (kesä)olympiavuotena ajettu Grand Prix kisojen aikana ja tulokset otettu suoraan näistä osakilpailuista, näyttäisivät tulosliuskat tällaisilta:

Helsinki 1952. Autourheilun ystäviä hemmoteltiin heti kahdella kilpailulla. Avajaispäivänä 19.7. ajettiin Britannian GP 3.8. Saksan osakilpailu eli Helsingin olympialaisista jaettiin kahdet mitalit. Tämähän oli se Alberto Ascarin tyrmäysvoittovuosi, ja mies putsasi pöydän. Takana nähtiin hieman hajontaa. Britit tuntuivat kadottaneen hyvän vireensä yöttömässä yössä.
19.7.
1. Alberto Ascari, ITA
2. Piero Taruffi, ITA
3. Mike Hawthorn, GBR
4. Dennis Poore, GBR
5. Eric Thompson, GBR
6. Giuseppe Farina, ITA
7. Reg Parnell, GBR
8. Roy Salvadori, GBR

3.8.
1. Alberto Ascari, ITA
2. Giuseppe Farina, ITA
3. Rudi Fischer, SUI
4. Piero Taruffi, ITA
5. Jean Behra, FRA
6. Roger Laurent, GBR
7. Fritz Riess, GER
8. Toni Ulmen, GER

Melbournessa 1956, Roomassa 1960, Tokiossa 1964 ja Mexicossa 1968 F1 ei ollut mukana ohjelmassa; yksikään GP ei osunut olympiapäiville.

20 vuoden odotuksen jälkeen F1 oli Münchenin olympiaruudukossa 10.9. 1972 (so. Italian GP). Terävin kärki putosi pois kisasta yksi toisensa jälkeen (Stewart, Regazzoni, Amon, Ickx...), ja ennakkosuosikki Fittipaldin takana nähtiin melko odottamaton kavalkadi, ei vähiten Mike Hailwoodin tuoma hopeamitali.
1. Emerson Fittipaldi, BRZ
2. Mike Hailwood, GBR
3. Denny Hulme, NZL
4. Peter Revson, USA
5. Graham Hill, GBR
6. Peter Gethin, GBR
7. Mario Andretti, USA
8. Jean-Pierre Beltoise, FRA

Jonkinlaisena kompensaationa menetetyistä olympiadeista Montrealissa ajettiin kaksi kilpailua (18.7. ja 1.8. eli Britannian ja Saksan GP:t, respectively)
18.7. koettiin skandaali, kun Niki Lauda sai kultamitalinsa James Huntin diskvalifioinnin jälkeen. Hunt sai "kostonsa" kaksi viikkoa myöhemmin dramaattisten vaiheiden jälkeen... Jody Scheckter liittyi Ascarin seuraan kaksinkertaisten mitalistien kategoriaan.
1. Niki Lauda, AUT
2. Jody Scheckter, RSA
3. John Watson, GBR
4. Tom Pryce, GBR
5. Alan Jones, AUS
6. Emerson Fittipaldi, BRZ
7. Harald Ertl, GER
8. Carlos Pace, BRZ

1.8.
1. James Hunt, GBR
2. Jody Scheckter, RSA
3. Jochen Mass, GER
4. Carlos Pace, BRZ
5. Gunnar Nilsson, SWE
6. Rolf Stommelen, GER
7. John Watson, GBR
8. Tom Pryce, GBR

Rautaesiripun takana ei ajeltu vielä 1980, joten Moskovasta tuli F1:n kannalta välikisat.
Amerikkalaisilla ei moisia estoja ollut. Kahden MM-osakilpailun ohella päästiin Los Angelesissakin näkemään F1-kisa (5.8. oli Saksan GP:n ajopäivä). Alain Prost toi Ranskan ensimmäisen F1-kultamitalin, ja Derek Warwick jatkoi brittien alusta asti katkeamatonta mitaliputkea. Ensimmäistä kertaa mukana oli suomalaisväriä, mutta Keke Rosbergin tekeminen oli kauttaaltaan vaivalloista ennen keskeytystä.
1. Alain Prost, FRA
2. Niki Lauda, AUT
3. Derek Warwick, GBR
4. Nigel Mansell, GBR
5. Patrick Tambay, FRA
6. Rene Arnoux, FRA
7. Andrea de Cesaris, ITA
8. Francois Hesnault, FRA

Vuoden 1988 tiukka syyskalenteri mahdollisti kaksi kisaa myös Souliin (25.9. ja 2.10. eli irl Portugalin ja Espanjan kisat). Prostin ainoa uhkaaja Senna oli vaikeuksissa koko kisojen, jääden lopulta ilman mitalia. Prostista tuli ensimmäinen kolmen kultamitalistin F1-pilotti. Ivan Capellin hopea on yksi olympia-F1:n sensaatioista. Lajin herkkyydestä kertoo se, että vain Prost ja Senna olivat pistesijoilla molemmissa kilpailuissa.
25.9.
1. Alain Prost, FRA
2. Ivan Capelli, ITA
3. Thierry Boutsen, BLG
4. Derek Warwick, GBR
5. Michele Alboreto, ITA
6. Ayrton Senna, BRZ
7. Alex Caffi, ITA
8. Luis Perez Sala, SPA

2.10.
1. Alain Prost, FRA
2. Nigel Mansell, GBR
3. Alessandro Nannini, ITA
4. Ayrton Senna, BRZ
5. Riccardo Patrese, ITA
6. Gerhard Berger, AUT
7. Mauricio Gugelmin, BRZ
8. Nelson Piquet, BRZ

Barcelonassa 1992 F1 oli kisojen alkupäivien kohokohta. MM-sarjaa hallinnut Nigel Mansell täydellisti kautensa olympiakullalla neljännessä olympiastartissaan. Kulta oli ensimmäinen Iso-Britannialle sitten James Huntin ja Montrealin. Listalla on sekä kokenutta osastoa (Mansell, Senna, Boutsen, Patrese) että tulevaisuuden nimiä (Schumacher, Alesi, Brundle). Ollaan lajihistorian vedenjakajalla.
Säännöllisesti pistesijoja miehittänyt Mika Häkkinen joutui keskeyttämään, ja JJ Lehto sai merkkauttaa historian ensimmäisen suomalaissijoituksen olympiaformulassa oltuaan 10:s.
1. Nigel Mansell, GBR
2. Ayrton Senna, BRZ
3. Michael Schumacher, GER
4. Martin Brundle, GBR
5. Jean Alesi, FRA
6. Erik Comas, FRA
7. Thierry Boutsen, BLG
8. Riccardo Patrese, ITA

Hill vai Villeneuve? Kysyttiin 1996. Ensin mainitun osalta osakkeet nousivat tuntuvasti Villeneuven kompuroidessa aika-ajoissa (6.) ja Hill lähtiessä totuttuun tyyliin paalulta. Viidettä olympiastarttiaan ajanut Gerhard Berger joutui taipumaan kolme kierrosta ennen maalia moottorin levittyä.
Mika Häkkinen keskeytti ja Salo jäi juuri pisteisijojen ulkopuolelle (9.).
1. Damon Hill, GBR
2. Jean Alesi, FRA
3. Jacques Villeneuve, CAN
4. Michael Schumacher, GER
5. David Coulthard, GBR
6. Rubens Barrichello, BRZ
7. Olivier Panis, FRA
8. Heinz-Harald Frentzen, GER

Sydneyn olympialaisten myöhäinen ajankohta johti myös siihen, että nyt ei tarvinnut tarkastella Saksan GP:n tulosliuskaa. Vuoden 2000 olympiaformulan voittotaistelu jäi torsoksi Mika Häkkisen jouduttua keskeyttämään (hän ei siis koskaan päässyt olympiatason kilpailussa maaliin asti) ja Michael Schumacherin oltua ylivoimainen. Britannia jäi ensimmäistä kertaa ilman mitalia, ja Brasilia kolme kuljettajaa kahdeksan parhaan joukkoon.
1. Michael Schumacher, GER
2. Rubens Barrichello, BRZ
3. Heinz-Harald Frentzen, GER
4. Jacques Villeneuve, CAN
5. David Coulthard, GBR
6. Ricardo Zonta, BRZ
7. Eddie Irvine, GBR
8. Pedro Diniz, BRZ

Ongelmallisissa Ateenan kisoissa saatiin sentään aikaan kaksi F1-kisaa. Lajiyleisö saattoi vain pohtia, löytyisikö Schumacherille haastajaa.
Kimi Räikkönen tuntui ensin perineen suomalaisia piinanneen arvokisakirouksen - hän oli ensimmäisen kilpailun ensimmäinen keskeyttäjä. Kaksi viikkoa myöhemmin hän raivasi vaikeista lähtötilanteista tiensä ensimmäisenä ruutulipulle ensimmäisenä suomalaisena Formula-1:n olympiavoittajana. Michael Schumacher nosti mitalisaldonsa neljään ja Rubens Barrichello kolmeen.

15.8.
1. Michael Schumacher, GER
2. Rubens Barrichello, BRZ
3. Fernando Alonso, SPA
4. Juan Pablo Montoya, COL
5. Jenson Button, GBR
6. Takuma Sato, JPN
7. Antonio Pizzonia, BRZ
8. Giancarlo Fisichella, ITA

29.8.
1. Kimi Räikkönen, FIN
2. Michael Schumacher, GER
3. Rubens Barrichello, BRZ
4. Felipe Massa, BRZ
5. Giancarlo Fisichella, ITA
6. Christian Klien, AUT
7. David Coulthard, GBR
8. Olivier Panis, FRA

Pekingissä 2008 F1 oli kisojen odotetuimpia lajeja, kiitos neljän dramaattisen Kiinan GP:n aiheuttaman autourheiluhuuman. Kimi Räikkösen pudottua pelistä pois kisan loppuvaiheilla, jäi kultamitalitaistelu Felipe Massan ja Lewis Hamiltonin väliseksi. Hamilton palautti Britannian mitalikantaan sitten 1996, ja Robert Kubica toi Puolaan ensimmäisen olympiaformulamitalin. Mutta varjoissa odotteli vuoroaan muuan Sebastian Vettel.
1. Felipe Massa, BRZ
2. Lewis Hamilton, GBR
3. Robert Kubica, POL
4. Heikki Kovalainen, FIN
5. Jarno Trulli, ITA
6. Sebastian Vettel, GER
7. Timo Glock, GER
8. Nico Rosberg, GER

Lontoossa 2012 oli vaihtelevan kauden takia vaikea nimetä selkeää ennakkosuosikkia. Sebastian Vettel oli ollut kauden mittaan nopein, Fernando Alonso taktisin, Lewis Hamilton kotiyleisän suosikki, Mark Webber ja Jenson Button valmiita voittamaan milloin tahansa. Mihin kykenisi musta hevonen Kimi Räikkönen? X-muuttuja Romain Grosjean sai tähdet osumaan kohdilleen ja venyi pronssille ennen kolmea maailmanmestaria.
1. Lewis Hamilton, GBR
2. Kimi Räikkönen, FIN
3. Romain Grosjean, FRA
4. Sebastian Vettel, GER
5. Fernando Alonso, SPA
6. Jenson Button, GBR
7. Bruno Senna, BRZ
8. Mark Webber, AUS

Pitkän kesätauon aikana 2016 ei Rion olympialaisten ajalle osunut GP:tä.

Mitalitaulukko:
Iso-Britannia 4-3-3
Ranska 3-1-1
Italia 2-3-1
Brasilia 2-3-1
Saksa 2-1-3
Itävalta 1-1-0
Suomi 1-1-0
Etelä-Afrikka 0-2-0
Sveitsi 0-0-1
Uusi-Seelanti 0-0-1
Belgia 0-0-1
Kanada 0-0-1
Espanja 0-0-1
Puola 0-0-1

Pistetilasto
1. Iso-Britannia 135
2. Brasilia 80
3. Italia 73
4. Saksa 69
5. Ranska 65
6. Itävalta 21
7. Suomi 20
8. Etelä-Afrikka 14
9. Espanja ja Kanada 11
11. Belgia 8
12. Yhdysvallat 7
13. Puola, Sveitsi ja Uusi-Seelanti 6
16. Australia ja Kolumbia 5
18. Ruotsi 4
19. Japani 3

Kuljettajista useita mitaleja ovat voittaneet Alain Prost (3k), Michael Schumacher (2k 1h 1p), Alberto Ascari (2k), Niki Lauda (1k 1h), Nigel Mansell (1k 1h), Kimi Räikkönen (1k 1h), Lewis Hamilto (1k 1h), Rubens Barrichello (2h 1p) ja Jody Scheckter (2h). Mainittakoon, että esim. Juan Manuel Fangio, Jack Brabham, Jackie Stewart, Jim Clark ja Nelson Piquet (sekä ainakaan toistaiseksi Sebastian Vettel) eivät olympiatasolla voittaneet mitään.
Mielenkiintoista epäilemättä tämäkin vertailu. Tosin tuossa Hockenheimin 1984 kisassa ei Keken nopeamman luokan vauhtikisa juuri ehtinyt alkaa 10:n ajetun kierroksen jälkeen kun keskeytys tuli niin varhaisessa vaiheessa kisaa kuin tuli. Sama pätee Hockenheimista 1984 puhuttaessa myös Elio de Angelikseen joka oli karkaamassa 7:ssä kierroksessa melkoiseen voittovauhtiin ennen kuin tekniikka petti 8:lla kierroksella pari kierrosta ennen Keken keskeytystä.

Käytät nähtävästi 8 parhaan pisteluetteloa myös vaikka eri aikakausina pistemerkinnät vaihtelivat.
 

Notsip86

Member
Liittynyt
12.7.2019
Viestit
18
Sijainti
Jyväskylä
Olympiapisteytyksestä

Käytät nähtävästi 8 parhaan pisteluetteloa myös vaikka eri aikakausina pistemerkinnät vaihtelivat.
Tämä johtuu siitä, että olympiakisoissa pisteytys on TOP8 (8-7-6-5-4-3-2-1). Tällainen systeemi on myös mm. yleisurheilun MM-kisoissa.
 

Googol

Well-known member
Liittynyt
29.3.2009
Viestit
679
Tämä johtuu siitä, että olympiakisoissa pisteytys on TOP8 (8-7-6-5-4-3-2-1). Tällainen systeemi on myös mm. yleisurheilun MM-kisoissa.
Yleisurheilukisoissa tuo on ainakin joskus ollut käytössä, vaikkakin nykyään korkeintaan taka-alalla, mutta onko tuolla mitään tekemistä olympialaisten kanssa, paitsi suomalaisten pistesijoja kehuttaessa?
 

Notsip86

Member
Liittynyt
12.7.2019
Viestit
18
Sijainti
Jyväskylä
Pistesijoista

onko tuolla mitään tekemistä olympialaisten kanssa, paitsi suomalaisten pistesijoja kehuttaessa?
No käytännössä ei oikeastaan, kun loppuviimein vain mitaleita ynnätään. Mentiin tässä jutussa old schoolisti, että saadaan enemmän statistiikkoja.
 

ToXiCiTy

I am fabulous!
Liittynyt
20.4.2008
Viestit
16651
Sijainti
Järvenpää
Näyttää siltä, että jos ei mitään safety car sekoilukisoja tai sadekisoja tule tällä kaudella, niin vain kolmen tallin kuljettajat ovat palkintopallilla koko kauden aikana. Onko historiassa samanlaista kautta?
 
Ylös