Vähän oli joo hakusessamutta vihdoinkin ajan pehmittämä pää ponkaisi ilmoille oikean vastauksen.
Oli sillä ainakin pitkä tukka.
Meinaako OoPee että Eve olis ollut tiedossa?
Hakkaa mennen tullen Dingon.
Toki mä nyt Even tiedän.
Makuasia, mun mielestä Evellä on (tai oli ainakin vielä tuolloin) aikalailla surkia ja monotoninen ääni, kuten tuossakin biisissä kuulee, sitäpaitti toi itse biiskin on mun mielestä äärettömän tylsä :thumbfh:
Ei tuo kyllä 80-luvun/90-luvun alun Dingolle mitenkään pärjää, mutta toisaalta tylsäähän se olis, jos meillä kaikilla olis sama maku :wink:
Ei todellakaan ole sama makuDigataan selvästi ihan eri saundeista musan suhteen. Musta Evellä on hienosti rakennettuja biisejä ja miksaukset on tehty hienosti.
Kato muuten mitkä saliverkkarit!
http://www.youtube.com/watch?v=xcot8PLNbqY&feature=related
Ja monotonisuudesta, niin kaikki uusromantikot tuohon aikaan lauloi tuohon tyyliin. Mm. Classix Nouveaux jossa Jimi Sumen lyhyesti piipahti, Duran Duran, Spandau Ballet etc..
toisaalta Dingon menestyshän nyt ei välttämättä koskaan perustunutkaan loistavaan laulu- ja soittotaitoon vaan ihan johonkin muuhun.
Yksikään noista ei ole koskaan ihmeemmin sytyttänyt, joten ei ihme :nope:
Vaan sifonkihuiveihin :ahem:
No niihinkin kuten myös Neumannin silloiseen karismaan, mutta toki myös biiseihinkin, toimivat mun mielestä vielä 25 vuotta ja risat myöhemminkin.
Totta töriset. Muistan jonkun Hermusen haastattelun telkkarista, missä se oli kusta housuihinsa kun pääsi Nipan kanssa lähitaisteluetäisyydelle![]()
Muistan saman haastattelun![]()
Dingolla oli se "tuuri", että ne osuivat markkinoille just oikeaan aikaan eli aikana, jolloin suomi rock oli vasta varsinaisesti tuloillaan, tosin avauksen teki Yö Likaisilla legendoillaan. Toki on muistettava, että ilman niitä 70- ja 80-luvun vaihteen suomenkielisiä punkviritelmiä ei melkoisella varmuudella olisi koskaan ollut Dingoakaan sen paremmin kuin Yötäkään. Yks asia johtaa aina toiseen.
Miksi tämä kaikki on johtanut Antti Tuiskuun? Minä vaan kysyn.
15-20 v sitten isä oli lainannut jostain paksun, leveän ja pitkän opuksen, jossa käsiteltiin juurta jaksain noitia, vampyyrejä, ihmissusia ja kaikkea mahdollista vastaavaa sen sellaista. Tietokirjaksi laskisin. En muista millä kielellä siinä haastettiin enkä ole varma tapahtuiko tätä ikinä oikeasti. Mutta se oli paras kirja ikinä siihen asti ja kauan jälkeenkin päin. Olisi kiva tutustua siihen uudestaan.
Ehdotuksia?