Aamun liikennepainoitteinen rapo!
Lunta tullu ihan yhtäkkiä yöllä aivan helvetisti ja olin tyytyväinen, että olin parkkeerannu auton illalla talliin enkä jättäny kadulle. No talssin sitten siinä kuuden maissa talliin (eli semmonen maanalainen iso autohalli) ja huomasin jo siinä vaiheessa pari autoa siellä tallin ovella, toinen tulossa takaperin takaisin talliin ja toinen siinä sitten sompaili edestakas, että sai autonsa käännettyä. Ajettelin jo siinä vaiheessa, että "mitä vit...", mutta en antanu asian sen kummemmin häiritä. Istahdin autoon ja peruutin ulos ruudusta, kun tää peruuttaja singahti omasta autostaan mun luokse ja huusi, että ei kannata edes yrittää, et sä pääse ulos :doubtful:
Kiitin kohteliaasti ja pistin auton takaisin ruutuun ja lähdin jalkaisin selvittämään tilannetta. Kieltämättä toi meidän autotallin ulosajoramppi on tehty viimosenpäälle ryssiks, se on meinaan helvetin jyrkkä ylämäki, mille ei tietysti just mitään voi tehdä, mutta sen lisäksi ramppi taittuu jyrkästi vasemmalle just siinä ylämäessä, mikä tarkoittaa sitä, että etenkään liukkaalla et voi ottaa kunnon alkuvauhteja, koska olet takuuvarmasti betoniseinässä autos kanssa. Kaiken päälle sillä ylhäällä on sitten keskellä ramppia lukulaitteella varustettu tolppa, joka jakaa rampin kahdeksi kaistaksi ja johon on suhtkoht helppo osua, jos et varo. Noh, tallustelin sen rampin ylös ja näinkin mihin kohtaan naapuri oli Mazdansa kanssa jäänny sutimaan. Miehekkäästi kuitenkin olin sitä mieltä, että eihän tää nyt niin liukas oo, pikkusen ku pitää vauhtia, niin kyyyyyyllä tää menee :ahem:
Palasin autolle ja siellä naapuri itsevarma virne naamallaan jo odottikin, todeten, että "noh?". Totesin vaan, että onhan se liukas, mutta kyllä sen pitäs mennä. Kundi pyöritteli päätään, käänty ympäri ja totes, että "senkus yrität, minä jätän auton himaan" ja häipy.
Dodiih, istahdin autoon ja rullasin siihen ovelle, avasin chipillä oven ja peruutin pikkasen, että sais edes vähän vauhtia. Ja sitten kaasua... sitä vaan ei sen kurvin ja liukkauden takia voinnu antaa edes niin paljoa, että olis ollu mitään jakoa vaihtaa kakkoselle, mutta kyyyyyllä se menee. Kädet ratilla keskittyneesti.... hienosti menee... menee menee men... :doubtful:
:eek!: :eek!: :eek!:
Ei menny! Siihen jäi sutimaan, metrin päähän siitä ylhäällä olevasta tolpasta

Naapurin enkan ylitin kyllä reippaasti, mutta eipä siitä paljoa muuta iloa ollu, kuin että takaisinperuuttelu oli vielä vittumaisempaa kuin naapurilla. ...etenkin, kun sinä aikana oli se ovikin sitten jo menny kiinni siellä takana :jaska:
Ei muuta ku autosta ulos toivoen, että älä nyt saatana lähde luistamaan sillä aikaa, kun oon ulkona. Ovi auki ja takaisin rattiin ja kieli keskellä suuta peruuttelemaan. Olikin suhteellisen vittumainen duuni. Aluksi yritin peruutella kytkin pohjassa jarrulla nopeutta säädellen, mutta se paskahan rupes vääntää samantien poikittain. Tässä vaiheessa alko tulla tuskanhiki, meinaan jos se auto seisoo siinä rampilla poikittain, niin siinähän seison sitten kunnes lumet ja jäät sulaa. No ei muuta kuin pikkusen kaasua sekä ohjaamo täynnä käsiä ja kyllähän se sitten oikeni, mutta aika tarkkana sai olla sen kurvin kanssa, ettei tullu pussailltua betonia matkalla. Sain sitten lopuksi auton parkkiin ja lähdin taas jalkaisin ulos ihmettelemään, että mitäs nytten tekis. Tässä vaiheessa sitten porhalsikin paikalle meitin zilari pikkutraktorillaan, jossa oli ketjut pyörissä

Selvitin tilanteen ja kundi käski odottaa kymmenisin minuuttia. Viritti siihen traktoriinsa suolanlevittimen ja alko ajella ramppia ylösalas. Ja kas... sulihan se siittä. Ei muuta kuin autoon kiiruulla ja ulos. Auto ulkona parkkiin ja takaisin talliin hakemaan vaimonkin auton siltä varalta että se ramppi on taas liukas siinä vaiheessa, kun naisväki lähtee liikenteeseen.
Että tämmöstä :doubtful: