Eilinen Kauppalehti (10.3.2006) kertoi esimerkiksi Pohjois-Amerikassa suuret paperiyhtiöt kuten Internatiol Paper ovat jo vähentäneet tuhansia ihmisiä, ja kuinka myöskin siellä on lakkautuslistalla useita, jopa kymmeniä tehtaita, joten ylikapasiteetti on ilmeinen. Tuotantoon suhteutettuna heikko kysyntä, kasvavat kustannukset johtavat ilman toimenpiteitä mm. heikentyviin luokkoluokituksiin, joiden kustannukset ovat jo sellaisenaan melko merkittävät. Ylituotannon selviä merkkejä IP:lla ovat esimerkiksi viime vuosineljänneksen lopulla tapahtuneet suuret tuotannon alasajot, mm. kolmen paperikoneen pysäyttäminen lopullisesti.
Joten, ei ole UPM yksin toimialansa sisällä tekemässä vastaavia toimenpiteitä. Tajuan toki miksi monet arvostelevat näitä(kin) irtisanomistoimenpiteitä, mutta varsin monilta yritystoiminta, ja sen vaatimukset kokonaisuutena taitavat olla kovin vieraita - helppo tietysti taas vastineena masinoida juttua, varsin henkilökohtaistakin jota jaskakin saa niskaansa tarpeetta, lapsellisuudesta ja elämän reaaliteeteista tajuattomuudesta. Oli miten oli, kyky olla näkemättä toimintaympäristöä ja maailmaa kokonaisuutena on minun mielestäni pahempi puute kuin se, että jos on tv-lupa maksamatta,ikää alle 30 vuotta tai ei lapsia eikä asuntolainaa.
Jos palataan asiassa tarinan alkujuurille, ei yrityksen elinehdoiksi löydettäväksi kuin yksi agenda. Yrityksen ainoa ohjenuora on tehdä voittoa pitkällä aikatähtäyksellä, se on sen ainoa tapa pysyä hengissä, eikö vaan? Vain pysymällä hengissä voi yritys omalla panoksellaan olla tuomassa takaisin yhteiskunnan sille antamia panoksia.
Näillä eväillä taas eteenpäin.