Usko joulupukkiin?

[DFiaA]

Tuliko pukki naamalle?

 

[Estate]

Tuliko pukki naamalle?

Otto vois nyt miettiä, missä menee ne hyvän mauan rajat... :nope:

 

[Törni]

On hölmöä väittää ettei joulupukkia olisi todellisuudessa olemassa. Totuus on se että joulupukki on totta.

Joka muuta väittää sen mörökölli vieköön :thumbdown

 

[Puupää]

Tuo on kyllä melko outoa, jos koulussakaan ei ole homma selvinnyt...

Toisaalta jos kotikuri/-kasvatus on ollut sellaista, että ei tule mieleenkään kyseenalaistaa siellä esitettyjä asioita.:dunno:

 

[312T4]

Meillä vanhinkin lapsi 12 vee uskoo vielä osittain ja salaa pukkiin! Hyvä homma! Nuorin 7 vee uskoo ehkä vähiten Niitten maailmassa on valepukkeja ja sitten se oikea pukki tietenkin:thumbup:

Mikähän pukki se tänä vuonna sitten tulee...

 

[Absolut]

Muistan kun oltiin vanhempieni ja muun suvun kanssa pieninä kölveinä taas mummolassa joulua. Oltiin serkun kanssa alettu funtsimaan että kenties pukkia ei olisikaan, kun sukulaiset kuitenkin ostaa lahjoja jne. Oltiin todennäköisesti n. 7-vuotiaita. Tehtiin päätös notta ei noteerata pukkia sen kummemmin, ehkä lauletaan, kunhan saadaan lahjat. Kun ovikello soi, molemmille löysät housuun, ja kammariin piiloon.

Kaikenlisäksi tunnistimme joulupukin tuttavaperheen isäksi, mutta lapsen mieli ei antanut periksi pukin kaikkivoipaisuudesta. Pelättiin sitä ihan hulluna.

Seuraavana päivänä puhuttiin et "huomasiksä et se ja se oli pukkina?", "joo, ei ees pelottanu. Ei pukkii oo olemassa" "einii".

Kun koulu alkoi uudestaan, koimme velvollisuudeksemme kertoa _kaikille_ ettei pukkia ole, ja et kaikenmaailman huithapelit vaan vetää naamarin naamalle ja teeskentelee. Eräät luokkatoverittaret saivat kertomuksestani niin pahat traumat etteivät enää koskaan sen jälkeen pitäneet seurastani lain. (Tosin tuohon nyt voi vaikuttaa aika hemmetin moni muukin asia.... :doubtful: )
Sen jälkeen ei enää uskottu pukkiin, mut se aattoilta oli kyllä monimuotoisten aatosten aikaa.

Kaikenlisäksi tuona iltana tonttuna toiminut tuttavaperheen tytär on nykyisin rakas tyttöystäväni, joten joulupukki on mun appiukko -> nykyisin on oikeasti jo ihan täysi pakko olla kiltti.

 

[sooda]

Ensimäinen muisto joulupukista itsellä on kun menin äidin perässä, olin kai alle nelivuotias, eteisen komerosta hakemaan kermaa. Samassa pukki yuli ulko-ovesta. En ole koskaan ennen enkä sen jälkeen saanut niin äkkiä pakkia päälle . Suoraan makuuhuoneeseen ja sängyn alle piiloon. Sai porukka kauan maanitella sieltä pois. Istuin tätini sylissä ja katsoin sormien välistä pukkia. Sain ainakin sinisen kippaavan kuorma-auton. Ja toisen vihreän mutta siinä oli mielestäni liian pienet pyörät. Tarkka kakara jo silloin.

 

[300 SLR]

En tarkalleen muista koska tuo pukkiasia valkeni, mutta ei se koskaan häirinnyt. En ole omalle pojalleni(5v) totuutta paljastanut, koska arvelen sen hoksaavan itse pian.
Joitakin kirjoituksia lukiessa tulee mieleen mukavia muistikuvia lapsuuden jouluista kun serkkujen kanssa mummolassa jännättiin pukin tuloa ja sitä kukahan se mahtaa olla. Eikä se oikeastaan haitannut vaikka tiesi pukin olevan feikki, koska melkein aina oli niitä pienempiä serkkuja, jotka pukkiin vielä uskoivat ja tunnelma oli kohdallaan. Hmm tuleepa hyvä. fiilis

 

[Tose]

Tänään meni usko uskovaisimmiltakin, kun pukki riisui naamarinsa suorassa aamu-tv:n lähetyksessä.

 

[312T4]

Meinaako Tose olla tänä jouluna Joulupukkina :thumbup:

 

[hannu^]

Tottakai Joulupukki on olemassa!

 

[Hannibal]

Itse en tilannetta enää muista mutta äiti kuulemma paljasti totuuden juuri ennen koulun alkua ("ettet sitten siellä kuule"). Olin kuulemma reagoinut tyynesti, ilmeisesti olin jo aika epäileväinen ollutkin.

Mulla on aika kehnosti muistissa mitään siltä ajalta kun pukkiin vielä uskoin... jonain jouluna maalla seurasin pihaltamme lähteneitä isoja jälkiä hangessa, ne johtivat naapuriin asti. Oli se pukki kuulemma sinne tullut seuraavaksi lahjoja jakamaan kun kyselin (juu-u, naapurin äijä oli pukkina mutta enhän sitä silloin tajunnut).

Jonain toisena jouluna taas masensi, suututti ja ärsytti kun ensin yritin koko illan vältellä saunaan menoa etten vaan missaa pukin tuloa, no äiti lopulta onnistuu puhumaan ympäri... ja eikös se ryökäleen pukki vaan just sillä aikaa käynyt lahjat viskaamassa tuvan lattialle!!! Muistan vieläkin elävästi sen ketutuksen rankkuuden.

 

[Mity]

Ovikello soi. Naapurin sedän ääni, naapurin setä tuli kylään! Mitä? Ai, se onkin joulupukki. - > meitsi pöydän alle äkkiä piiloon.

Olin niin pöljä kersa, etten tosta hoksannut. Kai se totuus joskus myöhemmin selviää, viimeistään sitten kun jään lahjoitta.

 

[jitu]

Ovikello soi. Naapurin sedän ääni, naapurin setä tuli kylään! Mitä? Ai, se onkin joulupukki. - > meitsi pöydän alle äkkiä piiloon.

Olin niin pöljä kersa, etten tosta hoksannut. Kai se totuus joskus myöhemmin selviää, viimeistään sitten kun jään lahjoitta.

Musta tuntuu , että et ihan lahjoitta sentään ole jäämässä!

...kaikki mitä et itse saa, on ulottuvillasi pikemmin kuin arvaatkaan...

 

[Palkopoika]

Taisin olla jotain 6-8v. Naapurin äijä oli pukkina ihan kännissä:alppu: Siistii

 

[Dominic]

5-7v:nä vissii tajusin... samaten serkkupoika edellisenä jouluna aavisteli jotain (6v).

 

[AJ]

Tä? Eikö joulupukkia ole olemassa? NÖYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY!!!!!!!:frown:

 

[Absolut]

Ovikello soi. Naapurin sedän ääni, naapurin setä tuli kylään! Mitä? Ai, se onkin joulupukki. - > meitsi pöydän alle äkkiä piiloon.

Jees, ja sama serkku josta kerroin jo aiemmin oli pari vuotta ennen tuota ollut suurinpiirtein paskat housussa kun pukki ja muori oli tulleet kera lahjojen yms, jännittänyt hirveästi. Joulupäivänä lähtivät sitten käymään mummolassa ja serkku oli vain kysynyt et onkohan mummolla ja papalla vielä ne kamppeet päällä? Siis oli tunnistanut silloinkin, mutta niin vei pelko ajatukset sivuraitehille.

Aika nuorena sen käsitti ettei pukkia ole, mutta toisaalta aika kauan sen jälkeen sitä kuitenkin jännitti.

 

[Sam.S.Walken]

En muista milloin itse sain selville että joulupukkia ei ole, muistikuvia kyllä on että alle 7v. löysin "pukin takin" talomme vinttikomerosta ja tajusin asian..

No mutta omalle tyttärellemme (ja ehkä tuleville lapsille) emme kyllä opeta koskaan mitää pukkihöpötystä, koska emme näe sitä mitenkään järkeväksi. Ensin valehdellaan ja sitten yritetään selitellä, vie kyllä hieman vanhempien uskottavuutta. Ja meidän mielestä vanhempien pitää olla niitä mihin lapset voivat ehdottomasti luottaa asiassa kuin asiassa. Jos he eivät teini-iässä enää luota, niin se saa olla heidän ongelma, mutta ainakin yritämme parhaamme.

Toinen seikka on se, että haluamme lastemme oppivan kiittämään lahjan antajaa myös jouluna. Kyllä se stressi saa luvan olla kiittämisen arvoista.

 

[Formulanomi]

Niin nykymaailmassa ei enää uskota/haluta kuulla tarinoita - satuja. Kaikki tuntuu perustuvan faktoihin tai kaiken pitää perustua faktoihin. Minusta tämä on ikävä ja tylsä asenne....

Satuja ja uskoa satuihin, mielikuvitusta - pitää kuitenkin jatkossakin olla - ns. tilaa luovalle ajattelulle.

Joulupukki on yksi satuhahmoista - uskon siis yhä joulupukkiin.