Päätinpä minäkin päivittää tietoni ja sijoittaa roposeni yhteen irtonumeroon.
Ulkoasu oli positiivinen yllätys, samoin tekstin luettavuus. Layout sinällään on jopa kiitettävää tasoa, ja aviisia on varsin miellyttävä lukea.
Valitettavasti en voi mitenkään olla samaa mieltä sisällöstä. Lehden F1-jutut menisivät jonkinlaisesta vitsistä jos pitäisi keksiä kliseisimmät mahdolliset aiheet. Adrian Newey, kielletyt tekniset innovaatiot ja kolumni Michael Schumacherista - todellinen uutuuden tuulahdus! Vielä kun käsittely on pintapuolista, on rimanalitus täydellinen. Marko Mäkisen rallijutut ovat sentään onnistuneita myös aihevalintojen puolesta. Suomalaiskuskien edesottamuksia koskevat jutut ovat OK ja kolumnistitkin ihan mielenkiintoisia, mutta tämä nyt on ihan täydellinen minimivaatimus.
Kisaraporttien jättämistä unholaan tervehdin ilolla, mutta tilalle tulleet "analyysit" ovat täydellistä painomusteen haaskausta. Raporttien myötä avustajakunnasta on kadonnut myös Fredrik af Petersensin nimi, mikä on todellinen harmi, FaP kun oli minulle Giorgio Piolan piirrosten ohella ainoa syy tilata lehteä vielä sen jälkeenkin kun se ei enää oikein mitään uutta tarjonnut. Eikä näy Piolan piirroksiakaan enää missään. Joku jo mainitsikin, että kisoja olisi hyvä käsitellä jotenkin vaikka raportteja ei olisikaan, ja se on kieltämättä ihan totta. Tarraamista yksityiskohtiin, vähemmälle huomiolle jääneitä tapahtumia tai yllättäviä tulokulmia nyt vaikkapa. Se toki vaatisi asiaan vihkiytyneitä toimittajia ja niin paljon kuin Melartien tavasta kirjoittaa pidänkin, eivät he tai muukaan kööri sitä F1:iin liittyen ole.
CARTerin kritiikin kärki, Suomi-kytköksettömien sarjojen täydellinen puute sekä kyvyttömyys kertoa mistään muusta kuin että meidän Maukka ajaa siellä, on täysin käsittämätön linjavalinta. Palttalan haastattelu oli periaatteessa ihan hyvä, mutta hölmömmän haastateltavan kohdalla tulos olisi ollut katastrofi ja nytkin GT-sarjoihin tai niiden historiaan perehtymättömälle pläjäys jää tosi irralliseksi. Esimerkiksi Ratelin rikoshistorian kertaus sivussa olisi toiminut loistavasti.
Lukukokemuksen jälkeen päällimmäinen tunne on hämmennys: kenelle tätä oikein tehdään? Artikkelit ovat iltapäivälehtityylistä höttöä, jossa ei paria poikkeusta lukuunottamatta mennä pntaa syvemmälle, mutta kolumneja ja haastatteluita on tehty oletuksella, että lukijalla on vankka pohjatieto jopa aiheista, joita lehdessä ei lainkaan käsitellä. Lopputulos on melkoinen sillisalaatti kotimaan tapahtumia koskevaa liitettä lukuunottamatta. En todella tiedä, kuka tätä tahtoo ostaa, mutta enpä ole koskaan myyntiä ja markkinointia ymmärtänytkään.
Mutta anyway - tälle otsikolle off-topic, kyllä, mutta kysynpä kuitenkin. Mikä on se ulkomainen lehti jonka linjaa ja tyyliä kannattaisi kopioida suomenkielisenä moottoriurheilulehtenä? Kannattaisi siis kahdessa merkityksessä, että sisältö vastaisi esim Vicen ja Bobakin vaatimuksia ja lehti myös kestäisi hengissä eli tuottaisi rahaa.
Tunnustan heti, ettei minulla ole hajuakaan, mahtaako VM tuottaa rahaa tai ei - tiedän olevani näkemyksineni varsin kaukana siitäkin massasta, jolle tuollaista lehteä vielä on kannattavaa työstää. Nykylehdellä ei kuitenkaan oikein ole linjaa tai tyyliä jollei se sitten ole Urheilulehden sekavampien osien kopiointi ja maikkarityylinen ei kiinnosta, jos mukana ei ole suomalaisia -uutisointi.
En koe, että mikään lukemani ulkomaalainen lehti sinällään olisi kopioitavissa Suomessa kerran kuussa ilmestyvän lehden malliksi. Nykymallissa on hyvää se, että harvan ilmestymistahdin haasteisiin on ainakin pyritty vastaamaan. Tavoista en vaan piittaa lainkaan. Nykyiselle pohjalle voisi hyvin rakentaa minua tyydyttävän lehden kulurakennetta muuttamatta (päätoimittajan ja toimitussihteerin työtaakkaa lisäten tosin) tai jopa ne massoja ihastuttavat Totuus Kimistä -kansijutut säilyttämällä.
Jos mietitään lehden konseptia, niin minusta aiheita per lehti kannattaisi kenties hieman karsia (tai ainakin heivata kahden markan analyysit helvettiin) ja toisaalta mennä niissä syvemmälle ja kenties pyrkiä suunnittelemaan numerot jonkun kantavan teeman mukaan. F1:n ja osin WRC:nkin heivaamista koko lehdestä suomalaisten edesottamuksia lukuunottamatta harkitsisin todella vakavasti tai sitten pistäisin koko paletin uusiksi ja miettisin uusia lähestymistapoja sekä kisatapahtumien käsittelyyn että "mielenkiintoisiin" historiapläjäyksiin tai henkilökuviin.
CARTer sen suurimman ongelman jo esittelikin - tuolla toimittajakaartilla minä en tule lehdestä koskaan piittaamaan. En kykene uskomaan, etteikö Suomesta löytyisi kohtuullisella etsinnällä päteviä avustajakandidaatteja, jotka kykenisivät kirjoittamaan muutaman jutun vuodessa omasta intohimostaan, oli se nyt sitten joku Amerikan ratasarja tai kotimaan ratatapahtumien kehitys. Nyt lehdestä puuttuu nimenomaan CARTerinkin jo mainitsema intohimo ja särmä. Missään ei ole minkäänlaista koukkua, lukijalle mahdollisesti tuntemattomampia sarjoja ei pyritä avaamaan, niiden seuraamismahdollisuuksista ei kerrota (vaikka mukana on nyt SUOMALAISIA, saatana), eikä koko paketti innosta lainkaan. Tämä ei minusta ole kohtuuton vaatimus, vaikka kuinka pitäisi pitää kulut kurissa tai pyrkiä miellyttämään myös massoja.