jaska sanoi:
Hesarin tuoreista
eli tässäkin talouden dynamiikka toimii. Kuten autoverossakin. Mutta eiköhän verotuksessa edelleen ole tärkeintä se tulojen tasaaminen, eikä mikään muu :jaska:
Otit tietenkin tuon tutkimustuloksen taivaasta annettuna totuutena- kun sattui sinun ajatusmaailmaasi tukemaan.
Odotin aamupäivän, että olisit kopioinut alla olevan vastineen, mutta ei näemmä sattunut silmääsi?
Ole hyvä!
(lähde HS 3.1.2005)
"Tutkimusten uutisointiin kriittisyyttä
Äskettäin uutisoitiin näyttävästi Veronmaksajien keskusliiton pääekonomisti Jaana Kurjenojan tuore tutkimus, jossa selvitettiin veronkevennysten vaikutusta verokertymään.
Muun muassa Helsingin Sanomain (HS 21. 1.) mukaan "Vuosien 1996–2003 veronalennusten kustannukset jäävät kymmenesosaan eli noin 475 miljoonaan euroon ennakoidusta 4,8 miljardista". Taustalla oli ainakin odotettua nopeampi talouskasvu, mikä kasvatti verotuloja.
Tällainen tulos, jos se olisi totta, olisi epäilemättä lähes vallankumouksellinen, ja se pitäisi julkaista kansainvälisillä foorumeilla.
Jos myös tulevaisuuden veronkevennykset tulisivat yhtä edullisiksi, ei olisi huolta julkisen talouden tasapainon säilymisestä, ikääntymisen tai työllisyyden hoidon rahoituksesta, vaan ostovoima korjaisi tilanteen.
Veronkevennysten vaikutusten selvittäminen on hyvin tärkeä tehtävä, muun muassa, koska ne ovat olleet keskeisessä osassa edellisten ja nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa.
Tehtävä on vaikea, koska verotus voi vaikuttaa hyvin monen mekanismin kautta talouden toimintaan.
Jo pelkästään syy- ja seuraussuhteiden kaivaminen esiin tilastotiedoista vaatii hankalia menetelmiä: kasvoiko verotuotto, koska talouskasvu voimistui vai voimistuiko talouskasvu, koska verotusta kevennettiin?"
Veronmaksajien keskusliiton muutamaan kokonaistalouden tason havaintoon perustuva analyysiosa ei vastaa lainkaan kysymykseen veronalennusten dynaamisista vaikutuksista.
Tutkimusten laatukriteerien mukaan tämä tutkimus ei ole arvokas, koska sen antamiin tutkimustuloksiin ei voi luottaa. Parempi lähestymistapa olisi käyttää käyttäytymisvaikutukset huomioon ottavaa yksilötason aineistoa.
Tällaista tutkimusta on Suomessakin tehty, mutta sitä pitäisi tehdä, ja ollaan paraikaa tekemässä, lisää. Ilman tällaista tietoa on paras luottaa valtiovarainministeriön laskelmiin, joissa oletetaan, ettei veronmaksajien käyttäytyminen muutu.
Kurjenojan tutkimuksen päätulokset raportoitiin käsityksemme mukaan sellaisenaan useissa medioissa. Helsingin Sanomien juttu oli monipuolisempi, sillä siihen oli lisäksi kysytty kolmen muun asiantuntijan kommentit.
Tässä tapauksessa siis lukijat ja kuulijat saivat melkein aina puutteellista ja todennäköisesti myös virheellistä tietoa veronalennusten kustannuksista.
Mutta kyse on laajemmasta ja kenties vielä tärkeämmästä asiasta: miten uutisoida uudet tutkimustulokset?
Yleensä ennen julkaisemista tutkimukset ovat ainakin jonkin verran alttiita vertaiskritiikille esim. tieteellisissä seminaareissa tai lehtien julkaisuprosessissa; tässä tapauksessa niin ei ollut ilmeisesti käynyt.
Toimittajilta ei luonnollisestikaan voi edellyttää kykyä arvioida tutkimuksia samantasoisella kritiikillä. Helsingin Sanomien käyttämä muiden asiantuntijoiden haastattelu on varmasti yksi parhaista keinoista saada mukaan jonkinlainen laatuarvio, joka sekin toki riippuu siitä, millaiset arvioijat valitaan.
Huomiota voi myös kiinnittää siihen, onko tutkimuksen taustalla etujärjestö vai riippumaton tutkimuslaitos. Yhteiskunnallisissa ilmiöissä hyvin yksinkertaiset lopputulokset johtavat usein myös harhaan. Totuus on, niin valitettavaa kuin se onkin, usein paljon monimutkaisempi.
Vaikka useat tutkijat eivät siitä pidäkään, on myös tutkijakunnalla oma vastuunsa reagoida. Kritiikki tulee toki esittää ensisijaisesti tieteen sisällä, mutta julkista keskustelua tarvitaan, koska virheellisellä tutkimustuloksella voi olla julkisuuden kautta haitallisia vaikutuksia.
Pertti Haaparanta
professori
Helsingin kauppakorkeakoulu
Jukka Pirttilä
erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos"