Vapaudenaika koitti eilen. Tupakoinnin täyskielto tuli voimaan ravintoloissa. Tupakoitsijoiden terrori sai vihdoin ansaitsemansa lopun. Ja himoröökaaja Roman Schatzille huomauttaisin, että jos hän uhkauksensa mukaisesti aikoo tulkita uutta tupakkalakia "äärimmäisen väljästi", niin minä aion tulkita äärimmäisen tiukasti jokamiehen oikeuttani saattaa lainrikkoja edesvastuuseen.
Yleisesti on kuviteltu, että ryyppääminen tappaa aivosoluja, mutta suuri tupakkakieltokeskustelu osoittaa, että pölli suussa tyhmistää varmasti.
Iskelmämaailma ei ole koskaan tuottanut suuria ajattelijoita, vaikka Jyrki Hämäläinen on ilmeisesti maannut Dannyn sängyn alla ja tehnyt koko yön muistiinpanoja. Ja tuskin siitäkään olisi nobelia tullut, jos Hämäläinen olisi päässyt tekemään jatkotutkimuksia Anita Hirvosen sängyn alle.
Anita Hirvonen ei juo, mutta hän polttaa. Tupakointikielto merkitsee Hirvosen mielestä samaa kuin että lapsilta kiellettäisiin tikkarit. Se on hieno rinnastus, mutta Hirvosen kannattaisi kuitenkin varmistaa, että kun lapsi imee tikkaria, vieressä leikkivien tikkarittomienkin lasten hampaat todella vaurioituvat.
Euroedustaja Lasse Lehtisellä oli normaali lapsuus keskiluokkaisessa savolaisperheessä, mutta silti hänestä tuli sikarinpolttaja, jonka suussa pötkö oli itsestäänselvyys. Winston Churchilliä ihaileva Lehtinen valittaa, että uuden tupakkalain kanssa ei olisi pitänyt liioitella, vaikka mies itse on koko ikänsä liioitellut ruoan kanssa. Ja ihan henkilökohtaisesti, Lasse, kun sinä uhittelet, että tupakoinnin täyskiellon takia saatat siirtyä kotiruokintaan, minä ilmoitan sinulle, että ei tule ikävä. En ole koskaan äänestänyt sinua.
Enkä ole äänestänyt koskaan sinuakaan, kansanedustaja Lyly Rajala. Sinä olet viimeinen mies urputtamaan, että tupakoinnin täyskiellolla on jotain tekemistä liiallisen "holhoamisen" kanssa. Kun sinä lomailit Thaimaassa, sait naisystäväsi kanssa tapellessasi aikaan sellaiset otsikot, että niiden johdosta sinut olisi monessa maassa julistettu pysyvästi holhouksenalaiseksi.
Käryttelyyn kiinni jääneelle Hannele Laurille oli viime hetkeen asti epäselvää, milloin uusi tupakkalaki tulisi voimaan. Kun tieto saavutti Laurin, hän oli heti "aivan raivona" uudesta laista, mutta varmasti on niitäkin ihmisiä, joille Laurin hampaat aiheuttavat saman tunnetilan.
Kun Lauri julistaa tupakoinnin täyskiellon takia Suomen "poliisivaltioksi", minä kysyisin häneltä yhtä asiaa. Olisikohan sellainen suomalainen näyttelijä luonut mahtavan uran Itä-Saksan Stasissa, joka julkisesti vaatii, että kaikkien pitää tunnustaa, ovatko he käyneet kauneusleikkauksissa?
Näyttelijä Maria Kuusiluoma odottaa, että tupakkakielto aiheuttaa vastareaktioita, mutta minun tietääkseni ihmiset eivät lähteneet barrikadeille Käenpesänkään takia. Lukiolaisena polttamisen aloittaneen Kuusiluoman mielestä tupakointi kuuluu "baarikulttuuriin". Lapsuutensa porilaisella sikatilalla eläneenä hänen luulisi kuitenkin tietävän, että se merkki, jonka sikala antaa olemassaolostaan ympäristöön, ei ole kulttuuria vaan lemua.
Tupakkakielto on niin vakava asia, että sen yhteydesssä seuratoveruuskaan ei tuo armoa. Silti en malta olla toteamatta, että kun parikymppisestä lähtien tupakoinut Jone Nikula ei ymmärrä, miksi kansanedustajat veivät häneltä oikeuden polttaa baareissa, Jone on kyllä yleensä ihan fiksu. Sitä paitsi kun Jone kertoo haluavansa nauttia "nikotiinin ja alkoholin yhdessä paketissa", niin jollainhan miehen on itseään karaistava, jos tyttöystävä sattuu olemaan Ellen Jokikunnas.
Jos suomensaksalainen kirjailija Roman Schatz ei tajunnut, mitä tarkoitin tämän kolumnin alussa viitatessani jokamiehen oikeuteen, yritän nyt uudelleen. Schatz, sinä olet vannonut polttavasi baareissa entiseen tapaasi uudesta tupakkalaista huolimatta. Olet myös kuuluttanut, että jos jollain on siihen jotain sanomista, voi tulla sanomaan. Tiedoksi, Schatz, minä tulen. Ja ennustan, että sinulle käy samalla tavalla kuin Tanssii tähtien kanssa -kisassa, jossa putosit toisella kierroksella. V
