Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Ainiin, vallan unohdin tammikuun 1984 alustavan kalenterisuunnitelman ja sen jälkeen tulee se ns. Alkuperäinen kauden 1984 varsinainen kisakalenteri ja siinä tulee mukana myös alustavia YLE:n kisalähetyksiä. Tammikuussa 1984 Meadowlandsin talousvaikeudet olivat alustavasti niin pahoja, että se joutui tuolloin ensimmäistä kertaa pois kalenterista.

Tosin se oli ehdolla kauden viimeiseksi kilpailuksi mikäli Itä-Euroopan kilpailu ei toteutuisi tai Estoril olisi saatu f1-kuntoon jo keväälle 1984. Zolder vuorostaan joutui ratamaksun myöhästymisen takia myös väliaikaisesti pois kalenterista, mutta se oli ehdolla viimeiseksi kilpailuksi.

Tässä kuitenkin tilanne tammikuulta 1984:

Rio de Janeiro: 25.3.1984 (Lopullisesti vahvistettiin pidettäväksi tällä päivämäärällä. Aiemmat olivat alustavia kisapäiviä.)

Kyalami: 8.4.1984 (Sunnuntaiksi kilpailu aiottiin siirtää muiden autokilpailujen takia.)

Fuengirola tai Estoril: 29.4.1984

Imola: 6.5.1984

Dijon-Prenois: 20.5.1984

Monaco: 3.6.1984

Montreal: 17.6.1984

Detroit: 24.6.1984

Fair Park Dallas: 8.7.1984

Brands Hatch: 22.7.1984

Hockenheim: 5.8.1984

Österreichring: 19.8.1984

Zandvoort: 26.8.1984

Monza: 9.9.1984

Nürburgring: 23.9.1984 (Euroopan Grand Prix.)

Meadowlands, Zolder, parivaljakko Fuengirola/Estorilin häviäjä ja Itä-Euroopan Grand Prix Nepliget Parkissa tai Brnossa: 7.10.1984

16 kilpailua oltiin jo vähintään ajamassa ja korkeintaan 17 kilpailua aiottiin ajaa ja Meadowlands olisi todennäköisesti ollut kauden viimeinen kilpailu. Itä-Euroopan Grand Prix näytti Tamas Rohonyin vankkumattoman vakuuttelun ja yllättävän Janos Kadarin pitämän talousistunnon jälkeen toteutuvan vielä vuoden 1984 puolella ja kilpailu olisi ajettu 21.10. Ikävä kyllä näin ei lopulta käynyt.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kauden 1984 maaliskuun 23:s päivä eli perjantaina Rio de Janeiron kilpailun harjoitusten alla HS käsitteli vain muutamaa päivää aiemmin lopullisesti varmistunutta kauden 1984 formula 1:sten MM-kalenteria ja samalla melkein varmaksi koitui myös Meadowlandsin poistuminen vähin äänin kalenterista kautta 1985 varten.

(Aivan lopullisesti Bernie ilmoitti vasta kesäkuussa 1984 symbolisesti eliminoineensa mahdollisuuden kilpailun ajamisesta, mutta se oli symbolinen ele. Lisäksi mahdollisuutta 17 osakilpailuun ei enää käsitelty toisin kuin aiemmin. Viimeisen kerran kilpailusta kysyttäessä varmuudella maaliskuussa 1984 Bernie oli ilmoittanut, että 23.9 kilpailu joko ajetaan Meadowlandissa New Yorkissa tai sitten ei ajeta.:D)

YLE ilmoitti samalla kauden televisiointisuunnitelmansa yhdessä radiointien kanssa ja se ei alustavasti paljonkaan miellyttänyt suomalaisia katsojia. YLE arvioi lähettävänsä korkeintaan 6 kilpailua kaudella 1984 televisiosta (Näistä 4 oli vain täysin satavarmoja ja 2 muuta jossain määrin epävarmoja siinä vaiheessa.) Seuraavassa kalenterissa tulee kilpailut ja samalla Hesarissa näkyneistä radioinneista ja televisioinneista asiaa:

Rio de Janeiro: 25.3.1984 (Kilpailun ilmoitettiin tulevan suorana lähetyksenä radiosta selostajana Raimo Häyrinen. YLE:n kiistelyt radiointioikeuksista, johdon leväperäinen tapa hoitaa niitä ja jo aiemmin kerrotut Häyrisen ja Raatikaisen huonot välit vaikuttivat asiaan. YLE ilmoitti Hesarissa, että Rion jälkeen tulee korkeintaan enää yksi muu suora lähetys kaudella ja siitä eteenpäin jokainen kilpailu radiossa erityisesti suorana olisi ohjelmakohtainen poikkeus ja koostelähetyksetkään eivät olisi olleet enää varmoja.)

Kyalami: 7.4.1984 (Siirrettiin takaisin lauantaille kun muut autokilpailut radalla siirrettiin sunnuntaille. Radan isännöitsijät olivat toivoneet alustavasti kilpailua lokakuussa ajettavaksi ja mikäli Kyalami olisi väkisin haluttu aikaisemmaksi kuin huhtikuulle niin sitä ei olisi ajettu tai se olisi mennyt hyvin täpärälle pitää kilpailu aivan maaliskuun lopussa. Lopulta Kyalamin isännät varmistivat kisamaksunkin vasta viikko ennen kilpailua.:eek: Kyalamin kilpailun arveltiin olevan kauden toinen ja siinä vaiheessa viimeinen muu radiokilpailu juurikin sopivan aikavyöhykkeen takia.)

Zolder: 29.4.1984

Imola: 6.5.1984 (Kilpailun tiedotettiin avaavan YLE:n tv-lähetykset kaudelle 1984 ja kilpailun olisi selostanut Matti Lammi TV2:ssa koosteena.)

Dijon-Prenois: 20.5.1984

Monaco: 3.6.1984 (Kilpailun tiedotettiin tulevan TV1:n koosteena ja sen olisi selostanut Juha Jokinen.)

Montreal: 17.6.1984

Detroit: 24.6.1984

Dallas Fair Park: 8.7.1984

Brands Hatch: 22.7.1984 (Kilpailun tiedotettiin tulevan TV1:ssä selostajana Juha Jokinen. Kilpailun arvioitiin tulevan jopa suorana lähetyksenä sillä Yleisradion mukaan kilpailupäivänä ei ollut merkittävästi muita ohjelmia. Mahdollinen television suora lähetys oli siirrettävissä myös radioon. Poissa kuvioista ei ollut myöskään kilpailun siirtyminen TV2:n puolelle Matti Lammin selostamaksi. Siten lähetykset Brandsista näkyivät Hesarin ohella useissa muissa lehdissä nimikkeellä Saatetaan Näyttää!:D) Lopulta tuo kisahan tuli radiosta Höyry Häyrisen selostamana mistä kiitokset sen muistamisesta Alpulle.:alppu: Itse olisin varmaan väittänyt aikanaan ilman selvennystä sen tulleen televisiosta tai sitten korkeintaan koosteena radiosta sillä Rinnakkaisen oli vallannut alustavasti sinä päivänä koripallo ja Los Angelesin olympiakeskustelu minkä formulat sitten radion aalloilla keskeyttikin.)

Hockenheim: 5.8.1984

Österreichring: 19.8.1984

Zandvoort: 26.8.1984

Monza: 9.9.1984 (Kilpailun tiedotettiin tulevan TV1:ssä selostajana Juha Jokinen. Kilpailun arvioitiin Brands Hatchin tapaan tulevan jopa suorana lähetyksenä sillä Yleisradion mukaan kilpailupäivänä ei ollut jälleen merkittävästi muita ohjelmia. Lisäksi kilpailun kestoaika oli suhteellisen lyhyt mikä sopi hyvin YLE:n kuvioihin. Mahdollisesti kilpailu saattaisi siirtyä myös TV2:n puolelle Matti Lammin selostamaksi.

Mahdollinen suora lähetys oli siirrettävissä radioon. Siten lähetykset Brandsin tapaan Monzasta näkyivät Hesarin ohella useissa muissa lehdissä nimikkeellä Saatetaan Näyttää!.)

En ole aivan varma, että kuuluiko tämäkin kilpailu lopulta Höyryn selostamana vai oliko jopa kokonaan näkymättä ja kuulumatta mitenkään...:(. Muistikuvieni mukaan tuo kilpailu ainakin tuli radion urheilu-uutisten koosteena illalla kuuden tai seitsemän jälkeen mikäli ei tullut tv:stä yllättäen. Vai muistaako Alppu tälläkin kertaa paremmin?

Nürburgring: 7.10.1984 (Kilpailun tiedotettiin tulevan TV1:ssä koosteena selostajana Juha Jokinen.)

Fuengirola: 21.10.1984 (Kilpailun tiedotettiin tulevan TV2:ssa koosteena selostajana Matti Lammi.)

Kilpailuja aiottiin ajaa siis lopullisesti 16 kilpailua ja vain hyvin poikkeuksellisesti 17 osakilpailua. Portugalin Estoril tuli olemaan kauden ensisijainen varaosakilpailu sillä Silverstonen valitusta ei hyväksytty ja toisaalta Silverstonessa kilpailtaisiin joka tapauksessa kaudella 1985.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Brasilian Grand Prix Rio de Janeiro

Päivämäärä: 25.3.1984

Rata: Jacarepagua

Radan pituus: 5,031 kilometriä

Kilpailun pituus: 61 kierrosta tai 306,891 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Erittäin kuuma ja aurinkoisen kostea.

Yleisöä: 62 000-85 000 ihmistä odotetaan paikan päälle.

Rio de Janeiron Jacarepaguan moottorirata on MM-sarjan toiseksi kuumin rata. Vain Dallasissa heinäkuussa ajetaan tiettävästi tuskaisemmassa helteessä. Auringossa lämmöt voivat parhaimmillaan olla 45 astetta ja radan pinnasta lämpöä tulee jopa 65 asteen verran. Tunnin ja 45 minuutin keskimäärin kestävän ajon jälkeen kuljettajat ovat yleensä kuin saunasta tulleita.

Tämän vuoden kilpailussa lämpöä oli Raimo Häyrisenkin sanojen mukaan enemmän kuin 40 astetta ilman suhteen ja radan pinnassa lämpöä olikin 50 asteen verran.

Rion rata on kuitenkin ilmava läheisten ilmavirtojen ansioista mitä tulee radan kovista vauhdeista. Ajajat pyrkivätkin ajamaan mahdollisimman kovaa jopa hitaimmatkin mutkat jotta kabiineihin tulisi viilennystä mahdollisimman paljon. Rata on nopea, mutta epätasainen. Jousitukset eivät anna periksi ja kuopissa ja muhkuroissa autot ovat kuin jättimäisiä tehosekoittimia.

Brasiliassa niin Riossa kokemus, päättäväisyys, rohkea taktikointi, mekaaninen ja fyysinen kestävyys ovat avainasemassa. Erityisesti fyysisyys on erittäin tärkeää. Ilman hyvää fyysistä kuntoa Rion rata on heikkokuntoiselle Ison Kieron Majatalo.

Ajajille niskalihasten kipeys on tuttua Riosta sillä rata kierretään vastapäivään. 180 kilometrin keskituntinopeudella keskipakoisvoima painaa kypärää ja niskaa sivuun enemmän kuin tavallisesti.

Erityisen tuskallinen mutka on radan pitkän takasuoran jälkeinen pitkä vasen joka nopeudestaan huolimatta on ajettava varovasti kaasu pohjassa. Muita fyysisiä tuskia voi olla jalkojen ja käsien kivut valtavan tärinän vuoksi.

Riossa mutkat ovat leikkaukseltaan loivia ja ne ajetaan lujaa. Kuumuus on yleinen seuralainen. Kauden 1981 sadekisa tarjosi hieman helpotusta yleiseen kuumuuteen, mutta viimeisenä parina kautena ja tällä kaudella luvattiin hienoa keliä ja se näkyi.

Kovimmatkin renkaat ovat kärsineet radan pompuista. Koko radan ajaminen on kuin suurta kuntotestiä sillä niin kiduttava rata on kyseessä. Siten varikkopysähdyksiä viikonlopun aikana nähdään taatusti.

Rio on monen mielestä mukava rata, mutta ei erityisemmin herätä tunteita joidenkin vaikeiden osuuksien lisäksi.

Rio kun on hieman tylsä, mutta kiinnostavuutta lisäävät Rion omalaatuisia korkean kääntösäteen mutkat. Ne riittävät tuomaan haastavuutta kisoihin.

Pitkiä kääntösäteen mutkia rata kyllä sisältää ja keskinopeudet nousevat korkealle osin siksi, että mutkat ajetaan usein kolmosella tai nelosella ja pitkässä Sulin mutkassa vaihdetaan pykälää harkiten. Siinä erottuu myös radan ironinen puoli. Mutkan alku on vaikeaa ja vetoista touhua, mutta mutkan loppuosa ennen nopeaa oikeaa ja lyhyttä suoraa on terävä. Mutkaan täytyy jarruttaa heti tai seinä kutsuu. Niin tiukka se on.

Ohituspaikkoja rata kyllä tarjoaa taitavalle kuljettajalle ja ohituksia nähdään viimeistään pitkän takasuoran päässä. Muutamasta aiemmin vaikeasta paikasta ohittaa on tullut nykyään hieman helpompia. Muihin ratoihin verrattuna Rio ainakin toistaiseksi tarjoaa riittävän hyvää kilvanajoa.

Monien mielestä Rio de Janeiron rata Brasiliassa ollut kauan oikea paikka aloittaa kerrankin samalta viivalta.

Radan mutkista erityisesti Sulin mutka rankaisee kuitenkin huonon ajolinjan valitsevaa kuljettajaa rankasti. Takasuoralla vauhtia kuitenkin riittää.

Kaikissa muissa mutkissa keskituntinopeudet mahdollistavat ohitusyritykset rohkeille kuljettajille. Radan muita mutkia ovat Molykote, Carlos Pace, Tres, Nonato, Norte, takasuora Juncao, Sul, Girao, Morette, Lagoa, Box ja Vitoria joka nimensä mukaisesti avaa tien kohti ruutulippua. Muita huomionarvoisia mutkia ovat radalla ainakin Tres, Norte, Sulin loppuosa ja Box.

Seuraavaksi kiinnitän näihin tiettyihin mutkiin/radan erikoiskohteisiin erityistä huomiota:

Tres on radan kolmantena mutkana vaikea terävyytensä ja vetoisuutensa takia. Välittömästi mutkan päättyessä ja pidon lisääntyessä vauhtia kannattaa pudottaa 160:stä kilometristä 100:n kilometriin tunnissa. Syy johtuu Nonaton kallistavuudesta ja erityisesti Norten terävyydestä. Hiusneulan haastavuutta korostaa se, että siinä missä Nonatoon tultaessa vauhtia voi olla vielä paljonkin niin Norteen tultaessa huippunopeus ei saa mielellään olla enää lainkaan 160 kilometrin yläpuolella. Mutkan aloitus voidaan vielä viedä läpi kevyellä kaasulla, mutta sitten pitää jarruttaa terävästi ja ohjatusti. Mutkanopeus on Nortessa vain harvoin yli 100 kilometrin tuntinopeutta ylittävää. Sen jälkeen aukeaakin jo legendaarinen Juncaon pitkä takasuora.

Suliin tultaessa radan mutkan voi ajaa normaalisti jarruttamalla vähemmän ja kääntämällä rattia tiukasti vasempaan. Mutkan alku olisi normaalilla ajotavalla vaikeaa ja vetoista touhua joka päättyisi helpompaan ajolinjan valintaan lyhyelle suoralle ja jarrutuksen tultaessa äkkijarrutus olisi normaalisti paras keino. Toinenkin tapa ajaa mutka on olemassa. Sulin luonnollisen kallistavuuden takia rata on tällöinkin tiukka, mutta taitava kuljettaja hyötyy hidastelusta sen verran että tavalla voi löytää oikean ajolinjan ajaa mutka hillitymmin läpi.

Yksinkertaisesti Sulin mutkasta selviää pudottamalla vaihdetta pykälän tai parin verran ja sitten kiihdyttämällä vasempaan radan linjaa myötäillen ja kanttareita varoen kohti lyhyttä suoraa. Hitaammassa vauhdissa auton downforcen ollessa kohdallaan auto pysyttelee paremmin linjassa kiinni kuin että se lentäisi läpi mutkan heiluen levottomasti valmiina pyörähdykseen. Samalla pelottavankin terävästä Giraosta selviää huomattavasti helpomalla ilman jarrujen turhaa rasittamista. Ohjausliikkeen on mutkaan sisääntulossa ja ulostulossa oltava myös rauhallinen.

Muussa tapauksessa voi käydä hyvinkin huonosti. Aliohjautuvalla autolla mutka on jostain syystä hitaammalla vauhdilla suoriutuessa yleensä hieman helpompi ajaa kuin yliohjaavalla autolla. Täysin 100 % oikeaa tapaa ajaa Sulin kaltaista mutkaa ei kuitenkaan ole ja se jos mikä on erittäin hienoa ja haastavaa. Hitaammalla vauhdilla tultaessa Sulin loppuosan voi ajaa vaihdetta nostaen jo täysillä. McLarenin arvion mukaan kierrosluvut Sulin ulostulossa Niki Laudan ja Alain Prostin kesken vaihtelivat 8000-10 000 kierroksen väliltä.

Niki Lauda suosi terävää nopeaa kiihdytystä ja yhtä äkkinäistä jarrutusta kun taas Alain Prost ylitti vain harvoin 8000 kierroksen rajan moottoristaan ja suosi hidasta, rauhallista ja ennen kaikkea muuta tarkkaa ulostuloa. Siten Giraon mutkaan tultaessa Prostilla oli Sulin loppuosalla Laudaan nähden pieni suoranopeus etunaan. Box on taas vuorostaan varsin erikoinen mutka. Sen voi tarvittaessa ajaa hitaasti tai nopeasti. Ohjaus mutkassa on kuitenkin erittäin jyrkkä ja ajolinja voi kostautua helpostikin. Sen mahdollinen huonous kostautuu viimeistään Vitoriassa.

Toisaalta Boxin mutka on sentään hieman nopeampi hitaimmillaankin kuin Norte ja mikäli jostakin syystä kuljettaja ei halua siihen hidastaa niin viimeistään radan viimeiseen mutkaan eli Vitoriaan tultaessa on hidastettava. Vitoria ja Box ovat molemmat myös varsin teräviä mutkia ja aliohjautuvalle autolle nämä mutkat ovat myrkkyä nieltäväksi.

Kauden 1984 Brasilian Grand Prix oli varsin mielenkiintoinen avauskilpailu ja Keke Rosbergkin sai pitää ajamansa toisen sijan tällä kertaa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Rio de Janeiroon tultaessa tallit tuntuivat vieläkin miettivän polttoainerajoitusta ja ennen kaikkea pelkäävän sitä, että kilpailusta tulee katastrofi mahdollisen säästöajon muodossa. Erityisen paljon koko sääntöä kritisoi Alfa Romeon Paolo Pavanelli. Brasilian kilpailun osalta yksi piste tuli ainakin heti lajin päättäjille. Toisin kuin vielä vuotta aiemmin oli päätetty kauden 1984 osalta kauden alkavan Kyalamissa niin siihen ei menty sillä Kyalamin ratayhtiölle olisi tehnyt aivan liian tiukkaa pitää kahta peräkkäistä kilpailua eli edellisen kauden päätöstä ja uuden kauden avausta niin lyhyellä aikataululla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Rio de Janeiron kilpailun alla näytti siltä, että 27 kuljettajaa osallistuisi sarjaan ja Monacon Aika-ajon Karsintaa yhdessä Esikarsinnan kanssa ja sitä lukuunottamatta ainoastaan yhden kuljettajan odotettiin putoavan lauantain päätteeksi ennen sunnuntain kilpailua. Kolmansia autoja sai ajattaa mutta kauden ensimmäisellä puoliskolla ne eivät kuljettajineen olleet oikeutettuja saamaan pisteitä. Samoin voimassa ennen kautta pysyi 110 % raja hyväksytyn karsinta-ajan sisällä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Perjantaina Virallisten Harjoitusten aikana nähtiin Nelson Piquet ja BT53 radalla. Ikävä kyllä Piquetin potentiaalin varasti yhdessä huomion kanssa Lotuksen autot. Uusi 95T-malli suorastaan kiisi Riossa ja Nigel Mansell oli alustavasti perjantain nopein ajallaan 1.29.364 ja toiseksi ajoi hänen tallikaverinsa Elio de Angelis ajalla 1.29.625. McLarenin miehet Alain Prost ja Niki Lauda olivat alustavasti sijoilla 3 ja 5 ajoillaan 1.29.823 1.29.951. Michele Alboreto kiilasi väliin neljänneksi ajalla 1.29.950.

Kuudenneksi ehti Riccardo Patrese Alfa Romeolla ajalla 1.30.673 ja seitsemänneksi pääsi Patrick Tambay ajalla 1.30.719. Renaultin kuljettaja valitti hieman yläkierrosten puutetta, mutta muuten ajot sujuivat perjantain osalta hyvin. Kahdeksanneksi ajoi Rene Arnoux ajalla 1.30.832 ja yhdeksänneksi ajoi Derek Warwick ajalla 1.30.945. Kärkikymmenikön täydensi alustavasti kymppipaikallaan hallitseva maailmanmestari Piquet ajalla 1.31.068.


11:sta sija meni Keke Rosbergille ajalla 1.31.778. Rosberg kärsi aliohjauksesta. 12:sta sija meni Jacques Laffitelle ajalla 1.32.032 ja 13:sta sija meni Eddie Cheeverille aikaan 1.33.115. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen f1-autoa kilpailuviikonloppuna ajanut Teo Fabi oli 14:sta ajalla 1.33.951 ja 15:sta sija meni Andrea de Cesarisille aikaan 1.34.622. 16:sta sija meni alustavasti Manfred Winkelhockille ajalla 1.35.395 ja 17:sta sija meni Johnny Cecottolle aikaan 1.35.980. 18:sta sija meni Martin Brundlelle ajalla 1.36.081 ja 19:sta sija meni Francois Hesnaultille aikaan 1.36.257. 20:s sija meni alustavasti Thierry Boutsenille aikaan 1.36.737 ja 21:s perjantaina oli yllättäen pientallin edustaja Mauro Baldi.

Baldin aika oli 21:een sijaan oikeuttava 1.36.816. 22:s oli toistaiseksi nuori brasilialainen Ayrton Senna. Sennan aika oli 1.36.836 ja 23:s sija meni Stefan Bellofille aikaan 1.36.957. 24:s sija meni Marc Surerille aikaan 1.37.204 ja kaksi viimeistä mukaan pääsevää kuljettajaa olivat siinä vaiheessa Jonathan Palmer ja Philippe Alliot sijoillaan 25 ja 26 ajoillaan 1.38.124 ja 1.39.840. Piercarlo Ghinzani oli karsiutumassa ajallaan 1.40.431.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lauantaina Virallisissa Harjoituksissa dramatiikkaa riitti. Nelson Piquetin ongelmat jatkuivat ja moottorivika lauantaina tarkoitti sitä, että paalupaikalla häntä ei kotikilpailussa nähtäisi. Paalupaikan kohtalon ratkaisivat lopulta Ferrarin, McLarenin, Lotuksen ja Renaultin kuljettajat.

Nigel Mansell näytti saavan paalupaikan Elio de Angeliksen ajettua oman sittemmin paalupaikkaan riittäneen aikansa 1.28.392 vielä sitäkin nopeammalla vauhdilla, mutta ikävä kyllä ulosajo pilasi hänen suorituksensa ja lopulta Mansellin oli tyydyttävä viitospaikkaan perjantain aikansa perusteella. Ulosajon seurauksena Mansellin aika oli 1.30.182. Sijoitus oli lauantaina britiltä seitsemäs. Michele Alboreto ajallaan 1.28.898 oli toinen ja sillä ajallaan hän oli lauantaina kolmas.

Kolmanneksi ruudukkoon muutoin ajoi Derek Warwick ajallaan 1.29.025 ja sillä hän oli neljänneksi nopein lauantaina ja Alain Prost oli neljäs ajallaan 1.29.330. Prost oli viidenneksi nopein lauantaina. Nelson Piquet oli vuorostaan lauantain kuudes ja koko ruudukon seitsemäs ajallaan 1.30.149. Mansell oli viides perjantain ajallaan 1.29.364. Niki Lauda oli kuudes ajallaan 1.29.854. Lauantaina hänen aikansa olisi sessiopohjaisesti ollut toiseksi nopein.

Patrick Tambay oli kahdeksas ajallaan 1.30.554 ja Keke Rosberg oli yhdeksäs ajalla 1.30.611 ja molemmat olivat vastaavilla sijoilla lauantaina. Kärkikymmenikön täydensi Rene Arnoux ajalla 1.30.695. Arnoux oli kymmenes myös lauantaina. 11:sta sija meni Riccardo Patreselle perjantain aikojen perusteella. Patresen aika oli 1.30.973 ja lauantain aika oli 1.31.679 ja sillä Patrese olisi ollut 13:sta. Eddie Cheever oli 12:sta perjantain aikojen perusteella. Aika lauantaina oli 1.31.282, mutta se ei riittänyt. Sessiossa Cheever oli 11:sta, mutta perjantain aika oli 1.33.115.

Jacques Laffite oli 13:sta ajallaan 1.31.548 ja lauantain sessiossa hän olisi ollut 12:sta. Andrea de Cesaris oli 14:sta ajallaan 1.32.895 ja lauantaina hän oli sillä 14:sta. Manfred Winkelhock oli 15:sta ajallaan 1.32.997 ja lauantaina oli sillä 15:sta. Teo Fabi oli 16:sta ajallaan 1.33.277. Lauantaina hän oli sillä ajalla 16:sta. ja 17:sta oli Pirellin aika-ajorenkaiden heikkoudesta huolimatta Ayrton Senna ajallaan 1.33.525 ja 17:sta lauantaina session perusteella. Johnny Cecotto oli 18:sta ajalla 1.35.3 tasan. Samalla ajalla hän oli 18:sta lauantaina.

19:sta oli perjantain ajalla 1.36.081 Martin Brundle ja lauantaina hänen aikansa oli 1.36.191. Lauantaina hän oli 19:sta. 20:s oli Francois Hesnault ajalla 1.36.238 ja lauantaina Hesnault oli sessiossa 20:s. Thierry Boutsen oli 21:s ajalla 1.36.312 ja lauantaina 21:s sessiossa. Piercarlo Ghinzani oli 22:s ajalla 1.36.434 ja lauantaina sessiossa hän oli 22:s. Stefan Bellof oli 23:s ajalla 1.36.609. Sessiossa hän olisi ollut lauantaina 23:s. Mauro Baldi oli 24:s perjantain ajallaan 1.36.816. Lauantain ajallaan 1.39.873 hän olisi karsiutunut kilpailusta. Marc Surer oli 25:s ajallaan 1.37.204 perjantaina ja lauantaina hänen ajallaan 1.37.348 olisi ollut sijalla 23. Viimeiset sijat 26 ja 27 olivat menossa RAM:n kuljettajille Philippe Alliotille ja Jonathan Palmerille ajoilla 1.37.709 ja 1.37.919. Palmer olisi ohittanut Baldin lauantain session perusteella, mutta pian sillekään ei olisi ollut tarvetta...
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lauantain Virallisessa Harjoituksessa nähtiin melkoisen erikoinen näytös. Teo Fabi ja Manfred Winkelhock kolaroivat minkä seurauksena auto jäi pahaan paikkaan. Sen seurauksena Winkelhockin autoa työnnettiin varikkosuoralla. Teko oli laiton ja tuomaristo huomautti siitä. Yllättäen tuomaristo hylkäsi Winkelhockin ajat kokonaan. Tosin siihen oli syynsä. Tallipäällikkö Günther Schmidt kun oli avannut sanaista törkysanojen arkkuaan liiankin paljon. Koko tilanteesta olisi voinut helpoiten selvitä asiallisella keskustelulla, mahdollisesti siitä tulevalla varoituksella ja sakkotuomiolla.

Se kun oli vastaavassa tapauksessa sääntöjen yleislinja. Kiitos Schmidtin riehumisen tuomaristo ja sen puheenjohtaja Tamas Rohonyi hylkäsi muitta mutkitta Winkelhockin kaikki suoritukset viikonlopun tärkeimpien ajojen osalta ja samalla sulki koko tallin kilpailusta. Schmidt raivostui silmittömästi päätöksestä ja tilanteesta oli tulla hyvin ikävä kaikille sitä seuranneille. Lopulta ATS poistui kilpailupaikalta häntä koipien välissä ja onnea oli, että tallille ei tullut enempää lisäsanktioita. Seuraavassa viestissä tulee tallien Virallisten Harjoitusten kahden päivän tulokset ja Rohonyi salli alustavasti karsiutuneen Jonathan Palmerin osallistua kilpailuun.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan ajat molempien päivien osalta:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:31.068 1:30.149
2 Teo Fabi Brabham-BMW 1:33.951 1:33.277
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:36.081 1:36.191
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:36.957 1:36.609
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:32.032 1:31.548
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:31.778 1:30.661
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:29.823 1:29.330
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:28.951 1:29.854
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:38.124 1.37.709
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1:39.840 1:37.919
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:29.625 1:28.392
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:29.364 1:30.182
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW Suljettu kilpailusta Suljettu kilpailusta (1.35.395 ja 1.32.997)
15 Patrick Tambay Renault 1.30.719 1.30.554
16 Derek Warwick Renault 1:30.945 1:29.025
17 Marc Surer Arrows-Cosworth 1.37.204 1.37.348
18 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 1.36.737 1.36.312
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.36.867 1.33.525
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.35.980 1.35.300
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.36.816 1.39.873
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.30.673 1.31.679
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.33.115 1.31.282
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.40.431 1.36.434
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.36.257 1.36.238
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.34.622 1.32.895
27 Michele Alboreto Ferrari 1.29.950 1.28.898
28 Rene Arnoux Ferrari 1.30.892 1.30.695
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

Lähtöruudukko

de Angelis Alboreto
Lotus 95T Ferrari 126C4
1.28.392 (204,901 km/h) 1.28.898

Warwick Prost
Renault RE50 McLaren MP4/2
1.29.025 1.29.330

Mansell Lauda
Lotus 95T McLaren McLaren MP4/2
1.29.364 1.29.854

Piquet Tambay
Brabham BT53 Renault RE50
1.30.149 1.30.554

Rosberg Arnoux
Williams FW09 Ferrari 126C4
1.30.611 1.30.695

Patrese Cheever
Alfa Romeo 184T Alfa Romeo 184T
1.30.973 1.31.282

Laffite de Cesaris
Williams FW09 Ligier JS23
1.31.548 1.31.895

Fabi Senna
Brabham BT53 Toleman TG 183B
1.33.227 1.33.525

Cecotto Brundle
Toleman TG 183B Tyrrell 012
1.35.300 1.36.081

Hesnault Boutsen
Ligier JS23 Arrows A6
1.36.238 1.36.312

Ghinzani Bellof
Osella FA1F Tyrrell 012
1.36.434 1.36.609

Baldi Surer
Spirit 101 Arrows A6
1.36.816 1.37.204

Alliot Palmer
RAM 02 RAM 01
1.37.709 1.37.919
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kauden ensimmäinen kilpailu tiesi myös sitä, että välitankkauksia ei sen kieltämisen johdosta enää nähty niissä. Kauden ensimmäisen kilpailun osalta rengasvalmistajat olivat jossain määrin radikaaleja täyden tankin järjestelmään nähden. Toisaalta he ilmaisivat huolestuneisuutensa siitä, että tallit aikoivat enimmäkseen käyttää pehmeitä seoksia kilpailussa kovien sijaan.

Toisaalta taas se ratkaisu olisi tuomassa monien mielestä hyvää kilvanajon mahdollisuutta jo heti kauden avaukseen. Suurin osa talleista halusi ainakin katsoa sitä miten autot ja renkaat sopisivat toisiinsa kilpailussa ja vaikka mitään virallista herrasmiesten sopimusta ei tehty niin muutamaa harvaa tallia ja kuljettajaa lukuunottamatta kaikki aikoivat pysähtyä ainakin kerran kilpailun aikana.

Samalla varikkostopeista tuli muutenkin kiinnostavia seurata. Nimittäin huippunopeat pulttipyssyt jotka käyttivät toimintaan huippunopeita hydraulisia lisäosia olivat kielletty ja siten varikkokäyntien oletettiin hidastuvan. Pulttipyssyjen rakenteidenkin oli muutosten jälkeen vastattava muutaman vuoden takaisia käytettyjä malleja ennen välitankkauksen yleistymistä vastanneelta ajalta.

Kilpailun alla FISA:n tekninen osasto arveli laskelmissaan, että ilman välitankkausta kauden aikana stopit tulisivat olemaan pituudeltaan 5-9 sekuntia. Korkeintaan noin 14 sekuntia. Enemmän tai vähemmän arvio kuulosti hullulta ja aivan liian paljon aikaansa edellä olevalta. Erityisesti alarajan osalta kun nopeuttavat lisäosat olivat pulttipyssyissä kielletty ja lisäksi niidenkin avulla sen hetken maailmanennätys oli tuolloinen välitankkaus mukaan laskettuna 8 sekuntia.

Välitankkauksen kieltokaan ei vaikuttanut tuovan juuri parannusta pysähdysaikaan. Korkeintaan sekunnin verran arveltiin sen vaikuttavan tilanteeseen. Vasta vuosia myöhemmin tuo järjestelmän alapää alkoi toteutua tai vaikuttaa edes uskottavammalta ja silloin elettiin jo vuotta 1987 ja siitä eteenpäin. Silloin sitä ei kuitenkaan voitu tietää. 8-9 sekuntia ja hieman siitä taaksepäin olevat ajat vaikuttivat jo realistisesti toteuttamiskelpoiselta.

Seuraavaksi laitan tähän eri tallien varikkotaktiikoita:

Brabham: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Michelinin Pehmeillä renkailla. Teo Fabin ilmoitettiin tulevan kierroksella 22 sisään ja Nelson Piquetin kierroksella 31.

Tyrrell: Martin Brundle lähti matkaan Goodyearin B-seoksella ja Stefan Bellof vuorostaan C-seoksella. Brundlen ilmoitettiin tulevan varikolle kierroksella 43 ja Bellofin kierrosten 30-31 aikana.

Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan C-seoksilla. Jacques Laffite olisi pysähtynyt kierroksella 30 ja Keke Rosberg kierroksella 31.

McLaren: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Michelinin Pehmeillä renkailla. Alain Prost olisi pysähtynyt kierroksella 38 ja Niki Lauda kierrosten 39-41 aikana vaihtelevasti sillä Lauda ei juuri taktiikoitaan ennakoissa maininnut.

RAM: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Pirellin Pitkäjyväisillä renkailla ja arvelivat olevansa pysähtymättä.

Lotus: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan C-seoksilla. Nigel Mansell olisi tullut sisään kierroksella 29 ja Elio de Angelis vuorostaan kierroksella 34.

Renault: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Michelinin Pehmeillä renkailla. Patrick Tambay olisi pysähtynyt kierroksella 26 ja Derek Warwick kierroksella 29.

Arrows: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Goodyearin AA-seoksilla ja arvelivat olevansa pysähtymättä.

Toleman: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan Pirellin Lyhytjyväisillä renkailla. Johnny Cecotto olisi pysähtynyt kierroksen 30 aikana ja Ayrton Senna kierroksen 31 aikana.

Spirit ja Mauro Baldi: Baldi käytti Pirellin Pitkäjyväisiä renkaita ja arveli olevansa pysähtymättä.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat käyttivät Goodyearin C-seoksia. Riccardo Patrese olisi tullut kierroksella 29 ja Eddie Cheever kierroksella 30.

Ligier: Molemmat kuljettajat käyttivät Michelinin Pehmeitä renkaita. Hesnault olisi tullut sisään kierrosten 38-40 aikana ja Andrea de Cesaris kierrosten 42-45 aikana.

Ferrari: Molemmat kuljettajat käyttivät Goodyearin C-seoksia. Michele Alboreto olisi tullut varikolle kierroksella 30 ja Rene Arnoux kierroksella 31.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Rio de Janeiro 25.3.1984

Formula 1:sten 35:s MM-kausi lähti liikkeelle hyvin sekavissa merkeissä. Kun Ford Escort XR3i Course Car oli asettunut ruudukon taakse alkoi Andrea de Cesaris heilutella käsiään ja lähtö keskeytyi keltaisen valon sytyttyä päälle. Puoli tuntia odottelu kesti. Sinä aikana de Cesaris hyppäsi vara-autoon ja lähti varikon portilta kilpailuun. Raimo Häyrinen laittoi Höyryn päälle heti kun startti oli tapahtumassa uudelleen.

Tällä kertaa vihreä valo syttyi, mutta tällä kertaa käsiään heiluttivat niin Nelson Piquet kuin Johnny Cecotto. Piquet pääsi matkaan vasta oltuaan kolmanneksi viimeisenä mukana kilpailussa ja saatuaan työntöapua mikä kulki sääntöjen rajamaita pitkin.

Cecotto pääsi vähän tätä ennen matkaan. Varsinaisen kilpailun johtoon asettui Michele Alboreto kun Elio de Angelisin Lotukseen iski pätkivä sytytys. Ensimmäisen kierroksen päätteeksi järjestys oli seuraava: Alboreto, Derek Warwick, Nigel Mansell, Niki Lauda, de Angelis, Patrick Tambay, Rene Arnoux, Keke Rosberg, Eddie Cheever ja Alain Prost. Prost oli pudonnut kymmenenneksi.

Ensimmäisen kierroksen erityismaininnan ansaitsi Stefan Bellof olemalla yhden ainoan kierroksen jälkeen 14:sta lähdettyään ruudusta 22. Sen päätteeksi kolmikko Martin Brundle, Bellof ja Ayrton Senna taistelivat sijasta 13. Bellofilla tuntui olevan menohaluja enemmän kuin Brundlella tai Sennalla. Senna oli päättänyt lähteä varovaisen aggressiivisesti kokeilemaan siipiään ja tuntui lopulta varovan kolmikosta kaikkein eniten. Myös hänen fyysisestä kunnostaan oltiin Tolemanilla huolestuneita. Bellof vuorostaan ajoi aggressiivisesti jokaisessa mutkan ulostulossa ja Boxista vauhtia riitti jarrutuskohdasta huolimattakin yli 160 kilometriä tunnissa.:eek: Aivan kuin mies olisi ajanut Formula Fordia. Brundle aloitti varovasti, mutta kasvatti jatkuvasti vauhtiaan ja oli lopulta Sennaa paljon menevämmän oloinen.

Kierroksella 2 Bellof ohitti Sennan ja pian Senna jäi jalkoihin myös Brundlelle. Kärkikamppailussa Alboreto näytti menevän menojaan ja Höyryn suosikkimies Warwick tuli toisena pienellä välillä ja Mansell oli edelleen kolmantena. Ikävä kyllä McLarenit olivat liikkeellä todella vahvan oloisina. Lämmittelyssä he olivat olleet nopeimpia.

Lauda pääsi helposti Mansellin ohi ja alkoi tavoittaa Warwickia ja Tambay ohitti de Angelisin. Pian tämän jälkeen de Angelis jäi jo Arnouxin ja Prostin taakse ja pian alkoi muodostua ongelmaksi radalla. Jonkin ajan kuluttua Prost ohitti jo Arnouxinkin. Senna alkoi nuorukaisista olla eniten vaikeuksissa ja jäädä selittämättömän näköisesti jo muullekin porukalle. Pian jo tallikaveri Cecottokin ohitti hänet kuin heittämällä. Sennalla oli turbo vaurioitunut yhdessä Pirellin renkaiden kanssa. Peli oli selvä vaikka Senna yrittikin sinnitellä. Kierroksella 7 Piercarlo Ghinzani tuli Osellalla varikolle. Siellä jäähdyttimistä poistettiin roskia ja vaihteistoa yritettiin korjata. Kierroksella 8 Senna keskeytti turbon petettyä. Kierroksella 10 Lauda ohitti Warwickin ja osui tähän.

Kierroksella 11 Lauda ajoi yllättäen Alboreton kiinni ja ohitti tämän Alboreton ajettua ulos radalta. Syy johtui irronneen oikean etujarrun ruuvin aiheutettua puhjenneen jarruletkun minkä seurauksena jarrunesteet vuotivat jo ensimmäisestä kierroksesta asti ja aiheuttivat ylikuumentumisen. Sen myötä Alboreto ajoi ulos radalta ja pyörähti uudelleen ja se riitti Laudalle. Kierroksella 12 Mauro Baldin kilpailu Spiritillä päättyi virranjakajan hajoamiseen. Kierroksella 13 Lauda oli johdossa ja Alboreto ajoi varikolle. Samalla kierroksella Bellof keskeytti kaasuttimen juuttumiseen. Hitaan uuden kierroksen jälkeen kierroksella 14 Alboreton kisa oli ajettu. Jarruja ei vain järkevästi voitu enää korjata.

Kierroksella 14 Lauda siis johti, Warwick tuli toisena reippaalla erolla Manselliin ja Mansellin jälkeen järjestys oli Prost, Tambay, Arnoux, de Angelis, jo tuossa vaiheessa kilpailua pahasta aliohjauksesta kärsinyt Rosberg, Teo Fabi ja Piquet.

Piquet oli ajanut koko muun joukkion kiinni varsin nopeasti heti vain saatuaan autonsa riittävään vauhtiin. Kierroksella 15 Jacques Laffite keskeytti sähkövikaan. Tähän vaiheeseen tultaessa oli Höyry Rinnakkaisella arvellut että Laffiten autoa sitten hitsataan kuntoon.:D Kierroksella 17 Piquet ohitti Fabin ja alkoi ajaa muuta joukkoa entistäkin selvemmin kiinni. Kierroksella 18 kilpailustaan oikeastaan vasta silloin enemmän irti saanut Cecotto keskeytti turbon hajottua alta. Kierrokseen 24 mennessä Prost oli saavuttanut ja ohittanut kaikki muut ja McLaren oli siten kaksoisjohdossa.

Kierroksella 22 oli sitä ennen käynyt Fabi vaihdattamassa Michelinin Pehmeät renkaat Koviin renkaisiin. Samoin kierroksella 21 autoaan oli käynyt korjauttamassa de Cesaris jonka kisa oli varsin pielessä muutenkin. Laudan ja Prostin johtaessa Philippe Alliot keskeytti akun hajottua. Kierroksella 25 Francois Hesnaultin auto ylikuumeni ja mies joutui keskeyttämään kilpailun. Kierroksella 26 varikolle ajoi seuraavaksi Tambay renkaanvaihtoon. Kierroksella 28 Ghinzani keskeytti vaihteiden hajottua. Kierroksella 29 varikolla riitti kuhinaa kun Mansell, Warwick ja Patrese tulivat varikolle renkaanvaihtoon. Kierroksella 30 Cheever tuli varikolle ja Arnoux keskeytti akun hajoamiseen. Ferrarilla oli siis huono avauskilpailu joskin myös erittäin lupaava sellainen.

Kierroksella 31 Rosberg ja Piquet tulivat samalla kierroksella varikolle renkaanvaihtoon. Kierroksella 32 Brabhamilla ilmeet synkkenivät kun ensin Fabi ja sitten myös Piquet keskeyttivät moottorin ja turbon hajoamiseen. Kierroksella 34 de Angelis kävi varikolla renkaanvaihdossa. Kierroksella 35 Mansell keskeytti ulosajoon. Kierroksella 38 tapahtuivat kilpailun ratkaisuhetket siinä vaiheessa. Lauda saapui ensin varikolle, mutta ikävä kyllä sillä kierroksella Prostin olisi pitänyt ensin pysähtyä. Sekaannus jatkui kunnes tajuttiin, että Lauda oli tulossa keskeyttämään sähkövikaan. Prost ehti samalla tulla sisään ja kun Laudan auto saatiin pois niin siltikin varikkopysähdyksestä tuli katastrofi. Pyöränmutteri ei mennyt kunnolla kiinni ja Prost oli 30 sekuntia varikolla ennen paluutaan radalle.

Järjestys kierroksen 38 jälkeen oli siis seuraava: Warwick johti kilpailua, toisena tuli edelleen Prost, kolmantena oli Tambay, Rosberg neljäntenä ja de Angelis viidentenä. Prostin ainoa keino voittaa kilpailu siinä vaiheessa olisi ollut ajaa Warwickia sekuntia nopeampia kierroksia ja vaikka Prost saavutti Warwickia niin hän ei mitenkään kyennyt ajamaan 23 kierrosta peräjälkeen sekuntia nopeampia kierroksia. Yksittäisellä kierroksella Prost oli toki sekuntia nopeampi, mutta ei jatkuvalla syötöllä. Warwick oli kasvattanut johtonsa muutenkin pian yli puoleen minuuttiin. Siten kilpailun voitosta ajoivat enää vain Warwick ja Prost. Tambay oli noussut kolmanneksi, mutta oli jo aivan liian kaukana Prostista ja tallikaveristaan Warwickista voittoa ajatellen jo siinä vaiheessa.

Hetkeä myöhemmin Warwick ilmoitti tiimiradiossa kärsivänsä tärinästä. Talli ilmoitti, että mitään hätää ei ollut ja käski jatkaa radalla. Renkaat riittäisivät loppuun asti. Niin sanottiin. Kierroksella 41 Patrese keskeytti vaihdelaatikon hajottua ja samoin kierroksella 42 de Cesaris keskeytti. Kierroksella 43 uskomattoman hienon debyyttikilpailun ajanut Brundle tuli varikolle nelospaikalta. Tyrrellin varikkopysähdyksessä huomio kiinnittyi erityisesti tallin suorittamaan vesitankkaukseen.

Arrowsin Jackie Oliverin ilme oli näistä kaikkein vakavin ja hän marssi välittömästi pysähdyksen jälkeen tuomariston puheille protestoimaan laittomasta nesteiden lisäilyistä ja kun tuomareille eivät nämä sanat kelvanneet niin sitten Oliver väitti autoa välitankatun varikolla. Kierros kierrokselta tärinä vahvistui RE50-autossa koko ajan ja Warwick halusi mennä varikolle sillä hän luuli vian olevan renkaissa. Näin ei ollut vaan tukivarsi alkoi heilua liitoksistaan ja pettäminen olisi vain ajan kysymys.

Kierroksella 50 tärinä oli kasvanut sietämättömäksi ja Warwick oli valmis ajamaan varikolle jopa ilman tallinsa hyväksyntää auton tarkastamiseksi. Warwick olisi pystynyt kontrolloimaan kilpailua vaikka autossa olisi ollut joku pienimuotoinen muukin vika kuin renkaat. Lopulta niin ei käynyt ja kierroksella 51 RE50:n tukivarsi katkesi ja Warwick joutui erittäin harmittavasti keskeyttämään.

Höyry mouhosi tuttuun tapaansa Warwickin keskeyttäessä vaikkakaan ei sentään aivan pari edellistä kautta sitten tapahtuneen Brandsin keskeytyksen lailla. Prost siirtyi siten yllättäen johtoon ja alkoi varmistaa McLarenille paluunsa kunniaksi osakilpailuvoittoa. Katkerasti Warwickin keskeytyksen syy löytyi tukivarteen tulleesta viillosta joka oli kasvanut liian suureksi. Se taas oli koitunut kisan alun osumisesta Laudan kanssa. Ilman sitä Warwick olisi voittanut...

Joka tapauksessa Rosberg käytännössä pakotti aliohjaavan autonsa Rion mutkissa Tambayn ohi vaikka sitä hänen ei olisi tarvinnut kenties tehdä. Tambay oli jo hyvän matkaa joutunut säästämään polttoainetta ja vain kaksi kierrosta ennen maalia polttoaine vaikutti loppuvan hänen autostaan. Tambay keskeytti näennäisesti sen loppumiseen kierroksella 59. Todellisuudessa Tambayn auton polttoainejärjestelmä oli tehnyt lakon, mutta ei bensaakaan juuri paljon loiskunut tarkastuksen jälkeen jälkikäteen.

Hädin tuskin maaliin riittävää määrää. Alain Prost voitti siis kauden avauskilpailun, toiseksi ajoi hienon taistelun lähinnä aliohjausta vastaan taistellut Keke Rosberg, kolmanneksi tuli sytytysvauriosta oikeastaan koko kilpailun ajan kärsinyt Elio de Angelis, 4:ksi ajoi viime hetkellä polttoaineen riitettyä maaliviivalle saakka Eddie Cheever, 5:nä tuli hienon ensikisansa ajanut Martin Brundle, 6:ksi tuli kaikesta huolimatta päätynyt Patrick Tambay, 7:ksi ja 8:ksi eli pistesijojen ulkopuolelle jäivät Thierry Boutsen ja Marc Surer. Viimeinen maaliin päässyt kuljettaja oli ysipaikalla päivän eniten ongelmia aiheuttanut RAM:n Jonathan Palmer.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Jackie Oliver yritti protestoida Martin Brundlen viidettä sijaa ja tuomaristo sai pitkällisen ripityksen jälkeen tehtäväkseen määrätä Ken Tyrrell tarkastamaan tallinsa auton laillisuus. 012 tarkastettiin asianmukaisesti ja samalla Tyrrell todisti, että sen autossa vesitankilla ja auton polttoainetankilla ei ollut mitään yhteyttä toisiinsa. Tuomaristo heitti sen jälkeen välittömästi roskakoriin Oliverin väitteen Tyrrellin auton laittomuudesta ja Martin Brundlesta tuli huippuajonsa myötä päivän puheenaihe Englannissa ja muuallakin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Rio de Janeiron kilpailu ei ollut kauden 1984 aikana tai sen jälkeekään loppupelissä mitenkään erikoisen jännittävä. Keskeytyksiä nähtiin paljon ja sekin söi hieman mielenkiintoa, mutta ennen kaikkea muuta kilpailusta ei siinä vaiheessa tullut kaikkien pelkäämää taloudellisuusajoa. Ainoa kuljettaja joka näennäisesti keskeytti bensan loppumiseen oli Patrick Tambay ja hänenkin keskeytyksen syy oli lopulta polttoainejärjestelmässä. Eddie Cheever vuorostaan oli aivan lähellä keskeyttää bensan loppumiseen.

Viimeisellä kierroksella Giraon jälkeen hänen bensamittarinsa alkoi näyttää jo nollaa, mutta amerikkalaisen onneksi Alfa Romeon mittaristo näytti väärin ja niin Cheever pääsi pisteille. Polttoaineen riittävyydestä puhuttaessa muut tallit olivat vajota epätoivoon kun McLarenin Alain Prostin bensanäytteet kilpailun jälkeen analysoitiin. Bensaa loiskui McLarenissa vielä useita litroja kun muilla turbomiehillä bensa oli lopussa tai olisi riittänyt enää 1-3 kierroksen ajan.

Rosberg taas vuorostaan päivitteli tulostaan kun muu talli ja suomalainen formulayleisö oli haltioissaan toisesta sijasta. Rosbergin ja suomalaisyleisön välille tuli kuitenkin taas pieni kuilu ymmärryksessä kun Keke kävi rähjäämässä Tohtorille eli Jonathan Palmerille ja oli pahoinpidellä tämän vihan puuskassaan. Suomalaiset kyselivät, että miksi Keke noin paljon suuttui tuosta tilanteesta? Eiko toinen sija olekaan hyvä? Miksi Keke rähjää entiselle tallikaverilleen? (Jotkut suomalaiset luulivat siinä vaiheessa Palmerin olevan vieläkin Keken tallikaveri ja mutkan kautta olikin sillä Palmer edelleen kuului Hondan omaan moottoriohjelmaan ja sai palkkioksi Hondan toivomuksesta ajaa RAM:llä.)

Samalla Rosbergiin kohdistettiin myös kriittistä puhetta kun Niki Lauda pääsi taas ääneen hieman ns. Moittimaan Kekeä Palmerin kovistelusta. Rosberg ei ollut lopulta edes ainoa kuljettaja sinä päivänä joka kovisteli Palmeria sillä Palmer oli kaikkiaan melkoinen tientukko Riossa. Kuitenkin Suomessa Maailman Nopeimman faniklubi piti Laudan puolta asiassa oikeana ja ihmetteli Rosbergin järjestämää kritisointia nuorukaista kohtaan. Eikä se tulisi olemaan ainut kerta koko kaudella 1984...
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan seuraavaksi kauden 1984 ensimmäisen osakilpailun kuljettajien ja tallien välisiä mietteitä:

Brabham: BT53 oli erittäin vahvan oloinen auto Riossa, mutta tällä kertaa vastus oli liian kova voittoa ajatellen. Nelson Piquet oli perjantaina alustavasti seitsemäs ajettuaan ulos ja moottorivaurion takia lauantaina. Teo Fabi ajoi ensimmäistä kertaa menettelevän Virallisen Harjoituksen 2 vuoden poissaolon huomioiden ja oli 15:sta vaihteisto-ongelmien jälkeen. Lisäksi Fabi kolaroi Manfred Winkelhockin kanssa lauantaina. Piquetin kilpailu meni käytännössä auton melkein täydelliseen sammumiseen lähtöruudukossa, mutta sitäkin taustaa vasten kilpailun puoliväliin mennessä Piquet oli jo seitsemäntenä ennen stoppiaan. Tosin moottorivaurio ja öljyvuoto aiheuttivat moottoririkon ja keskeytyksen. Fabilta ajo sujui jopa näyttävästi. Kymppipaikalta tuli keskeytys.

Tyrrell: Lähes varattomalle tallille Martin Brundlen ajama viitospaikka oli oikea sijoitus kukkaroon. Brundle oli varovaisen aggressiivinen ja mitä pidemmälle kilpailu eteni niin sitä paremmaksi Brundle muuttui ajotasoltaan. Brundlen ainoa varsinainen ongelma oli vain hevosvoimaton auto jolla saada Eddie Cheever kiinni kilpailun lopussa ja se, että alussa hän ohitti kolme autoa siinä missä Bellof peräti 8 autoa. Bellof meni heittämällä ohi myös Ayrton Sennasta ja hieman myöhemmin myös Brundle ohitti Sennan vaikka alustavasti hän vaikuttikin jäävän kolmikosta huonoimmaksi. Bellof keskeytti sijalta 13 11:sta kierroksen jälkeen ja sen jälkeen Brundle jäi jatkamaan radalla hienoin ottein.

Williams: FW09:n uudistukset ovat menneet pieleen. Ohjaus on muuttunut Kyalamin 1983 jälkeen krooniseksi aliohjaukseksi. Keke Rosberg starttasi ysipaikalta ja Jacques Laffite sijalta 13. Rosberg oli kuitenkin kilpailun alkuvaiheessa jo kahdeksantena ja kierrokseen 56 mennessä hän oli jo toisena. Rosbergin sisukkuus toi hänelle palkinnon päivänä jolloin auto ei toiminut paljonkaan. Laffite aloitti kauden hyvin heikosti tilanteeseen nähden. Sijat 14-16 olivat arkipäivää ja paljon ylemmäksi ei keskeytyshetkellä noustu. Auton turbo toimi, mutta virtapiikki katkaisi menon ranskalaiselta.

McLaren: Kauden uusi maailmanmestariehdokas oli hyvin pitkälti selvillä jo nyt. MP4/2 debytoi lopullisesti vasta viikkoa ennen kauden alkua ajetuissa Paul Ricardin testeissä, mutta merkkejä sen ylivoimasta on nähtävissä jo nyt. Niki Lauda ohitti lähdössä pari autoa ja Alain Prost onnistui nousemaan huonosta lähdöstä huolimatta aina voittoon asti. Porschen erittäin taloudellinen moottori takaa paljon hyvää myöhempiin kilpailuihin lähdettäessä.

RAM: RAM 02 ei oikeastaan paljoa parempi turbotasoltaan ollut edelliskauden autoon verrattuna. 02 tosin käyttää Tolemaniin nähden Spiritin tapaan toisen polven turbomoottoria joka alkaa tekniikaltaan olla ukkoikäistä laatua. Auton moottorinkatteet jouduttiin heittämään kokonaan autosta pois sillä ne sotkivat auton ilmavirtaukset ja tasapainon. Pienellä tallilla ajatetaan siis toistaiseksi autoja ilman moottorinkatteita.

Alliot kärsi koko Virallisen Harjoituksen ajan lauantaina sähköviasta. Alliotille on kuitenkin pakko antaa ensikertalaisen sinnikkyydestä pisteet kotiin. Ainakin tämän kilpailun osalta. Ensimmäisellä kierroksella Alliot ohitti 5 autoa vaikkakin joutui antamaan sijoitukset pian takaisin.

Palmer ohitti kolme autoa ensimmäisellä kierroksella ja ensimmäinen vaaratilanne tuli kisassa jo Piquetin ohittaessa hänet. Surullisinta oli, että RAM:n autot ajelivat Skoal Banditin purutupakan väreissä lähinnä keskenään ja olivat kroonisia tientukkoja joskin Palmer onnistui sikailemaan radalla ylivoimaisesti enemmän kuin tallikaverinsa. Alliot oli 18:sta keskeyttäessään ja Palmerin selittelyt.. Rosberg lähes hyökkäsi hänen kimppuunsa, mutta lopulta malttoi mielensä. Toki Palmerin ajo yleensäkin oli lähes mahdotonta ylipainoisuuden rajamailla hipovalla 01:llä. Auton ajettavuusviat tiedettiin jo edelliskaudella legendaarisen huonoiksi.

Lotus: Niin Nigel Mansell kuin Elio de Angeliskin kehuivat Goodyearin renkaita taivaallisen hyviksi viime kauden Pirellien jälkeen. Ikävä kyllä tarina on entisellään. Lotus 95T näyttää olevan jälleen erittäin hyvä Virallisessa Harjoituksessa, mutta huono kilpailussa. Toisaalta viime kauteen verrattuna nyt ei taisteltu sentään Corrado Fabin Osellan kanssa...

Eliolle on annettava tästä kilpailusta pisteet kotiin. Sen verran hyvin Elio pystyi hoitamaan sytytysvaurion piinaamaa autoaan ja vaikka Mansellin kaltaista huippunäyttävyyttä puuttui niin de Angelis kuitenkin keräsi pisteet. Palkintosijoitus on ensimmäinen hänelle sitten 1982 Itävallan voittokilpailun. Mansell pysyi myös hyvin kärkivauhdissa tai ainakin palkinnoissa kiinni ennen keskeytystään. 95T vaikuttaa kuitenkin mahdollisesta sytytykseen liittyvästä tyyppiviasta huolimatta erittäin tasapainoiselta autolta ja kisavoittoon auto on erittäinkin kykenevä.

ATS ja Manfred Winkelhock: Katastrofi. Kirjaimellisesti. Winkelhockin osalta koko viikonloppu meni sillä hetkellä hukkaan kun Günther Schmidt räyhäsi tuomaristolle näiden ammattitaidosta ja yleensäkin monesta muusta asiasta. Sitä ennenkin Winkelhock ajoi uuden D7:n ongelmien takia vanhalla D6:lla ja ongelmia siinäkin riitti. 15:sta lähtöruutu olisi kyllä hänelle kelvannut. Etenkin kun Pirellin aika-ajorenkaat eivät kestäneet sen kuuluisan karvaviivan vertaa Rion radalla. Hylkäys tuli tuomariston mukaan auton laittomasta työntämisestä ja huollosta kielletyllä alueella. Ja tietenkin suunsoitosta.

Renault: Uusi auto, uudet kuljettajat ja monta uutta tekijää matkassa toivat alustavasti toivoa kauden alussa. Derek Warwick oli kilpailun tähtikuljettajia mutta tukivarsi petti ja esti häntä voittamasta ensimmäistä kilpailuaan La Regiellä. Patrick Tambay oli tuomassa pisteitä kotiin, mutta polttoaineen vuodosta kärsinyt tankki kuivui kesken. Tambayn mukaan laji otti takapakkia sen kieltäessä välitankkaukset ja pakottaen kuljettajat siten taloudellisuusajoon. Lupaava suoritus, mutta samalla myös pettymys.

Arrows: Tallin uusi auto on edelleen tehtaalla rahavaikeuksien takia ja siten talli käyttää vielä toistaiseksi A6-mallia. Riossa talli joutui ostamaan itselleen Goodyearilta ostoeränä vyörenkaita sillä valmistajalta ei ollut halua antaa enää käyttöön ristikudosrenkaita. Tosin Marc Surer ja Jackie Oliver ajautuivat tästä pahaan riitaan keskenään. Boutsen oli 20:s ja Surer 24:s Virallisissa Harjoituksissa. Lopulta jäivät pisteiden ulkopuolelle ja Oliver yritti protestoida Tyrrellin Brundlea vastaan turhaan.

Toleman: Kumpikin kuljettaja oli vaikeuksissa. Nuori Ayrton Senna ei niskakivuiltaan oikein jaksanut edes rattia vääntää ja helle vaikutti häneen tuskastuttavan paljon. Sennalla on siis samanlaisia kuntovaikeuksia kuin Riccardo Palettilla pari kautta aiemmin. Siitä ja Pirellin aika-ajorenkaiden surkeudesta huolimatta Senna oli ruudun verran parempi kuin Johnny Cecotto. Cecotto vuorostaan kärsi teknisistä häiriöistä turbossaan ja estelyistä nopeilla kierroksilla. Senna ohitti kolme autoa lähdössä, mutta ajeli lähinnä Bellofin ja Brundlen kanssa kilpaa. Toki vaisuuteen oli myös syynsä. Renkaat ja ennen kaikkea turbovaurio tekivät hänestä hyvin pian lähes pellen radalla. Tai olisi tehnyt mikäli nuorukainen ei olisi sitkeästi yrittänyt pitää 16:sta sijaansa. Sitten turbon vaurio kasvoi ja autoa alkoi mennä heittämällä ohi. Myös lähes ruutuun jäänyt tallikaveri Cecottokin pääsi ohi. Lopulta turbo hajosi Sennan alta. Cecotto vuorostaan ajoi takajoukoissa ohittaen Baldin, Palmerin, Alliotin, Surerin ja Sennan ennen kun auton turbo hajosi häneltäkin. Sijoitukset Cecottolla olivat 16-18 välillä ennen keskeytystä.

Spirit ja Mauro Baldi: Spiritin vaikean talvikauden jälkeen talliin tuli viime hetkellä Alfa Romeon Juovahyeena eli Baldi. Baldi kuitenkin ajoi erittäin hyvin ja vaikuttaa löytäneen uutta iloa ajamiseensa. Baldi ohitti kilpailun lähdössä vain yhden auton, mutta pysyi 101-autolla erittäin hyvin muiden häntäpään kuljettajien kanssa mukana. Toisella kierroksella Baldi ajoi ulos radalta ja keskeytti lopulta sijalta 23 turbon petettyä.

Alfa Romeo: Uusi 184T-malli oli hienon näköinen Benettonin värityksessä, mutta auto hajosi kolme kertaa ennen kilpailua moottorivikaan ja bensankulutus on ylivoimaisen suurta. Molemmat kuljettajat joutuivat murheellisesti ajamaan säästöliekillä sillä polttoaine ei riittänyt. Cheever ohitti kolme autoa ottamalla tuttuun tapaan erittäin hyvän lähdön, mutta muuten ajelu oli Riccardo Patresen kanssa kaksintaistelua sijoista 9-10 ennen pysähdyksiä. Kasipaikalta Patrese keskeytti vaihdelaatikkovikaan, mutta Cheever pääsi neljänneksi.

Osella ja Piercarlo Ghinzani: Alfa Romeon edelliskauden automallin kopiolla eli FA1F:llä ajava Ghinzani kärsi jälleen uskomattomista teknisistä murheista. Siitä huolimatta hän oli 21:s Viralisissa Harjoituksissa. 22:lta sijalta Ghinzani tuli varikolle vaihdelaatikon korjaukseen, mutta lopulta oli 18:sta ja viimeinen keskeyttäessään kierroksella 29.

Ligier: Andrea de Cesaris aloitti Ligierin turbotaipaleen varsin odottavissa tunnelmissa. Hän oli 14:sta ja tallikaveri Francois Hesnault oli 19:sta. Ikävä kyllä de Cesarisin vaihdekaapeli hajosi ja sen myötä hän joutui starttamaan vara-autolla kisaan. Sillä hän nousi aina kasipaikalle saakka harmittavasti keskeyttäen. Hesnault vuorostaan oli näkymättömin uusista tulokkaista. Hän oli ohittanut vain pari autoa ja oli 17:sta keskeyttäessään moottorivikaan. Paljon kehitystä vielä tarvitaan.

Ferrari: Michele Alboreto oli rohkea mies yrittäessään ajaa jarruttomalla autollaan kärkipaikasta. Yleensäkin Alboreton taso antaa odottaa vielä itseään, mutta hyvältä näyttää. Rene Arnoux vuorostaan ajoi ainakin vaikean avauskilpailun. Sijat 4-10 olivat hänelle realismia ja näistäkin paras sijoitus tuli muiden käydessä varikolla. Renaultin tapaan lupaava alku vaikkakin iso pettymys.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Poikkeuksellisesti mahdollista kauden 1985 kausikoostetta ajatellen ja siitä muutamia postauksia säästäen kirjoitan seuraavaan pariin viestiin kauden 1985 f1-kalenterin kehittymisestä. Kauden 1985 f1-kalenterin suunnittelu alkoi suorastaan ennätysaikaisin ottaen huomioon yleensä kilpailukalenteriin ja sen valmisteluun käytettävän yleisajan. FISA ja FOCA olivat Ecclestonen ja Balestren osalta harvinaisen yhtä mieltä siitä, että f1:ssä voisi ajaa kaudella 1985 jopa 18 osakilpailua.

Harmaita pilviä aiheutti kuitenkin Tamas Rohonyin ilmoitus siitä, että Rio de Janeiron ratayhtiö ei pysty suoriutumaan kauden 1985 osalta sille annetusta maksusta. Kilpailun jälkeisenä maanantaina julkaistuun ensimmäiseen alustavaan kalenteriin sisällytettiin Rion kilpailu kuitenkin mukaan. Myös Monacon osalta ACM ja FOCA kiistelivät televisiosotkun osalta julkisuudessa paljonkin.

Samalla kilpailupaikalla kalenterissa oli muutama muukin erikoinen kilpailupaikka tiedossa tai suunnitteilla. Tässä kalenteri kauden 1985 osalta aivan ensimmäisen FOCA:n ja FISA:n kokouksen jälkeen 26.3.1984:

Rio de Janeiro: 3.2.1985

Kyalami: 24.2.1985

Imola: 10.3.1985

Japanin Grand Prix Suzukassa tai Fujissa: 7.4.1985 (Fujissa olisi ajettu vain huomattavan maksusumman ja remontin jälkeen. Lisäksi todennäköisempi mahdollisuus ajaa f1-kilpailua olisi ollut Palermo Parkissa tai Buenos Airesin radalla Argentiinassa.)

Meadowlands: 21.4.1985

Spa-Francorchamps: 12.5.1985

Monaco: 19.5.1985 (Vain jos tv-kiistat olisi saatu selvitettyä.)

Detroit: 2.6.1985

Montreal: 9.6.1985

Dallas Fair Park: 23.6.1985

Paul Ricard: 14.7.1985

Silverstone: 20.7.1985

Nürburgring: 4.8.1985 (Nyrren uusi rata ja sen ratayhtiö osti Saksan Grand Prixin oikeudet parittomille vuosille tuossa vaiheessa.)

Österreichring: 18.8.1985

Zandvoort: 25.8.1985

Monza: 8.9.1985

Hungaroring, Nepliget Park, Brno, Rijeka, Opatija, Bukarest, Varsova ja Sachsenring eli Itä-Euroopan Grand Prix: 22.9.1985 (Neuvostoliitto oli jo luopunut f1-kisan tavoittelusta.)

Fuengirola: 13.10.1985

Samalla aiottiin luopua Euroopan Grand Prixin pidosta ja varakilpailuista kokonaan. Lopulta suunnitelmat menivät paljon eri tavalla kuin tuolloin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Hieman ennen Kyalamia 1984 saman vuoden huhtikuussa pidettiin jälleen lajin päättäjien keskuudessa uusi kokous kauden 1985 f1-kalenteria koskien ja siinä tilaisuudessa jätettiin Rio de Janeiron osakilpailu kokonaan pois alustavasti järjestäjien rahapulan takia. Toisessa alustavassa kalenterissa oli mukana 17 osakilpailua ja sen verran aiottiin ajaa kilpailuja. Lisäksi yksi varaosakilpailu oli suunniteltu pidettäväksi Argentiinan Palermo Parkissa, Buenos Airesin vanhalla radalla tai ns. Nuevo Buenos Airesilla mikä olisi tarkoittanut pääkaupungin kaduilla ajettua suljettua katurataklpailua.

Myöskään kokonaan uusi Brasilian Grand Prix ja sen kilpailupaikka ei ollut poissa kokonaan kuvioista. Sao Paulossa haluttiin ajaa f1-osakilpailu lähivuosina. Interlagosin vanha rata ei missään nimessä kelvannut enää Bernielle. Sen sijaan Sao Paulon rata olisi ollut kaupungin kaduilla ajettava Nuevo Sao Paolo Circuit mistä yritettiin kyllä kehittää myös Long Beachin tyyppistä rataa Brasiliaan. 18 osakilpailua oltiin korkeintaan valmiit ajamaan.

Tässä kuitenkin kalenteria kaudeksi 1985 kauden 1984 huhtikuussa juuri ennen Etelä-Afrikan osakilpailua:

Kyalami: 28.2.1985

Imola: 10.3.1985

Japanin Grand Prix Suzukassa tai Fujissa: 7.4.1985

Meadowlands: 21.4.1985

Spa-Francorchamps: 12.5.1985

Monaco: 19.5.1985 (Edelleen tv-kiistojen takia kyseenalainen pidettäväksi.)

Detroit: 2.6.1985

Montreal: 9.6.1985

Dallas Fair Park: 23.6.1985

Paul Ricard: 14.7.1985

Silverstone: 20.7.1985

Nürburgring: 4.8.1985

Österreichring: 18.8.1985

Zandvoort: 26.8.1985

Monza: 8.9.1985

Itä-Euroopan Grand Prix Hungaroringilla, Nepliger Parkissa, Brnossa, Rijekassa, Varsovassa, Bukarestissa tai Sachsenringilla: 22.9.1985 (Opatija oli tuomittu liian vaaralliseksi.)

Fuengirola: 13.10.1985

Varaosakilpailu oli ehdolla Palermo Parkin tai Buenos Airesin osakilpailu uudella ja vanhalla radalla yhdessä Sao Paolon katuradan kanssa. 7.4, 19.5 ja 22.9 olivat varaosakilpailun pitopäiviksi siinä vaiheessa parhaat päivämäärinä. Mahdollisesti myös 21.4 pidettävä Japanin Grand Prix oli korvattavissa varaosakilpailulla. Kalenteri tuli kuitenkin elämään vielä pitkään.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan seuraavaksi kilpailun lopputulokset niiden jälkeen. Tyrrellin sijoitus on toistaiseksi sellainen kuin se oli kaudella 1984 ennen hylkäystä.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren 61 1.42.34.492
2. Keke Rosberg Williams 61 + 40,514
3. Elio de Angelis Lotus 61 + 59,128
4. Eddie Cheever Alfa Romeo 60 + 1 kierros
5. Martin Brundle Tyrrell 60 + 1 kierros
6. Patrick Tambay Renault 59 + 2 kierrosta ja polttoaine loppu
7. Thierry Boutsen Arrows 59 + 2 kierrosta
8. Marc Surer Arrows 59 + 2 kierrosta
9. Jonathan Palmer RAM 58 + 3 kierrosta ja turbovaurio maalissa


Keskeyttäneet

Derek Warwick Renault kierros 51 tukivarsi petti

Andrea de Cesaris Ligier kierros 42 vaihdelaatikko

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 41 vaihdelaatikko

Niki Lauda McLaren kierros 38 sähköjärjestelmän akku

Nigel Mansell Lotus kierros 35 ulosajo

Nelson Piquet Brabham kierros 32 turbo ja moottorin vaurio

Teo Fabi Brabham kierros 32 turbo

Rene Arnoux Ferrari kierros 30 akku

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 28 vaihdelaatikko

Francois Hesnault Ligier kierros 25 moottori ylikuumeni

Philippe Alliot RAM kierros 24 akku

Johnny Cecotto Toleman kierros 18 moottori

Jacques Laffite Williams kierros 15 sähköt

Michele Alboreto Ferrari kierros 14 oikea etujarru petti

Mauro Baldi Spirit 12 virranjakaja

Stefan Bellof Tyrrell 11 moottori

Ayrton Senna Toleman 8 turbo

Manfred Winkelhock ATS Suljettu kilpailusta
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Etelä-Afrikan Grand Prix Kyalami

Päivämäärä: 7.4.1984

Rata: Kyalami

Radan pituus: 4,104 kilometriä

Sää: Kaunis

Kilpailun pituus: 75 kierrosta tai 307,8 tasan kilometriä 2 tunnin sisään.

Yleisöä: 50 000-95 000 katsojaa.

Ennen kuin Kyalamin rata valmistui ajettiin Intian valtameren rannalla sijaitsevalla East Londonin radalla kolme Grand Prixiä vuosina 1962, 1963 ja 1965. Niistä viimeisen voitti Jim Clark. East London oli koko Afrikan autourheilun pyhättörata kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 1967 se joutui tekemään tietä Kyalamin uudelle radalle.

Tuolloin John Love oli yksityisellä Cooperilla tuottaa sensaation, mutta viime hetken kanisteritankkaus vei voittohaaveet. Tuolloin voiton vei Pedro Rodriguez Meksikosta. Vuonna 1968 Jim Clark saavutti aikakauden ennätysmiehen maineen ottamalla 25:nnen GP-voittonsa ja se oli hänen uransa viimeinen. Vuonna 1969 Jackie Stewart voitti täällä ja niin teki vuonna 1970 Jack Brabhamkin.

Vuoden 1969 kilpailun muilta osioilta merkittävää oli myös Ferrarin kuljettajasekoilu järjestäjien kanssa ja lopulta kilpailuun ei lähetetty muita kuljettajia kuin Chris Amon. Vuonna 1971 Mario Andretti voitti ensimmäisen kilpailunsa Ferrarillaan ja se oli sensaatio. Vuonna 1972 taas vuorostaan Denny Hulme voitti täällä ja seuraavana vuonna tuolloin erittäin kohutussa kilpailussa Hulme otti paalupaikan. Se oli Karhun ainoa paalupaikka hänen urallaan.

Kyseisen vuoden eli kauden 1973 kilpailussa eniten harmiteltiin Jackie Stewartin suorittamaa ohitusta rata-ambulanssin ollessa radalla ja monien mielestä tämä tapahtui keltaisten lippujen aikana. Mikäli näin olisi käynyt niin Stewart olisi hylätty. Kyalamissa on tapahtunut myös tragedioita, mutta myös ihmeellisiä pelastustarinoita kuljettajien urheudesta. Mike Hailwood pelasti Clay Regazzonin hengen ja sai siitä hyvästä Yrjönmitallin.

Vuonna 1974 Peter Revson menehtyi rajussa ulosajossa ja siitä lähtien radan turvallisuusjärjestelyt ovat olleet kyseenalaisia luonteeltaan. Brabhamilla kilpailun voitti tuolloin Carlos Reutemann. Vuonna 1975 radan turvallisuusjärjestelyt olivat sen verran puutteelliset, että mekaanikot ja ajajat uhkasivat boikotilla.

Verkkoaitoja ja rataseiniä kaatui aivan liian helposti kolareista. Muun muassa Niki Lauda romutti Virallisessa Harjoituksessa autonsa yli 180 kilometrin tuntivauhdista täysin ja selvisi pelkillä mustelmilla vaikka rataviranomaiset luulivat hänen menehtyneen heti kolarin jälkeen.

Osin Lauda pystyi kiittämään henkeään siitä, että hiekka hidasti vauhtia ja seinä ei ollut vahvinta mahdollista betonia. Muussa tapauksessa kuolema olisi ollut aivan liiankin todennäköistä. Lopulta kilpailu ajettiin viime hetkellä lähinnä Pierre Ugeauxin sinnikkyyden ansiosta. Eihän jo tuolloin miljoonien markkojen arvoisia tv-sopimuksia kisan osalta voitu vain perua. Vuonna 1975 kilpailun voitti Myös vuosien 1976-1977 Etelä-Afrikan kilpailut olivat vaarassa sponsorivaikeuksien takia.

Rata on aina ollut nopea ja se on saanut usein kunnian aloittaa kauden. Suurimmat tallit perustavat usein myös Kyalamiin testileirin joissa saatetaan viipyä jopa kuukauden verran ennen kauden alkua testaten uusia autoja ja renkaita. Kaudella 1982 näin esimerkiksi radalla testattiin suuressa ryhmässä kaksi viikkoa ennen kauden alkua.

Kaudella 1983 alunperin aloituskilpailuna kaudelle aiottu kilpailu ajettiin sääntömuutosten sopeuttamisen vuoksi vasta viimeisenä jolloin radalla nähtiin vuosikausiin ennätysvähän testejä ennen kautta.

Kaudella 1983 ensimmäistä kertaa noin 20 vuoteen Kyalami myös päätti kauden. Jossain määrin rataorganisaation kanssa oli FISA:lla sinä vuonna kestämistä.

Ensin ratapomot vastustivat tallien vaatimia ylimääräisiä testejä ja myöhemmin yrittivät hankkia itselleen täydellistä vastuuvapautta mahdollisen välitankkausonnettomuuden takia. Siitä tuli kova kohu, mutta kilpailu kuitenkin ajettiin ja herrasmiesten säännöille viitattiin kintaalla. Kaudella 1984 vuorostaan ratapomot vaativat ylimääräistä testijaksoa ja ihme kyllä saivat sellaisen. Kilpailun ajaton ylimääräinen testijakso pidettiin keskiviikkona Kyalamin radalla.

Testijaksoihin olivat oikeutettuja kokonaan uudet radat ja vanhat radat korkeintaan puolen vuoden välein tai sitä aikaisemmin pidettävien kilpailujen osalta.

Rata sijaitsee yli kilometrin merenpinnan yläpuolella ja sen ohut ilmanala korkeuden kanssa sopii hyvin turbomoottoreille. Keskimäärin tehoetu kauden 1982 kilpailussa Turbomafian osalta Cossyliigaan eli vapaastihengittäviin oli 18 % enemmän ja hitaimpien turbojen hevosvoimat olivat 500 hevosvoimaa kun taas vapaastihengittävien hevosvoimat olivat hitaimmillaan alle 400 hevosvoimaa.

Nykyään ero on uusien turbomoottorien sukupolven myötä järkyttävän paljon suurempi vaikka Cosworthin autoista on jo irronnutkin yli 550 hevosvoimaa ja ajoittain yhtä paljon kuin täydellisimmästä ensimmäisen polven turbosta koskaan irtosikaan. McLarenin Niki Lauda irroitti kolmannen polven turbomoottorilaan vähimmillään kilpailussa 650 hevosvoiman verran koneesta.

Rata on keskimäärin hyvin nopea ja sen kauniita linjoja korostavat 1,5 kilometriä pitkä alamäkeen laskeva pääsuora jolla autojen nopeudet nousevat reilusti yli 300 kilometrin tuntivauhtiin. Turbomoottorien kehitys oli erittäin suurta. Nelson Piquet ajoi 227 kilometrin keskituntinopeudella (huiput olivat yli 320 kilometriä tunnissa.) vajaat 2 sekuntia Patrick Tambayn kauden 1983 paalupaikka-aikaa nopeammin ja Ayrton Senna ajoi sekuntia Derek Warwickin vuoden 1983 aikaa nopeammin. Sen sijaan vapaastihengittävien kuljettajat olivat 110 % rajan ylitse huomattavasti enemmän kuin edellisellä kerralla Kyalamissa. Silloin vain Osellan täynnä vikoja olleet autot olivat rajan ylittäneitä. Jotkut vitsailivat Tyrrellin pärjäävän paremmin vaikka viime vuoden autoilla ja kuskeillaan. Ikävä kyllä tilanne Tyrrellillä ei ollut hauska tämän vuoden kilpailussa. Ei kyllä ollut myöskään RAM:llä hurraamista sillä Spiritin tapaan toisen polven turbomoottoreilla kilpailevat RAM ja Spirit olivat ainoastaan vain hieman yli sekuntia keskimäärin nopeampia kuin Cosworthia käyttäneet tallit.

Kauden 1981 kisasta tuli FISA:n ja FOCA:n sodan myötä farssi. Ferrari, Alfa Romeo ja Renault jäivät pois kisasta ja lopulta sen kilpailun pisteet vietiin pois ja kilpailu julistettiin sarjan ulkopuoliseksi. Carlos Reutemann voitti tuolloin toista kertaa samalla radalla ja MM-arvon ryöstäydyttyä pois kilpailulta kesken kauden argentiinalainen yritti viimeiseen mahdolliseen rajaan asti saada pisteensä sieltä takaisin ja samalla myös mestaruuden. Turhaan.

Kaudella 1982 vuorostaan Alain Prost voitti erään uransa näyttävimmistä kilpailuista juurikin Kyalamissa taisteltuaan rengasrikon ja suunnittelemattoman varikkopysähdyksen myötä tiensä voittoon. Kaudella 1980 Jean-Pierre Jabouille otti paalupaikan ja kisan voitti tallikaveri Rene Arnoux.

Renault oli tuolloin yksinoikeudella radan nopein auto. Ranskan ylpeydelle Kyalami on aina ollut suosikkirata menestykseen ja sitä se oli myös tänäkin vuonna kuljettajien saapuessa sinne. Vapaastihengittävien ainoa toivo ennen kisaa oli vuosina 1979-1982 turbojen hajoaminen kesken kisan. Vuonna 1983 se korostui entisestään. Tänä vuonna ei vapaastihengittäviä autoja olisi ilman tuomarien armahdusta sallittu koko lähtöruudukkoon sillä ne rikkoivat 110 % sääntöä.

Vuoden 1979 kilpailussa kiihkeä Kyalamin yleisö hermostui siitä, että Jody Scheckter tuli maaliin Gilles Villeneuven perässä ja vuoden 1976 saksalaiset Jochen Massin kannattajat raivostuivat James Huntin saadessa ohittaa hänet tallimääräyksellä.

Sen vuoden kisan voitti tuolloin ylivoimaisessa vireessä ollut Maailman Nopein Kuljettaja eli Niki Lauda. Samoin vuoden 1977 Kyalamin kilpailu päättyi jälleen Laudan voittoon, mutta nuoren Tom Prycen ja ratavalvoja Jansen van Vuurenin kuolema hillitsi juhlia ja raaka näytelmä toteutui myös yhtä järkyttävästi tv-kameroille.

Vuoden 1978 osakilpailu muistetaan Mario Andrettin välitankkauksesta, Patrick Depaillerin ja Ronnie Peterssonin taistelusta ja Keke Rosbergin ensimmäisestä osakilpailusta ja keskeytyksestä kuninkuusluokassa. Petersson on tällä hetkellä kilpailun ainoa pohjoismainen voittaja ruotsalaisena.

Toisaalta kaikkien aikojen ikimuistoisin hetki oli kotiyleisölle juurikin Jody Scheckterin voitto vuonna 1975 samalla radalla. Sen jälkeen Scheckteristä tuli Etelä-Afrikan seuratuimpia ja vähäksi aikaa myös seuratuin urheilija.

Radan paras ohituspaikka on Crowthornen kaarre. Sen jälkeen radan takaosuudellakin voi ohittaa, mutta jokseenkin aina paikat rajoittuvat vain muutamaan linjaan tai huonoimmillaan yhteen linjaan. Se ei helpota ohituksia, sillä ajajat voivat ohjautua radan likaiselle puolelle haluamattaan ja ajaa ulos kuumalla ja hiekkaisella radalla.

Kuumuus ja radalla oleva hiekka vaurioittavat usein myös jäähdyttimiä ja siten moottorinjäähdytyksen on toimittava hyvin tai muuten meno voi loppua siihen paikkaan. Huonoimmillaan takaosuuden mutkat johtavat jonoajeluun jossa kukaan ei uskalla ohittaa. Vuonna 1984 eli tällä kaudella ensimmäistä mutkaa, pääsuoraa ja Leeukopia lukuunottamatta juuri kukaan ei uskaltanut ohitella ja kilpailusta tuli jossain määrin jännityksellinen pannukakku.

Tosin lopputulokset olivat hyvin mielenkiintoisia. Andrea de Cesaris toi ensimmäiset Ligierin pisteet pariin vuoteen ja nuori Ayrton Senna tuntui olevan kuin kuolemaisillaan kipujensa ja ensimmäisen MM-pisteensä jälkeen. Ayrtonin niskakivut olivat sietämättömät kilpailun jälkeen ja hän tarvitsi Sid Watkinsin apua kilpailun jälkeen.

Maalisuoralle avautuvassa Leeukopissa karsitaan jyvät akanoista. Vähänkin huonommin ajettaessa linjan valinta kostautuu heti riittämättömänä alkuvauhtina pääsuoralle tultaessa. Crowthornen ja Leeukopin lisäksi radan muita mutkia ovat Barbecue Bend, Juksei Sweep missä voi ohittaa myös, Sunset Bend, tiukka Clubhouse Bend, radan hitain mutka The Esses ja täysillä ajettava pieni The Kink.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Torstaina Johnny Cecotto romutti kilpailuautonsa täysin kelvottomaan kuntoon ja joutui käyttämään vara-autoa sillä kilpailuauton korjaus olisi kestänyt liian kauan eli mitään asiaa ei sillä olisi ollut kilpailuun. Alustavasti paalupaikan ajoi Kyalamissa Keke Rosberg ajalla 1.05.127 ja sitä pidettiin uskomattomana.

Etenkin kun Nelson Piquet oli kierroksella näennäisesti ylivoimaisen nopea. Rahtusen verran jäi puuttumaan alustavasta paalupaikasta. Piquet oli toinen ajalla 1.05.280 ja Patrick Tambay oli kolmas ajalla 1.05.558. Nigel Mansell oli neljäs 1.05.792 ja Teo Fabi yllättäen viides 1.05.923. Fabi ajoi vain muutaman kierrosen erikoisbensoilla ja aika-ajon ahtimella varustettua BT53:a. Suurimman osan muuta sessiota Fabi ajoi tavallista kilpailuasetusten autoa.

Sitä taustaa vasten Fabin ajosuoritus oli uskomattoman hieno yleensä passiiviseksi ja heikoksi Virallisten Harjoitusten mieheksi haukutulta Fabilta. Kuudenneksi itsensä alustavasti ajoi Derek Warwick ajalla 1.06.056 ja seitsemäs oli Niki Lauda McLarenilla ajalla 1.06.238 ja kahdeksas oli Elio de Angelis ajalla 1.06.305. Lauda oli vaikeuksissa jatkuvasti pätkineen sytytyksen kanssa. Yhdeksäs oli Alain Prost ajalla 1.06.576 ja Prost kärsi samasta kuin Niki Lauda eli jatkuvasti pätkineestä sytytyksestä.

Kärkikymmenikön alustavasti täydensi Manfred Winkelhock ajallaan 1.06.974 ja Jacques Laffite oli 11:sta ajalla 1.07.142 ja 12:sta sija meni Michele Alboretolle ajalla 1.07.404 ja 13:sta sija meni Rene Arnoux'lle aikaan 1.07.514. Ferrarit kärsivät pahasta aliohjauksesta ja yleisestä ohjaustehottomuudesta. Brabhamit vuorostaan kärsivät pahasta yliohjauksesta. 14:sta oli Ayrton Senna ajallaan 1.07.657. Senna kärsi jälleen vakavista niskakivuista, yleisestä voimattomuudesta ja kaiken päälle vielä lämpöhalvauksesta kuumuuden takia. Eddie Cheever oli 15:sta ajalla 1.07.704 ja 16:sta oli tallikaveri Riccardo Patrese ajalla 1.08.399.

Alfa Romeot kärsivät yläkierrosten tehottomuudesta Kyalamin takasuoran mutkissa. Andrea de Cesaris oli 17:sta ajalla 1.09.123 ja 18:sta oli Johnny Cecotto kaikkea muuta kuin hyvällä Tolemanin vara-autolla ajalla 1.09.892 ja Francois Hesnault oli 19:sta ajalla 1.09.909. 20:s oli Spiritin autoa yli sen rajojen piiskannut Mauro Baldi ajalla 1.10.450 ja perästä saapui 21:llä Osellan Piercarlo Ghinzani ajalla 1.10.829. Marc Surer oli 22:s ajalla 1.12.227 ja Martin Brundle oli 23:s ajalla 1.12.233.

Viimeiset kaksi autoa ja kuljettajaa jotka saivat ajan sijoilla 24 ja 25 olivat Stefan Bellof ja Thierry Boutsen Tyrrellillä ja Arrowsilla ajoilla 1.12.322 ja 1.12.326. RAM:n kuljettajat Philippe Alliot ja Jonathan Palmer eivät saaneet aikaa lainkaan. Mahdollisen karsinnan olisi määrittänyt ääritapauksissa vapaan harjoituksen ajat.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös