Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

Belgiaan tultiin f1-tallien osalta varsin ristiriitaisissa tunnelmissa. McLaren oli hallinnut kahta ensimmäistä kilpailua lähes miten tahtoi, mutta aloite-edustaan huolimatta Lotus, Brabham, Williams, Ferrari ja Renault olivat kärsineet selviä teknisiä murheita ja niitä ei voinut olla sivuuttamatta arvioissa. Niki Lauda ja Alain Prost lähtivät toki voittotaisteluun hienoisina ennakkosuosikkeina.

 

[CCMK]

Arrowsille Zolder lupasi hyvää sillä tallilla oli lopulta A7-automallit valmiina. A6 aiottiin vielä säilyttää vara-autona kaiken varalta tulevaisuuteen ainakin siihen asti kunnes tallilla olisi tarpeeksi runkoja rakentaa myös vara-autokin A7:ksi. Jackie Oliver oli sopinut varsin erikoisen järjestelmän kuljettajien osalta kaudeksi 1984. Tasapuolisuuden nimissä tallin molemmat turboautot vuorottelivat kuljettajien kesken. Siten Thierry Boutsen sai ensimmäisenä turboautot käyttöönsä kotikilpailuunsa. Imolassa vuoronsa turbojen kanssa käyttäisi Marc Surer.

 

[CCMK]

Raha oli tiukalla myös RAM:llä, mutta siitä huolimatta talli piti lupauksensa Jonathan Palmerille ja sai valmiiksi turboautonsa toisen rungon eli 02-mallia oli nyt valmiina kaksi kappaletta. Tallin henki oli kuitenkin edelleen yritteliäs huolimatta Palmerille langetetuista selkäsaunan antamisuhkauksista huolimatta. Tallin johtohenkilöt eivät voineet käsittää kuljettajansa uhkaamista väkivallalla. Tosin Palmer ei ollut Kyalamissa oppinut Rion virheistä paljoakaan. Toki ei Palmer myöskään tahallisesti vaikeuttanut toisten kuljettajien menoa radalla.

 

[CCMK]

RAM:llä oli muitakin huolia sillä Spirit oli ottanut yhteyttä Jean-Louis Schlesseriin ja hänen oli tarkoitus ajaa Spiritin autoa Belgiassa, mutta ikävä kyllä John Mcdonald ei ollut iloinen tästä seikasta ja aikoi haastaa Schlesserin oikeuteen edelleen maksamattomasta 23 000 dollarista korkoineen jotka Schlesser oli luvannut maksaa kauden 1983 ajoistaan.

Schlesser oli ajanut lopulta maksamattomana maksukuljettajana Mestareiden Ajossa ja Ranskan Grand Prixissä 1983. Imolasta 1983 hän oli lentänyt pihalle kun siivestäminen oli tullut ilmi. Lopulta Spiritin Mauro Baldi ilmoitti viime hetkellä tuoneensa sponsorirahaa lisää talliin ja talli laski, että saatavat riittäisivät vähintään Zolderin kilpailun ajamiseen. Kun Baldin sponsoreilta tuli vielä ilmoitus summan kasvaneesta määrästä niin se riitti vielä hänelle Imolan ja Dijon-Prenoisin kilpailuihinkin. Spirit roikkui edelleen konkurssin partaalla. Tallin rahoituksessa oli paljon aukkoja kuin turbomoottoria Hondalta ei kaiken kaikkiaan lopulta tullutkaan.

 

[CCMK]

Piercarlo Ghinzani oli Zolderin kilpailun aattona toipunut hämmästyttävän nopeasti Kyalamin kolarissa saamistaan vammoista. Huolimatta käsillä pidettävistä siteistään Ghinzani pystyi kuitenkin rajallisesti ajamaan ja itsepäisesti hän myös vaati, että hän saa ajaa Zolderissa. Se riitti Enzo Osellalle, mutta ei aluksi Sid Watkinsille. Lopulta Ghinzanin sallittiin kuitenkin ajaa kilpailussa ja se oli ikävä juttu Jo Gartnerille joka kuitenkin oli paikan päällä Zolderissa kaiken varalle.

 

[CCMK]

Perjantaina Zolderissa Ferrarien löydettyä vauhtinsa Vapaissa Harjoituksissa Michele Alboreton ja Rene Arnouxin johdolla Virallisessa Harjoituksessa vuorostaan Derek Warwick ajoi La Regielle eli Renaultille pohja-ajan 1.16.311. Alain Prost oli toiseksi nopein ajalla 1.16.587 ja Nelson Piquet oli kolmanneksi nopein ajalla 1.16.604. Nigel Mansell oli neljäs ajalla 1.17.433. Elio de Angelis oli viides ajalla 1.17.705 ja kuudes oli Arnoux ajalla 1.18.017 ja seitsemäs oli Manfred Winkelhock ajalla 1.18.048 ja kahdeksas oli Riccardo Patrese ajalla 1.18.052. Yhdeksäs ajallaan 1.18.239 oli Andrea de Cesaris ja kärkikymmenikön täydensi siinä vaiheessa Alboreto. Alboreton aika oli 1.18.369.

11:sta sija meni Eddie Cheeverille ajalla 1.18.401 ja 12:sta sija meni Keke Rosbergille aikaan 1.18.617 ja 13:sta sija meni Patrick Tambaylle aikaan 1.18.753. Niki Lauda oli Michelinin renkailla vaikeuksissa ja oli 14:sta ajalla 1.18.831 ja Ayrton Senna oli 15:sta ajalla 1.18.914. Thierry Boutsen oli 16:sta ajalla 1.19.164 ja 17:sta oli ajalla 1.19.230 Jacques Laffite. 18:sta oli Johnny Cecotto ajalla 1.19.537 ja 19:sta oli Teo Fab ajalla 1.20.193 ja 20:s oli Francois Hesnault ajalla 1.20.439.

21:s oli ajalla 1.20.527 Martin Brundle ja 22:s oli Marc Surer ajalla 1.20.615. 23:s oli Stefan Bellof ajalla 1.21.003 ja 24:s oli Philippe Alliot ajalla 1.21.253 ja Piercarlo Ghinzani oli 25:s ajalla 1.21.432. Viimeinen kilpailuun siinä vaiheessa mukaan pääsevä kuljettaja sijalla 26 oli Spirtin Mauro Baldi ajalla 1.23.462 ja karsiutumassa oli Jonathan Palmer sijalla 27 ajalla 1.25.647. Winkelhockin aikaa pidettiin Pirellin miesten osalta suurena yllätyksenä. Tavallisesti kilpailukyvyttömät renkaat olivat hioutumassa parempaan iskuun. Paljon yllätyksiä olisi vielä vasta tulossa.

 

[CCMK]

Niki Laudalla oli muutenkin Zolderin aikoihin vientiä lehdistössä. Hänen kommentointiprofiiliaan Alain Prostista lainattiin useihin eri lehtiin. Näistä kommenteista ja varsinkin englanninkielisen median väärinymmärryksestä johtuen olisi voinut luulla, että Lauda vihaisi Prostia vaikka todellisuudessa niin isoista ja vakavista asioista ei ollut kysymys.

Todellisuudessa Laudalla oli kilpailupohjaisuuteen vietyä vastentahtoista ihailua Prostia kohtaan silloin ja myöhemminkin kaudella 1984. Tämä vastakkainasettelu johtui pitkälti Laudan omien Virallisten Harjoitusten vauhtitason putoamsesta ja Prostin ollessa häntä parempi. Toisaalta Laudalla ei kuitenkaan vuonna 1984 Viralliset Harjoitukset olleet mikään äärimmäinen mittapuu muutenkaan kisojen yleistä sujuuvuutta tarkasteltaessa.

 

[Joppe_001]

Jos jotain kiinnostaa niin tarkastakaapa ihmeessä vuoden 1984 kausikooste juutubesta. Kommentaattori on loistava.

Ja asian viereen, tilastonikkarina tuli joskus tehtyä aika-ajotilastoja myös menneiltä vuosilta. Tässäpä nyt -84 versio. Menee varmaan CCMK:n raporttien kylkiäisenä suht mukavasti. Periaate on sama kuin uudemmissakin: jokaisesta kisasta on otettu kuskin ero paalupaikkaan ja laskettu niistä koko kaudelle keskiarvo. Prostin ka. on pienin joten vertailu käyköön häneen. Tallien tilastossa on sama periaate, mutta jokaisessa kisassa on huomioitu vain tallin nopeamman kuljettajan ero kärkeen ja laskettu niistä sitten keskiarvo. Lopussa on vielä tallin keskiarvon muutos vuoteen 1983 verrattuna. Tuolta puuttuu ne kuljettajat, jotka ovat osallistuneet vain pariin kisaan. En nyt muista pidinkö rajana viittä kisaa. Tämä sen takia, että pari kolme kisaa ei oikein riitä antamaan kovin todenmukaista kuvaa kuskin tasosta tallikaveriin nähden.

1984 AIKA-AJOT 

1.  Alain Prost			McLaren-TAG 		+0,000
2.  Nelson Piquet		Brabham-BMW 		+0,124
3.  Elio de Angelis		Lotus-Renault 		+0,350
4.  Derek Warwick		Renault			+0,788
5.  Patrick Tambay		Renault			+1,018
6.  Michele Alboreto		Ferrari			+1,217
7.  Niki Lauda			McLaren-TAG 		+1,266
8.  Nigel Mansell		Lotus-Renault 		+1,326
9.  Keke Rosberg		Williams-Honda 		+1,482
10. Rene Arnoux			Ferrari			+1,939
11. Ayrton Senna		Toleman-Hart 		+1,998
12. Manfred Winkelhock		ATS-BMW			+2,492
13. Teo Fabi			Brabham-BMW 		+2,558
14. Eddie Cheever		Alfa Romeo 		+2,755
15. Andrea de Cesaris		Ligier-Renault 		+2,863
16. Jacques Laffite		Williams-Honda 		+3,086
17. Riccardo Patrese		Alfa Romeo 		+3,097
18. Thierry Boutsen		Arrows-Cosworth/BMW 	+4,013
19. Francois Hesnault		Ligier-Renault 		+4,188
20. Johnny Cecotto		Toleman-Hart 		+4,333
21. Marc Surer			Arrows-Cosworth/BMW 	+4,708
22. Gerhard Berger		ATS-BMW			+4,856
23. Stefan Bellof		Tyrrell-Cosworth 	+5,420
24. Martin Brundle		Tyrrell-Cosworth 	+5,586
25. Piercarlo Ghinzani		Osella-Alfa Romeo 	+5,631
26. Mauro Baldi			Spirit-Cosworth/Hart	+6,691
27. Jonathan Palmer		RAM-Hart 		+6,763
28. Jo Gartner			Osella-Alfa Romeo 	+6,782
29. Philippe Alliot		RAM-Hart 		+6,963
30. Huub Rothengatter		Spirit-Cosworth/Hart	+7,339

				ka.	ero	muutos vrt. 1983
1.  McLaren-TAG			0,445	+0,000	(-3,689)
2.  Brabham-BMW			0,573	+0,129	(-0,418)
3.  Lotus-Renault		0,745	+0,301	(-1,555)
4.  Renault			0,919	+0,474	(-0,052)
5.  Ferrari			1,566	+1,121	(+1,212)
6.  Williams-Honda		1,851	+1,406	(-1,551)
7.  Toleman-Hart		2,862	+2,418	(+0,034)
8.  Alfa Romeo			3,007	+2,562	(+0,879)
9.  ATS-BWM			3,197	+2,753	(+0,192)
10. Ligier-Renault		3,361	+2,917	(-1,688)
11. Arrows-Cosworth/BMW		4,217	+3,772	(-0,336)
12. Osella-Alfa Romeo		6,100	+5,656	(-0,375)
13. Tyrrell-Cosworth		6,586	+6,141	(+2,004)
14. RAM-Hart			6,921	+6,477	(-0,412)
15. Spirit-Cosworth/Hart	7,495	+7,050	(+2,232)

 

[CCMK]

Hieno tilasto Joppelta!:alppu:

Säästää ainakin tuon loppukauden aika-ajojen erotuskirjoituksen. Itselläni on käytössä myös kaikkien ajaneiden kuljettajien tuo äärimmäinen keskiarvo eli mihin kuljettaja olisi sijoittunut äärimmäisessä 27 auton lähtöruudukossa keskimäärin. Alain Prost olisi sijoittunut lähtöruutuun 1-3 sen perusteella kauden 1984 kilpailuissa, Niki Lauda sijoille 7-8, Keke Rosberg noin sijalle 8, Rene Arnoux sijalle 10, Ayrton Senna sijoille 11-12, Teo Fabi sijalle 12 ja huonoimpana miehenä esimerkiksi yhden kilpailun ajanut Pierluigi Martini sijalle 27. Tallikaverien keskinäistä vertailuakin on vielä tulossa ja lopputuloksia Tyrrellin kanssa ja niitä ilman. Lisäksi ainakin kisojen eniten johtaneet tallit ja kuljettajat tulevat kauden päätteeksi myös vertailuun mukaan.

 

[CCMK]

Lauantaina Zolderissa Philippe Alliot hajotti autonsa turbomoottorin ja samalla autonsa muutenkin korjaamattomaan kuntoon. Ainakin ennen iltapäivän Virallista Harjoitusta. Vapaissa Harjoituksissa ei juuri muuta tapahtunut kuin, että hämmästeltiin Ferrarin ja Goodyearin ylivoimaa muihin rengasvalmistajiin verrattuna. McLarenin ajorytmi tuntui niin Niki Laudasta kuin Alain Prostista Zolderin radalla hyvin sekavalta. Molemmat kuljettajat valittivat niin jatkuvaa aliohjausta kuin yliohjaustakin radan eri mutkissa.

Prost tivasi myös John Barnardilta, että milloin turboon tulisi uusi sukupolvi ja ennen kaikkea sen ahdinpäivitys? Siihen ei Barnard osannut antaa selvää vastausta. Ahtimet olivat ongelma myös Jonathan Palmerilla jonka ahtimen pumppupyörä hajosi heti hänen päästyään nopean kierroksensa jälkeen varikolle. RAM:llä tilanne näytti hyvin pahalta ennen Virallista Harjoitusta.

 

[CCMK]

Lauantaina Virallisissa Harjoituksissa Ferrarit paransivat monen mielen lähes uskomattomasti aikojaan ja siten Michele Alboreto ja Rene Arnoux saavuttivat autoillaan eturivin lähtöpaikat. Alboretosta tunnuttiin Ferrarilla leivottavan uutta sankaria tämän jälkeen. Virallisessa Harjoituksessa nähtiin myös muitakin mielenkiintoisia piirteitä. Manfred Winkelhock kokeili autonsa ajattamista mielenkiintoisella taktiikalla. Mauro Forghierin mukaan Winkelhockin ajosuoritus olisi taatusti kelvannut myös Gilles Villeneuvelle sen taktisuuden suhteen. Taktiikka Winkelhockilla oli hyvin erikoinen.

Ensiksi Winkelhock ei session ensimmäisellä minuutilla hätäillyt lainkaan. Sen jälkeen Winkelhock aloitti ajamalla yhden sarjan Pirellin Pitkäjyväisiä renkaita ja sitten yhden sarjan Lyhytjyväisiä renkaita. Tämän jälkeen Winkelhock tiedusteli ja kokeili ajamista kahdella sarjalla Ristijyväisiä renkaita. Tämän jälkeen Winkelhock oli tyytyväinen pidon löytymiseen, mutta edelleen auton omassa mekaanisessa pidossa oli paljon toivomisen varaa. Tämän jälkeen Winkelhockilla oli edessään valinnan paikka.

Aika-ajorenkaita oli kauden 1984 sääntöjen mukaan kaksi sarjaa käytössä ja niillä sai harvoin montakaan kierrosta käyttöönsä. Pirellin aika-ajorenkaiden kuntokin oli täysi kysymysmerkki. Toisinaan ne kestivät yhden vedon ja toisinaan taas eivät vetoakaan ilman oikeaa lämmitystä. Toisaalta Pirellin aika-ajorenkaita ei lähtökohtaisesti kyennyt kaudella 1984 missään nimessä lämmittämään kahta kierrosta enempää. Mikäli niin teki niin renkaat ylikuumenivat ja tosinopea meno loppui jo ennen kierroksen täyttymistä.

Winkelhock oli tehnyt Riossa ja Kyalamissa myös sellaisiakin virheitä, että oli mennyt viimeisellä seoksellaan radalle silloin kuin se oli kuminmurusia, hiekkaa, ruohoa ja aika-ajomoottoreista valunutta öljyä täynnä. Toinen vaihtoehto Winkelhockilla oli Günther Schmidtin ohjeiden mukaan valita kaksi sarjaa lisää Lyhytjyväisiä renkaita tuntuman hakemista varten ja odottaa kaikessa rauhassa ainakin 15-20 minuutin verran.

Sen jälkeen Winkelhockin piti lähteä ajamaan ne sarjat renkaita ja sen jälkeen ajaa ensimmäinen aika-ajorenkaan sarja ja välittömästi toinen heti perään mikäli rata olisi ollut tyhjä. Muussa tapauksessa Winkelhockin tarkoitus olisi ollut ajaa auto sisään, tehdä huoltotoimenpiteet autolle ja valita itselleen hyvä rako viimeistä aika-ajorenkaan sarjaa varten.

Mikäli rakoa ei olisi löytynyt niin Schmidtin ohjeiden mukaan Winkelhockin tarkoitus olisi ollut odottaa vähintään muutaman minuutin verran, mutta korkeintaan 20 minuuttia. Sen jälkeen hänen olisi pitänyt ajaa viimeinen aika-ajorenkaan sarja mahdollisuuksiensa mukaan mahdollisesti pahassakin ruuhkassa. Mikäli Winkelhock ei halunnut noudattaa Schmidtin ohjeistusta niin siinä tapauksessa oli vielä yksi muu vaihtoehto käyttöön otettavaksi suunniteltu. Schmidtin taktiikkakuvioiden mukaan odottelun sijaan Winkelhockin olisi pitänyt odottaa ensimmäisen sarjan jälkeen korkeintaan muutama minuutti, ottaa yksi sarja Ristijyväisiä renkaita käyttöön ja ajaa niillä muutama kierros ja sen jälkeen heti ajaa viimeinen aika-ajorenkaan sarja.

Silloin sessiosta olisi kulunut 35-45 minuuttia ja rata olisi ollut parhaimmillaan pahimpien hiekkojen puhdistuttua radan pinnasta ja sellaisesta pölyhiekasta Pirellin aika-ajorenkaat eivät olisi olleet ainakaan kovin huonossa kunnossa. Toisin kuin Goodyearin tai Michelinin vastaavat aika-ajorenkaat. Lisäksi Schmidtillä ja Winkelhockilla oli salainen ase käytössään lauantaita varten mistä lisää seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Lopulta Winkelhock käytti Schmidtin neuvojen mukaan jo Kyalamissa käytettyä taktiikkaa. ATS käytti taktiikassaan Zolderia 1984 varten suunniteltua ja kauan harjoiteltua suunnitelmaa hyväkseen. Winkelhock ajoi ensimmäisen sarjansa tuttuun tapaan heti Pitkäjyväisten ja Lyhytjyväisten renkaiden sarjojen jälkeen.

Ajettuaan kaksi kierrosta eli aika-ajorenkaan peruskestävyyden maksimin verran (etenkin Pirellillä kaudella 1984 yleensä) hän tuli varikolle. Sen sijaan, että olisi noudattanut toista taktiikan puolta Winkelhock otti hyvin pian käyttöönsä toisen aika-ajorenkaan sarjansa, ajoi sillä kaksi kierrosta ja poistui jälleen varikolle. Monissa muissa talleissa pyöriteltiin taktisella osastolla päitä. Arrowsilla jopa naurettiin ATS:n oletettavalle typeryydelle.

Sen sijaan Ferrarin Mauro Forghieri oli tapansa mukaan erittäin tarkkaavaisena katsellut pienen saksalaistallin puuhasteluja. Oliko lähes diktaattorin valtuuksin talliaan pyörittänyt Günther Schmidt löytänyt jotakin todella mielenkiintoista havaintoa? Näytti siltä, että oli. Winkelhock oli jäähdyttänyt toisella aika-ajorenkaan satsillaan renkaita ja ajanut aivan kierroksen alkua ja aivan kierroksen loppua lukuunottamatta aina varsin hiljaisesti omat kierroksensa ja vaikka tv-kuvissa tai paljailla silmillä katsottaessa vauhti olisi näyttänyt kovalta niin sitä se ei ollut.

Winkelhock oli määrätty noudattamaan taktiikkaa ja ajamaan säästeliäästi kierroksen läpi. Kun Winkelhock teki selvitystä kierrostensa jälkeen niin Schmidt kuiskasi hänen korvaansa sen jälkeen: On aika. Muuta saksalainen tallipäällikkö ei suostunut sanomaan kuljettajalleen. Sen jälkeen alkoi jälleen pieni teatteri varikolla ja tuttuun tapaan Schmidt alkoi elehtiä näennäisen levottoman oloisesti ja kuljettaja näytti maansa myyneen näköiseltä. Sen sijaan ATS:n mekaanikot eivät valittaneet vaikeuksia mitenkään.

He vaihtoivat autoon ylimääräiset jarrujen ilmanottolaitteet, ruiskuttivat autoon ja sen renkaisiin jäähdytysvettä niin paljon kuin laitteet sallivat ja kaiken sen päätteeksi autoon vaihdettiin renkaita. Zolderin rataa vaivasi siinä vaiheessa Virallista Harjoitusta jälleen tuttu pidon puute. Winkelhock oli päättänyt yrittää Kyalamissa niin siinä kuin kilpailussakin epäonnistunutta valintaa käyttää sekarengastusta myös Zolderissa.

Virallisen Harjoituksen aikana Winkelhock käytti sekarengastusta seuraavanlaisesti: Vasen eturengas oli Pitkäjyväinen, vasen takarengas oli Ristijyväinen ja molemmat oikean puolen renkaat etupuoleltaan ja takapuoleltaan olivat Lyhytjyväisiä renkaita. Sen jälkeen Winkelhockin tehtävänä oli kuluttaa nämä renkaat niin paljon kuin niistä irtoaisi kumia.

Kumin ja lämmöntuoton seurauksena Zolderin radan liukas ja kova pinta alkoi muokkautua pehmeäksi ja pitäväksi. Niin pitäväksi, että Winkelhockin laskelmat yhdessä Schmidtin kanssa alkoivat kääntyä tallin ja kuljettajan eduksi. Lisäksi tallin mekaanikot olivat ehtineet lämmittää viimeisen aika-ajorenkaan sarjan riittävän hyväksi viimeistä iskua varten. Kun Winkelhock sitten lopulta tuli varikolle uudelleen niin siihen mennessä muun muassa Schmidtille oli ehtinyt tulla herjailemaan muun muassa Arrowsin Jackie Oliver ja muutama muukin turboa käyttänen tallin tallipäällikkö oli saapunut mukaan huulenheittoon.

Pian huulenheitto loppui vaikka aluksi se näyttikin lisääntyvän. Vastoin yleistä kuvaa Winkelhock päätti yrittää temppua mitä viimeksi Gilles Villeneuve oli yrittänyt eli ajaa kolmatta kilpailukykyistä kierrosta aika-ajorenkailla Zolderissa. Arrowsilla Jackie Oliverin ja Tolemanilla erityisesti Alex Hawkridgen naureskelu jatkoi lähes katketakseen. Muissakin pilttuissa lähinnä hymyiltiin päätökselle. Sen sijaan Forghierin mieli palasi kahden vuoden takaiseen aikaan. Tuolloin Villeneuve oli kokeillut samansuuntaista taktiikkaa.

Silloin ongelmana oli ollut ajaminen liian kovilla kisarenkailla Virallisen Harjoituksen alla ja Villeneuven lähes mieletön yrittäminen yrittää jo täysin kuluneilla aika-ajorenkailla kolmannen kierroksen yrittämistä vastoin annettuja ohjeita. Silloin tavoitteena oli yksinkertaisesti vain lyödä Didier Pironi hintaan mihin hyvänsä. Lopulta 4,2 kilometrin kuluttua Winkelhock aloitti kierroksensa ajettuaan hyvin säästeliäästi uuden lämmityskierroksen renkaisiinsa ja toivoen niiden kestävän.

Kun Winkelhock oli ajanut kaksi ensimmäistä sektoria läpi niin sen jälkeen hän tiesi mitä olisi tapahtumassa. Hän parantaisi ja vieläpä reilusti. Aika-ajorenkaat eivät edes toisen kovankaan kierroksen jälkeen olleet menettäneet kuin alle 50 % pidostaan ja huippuluokan tulos oli odotettavissa mikäli Winkelhock ei vain tekisi virhettä. Ei tehnyt. 8,4 kilometrin jälkeen ATS:n Manfred Winkelhock teki sen mihin ei edes Villeneuve ollut pystynyt. Ajettuaan täysillä viimeisen yrityksensä ja kolmannen kierroksen toisella aika-ajorenkaan sarjallaan Winkelhock ajoi itsensä kilpailun kuudenteen lähtöruutuun ja paransi perjantain aikaansa melkein 2 sekuntia.

Winkelhockin aika perjantaina oli 1.18.048 ja lauantaina 1.16.130. Hienointa oli se, että Winkelhock tek aikaparannuksen kuluneilla renkailla. Oikeastaan lähes kaikissa talleissa ja yleisölläkin suu loksahtivat auki hämmästyksestä. Ainoastaan Mauro Forghierilla ei leuat loksuneet. Hän tiesi mikä Gillesin ajosta puuttui. Sekarengastus oli se puuttuva osa mitä Forghieri oli yrittänyt tavoitella omissa laskelmissaan kaksi vuotta aiemmin, mutta oli hylännyt sen turhan konservatiivisena silloin. Ainoa mitä Forghieri harmitteli ATS:n osalta oli se, että tallin tekniset ongelmat murensivat sen potentiaalia olla Ferrarille varteenotettava vastustaja myös kilpailuissakin.

ATS:llä kuudes sija oli tallin historian paras sijoitus Virallisen Harjoituksen osalta ja tallille vaikutti sunnuntaille olevan odotettavissa niitä kauan odotettujakin pisteitä. Winkelhock äänestettiin temppunsa jälkeen muutenkin leikkimielisessä äänestyksessä Päivän Ajajaksi. Ansaitusti.

 

[CCMK]

Muutoin kuin kuvattua suoritusta havainnoiden lauantain Virallinen Harjoitus oli varsin suoraviivainen tapahtumiltaan. Philippe Alliot ei saanut järkevää aikaa ajetuksi ja vuorottelu Jonathan Palmerinkin autolla päättyi turbon hajoamiseen. Sen seurauksena oli väistämätön karsiutuminen ajan parantumattomuuden seurauksena. Alliotin aika olisi kaiken huomioon ottaen riittänyt moottorivaurioisella autolla aikaan 1.44.990 tietokonemittausten mukaan. Ikävä kyllä sillä ei olisi päästy mukaan mitenkään.

Joka tapauksessa Ferrarit ottivat eturivin haltuun järjestyksessä Alboreto-Arnoux ja ajoilla 1.14.846 ja 1.15.398 ja sijoilla 1-2. Keke Rosberg oli kolmas hienon kierroksen myötä ja aika oli 1.15.414. Derek Warwick oli neljäs ajalla 1.15.611 ja Elio de Angelis oli viides ajalla 1.15.979 ja kuudenneksi ajoi itsensä jo aiemmin mainittu Winkelhock ajalla 1.16.130 ja seitsemänneksi sijoittui Riccardo Patrese ajalla 1.16.431. Kahdeksanneksi sijoittui perjantain aikansa perusteella Alain Prost. Aika perjantaina oli 1.16.587 ja lauantaina aika oli 1.16.595. Nelson Piquet oli yhdeksäs perjantain aikansa perusteella.

Lauantain aika olisi oikeuttanut hänet sijaan 26:een sijaan. Perjantain aika oli 1.16.604 ja lauantain aika oli 1.24.286. Kärkikymmenikön täydensi Nigel Mansell ajalla 1.16.720. 11:sta nopein aika meni Eddie Cheeverille ajalla 1.16.746 ja 12:sta oli Patrick Tambay ajalla 1.17.171 ja 13:sta oli omalla ajallaan 1.17.471 Andrea de Cesaris. Niki Lauda oli 14:sta ajalla 1.18.071 ja 15:sta oli Jacques Laffite ajalla 1.18.125 ja 16:sta oli Johnny Cecotto ajalla 1.18.321 ja 17:sta oli Thierry Boutsen ajalla 1.18.351. 18:sta sija meni ajalla 1.18.848 Teo Fabille ja 19:sta sija meni Ayrton Sennalle ajalla 1.18.876.

Zolderin varikon kenties rohkein mies oli yleensäkin siteitä käsissään pitänyt ja ajokierroksiensa aikana ajoittain yhdellä kädellä raskasta autoaan ajanut Piercarlo Ghinzani. Hän ajoi Osellalla tallin ilmeeseen nähden erinomaisen vedon ja oli sillä 20:s. Aika Ghinzanilla oli 1.19.734. Stefan Bellof uudessa Maredon värityksessään oli 21:s ajalla 1.19.811 ja Martin Brundle oli 22:s ajalla 1.20.123. 23:s sija meni Francois Hesnaultille perjantain aikansa perusteella. Perjantain aika oli hänellä 1.20.439 ja lauantaina hänen aikansa oli 1.21.493. Sillä hän olisi ollut 25:s. 23:s kaikkiaan ruudukossa ja lauantaina 24:s oli Marc Surer. Hänen aikansa perjantaina oli 1.20.615 ja lauantaina aika oli 1.21.088.

Sijalla 25 pääsi loppukilpailun lähtöruudukkoon lauantain 22:s eli Mauro Baldi. Hänen aikansa perjantaina oli 1.23.462 ja lauantaina aika oli 1.20.644. Viimeisen lähtöruudun kilpailuun sai sijaluvulla 26 omankin autonsa moottoririkon takia menettänyt Jonathan Palmer. Palmerin aika oli lauantaina parempi ja sillä olisi sessioajan perusteella päässyt 23:een lähtöruutuun. Aika lauantaina oli 1.20.793, mutta perjantain aika 1.25.647 ratkaisi tilanteen. Alliot oli siis ainoa karsiutunut kuljettaja lähtöruudukosta.

 

[CCMK]

Sunnuntaiaamun Warm-Upissa juuri kukaan ei alustavasti yllätyksistä huolimatta tuntunut olevan erityisen luottavainen Zolderin rataan tai siihen, että se muuttaisi mitään. McLaren vaikutti tai oli ainakin vaikuttanut vahvalta ja jopa siinä vaiheessakin turhan vahvalta monen katsojan mielestä. Jos Manfred Winkelhockin ATS oli herättänyt ihmetystä Virallisessa Harjoituksessa niin Warm-Upin nopein mies ja auto olivat juurikin Winkelhock ja ATS D7. Günther Schmidt oli lähes revetä onnesta.

Sen verran hienoa se oli ja toisin kuin Viralisessa Harjoituksessa niin lämmittelyssä nopeimman kierroksen aikaan Winkelhock käytti normaaleja Lyhytjyväisiä seoksia vailla sekarengastusta mikä herätti entisestään kunnioitusta kautta linjan. Tämän yllätyksen takia Winkelhockista povattiin ehdottomasti kisan yllätysnimeä. Ei voittajaa juurikaan, mutta vakavasti otettavaa yllättäjää.

Sen sijaan Michelinin Pierre Dupasquier, Alain Prost, Niki Lauda, Nelson Piquet, Bernie Ecclestone ja Teo Fabi olivat maansa myyneen näköisiä ja Piquet lähes paniikissa vaikka lehdistölle yrittikin hymyillä tuttuun tapaan. Michelin oli Zolderissa kautta linjan vaikeuksissa ja niin Fabi kuin Piquetkin olivat päättäneet olla pysähtymättä kilpailussa eli he aikoivat ottaa käyttöön Michelinin Kovat renkaat.

Goodyearin miehet suorastaan hehkuivat itsevarmuutta. Lee Gaug ilmoitti, että kilpailun voitto tulee heille. Winkelhock vaikutti ainoalta vakavasti otettavalta uhalta ja kun vain hänen ohi pääsisi niin kaikki olisi hyvin. Ferrarin ohella ainoa muu voittajasuosikki kilpailuun talleista oli Williams ja pienellä varauksella myös Lotus.

 

[CCMK]

Zolderissa nähtiin ennen kilpailua sunnuntaina erikoinen pieni näytös. Zolderin aikaan FISA ja FOCA olivat kiistelleet pulmallisen aika-ajosysteemin muuttamisesta vuotta 1985 tai siitä eteenpäin silmällä pitäen. Concorden säännöt eivät onneksi olleet pakottaneet monien inhoaman kahden nopean kierroksen säännön jatkamista, mutta todellista hyvääkään ratkaisua tulevaisuutta ajatellen ei voinut tietää.

FISA oli pitkään ihaillut eräänlaista järjestelmää jossa aika-ajon alkaessa MM-pisteiden kuusi parasta kuljettajaa lähtisi ajamaan yhtä aikaa radalle ja parin-kolmen kierroksen mittaisen pienoiskilpailun aikana ratkaistaisiin sijoitukset sunnuntain kilpailuun. Siinä järjestelmässä olisi ajatettu korkeintaan 6 autoa MM-sarjan sijoitusten mukaan yhtä aikaa jonka jälkeen kierroksensa ajaneet autot palaisivat varikolle ja uudet 6 autoa lähtisi radalle. Sama toistuisi kunnes kaikki olisivat kierroksensa ajaneet.

Viimeiseen ryhmään eli kautta 1984 tarkoittaen järjestelmässä olisi lähtenyt vain 3 autoa radalle samaan aikaan. Mahdollisesti tässä järjestelmässä olisi hyväksytty rajoitetusti mukaan myös kolmannet autot jotta kuljettajien määrä kilpailun aika-ajoihin järjestystä käyttäen olisi tasan 30 kuljettajaa. Jotkut kuljettajat pitivät kyseistä tilannetta varsin kiinnostuneena, mutta osa taas inhosi siihen liittyvää kilpa-ajoa ja sen riskejä. Erityisesti kun kyse oli vain aika-ajosta. Mitä jos jokin onnettomuus sattuisi?

Siitä nähtiin näytös kun Balestre halusi välttämättä kärkikuusikon sarjassa ajamaan pikku näytösajon suuryleisön eteen ja tilanteesta seuraus oli se että Derek Warwickin ja Elio de Angelisin innostuessa kisaamaan toistensa kanssa pelkän näytösajon takia he osuivat toisiinsa ja samaan tilanteeseen oli joutua myös Niki Lauda. Mikäli tämä kolmikko olisi todella vakavasti osunut toisiinsa niin kolarin jälkeen heidän koko kilpailunsa olisi ollut siinä. Laudan mukaan vakava onnettomuus oli vain millien päässä ja siihen olisi tarvittu vain hieman kovempi kaasujalka.

Lähinnä sen vuoksi, että kaikkien kolmen nimeltä mainitun kuljettajan vara-autoissa oli eriasteisia vaurioita jotka olisivat voineet muodostua hankaliksi eikä niitä ollut asianmukaisen järkevästi säädetty. Zolderin temppujen jälkeen FISA luopui tästäkin ehdotuksesta vähin äänin ja yritti vielä ajaa aikaisemmin hylkäämäänsä viiden peräkkäisen kierroksen järjestelmää jonka olisi määrännyt lähtöjärjestyksen aikojen keskiarvon perusteella parhaan kierroksen ajasta riippumatta.

 

[CCMK]

Belgian kilpailun lähestyessä tehtiin Yleisradion puolella melkoinen viime hetken ohjelmamuutos. Alustavasti hieman ennen kilpailun alkua kilpailun ja sen viikonlopun perjantaina sovittua kilpailun suoraa radiolähetystä ei lähetetty. Yleisradio päätti vastoin kausiennakkoaan aloittaa tv-lähetystensä kauden 1984 Belgian Zolderista San Marinon Imolan sijaan. Kilpailu nähtiin lopulta koosteena Urheilutunnilla klo 19.40-20.30 ja kilpailun selosti Matti Lammi TV2:ssa.

Kilpailun äkkisiirron myötä Häyrisen Raimo alkoi neuvotella Raatikaisen Voiton kanssa seuraavan kilpailun eli San Marinon Imolan radiolähetystä ja siitä ei tulisi helppo. Raatikaisen omat laskelmat olivat ongelma myös sikäli, että myös Imolan kilpailuakin vaadittiin moottoriurheilupiireissä nähtäväksi televisioon. Siitä oli alkamassa omat taistelut YLE:n toimitalon puolella.

 

[CCMK]

Laitetaan ajat molempien päivien osalta:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:18.604 1:24.286
2 Teo Fabi Brabham-BMW 1:20.193 1:18.848
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:20.527 1:20.123
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:21.003 1:19.811
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:19.230 1:18.125
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:18.617 1:15.414
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:16.587 1:16.595
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:18.831 1:18.071
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1.21.253 Ei aikaa (Olisi ollut todennäköisesti 1.44.990.) Karsiutui
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.25.647 1:20.793
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:17.705 1:15.979
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:17.433 1:16.720
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.18.048 1.16.130
15 Patrick Tambay Renault 1.18.753 1.17.171
16 Derek Warwick Renault 1:16.311 1:15.611
17 Marc Surer Arrows-Cosworth 1.20.615 1.21.088
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.19.164 1.18.351
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.18.914 1.18.876
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.19.537 1.18.321
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.23.462 1.20.644
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.18.052 1.16.431
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.18.401 1.16.746
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.21.432 1.19.734
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.20.439 1.21.493
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.18.239 1.17.471
27 Michele Alboreto Ferrari 1.18.369 1.14.846
28 Rene Arnoux Ferrari 1.18.017 1.15.398

 

[CCMK]

Lähtöruudukko

Alboreto Arnoux
Ferrari 126C4 Ferrari 126C4
1.14.848 (204,997 km/h) 1.15.398

Rosberg Warwick
Williams FW09 Renault RE50
1.15.414 1.15.611

de Angelis Winkelhock
Lotus 95T ATS D7
1.15.979 1.16.130

Patrese Prost
Alfa Romeo 184T McLaren MP4/2
1.16.431 1.16.587

Piquet Mansell
Brabham BT53 Lotus 95T
1.16.604 1.16.720

Cheever Tambay
Alfa Romeo 184T Renault RE50
1.16.746 1.17.171

de Cesaris Lauda
Ligier JS23 McLaren MP4/2
1.17.471 1.18.071

Laffite Cecotto
Williams FW09 Toleman TG 183B
1.18.125 1.18.321

Boutsen Fabi
Arrows A7 Brabham BT53
1.18.351 1.18.848

Senna Ghinzani
Toleman TG 183B Osella FA1F
1.18.876 1.19.734

Bellof Brundle
Tyrrell 012 Tyrrell 012
1.19.811 1.20.123

Hesnault Surer
Ligier JS23 Arrows A6
1.20.439 1.20.615

Baldi Palmer
Spirit 101C RAM 02
1.20.644 1.20.793

Karsiutui: Alliot RAM 02 1.21.253

 

[CCMK]

Laitetaan sitten tallien ja kuljettajien rengasvalintoja Zolderin kilpailusta. Sekarengastusta käytettiin yllättävänkin vähän radalla vaikka arvioissa oli arveltu sen olevan Kyalamin tapaan ratkaisuasemassa. Tässä kuitenkin rengastietoja:

Brabham: Molemmat kuljettajat valitsivat Michelinin Kovan renkaan. He eivät siis aikoneet pysähtyä kilpailussa.

Tyrrell: Kuljettajista Stefan Bellof valitsi Goodyearin AA-seokset ja ei aikonut pysähtyä renkaita varten. Martin Brundle vuorostaan valitsi A-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 51. Lisäksi molemmille kuljettajille suunniteltiin vesitankkausta. Bellofin osalta vesitankkaus suoritettaisiin viimeistään kilpailun lopulla ja Brundlelle vesitankkaus oli suunnitteilla varikkopysähdyksen ajalle.

Williams: Kuljettajista Keke Rosberg valitsi Goodyearin A-seokset ja Jacques Laffite B-seokset. Rosbergin arvioitiin pysähtyvän kierroksella 43 tai 44. Laffite vuorostaan olisi pysähtynyt kierroksella 35.

McLaren: Kuljettajista Alain Prost valitsi Michelinin Keskikovan seoksen ja Niki Lauda Pehmeän seoksen. Prost aikoi pysähtyä kierroksella 35 ja Lauda taas kierroksella 30.

RAM ja Jonathan Palmer: Talli teki sunnuntaina Warm-Upissa päätöksen, että se ensimmäistä kertaa yrittää renkaanvaihtoa kilpailussa. Palmer ei pitänyt ideasta sillä sitä ei ollut harjoiteltu oikeastaan juuri lainkaan. Palmer laittoi vastentahtoisesti alleen Pirellin Lyhytjyväiset renkaat. Hän aikoi pysähtyä kierrosten 43-45 välisenä aikana.

Lotus: Molemmat kuljettajat ottivat alleen AA-seokset ja eivät aikoneet pysähtyä kilpailussa.

ATS: Winkelhock aikoi käyttää yhtenä radan harvoista kuljettajista sekarengastusta. Seoskuvio meni tuttuun tapaan eli kaava oli Pitkäjyväinen, Ristijyväinen, Lyhytjyväinen ja Lyhytjyväinen. Winkelhock aikoi pysähtyä kierroksella 33.

Renault: Kuljettajista Patrick Tambay otti alleen Pehmeän seoksen ja Derek Warwick Keskikovan seoksen. Tambay aikoi pysähtyä kierroksella 24 ja Warwick kierroksella 33.

Arrows: Molemmat kuljettajat eivät aikoneet pysähtyä kilpailussa. Tosin Thierry Boutsen käytti ainoastaan pelkkiä AA-seoksia kun taas Marc Surer yritti ajaa maaliin sekarengastuksella jonka kuvio oli AA, A ja B-seokset oikealla puolella autoa. Tosin loppukierrosten kulumisen varalta varikkostoppi oli mahdollista suorittaa, mutta ei toivottavaa.

Toleman: Molemmat kujettajat aikoivat pysähtyä kilpailussa. Ayrton Senna aikoi pysähtyä kierroksella 34 ja otti alleen Lyhytjyväiset seokset kun taas Johnny Cecotto yritti ajaa Ristijyväisillä seoksilla. Cecotton pysähtyminen olisi tapahtunut aikaisintaankin kierroksella 35 ja todennäköisesti paljon myöhemmin.

Spirit: Mauro Baldi ei aikonut pysähtyä ja otti alleen Pitkäjyväiset Pirellin renkaat.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti alleen Goodyearin B-seokset ja Eddie Cheever vuorostaan A-seokset. Kierroksella 35 aikoi Patrese pysähtyä ja Cheever kierroksilla 36-37.

Osella: Piercarlo Ghinzani aikoi olla pysähtymättä kilpailussa ja käytti Pirellin Pitkäjyväisiä renkaita.

Ligier: Kuljettajista Andrea de Cesaris oli valinnut Michelinin Keskikovan seoksen ja aikoi pysähtyä kierroksella 36. Francois Hesnault vuorostaan oli päättänyt lähteä kilpailuun sekarengastuksella. Hänen kuvionsa oli Kova, Keskikova ja kaksi Pehmeää rengasta oikealle puolelle. Säästäväisellä ajolla Ligierin taktiikkavastaavat olivat laskeneet renkaiden kestävän maaliin asti ilman vaihtoa.

Ferrari: Molemmat kuljettajat aikoivat pysähtyä kilpailussa. Michele Alboreto valitsi A-seokset kun taas Rene Arnoux valitsi B-seokset joskin ranskalainen ajautui pieneen kiistaan Mauro Forghierin kanssa rengasvalinnasta. Arnoux olisi itse toivonut C-seoksia, mutta Forghieri kielsi niiden käyttämisen liian nopean rengaskulutuksen pelossa.

 

[CCMK]

Zolder 29.4.1984

Kilpailu Belgiassa käynnistyi Urheilutunnin avaruusteeman ja pikaisten tervehdysten jälkeen oltiinkin jo lämmittelykierroksella Matti Lammin kyydissä tämän selostaessa TV2:ssa koostetta. Koosteessa nähtiin 15 ensimmäistä kierrosta kokonaisuudessaan ja sen jälkeen koosteessa hypittiin kierrokselle 21, 32, 40, 44, 55 ja 63:sta kierroksesta alkaen kilpailu nähtiin pienin leikkauksin loppuun asti. Lammin selostus tuntui muuten melko asialliselta joskin Belfastin Tiikeri ei koskaan ollut kuningas Montrealissa. Lienee Lammi tarkoittanut Detroitia? Mene ja tiedä...

Joka tapauksessa Alfa Romeo Alfa 6 Course Car asettui lähtöpaikoilleen ja vihreän noppavalon palaessa Keke Rosbergin kisa oli päättyä siihen. Hänen autonsa sammui ja hän pääsi matkaan aivan viimeisenä. Ensimmäisen kierroksen päättyessä hän oli 21:s ja kierrosta myöhemmin 20:s. Sen jälkeen jatkui Rosbergin nousujohteinen urakka kohti palkintosijoja. Michele Alboreto loikkasi uransa ensimmäisen paalupaikkansa kunniaksi heti myös kärkeen ja perässä seurasivat Derek Warwick, Rene Arnoux, Manfred Winkelhock, Elio de Angelis ja Riccardo Patrese. Alain Prost oli vuorostaan vaikeuksissa ja ei tuntunut oikein pääsevän kenenkään ohi. Sama vika tuntui olevan Niki Laudallakin.

Ensimmäsen kierroksen täytyttyä hyvän lähdön ottanut ja hetken aikaa taas nuorta tallikaveriaan paremmin ajanut Johnny Cecotto joutui valitettavasti nostamaan kätensä ylös ja keskeyttämään kytkimen hajottua. Puolentoista kierroksen kuluttua Patresen auton sytytys alkoi pätkiä ja toisella kierroksella hänkin keskeytyi sytytyksen pettämiseen. Viidennellä kierroksella Prost keskeytti virranjakajan hajottua autosta ja kuutospaikalta. Kierroksella 8 Thierry Boutsen tuli varikolle ja hetken empimisen jälkeen mekaanikot alkoivat avata ja nostaa katteita irti etsiäkseen autosta vikaa. Sytytystä yritettiin korjata ja Boutsen lähetettiin vielä matkaan parin kierroksen korjauksen jälkeen. Kierroksella 11 belgialaisena kotiyleisön seuratuin mies keskeytti samaan vikaan. Tai näytti siltä, että niin käy.

Vielä kerran Boutsen suostui menemään autoonsa, mutta keskeytti pian lopullisesti. Moottori oli vaurioitunut ja sytytys oli hajotessaan polttanut tärkeitä johtimia auton moottorin ja sytytyksen väliltä. Tässä vaiheessa kilpailua Alboreto johti suvereenisti ja Warwick yritti tehdä eroa Arnoux'n Ferrariin, mutta turhaan. Samoin Winkelhock yritti tehdä eroa takanaan tuleviin kuljettajiin. Nelson Piquet oli noussut jo kuudenneksi ja yritti ohitusta de Angelisista ja pääsi ohi heti suoralla. Alboreto oli kaikkiaan ensimmäisen kymmenen kierroksen ajan tavoitettavissa, mutta sen jälkeen hänestä tuli oikeastaan tavoittamaton.

Kärkinelikko alkoi erottua toisistaan yhä enemmän. Rosberg oli noussut jo kymppipaikalle kierroksella 11. Hän oli aivan Laudan ja Patrick Tambayn kannoilla. Sen jälkeen hän ohitti heidät perättäin eri kierroksilla ja oli jo kahdeksantena. Seiskapaikalla Eddie Cheever oli aivan de Angeliksen kannoilla, mutta joutui toteamaan sisukkaan Rosbergin olevan suurempi vaara. Kauan ei kulunut siitä, että Rosberg oli heidätkin jo ohittanut. Siihen mennessä kierroksella 14 Nigel Mansell oli keskeyttänyt kytkimen ja vaihteiden kadottua yksi kerrallaan. Samalla kierroksella Piercarlo Ghinzani keskeytti takarenkaiden alaisen vetoakselin petettyä ja voimansiirron ja tasauspyörästön vaurioiden takia.

Kierroksella 15 keskeyttivät Jacques Laffite ja Francois Hesnault yhdessä Boutsenin kanssa. Boutsenin sytytys oli lopullisesti hajonnut, Laffiten autosta oli pettänyt sähkölaite ja Hesnaultin menon katkaisi jäähdyttimen hajoaminen. Laffite myös pyörähti erikoisesti ennen keskeytystään. Kierroksella 18 Alboreton ero oli 9 sekuntia Warwickiin ja kasvamaan päin. Arnoux ei päässyt Winkelhockista eroon ja saksalainen ei vuorostaan päässyt eroon Piquetistä. Kierroksella 22 alkoivat Winkelhockin renkaat pettämään. Sen sijaan, että talli olisi tajunnut pelin hengen se piti kuljettajaansa radalla. Ensin hän vielä sinnitteli, mutta tulos oli selvä.

Ensin Piquet ohitti Arnoux'n ja sen jälkeen hänet ja lähes samalla ovenavauksella meni Arnoux myös ohi. Pian de Angelis alkoi myös saavuttaa häntä. Arnoux tuli kierroksella 24 varikolle mikä tapahtui lähes heti Tambayn jälkeen. Tambayn pysähdys oli päivän nopein. Ainakin rengaspysähdysten miehistä. Se kesti vain 8,2 sekuntia joskin tätä pysähdysaikaa pidettiin jälleen kyseenalaisena. Arnoux taas vuorostaan oli vaikeuksissa ja pysähdys kesti 18,95 sekuntia. Mikä oli liikaa. Cheever keskeytti viitospaikaltaan kierroksella 28 konerikkoon. Winkelhockia ei vieläkään otettu varikolle ja pian Rosberg ohitti hänet ja painosti Piquetin pieneen virheeseen ja meni brasilialaisesta ohi myös hyvin ansaitulle kolmospaikalle. Kierroksella 30 Lauda tuli tekemään oman varikkopysähdyksensä.

Kierroksella 33 niin Winkelhock kuin Warwick tulivat tekemään varikkokäyntinsä mitkä nostivat Rosbergin jo toiseksi. Warwickin pysähdys kesti 11,54 sekuntia, mutta Winkelhockin murheelliset 27,26 sekuntia. Hieno ja lähes taatun oloinen pistesija tuntui haihtuneen savuna ilmaan taktisen viivyttelyn ja pieleen menneen varikkostopin takia kokonaan. Kierroksella 34 varikolle renkaanvaihtoon tuli Ayrton Senna. Kierroksella 35 melko pian pysähdykselleen tulossa ollut Lauda keskeytti. Vesipumppu oli hajonnut ja jäähdytin vaurioitunut. Ajamista olisi voinut periaatteessa jatkaa, mutta terve järki voitti ja Laudan kilpailu oli päättynyt. Andrea de Cesaris tuli varikolle kierroksella 36. Kierroksella 37 tapahtui pieni sensaatio. Ken Tyrrell todisti väitteensä oikeaksi tallinsa kilpailukyvystä Zolderin radalla. Hänelle oltiin naureskeltu ennen kilpailua, että Zolderin kaltaisella radalla eivät hänen tallinsa autot pärjäisi.

Stefan Bellof oli hurjan ohitusnäytöksen ja muiden pysähdysten takia noussut jo 7:ksi ja Martin Brundle oli jo 9:enä. Bellof ja Brundle jatkoivat nuorina tähtinä ohitusnäytöstään kilpailun alla. Bellof oli erikoisesti toimia jopa ratkaisijana kilpailun osalta. Alboreto kun yritti ohittaa häntä kierroksella niin hetkisen ajaksi Alboreton keskittyminen herpaantui ja italialainen ajoi hiekoille. Se maksoi viisi sekuntia hänen johtoaan, mutta se ei ollut lopulta kovinkaan suuri juttu.

Ennen Warwickin pysähdystä hänen eronsa tähän oli ollut jo 20 sekuntia ja pysähdyksen jälkeen 45 sekuntia. Lammin arvion mukaan Zolderissa menetti aikaa 20 sekuntia pysähdyksellä keskiarvoisen pysähdyksen ja varikkosuoran lyhyyden vuoksi. Kierroksella 40 Alboreto tuli varikolle ja pysähdys kesti 11,34 sekuntia. Samalla kierroksella päättyi Winkelhockin kilpailu katkeralta kymppipaikalta pakoputken poltettua auton pohjaa, sähköosia ja moottoria. Bellof oli saavuttanut jo de Angeliksen ja yritti uhkarohkeitakin mutkaohituksia. Se oli turhaa koska italialainen pääsi aina suorilla pakoon ja sulki tiet saksalaiselta mutkissa.

Kierroksella 42 Teo Fabi keskeytti ulosajoon yrittäessään ohittaa kierroksella Jonathan Palmeria ja italialainen oli tästä raivoissaan kilpailun jälkeen. Fabi oli juuri noussut seiskapaikalle ja oli liittymässä mukaan taisteluun Rosbergin, Bellofin ja de Angelisin kanssa. Sitä ennen hän oli taistellut de Cesariksen ja Brundlen kanssa. Kierroksella 44 Rosberg tuli viimein itse varikolle, mutta sekin pysähdys söi miestä. Pysähdys kesti 15,7 sekuntia. Bellof oli jo viidentenä ja jatkoi edelleen taistelunäytöstään.

Rosberg tuli kuitenkin hänen takanaan kuutospaikallaan. Kilpailu alkoi vaatia veronsa. Heti kun de Cesaris valitsi ajolinjan ulkopuolisen linjan ohitusta varten hän pyörähti ja osui seinään keskeyttäen samalla kierroksella kuin milloin Fabi oli keskeyttänyt. Kierroksella 45 Palmer tuli viimein häiritsemästä muiden kilpailua hitautensa takia varikolle.

Uusin uhri oli ollut melkein radalta ulos pienen osuman vuoksi ajanut Bellof. Palmerin ja RAM:n ensimmäinen varikkostoppi oli muutaman harjoituspysähdyksen jälkeen yleensäkin ensimmäinen.

Sähläily kesti lopulta 39,67 sekuntia ja se oli päivän pisin pysähdys ellei Boutsenin korjailukäyntiä laskettu mukaan. Hetkeä myöhemmin Rosberg ja seiskapaikalle noussut Arnoux ohittivat näyttävän näköisesti ahtaassa paikassa niin Bellofin kuin de Angeliksen ja alkoivat tavoittaa Piquetiä joka olisi halunnut vaihtaa liian nopeasti kuluneet Michelinin renkaansa uusiin. Siitä kuitenkin kieltäydyttiin.

Kierroksella 51 Brundle tuli vielä varikolle, mutta mekaanikot eivät ehtineet kunnolla kiinnittää yhtä auton renkaista ja Brundlen autosta irtosi alle kierroksen kuluttua pyörä. Kisa päättyi siihen paikkaan. Kierroksella 53 Mauro Baldi keskeytti valkoisen Spiritinsä iskunvaimentimen katkettua ja singottua vasamansa päin ripustusta ja jousitusta. Kilpailun loppupuolen lähestyessä Bellof kävi pikaisesti varikolla ja saavutti alle 8 sekunnin pysähdyksen. Aikaa kului 7,99 sekuntia yhden pultin kiristämiseen oikeasta eturenkaasta ja vesitankin täyttöön.

Kierroksella 64 Rosberg ja Arnoux tavoittivat viimein Piquetin ja pääsivät hänestä ohi. Toinen sija oli Warwickin ajamana lähes mahdotonta saavuttaa. Puhumattakaan sitten Alboreton pitämää ykköstilaa. Hetkeä myöhemmin Rosberg painosti taas Arnoux'n virheeseen ja tämä pyörähti. Vajaat kolme kierrosta oli matkaa maaliin kun Piquet keskeytti moottorin hajoamiseen. Rosbergin autosta loppui viimeisellä kierroksella polttoaine hänen ajettuaan niin täysillä kuin autosta vain lähti. Bensaa olisi saanut olla sen kuuluisan puolentoista kierroksen verran lisää.

Kilpailun voitti siis ensimmäisenä italialaisena Ferrari-kuljettajana sitten Ludovico Scarfiottin päivien Michele Alboreto, toiseksi sijoittui Derek Warwick, kolmanneksi Rene Arnoux, Keke Rosberg 4:ksi huolimatta bensan loppumisesta, 5:ksi Elio de Angelis, 6:ksi Stefan Bellof, 7:ksi Ayrton Senna, 8:ksi Patrick Tambay, 9:ksi Marc Surer, 10:ksi Nelson Piquet moottoririkostaan huolimatta ja 11:sta ja viimeiseksi sijoittui RAM:llään päivän suurin estelijä nimeltä Jonathan Palmer.