Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

Perjantaina tapahtui sitten Brabhamin uskomaton aikaparannus ja saman polven turbomoottorista huolimatta Patrick Tambayn edelliskauden paras aika lensi ikkunasta samanaikaisesti kun Piquet ylitti maaliviivan aikaan 1.04.871 ja siinä meni rikki myös 1.05:n raja. Keke Rosbergkin yritti kaikkensa, mutta osat vaihtuivat Piquetin kanssa.

Rosberg jäi huippuluokan kierroksestaan huolimatta aikaan 1.05.058 ja toiseen ruutuun. Nigel Mansell ajoi kolmanteen ruutuun 1.05.125 ja neljänteen ruutuun pääsi Patrick Tambay ajalla 1.05.339 ja viidenteen ruutuun itsensä kiilasi Alain Prost ajalla 1.05.354 ja sitä pidettiin hyvänä. Lähinnä Prostin aiempien vaikeuksien osalta sillä ne jatkuivat edeleen perjantaina.

Elio de Angelis oli session kuudenneksi nopein perjantaina ajalla 1.05.953, mutta jäi seiskaruutuun Teo Fabin torstain ajan perusteella. Fabi oli 11:s perjantaina ajalla 1.07.236. Niki Lauda oli session seitsemänneksi nopein ajalla 1.06.043 ja se ei riittänyt parempaan lähtöruutuun. Kasipaikka kutsui itävaltalaista torstain heikomman perusteella. Lauda kärsi Prostin tapaan erittäin paljon sytytysvaikeuksista. Kasipaikalle perjantaina ehti Michele Alboreto ajallaan 1.06.323, mutta torstain aikojen perusteella kymppiruutu kutsui häntä kokonaistilanteen perusteella. Derek Warwick oli 10:s kokonaistilanteen perusteella torstain ajalla 1.06.491 ja perjantain sessioajan perusteella 9:s.

Jacques Laffite ajoi itsensä 11:een ruutuun ajalla 1.06.762 kokonaistilanteen perusteella, mutta perjantaina hän oli sillä yhdeksäs. Perjantaina Ayrton Senna oli 11:s sessiossa ajalla 1.06.981 ja torstain ajan perusteella 13:sta kilpailun lähtöruudukossa. 12:s perjantaina oli ajallaan 1.07.245 muutoin 14:sta ruudun valloittanut Andrea de Cesaris. Rene Arnoux oli 13:sta perjantaina ajallaan 1.07.345 vaikeuksissa kuten Alboretokin. Arnoux oli 15:sta kilpailuun lähdettäessä. Sessiossa 14:sta ja koko kilpailun 12:sta oli Manfred Winkelhock ajallaan 1.07.417. Session 15:sta oli Francois Hesnault vaikka hän joutuikin lähtemään 16:sta ruudusta ajalla 1.07.787.

Session 16:sta ja muutenkin samaan ruutuun päätynyt kuljettaja oli Eddie Cheever ajalla 1.07.993. Riccardo Patrese oli 18:sta surkean torstain aikansa perusteella. Perjantaina aika oli 1.08.042. Johnny Cecotto oli 19:sta ajalla 1.08.298. Piercarlo Ghinzani tuntui ajaneen pitkästä aikaa todella pirteän suoritukseen ja oli 20:s ajalla 1.09.609 ja pienten tallien taistossa Mauro Baldi oli 21:s ajalla 1.09.923. 22:s sija meni yhdessä 23:nnen sijan kanssa Jonathan Palmerille ja Philippe Alliotille ajoilla 1.10.383 ja 1.10.619. 24:s sija meni Marc Surerille ajalla 1.11.808.

Kaksi viimeistä ruutua menivät sijoilla 25 ja 26 Stefan Bellofille ja Martin Brundlelle ajoilla 1.12.022 ja 1.12.453. Brundle olisi tosin karsiutunut perjantain ajallaan 1.12.453 jatkosta. Brundlen torstain aika oli 1.12.233. Se riitti hänelle. Thierry Boutsen näytti karsiutuvan kilpailusta ajalla 1.12.274 vaikka se perjantaina olisi jatkoon riittänyt. Torstain aika Boutsenilla oli 1.12.326.

 

[CCMK]

Kyalamin kilpailun Warm-Upissa lauantaina tapahtui eräitä lajin historian tuhoisimpia kolareita ja samalla myös hyvin ihmeellinen selviytymistarina. Piercarlo Ghinzania Osellalla oli ohjeistettu normaaliin tapaan ajelemaan kisavetoja ja samalla myös täyden tankin testiä. Ghinzanille tankattiin melkein täyden tankin verran (polttoainetta sai käyttää 220 litraa ja Ghinzanilla oli vähintään 200 litraa ja korkeintaan 215 litraa tankissa lähteistä riippuen.) polttoainetta autoon ja Ghinzani lähti kierrokselleen.

Samalla Arrowsin varikkotiloissa Thierry Boutsen oli vain valmistautunut karsiutuneena kohtaloonsa ja aikoi katsoa kilpailun vaikka välillä hänestä tuntui, että hän haluaisi vain lähteä pois ja valmistautumaan kotikilpailuunsa Belgiaan. Jackie Oliver oli kuitenkin puhunut hänet jäämään ja seuraamaan tapahtumia. Näin Boutsen ajatteli jäävänsä paikan päälle ja seuraamaan kisaa varikolta käsin. Kun Boutsen vielä mietti tilannettaan alkoi Jukskein mutkan läheltä nousta hyvin paksua mustaa savua. Pian radalla kuulutettiin tapahtuneen valtava onnettomuus ja punaista lippua heilutettiin. Ghinzanin Osella oli lähtenyt kovassa vauhdissa käsistä ja syttynyt välittömästi räjähtävällä voimalla tuleen. Auto repeytyi kahtia takaosaltaan kolarin iskuvoimasta ja muuttui rovioksi. Monet katsojat ja ratavalvojat arvelivat hänen saaneen surmansa onnettomuudessa. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kyalamissa 1984 maksettiin palkkio jälleen kerran lajin eteen tehdystä turvallisuustyöstä kauden 1982 onnettomuuksien jälkeen. Ghinzanin hengen pelasti lopullisesti auton monokokin turvarungon osat jotka vaadittiin lisättäväksi autoon jo kesken kauden 1982 Gilles Villeneuven, Riccardo Palettin ja Didier Pironin onnettomuuksien jälkeen. Turvarungon tärkeimmät osat olivat sijoitettu auton takaosaan, mutta myös etuosaa oli vahvistettu vaikka Osellan kaltaiselle pientallille tälläinenkin uudistus maksoi rahaa.

Turvarunko esti myös polttoainetankkia räjähtämästä varsinaisesti tuleen, mutta onneakin oli matkassa. Tankki nimittäin repesi hyvin pahasti osuman seurauksena ja yksikin kunnon kipinä olisi voinut räjäyttää koko auton jäännökset taivaan tuuliin. Ja Ghinzanin siinä sivussa. Tulipalo riehui valtoimenaan, mutta ratavalvojat saivat tilanteen haltuunsa ja myös Sid Watkins oli paikalla. Ghinzanin selviytyminen oli varsin erikoista. Alkushokin jälkeen mies oli tajunnut olevansa vielä elossa ja hän yksinkertaisesti riisui shokin seurauksena tulikuumat kypäränsä ja ajohanskansa (jotka olivat sulamassa kuumuuden takia) ja pystyi nousemaan autosta. Hänellä kuitenkin oli paljon kipuja ja lopulta hänen niskaansa, käsiin ja kasvoihin oli tullut palovammoja joista pahimmat olivat käsiin kohdistuneet palovammat ja paljon mustelmia eri puolella kehoa kolarin seurauksena.

Hän yritti päästä mukaan kilpailuun, mutta Sid Watkins ei aikonut häntä päästää mukaan kilpailuun siinä kunnossa. Sen verran paljon hänellä oli kipuja käsissään ja muissa ruumiinosissa niin, että kolarin vaikutuksesta hänen kisansa oli ajettu. Osella todisti sinä päivänä, että se kykenee rakentamaan normaalikuntoisia f1-autoja eikä se ollut kuolemanloukku tai täysin turvaton auto jolla jokainen sitä ajava kuljettaja olisi hengenvaarassa. Enzo Osella ja hänen pieni tallinsa oli erityisesti Italiassa, mutta myös muiden maidenkin lehdistöissä kärsinyt turvattomuuden maineesta f1-piireissä aina kaudesta 1980 lähtien ja ne olivat kärjistyneet Riccardo Palettin kuoleman ja Jean-Pierre Jarierin kuittailujen takia kaudella 1982. Kyalamin kolarilla oli omat vaikutuksensa ja niistä lisää seuraavissa viesteissä.

 

[CCMK]

McLarenille tilannetieto oli helpottava monella tavalla. Ensinnäkin kuljettaja ei ollut hengenvaarallisesti loukkaantunut vaikkakin ainakin yksi kilpailu eli meneillään oleva Kyalamin kilpailu jäisi väliin. Zolderin kilpailu mahdollisesti myöskin, mutta Piercarlo Ghinzanilla ei kuitenkaan mennyt luita rikki kolarissa joten se laski sitä todennäköisyyttä poisjäännin suhteen. McLarenille Kyalamin lämmittelyn onnettomuus oli onnenpotku tavallaan. Onnettomuuden myötä sessiota ei voinut jatkaa noin puoleen tuntiin kaikkiaan ja se osoittautui elintärkeäksi Niki Laudalle.

Laudan autossa sytytyshäiriö oli vaivannut pitkin viikonloppua ja lauantaiaamuna ensin sytytys oli hajonnut ja hetken kuluttua se toimi taas. Vain aiheuttaakseen vakavan virtapiikin autoon ja rikkoen auton kaikki sähköjärjestelmän osat ja polttoaineensyöttölaitteet. Auto sammui sillä hetkellä ja se oli täysin korjauskelvoton. Tai siltä ainakin näytti.

Ghinzanin aiheuttama kolari antoi tavallisen Warm-Upin kestoajan lisäksi kaikkiaan puoli tuntia lisäaikaa ja sen talli käytti tehokkaasti vaikkakin auton kaikkien sähkölaitteiden osien vaihtaminen, korjaaminen, sytytysjärjestelmän uusiminen ja vaihtaminen kestivät lopulta vain muutaman minuuttia ennen kilpailun alkua ilmoitetun tunnin rajan verran. Ilman Ghinzanin kolaria McLaren ei mitenkään olisi ehtinyt korjata Laudan kisa-autoa kuntoon ja samalla Alain Prostin autoon jo lämmittelyssä tullut polttoaineenpumppuvaurio paheni kilpailuun tultaessa.

Myöhemmin kisan alla Prost joutuikin ottamaan käyttöönsä Laudalle säädetyn vara-auton kun polttoaineenpumppu petti ja hänen kisa-autonsa oli korjauskelvoton. Hieman erilaisella tapahtumaketjulla Lauda olisi ajanut kilpailussa vara-autolla ja Prost olisi joutunut jättämään kilpailunsa väliin. McLarenilla oli käytössä kauden 1984 jokaisessa kilpailussa vara-auton vuorottelujärjestelmä, mutta Lauda oli tarvittaessa ykköskuskin oikeudella valmis käyttämään yksinoikeudella vara-autoa ja se ei miellyttänyt Prostia. Tosin näiden herrojen välinen kaksintaistelu oli vasta alkamassa.

 

[CCMK]

Kilpailun tuomaristolla oli pohdittavaa kilpailusta karsiutuneen Thierry Boutsenin suhteen. Säännöt määrittivät kauden 1981 Concorden perusteella, että normaalisti kisaan mukaan lähtevät kuljettajat olisivat viimeistään lauantaina (Kyalamin tapauksessa perjantaina) klo 17 mennessä selvillä ja mikäli ajajat eivät peruuttaisi jostakin syystä lähtöpaikkaansa niin kilpailusta karsiutuneet kuljettajat jäisivät sen ulkopuolelle. Joitakin kertoja kuljettajia olisi päässyt edellisen kolmen vuoden aikana mukaan kilpailuun, mutta peruutusta ei voinut klo 17 jälkeen hyväksyä muuta kuin tuomariston erikoisluvalla. Jackie Oliver kävi tuomariston juttusilla ja lopulta tuomaristo joutuikin rikkomaan omia kilpailusääntöjään salliakseen Boutsenin kilpailuun.

Tosin tuomaristossa määrättiin, että yksikin kieltoääni riittäisi Boutsenin pudottamiseen kilpailusta. Jackie Oliver keräsi adressin ja jokainen talli hyväksyi Boutsenin pääsyn mukaan kilpailuun. Samalla tuomaristo Etelä-Afrikassa pyysi Balestrelta ohjeita mahdollisesti karsiutuneiden ja sittemmin mukaan pääsevien kuljettajien varalta tulevaisuutta ajatellen.

Balestre määritti edelleen, että lähtökohtaisesti Concordea piti kunnioittaa ja ajat kuljettajien nimeämiselle pysyivät voimassa. Tosin karsiutuneiden kuljettajien mukaan nimeämistä jatkettaisiin Zolderista eteenpäin uudella pykälällä joka määritti lauantain tai perjantain klo 17-sunnuntain tai lauantain välisenä aikana ja sen osalta aikaisintaan Warm-Upin jälkeen ja viimeistään noin 1,5 tuntia ennen kilpailun alkua tapahtuneen nimeämisen ilman ongelmia mikäli kilpailuun nimeämisellä olisi poikkeukselliset edellytykset ja kuljettaja olisi 110 % säännön sisällä tilanteeseen nähden. Siten Thierry Boutsen pääsi kilpailun viimeiseen lähtöruutuun.

 

[CCMK]

Laitetaan ajat molempien päivien osalta:

Kuljettaja Talli Torstai Perjantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:05.280 1:04.871
2 Teo Fabi Brabham-BMW 1:05.923 1:07.236
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:12.223 1:12.453
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:12.322 1:12.022
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:07.142 1:06.762
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:05.127 1:05.058
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:06.573 1:05.354
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:06.238 1:06.043
9 Philippe Alliot RAM-Hart Ei aikaa 1.10.619
10 Jonathan Palmer RAM-Hart Ei aikaa 1:10.383
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:06.305 1:05.953
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:05.792 1:05.125
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.06.974 1.07.417
15 Patrick Tambay Renault 1.05.558 1.05.339
16 Derek Warwick Renault 1:06.056 1:06.491
17 Marc Surer Arrows-Cosworth 1.12.227 1.11.808
18 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 1.12.326 1.12.274 (Pääsi osallistumaan kilpailuun poikkeusluvalla karsiutumisesta huolimatta.)
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.07.657 1.06.981
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.09.892 1.08.298
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.10.450 1.09.923
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.08.399 1.08.042
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.07.704 1.07.993
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.10.829 1.09.609 (Ei päässyt osallistumaan kilpailuun)
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.09.909 1.07.787
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.09.123 1.07.245
27 Michele Alboreto Ferrari 1.07.404 1.06.323
28 Rene Arnoux Ferrari 1.07.514 1.07.345

 

[CCMK]

Lähtöruudukko

Piquet Rosberg
Brabham BT53 Williams FW09
1.04.871 (227,750 km/h) 1.05.058

Mansell Tambay
Lotus 95T Renault RE50
1.05.125 1.05.339

Prost Fabi
McLaren MP4/2 Brabham BT53
1.05.354 1.05.923

de Angelis Lauda
Lotus 95T McLaren MP4/2
1.05.923 1.06.043

Warwick Alboreto
Renault RE50 Ferrari 126C4
1.06.056 1.06.323

Laffite Winkelhock
Williams FW09 ATS D7
1.06.762 1.06.974

Senna de Cesaris
Toleman TG 183B Ligier JS23
1.06.981 1.07.245

Arnoux Cheever
Ferrari 126C4 Alfa Romeo 184T
1.07.345 1.07.704

Hesnault Patrese
Ligier JS23 Alfa Romeo 184T
1.07.787 1.08.042

Cecotto Ghinzani
Toleman TG 183B Osella FA1F (Ghinzani ei päässyt mukaan kilpailuun.)
1.08.298 1.09.609

Baldi Palmer
Spirit 101 RAM 01
1.09.923 1.10.383

Alliot Surer
RAM 02 Arrows A6
1.10.619 1.11.808

Bellof Brundle
Tyrrell 012 Tyrrell 012
1.12.022 1.12.223

Boutsen Arrows A6 1.12.274 (Karsiutui, mutta hyväksyttiin mukaan jälkikäteen.)

 

[CCMK]

Hieman ennen kilpailun alkua Alain Prostille tapahtui laiton teko jota ei myöhemmin joko huomattu tai sitten teko erikseen hyvitettiin kilpailun alun sekavuuden johdosta. Kilpailuauto ei startannut ja Prost joutui starttamaan vara-autolla. Hän kuitenkin lähti sillä varikkoalueelta ajamaan tutustumiskierroksia ja se teko oli laiton. Myöhemmin hylkäysuhan todennäköisesti nollasi Riccardo Patresen auton sammuminen kilpailun ensimmäisessä lähdössä. Mahdollisesti myös myöhempi Nigel Mansellin auton sammuminen kilpailun toisessa lähdössä nollasi myös tapahtuneen. Lähtösekoiluista tulee enemmän juttua kilpailun yhteydessä. Rengasosastolla kauden 1984 Etelä-Afrikan kilpailu oli poikkeuksellisen paljon sekarengastuksen alainen. Keke Rosbergin mukaan ainoastaan muutama kuljettaja käytti normaalia yhtä seostyyppiä. Rosberg itse lähti sekarengastuksella kilpailuun.

 

[poljat]

Mistä nettisivusta sinä löysit noi v.1984 molempien aika-ajojen tulokset?! englannin kielinen wikipedia?

 

[CCMK]

Itse asiassa minulla on saksankielisiä f1-kirjoja ja lisäksi tuon Wikipedian mainitsit niin saksankielisestä nettisanakirjasta löytyivät nuo molempien aika-ajojen tulokset.

 

[Örfil]

Nyt on Alpun vuosi!

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?t=40575&p=2380020&posted=1#post2380020

 

[CCMK]

Näin on.:alppu:

 

[CCMK]

Kauden 1984 Kyalamin osakilpailu Etelä-Afrikassa oli rengastaktisesti melkoinen kilpailu. Kekenkin sanoin taktiset kuviot olivat kuin karjamarkkinoilta kotoisin. Toisin sanoen kilpailussa käytettiin kaikkien kolmen eri valmistajan osalta erittäin paljon sekarengastusta. Mikä oli tuossa vaiheessa f1:siä ja sen historiaa jo pienimuotoinen poikkeustilanne.

Joka tapauksessa hautovassa ukkoshelteessä renkaiden kestävyys vaihteli laidasta laitaan. Vain harva kuljettaja lähti ainoastaan yksityyppiseoksella mukaan kilpailuun. Sekarengastuksen vuoksi käytön vuoksi enimmäkseen laitan kuljettajien ja tallien osalta tuttuun tyyliin vasemmasta renkaasta eteenpäin seokset ja yksityyppiseoksen tapauksessa tulee tietenkin vain yksi seos. Osellan Piercarlo Ghinzani olisi käyttänyt Pirellin Pitkäjyväisiä renkaita kilpailussa, mutta hän tietenkin loukkaantui ja jäi pois kilpailusta.

Tässä niitä tulee:

Brabham: Molemmat kuljettajat tekivät melkoisen virhearvion ja lähtivät Michelinin Pehmeillä renkailla kilpailuun. Se maksoi heidän kilpailunsa ja samalla
tuotti jatkoa ajatellen muutenkin ongelmia. Alustavasti ennen kilpailua Brabhamin miehet olivat valmistautuneet menemään varikolle kierroksilla 38-39 järjestyksessä Fabi-Piquet. Lopulta tilanne oli hieman toinen.

Tyrrell: Kuljettajista Martin Brundle käytti seuraavia seoksia renkailleen: B, C, C ja C. Brundle oli valmis käymään milloin tahansa kierroksesta 50 eteenpäin myös vesitankkauksella. Renkaanvaihtoa ei välttämättä tarvinnut tuolla seosasetuksella tehdä, mutta toisin tulisi käymään. Stefan Bellof käytti vuorostaan toisenlaista seosvalintaa: C, B,B ja B. Bellofin seosvalinta oli valittu tuottamaan varman maaliintulon ilman stopin mahdollisuutta. Vesitankkaus oli määrä tehdä Bellofille aivan kilpailun lopussa.

Williams: Kuljettajista Keke Rosberg käytti seuraavaa valintaa renkaistaan: A, D, D ja D. Rosbergin valinta noudatti radan ja viime kauden laskelmien pohjalta tehtyä valintaa minkä Keke tiesi riittävän nopeaksi. Tosin aliohjautuminen tulisi pilaamaan paljon hänen kilpailustaan. Rosberg suunnitteli pysähtyvänsä kierrosten 36-38 välisenä aikana milloin tahansa. Jacques Laffite lähti vuorostaan kahden tyypin sekarengastuksella eli AA-seokset eteen ja A-seokset taakse. Pysähtyä Laffite ei aikonut.

McLaren: Kuljettajista Alain Prost käytti seuravaa valintaa renkaistaan: Keskikova, Pehmeä, Pehmeä ja Pehmeä. Prost oli valmis tulemaan varikolle kieroksella 31. Niki Lauda vuorostaan käytti seuraavaa valintaa renkaistaan: Pehmeä, Keskikova, Keskikova ja Keskikova. Lauda oli valmis käyttämään myös asetusta Kova, Pehmeä, Pehmeä ja Pehmeä. Lopulta hän kuitenkin perui asetuksen renkaiden pettämisen ja ylimääräisen pysähdyksen tarpeen jättämiseksi. Lauda oli valmis tulemaan kierrosten 34-35 aikana varikolle.


RAM: Kuljettajista Philippe Alliot käytti seuraavaa valintaa renkaistaan: Ristijyväinen, Lyhytjyväinen, Ristijyväinen ja Lyhytjyväinen. Jonathan Palmer käytti seuraavaa valintaa renkaistaan: Lyhytjyväinen, Ristijyväinen, Lyhytjyväinen ja Ristijyväinen. Rengasvalinta oli huhujen mukaan riittävä maaliin pääsemiseksi. Sitä ei valitettavasti koskaan saatu selville. Todennäköisesti tuollaisella seoksella ei välttämättä olisi maaliin päästy ilman yhtä vaihtoa.

Lotus: Kuljettajista Elio de Angelis otti käyttöön seuraavan rengasvalinnan: B, A, C ja C. Elio arveli pysähtyvänsä kierroksella 40 ja siitä eteenpäin. Nigel Mansell vuorostaan otti alleen pelkät AA-seokset ja arveli olevansa pysähtymättä.

ATS: Winkelhock teki seuraavan valinnan renkaidensa osalta: Ristijyväinen, Pitkäjyväinen, Lyhytjyväinen ja Lyhytjyväinen. Winkelhockin tarkoitus oli olla lähtökohtaisesti pysähtymättä.

Renault: Kuljettajista Patrick Tambay lähti seuraavalla rengastuksella liikkeelle: Keskikova, Pehmeä, Keskikova ja Pehmeä. Derek Warwick valitsi vuorostaan Pehmeän, Keskikovan, Pehmeän ja Keskikovan. Tambay aikoi pysähtyä kierroksella 31 ja Warwick kierroksella 37.

Arrows: Kuljettajista Marc Surer lähti kilpailuun seuraavalla rengastuksella liikkeelle: B, C, B ja C. Thierry Boutsen lähti liikkeelle vuorostaan näin: C, B,C ja B. Boutsen arveli pysähtyvänsä viimeistään kilpailun puolivälissä. Surer vuorostaan arveli yrittävänsä riskillä maaliin ilman pysähdystä.

Toleman: Kuljettajista Ayrton Senna valitsi kilpailuun Pirellin Lyhytjyväiset renkaat. Senna arveli pysähtyvänsä viimeistään kierroksella 38, mutta toisin kävi. Johnny Cecotto vuorostaan valitsi kilpailuun seuraavan seosmallin: Pitkäjyväinen, Ristijyväinen, Lyhytjyväinen ja Lyhytjyväinen. Cecotto yritti olla kilpailussa ilman pysähdyksiä.

Spirit: Mauro Badi valitsi kilpailuun ainoastaa pelkät Pirellin Pitkäjyväiset renkaat. Baldi ei aikoinut pysähtyä.

Alfa Romeo: Riccardo Patrese valitsi sekarengastuksessa seuraavat laadut: B, A, C ja C. Cheever vuorostaan valitsi laaduikseen A, B, C ja C. Patrese aikoi pysähtyä kierroksella 30 ja Cheever aikoi yrittää ajaa maaliin ilman pysähdystä.

Ligier: Kuljettajista Andrea de Cesaris käytti sekarengastusa ja hän valitsi näin: Kova, Pehmeä, Pehmeä ja Pehmeä. Andrea yritti ajaa mahdollisimman pitkään radalla ja vasta loppukierroksilla olisi pysähdytty. Toisin kuitenkin kävi. Francois Hesnault pelasi todella konservatiivisesti. Valitettavasti talli halusi Hesnaultin ajavan pelkillä Kovilla renkailla ja näin uransa toista kilpailua ajanut ranskalainen sitten joutuikin tekemään. Seuraukset eivät olleet kovinkaan hyvät ja pysähtyä ei aiottu.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto lähti sekarengastuksen yksityyppilajilla mukaan kilpailuun eli A-seokset eteen ja AA-seokset taakse. Rene Arnoux vuorostaan valitsi pelkät A-seokset. Molemmat arvelivat olevansa pysähtymättä vaikkakin Arnoux ja Mauro Forghieri kiistelivät päätöksen järkevyydestä. Forghierin mielestä molempien kuljettajien ja erityisesti Arnoux'n olisi pitänyt ottaa pehmeämpää seosta sillä renkaanvaihto olisi hänen mukaansa ollut melkein varmasti tapahtuvaa viimeistään loppukierroksilla eli Ferrarin laskelmien mukaan noin 5 kierrosta ennen maalia.

 

[CCMK]

Kyalamin osakilpailun alla Yleisradio päätti varsin viime hetkellä lauantaina laittaa f1-kilpailun ohjelmalistalleen ja kilpailu aiottiin kuulla suorana lähetyksenä iltapäivällä. Tämän jälkeen kotimaisille lajin ystäville näytti koittavan ankeat ajat sillä Yleisradion Voitto Raatikaisen mukaan jokainen loppukauden kilpailu tulisi olemaan ohjelmakohtainen poikkeus. Erityisesti kilpailun suorat kuunnelmalähetykset tuntuivat olevan myrkkyä Raatikaiselle ja muille Yleisradion formulapomoille.

Raimo Häyrinen vuorostaan näki taas asian aivan toisella tavalla. Mikäli autourheilua ei kerran haluttu näyttää televisiosta niin mikä oikeus Yleisradiolla olisi ollut evätä moottoriurheilukansalta sitten kilpailuiden kuulemisen mahdollisuus? Höyry kävi tapansa mukaan kuumana ja asioista väännettiin kättä oikeastaan aivan viime hetkeen asti. Hän ei ymmärtänyt myöskään sitä, että miksi kilpailua ei voinut näyttää sellaisenaan televisiosta käsin? Etenkin kun kilpailu tulisi Suomen kanssa samalla aikarytmillä ja mukavasti iltapäivällä.

Raatikaisen mielestä loppukaudella kilpailuja olisi voinut tulla enää koosteina ja ei mielellään edes sellaisinaan. Häyrinen taas vaati vähintään koosteita ja etenkin Tänään Sunnuntaina-ohjelman formulalähetysten jatkamista edes sellaisessa koostemuodossa joka tyydyttäisi kuuntelijoita riittävästi.

Tavallaan formulat olivat kaudella 1984 eräänlaisessa risteysasemassa edelleen vaikka ne olivatkin jo tutuksi tai vähintään tutummaksi tulleet suomalaisille. Häyrisen mielestä formulat olivat samassa asemassa kuin mitä rallit olivat olleet vielä edellisen parin vuosikymmenen ajan. Eli enemmän radiosta pystyi kuulemaan kilpailuja kuin näkemään televisiosta. Jatkoa näille lähetystilanteille tulisi seuraamaan vielä monta kertaa.

 

[CCMK]

Kyalami 7.4.1984

Kilpailu Etelä-Afrikassa puolen vuoden kuluttua kauden 1983 mestaruuspäätöksen jälkeen tarjosi omanlaistaan taistelua. Samalla kuitenkin myös masentavaa ylivoimaa tulevaa ajatellen. Alain Prostin auto sammui ensimmäistä lähtöä ennen jolloin Prost joutui starttaamaan kilpailuun varikolta. Sittemmin Prost lähti laittomasti varikolta ja välttääkseen hylkäyksen hänet ohjattiin uudelleen varikolle. Tätä ennen Nigel Mansellin auto reistaili ja pian lähdettiin uudestaan liikkeelle. Lopulta matkaan päästiin lähtemään parin rikkonaisen startin muodossa ja heti kun Ford Sierra Turbo Coupe Course Car oli asettunut ruudukon taakse. Ja Höyrykin aloittanut paatoksensa Rinnakkaisella.

Kilpailun lähdössä Nelson Piquetin auto lähes sammui ja Mansell ja Patrick Tambay väistivät hänet vain tuurilla. Piquetin BMW-turbomoottori potkaisi 3 barin voimassa niin kovaa, että vain Rosbergin Keke oli hänen edellään Crowthornessa. Teo Fabi ampui vuorostaan kolmanneksi. Tämän jälkeen järjestys oli seuraavanlainen:

Rosberg, Piquet, Fabi, Niki Lauda, Patrick Tambay, Derek Warwick, Elio de Angelis, Jacques Laffite, Michele Alboreto, Riccardo Patrese, Manfred Winkelhock, Nigel Mansell, Ayrton Senna, Andrea de Cesaris, Rene Arnoux, Eddie Cheever ja Stefan Bellof onnistui nostaa yleisön niskakarvat ja kädet pystyyn ohituksillaan radalla.

8 sijaa lähdön jälkeen ei ollut ainakaan mikään huono juttu. Rosbergin johto jäi hyvin lyhyeksi. Piquet pääsi jo Kinkissä lähes ohi, pääsuoran ylämäessä autot kulkivat hetken rinnakkain ja ennen Crowthornea toisella kierroksella Piquet oli jo kärjessä ja Rosberg oli hätää kärsimässä jo Fabin kanssa. Toisella kierroksella hieman ennen kolmatta Fabi ohitti Rosbergin ja sen jälkeen kolmannen kierroksen lopulla ennen neljättä Lauda ohitti Rosbergin. Sen jälkeen järjestys näytti tältä:

Piquet, Fabi, Lauda, Rosberg, Tambay, Warwick, de Angelis, Laffite, Alboreto, Patrese, Winkelhock, Mansell, Senna, de Cesaris, Arnoux, Cheever, yllättäen vauhtia löytänyt Francois Hesnault, Bellof, suorastaan auton osalta järkyttävän upeasti ajanut Spiritin Mauro Baldi, Martin Brundle ja Johnny Cecotto. Takajoukoissa Hesnault oli liiankin innokas ja pian osuttiin niin Brundlen kuin Sennankin kanssa yhteen vaurioittavin seurauksin.

Myös de Cesaris ja Senna osuivat toisiinsa. Baldi vuorostaan tippui hyvin äkkiä Cecotton ja Brundlen taakse. Syntyi kolme tai oikeammin neljä ryhmää josta pian neljännen kierroksen alun jälkeen keskeytti Cheever jäähdyttimen hajoamseen. Joka tapauksessa ykkösryhmässä ajoivat Piquet, Fabi ja Lauda, kakkosryhmää johti Rosberg perässään Tambay, Warwick, Alboreto ja Laffite. Alboreto erkani nopeasti entisestä keskikastin kuninkuusryhmästään ja sittemmin sitä kolmatta ryhmää johti Patrese.

Viimeistä ryhmää johti pian kaikessa hiljaisuudessa Prost ohitettuaan RAM:n Philippe Alliotin ja Jonathan Palmerin. Warwick ohitti Tambayn ja haastoi Rosbergin, mutta turhaan. Rosberg peitti mutkat ja oli nopeampi suorilla. Kierroksen 10 lähestyessä Lauda oli jo aivan Fabin perässä ja lähes ohi kun 11:sta kierros lähestyi. Varikkopysähdys Fabille tuli aivan liian aikaisin.

Varikkokello pysähtyi ennätysnopeaan 6,9 sekuntiin, mutta ainakin monet sanoivat pysähdysajan jälkikäteen olevan väärä. Päivän nopein pysähdys silti Fabille muutenkin. Brabhamin omien edustajien mukaan kello pysähtyi 9 sekuntiin. Fabi palasi radalle sijalle 12 juuri Patresen taakse. Piquet ja Lauda taistelivat kärkipaikasta. Piquet näytti olevan hätää kärsimässä renkaiden takia. Kierroksella 18 Fabi keskeytti turbon pettämiseen.

Kierroksella 21 Lauda oli aivan Piquetin takasiivessä kiinni. Piquet tajusi pelin hengen. Hän näytti käsimerkkiä ohittamisen sallimiseksi ja varikolle menon ilmoittamiseksi. Brabham mokasi Piquetin pysähdyksen ja se oli 9,8 sekuntia pitkä. Järjestys oli Lauda, Rosberg, Warwick, Tambay, de Angelis, Piquet ja Prost. Joka oli ohittanut Alboreton vain hetkeä aiemmin. Kierrokseen 25 mennessä Piquet oli kuitenkin jo ohittanut Rosbergin uudestaan ja oli jälleen toisena. Siinä missä Piquet kiukkuisasti raivasi itsensä toiseksi niin Prostilla ohitukset järjestyivät hyvin sulavasti. Kierroksella 22 Palmer keskeytti vaihdelaatikkovikaan ja sähkövaurioon. Myös moottori oli vaurioitunut. Kierroksella 24 Alliot keskeytti moottorin turbon hajoamiseen ja pieneen vesivuotoon.

Kierroksella 26 Cecotton rengas räjähti ja hetkeä myöhemmin jousituskin petti ja kilpailu oli siinä. Kierroksella 29 Winkelhock tuli varikolle hyvin hiljaa ja autoa alettiin korjata ja samalla vaihdettiin renkaat. Kierroksen 30 alkaessa tilanne oli sitä ennen ollut seuraava: Lauda oli menossa varikolle milloin tahansa, mutta Ron Dennis ilmoitti tiimiradiossa hänelle viestin. Piquet joutuu milloin tahansa tulemaan uudestaan varikolle renkaidensa takia ja siten Laudan käskettiin pysyä radalla.

Lauda oli hädin tuskin kuullut radioviestin loppuun asti kun Piquet keskeytti moottorivikaan. Rosberg oli toisena ja Warwick kolmantena kun Prost lähes heti ohitti hänet nousten kolmanneksi. Samalla kierroksella alkoi varikonkin kuhina. Patrese, de Cesaris ja Senna tulivat varikolle. Sennan etusiivestä nuijittiin ylimääräiset siivenpalat pois ja vaihdettiin renkaat. Kierroksella 31 Prost, Tambay ja Thierry Boutsen tulivat varikolle. Prostin ja Tambayn pysähdykset kestivät lähes yhtä pitkään ja kellokin pysähtyi 13,1 sekuntiin. Lauda ohitti heidät pian kierroksella. Niin mahtava oli hänen johtonsa muihin kärkimiehiin nähden.

Pysähdyttyään kierroksella 34 Laudan pysähdys kesti 10,6 sekuntia ja varikolta hän ajoi vähän ulos radalta, mutta johtoasema säilyi virheestäkin huolimatta 10 sekunnissa. Rosberg oli toisena kun hänen pysähdys tuli kierroksella 37. Valitettavasti pysähdys kesti 13,7 sekuntia ja auto oli sammua. Lisäksi Warwick ja de Angelis menivät hänestä ohi pysähdyksen aikana. Järjestys oli kierroksella 38 seuraava:

Lauda, Laffite, Alboreto, Prost, Mansell, Tambay, Warwick, Rosberg ja de Angelis. Hetkeä myöhemmin Warwick meni varikolle ja de Angelisin vauhti alkoi hidastua. Warwickin pysähdys kesti 9,3 sekuntia. Kierroksella 39 de Angelis meni varikolle ja pysähdys kesti 11,5 sekuntia. Kierroksella 40 Arnoux keskeytti polttoaineensyöttövikaan ja sitten de Angelis joutui menemään varikolle taas. Hänen moottorinsa kimppuun hyökättiin ja Elio kävi kuumana kuin hellankoukku. Vika löytyi lopulta katteiden purkamisen ja ohjaamoon katsomisen jälkeen. Kaasutinkorjaukseen kesti 4 minuuttia josta 44 sekuntia kului katteiden purkamiseen ja takaisin laittamiseen.

Kierroksella 42 Warwick joutui menemään yllättäen varikolle rengasrikon takia ja siten järjestys oli Lauda, Prost, Laffite, Alboreto, Mansell, Tambay ja Rosberg. Kierroksella 46 Tambayn renkaat pettivät taas ja hän joutui menemään varikolle. Pysähdys kesti 10,6 sekuntia. Kierroksella 51 Mansell turbomoottorin etusyöttöletkun tukkiutumiseen ja sen vaurioittaman moottorin pettäessä. Samalla kierroksella Rosbergin vetoakseli repesi ja tärkeät nesteet valuivat ulos autosta pois.

Kierroksella 52 Brundle ajatti itsensä etusiiven korjaukseen, renkaanvaihtoon ja vesitankin täyttöön. Tämä kaikki kesti vain 23 sekuntia. Kierroksella 53 Winkelhock tuli moottorin ja vaihdelaatikon korjaukseen jo kolmatta kertaa. Remontti kesti ja kilpailu oli uskomattoman turhauttavaa ympyräajoa hänelle.

Kierroksella 54 Warwick tuli kolmannen kerran varikolle vaihtamaan renkaansa ja se stoppi kesti 11 sekuntia. Kierroksella 61 ysipaikalta keskeytti Bellof jarrujen petettyä Crowthornessa. Samalla Laffiten huippukilpailu päättyi pyöränmutterin löystyttyä liikaa ja renkaan irrottua. Tambayn auto kulutti liikaa polttoainetta ja keskeytys tapahtui kierroksella 66 näennäiseen polttoaineen loppumiseen.

Kierroksella 70 Alboreto keskeytti polttoaineensyötön sanoessa sopimuksensa irti. Siten viimeiset kierrokset olivat lähinnä säästelyä. Viimeisen kierroksen aikana Winkelhockin kone räjähti lopultakin ja Prost aloitti viimeisen kierroksensa juuri ennen Laudan ylivoimaista voittoa. Niki Lauda saavutti siis uransa 20:nnen voiton rautaisella hallinnalla. Alain Prost oli toinen ja Derek Warwick oli onnesta soikeana päästessään ensi kertaa palkinnoille. Riccardo Patrese säästeli lopussa hyvin paljon, mutta oli kuitenkin neljäs.

Andrea de Cesaris toi ensimmäiset Ligierin pisteet sitten kauden 1982 Las Vegasin olemalla viides. Kuudes sija meni lopulta pyörtymispisteessä olevalle Ayrton Sennalle. Tämä herätti paljon huomiota nuoren brasilialaisen suuntaan. Välittömästi kilpailun jälkeen Senna tarvitsi lääkärin apua. Elio de Angelis oli kaikkien korjauksien jälkeen hieman yli 4 kierrosta jäljessä ja juuri pisteiden ulkopuolella seiskapaikallaan.

Mauro Baldi oli kasipaikallaan eräällä tavalla raudikon värisellä rautaoriillaan nimeltä Spirit 101 Päivän Kuljettaja. Sen verran hienoa oli tämän italialaisen yritys radalla. Marc Surer oli 9:s, Francois Hesnault 10:s, Martin Brundle 11:sta ja Michele Alboreto oli 12:sta ja viimeinen kuljettaja joka sai sijoituksen oli Thierry Boutsen 13:sta sijallaan. Maailman Nopein ja McLaren vaikutti pelottavan voimakkaalta yhdistelmältä tulevia kilpailuja ajatellen yhdessä Professorin kanssa. Etenkin kun Ferrari ja Brabham eivät olleet saavuttaneet pistettäkään.

 

[CCMK]

Keke Rosbergille ja Jacques Laffitelle kilpailu oli melkoista kamppailua. Rosberg koetti tallinsa tilannetta saada sen tasolle. Talli ei kuitenkaan uskonut auton olevan edelleen niin huono kuin mitä Rosberg oli sanonut sen olevan. Laffite taas vuorostaan tuntui loukkaantuneen koko keskeytyksestään. Oltuaan tallipalaverissa kilpailun jälkeen vihainen hän yksinkertaisesti sulkeutui kuoreensa ja yritti hymyillä. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta kuin hyvä hänenkään osalta.

Ayrton Senna vuorostaan tuntui taistelleen itsensä ja tallinsa puolesta ehkä enemmäkin kuin olisi ollut tarpeen. Etusiiven osan puuttuessa autoa oli äärimmäisen vaikeaa ohjata ja koko viikonlopun häntä vaivanneet niskakivut pahenivat ensimmäisen 10 kierroksen jälkeen oikeastaan koko ajan.

Lopulta Senna vältti täpärästi ulosajon viimeisellä kierroksella ja päästyään maaliin hän alkoi huutaa monen mielestä jo hieman liiankin kovasti kipujaan. Senna manaili kipuja ja tuntui kuin hän olisi kuolemassa. Lopulta Sid Watkins joutui rauhoittelmaan nuorukaista sanoen, että tämä ei kuole vielä pitkään aikaan ja tulisi olemaan maailmanmestari tuolla menolla jonakin päivänä. Lopulta brasilialainen kärsikin niskakivuista, lämpöhalvauksesta ja nestehukasta. Hänen juomapullonsa juomavesi ei myöskään ollut riittävän viileää juotavaksi ja siten hän oli juonut vain tarvittavan määrän mielestään eli itsepäisyyttään lian vähän.

Hoidon aikana Ayrton alkoikin rauhoittua ja kertoa kärsivällisesti asioita kuuntelevalle Watkinsille monia erilaisia asioita ja välillä Watkinsista tuntui, että Senna kyseli asioita häneltä jopa enemmän uin mitä Watkins itse oli aikonut kysyä häneltä. Hoidon päätteeksi Ayrtonista ja Sidistä oli tullut ainakin alustavasti ystäviä ja se tulisi syventymään huomattavaksi seuraavan vuosikymmenen aikana.

Alex Hawkridge oli ylpeä Sennasta, mutta toisaalta erittäin huolissaan. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut halua ajattaa tallissaan puolikuntoista kuljettajaa ja halusi tämän aloittavan vakavan kuntokuurin.

Lopulta Ayrton aloittikin selvästi virkistyneenä kilpailun jälkeen hieman paremman kuntokuurin suunnittelun ja oli iloinen lyötyään itsensä suhteellisesti tietoisuuteen. Senna halusi kuitenkin enemmän saavutettuaan ensimmäisen tavoitteensa eli MM-pisteen. Seuraava olisi palkintosijoitus tai olosuhteiden salliessa jopa voitto.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten seuraavaksi tallien ja kuljettajien mietteitä Kyalamin kilpailusta:

Brabham: Asiat ovat muokkautumassa paremmaksi. Aika-ajon moottori on ainakin ylivoimaisesti voimakkain kaikkien tallien osalta. Teo Fabi otti sillä uransa parhaan sijansa kilpailuun. Nelson Piquet oli jälleen nopein mies sillä moottorilla perjantaina. Kilpailussa sitten tilanne menikin hieman toisin. Lähes 10 kierrosta molemmat tallin miehet olivat kaksoisjohdossa, mutta Niki Lauda pilasi sen. Kilpailun pilasivat lopulta Brabhamin virheet lähteä Pehmeillä renkailla kilpailuun. Bernie Ecclestone harvinaisesti syytti Gordon Murrayn suunnittelemaa autoa eli BT53:a. Siinä oli hänen mukaansa yliohjausta mikä sitten luonnollisesti olisi kuluttanut renkaita. Selitykset tuntuvat hätävalheilta. Nähtäväksi jää miten syytökset vaikuttavat tallin henkeen.

Tyrrell: Talli ei odottanut olevansa mikään isokaan nimi Kyalamissa. Näin myös kävikin. Martin Brundle ja Stefan Bellof selvisivät kilpailuun viime hetkillä. Bellof ohitti kaikkiaan 9 autoa ensimmäisellä kierroksella ja oli kutistuneen Cossyliigan kuningas aina ennen keskeytystään. Brundle vuorostaan kärsi Cosworthin moottorista ja Francois Hesnaultin järjestämästä kolarista. Vesitankkaus herätti taas uteliaisuutta ja mutinaa on kuulunut ainakin Arrowsin ja Tolemanin osalta tilanteesta. Lopulta Brundle tuli maaliin 4 kierrosta hävinneenä ja turhautuneena.

Williams: Williams käytti kilpailussa uutta tasauspyörästöä ja etujousitusta mikä vähensi hieman aliohjausta, mutta vain hieman. Keke Rosberg oli jälleen oma räjähtävä itsensä tuttuun tapaan, mutta Jacques Laffiten nouseminen pitkästä aikaa noinkin hyville sijoille oli piristävää. Valitettavasti Jacquesin kohtaloksi tuli keskeyttää kolmostilalta. Rosbergillä vuorostaan vauhti oli parempaa ennen pysähdystä kuin sen jälkeen. Voittoon ei ollut mitään asiaa enää kilpailun jälkipuoliskolla, mutta palkinnoille oli ennen keskeytystä.

McLaren: Uskomattoman hieno kilpailu Niki Laudan osalta. Lauda tuntui kuin ottaneen takaisin häneltä puoli vuotta sitten varastetun voittonsa voittamalla suorastaan kilpailijoita masentavalla ylivoimalla. Lauda ohitti kaikki paitsi Alain Prostin vähintään kierroksella kilpailussa. Prostinkin pelasti tallikaverin ohitukselta vain ruutulippu. Tyrmäysvoiton muista talleista varmisti Prostin aivan yhtä uskomaton nousu varikon portilta lähteneenä toiseksi.

RAM: Hartin toisen polven turbomoottori oli vain sekuntia nopeampi Cosworthia ja kaukana Tolemanin kolmannen polven turboista. Tai sitten muista parempien polvien turboista. Alusta asti hyvin lähellä viimeisiä sijoja ajoivat tallikaverit Jonathan Palmer ja Philippe Alliot. Palmer oli 21:s keskeyttäessään ja Alliot oli 23:s keskeyttäessään. Eli viimeinen. Ainoa uusi asia on se, että tämä kilpailu oli umpisurkean 01:n viimeinen kilpailu ainakin kisa-autona. Toinen RAM 02 tulee Belgiaan Palmerin käyttöön.

Lotus: Viralliset Harjoitukset sujuivat, mutta kilpailut eivät. 95T kuluttaa kiusallisen paljon renkaita ja jatkon kannalta pysähtymättömyys näyttää Lotuksen kohdalla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Nigel Mansell lähti hyvin. Liiankin hyvin sillä startti vaikutti jopa varaslähdöltä. Rata loppui kesken häneltä ja sen seurauksena Mansell tippui lähdön jälkeen jonkin verran. Kuutospaikalta keskeyttäminen kävi ammattitunnon päälle. Etenkin kun Peter Warr yritti saada häntä jatkamaan letkun korjauksen yhteydessä ja Mansell kieltäytyi sillä auto ei enää liikkunut hänen mukaansa metriäkään. Ja niin myös oli. Elio de Angelis jatkoi omalla tasaisen rauhallisella tahdilla sijojen poimimista ja oli aivan pienen hetken verran toisena kilpailussa ennen omaa pysähdystään. Sitten de Angelis pysähtyikin uudestaan kaasutinvaurion takia. Lähinnä keskeytykset nostivat hänet takaisin lähes pisteille.

ATS: Manfred Winkelhock oli Kyalamissa nopein Pirellin mies. Siihen ilonaiheet sitten jäivätkin. Winkelhock ajoi tosin tasaisesti keskikastissa ennen autonsa moottorin vaurioita. Lopulta Winkelhock seisoi varikolta monta kierrosta ja oli ajoittain vaarallisen hidaskin radalla. 11:sta sijalta tehty pitkä stoppi päättyi lopulta sytytysjärjestelmän korjaukseen. Sekään ei auttanut ja lopulta hänet merkittiin keskeyttäneeksi vaikka hän ajoikin aivan kilpailun loppumetreille asti radalla. Savun ilmaannuttua paksuna pilvenä moottorista Winkelhock oli aiheuttaa Laudalle sensaatiomaisen keskeytyksen sillä Lauda ajoi hetken savupilven keskellä eikä nähnyt mitään.

Renault: Turbovaurioiden kanssa pitkin viikonloppua kamppaillut Renault onnistui kilpailussa varsin hyvin. Derek Warwick ja Patrick Tambay ajoivat keskimäärin keskenään kilpaa, mutta myös Rosberg oli kohteena. Ohi ei vain päässyt. Vasta rengaspysähdysten jälkeen Warwick ja Tambay olivat keskimäärin paremmassa vauhdissa kuin suomalainen. Sitä ennen aloite oli Keken puolella. Warwick oli jossakin määrin onnekaskin. Warwickin autosta hajosi loppuvaiheissa kilpailua myös kytkin ja ilman kytkintä autoilu ei ollut helppoa. Tambay ajoi loppuvaiheessa kilpailun nopeimman kierroksen vain keskeyttääkseen muka bensan loppumiseen. Todellisuudessa polttoainejärjestelmä oli katkaissut syötön koneeseen ja mittarit lyöneet nollaan ilman kuljettajan tahtoa. La Regien mukaan RE50:ssä oli sytytysvika mikä aiheutti Tambayn keskeytyksen. Sen sijaan Warwickin autossakin oli sytytysvika, mutta ei kuitenkaan riittävän voimakasta sellaista.

Arrows: Marc Surer oli Cossyliigan nopein Virallisissa Harjoituksissa. Nopeimman kierroksen yhteydessä Surer sai vetoapua Manfred Winkelhockilta ja ystävillä oli muutenkin paljon juttua viikonloppuna keskenään. Winkelhock halusi vaihtaa painajaismaisesta tallistaan mihin tahansa muuhun talliin ja eräs niistä oli Arrows. Surer tiedusteli hänen haluaan tulla ajamaan hänen tallikaveriksi ja Winkelhock vaikutti suostuvaiselta. Toisaalta taas Surerin mielestä Winkelhock jossain määrin yliliioitteli ongelmiaan, mutta ymmärsi yskän. Etenkin kun oli kuullut tallipäällikkö Günther Schmidtin sekoiluista aiemminkin. Ja keskeytyksiä sateli hänen ystävälleen liukuhihnalta. Suurilta osin kilpailu Surerin osalta sujui pelkästään tallikaveri Thierry Boutsenin kanssa. Sen verran hidasta oli Arrowsin meno Kyalamissa. Boutsenin osalta kilpailu oli myös yhtä yksitoikkoista ajamista.

Toleman: Eräs päivän suurista tähdistä radalla etenkin vaikeudet huomioon ottaen oli Ayrton Senna. Hän ajoi Virallisessa Harjoituksessa Derek Warwickin edelliskauden aikaa nopeammin ja oli kilpailussakin melkoinen rattisankari. Kisa oli päättyä Ligier-kaksikko Andrea de Cesarisin ja Francois Hesnaultin järjestämiin osumiin. Sen jälkeen Senna ajoi ensin heiluvalla etusiivellä ja varikkokäynnillä hänen siipeään ei ihme kyllä vaihdettu kokonaan. Ainoastaan irtonaiset palaset otettiin irti ja muutoin Senna jatkoi vain osittaisella etusiivellä ja uusilla renkailla loppuun asti. Se kannatti vaikka kunto oli loppua kesken. Piste on tallille oikein hyvä uutinen. Johnny Cecotto aloitti jälleen huonosti kilpailun yhtä huonon ja vaikeuksia täynnä olleen Virallisen Harjoituksen jälkeen. Tosin oli ennen keskeytyshetkeä noussut jopa Sennan edelle, mutta tippui nopeasti muutaman sijan ajettuaan vähän leveäksi ajolinjalta. Lopulta oli sijalla 16 ennen keskeytystään.

Spirit: Mauro Baldi oli eräällä tavalla päivän nimi hänen ajaessaan kasipaikalle kilpailun lopulla. Baldi suoritti täysin yleisen ajajakuvansa vastaisia ohituksia reippaasti alikehittyneellä ja alitestatulla Spirit 101:llä. Alitestaus on lähinnä nimellistä etenkin muihin häntäpään talleihin nähden. Sen sijaan Osellan ja RAM:n jälkeen se on testannut vähiten. Jatkuva sytytysvaurio oli pilata koko kilpailun, mutta Baldi pakotti raudikkonsa selviytymään maaliin. Baldin kisat on toistaiseksi ajettu sillä rahat ovat häneltä loppu. Osallistuuko talli Zolderiin lainkaan? Se jää nähtäväksi.

Alfa Romeo: Moottorivian ja polttoaineen vähyyden kanssa kamppaillut talli sai huomata olevansa vaikeuksissa koko viikonlopun ajan. Lopussa kiitos seisoi jälleen pienen ihmeen kaupalla. Eddie Cheever keskeytti jo varhain, mutta Riccardo Patrese jaksoi sinnitellä maaliin asti ja tuoda jälleen pisteitä.

Osella: Hieno 20:s ruutu pienelle tallille vaihtui starttaamattomuuteen Piercarlo Ghinzanin onnettomuuden takia. Jo Gartner on jo lupautunut ajamaan autoa Zolderissa mikäli Ghinzani ei tunne itseään riittävän hyväksi rattipujotteluun.

Ligier: JS23 tuntuu olevan automallina edelleen pettymys. Francois Hesnault tuntui olevan kilpailun viihdemies alkuvaiheessa. Hesnault otti huonon lähdön, yritti epätoivoisella tavalla löytää ajorytmiään tuntemattomalle radalle ja osui niin Martin Brundlen, Ayrton Sennan kuin Stefan Bellofinkin kanssa yhteen. Lähellä oli samaan kyytiin lähteä Andrea de Cesariskin. Hesnault ajeli myöhemmin varikolle melko hiljaisella tavalla korjatakseen autonsa vaurioita ja oli lopulta 11:sta. Andrealla vuorostaan päivä meni alun jännitykseen enimmäkseen keskikastissa, muutamaan ohitukseen ja lopulta pisteiden saavuttamiseen jotka olivatkin tärkeät tallin hengen jatkuvuuden kannalta. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää Sinisellä Joukkueella edessä.

Ferrari: Kilpailu on vavisuttanut tallia sen sisällä. Sitä on kutsuttu katastrofiksi. Michele Alboreto kärsi ohjausvauriosta jo Virallisessa Harjoituksessa ja kilpailun alkuvaiheessa hän ajeli lähinnä keskikastissa, mutta nousi keskeytysten ja oman taktiikkansa johdosta aina palkintotaisteluun saakka. Derek Warwickin ja Jacques Laffiten kanssa he kävivät kolmintaistelua joka oli päättyä nelospaikkaan. Ikävä kyllä polttoaine höyrystyi Alboreton koneistossa ja matka jäi kesken. Rene Arnoux tuntui koko viikonlopun olleen mysteerisen heikko ja vain aivan viime hetkillä ennen keskeytystään Arnoux alkoi saada kisavauhtia alleen. Tuolloin hän oli kuudes ennen kuin auto petti hänet. Zolderiin mennessä pistetilin on avauduttava. Franco Linin mukaan muussa tapauksessa päitä putoaa La Famiglialla.

 

[CCMK]

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Niki Lauda McLaren 75 1.29.23.430
2. Alain Prost McLaren 75 + 1.05,950
3. Derek Warwick Renault 74 + 1 kierros
4. Eddie Cheever Alfa Romeo 73 + 2 kierrosta
5. Andrea de Cesaris Ligier 73 + 2 kierrosta
6. Ayrton Senna Toleman 72 + 3 kierrosta
7. Elio de Angelis Lotus 71 + 4 kierrosta
8. Mauro Baldi Spirit 71 + 4 kierrosta
9. Marc Surer Arrows 71 + 4 kierrosta
10. Francois Hesnault Ligier 71 + 4 kierrosta
11. Martin Brundle Tyrrell 71 + 4 kierrosta
12. Michele Alboreto Ferrari 70 + 5 kierrosta ja keskeytys polttoaineensyötön höyrystymiseen
13. Thierry Boutsen Arrows 70 + 5 kierrosta

Keskeyttäneet

Patrick Tambay Renault kierros 66 polttoainejärjestelmä petti/polttoaine melkein loppui

Jacques Laffite Williams kierros 61 irronnut pyörä

Stefan Bellof Tyrrell kierros 60 jarrut

Manfred Winkelhock ATS kierros 53-75 sytytysjärjestelmän ja moottorin hajoaminen (lisäksi alle 90 % voittajan kierroksista ajamatta.)

Nigel Mansell Lotus kierros 51 turbomoottorin ahtimen nestesyöttöjärjestelmän tukkiutuminen

Keke Rosberg Williams kierros 51 vetoakseli

Rene Arnoux Ferrari kierros 40 polttoainejärjestelmän höyrystyminen

Nelson Piquet Brabham kierros 29 turbo petti

Johnny Cecotto Toleman kierros 26 jousitus/rengasrikon aiheuttama eturipustuksen pettäminen

Philippe Alliot RAM kierros 24 moottori

Jonathan Palmer RAM kierros 22 vaihdelaatikko

Teo Fabi Brabham kierros 18 moottori

Eddie Cheever Alfa Romeo kierros 4 jäähdytin ja sen nestevuoto

Ei startannut

Piercarlo Ghinzani Osella onnettomuus lämmittelyajossa lauantaina

 

[CCMK]

Ja tosiaan. Laitetaan sitten vielä pistetilanteet 2/16 ajetun osakilpailun jälkeen kuljettajien MM-sarjan osalta:

1 Alain Prost 15 pistettä

2 Niki Lauda 9 pistettä

3 Keke Rosberg 6 pistettä

4= Elio de Angelis 4 pistettä

4= Derek Warwick 4 pistettä

6= Eddie Cheever 3 pistettä

6= Riccardo Patrese 3 pistettä

8= Martin Brundle 2 pistettä

8= Andrea de Cesaris 2 pistettä

10= Patrick Tambay 1 piste

10= Ayrton Senna 1 piste

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi vielä tallien MM-sarjan tilanne 2/16 ajetun osakilpailun jälkeen:

1 McLaren 24 pistettä

2= Williams 6 pistettä

2= Alfa Romeo 6 pistettä

4 Renault 5 pistettä

5 Lotus 4 pistettä

6= Tyrrell 2 pistettä

6= Ligier 2 pistettä

8 Toleman 1 piste

 

[CCMK]

Belgian Grand Prix Zolder

Päivämäärä: 29.4.1984

Radan pituus: 4,262 kilometriä

Kilpailun pituus: 70 kierrosta tai 298,34 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Aurinkoinen

Yleisöä: 60 000 katsojaa

Grand Prixilla on Belgiassa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Vuodesta 1921 lähtien on tässä flaamien ja vallonien maassa kamppailtu Grand Prixista. Sellaista ajajalegendaa, joka ei olisi onnistunut voittamaan Belgian Grand Prixia urallaan jossakin vaiheessa ei olekaan. Ascarit Antonio ja Alberto, Louis Chiron, Tazio Nuvolari, Rudolf Caracciola, Juan Manuel Fangio, Jack Brabham, Jim Clark ja monet muut heidän jälkeensä ovat jättäneet jälkensä belgialaiseen autourheiluhistoriaan.

Historia koostuu legendaarisesta Spa-Francorchampsin radasta jolla ajettiin vuosien 1950-1970 välisenä aikana 18 kertaa. Klassinen 14 kilometriä pitkä huimia mäkiä sisältänyt maantierata joutui 60-luvun lopulla Ardennien vuorijonon vaihtelevan sään ja radan turvallisuuden boikotin uhan alle. F1:ssä rata esitteli ensimmäisenä äärimmäisen nykyaikaiset Armcon kaiteet jotka ovat sittemmin kehittyneet monta kertaa paremmiksi. Pedro Rodriguez ajoi viimeisessä Span kisassa keskituntinopeudeksi 241,253 km/h. Viime kaudella Formula 1 palasi lajina takaisin Spa-Francorchampsiin ja kilpailusta pidettiin. Jossain määrin Zolderin ehdotus vuorovuosin pidosta kaiveli edelleen, mutta näillä näkymin tämän kauden kilpailu jää Zolderin viimeiseksi sillä Spa-Francorchampsin ratayhtiö on maksanut tuntuvan lisäkorvauksen kilpailusta luopumisen suhteen.

70-luvulla Belgian kisaa yritettiin ajaa mitä erinäköisimmillä radoilla. Brysseliin ehdotettiin jopa Monacoakin lyhyempää 2,6 kilometrin mittaista katurataa. Onneksi sen paikalla ajettiin Nivellesissä mikä ei sekään ollut grand prixin riemuvoitto. Viime vuosina ja Nivellesin jälkeen pitopaikaksi on vakiintunut Zolderin moottoristadionin rata Hasseltissa 60 kilometriä Brysselistä koiliseen. Radan syntyhistoria oli erikoinen ja hätävarana mukaan otettu. Tosin vuonna 1972 Belgian Kuninkaallinen Autoklubi ja Kreivi von Metternich sopivat, että kilpailut Belgiassa ajettaisiin vuorovuosin Nivellesissä ja Zolderissa. Nivellesin rata oli vuosina 1972 ja 1974 erittäin epäsuosittu ja vaarallinen. Tosin ei Zolderin rata ensikilpailussaan vuonna 1973 ollut myöskään mistään kotoisin.

Kuljettajista eriyisesti Jackie Stewart, Francois Cevert ja Emerson Fittipaldi boikotoivat rataa. Viikkoa ennen aiottua kilpailua radan pinta mureni ja kuljettajat vaativat sen pintaa uudistettavaksi. Näin ei käynyt. Kun ajajat valittivat enemmän niin pinnoite uusittiin vain murtuakseen jälleen toisen autoluokan toimesta. Sen jälkeen kilpailusta oli tulla farssi kun kilpailun perjantaina Stewart, Cevert ja Fittipaldi kieltäytyivät edelleen ajamasta ja lisäksi saivat muut kuljettajat lakkoon boikottiin mukaan. Boikotti oli koitua kisan kohtaloksi. Lopulta ajajien protesti päättyi väliaikaisesti. Kilpailu tulisi peruuntumaan mikäli radan pinnoite murtuisi kerrankin vielä lisää. Viimeksi se oli murtunut juurikin kesken harjoitusten. Kun radalla sitten kyettiin ajamaan niin koko ajan ahdistavuus oli käsin kosketeltava.

Ja lisäksi boikotin seurauksena ajoaika oli vähissä. Lopulta kilpailu kuitenkin ajettiin ja kilpailun palkintokorokkeella kolmikko järjestyksessä Stewart-Cevert-Fittipaldi. Andrea de Adamich oli hienosti neljäs Brabhamilla, tuolloinen maksukuljettaja nimeltä Niki Lauda oli viides ja Chris Amon oli Tecno-tallin autolla kuudes. Vuonna 1975 Zolderin kilpailu ajettiin läpi ilman erityistä dramatiikkaa. Tosin ensimmäistä kilpailuaan ajanut Tony Brise oli nopeampi heti kuin Emerson Fittipaldi ensimmäisessä kilpailussaan Embassy-Hillin autolla. Niki Lauda voitti kilpailun suvereenisti, Jody Scheckter oli toinen ja Carlos Reutemann kolmas. Neljänneksi ajoi tuolloin Patrick Depailler, viidenneksi Clay Regazzoni ja kuudenneksi Tom Pryce.

Vuonna 1976 Zolderin kilpailu tuli mukaan yllättäen varakilpailuna. Alun alkaen kilpailu piti ajaa Nivellesin radalla, mutta radan pinta oli f1:lle täysin käyttökelvottomassa kunnossa. Pierre Ugeaux oli ehdottanut Belgian kilpailua kaudella 1976 pidettäväksi muutenkin 2,6 kilometriä pidettävällä Brysselin katuradalla. Vain joutuakseen lopulta perumaan idean koko sen vaarallisuuden ja yleisen haluttomuuden takia. Ehdotusäänestyksessä Ugeauxin ehdotusta vastaan äänesti myös muuan Bernie Ecclestone.

Nivellesin kyvyttömyyden vuoksi järjestää kilpailua Belgian Grand Prix pidettiin siis lopulta Zolderissa. Samalla ratayhtiölle Belgian Grand Prix luvattiin sille juhlallisesti harmaaseen tulevaisuuteen saakka. Ferrarit ottivat kilpailusta kaksoisvoiton Niki Laudan ja Clay Regazzonin voimin. Ligierin Jacques Laffite oli tuolloin kolmas, Jody Scheckter neljäs, Alan Jones viides ja Jochen Mass kuudes.
Vuonna 1977 Ruotsin Gunnar Nilsson otti uransa ja elämänsä ainoan f1-voittonsa juurikin Zolderin radalla. Paljon ei jäänyt puuttumaan ruotsalaisten kaksoisvoitosta kun Ronnie Peterson oli kolmas ja olisi todennäköisesti pian ohittanut Laudan muutenkin. Neljänneksi tuolloin ajoi Vittorio Brambilla, viidenneksi Alan Jones ja kuudenneksi Hans Joachim Stuck.

Vuoden 1978 kilpailussa Mario Andretti voitti tuolloin ja Ronnie Peterson oli toinen ajettuaan hyvin. Carlos Reutemann oli kolmas, rengasrikon kärsinyt Gilles Villeneuve neljäs, Jacques Laffite viides ja Didier Pironi oli kuudes. Vuoden 1979 kilpailu kilpailu tuntui monen mielestä varsin kliiniseltä. Jody Scheckter voitti kilpailun, Jacques Laffite oli toinen, Didier Pironi oli kolmas, Carlos Reutemann neljäs, Riccardo Patrese viides ja John Watson oli kuudes.

Vuoden 1980 kilpailussa kierroksia oli vähän enemmän kuin tavallisesti. Didier Pironi voitti uransa ensimmäisen voiton kolmesta saavuttamastaan. Toiseksi sijoittui Alan Jones ja kolmanneksi Carlos Reutemann. Neljänneksi sijoittui Rene Arnoux, viidenneksi Jean-Pierre Jarier ja kuudenneksi Gilles Villeneuve. Keke Rosberg oli tuolloin harmittavasti seitsemäs ja juuri pisteiden ulkopuolella. Vuoden 1981 Zolderin kilpailu aloitti onnettomuuksillaan radan maineen pilaantumisen ja osaltaan onnettomuuksien, liian kapean varikkosuoran ja varikkotilojen ahtauden johdosta kilpailusta on tulevaisuudessa tulossa vain varakilpailu ja kenties ei edes sellaistakaan. Zolderin kilpailussa 1981 menehtyi Osellan mekaanikko Giovanni Amadeo ja loukkaantui hengenvaarallisesti Arrowsin mekaanikko Dave Luckett.

Muutenkin kilpailusta tuli eräs kaikkien aikojen kauheimpia kilpailuja ajettavaksi. Järjestäjien amatöörimäisyyttä hiponut ammattitaitoisuus asetti Zolderin tavallaan hienolle radalle hyvin synkän varjon. Kilpailun voitti Carlos Reutemann, toiseksi sijoittui Jacques Laffite ja Nigel Mansell oli kolmas. Gilles Villeneuve oli neljäs, Elio de Angelis viides ja Eddie Cheever kuudes. Edellisen kerran 2 vuotta sitten eli kaudella 1982 Gilles Villeneuven kuolemaan johtanut onnettomuus tuntui vieneen kaikkien huomion kilpailulta. John Watson kuitenkin voitti ja tällä kaudella hän ei enää ollut edes mukana kilpailussa. Keke Rosberg oli tuolloin toinen ja on nyt lähdössä Niki Laudan ohella eräänlaisena ennakkosuosikkina mukaan kilpailuun. Lauda hylättiin 2 vuotta sitten jolloin kolmanneksi nousi Eddie Cheever. Neljänneksi ajoi tuolloin Elio de Angelis, viidenneksi Nelson Piquet ja kuudenneksi uransa ainoan pisteen saavuttanut Chico Serra.

Molemmissa suorien päissä on kaksi shikaania ja reilusti hidastavia kaarteita. Toisaalta takasuoran alamäen mutkat voi ajaa keskinopealla tahdilla. Useimmat ajajat eivät kuitenkaan pidä siitä, sillä rata johtaa helposti seuraa-johtajaa -leikkiin kuin todelliseen kamppailuun. Rata on myös likainen, kapea ja keinotekoisen oloinen. Tosin turvallisuudesta ei voi tinkiä. Etenkään vuosien 1981-1982 kuolemien johdosta.

Rataa on uudistettu erityisesti varikkosuorien jälkeen ja radan pinnoitetta on uudistettu. Ikävä kyllä se syö renkaita ja ei edes AA-seoksilla voi ajaa kilpailua maaliin täysin luotettavasti. Sen sijaan Michelinin Enduroille rata oli aikanaan kuin unelma tai Pirellin Pitkäjyväiselle ja karkealle renkaalle. Nykyään Michelinin renkaat eivät olleet lähelläkään entistä suorituskykyään Zolderissa ja se vaikutti rengasvalmistajien sodassa paljonkin kilpailun lopputuloksiin. Toisaalta taitava ajaja Zolderissa osaa ajaa säästeliäästikin. Hitaat kaarteet syövät epätavallisen paljon myös jarruja. Zolderiin laitetaan usein Monacon ohella erikoiskestäviä jarruja ja rakennetaan autoihin erityisiä jarrupalojen ilmanottoaukkoja.

Toisaalta Zolder on äärimmäisen ristiriitainen rata. Toiset ajajat eivät pidä siitä lainkaan. Joidenkin mukaan rata on painajaiskuva Brandsista. Toisten mielestä se on nykyajan viimeisiä aitoja moottoristadionin ratoja ja on omalla tavallaan uniikki. Radan parhaimmat ohituspaikat ovat nopeissa varikon jälkeisissä mutkissa.

Radan huonoin on maalia edeltävä shikaani joka lisättiin rataan turvallisuuden takia. Se on myös radan kapein paikka. Kleinen shikaani taas on eräs nopeimmista shikaaneista mistä avautuu matka kohti ylämäkeä ja siitä erittäin nopeaan alamäkeen. Vuorostaan Butten mutka nousee taas ylämäkeen. Terlamen on erittäin pitkä ja nopea tuplaoikea mutkayhdistelmä. Sen voi ajaa kolmosella, nelosella tai Villeneuven tapaan jopa viitosella.

Villeneuven kuoleman jälkeen yksikään kuljettaja ei halunnut edes useista miljoonista dollareistakaan yrittää sen ajamista viitosella. Toisaalta radan 90 asteen mutkat ovat erittäin nopeita verrattuna vastaaviin mutkiin katuradoilla. Ikävä kyllä lukuunottamatta edellä mainittuja kuuluisia mutkia radan muissa pitkissä mutkissa on aerodynamiikan myötä erittäin vaikea ohittaa. Zolderin rata jättää hyvästit tämän jälkeen formuloille, mutta Gilles Villeneuven kuoleman kritisointi pelkästään rataa koskien olisi todennäköisesti Gillesin mielestä väärin. Villeneuve kun itse piti Zolderin radasta.