Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Patrick Tambaylle kilpailu oli ollut aina vaikeaa ajettavaa sillä hänen Renault ei juuri ohjausta totellut ja oli jatkuvasti levoton. Loppuvaiheessa kilpailua hän kärsi ohjausvauriosta. McLarenin Alain Prost ja Niki Lauda kärsivät myös auton tasapainottomuudesta. Myöhemmin ongelman arveltiin olevan tasauspyörästössä ja voimansiirrossa, mutta myös turbomoottorin ahdinratkaisu alkoi lähestyä käyttöikänsä loppua. Erityisesti kun se ei kyennyt riittävään moottorin pyörittämiseen ja tukkeutui melko helposti.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Stefan Bellofin ohella päivän eräs sankari joskin hieman nimellisesti tuntui olevan brasilialainen Ayrton Senna. Senna oli alussa jäänyt tallikaverilleen, mutta heti kuin käsi heilahti Johnny Cecottolla ja yleensäkin Ayrton sai ajamiseen tarvittavan rytmin päälle niin Senna alkoi ajaa alun empimisen jälkeen yllätäväkin kovaa vauhtia. Tosin Senna otti huonon lähdön ja lähtökohtana oli yrittää ajaa kilpailu sijalta 23 ensimmäisen kierroksen jälkeen. Keke Rosbergin yrittäessä ohittaa hänet Senna näytti lievästi osuvan hänen linjalleen, mutta ei estänyt suomalaisen ohitusta hänestä. Kun Senna sai rytmin päälle niin sen jälkeen hän ohittelikin autoja kisassa varsin hyvin.

Tosin se jäi saksalaisen Bellofin näytöksen takia huomattavasti pienemmälle huomiolle. Sijalta 13 Senna tuli varikolle ja tässä vaiheessa hänelle tapahtui pieni jälkinäytös. Hänen autonsa kaikki mittarit sekoilivat ja hieman pysähdyksen jälkeen Sennan auton bensamittari syöksyi yhtäkkiä nollille täydestä vauhdista. Senna säikähti ja oli jo keskeyttää kilpailunsa kuin mittaristo alkoi tärkeimmän eli bensamittarin osalta toimia. Muut mittarit taas näyttivät lievästi sanottuna sitä itseään ja Sennalla tuntui olevan vaikeaa tietää hänen käyttämiään turbotehoja tai sen vaikutusta järkevään polttoaineenkulutukseen. Ayrton piti kuitenkin homman hanskassa.

Tai olisi pitänyt ellei eräässä vaiheessa kytkin olisi polttanut hänen toista kättään hieman. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, mutta kytkin oli vaurioitunut ja Sennan ilmoitettua tästä varikolle Alex Hawkridge ilmoitti toivovansa Sennan pysyvän radalla. Kilpailun jälkeen todettiin, että mikäli Senna olisi tullut uudelleen varikolle niin kytkin olisi lopullisesti hajonnut ja Senna olisi hyvin todennäköisesti keskeyttänyt kilpailun.

Lisäksi talli oli jälleen huolissaan Sennan fyysisestä kunnosta joskin Etelä-Afrikan tapaista lyyhistymistä autoon ei onneksi nähty. Senna valitti kilpailun jälkeen myös niskakipuja. Talli oli loppupelissä kuitenkin tyytyväinen seiskapaikkaan vaikeuksien jälkeen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Päivän juhlituin sankari oli kuitenkin Coca-Colan sponsoroimalla palkintokorokkeella Michele Alboreto. Alboreto oli voittanut uskomattoman hienon ajon jälkeen kilpailun ja Maranellossa soitettiin kirkonkelloja tämän kunniaksi. Il Commendatorekin soitti henkilökohtaisen onnittelupuhelun Alboretolle ja ensimmäistä kertaa Alboretoa voitiin pitää todella selvänä voittajana ilman vastaväitteitä.

Ainoat ontot vastaväitteet siinä vaiheessa koskivat lähinnä Goodyearin jo ennalta tiedettyä ylivoimaa Zolderin kaltaisella radalla Micheliniin verrattuna. Verrattuna kuitenkin aiempiin voittoihinsa kaudella 1982 Las Vegasissa ja 1983 Detroitissa Alboreto ei missään vaiheessa Zolderissa tarvinnut tuuria eikä ollut edes onnen avustamakaan. Ainakaan hyvän sellaisen.

Toisaalta taktinen tuurivoitto ei mitenkään voinut tulla kyseeseen kun ajopelinä oli Ferrari eikä Tyrrell jonka suorituskyky ei järkeävän reaalisesti ollut voittoihin kykenevää kaudella 1982 tai 1983. Toki joidenkin kriitikoiden mielestä vielä 1982 Las Vegasin voittoa olisi äärimmäisen rajallisesti voinut pitää herran itsensä saavuttamana voittona vailla mitään isompia onenkantamoisia, mutta 1983 Detroitin voittoon tarvittiin jo sitten Piquetin rengasrikko eikä muutenkaan suoritus siellä ollut kovinkaan hyvä tai pikemmin talli oli silloinkin vaikeuksissa.

Las Vegasin 1982 voiton ratkaisi muutaman huippukuljettajan vauriot heidän autoissaan ja Alboreton selviäminen myös kilpailun alun osumasta Eddie Cheeverin kanssa joka olisi voinut aiheuttaa joukkokolarin. Joka tapauksessa Belgian Grand Prix 1984 oli kuitenkin selvääkin selvempi Alboreton voitto ja silloin voitiin sanoa, että täysin ansaittu voitto kuten kuuluikin.

Ferrarille myös Rene Arnoux'n sijoittaminen kolmanneksi tuotti heille 13 pistettä heti ja nosti heidät toiseksi valmistajien sarjassa. Niitä pisteitä kaivattiin ja La Famiglia odotti edelleen suoritusten jatkuvan hyvällä mallilla. Voitto yhdisti myös tallin henkeä ja jopa sisäinen valtataistelu näytti hetkeksi rauhoittuneen. Sen sijaan Alboreton kritisoivien tahojen mukaan keltainen neste tulisi tällä jatkuvuudella nousemaan taas hänen päähänsä. Tämä väite ei ollut aivan täysin vailla perusteita, mutta toisaalta tämän voiton monet kuitenkin ehdottomasti sallivat hänelle.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
John Watson oli vuorostaan Zolderissa paikan päällä varsin apeana ja totisena. Watson suostui sanomaan monen eri maan medialle oman totuutensa sellaisenaan kaudesta 1984. Se oli hänen osaltaan välivuosi ellei jotakin aivan uskomattomia äkkipotkuja tai pahoja loukkaantumisia tapahtuisi. Watson ei luonnollisesti Matti Lamminkin sanoin kenellekään toivonut. Belfastin Tiikerin yksityiselämän puolella meni yllättävänkin hyvin ja ruotsalaislehtien mukaan Tiikeri oli vetäytymässä pian viidakosta pois ja toisaalta britti näyttikin samalla tapaa vanhalta ja nuorelta.

Tavallaan liian vanhalta ilman huipputallin paikkaa ajelemaan ympyrää isoilla rahoilla, mutta samaan aikaan vieläkin samalta energiseltä mieheltä kuin uransa alussa. Etenkin muun elämän puolella Watsonilla näytti menevän jopa paremmin kuin f1:n ajorintamalla. Hän oli tarjonnut itseään ajamaan myös Rio de Janeirossa ja Kyalamissa, mutta yksinkertaisesti kukaan ei vain halunnut häntä ottaa.

Pienistä talleista etenkin Tyrrell oli hänestä pitkin kautta 1984 ja etenkin ennen sitä ollut kiinnostunut, mutta Watsonin kilpailukohtainen palkkio oli vain liikaa Ken Tyrrellille. Myös Peter Warr oli ennen Zolderia soittanut Watsonille ja pyytänyt tätä pysyttelemään silti yhteyksissä f1-maailmaan. Nigel Mansellin kanssa kun Lotusin tallipäälliköllä kiistoja esiintyi jatkuvasti ja aselepo tuntui olevan taas vain lehdistöä varten keksitty juttu.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Tallien ja kuljettajien mietteitä Zolderista tulee tässä:

Brabham: Molemmat kuljettajat olivat vaikeuksissa tietyllä tapaa koko viikonlopun ajan. Eräs syy oli liian paljon luistattavat Michelinin renkaat. Brabhamin miehiltä hajosi kaikkiaan kuusi moottoria koko viikonlopun ajalta ennen kilpailua ja sunnuntaina Nelson Piquetiltä hajosi taas moottori kilpailun loppuvaiheissa.

Polttoainetta joutui Brabham Zolderissa säästämään. Teo Fabi noudatti säästöä, mutta Piquet ei. Se taas johti huhuihin kilpailun jälkeen Piquetin tyytymättömyydestä talliin. Piquet oli kilpailun alkua lukuunottamatta jatkuvasti palkintotaistossa. Fabilla taas kisa oli hieman vaisumpi kuin Kyalamissa. Kierroksella 7 Fabi oli kuitenkin jo 11:sta ja hän olisi tuskin keskeyttänyt ilman Jonathan Palmerin sekoilua RAM:n autolla.

Tyrrell: Mustanpuhuva Maredon sponsoroima brittitalli ja sen autot olivat yllättävänkin kilpailukykyisiä. Kierroksella 30 Stefan Bellof oli jo 9:s ja Martin Brundle 10:s. Bellof oli melkein koko kilpailun ajan Brundlen edellä paitsi ajettuan hetkeksi aikaa ulos radalta kierroksella 20.

Bellofin ilmiömäiset ohitukset keräsivät huomiota kautta linjan ja hetken aikaa Bellof oli jopa viides kilpailussa. Bellof saavutti lopulta uransa ensimmäisen pisteen ja sitä pidettiin upeana saavutuksena. Brundle vuorostaan oli 8:s varikkostopin jälkeen ja matkalla kohti pistettä kun rengas irtosi yllättäen. Joillakin hitailla radoilla Tyrrell voi yllättää vielä todella positiivisesti.

Williams: Niin Keke Rosberg kuin Jacques Laffite olivat jatkuvasti vaikeuksissa viikonlopun aikana. Milloin hiekkainen pinta oli turhan kova renkaille tai milloin moottori hajosi tai oli liian vähän kierroksia. Rosbergin moottori hajosi perjantaina, mutta lauantaina Rosberg järjesti taas huippuluokan Virallisen Harjoituksen kierroksen. Kolmas sija oli ainakin parempi kuin ajotuntumansa ja mielialansa menettäneen Laffiten 15:sta sija.

Rosberg kisaili vastoinkäymisistä huolimatta aina palkintopaikkaan asti, mutta bensan loppuminen ensimmäisenä kuljettajana kaudella 1984 ei ollut mukava juttu siedettäväksi. Rosberg ja talli syyttivät alustavasti viallista bensapumppua ja bensamittaria, mutta valitettavasti bensan loppuminen voitiin myös todeta. Toisin kuin Patrick Tambayn aiemmissa vastaavanlaisissa keskeytyksissä. Laffite kärsi huonosta lähdöstä myöskin ja oli 21:s päästyään kunnolla liikkeelle. Toisin kuin Rosbergin eloisa ajo täynnä yritystä, niin Laffiten ajo tuntui haluttoman oloiselta kiertämiseltä ja hän oli vasta 15:sta keskeyttäessään.

McLaren: Dominoivan kahden ensimmäisen kisan suorituksen jälkeen talli oli vaikeuksissa Zolderissa. Talli tai sen kuljettajat tuntuivat olevan aivan yhtä hämmästyneitä suorituksestaan Zolderissa. Niki Laudan mielestä vika on ahdinjärjestelmässä.

Tämä väite ei ollut vailla perusteita sillä Lauda kärsi viikonlopun aikana kaksi moottorivauriota molemmissa Virallisissa Harjoituksissa. Alain Prostin mukaan ongelma taas on enemmänkin voimansiirrossa tai tasauspyörästössä. Joka tapauksessa kumpaakaan kuljettajaa ei nähty missään vaiheessa Zolderin kilpailua kuudetta sijaa paremmilla paikoilla.

RAM: Jatkuvien teknisten ongelmien jälkeen Philippe Alliot karsiutui ja Jonathan Palmerin kilpailusta tuli hidasta painajaista. Palmer kisaili oikeastaan vain Mauro Baldin kanssa ja esteli muita koko päivän. Fabi syytti häntä ulosajostaan ja Ken Tyrrell syytti häntä hengenvaaralliseksi kuljettajaksi tämän osuttua Bellofiin kesken kilpailun. Palmer oli jo menettänyt pelinsä jo ennen katastrofaalisen pitkää varikkokäyntiään. Sen jälkeen hän jäi lopulta kärjelle viisi kierrosta.

Lotus: Toisin kuin muut Goodyearin tallit niin Lotus ei kilpailussa tuntunut pärjäävän. Nigel Mansell otti liian raskaiden renkaiden takia huonon lähdön ja menetti neljä sijaa. Tosin vaisuus jatkui lähinnä vain katoavien vaihteiden ja kytkimen takia.

Elio de Angelis kärsi koko ajan pidottomuudesta ja siten kivikovat AA-seokset kestivät maaliin, mutta ne olivat ajoittain onnettomia erityisesti mutkissa ja lämpenemään kunnolla. Kärkitaistelun miehistä ainakin Rosberg, Piquet ja Eddie Cheever menivät hänestä helpostikin ohi ja Bellof olisi mennyt ilman italialaisen turboa hänestäkin ohi. Viides sija oli lähes maksimi mitä hän pystyi suorittamaan.

ATS: Manfred Winkelhockilta ehkäpä uran paras kilpailu yhdessä tallinsa kanssa. Valitettavasti melko taatut sijat 4-6 vaihtuivat katkeraan kymppipaikkaan ja keskeytykseen liian myöhäisen varikkokäynnin takia ja siksi, että pysähdys yleensäkin meni huonoksi. Varikkokäynnin jälkeen yksi ainoa sijan parantaminen ennen keskeytystä ei paljon lohduta.

Renault: Derek Warwick tuntuu olevan elämänsä vedossa. Tällä kaudella voitto tulee melkein varmasti ennen kauden loppua tällä menolla. Warwick oli Michelinin miehistä nopein neljänneksi nopeimmalla ajallaan Virallisessa Harjoituksessa. Patrick Tambay oli 12:sta lähes loppumattomalta tuntuneiden teknisten ongelmien jälkeen. Warwick ei Michele Alboretoa voittanut, mutta oli paras kaikista muista kuljettajista radalla ja huonoimmillaankin kolmas kilpailun aikana. Tambayn kilpailu oli paljon vaikeampi.

Hän ohitti lähdössä kaksi autoa, mutta kilpailun alussa tapahtunut ohjauspyörän vaurio ja myöhemmin kilpailussa tapahtunut moottorivaurio vaikeuttivat taivalta. Sijalta 12 hän teki oman pysähdyksensä ja yritti parhaansa. Kisaili enimmäkseen Ayrton Sennan ja Marc Surerin kanssa koko päivän ajan nousten kasipaikalle vain ajakseen hiekoille hieman ennen maalia. Yritti tavoittaa Sennaa, mutta jäi lopulta hänen taakseen kierrosten loppuessa kesken. Kilpailu oli hänelle pettymys, mutta nyt häntä ei voi ainakaan syyttää hämärästä bensan loppumiseen viittaavista keskeytyksistä.

Arrows: Thierry Boutsenille kisan alku oli lupaava, mutta pian tekniset murheet pilasivat sen. Marc Surer sen sijaan ohitti kisan alussa viisi autoa, mutta sen jälkeen energisyys tuntui loppuvan häneltä kesken vaikkakin taisteli loppuvaiheessa kilpailua Tambayn ja Sennan kanssa sijoituksista. Surer ei ollut kilpailun jälkeen oikein juttutuulella ja muutenkin miehellä vaikuttaa olevan paineita.

Toleman: Talli on edelleen tyytymätön Pirellin renkaiden laadun parantumattomuudesta. Johnny Cecotton hyvä lähtö ja yleensäkin lupaavan oloinen kilpailu päättyi oikeastaan jo ensimmäisellä kierroksella käden nostoon keskeytyksen merkiksi. Senna taas vuorostaan oli alussa huonon lähtönsä takia vaikeuksissa, mutta muutoin oli Bellofin kanssa kilpailun tähtiä. Huolimatta kytkimen ja kierroslukumittarin hajoamisesta kesken ajon.

Talli on erittäin luottavainen jatkoa ajatellen sillä TG184-malli on valmistumassa ja samoin kuljettajat saavat näinä päivinä milloin tahansa neljännen polven turbomoottorin. TG184 testataan Zolderin yksityistestissä lähiaikoina johon muita talleja tai kuljettajia ei ole ilmoittautunut. Huhujen mukaan autoa on testattu jo ennen Zolderin kisaa, mutta mene ja tiedä...

Spirit: Baldi piti korvata Jean-Louis Schlesserillä ennen kilpailua mutta RAM:n John Macdonaldin oikeustaistelu-uhkaus vei halun häneltä tulla ajamaan. Tosin Baldi löysi rahaa jälleen hetkeksi. Baldi ajeli toiseksi viimeisenä tai viimeisenä koko päivän ennen keskeytystään.

Alfa Romeo: 184T-malli oli todella ketterä Zolderin radalla ja sille olisi voinut toivoa suurempaakin menestystä. Ikävä kyllä tekniset viat veivät niin Riccardo Patreselta kuin Cheeveriltäkin mahdollisuuden hyvistä pisteistä.

Osella: Huolimatta siteistään käsissään ja ajoittaisesta yhdellä kädellä ajamisesta Piercarlo Ghinzani herätti ihailua ajamalla itsensä 20:ksi Virallisessa Harjoituksessa. Ghinzani ohitti startissa neljä autoa ja kierroksella 12 hän oli 12:sta. Ikävä kyllä veto loppui takarenkaiden osalta. Ja se oli hienon ajon loppu.

Ligier: Talli tuntui elottomalta Zolderissa. Andrea de Cesaris oli 13:sta Virallisessa Harjoituksessa ja Francois Hesnault oli 23:s samassa sessiossa. Hyvän lähdön jälkeen de Cesaris oli 9:s jo kuudennella kierroksella, mutta ajo tuntui menevän sen jälkeen päin metsää.

Nöyryyttävin ohitus oli itsensä Ghinzanin järjestämä ohitus hänestä monta kertaa huonommalla Osellalla. Tosin ennen pysähdystään hän oli jo kuudentena. Ikävä kyllä ulosajo väärän linjan takia pilasi hänen kilpailunsa. Hesnault vuorostaan oli vaikeuksissa vielä italialaista enemmän. Lopulta ei ajanut kuin Palmerin ja Baldin edellä keskeyttäessään. Keskeytys johtui kiven puhkaisemasta jäähdyttimestä. Ei mene hyvin Ligierillä.

Ferrari: Forza Ferrari! Vielä perjantaina tai Kyalamin aikoihin ei Ferraria olisi osannut ennustaa voittajaksi. Sen verran isoissa vaikeuksissa La Famiglia oli. Alboreton menestys oli suorastaan mykistävää. Ferrarille tämä voitto oli elintärkeä ja sen mestaruushaaveille korvaamaton. Toki voittolle osansa kuului myös Goodyearin ja 126C4:n yhteistyön toimivuuden johdosta. Rene Arnoux oli aluksi kolmas, jatkuvissa vaikeuksissa Winkelhockin kanssa, menetti varikkokäynnillä näennäisesti koko kilpailunsa eikä saanut minkäänlaista vauhtia alleen.

Lopulta kilpailun viimeisellä neljänneksellä Arnoux aloitti taas huippuvauhdin pitämisen, järjesti itselleen kilpailun nopeimman kierroksen, pääsi takasiin kolmanneksi vain ajakseen ulos radalta ja nousi taas kolmanneksi kun Rosberg ja Piquet keskeyttivät. Hieman paremmalla onnella Ferrari olisi saanut kaksoisvoiton, mutta hieno suoritus tämäkin on ehdottomasti. La Famiglia pitää tunnetusti aina hyvää huolta omistaan, mutta silti talli painottaa oman mestaruutensa tärkeyttä ja siten etenkin Zolderin jälkeen päätähtäin on edelleen tallimestaruudessa kauden päätteeksi. Etenkin McLarenin ylivoimasta johtuen sen tilapäisestä pudotuksesta huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Michele Alboreto Ferrari 70 1.36.32.048
2. Derek Warwick Renault 70 + 42,386
3. Rene Arnoux Ferrari 70 + 1.09.803
4. Keke Rosberg Williams 69 + 1 kierros polttoaine loppu
5. Elio de Angelis Lotus 69 + 1 kierros
6. Stefan Bellof Tyrrell 69 + 1 kierros
7. Ayrton Senna Toleman 68 + 2 kierrosta
8. Patrick Tambay Renault 68 + 2 kierrosta
9. Marc Surer Arrows 68 + 2 kierrosta
10. Nelson Piquet Brabham 66 + 4 kierrosta moottori hajosi
11. Jonathan Palmer RAM 64 + 6 kierrosta

Keskeyttäneet

Mauro Baldi Spirit kierros 53 jousitus petti/iskunvaimennin hajoitti sen

Martin Brundle Tyrrell kierros 51 irronnut pyörä

Teo Fabi Brabham kierros 42 ulosajo

Andrea de Cesaris Ligier kierros 42 ulosajo

Manfred Winkelhock ATS kierros 40 pakoputki poltti auton pohjan ja koneen minkä seurauksena auto leikkasi kiinni.

Niki Lauda McLaren kierros 35 vesipumppu/jäähdytin ja moottori vaurioitui

Eddie Cheever Alfa Romeo kierros 28 turbo

Jacques Laffite Williams kierros 15 ulosajo teknisestä viasta johtuen

Francois Hesnault Ligier kierros 15 vuotava jäähdytin

Thierry Boutsen Arrows kierros 15 moottori/sytyttimen johto paloi käyttökelvottomaksi

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 14 vaihdelaatikko/vetoakseli ja tasauspyörästö hajosivat.

Nigel Mansell Lotus kierros 14 vaihteet ja kytkin

Alain Prost McLaren kierros 5 sähkövika moottorissa

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 2 moottorin sytytys

Johnny Cecotto Toleman kierros 1 kytkin

Karsiutui

Philippe Alliot RAM
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten kuljettajien pistetilanne 3/16 kilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 15

2 Derek Warwick 10

3= Niki Lauda 9

3= Michele Alboreto 9

3= Keke Rosberg 9

6 Elio de Angelis 6

7 Rene Arnoux 4

8= Eddie Cheever 3

8= Riccardo Patrese 3

10= Martin Brundle 2

10= Andrea de Cesaris 2

12= Patrick Tambay 1

12= Ayrton Senna 1

12= Stefan Bellof 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan MM-sarjan tallikilvan tilanne 3/16 kilpailun jälkeen:

1 McLaren 24

2 Ferrari 13

3 Renault 11

4 Williams 9

5= Alfa Romeo 6

5= Lotus 6

7 Tyrrell 3

8 Ligier 2

9 Toleman 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
2.5.1984 f1-kauden televisioinnista ja radioinnista tehtiin paljonkin selvitystä Katso!-lehdessä jonka yhteydessä haastateltiin myös Keke Rosbergia tämän uusimmista edesottamuksista. Kaikkiaan 5-10 kilpailua oli ilmoitettu tai mahdollisesti lähetettävän televisiossa ja Raimo Häyrinen oli saanut itselleen pari-kolme taattua radiokilpailua lisää kaudelle selostettavaksi siinä vaiheessa.

Tässä kuitenkin listaa sen hetken kilpailuista mitä oli jo lähetetty ja mitä aiottiin lähettää kauden 1984 ajalta siinä vaiheessa Yleisradion osalta niin televisiossa kuin radiossa:

Rio de Janeiro: Oli lähetetty suorana lähetyksenä Rinnakkaisohjelmassa selostajana Raimo Häyrinen.

Kyalami: Oli lähetetty suorana lähetyksenä Rinnakkaisohjelmassa selostajana Raimo Häyrinen.

Zolder: Oli lähetetty koosteena TV2:ssa selostajana Matti Lammi klo 19.40-20.30. Katso!-lehdessä sitä jostain syystä hieman jälkikäteen hehkutettiin tulevaksi vaikka se oli jo näytetty.

Imola: Kiista kilpailun lähettämisestä kävi edelleen kuumana ja kilpailu oli Katso!-lehdessä merkitty näytettäväksi TV1:ssä koosteena klo 19 alkaen ja sitä olisi todennäköisesti selostanut Juha Jokinen. Aiemmin kilpailun piti tulla TV2:ssa koosteena Matti Lammin selostamana. Myös radiokilpailu Raimo Häyrisen selostamana oli edelleen mahdollinen, mutta sitä ei ollut merkitty Katso!-lehteen vaan perustui lähinnä Helsingin Sanomien omaan tietoon. TV1:llä tuota kilpailua ei muistaakseni koskaan nähty sillä sen paikalla taisi alkaa Kotijoukkue tai Kotijoukot nimellä kulkenut sarjaohjelma koosteen alkamisen aikaan.

Dijon-Prenois: Tässä vaiheessa kilpailua ei aiottu näyttää mitenkään.

Monaco: Kilpailu aiottiin näyttää televisiossa koosteena TV1:ssä klo 19-19.40 Juha Jokisen selostamana. Lisäksi Tänään Sunnuntaina-ohjelmassa Rinnakkaisohjelmassa tultaisiin kuulemaan kooste klo 19-19.40 Raimo Häyrisen selostamana.

Montreal: Kilpailu aiottiin lähettää suorana radiolähetyksenä Rinnakkaisohjelmassa. Radiossa sen olisi selostanut Raimo Häyrinen tuttuun tapaan. Lisäksi kilpailu oli merkitty kysymysmerkillä lähetettäväksi TV1:ssä. Ilmeisesti Juha Jokinen olisi selostanut myöhäisillan koostetta tai mahdollisesti jopa suoraa yllätyslähetystä. Tosin jälkimmäinen oli epätodennäköinen tapahtuvaksi suorasta radiolähetyksestä johtuen.

Detroit: Kilpailun lähetyksestä ei ollut varmaa tietoa. TV1:n kohdalla esiintyi kysymysmerkki joten Juha Jokinen olisi selostanut myöhäisillan koostetta tai mahdollisesti suoraa yllätyslähetystä.

Dallas: Tässä vaiheessa kilpailua ei aiottu näyttää mitenkään.

Brands Hatch: Kilpailu aiottiin lähettää TV1:n ja Juha Jokisen selostaman mahdollisen suoran lähetyksen sijaan klo 21.10 alkaen TV2:n koosteena tai pitkänä ja mahdollisesti kokonaisena jälkilähetyksenä Matti Lammin selostamana siinä vaiheessa. Tämän kilpailun osalta radion osuus oli pitkään epäselvää. Lopultahan tämä kilpailu tuli Raimo Häyrisen selostamana suorana radiokisana varsin viime hetkellä.

Hockenheim: Tässä vaiheessa kilpailua ei aiottu näyttää mitenkään. Myöhemmin keskikaudella kilpailu saattoi tulla suorana yllätyslähetyksenä televisiosta tai radiosta.

Österreichring: Tässä vaiheessa kilpailua ei aiottu näyttää mitenkään. Myöhemmin keskikaudella kilpailu saattoi tulla suorana yllätyslähetyksenä televisiosta tai radiosta.

Zandvoort: Tässä vaiheessa Raimo Häyrinen aikoi selostaa Rinnakkaisohjelman suorana lähetyksenä. Mahdollisesti TV1 oli valmis näyttämään ilmeisesti koosteen tai suoran yllätyslähetyksen Juha Jokisen selostamana. Radiokisan suoran lähetyksen takia kooste televisiossa oli todennäköisempi.

Monza: Tässä vaiheessa TV1 aikoi lähettää kilpailun Juha Jokisen selostamana, mutta kilpailun näkyminen televisiossa suorana tai koosteena kuitenkin oli edelleen kysymysmerkki. Aiemminkin kaudella Monzan kilpailusta epävarmuutta oli ilmassa paljon. Kilpailusta tuli mahdollisesti suora yllätyslähetys tai sitten Raimo Häyrisen selostama suora lähetys Rinnakkaisella.

Nürburgring: Kilpailu aiottiin näyttää TV1:ssä koosteena klo 23.15-00.00 Juha Jokisen selostamana.

Fuengirola: Kilpailu aiottiin näyttää TV2:ssa koosteena klo 18.55-20 Matti Lammin selostamana.

Kaikkiaan kilpailuita Yleisradion kanavilla oli vähintään nähtävissä kaudella 1984 varmuudella siinä vaiheessa viitisen kappaletta Zolderin kilpailu mukaanlaskettuna. Suurimmillaan Yleisradio aikoi lähettää jopa 10 kilpailua televisiosta kauden ajalta kun mukaan laskettaisiin Imolan, Montrealin, Detroitin, Zandvoortin ja Monzan epäselvät osakilpailut. Todennäköisemmin Yleisradio aikoi kuitenkin lähettää korkeintaan 6 kilpailua.

Ja epävarmoista kilpailuista todennäköisemmin oltiin siinä vaiheessa nähty kuvaruuduissa Monzan kilpailu. TV1 olisi suurimmillaan näyttänyt jopa 7 kilpailua kun taas TV2 vain 3 kilpailua. Vähintään kuitenkin tasaluvun verran arveltiin tv-lähetyksiä nähtävän molemmilla Yleisradion kanavilla. Radion puolella olisi kuultu kaikkiaan 5 kilpailua joista 4 olisivat olleet suoria lähetyksiä ja yksi radion koostelähetys.

Tuokin televisiolista tulisi kuitenkin radiointien kanssa elämään ja muuttumaan vielä paljon kauden aikana.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kilpailu Imolasta oli odotettavissa erittäin mielenkiintoiseksi. Ferrarin Zolderin voitto oli luomassa aloitekykyä muidenkin tallien menestykselle kaudella 1984 kuin vain McLarenille ja tifosot tuntuivat ottaneen vihjeestä vaarin ja suuntasivat entistäkin suuremmin joukoin kohti Imolan rata-aluetta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Odotukset Ferraria kohtaan totta kai olivat korkealla. Olihan talli voittanut kaksi aiempaa Imolan osakilpailua ja Gilles Villeneuven otteet kauden 1981 osakilpailussa olivat myös hyvässä muistissa. McLarenille erityisesti Zolderissa temppuillut Boschin EMS-hallintajärjestelmä yhdessä Torsenin tasauspyörästön kanssa tuntui kuitenkin sopivan Imolan radalle. Tärinä ja tasapainottomuus oli edelleen selvää, mutta ei samalla tavalla kuin Zolderissa. Brabhamille taas luotettavuuden löytäminen tuntui tärkeämmältä kuin voitto vaikka Nelson Piquet otettiinkin voittotaistelijana vakavasti.

Tuttuun tapaan myös Renaultin miehet Derek Warwick ja Patrick Tambay olivat mukana pelissä. Warwickin odotettiin jopa voittavan kilpailussa. Mustina hevosina kilpailuun lähtivät Lotuksen miehet Elio de Angelis ja Nigel Mansell joiden vauhti Virallisissa Harjoituksissa tiedettiin hyväksi, mutta kilpailuissa vauhti oli usein hyytynyt. Tosin yksikin sopiva kilpailu voisi tuoda parannusta vauhtiin.

Yhtä lailla katsomaton kortti oli Keke Rosberg jonka vaikeudet alkoivat olla auton osalta pikkuhiljaa myös suomalaistenkin tiedossa. Kaikesta ennakkoharmittelusta ja vähättelystä huolimatta Rosberg aikoi rohkeasti edelleen yrittää ja ainakin hänen Virallisen Harjoituksen vetonsa tiedettiin aina vahvaksi. Ilman auton huonoa ohjausta hän olisi ollut monen mielestä jo kauden ensimmäisessäkin kolmessa kilpailussa ollut melkoinen tekijämies. Siten myös Rosbergin odotettiin jopa voittavan kilpailussa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Osella päätti Imolan osalta sijoittaa kilpailuun paljon panoksiaan. Jo Gartner ajaisi uransa ensimmäisen f1-kilpailun vaikka osakausiluonteisuuden ja vielä siinä vaiheessa toistaiseksi voimassa olleiden ylimääräisten kuljettajien pisteettömyyden peikosta huolimatta ja se kävi nuorelle itävaltalaiselle hyvin. Gartnerille ei kuitenkaan ollut rakennettu turboautoa joten Gartner sai itselleen edelliskauden FA1E:n eli Alfa Romeon moottorilla kulkevan vapaastihengittävän auton. Gartner ja Volpianossa vierailleet Gartnerin sponsoriedustajat olivat asiasta innoissaan vaikka odotuksia ei sinällään paljon ollutkaan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Arrowsin osalta turboautot vuorostaan annettiin Marc Surerille ja Thierry Boutsen sai vuorostaan tyytyä vapaastihengittävään automalliin Imolan osalta. BMW:n moottorin osalta oli vielä kuitenkin paljon tehtävää.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Tolemanilla vuorostaan oli alkanut omanlaisensa sota Pirelliä vastaan. Pirellin renkaat eivät toimineet ja niiden kritisoinnista ei Mario Mezzanotte pitänyt luonnollisestikaan. Ennen pitkää Pirelli alkoi vaatia tallin maksamattomia rengastestien maksuja ja tilanteesta oli tulla uhkaavan ikävä. Samalla tallin kuljettajat Johnny Cecotto ja Ayrton Senna eivät voineet ymmärtää, että miksi heille ei tullut käyttöön uutta autoa tai edes uutta neljännen polven turbomoottoria. Uutta TG184-automallia oli testattu Zolderin yksityistesteissä ja se oli havaittu toimivaksi. Siksi Alex Hawkridgen päätös jatkaa vanhalla autolla oli varsin omituinen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
San Marinon Grand Prix Imola

Päivämäärä: 6.5.1984

Rata: Dino Ferrari Imola

Radan pituus: 5,040 kilometriä

Kilpailun pituus: 60 kierrosta tai 302,4 kilometriä 2 tunnin sisään.

Yleisöä: 140 000 katsojaa.

Jos moottoriurheilu olisi hulluutta, Italia olisi maailman suurin hullujenhuone.

San Marinon postimerkkivaltiokin sai oman MM-sarjan Grand Prixin jotta kilpa-autoilua rakastavilla italialaisilla olisi Monzan F1-ajon lisäksi jotain nähtävää myös keväällä. Yksi syy on myös sen hieno rata ja tifosojen tuomat pennoset sankareidensa ajosta radalla. San Marinon 61 neliökilometrin ja vuoriston täyttämälle maalle ei juuri pystyisi rakentamaan nykyaikaista f1-rataa ja maan nimeä kantava osakilpailukin ajetaan Italiassa 100 kilometrin päässä San Marinon rajalta lähellä Bolognaa. Syy on hyvin selvä. Vaikka koko pieni valtio osallistuisi kisaan niin 20 000 katsojaa on liian pieni kassa kilpailulle ja sitä ei kannattaisi järjestää. Italiassa pidettävä kilpailu taas tuo 100 000 katsojaa radalle ja heistä ainakin puolet ovat fanaattisia kannattajia eli tifosoja. Italia voi sen myötä järjestää kaksi ajoa joka vuosi.

Kauden pisimpiin kuuluva rata on mutkainen ja mäkinen. Sen rakennusvaiheessa alue oli täynnä mutkia ja mäkiä. Koko rata rakennettiin vaikealle maaperälle vain Enzo Ferrarin vuonna 1956 kuolleen Dinon muistoksi. Poika oli Enzolle suuri rakkaus ja silmäterä ja hänen kuolemansa sai hänet muuttumaan täysin. Se oli myös viimeinen kerta kun Enzo mietti vetäytymistä todella formuloista. Enzo pääsi kuitenkin yli ja näin Ferrarin tarina on jatkunut näihin päiviin asti. Imolasta on myös lyhyt matka Maranelloon mikä lisää radan käytettävyyttä myös Fioranon ohella testejä varten. Matkaa Maranelloon on vain 88 kilometriä.

Ajajille rata ei tarjoa paljoakaan. Pitkät suorat huutavat nopeaa ja voimakasta moottoria. Tiukat kaarteet jokainen joutuu ajamaan varovasti. Imola on vaikea ja epätavallinen rata. Sen voi kuitenkin oikealla ajotavalla ajaa erittäin kovalla nopeudella läpi. Se on myös voimamiehen rata. Yhdellä kädellä pitää ajaa ja toisella vaihtaa vaihdetta. Aerodynaaminen painolasti mutkissa aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen hirvittävää kipua käsille. Maaefektin aikakaudella ilman kunnollista jousitusta tukivarret hakkasivat jalkoja Euroopan radoista rajuiten.

Maaefektin poistuttua paljonkaan ei ole muutoksia tullut kipujen suhteen. Mitä nyt jousitukset vähän imevät iskuvoimaa ja säästävät hieman enemmän kuljettajan jalkoja. Apuja ei ole eikä tule joten nuorilla kavereilla on odotettavissa vain rajua kipua ja voimamiehillä on samanlainen rääkki kuin maratoonarilla. Tamburello täysillä on vakuuttava, impressionante ja Acqua Minerale on yhdellä kädellä eräs vaikein sarjan mutkista.

Vaikea mutka se on muutenkin mistä lisää varsin pian. Radalla on kaikkiaan muutama kuuluisa mutka ja samalla kolme erityisen tarkasti huomiota kiinnittävää kohtaa. Tosan mutka on vaikea ajettava. Ennen mutkaa vauhtia on yleensä vähintään 280 kilometrin verran tunnissa. Yleisesti ottaen Tosan mutkaan tultaessa autot hidastavat vauhtia reilusti, pudottavat vähintään vaihdetta yhden tai kahden vaihteen verran alempaan ja kääntävät tiukasti vasemmalle.

Nopeutta on mutkassa 65-100 kilometriä tunnissa. Jopa yli 100 kilometrin on yritetty mutka ajaa. Mutkan tiukan profiilin takia auto saattaa kuitenkin pyörähtää yllättäen joten ainoa lähes täysi pyörähdysvapaa temppu olisi koettaa tiputtaa vauhti aina alle 60 kilometriin tunnissa ja laittaa ykkönen silmään. Siten käännettäessä auto liukuu turvallisesti käännettynä vasempaan hyppyreiden ja kanttareiden ohi. Toinen tiukka mutka on äskeittäin esitelty Acque Minerale. Ennen niitä ajettavat mutkat ja Piratella ovat profiililtaan keskinopeuksisia ja lentäviä mutkia. Acque Mineralessa tiukassa jarrutuksessa ohjaus on pidettävä koko ajan tiukasti omissa käsissä ja samalla vaihteita on pudotettava samanaikaisesti nopeuden kanssa. Auto saattaa tässäkin kohdassa pyörähtää, mutta ei aivan niin helposti kuin Tosassa.

Riittävän pienellä vaihteella ja nopeudella Acques Mineralen voi hyvällä ohjauksella varustettuna päästä läpi tarvitsematta muutoin menettää kilpailunopeuttaan. Viimeinen todella tiukka ja nopea käännös on Rivazza. Rivazza on taktisesti tärkeä mutka. Sen voi ajaa läpi 100-150 kilometrin tuntinopeudella riippuen mutkan alkuosasta tai loppuosasta. Yleisesti ottaen paras taktiikka on saada vähintään 100 kilometrin tuntinopeus suoralle. Vaihtoehtoisesti Rivazzan voi turvallisesti ajaa läpi jälleen pitkäksi välitetyllä ykkösellä ja noin 80 kilometrin tuntinopeudella korkeintaan ilman pelkoa auton perän irtoamisesta ja ulosajosta. Yleisilmeeltään Imolan rata on loppupelissä tunnettu keskinopeana.

Keke Rosbergin mukaan turboautot kaudella 1983 Imolan osakilpailussa saattoivat jättää 100 metriä suorilla ja toiset 100 metriä lisää mutkissa. Kolmannen polven turboilla se tiesi 150-200 hevosvoiman lisäetua ja 200 metrin yleistä nopeuseroa. Siten Kekellä ja Cossyliigan muilla miehillä ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäi viime vuoden kilpailussa odottaminen ja lämmin vappusää verottikin turboja niin paljon että Keke, John Watson ja Marc Surer onnistuivat saamaan pisteitä viime kauden kilpailussa.

Keken mukaan Imolan radan muutokset olivat pieniä, mutta joka vuosi Imolan ajaminen tuntui erilaiselta. Ainakin Kekestä itsessään tuntui siltä. Etenkin kun vuoden 1981 Imolassa Keke ajeli heikolla Fittipaldin autolla sateella ja hän ei myöskään ollut vuoden 1982 Imolan kilpailussa FOCA:n järjestämän boikotin takia.

Keke kuitenkin itse jossakin määrin piti Imolan radasta monen muunkin kuljettajan tapaan. Olihan Keke ottanut siellä kauden 1979 ainoat pisteet Wolfilla sarjan ulkopuolisessa kilpailussa ja vuoden 1980 Imolan kisassa silloisessa Italian Grand Prixissa Keke oli ollut viides ja lopettanut edes vähäksi aikaa jatkuvan pilkkauksen kotimaassa. Tällä kaudella taas jäännöspisteet olivat ilman mitään todella yllättävää ainoa mahdollinen asia saavutettavaksi. Ja huolimatta siitä, että Kekellä oli jo turbo allaan. Ensimmäisen Imolan kilpailun sarjan ulkopuolisena voitti Niki Lauda kaudella 1979, Carlos Reutemann oli toinen ja Jody Scheckter kolmas. Vuoden 1980 ihan virallisessa Italian osakilpailussa tällä radalla vuorostaan Nelson Piquet voitti, Alan Jones oli toinen ja Carlos Reutemann oli kolmas. Vuoden 1981 San Marinon ensimmäisessä virallisessa kilpailussa voiton otti jälleen Nelson Piquet, Riccardo Patrese oli toinen ja Carlos Reutemann oli kolmas. Vuoden 1982 boikottikisan voitti Didier Pironi, Gilles Villeneuve oli toinen ja Michele Alboreto nykyään tuoreena GP-voittajana oli tuolloin kolmas. Vuoden 1983 kilpailun voitti vuorostaan Patrick Tambay, toiseksi tuli Alain Prost ja kolmanneksi Rene Arnoux.

Jarruja rata syö paljon ja toisinaan myös renkaita. Se on myös harvoja ratoja joka kuluttaa erittäin paljon polttoainetta. Viime vuosina se taas aiheutti välitankkauksia kisassa joita jokainen talli halusi välttää. Varikkopysähdykset ovat olleet turbotallien lisäksi myös vapaastihengittävien tallien keskustelujen aiheena. Turbomoottorit kuluttavat jälleen uuden sukupolven myötä entistä enemmän polttoainetta ja turbotallit joutuivat jo viime vuonna tekemään renkaidenvaihdon ohella pakosti myös välitankkauksen. Sitä aikaisemminkin mahdollinen välitankkaus oli usein otettava huomioon vaikka itse toimenpidettä ei olisi suoritettukaan.

Vapaastihengittävien tallien ainut toivo välttyä välitankkauksilta olisi ollut Cosworthin uusi DFY-moottori ja erityisesti sen bensansyöttöä rajaava päivitys, mutta sekään ei ollut todennäköistä. Suurinta osaa Cossyliigan autoistakin odoteltiin tankkaukseen viime kauden muoti-ilmiön mukaisesti vappuaaton trillerissä. Tallien keskustelujen aiheena oli myös Paul Ricardissa sovitun herrasmiesten sopimuksen jatkuminen Imolassa mitä tuli tankkauksiin. Alustavasti tallit lupautuivat jatkamaan sitä, mutta kilpailua haluttiin nähdä myös tallien osalta vastakkain varikkopysähdyksillä. Ja sitä myös nähtiin. Tällä kaudella vapaastihengittävien tallien miehillä oli helppo kilpailu sillä heidän polttoainetta ei tietenkään tarvinnut millään tavalla säästää toisin kuin turbomiesten.

Yleisömääriltään Imola oli täynnä fanaattisia Ferrarin kannattajia eli tifosoja. Yleisöä ei haitannut vuoden 1980 ensimmäisen Imolan varsinaisen kilpailun Ferrarin heikko menestys, ei vuoden 1981 kilpailu märässä kelissä tai kauden 1982 boikottikisa vajaalla puolikkaalla ruudukolla. Myös edellisellä kaudella yleisöä riitti tantereille kilpailua jännittämään ja tänäkin vuonna yleisöä oli melkein täpötäyden katsomon verran radanvarressa sitä seuraamassa.

Vuoden 1982 tilanne on herättänyt edelleen tiukkaa keskustelua Ferrarin kannattajien piirissä. Silti tifosoille viime kädessä tallin voitto kuljettajasta riippumatta on tärkein. Tifosoista innokkaimmat saattoivat olla samoilla paikoilla kolmekin vuorokautta ja hokea vain Ferraria. Tifosojen fanikäytös ei ole kuitenkaan aina parasta mahdollista. Vuoden 1983 kisassa Keken henkilöautoa kohden syljettiin, Nelson Piquetin autoa kolhittiin ja miehelle buuattiin Virallisissa Harjoituksissa. Lisäksi osansa tifosojen piinasta saivat myös Alain Prost, Eddie Cheever ja jopa maanmies Riccardo Patrese.

Jokseenkin Patreselle annettiin pienellä varauksella aplodeja aina kun hän esteli Renaultin miehiä. Viime kauden kisan loppuminen tuotti valtavan yleisöryntäyksen ja verkkoaitojen kaatumisen. Eräs numerolla 27 ajava ranskalainen kun sattui voittamaan kilpailun ja numerolla 27 ajoi eräs Gilles Villeneuve... Joidenkin mielestä Gillesin sielu toivottavasti sai rauhan oikean kaverin voittaessa kilpailun tuolloin. Tällä kaudella Imolasta tuli monien pelkäämä taloudellisuusajokilpailu sillä jo kolme autoa jätti leikin kesken polttoaineen loputtua. Tulevaisuus näyttää Imolan osalta siten pahalta mitä kilvanajon vakavuuteen tulee.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Perjantaina Vapaat Harjoitukset tuntuivat Imolassa sujuvan hyvin, mutta sen jälkeen ennen Virallista Harjoitusta nähtiin vesisadetta ja se kasteli radan sen verran märäksi, että Viralliset Harjoitukset tultaisiin ajamaan vähintäänkin aluksi märällä kelillä. Myöhemmin radalla oli vain kosteaa ja aivan loppuminuuteilla joillakin alueilla jopa kuivaa, mutta silti Virallisesta Harjoituksesta olisi tulossa mielenkiintoinen näytönpaikka erityisesti Michelinin renkaita käyttäville talleille. Michelin kun tuotti ainoana lajiin kahta erilaista sadekelin rengaslaatua.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Perjantaina Virallisissa Harjoituksissa ei juurikaan ollut mitään erikoista vaaratilannetta. Ongelmana oli oikeastaan vain kostea rata mikä heikensi selvästi kierrosaikoja. Perjantaina jo jonkin aikaa puheissa pyörineet huhut Pirellin ja Tolemanin heikentyneistä väleistä kärjistyivät. Talli syytti kaikkia vastoinkäymisiään viimeisen neljän vuoden ajalta olevan Pirellin syytä ja Pirelli taas vuorostaan syytti testien maksamattomuudesta tallia ja yleensäkin huonosta kohtelusta kaikkien vuosien aikana.

Mario Mezzanotten sana oli laki ja siten Tolemanin kuljettajat Johnny Cecotto ja Ayrton Senna eivät saaneet perjantaina edes ajaa aikoja. Heillä kun ei ollut renkaita ajamiseen kiitos Pirellin. Toleman oli joutua vetäytymään koko kilpailusta ja Bernie Ecclestonea tarvittiin sovittelijaksi rengaskiistaan. Joka tapauksessa kostealla radalla nopeimmat ajat tehtiin Michelinin Kevyen Sateen renkaita käyttäneiden kuljettajien kesken.

Tässä tapauksessa laitan aikojen lisäksi myös Michelinin miehistä rengasvalinnan ja sen millä seoksella nopein aika ajettiin sateessa:

Nelson Piquet: 1.35.493 Kevyen Sateen seos

Alain Prost: 1.35.687 Kevyen Sateen seos

Patrick Tambay: 1.36.250 Kevyen Sateen seos

Andrea de Cesaris: 1.36.613 Kevyen Sateen seos

Derek Warwick: 1.36.706 Kevyen Sateen seos

Keke Rosberg: 1.37.024

Teo Fabi: 1.37.594 Raskaan Sateen seos

Niki Lauda: 1.38.021 Raskaan Sateen seos

Nigel Mansell: 1.38.363

Rene Arnoux: 1.38.389

Elio de Angelis: 1.38.423

Stefan Bellof: 1.39.765

Francois Hesnault: 1.40.356 Raskaan Sateen seos (Hesnaultilla oli myös teknisiä ongelmia Virallisessa Harjoituksessa eikä hän ajanut Kevyen Sateen renkailla kuin pari testikierrosta.)

Piercarlo Ghinzani: 1.40.790

Thierry Boutsen: 1.40.920

Martin Brundle: 1.41.123

Riccardo Patrese: 1.41.363

Jacques Laffite: 1.41.891

Marc Surer: 1.42.046

Mauro Baldi: 1.42.249

Eddie Cheever: 1.42.731

Philippe Alliot: 1.43.132

Manfred Winkelhock: 1.47.362

Michele Alboreto: 1.47.919

Jo Gartner: 1.50.979

Jonathan Palmer: 1.53.014

Johnny Cecotto: Ei aikaa

Ayrton Senna: Ei aikaa

Cecotto ja Senna olivat alustavasti karsiutumassa kilpailusta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lauantain Vapaissa Harjoituksissa vettä satoi edelleen, mutta perjantaihin verrattuna Imolan rata kuivui huomattavasti nopeammin ja lauantain Virallisissa Harjoituksissa kyettiin aivan alkua lukuunottamatta ajamaan kuivan kelin renkailla. Michelinin miehistä ainoastaan kaksi miestä koetti aluksi vielä kuivuvalla radalla saderenkaita. Francois Hesnault kokeili Kevyen Sateen renkaita ja Teo Fabi Raskaan sateen renkaita. Lauantain Viralliseen Harjoitukseen mennessä Bernie Ecclestone, Alex Hawkridge ja Mario Mezzanotte olivat päässeet sopimukseen rengaskiistassa ja siten Tolemanille annettiin Pirellin renkaita käyttöön. Kaikki sillat vaikuttivat kuitenkin palavan loppuun milloin hyvänsä Pirellin suuntaan. Siten erityisesti seuraaviin kilpailuihin mennessä Tolemanilla oli vaara joutua jopa jättämään kilpailuja väliin sillä alustavasti Goodyear ja Michelin eivät olleet mitenkään erityisen halukkaita ottamaan Tolemania rengastettavakseen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lauantain Virallisessa Harjoituksessa Keke Rosbergin auto särkyi ja suomalainen kävi hetken aikaa kuumana tilanteesta. Tosin Keke rauhoittui varsin nopeasti sillä vara-auto oli normaalissa kunnossa. Alun hitaan ajelun jälkeen Rosberg tuli varikolle ja otti alleen ensimmäisen aika-ajorenkaan sarjansa. Ollessaan ensimmäinen aika-ajorenkailla ajanut kuljettaja hän session alussa oli toiseksi sijoittunutta kuljettajaa 2 sekuntia nopeampi. Se oli siinä vaiheessa nopein aika.

Hän ajoi itsensä huippukierroksen jälkeen välittömästi varikolle, otti toisen sarjan aika-ajorenkaita ja päätyi odottamaan ja katsomaan mahdollisia aikaparannuksia. Hänen edelleen Virallisen Harjoituksen loppuvaiheessa ajoivat Nelson Piquet, Alain Prost ja Derek Warwick. Aivan session loppuminuuteilla Rosberg lähti vielä kerran radalle, ajoi rahtusen nopeammin kuin aiemman huippukierroksensa ja oli Warwickin edellä. Se ei kuitenkaan riittänyt paalupaikkaan ja Rosbergin lähtöruuduksi tuli siis kolmas ajalla 1.29.418.

Piquet saavutti paalupaikan ajalla 1.28.517 ja Prost oli toinen ajalla 1.28.628. Derek Warwick oli neljäs ajalla 1.29.682, Niki Lauda oli viides ajalla 1.30.325, Rene Arnoux oli kuudes ajalla 1.30.411 ja Manfred Winkelhock jatkoi hyviä otteitaan ajettuaan seitsemänneksi 1.30.723. Eddie Cheever oli kahdeksas ajalla 1.30.843 ja Teo Fabi oli yhdeksäs ajalla 1.30.950. Kärkikymmenikön täydensi Riccardo Patrese ajallaan 1.31.163. Elio de Angelis jäi Patresen kymppipaikan ajasta sadasosan verran ja oli 11:sta ajalla 1.31.173 ja Andrea de Cesaris oli itsensä ajamalla ajalla 1.31.256 12:sta. Michele Alboreto oli 13:sta ajalla 1.31.282 ja Patrick Tambay oli 14:sta ajalla 1.31.663. Jacques Laffite oli 15:sta ajalla 1.32.6 tasan ja Marc Surer oli turboa käyttävällä Arrows A7-mallilla 16:sta ajalla 1.33.063. Francois Hesnault oli 17:sta ajalla 1.33.186 ja Nigel Mansell oli 18:sta ajalla 1.34.477.

Lotuksen suoritus oli sitä luokkaa, että de Angelis ja Mansell saivat välittömästi lokaa niskaansa suoritustensa jälkeen ja näitäkin syitä Mansell taustoitti varsin laajasti myöhemmin hänen Lotus-ajoistaan kysyttäessä. Perjantaina ilman aikaa jäänyt Johnny Cecotto oli 19:sta ajalla 1.35.568 ja Thierry Boutsen oli Arrowsin vapaastihengittävällä A6-mallilla 20:s ajalla 1.36.018 ja Stefan Bellof oli kuivalla kelillä 21:s ajalla 1.36.059. Martin Brundle oli 22:s ajalla 1.36.531. Philippe Alliot oli 23:s ajalla 1.36.733 ja Mauro Baldi oli 24:s ajalla 1.36.916. Viimeiset kaksi mukaan kilpailuun selvinnyttä kuljettajaa olivat Jonathan Palmer ja Jo Gartner sijoilla 25 ja 26 ajoilla 1.37.262 ja 1.38.948. Kilpailusta karsiutuivat Ayrton Senna ja Piercarlo Ghinzani sijoilla 27 ja 28 ajoilla 1.41.585 ja 2.05.421. Ghinzani oli melkein koko viimeisen Virallisen Harjoituksen tunnin kestosta varikolla moottorin ja siihen tulleen sähkövian vuoksi.

Senna vuorostaan oli täysin tyytymätön Pirellin umpisurkeisiin renkaisiin ja omien sanojensa mukaan hän kärsi myös turbon vaurioista. Sennan turbovaurion syytöksille ei juuri Hartilta paljon löytynyt luottoa ja vielä vähemmän ilahtui Sennan palautteesta vielä Rion testeissä Sennan lahjakkuutta hehkuttanut Mario Mezzanotte. Senna yritti väkisin ajaa itseään mukaan vielä Pirellin Lyhytjyväisillä seoksilla kisaan. Turhaan ja jossain määrin Mezzanotte ihmetteli tilannetta yhdessä joidenkin vanhempien reporttereiden tapaan. Vanhemmat lehtimiehet ihmettelivät erityisesti Sennan karsiutumisen helppoutta verrattuna vaikkapa tallikaveri Cecottoon.

Myös jatkuva rengaskulutus Sennalta suhteessa Pirellin renkaisiin ihmetytti asiantuntijoita. Ja tämä renkaiden tuhlaus pelkän näyttöajamisen perusteella ei tulisi olemaan Ayrton Sennan uralla todellakaan mikään satunnainen poikkeus. Sen tulisi monikin lajin seuraaja huomaamaan. Toisaalta Senna oli vasta uransa neljättä viikonloppua ajanut kuljettaja ja tilanteen arvioitiin olleen vain harmittava takaisku. Huomattavasti suurempi ongelma oli juurikin uusien renkaiden löytyminen Dijon-Prenoisiin tai muihin tuleviin osakilpailuihin tallille.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioista ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:35.493 1:28.517
2 Teo Fabi Brabham-BMW 1:37.594 1:30.950
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:41.123 1:36.531
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:39.765 1:36.059
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:41.891 1:32.600
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:37.024 1:29.418
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:35.687 1:28.628
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:38.021 1:30.325
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:43.132 1:36.733
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.53.014 1:37.262
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:38.423 1:31.173
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:38.363 1:34.477
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.47.362 1.30.723
15 Patrick Tambay Renault 1.36.250 1.31.663
16 Derek Warwick Renault 1:36.706 1:29.682
17 Marc Surer Arrows-BMW 1.42.046 1.33.063
18 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 1.40.920 1.36.018
19 Ayrton Senna Toleman-Hart Ei Aikaa 1.41.585 Karsiutui
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart Ei Aikaa 1.35.568
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.42.249 1.36.916
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.41.363 1.31.163
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.42.731 1.30.843
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.40.790 2.05.421 Karsiutui
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.40.356 1.33.186
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.36.613 1.31.256
27 Michele Alboreto Ferrari 1.47.919 1.31.282
28 Rene Arnoux Ferrari 1.38.389 1.30.411
30 Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 1.50.979 1.38.948
 
Ylös