Dijon-Prenois 20.5.1984
Kilpailu alkoi jokseenkin kovin levottoman tuntuisesti Dijonissa. Pelättyä sadetta ei tullut, mutta silti yleisön tunnelma yhdessä radan kuljettajien kanssa oli odottavan levoton. Yleisradion Rinnakkaisohjelma heräsi formuloiden pauhuun Raimo Häyrisen sanoin aivan viime hetkillä ja selostuskin oli tuttuun tapaan varsin eläväistä. Ruudukon kolmannen Ferrarin eli Ferrari Mondial Course Carin ja Renault R5 Turbo Medical Carin ajettua omille paikoilleen punainen valo syttyi ja pian sen jälkeen vihreä valo.
Patrick Tambay ei näyttänyt Renaultin johtokunnan jäsenten suureksi harmiksi ottavan kärkipaikkaa. Lotuksen kuljettajat Elio de Angelis ja Nigel Mansell ottivat paremmat lähdöt ja hetken näytti siltä, että kolme autoa menee ensimmäiseen mutkaan rinnakkain ja ehkä jopa kolaroiden. Sen sijaan Nelson Piquet osui hänen edellään olleeseen kärkikolmikkoon ja ohjautui hetkeksi hiekoille. Samasta aukosta jälleen melko huonon lähdön ottanut Keke Rosberg pääsi hyötymään tilanteesta. Kärkimiehistä yllättävän huonon lähdön otti myös Alain Prost joka oli seitsemäs ensimmäisen kierroksen päätteeksi.
Järjestys oli ensimmäisen kierroksen jälkeen seuraava: Tambay, de Angelis, Mansell, Rosberg, Piquet, Derek Warwick ja Prost. Kolmannella kierroksella Rosbergin auto alkoi taas tuttuun tapaan aliohjata ja ensin meni Warwick ohi ja sittemmin myös Piquet. Erityisesti Renaultin nelosjohto Tambayn johdon ohella miellytti johtokuntaa. Rosberg ja Piquet alkoivat taistella omaa taisteluaan jota Rosbergin osalta vaikeutti aliohjautuminen. Heti kärkikuusikon takana tulivat jo Prost ja Niki Lauda. Heidän ylivoimansa alkoi alun jälkeen näkyä hyvinkin selvänä.
Rosberg jäi jo kolmannen kierroksen jälkeen Prostin ja Laudan taakse, sitten kierroksilla neljä ja viisi jäivät peräjälkeen Prostin taakse Piquet ja Warwick ja kaiken päätteeksi Prost oli jo Mansellin perässä. Mansell osoittautui Prostille yllättävänkin kovaksi vastukseksi. Mansell yksinkertaisesti tukki kaikki linjat Prostilta ja eliminoi Prostin ainoan takuuvarman ohituspaikan eli pääsuoran jälkeisen ensimmäisen mutkan.
Vasta kierroksella 11 Prost pääsi vihdoin ja viimein ohi britistä. Yksinkertaisesti tuolloin vasta tapahtui melkein kaikilla muilla radoilla jo ensimmäisen kierrosten jälkeen tapahtunut McLarenin ilmiö eli kilpailijan ohittaminen kierroksen sisään. Prost ohitti de Angeliksen jo kolmen kierroksen taistelun jälkeen ja oli kierroksella 14 jo toisena.
Tähän mennessä kierroksella 4 Philippe Alliot oli keskeyttänyt sähkövikaan ja kierroksella 5 Manfred Winkelhock oli keskeyttänyt jarruvikaan. Kierroksella 11 Stefan Bellof keskeytti erikoisen nololla tavalla. Bellof oli yksinkertaisesti ajanut Williamsien imussa. Sekä Rosbergin että Jacques Laffiten kilpailu oli menossa täysin päin seinille.
Bellof siis ajoi heidän takanaan ja yksinkertaisesti saatuaan riittävän imuedun itselleen hänen autonsa nopeusmittari yksinkertaisesti sekosi ja vajosi nollaan. Arveltuaan moottoririkon tulleen hän yksinkertaisesti aloittelevan f1-kuljettajan hupsuuttaan ajoi auton hiekalle ja sammutti sen. Kun auto sittemmin tutkittiin niin hajonnutta nopeusmittaria lukuunottamatta auto oli täysin kunnossa.
Piquetin moottori hajosi samalla kierroksella kuin Bellofin. Tosin Piquetin tapauksessa oikeasti. Kierroksella 15 Riccardo Patrese keskeytti moottorivikaan. Kierroksella 18 Lauda oli jo kolmantena. Samoihin aikoihin Prost ja Tambay olivat alkaneet taistella toistensa kanssa. Tambay käytti kaiken liikevalikoimansa.
Hän käytti Tyrrellin Martin Brundlea ainakin liikkuvana autokilpenä ja tämä liike yllätti Prostin niin, että Prost oli lähellä kolaroida ja keskeyttää. Prost rattimiehenä vältti kuitenkin kolarin ja jatkoi kärkipaikan metsästystä. Prost oli kuitenkin selvän ylivoimainen.
Hän menetti pari-kolme sekuntia Brundlen tapauksen takia ja Jonathan Palmerin hitaan RAM:n takia peräti viisi sekuntia, mutta oli Tambayn perässä jo ennen kyseisen ohituskierroksen loppua. Kierroksella 22 Johnny Cecotto keskeytti moottorivikaan. Kierroksella 24 Michele Alboreto tuli ensimmäisenä varikolle renkaanvaihtoon. Kierroksella 28 Prost näytti vihdoin ja viimein ohittavan Tambayn ja siirtyvän tavoittamattomaan johtoon. Yllättäen niin ei käynyt vaan Prost käänsi varikolle suunniteltua aikaisemmin vaihtamaan renkaat. McLarenin varikkomiehistön aikainen pysähdys yllätti. Prost valitti tiimiradioon selittämätöntä tärinää.
Kaikki renkaat vaihdettiin ja Prost vaurioitti kytkimensä pysähdyksensä aikana luistatettuaan sitä liikaa liikkeelle lähdössä. Prost oli pysähdyksensä jälkeen 11:sta. Samalla kierroksella Mansellille näytettiin varikkotauluja ja Lotukselle sattui erikoinen tilanne: Brundle Tyrrellillä ajoi varikolle ja oli pysähtyä väärään pilttuuseen. Kun Brundle sitten ohjasi oman pilttuun kohdalle niin Ken Tyrrell puisteli päätään. Varikkopysähdystä ei pitänyt tehdä. Lopulta renkaat näyttivät kuitenkin kuluneilta ja riskiä ei otettu. Brundle vaihtoi renkaansa.
Kierroksella 30 Mansell tuli valitettavan nopeasti Peter Warrin mukaan hakemaan renkaita. Warr ei odottanut pysähdyksiä joko lainkaan tai sitten vain aivan loppukierroksilla tehtäväksi. Kierroksella 33 Alboreto oli vasta yhdeksäs kun keskeytti moottoririkkoon. Rene Arnoux ei ollut ennen pysähdystään kuin korkeintaan kuudetta tilaa tavoittavana kuljettajana. Ferrari oli siis kriisissä. Williams kärsi kärsimistään Dijonin nopeissa ja terävissä mutkissa. Arnoux kävi varikolla vaihtamassa renkaansa. Kierroksella 35 Ayrton Senna keskeytti turbon hajottua ajettuaan kymmenen parhaan joukossa keskeytyshetkellään.
Kierroksella 37 de Angelis ja Warwick pysähtyivät varikolla ja erityisesti de Angelisin Lotus-pysähdys aiheutti päänpyöritystä Peter Warrin osalta. Renkaat eivät vain kestäneet. Kierroksella 38 Mauro Baldi ajoi hiekoille ja suuntasi tämän jälkeen varikolle aiheuttaen pienen kaaoksen. Toisaalta Spiritiltä löytyi nyt edes asianmukaiset pulttipyssyt ostettuna juuri renkaanvaihtoa varten ja niin renkaat sitten vaihdettiin Baldillekin.
Kierroksella 40 Thierry Boutsen kävi varikolla renkaanvaihdossa. Samalla kierroksella Palmer kävi hitaalla autollaan varikolla renkaanvaihdossa. Samoin teki myös Piercarlo Ghinzani Osellalla. Kärkikamppailussa Lauda oli ohittanut Tambayn. Kierroksella 44 Tambay kävi varikolla. Kierroksella 46 Teo Fabi ja Rosberg kävivät varikolla renkaanvaihdossa. Kierroksella 50 Laffite kävi varikolla renkaanvaihdossa. Kierroksella 51 Eddie Cheeverin kilpailu päättyi moottorivaurioon ja irronneen takasiiven aiheuttamaan ulosajoon.
Cheever ei ollut käynyt varikolla suosituksesta huolimatta, mutta oli ajamassa sinne pian ennen keskeytystään. Marc Surer vuorostaan kolaroi kolmospaikasta taistelevan Derek Warwickin kanssa ja keskeytti. Warwick oli taistellut Mansellin kanssa siitä, mutta Surerin kolarin seurauksena Warwick osui verkkoaitaan ja seinään. Warwick sai jalkansa pahoille mustelmille ja syytti Sureria ja Mansellia estelystä.
Tämän kolarin seurauksena Prost oli jo neljäs, mutta kierroksella 54 tärinä oli jo liian paha ranskalaiselle. Se oli jatkunut koko ajan. Lopulta syy joutui irroneen mutterin tärinästä jarrulevyssä ja lisäksi rengas oli tyhjenemässä. Ajettuaan vielä pari kierrosta hän tuli varikolle heti Laudan oman stopin jälkeen kierroksella 54. Kierroksella 56 Prost tuli varikolle.
Pysähdyksen jälkeen Prost oli 10:s kun mutterit jarrulevyn reiän lisäksi oli saatu korjattua ja kiristettyä oikein. Tambay johti jälleen ja näytti voittavan kilpailun. Pysähdyksen jälkeen Prost ajoi uskomattoman aggressiivisesti. Hän oli jatkuvasti sekuntia nopeampi kuin muut radalla. Lauda vuorostaan ajoi myös Tambayn kiinni kuuteen kierrokseen ja kierroksella 60 Lauda siirtyi johtoon ja käytännössä voitti kilpailun. Niin ylivoimainen McLaren oli Dijonin radalla. Kierroksella 61 Baldi keskeytti moottoririkkoon. Baldi oli käynyt vain hieman ennen keskeytystään taas uudestaan varikolla auton korjauskäynnillä. Kierroksen 62 jälkeen Tambay luovutti lopullisesti voiton suhteen.
Lopussa erityisesti McLaren tuli liiankin selvänä ykkösenä maaliin. Dijonin rata ei ollut soveltuva helmattomalle f1-autolle. 90-95 % koko kilpailun ohituksista tehtiin pääsuoralla ja ensimmäisen mutkan välillä. Kaikissa muissa mutkissa ylivoimasesti eniten ohittivat Tyrrellin miehet Brundle ja Bellof. Kilpailusta oli siis jännittävän alun jälkeen tullut kisan puolivälissä varikkopysähdysten ja loppukilpailun McLarenin ylivoiman ja muiden kuljettajien jonoajelun takia jännityksellinen pannukakku. Kierroksella 74 Brundle kävi vesitankkauksella ja sen jälkeen vauhti Arrowsin Jackie Oliverin mukaan parani dramaattisesti...
Kilpailun voitti siis Niki Lauda, toiseksi Renaultin johtokunnan laihaksi lohduksi ajoi Patrick Tambay, kolmanneksi Nigel Mansell, neljänneksi Rene Arnoux, viidenneksi Elio de Angelis, kuudenneksi Keke Rosberg, seitsemänneksi Alain Prost, kahdeksanneksi Jacques Laffite, yhdeksänneksi Teo Fabi, kymmenenneksi Andrea de Cesaris, 11:sta Thierry Boutsen, 12:sta Martin Brundle, 13:sta Piercarlo Ghinzani ja 14:sta ja viimeinen oli Jonathan Palmer.
