Monacon Grand Prix Monte Carlo
Päivämäärä: 3.6.1984
Radan pituus: 3,312 kilometriä
Kilpailun pituus: 76 kierrosta tai 251,712 kilometriä 2 tunnin sisään (Kaatosateen takia kilpailu keskeytettiin kierroksella 31 ja kilpailusta ajettiin 102,672 kilometriä hieman yli tunnin sisään. Kilpailua ei koskaan käynnistetty uudelleen huolimatta kellossa olevasta ajasta tai yhteisaikojen peruseella.)
Sää: Kaatosadetta läpi kilpailun.
Yleisöä: 70 000 katsojaa (Yhteensä viikonloppua seurasi jonkin verran yli 140 000 katsojaa. Kilpailun katsojaluku oli todennäköisesti noin 70 000.)
Pitkän historiansa aikana Monacon Grand Prix on kerännyt itselleen joukon superlatiiveja: Se on MM-sarjan radoista vanhin, kuuluisin, kapein, lyhin ja vaarallisin. Kuitenkin jo paalupaikka Monacossa on kuin voittaisi jättipotin Kasinolla. Voitto Monacossa on taas ajajien keskuudessa erikoisessa asemassa. Kaiken muun yläpuolella ja ilman maailmanmestaruutta se on kuin maailmanmestaruus. Kenties kaikkien aikojen Monacon Grand Prix kaudella 1982 jolloin kilpailun voitti Brabhamin Riccardo Patrese. Hän ei edes tiennyt voittaneensa kilpailua siinä vaiheessa kun siitä kuuli. Jossain määrin kauden 1984 kilpailussa eniten kohua aiheutti kilpailutuomarin Jacky Ickxin ratkaisu keskeyttää kilpailu silloin kun keskeytti.
Monacon Grand Prixin hohdon selittää ympäristö. Se ajetaan pienessä valtiossa, legendaarinen Hotel de Paris ja Casino ohitetaan muutaman metrin päästä. Radalla on legendaarisia mutkia kuten Loews, Tabac, Casino, Portier, La Rascasse ja ennen kaikkea legendaarinen tunneli. Monacon vanhimmassa ratakartassa oli myös rautatiekiskot, mutta niistä luovuttiin vaarojen takia hyvin pian.
Lisäksi Monte Carlon kelluvan satama-altaan reunalta voi ihailla maailman kalleimpia autoja suunnilleen yhtä kalliin huvijahdin kyydistä. Voittopalkinnon lisäksi Monacon pienellä ja omituisella palkintokorokkeella saa reippaan puristuksen itse ruhtinas Rainierilta. Lisäksi Rainier tarjoaa voittajalle suuren illallisen.
Graham Hill nousi aikoinaan viisi kertaa voittajaksi, Stirling Moss ja Jackie Stewart kolme kertaa. Monacon Grand Prix on kokeneiden ja kokemattomien kuljettajien henkilökohtainen kamppailu. Monacossa ei kamppailla autoja vaan seiniä vastaan. Monacon kaduilla maaliinajo vaatii erityistä autoa ja taitoa. Keskeyttäneiden ennätys ja maaliintulijoiden vähäisin ennätys kirjattiin vuonna 1966 jolloin vain neljä kuljettajaa ajoi maaliin.
Radan vaarallisin kohta on valittömästi avausmutka eli Ste Devote. Se on saanut nimensä ruhtinaskunnan suojelupyhimyksen mukaan nimetyn kirkon mukaan. Pyhimys suojelee varmaankin uhkapelikaupungin Grand Prixia sillä sitten armon vuoden 1967 ja Lorenzo Bandinin palon kukaan kuljettaja ei ole menehtynyt radalla. Kolareita ja jopa uima-altaaseen sinkoutumisia on sattunut vuosikymmenten varrella sitäkin tiheämmin. Tänäkin vuonna sinkoutumiset märän kelin takia päättivät monta potentiaalisen hyvää kilvanajoa. Mielenkiintoa Monacoon ovat tuoneet vuosikymmenten varrella myös Casinon mäen kurvit:
Niissä rata kallistuu ensin sisäänpäin ja sitten se kallistuu toiseen suuntaan. Ilman ajoneuvon oikeaa kallistuskulmaa tuloksena on kolari. Myöskin liian kova vauhti oikeillakin kulmilla tietää kolaria. Ainoa kunnon ratkaisu on yrittää vain puoleenväliin lyhyttä katusuoraa kaasu pohjassa, vinttautua kohti vasenta laitaa ja kääntyä ensin vasemmalle ja sitten välittömästi oikealle. Tämä on sarjan tiukimpia kaarreajoja. Tilaa seinään osumiselle jää alle 4 senttiä.
Oikealle kääntyminen on helpompaa kuin vasemmalle, mutta ei paljon. Liian kovassa vauhdissa auto luistaa itsensä suoraan seinään tai kääntyy katukuopasta suoraan vasemmalle ja seinään. Ainoana käytännön keinona on yrittää kääntää auto oikealle, vähentää kaasua ja antaa liukua kohti oikeaa ajolinjaa. Sen jälkeen katu kohoaa ylös ja lähes välittömästi laskeutuu alas. Ilman kunnollista ajolinjaa kolarin seinään välttänyt kuljettaja saa kadun laskeutuessa turhaa lisävauhtia ja seinä kutsuu.
Oikealla linjalla ajajalla on enemmän tilaa ja aikaa kääntää auto vasemmalle kun auto luonnollisen kaasutuksen myötä siirtyy vasemmalle radan profiilin takia. Ennen Mirabeauta oleva lyhyt suora on myös erittäin pomppuinen. Viimeinen radan vaaranpaikka uima-altaan shikaanin ohella ovat radan nopeat mutkayhdistelmät sen jälkeen. Ne eivät anna oikeutta hakea kunnollista linjaa ja reunakiveykset ovat vaarallisia millä tahansa vauhdilla ajettaessa.
Seinään osuminen onkin shikaanin jälkeen yleisintä juuri tällä osiolla. Monaco on erittäin vaikea rata käsille sillä vaihteita pitää vaihtaa joka kolmas sekunti ja lisäksi ohjauspyörä ravistaa käsiä erittäin pahasti radan röykkyisyyden takia.
Täysin turvallisia ohituspaikkoja ei Monacossa ole käytännössä lainkaan ja jokainen ohitus ajajasta ja autosta riippumatta on kapealla radalla taiteilijan työtä. Paalupaikka on Monacossa elintärkeä ja takariviin jäävien on turha haaveilla palkinnoille pääsystä. Oma lukunsa onkin sitten vielä karsiutumisen aiheuttama häpeä jonka viime kauden kilpailussa saivat erityisen pahasti kokea McLarenin Niki Lauda ja John Watson.
Tämän kauden kilpailussa myös taktikointi oli valttia ja sadesäällä nuoret tähdet Ayrton Senna ja Stefan Bellof nousivat todella oikeuksiinsa märällä kelillä.
Lajin kattojärjestön edustajat lienevät tänä vuonna tyytyväisiä jälleen lehdistökeskuksen täyttymiseen. Viime vuonna tilanne oli toinen. Hädin tuskin milloinkaan lehdistöalue oli ollut niin hiljainen kuin Monacossa silloin. Vain muutama suomalainen lehtimies ja Keke Rosberg olivat salissa voiton jälkeen. Keke voitti silloin kisan ja ranskalaiset lehtimiehet yhdessä italialaisten virkaveljiensä kanssa joutuivat nielemään kritiikkinsä ja pettymyksensä.
He kun olivat kirjoittaneet Kekestä paljon kritiikkiä ja jatkaneet sitä myös Keken ollessa maailmanmestari. Ranskan lehdissä Keke oli ollut korkeintaan vuokrakuskien eliittiä joka voitti mestaruuden onnella. Italian lehdissä taas Rosbergin ajotaidon näyttävyyttä arvostettiin, mutta suorituksia pidettiin keskinkertaisina. Voittaminen ei juuri vaikuttanut mielipiteisiin. Tai oikeammin Rosbergia kehuttiin Italiassa voittajana, mutta ei maailmanmestarina.
Mestaruuden Italiankin lehdet tuomitsivat onnenkantamoiseksi. Keken voitto silloisena hallitsevana maailmanmestarina ja erityisesti Monacon voittaminen pakottivat lehtimiehet vähintään ainakin tarkastamaan kantojaan uudelleen. Tämän jälkeen Rosbergia on alettu niin Ranskassa kuin Italiassakin kohdella huomattavasti asiallisemmin.
Suomalaisittain Keken voittoa kehuttiin myös tuolloin asianmukaisesti ja lehdet kirjoittavat asiasta jo osaavammin kuin edellisen kauden Dijonin voitosta tai Las Vegasin mestaruuden varmistaneen kilpailun jälkilöylyissä kauden 1982 lopulla. Kauden 1984 aikana alkukaudesta Rosbergiin suhtautuminen oli suomalaisessa lehdistössä varsin asiallista vaikka harmittelua keskeytyksistä tai alemmista pistesijoista olikin riittänyt. Kausi kuitenkin alkoi hyvin ja hyvien otteiden ennakoitiin jatkuvan Monacossa.
Monacon kilpailun 1983 jälkeen Suomessa loppui myös viimeistään Rosbergistä kirjoitetut joutavan mestarin arvonimet. Tosin Rosbergin osalta voittoja ja mestaruuden uusimista odotettiin huolimatta kasvaneesta asiallisuudesta häntä kohtaan. Jossain määrin tietyissä piireissä Rosbergin kykyihin ei silti luotettu Monacon alla. Tietty Maailman Nopeimman Kuljettajan kannattajaryhmäkin joutui olemaan hiljaa viimeistään kilpailun jälkeen kun heidän suosikkinsa ajoi Monacossa seinään siinä missä Rosberg ei.
Monacon kilpailu on siis tunnettu kaiken kaikkiaan erittäin vaikeana ratana ajaa. Se on täynnä teräviä ja vaikeita mutkia.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä Casinon mutkan lisäksi myös Massenetin ulostuloon. Välittömän käännöksen jälkeen rata muuttuu ylläolevan kuvatun kallistuvaksi ja käännösliikeen pitää olla terävä ja välitön Massenetin tapaan. Muuten kutsuu seinä. Toinen erikoisuus on Loewsin mutka. Sarjan hitain mutka on siitä vaarallinen, että siinä ajetaan erittäin hitaasti. Jopa niin hitaasti, että takavuosina turbomoottoriset autot saattoivat jopa sammua siihen ja satunnaisesti myös vapaastihengitävät autotkin. Siinäkin tietyin ehdoin voi jopa harrastaa ohituksia. Seuraavaan mutkaan eli Septiemen, Basin, Mirabeau Basin, Petit Mirabeaun, Portier Unin tai Petit Portierin nimellä tunnettuun mutkaan vauhtia ei kannata käännöksen terävyyden takia juurikaan korottaa. Radan viimeinen erikoisuus on Tabacin mutka ja sitä ennen tehtävä suoritus. Ennen Tabacia ajetaan nopeinta mahdollista vauhtia tunnelin ulostulossa ja uima-altaan shikaaniin on pakko jarruttaa paljonkin.
Sen jälkeen tarjoutuva suora on radan kolmanneksi, mutta parhaimmillaan jopa toiseksi nopein suora ja se antaa tilaisuuden hyvän ulostulon myötä todella kovaan aikakierrokseen. Toisaalta se ei anna seinien läheisyyden takia oikeutta juuri valita kunnollista ajolinjaa ja käytännössä mutkaan on käännettävä terävästi ja jarrutettava edes vähän. Vähäisen jarrutuksen jälkeen rata muuttuu hyvin nopeatempoiseksi ratinkääntelyksi loppuosaltaan ja siellä jarrtukset ovat jopa Tabacia pakollisempia suorittaa.
Martin Brundle oli menossa tallikaverinsa Bellofin ajan alle tänä vuonna aika-ajon karsinnassa, mutta juuri Tabacissa hän ryhtyi pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää. Seurauksena oli valtavan hurja onnettomuus josta Brundle selvisi hirvittävällä päänsäryllä, mustelmilla ympäri kehoa ja aivotärähdyksellä. Sid Watkins olisi kieltäytynyt häntä osallistumasta kisaan vaikka aika olisi riittänytkin. Sen verran hurja onnettomuus siitä syntyi.
Monaco on siis sarjan vaikein rata, mutta samalla se on myös omanlaisensa uniikki rata kalenterissa. ACM yhdessä FISA:n ja FOCA:n kanssa kiistelee kuitenkin edelleen tv-sotkujen takia ja tämän vuoden kilpailunkin järjestäminen oli punaisella minuutilla sovittu juttu huolimatta virallisten sopimusten voimassaolosta jo pitkän aikaa sitten.
