Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren 31 1.01.07.740
2. Ayrton Senna Toleman 31 + 7,446
3. Stefan Bellof Tyrrell 31 + 21,141
4. Rene Arnoux Ferrari 31 + 29,077
5. Keke Rosberg Williams 31 + 35,246
6. Elio de Angelis Lotus 31 + 44,439
7. Michele Alboreto Ferrari 30 + 1 kierros
8. Piercarlo Ghinzani Osella 30 + 1 kierros
9. Jacques Laffite Williams 30 + 1 kierros

Keskeyttäneet

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 24 moottori ja ohjausvaurion aiheuttama ulosajo yhdessä vesitukkeutuneen sytytyksen kanssa.

Niki Lauda McLaren kierros 23 ulosajo

Manfred Winkelhock ATS kierros 22 ulosajo

Nigel Mansell Lotus kierros 15 ulosajo yhdessä takasiiven irtoamisen ja ripustuksen pettämisen kanssa.

Nelson Piquet Brabham kierros 14 ulosajo ja sähkövika vesitukkeutuneen moottorin kanssa.

Francois Hesnault Ligier kierros 12 vesitukkeutunut moottori sähkövian ja kolarivaurioiden kanssa.

Corrado Fabi Brabham kierros 9 vesitukkeutunut moottori yhdessä sähkövian ja ulosajon kanssa.

Johnny Cecotto Toleman kierros 1 ulosajo

Derek Warwick Renault kierros 0 kolari Tambayn ja de Cesariksen kanssa

Patrick Tambay Renault kierros 0 kolari Warwickin ja de Cesariksen kanssa

Andrea de Cesaris Ligier kierros 0 kolari Hesnaultin, Warwickin ja Tambayn kanssa

Karsiutuneet

Marc Surer Arrows

Martin Brundle Tyrrell

Eddie Cheever Alfa Romeo

Thierry Boutsen Arrows

Jonathan Palmer RAM

Mauro Baldi Spirit

Philippe Alliot RAM

 

[CCMK]

Laitetaan sitten kuljettajien MM-sarjan tilanne 6/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 28,5 pistettä

2 Niki Lauda 18 pistettä

3 Rene Arnoux 14,5 pistettä

4 Derek Warwick 13 pistettä

5 Elio de Angelis 12,5 pistettä

6 Keke Rosberg 11 pistettä

7 Michele Alboreto 9 pistettä

8 Patrick Tambay 7 pistettä

9 Stefan Bellof 5 pistettä

10= Nigel Mansell 4 pistettä

10= Ayrton Senna 4 pistettä

12= Eddie Cheever 3 pistettä

12= Riccardo Patrese 3 pistettä

14= Martin Brundle 2 pistettä

14= Andread de Cesaris 2 pistettä

16 Thierry Boutsen 1 piste

 

[CCMK]

Laitetaan vielä tallien MM-kilvan tilanne 6/16 kilpailun jälkeen:

1 McLaren 46,5 pistettä

2 Ferrari 23,5 pistettä

3 Renault 20 pistettä

4 Lotus 16,5 pistettä

5 Williams 11 pistettä

6 Tyrrell 7 pistettä

7 Alfa Romeo 6 pistettä

8 Toleman 4 pistettä

9 Ligier 2 pistettä

10 Arrows 1 piste

 

[CCMK]

Monacon kilpailun jälkeen Estoril sai kunnian päättää formulakauden 1984. Fuengirolan kilpailusta ei tullut yhtään mitään ja sen asema vuotta 1985 ajatellen oli myös uhattuna. Saman ongelman alla tulisi olemaan myös Meadowlandsin kilpailu jonka kohtalo oli päivien päässä. Fuengirolan radan pinnoite oli sanoinkuvaamattoman heikko f1-autoille Tiff Needelin koeajojen perusteella. Britin mukaan Fuengirolan radalla olisi voinut ajaa kilpailukykyisesti ja kilpailuja ylipäätänsä korkeintaan Formula Renaultilla tai Formula Fordilla jos niilläkään. F1-autolla ajaminen niin heikolla pinnoitteella olivat tärisyttävää painajaista. Palermo Parkin radan pinta Argentiinassa oli vielä Fuengirolankin paljon parjattuakin heikompi. Siellä asvalti mureni vain kolmen koekierroksen jälkeen ja keskinopeudet olivat vielä Fuengirolankin rataa heikommat. Palermo Parkin radalla ei siten tuntunut olevan lainkaan asiaa kauden 1985 kalenteriin.

 

[CCMK]

Monacon jälkeen alkoi oikeastaan 2 viikkoa kestänyt kohu kilpailun tapahtumista f1-maailmassa. Tallit ja kuljettajat joilla oli edellytyksiä pisteille Monacossa paremmille sijoille mutisivat lopputuloksista ja lopulta Jean-Marie Balestre ilmoitti, että Monacon kilpailun lopputulokset säilyvät voimassa vaikka niitä olisikin protestoitu tai vaadittu jopa mitätöitäviksi. Lopulta tallit palasivat muiden murheiden piiriin.

 

[CCMK]

Lopulta ACM:n ja Jacky Ickxin monivuotisiin hyviin väleihin tuli paha välirikko kun ACM:n kunnianarvoisa puheenjohtaja Michel Boeri päätti erottaa Ickxin välittömästi f1-tuomarin tai tuomariston tehtävistä vastaisuudessa. Syytteiden mukaan Ickx oli yksinään tai tuomariparinsa kanssa syyllistynyt yksinvaltiaan oikeuksiin päättää kilpailu ilman konsultointia muun tuomariston kanssa.

Ickxin mukaan päätöksestä oli keskusteltu ennen kilpailun päättämistä ja lisäksi kilpailu oltiin aiottu jo muutamaa kierrosta päättää kokonaan. Silloin tosin sade oli hetkeksi aikaa vähentynyt, mutta sitten taas vahvistunut. Lisäksi Ickxille haluttiin, mutta sittemmin tiettävästi hylättin 6000 dollarin sakkosumma tuomaritoiminnan väärinkäytöstä.

 

[CCMK]

Lopulta 12.6.1984 eli päivälleen tasan 30 vuotta sitten Meadowlandsinkin kilpailu peruttiin f1:n osalta. Tosin Meadowlandsin kilpailun osalta järjestäjät pitivät Indycarin osakilpailun ja vaikka periaatteessa aikaa vielä olisikin ollut saada kisa kuntoon niin silti he päättivät kaiken peliin kauden 1985 kilpailua varten. Meadowlandsin mainosarvo tuntui olevan niin suuri ja Indycarin taas saama aluevaltaus f1:n reviiriltä, että Bernie Ecclestone päätti antaa järjestäjille vielä yhden tilaisuuden kautta 1985 varten.

 

[CCMK]

Meadowlandsin kilpailun menetettyään ja muutenkin hieman pettyneenä Bernie Ecclestone teki melkoisen tempun. Hän soitti kesäkuun 12:sta päivän iltana Long Beachin radan promoottori Chris Pookille ja kysyi tältä, että olisivatko he kiinnostuneita saamaan f1-kilpailun kaudeksi 1985? Pook kiitti Bernietä luottamuksesta, mutta sopimusehdotus tuli liian myöhään.

Bernie yritti vielä saada Pookia vakuuttuneeksi asiasta. Hänestä olisi selvää, että Yhdysvallat ja f1 tarvitsevat mahtavasti julkisuutta. Taloudellisesti Yhdysvalloissa oli kyetty järjestämään kolmekin kilpailua kauteen ja kaudeksi 1985 tai vaihtoehtoisesti kaudeksi 1986 Bernie Ecclestone halusi Yhdysvaltain Grand Prixit Long Beachiin, Detroitiin ja Dallasiin. Ikävä kyllä tämän unelman esteeksi tuli jälleen kerran Bernien hintalappu.

Ecclestonen mukaan f1-kisaa ei voitu mitenkään järjestää ellei hän saisi omasta mielestään alihintaisen kilpailun eli 2,5 miljoonan dollarin kisamaksun. Pook kieltäytyi vaikkakin oli erittäin houkuttunut tarjouksesta järjestää maailman kahden kovimman autourheiluluokan kilpailut kauteen samalla radalla. Long Beachin Indycar-kisasta maksettiin vain vajaat 2 miljoonaa dollaria ja puoli miljoonaa dollaria enemmän vaatinut f1-kisa olisi voinut vielä järjestyä osavaltion tuella. Ikävä kyllä Kalifornian osavaltiolla oli 1980-luvun puolivälissä taloudellisesti suhteellisen vaikeaa taloudellisten skandaalien ja erityisesti kaupungin pizzakulttuuri kärsi legendaarisesta Huumepizzojen tapauksesta jossa osavaltioon kuljetettiin runsaasti huumeita piilotettuna pizzoihin.

Muutenkin taloudelliset seikat olivat liian painavat hankkeen estymiselle. Ja koska Bernie Ecclestone ei myöskään suostunut lupaamaan Pookille tarkoitettua keskinäistä rahtikulujen järjestelmää jossa järjestäjät olisivat tasaisesti jakaneet kuluja keskenään. Viimeinen seikka oli tietenkin osavaltion tuen takaamattomuus f1-kilpailulle mikä karkotti Bernien ja formulat Long Beachista.

 

[CCMK]

Kesäkuu ja heinäkuu vuonna 1984 tunnettiin formula 1:ssä Amerikka-kuukautena. Hieman yli kuukauden sisällä Monacosta ajettiin kolme kilpailua noin neljään viikkoon. Näistä radoista ehkä suosituin ja tunnetuin oli ainoa moottorirata eli Montreal. Tosin Montrealin rata oli myös katuratapohjainen joskin se vuosi vuodelta muuttui enemmän tavallisen moottoriradan suuntaan kuin, että se olisi varsinainen katurata. Katurata Detroit oli myös jännityksen paikka niin tallille kuin kuljettajille ja sitten oli vielä täysi mysteeri nimeltä Fair Park Dallas Teksasissa. Fair Parkin rata oli mysteeri tunnelmaltaan, mutta järkyttävä kuumuus keskellä heinäkuuta pelotti ajajia jo kesäkuun alussa.

 

[CCMK]

Montrealin kilpailun lähestyessä nurina Monacon lopputuloksista oli lähes lopussa. Vaikka kisasta saisi valittaa niin tulokset eivät muuttuisi. Sen sijaan tallit alkoivat huolestua kokonaan McLarenin ylivoimasta. McLaren oli Monacossa siirtynyt lopullisesti omalle tasolleen kaudella 1984. Se siirtyi käyttämään neljännen polven turbomoottoria myös kesäkuusta 1984 lähtien koko ajan kisoissa ja ratkaisi ahdinongelmansa yhdessä myös tasauspyörästön ongelmansa.

Torsenin tasauspyörästön lopullinen säännöllinen käyttöönotto ja Boschin polttoainejärjestelmän päivittäminen Montrealin rataa varten ratkaisivat kauden 1984 menestyksen tallille. Lisäksi McLaren päivitti myös hiilikuitujarrujensa rakennetta ja myös lisäili autoon tasaisin väliajoin jatkuvasti ylimääräisiä siipipintoja. Tämä siipipintojen lisäily vähensi turboautojen muodostamaa karmean äänekästä pyörien sutimista ja antoi myös ylimääräistä pitoa autoon.

 

[CCMK]

Renault tuntui olevan ennen Montrealin kilpailua katastrofin partaalla. Johtokunnan pahin painajainen toteutui heidän silmiensä edessä. Molemmat Renaultin kuljettajat keskeyttivät Monacossa ensimmäiseen mutkaan ja lisäksi myös molemmat kuljettajat loukkaantuivat kilpailussa. Patrick Tambay makasi sairaalassa ja Derek Warwick sai kilpailua seuranneena yönä niin pahoja kipuja jalkoihinsa, että hänet jouduttiin viemään myös lääkärin tarkastukseen.

RE50 oli hiilikuitua käyttävä automalli, mutta sen hiilikuitumäärät ja komposiittirakenne eivät olleet riittävän vahvoja. Tambayn tapauksessa tukivarsi oli pahasti lävistänyt jalan ja ajamattomuus näytti hyvin todennäköiseltä Montrealia ajatellen. Warwickinkin osalta lepoa tarvittiin. Johtokunnassa alettiin pikkuhiljaa valmistautua vetäytymään f1:stä ja Ranskan lehdissä puhuttiin katastrofista katastrofiin virtaavasta tallista.

Vaikka ei tallin tilanne vielä silloin aivan niin huono ollut kuin miltä näytti. Tosin voittoon ja edes yhteen sellaiseen ei ollut kyetty ja sekin merkitsi paljon La Regielle. Viimeistään tässä vaiheessa talli alkoi tajuta Alain Prostin ulosheiton seuraukset liiankin hyvin.

 

[CCMK]

Brabhamilla tuntui menevän kausi 1984 jopa Renaultiakin huonommin. Sillä ei ollut pisteen pistettä kauden kuuden ensimmäisen osakilpailun jälkeen ja Nelson Piquet oli lievästi sanottuna masentunut. Ainoa maaliintulo tallilla oli ollut Teo Fabin nimissä Dijonista ja sekin oli pisteettömälle tilalle ajettu. Piquetin mukaan hänen mestaruutensa vuoden 1984 osalta oli jo mennyttä ja hän aikoi keskittyä enemmän jo ensi kauteen. Toisaalta taas kisoja oli vielä paljon ajamatta ja paljon oli vielä toivoa suorituskyvyn parantumisesta. Ongelma kuitenkin oli tekninen kestävyys.

Brabhamin täytyi saada ratkaistua tekninen kestävyys kaikkien tulosten sijaan. Valitettavasti nämä vaatimukset tuntuivat kovinkin vaikeilta. Erityisesti Brabhamin sisällä käytiin myös ongelmallista sisäistä taistelua. Gordon Murrayn, Bernie Ecclestonen ja BMW:n unelmatiimi alkoi ruveta hajoamaan ympäriltä. Tai siltä ainakin tuntui.

 

[CCMK]

Ferrarilla taas vuorostaan sisäiset taistelut jatkuivat Marco Piccininin ja Mauro Forghierin osalta. Piccinini syytti Forghieria liian poikkeuksellisesta tyytymisestä varmisteluun ja jatkuvaan auton tekniseen päivitykseen. Forghieri taas vuorostaan syytti Piccininiä aivan liian korkeille asetetuista pientavoitteista. Etenkin kun ainoastaan Zolderissa oli vain kyetty voittamaan ja sen jälkeen Ferrari oli alkanut lähtemään kohti alamäkeä. Toki tilanne ei ollut hirvittävän hälyttävä, mutta ei myöskään hyväkään. Ferraria koski paljon myös sen arvostelu tuurivoittotalliksi Zolderin kilpailun perusteella.

Voittoputken jatkumattomuus aiheutti turhautumista ja se näkyi myös henkilöväleissä. Rene Arnoux tuntui jokseenkin kyllästyneen oloiselta tallissa ja ongelmia oli niin yksityiselämän kuin kilpailupuolellakin. Ranskan lehdistössä Arnoux tuntui muuttuneen jonkinlaiseksi vauhtiveikkoseksi ja erityisesti Rio de Janeiron juhliminen oli herättänyt paljon keskustelua alkukaudesta.

Piero Ferrari kutsui Arnoux'n illallisille Maranelloon jossa läsnä oli myös itse Il Commendatore. Jostakin syystä Arnoux tuntui kuitenkin olevan vaivautuneen oloinen ja kiinnostumaton kilpailutaktisesta puolesta. Sen sijaan nuori Laura kylläkin tuntui hyvinkin kiinnostavalta. Ja Laurastakin alkoi tuntua kovin pyörryttävän ihanalta olla ranskalaisen asvalttisoturin lähettyvillä. Arnoux'lla alkoi olla pikkuhiljaa kesällä 1984 melkoisen romantikon vikaa mistä tulisi seuraamaan vakavia asioita niin Pieron kuin itse Enzonkin kanssa.

 

[CCMK]

Williamsin osalta kausi 1984 oli myös ollut kuuden ajetun kilpailun jälkeen kilpailukykyinen, mutta huono. Goodyearin vyörenkaat eivät toimineet odotetulla tavalla ja ongelmat olivat korostuneet monessa kilpailussa. Keke Rosbergin ja Jacques Laffite kärsivät molemmat tallin pääjäsenten eli Frank Williamsin ja Patrick Headin riitelystä ja ongelmia ei voinut paeta. Rosbergin luottomiehet eli Johnit Greenwood ja West olivat myös aivan samalla tapaa hätää kärsimässä. He eivät voineet ymmärtää auton aliohjauksen luonnetta. Ja vielä vähemmän sen pahenemista tietyillä radoilla. Peter Collins vuorostaan puolusti Rosbergin näkemyksiä tallissa silloin kun Williams ja Head näkivät Rosbergin näkemykset vahingollisina tallille.

Collins yritti luoda jonkinlaista tasapainoa tallin työtapoihin Charlie Crichton-Stuartin tapaan, mutta ei aivan onnistunut siinä kuten edeltäjänsä. Joka tapauksessa talli lähti jälleen Montrealia kohti vastoinkäymisiä odottaen ja lannistettuna mikä jossain määrin ärsytti Rosbergia. Samoihin aikoihin kun Rosberg vielä murehti omia kilpailuongelmiaan niin Niki Lauda otti yllättäen yhteyttä Rosbergiin. Laudalla ja Rosbergilla oli jännitystä ja sanaharkkoja piisannut kaudella 1984 ja edelliset kaudet 1982-1983.

Viimeksi Lauda ja Rosberg olivat sanallisesti ottaneet yhteen Dijonissa Laudan syyttäessä Rosbergia kilpailun alun taistelusta jossa Rosberg oli Teräshiiren mukaan yrittänyt kolaroida hänet pois radalta ja siihen näkemykseen Rosberg ei luonnollisesti ollut yhtynyt. Sittemmin Rosberg tiedusteli Laudalta suurin piirtein kirjaimellisesti, että mitä hittoa hän haluaa hänestä? Lauda sanoi haluavansa vain jutella ja ehdotti tapaamispaikaksi pientä kahvilaa Monacossa. Siihen Rosberg suostui vaikkakin ihmetellen Laudan juttutuokion syytä. Kun miehet sitten enemmän tai vähemmän virallisen oloisesti hoitivat kättelyt ja pikkujuttelut kuten miesten kuuluu niin he tilasivat kahvit ja alkoivat jutella asioista.

Rosbergin mukaan Lauda osoittautui yllättävänkin syvälliseksi juttuseuraksi. Yleensä tavallisesti piikkitelevä Lauda oli aivan eri ihminen 4.6.1984 Rosbergin mielestä. Juteltuaan hetken aivan muita juttuja kuin formuloita puheenaiheet kääntyivät taas itse asiaan eli formuloihin. Lauda alkoi puhua turvallisuusasioista ja Monacon tilanteesta. Rosberg sanoi tilannetiedon olleen oikea ja täsmälleen niin, mutta sitten Lauda yllätti Rosbergin varsin erikoisella tavalla jälleen kerran. Hän kysyi Rosbergilta, että mitä hän vielä haluaa saavuttaa f1:stä? Rosberg oli hölmistynyt. Tämä oli aivan erilaista Laudaa kuin tavallisesti.

Lauda alkoi sen jälkeen puhua tuntemuksistaan Rosbergille ja suomalaisesta alkoi tuntua siltä, että myös Laudakin halusi lopettaa uransa ja kysyi mutkan kautta häneltä neuvoja ja keinoja siihen. Rosbergin mukaan hän haluaisi ajaa vielä useamman vuoden sillä hänestä tuntui, että ainakin yksi mestaruus pitäisi vielä saavuttaa ennen lopettamista. Lauda tuntui jotenkin inttävän häntä vastaan. Laudan mielestä tuntui hullulta ajaa formuloita sijoilla ynnä muut Monacon kaltaisella radalla kaatosateessa ja lisäksi vielä hävitä kaikki hyvältä sijalta ulosajon takia. Rosbergin mielestä tuollaiset puheet alkoivat olla lopettavan kuljettajan puheita. Rosberg yritti puhua Laudalle ja järkeä käyttäen sanoi suoraan hänelle, että hän liioittelee.

Rosberg jopa sanoi kadehtivansa Laudan tilannetta suhteessa omaansa. Suomalaisen mielestä Lauda oli sillä hetkellä maailman huipulla lajissa ja vielä juuri eläkkeeltä palanneena kuljettajana. Sen sijaan Keken oma talli kärsi huonosta autosta. Lauda alkoi sittemmin puhua Keken kanssa kisojen järjestelyistä ja suositti suomalaiselle asemaa ajajayhdistyksessä. Rosbergin mielestä ja vaikka Rosbergin mielestä jotkin asiat kaipasivat korjausta järjestössä yleensäkin niin Rosberg ei nähnyt itseään poliitikkona.

Lopulta keskusteltuaan kaikkiaan toista tuntia keskenään ja tervehdittyään entisistä kuljettajista Jean-Pierre Jarieria niin sen jälkeen Laudalla ja Rosbergillä oli taas yksi tapaaminen käsitelty ja ainakin oli opittu jälleen tuntemaan toinen vastapuoli paremminkin. Rosberg ei sinänsä tästä tapaamisesta yöuniaan menettänyt tai alkanut uskoa Laudan puheita sinänsä minään huipputotuutena, mutta myöhemmin hän myönsi juttutuokion hänen kanssaan pistäneen hänetkin ajattelemaan tulevaisuuttaan lajissa. F1 alkoi todellakin muuttua jälleen kerran kohti kokonaan uutta sukupolvea.

Lauda taas vuorostaan alkoi paremmin ymmärtämään Keken omalaatuista asennetta kilpa-autoilun saralla ja aikoi keskittyä maailmanmestaruuden voittamiseen. Ennen kaikkea Laudaa miellytti kuulla Rosbergin suorat sanat hänen kunnioittamisesta kaikesta huolimatta ja siitä, että suomalainen uskoi hänen voittavan maailmanmestaruuden. Toisaalta taas Laudaa myös ärsytti Rosbergin vaivaantuneet ihmettelyt siitä, että miksi Lauda kääntyy nimenomaan hänen puoleensa? Usein kiistakumppanina olleen kuljettajan ja lähes vihamiehen? Eikö hänen pitäisi hoitaa sellaiset keskustelut tallinsa jäsenten kanssa?

Niki yritti saada Kekestä myös aiempaa ymmärtäväisemmän ihmisen ja kuljettajakollegan juurikin ajajayhdistyksen asioille. Lauda alkoi suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Rosberg pohtia lopettamistaan. Olihan hänkin lähes samanikäinen kuin Rosberg ja lisäksi Lauda Airin asiat alkoivat sujua varsin hyvin.

 

[CCMK]

Lotuksella vuorostaan lähdettiin Montrealiin todella huonoissa tunnelmissa. Peter Warrin ja Nigel Mansellin välit olivat huonoimmat kuin koskaan ennen ja herjailua riitti puolin ja toisin vaikka yleensä Mansell ei lähtenyt Warrin piruiluihin mukaan. Warrin mukaan hänellä ei ollut minkäänlaista käyttöä miehelle joka ei edes johtoasemassa pysy radalla. Mansell vuorostaan käski rillipään tukkia turpansa hyvissä ajoin. Tilanne oli hyvin räjähdysherkkä. Elio de Angelikselle tilanne oli myös erittäin jännittynyt ja vaikea. Hänen tallipäällikkönsä vihoitellessa Mansellin kanssa hänellä ei oikein ollut ketään muuta tukijaa tallissa kuin Gerard Ducarouge. Ducan mielestä Lotuksen tilanne ei ollut lähellekään niin paha kuin mitä se oli ollut vuotta aiemmin.

Silloin Elio de Angelis oli saanut raivokohtauksen koko tallin sen hetken katastrofaalisesta asemasta ja sanonut vihan puuskassaan jopa sopimuksensa irti. Silloin lähinnä Peter Warrin Eliota loppupelissä aina tukenut asenne pelasti paljon ja rauhoituttuaan italialainen olikin pyörtänyt lausuntonsa sopimuksensa irtisanomisesta. Elio naureskelikin lopulta synkälle edelliskauden tilanteelle. Kuitenkin Lotuksella oli vielä paljon tehtävää. Autot olivat olleet aina hyviä Virallisessa Harjoituksessa, mutta yleensä heikkoja kilpailussa tai ainakin kärkikamppailusta pudonneita. Ja toisinaan kun hyviä kilpailuja oli tullut niin silloin lähtöruudut olivat heikommat niihin.

Satunnaisesti vain Vapaissa Harjoituksissa tai Warm-Upissa oltiin kärjessä ja muutoin oltiin enemmänkin keskivaiheilla menestyksen suhteen. Vuoden 1984 tyyppiongelma 6 ensimmäisen kilpailun osalta ei ollut vain Lotus 95T:n uskomattoman kova rengaskulutus vaan myös se, että Lotuksen työilmapiiri oli selvittää kaikki karjumalla ja riitelemällä kilpailun mennessä pieleen ja menestyksen korvilla uskoa kaikkien vaikeuksien takana päin olemiseen. Tallilla ei ollut selkeää omaa tavoitekuvaa suorituksissaan ja edelleen se kärsi Colin Chapmanin aikakauden jälkeisestä tyhjiöstä. Jotakin oli poissa Chapmanin kuoleman jälkeen ja sitä oli yritetty täyttää väärin. Yleiskuvaksi jäi siinä vaiheessa se, että Team Lotus oli ennen Montrealissa ajettavaa Kanadan Grand Prixiä 1984 enemmänkin osiensa summa kuin täysiverinen yhdistynyt huippuluokan kilpatalli. Toisaalta verrattuna vuotta aiempaan ja lähes hajaannuksen tilassa vaikeuksien keskellä olleeseen talliin oli Team Lotuksen asema sentään parempi.

 

[CCMK]

Vuoden 1984 Kanadan Grand Prix oli omalta osaltaan myös varsin erikoinen tapahtuma ajettavaksi. Sitä ennen kuitenkin kulisseissa kuhinaa riitti. Patrick Tambayn loukkaantuminen ja hitaan oloinen toipuminen oli tuoda varsinaisen paluumuuttajan lajiin. Mario Andrettille soitti itse Jean Sage ja Andretti tuntui olevan ilahtunut kuullessaan tilaisuudesta päästä ajamaan sinne.

Toisaalta harmin paikka oli se, että Andretti oli sopinut ajavansa Portlandin osakilpailussa Indycaria. Andretti oli kuitenkin valmis tulemaan kisaan mukaan riittävää korvausta vastaan ja sillä ehdolla, että hän saa testata autoa. Valitettavasti yhteisymmärryksen ei päästy. Tosin Mario Andretti suositti myös poikaansa Michaelia ratin taakse Montrealiin. Lopulta Michael tai Mario eivät saaneet edes superlisenssiä.

Näistä Michaelin tilanne oli ymmärrettävämpi, mutta Marion lisenssisotku oli taas jotakin niin ihmeellistä lajin päättäjiltä. Joka tapauksessa Tambayn loukkaantumisen jatkuessa Andretti oli erityisen valmis ajamaan Renaultin autoa Detroitissa. Silloin ei myöskään Indycar olisi este.

 

[CCMK]

Toinen sensaatiouutinen oli olla itse Carlos Reutemannin paluu f1-radoille Montrealiin Renaultin ratissa. Reutemann oli nähty Dijonissa paikan päällä toukokuussa katsomossa ja argentiinalainen myönsi olevansa tietyin ehdoin edelleen kiinnostunut palaamaan f1:siin ja erityisesti korvaavaksi kuljettajaksi. Reutemann piti kuitenkin lopullisena takarajana paluulleen vuotta 1985. Reutemann oli varsin mielenkiintoinen persoona niin kuljettajana kuin uransa jälkeenkin. Reutemannin erikoisuus oli lopettaa uransa Ligierin testiajon jälkeen talvikaudella 1983-1984 ja sen jälkeen seuraavana päivänä olla kysymässä Guy Ligieriltä muhkeaa palkankorotusta kauden 1984 ajamisesta.

Siihen ei luonnollisestikaan oltu suostuttu. Reutemann kävi neuvotteluja kaudesta 1985 puhuttaessa kaikkiaan kolmen eri tallin kanssa ja aikoi ottaa mahdollisen paluunsa Renaultin ratissa varsin rauhassa. Nämä kolme Reutemannin neuvottelemaa tallia olivat olleet siinä vaiheessa Ligier, Williams ja Alfa Romeo. Williamsin osalta Frank Williams muisti kauden 1982 oikuttelut valitettavan hyvin ja kieltäytyi melkein heti ottamasta häntä talliinsa. Ligierin osalta paluu vaikutti todennäköisemmältä. Erityisesti kun Reutemann oli laskenut palkkiovaatimustaan vain puoleentoista miljoonaan dollariin kaudesta 1985 puhuttaessa ja sitten oli vielä Alfa Romeo.

Alfa Romeolle Reutemann halusi mennä myöskin, mutta Paolo Pavanellon mielestä miljoonan dollarin kausipalkkio kaudesta 1985 puhuttaessa oli liikaa. Lopulta Reutemann neuvotteli pitkään Jean Sagen kanssa. Neuvottelut päättyivät varsin tuloksettomina. Sage oli valmis maksamaan hänen yhden tai korkeintaan kahden kisan ajosta 100 000 dollaria mitä Reutemann piti riittämättömänä. Mikäli hän suostuisi siihen summaan niin Reutemann vaati hänelle taattua kauden 1985 sopimusta. Siihen ei Sage suostunut.

Lopulta Reutemann sai neuvottelut päättymään liiankin nopeasti. Reutemann kun sanoi yllättävänkin suorasukaisesti vaatimuksensa keskustelussa. Kun voitosta Renaultin ratissa tuli puhetta niin Sage ei halunnut maksaa Reutemannille mitään bonuksia. Carlos sanoikin naureskellen, että viisi sataa tonnia käteen niin voitto tulee. Valitettavasti niillä sanoilla neuvottelut päättyivät. 500 000 dollaria edes yllätysvoitosta oli liikaa. Reutemannin osalta jatkuva empiminen f1:n ja politiikan välillä oli ajoittain melkoista sankarointia. Valitettavasti myöskään Reutemannin paluuta ei nähty.

 

[CCMK]

Tyrrellin Stefan Bellof oli sensaatiomaisen kolmospaikkansa jälkijunassa lähdössä kohti Le Mansia. Se tiesi sitä, että Danny Sullivan oli tulossa ajamaan hänen 1984 kalenterinsa hire-in-ajoja Montrealiin. Sullivan neuvotteli myös muidenkin Pohjois-Amerikan kisojen ajamisista ylimääräisessä Tyrrellin kolmannessa autossa, mutta Ken Tyrrell ei kuitenkaan ollut kovinkaan vakuuttunut Sullivanin ajomahdollisuuksista tai edes hänen tarpeellisuudesta muissa kilpailuissa kuin vain Montrealissa ja Hockenheimissa.

Lisäksi heidän keskinäinen suhde oli vieläkin hieman tulehtunut kauden 1983 tapahtumien takia ja Sullivankin oli alkanut olla enemmän kiinnostunut Indycarin urasta kuin f1:stä. Talli ei myöskään ainakaan isommin tuntunut olevan enää vaikeuksissa olevalta. Tyrrell oli saanut Maredon ohella sponsorikseen Yardleyn ja Monacon menestyksen myötä lukuisia pieniä sponsoritarjouksia tuntui olevan tulossa paljonkin. Kuitenkin Sullivan oli saanut luvan olla poissa Indycarin kisoista niinä kertoina kun Tyrrell tarvitsi häntä joten ongelmia ei sinänsä pitänyt olla näkyvissä.

 

[CCMK]

Philippe Streiffin asema tuntui Renaultilla olevan varsin aliarvostettu. Ranskalainen ei ollut päässyt ajamaan Montrealiin Patrick Tambayn tilalle ja häntä ärsytti erittäin paljon myös Jean Sagen käymät neuvottelut Mario Andrettin ajattamisesta Montrealissa tai ehkä jopa Detroitissa ylimääräisenä Renaultin kuljettajana. Streiff sanoikin asioita suoraan ja koska hän ei ollut saanut ajaa Dijonissa tai Monacossakaan niin hänen mittansa täyttyi. Hän ei halunnut enää ajaa Renaultin testikuljettajana kaudella 1985 vaan hän halusi saada paikan kisakuljettajana.

Streiff oli ajanut testikuljettajana kaudesta 1982 lähtien lajissa, mutta ei ollut vieläkään päässyt ajamaan yhteenkään kilpailuun. Streiff tuntui enemmän tietävän menetetyistä mahdollisuuksista kuin ajetuista kilpailuista lajissa. Hän vaati saada tietää vastauksen. Mikäli hän ei saisi ajaa kisakuljettajana niin hän halusi päästä pois tallista heti kauden 1984 jälkeen. Jean Sage ja Gerard Larrousse lupasivat ilmoittaa tilanteen hänelle piakkoin.

 

[CCMK]

RAM:llä olivat myös neuvottelut käynnissä. Jonathan Palmer oli ilmoittanut menevänsä ajamaan Le Mansin 24 tunnin ajon. Palmerin sopiessa sopimuksen kaudeksi 1984 tallin kanssa hän oli vaatinut sitä, että hän saa ajaa Le Mansin 24 tunnin ajon ja muissakin haluamissaan Urheiluautojen MM-sarjan kilpailuissa kaudella 1984. John Macdonald oli suostunut tähän ja tiennyt Montrealin kisapäivän koittavan ennen pitkää.

Nyt hän oli ilman toista kuljettajaa ja hän aikoi kysyä Renaultilta Philippe Streiffin lainaan. Renaultin testikuljettaja ei ollut saanut ollenkaan ajaa kisoissa huolimatta jo vajaan kolmen vuoden ajan olemista tallin testikuljettajana. Jean Sagen mielestä idea oli hyvä sillä siten Streiff saisi myös kisatuntumaa. Streiff ei kuitenkaan nähnyt mitään järkeä ajaa peräpään tallissa ja kieltäytyi töykeästi. Sittemmin Streiffkin meni ajamaan Le Mansin 24 tunnin ajon. RAM:n piti siis etsiä toinen kuljettaja rattiin.