Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Muut tallit kaudella 1984 käyttivät polttoaineongelmansa ratkaisussa polttoaineen viilentämistä ja jopa sen jäähdyttämistä. Jäädytetty polttoaine menetti tällä menetelmällä prosentin energiakaloripitoisuudestaan per alennettua 10 lämpöastetta kohti. Kun polttoainetta oli huomattavasti jäähdytetty ja lähes pakastettu (toisinaan näinkin jopa tehtiin eli pakastettiin polttoainetta kokonaan.) niin se oli muuttunut sulatuksen tai huomattavan lämmittämisen jälkeen hyvin laihaksi ja liikkuvaksi seokseksi.

Verrattuna Brabhamin seoksen keskittämiseen verrattuna seoksen energiapitoisuus ja kulutus oli vähäisempää ja tehottomampaa autossa, mutta menetelmällä pääsi yleensä paremmin maaliin ja polttoainetta myös tallien omissa mittauksissa keskimäärin säästyi Brabhamia yksittäistä kisaa kohden enemmän vaikka keskimäärin 220 litraa eli kilpailumittaa kohden kilpailussa säästyi 6,6 litraa keskimäärin mikä oli Brabhamin käyttämää menetelmää vähemmän.

Ero oli kuitenkin siinä, että Brabhamin käyttämällä paksulla seoksella moottorit kävivät kovemmilla kierroksilla ja tuhoutuivat tai yleensä polttoainetta meni kovemmilla ahtopaineilla enemmän kuin muilla talleilla. Ja kaiken kaikkiaan menetelmästä tuli erittäin suosittu. Valitettavasti tämäkään ongelma ei ratkaissut kaikkia polttoaineen kulutukseen liittyviä ongelmia niin kuitenkin se oli paras vaihtoehto käytettävissä olevista järkevistä menetelmistä.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Laitetaan sitten seuraavaksi tallien ja kuljettajien rengasvalintoja Montrealin kilpailuun. Rengasvalinnat olivat yllättävänkin konservatiivisia suhteessa Montrealin radan rengaskulutukseen.

Tässä niitä tulee:

Brabham: Kuljettajista Nelson Piquet lähti kilpailuun Michelinin Kovilla renkailla ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa. Corrado Fabi vuorostaan otti alleen Michelinin Keskikovat renkaat. Fabi aikoi pysähtyä kierroksella 38.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat aikoivat ajaa kisan läpi AA-seoksilla pysähtymättä renkaita varten, mutta vesitankkaus aiottiin Monacon poikkeuksen jälkeen suorittaa Montrealissa. Stefan Bellof aikoi pysähtyä vesitankkauksella kierroksella 49 ja Martin Brundle aikoi suorittaa oman vesitankkauksen kierroksella 56.

Williams: Molemmat kuljettajat ottivat alleen C-seokset kilpailuun. Keke Rosberg aikoi pysähtyä kierroksella 35 ja Jacques Laffite kierroksella 36.

McLaren: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Michelinin Kovat renkaat kilpailuun. Tätä pidettiin McLarenin auton maineen tietäen hyvin erikoisena ja liian varovaisena ratkaisuna. Samalla kilpailijat pelkäsivät McLarenin ylivoimaa Kanadassa tällä liikkeellä. McLarenit eivät siis aikoneet pysähtyä kilpailussa.

RAM: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Pirellin Pitkäjyväiset renkaat kilpailuun. He eivät siis aikoneet pysähtyä. Mike Thackwell olisi halunnut yrittää paremmille sijoille Lyhytjyväisillä tai Ristijyväisillä renkailla. Näin ei ikävä kyllä käynyt vaan Thackwell joutui tyytymään Pitkäjyväisiin renkaisiin.

Lotus: Molemmat kuljettajat ottivat alleen AA-seokset ja eivät aikoneet pysähtyä kilpailussa.

ATS: Manfred Winkelhock otti alleen Pirellin Pitkäjyväiset seokset ja toivoi parasta. Vaikka kaikkein pahimmat säätöviritykset oli poistettu niin edelleen autossa oli joitakin pienempiä Monacon säätöjä käytössä ja se tulisi tavallaan tuhoamaan hänen kilpailunsa, mutta samalla myös tietyllä tavalla säästämään sen.

Renault ja Derek Warwick: Warwick otti alleen Michelinin Kovat renkaat ja toivoi olevansa pysähtymättä kilpailussa. Valitettavasti toisin tulisi käymään.

Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat alleen A-seokset ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Toleman: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Michelinin Kovat renkaat ja toivoivat olevansa pysähtymättä kilpailussa.

Spirit ja Huub Rothengatter: Rothengatter otti alleen Pirellin Pitkäjyväiset renkaat ja toivoi pystyvänsä ajamaan loppuun asti kilpailussa. Myöhemmissä kilpailuissaan Rothengatter toivoi voivansa ajaa kilpailuissa pehmeämmilläkin Pirellin renkailla. Valitettavasti Rothengatterin ensikisasta tulisi vaikeuksia täynnä oleva painajaisajo.

Alfa Romeo: Kuljettajista Eddie Cheever otti alleen A-seokset ja Riccardo Patrese radan ainoana miehenä B-seokset. Cheever aikoi yrittää riskillä maaliin asti ja Patresen pysähdys olisi tullut milloin tahansa kierroksen 55 jälkeen.

Osella: Piercarlo Ghinzani lähti kilpailuun Pirellin Pitkäjyväisillä renkailla ja aikoi olla pysähtymättä.

Ligier: Kuljettajista Andrea de Cesaris lähti kilpailuun Michelinin Keskikovilla renkailla ja aikoi pysähtyä kierroksella 32. Francois Hesnault vuorostaan joutui Guy Ligierin pomottamisen takia ottamaan alleen Michelinin Kovat renkaat ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto otti alleen C-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 35 kilpailussa. Rene Arnoux otti melkoisen riskin kilpailussa. Hän otti alleen radan ainoana miehenä D-seokset ja aikoi yrittää niillä epätoivoisesti kärkeen ja hyvin kauas karkumatkalle ennen renkaiden väistämätöntä kulumista. Arnoux olisi vaihtanut renkaansa viimeistään kierroksella 25, mutta tarvittaessa jo kierroksella 20.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Sunnuntain Warm-Upin osalta mietittiin kilpailuun lämpimissä oloissa McLarenille haastajaa. Nelson Piquetin mahdollisuuksiin tai puhumattakaan sitten voitosta ei juuri uskottu vaikka hänetkin kyllä nimettiin rajallisesti mustaksi hevoseksi.

Piquetin uskottiin ottavan rauhallisesti ja ajavan maaliin edes pisteille saadakseen pistetilinsä auki. Huomattavasti enemmän mustaksi hevoseksi nimettiin Warm-Upin nimiinsä vienyttä Michele Alboretoa tai Rene Arnoux'ta. Muut mustat hevoset kilpailuun ja sen voittotaisteluun olivat Renaultin Derek Warwick, Nigel Mansell ja Elio de Angelis.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Montrealin kilpailu kuultiin Suomessa jälleen suorana radiolähetyksenä ja sitä selosti Rinnakkaisella Raimo Häyrinen. Kilpailun selostus oli Häyrisellä tuttuun tapaan melkoista Höyry-Showta. Häyrisen osalta oli selostuksessa välillä hauskojakin puolia. Höyry kun mietti, että mitä Keke Rosberg tekisi lopetettuaan uransa f1:ssä. Sanaleikin päätteeksi Häyrinen veikkaili, että Rosberg lopetettuaan formulan aloittaisi sitten vermuloinnin.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Montreal 17.6.1984

Chase Carina toiminut Honda Balladen lähestyttyä omalle paikalleen lähtöruudukon takaosassa ja valon vaihtuessa vihreäksi alkoi Kanadan Grand Prix vuosimallia 1984. Raimo Häyrisellä oli melkoista selostusta Rinnakkaisella jo heti sen alussa. Alain Prost sai parhaimman lähdön ja meni johtoon. Parin kolmen ensimmäisen mutkan jälkeen järjestys oli Prost, Nelson Piquet, Elio de Angelis, Michele Alboreto, Rene Arnoux, Nigel Mansell, Derek Warwick ja Niki Lauda. Jo aloituskierroksen puolivälissä Piquet meni Prostin ohi eikä luopunut sijoituksestaan koko päivänä.

Toisella kierroksella Mansell oli tiputtuaan jäänyt jo Laudan taakse ja neljännellä kierroksella Lauda ohitti Mansellin aiemmin ohittaneen Warwickin ja vielä aiemmin Ferrarin miehille kolmospaikkansa hävinneen de Angeliksen kierroksella 5. Lauda oli alun nopein mies kärkiryhmässä, mutta Alboreto ja Arnoux olivat vaikeampia kuljettajia ohittaa. Kierroksella 7 Francois Hesnault kärsi turbovaurion joka pahentui hänen pysähtyessään varikolla. Hesnault keskeytti. Kierroksella 10 Laudan toiveet ohipääsystä kuultiin.

Alboreto keskeytti moottoririkkoon ja Arnoux vaikutti jäävän pian Laudan jalkoihin. Arnouxin uhkapeli D-seoksilla ajosta ei toteutunut missään vaiheessa ja Ferrari kulutti Goodyearin pehmeimmät renkaat liian nopeasti piloille. Kierroksella 11 Piercarlo Ghinzani ajoi varikolle ja keskeytys tapahtui vaihdelaatikkovian vuoksi. Kierroksella 14 Arnoux teki melkoisen superpysähdyksen vaihtaakseen D-seoksensa B-seoksiin. Pysähdys kesti vain 10 sekuntia ja siten Arnoux pääsi takaisin radalle seitsemäntenä. Lauda alkoi saavuttaa kärkikaksikkoa Piquet-Prostia varsin nopeasti. Prostin McLarenin moottori ei käyntihäiriöstä johtuen kehittänyt 10 000 kierrosta enempää minuuttiin. Koko kilpailun aikana.

Piquet vuorostaan ajoi säästäväisesti 2-3 sekunnin ja ajoittain enemmän kuin 5 sekunnin etäisyydellä Prostista. Piquet säästi jarrua ja moottoria niin paljon kuin pystyi. Samalla Piquetillä oli oma seikkaperäinen syynsä ajoittaiseen vaisuuteensa. Rene Arnoux tuntui viilettävän B-seoksillakin kuin D-seoksilla ja pääsi nopeasti niin Ayrton Sennan, Mansellin, de Angeliksen ja Warwickin ohi. Valitettavasti hänen voittomahdollisuudet näyttivät menneen hyvin selvästi. Jo palkintopaikkakin olisi ollut unelmasijoitus.

Sennan ohitti pian Keke Rosberg ja heti heidän takanaan taistelivat Andrea de Cesaris, Eddie Cheever, Stefan Bellof, kokonaan ilman kytkintä ja vaurioituneilla vaihteilla ajanut Manfred Winkelhock, Jacques Laffite, Thierry Boutsen, Riccardo Patrese ja Martin Brundle. Pian Brundle ohitti niin Patresen kuin Boutsenin. Kaiken tämän takana tuli Johnny Cecotto. Kaiken kaikkiaan kärjessä ei taisteluita nähnyt, mutta keskikastista lähes viimeisille sijoille asti nähtiin erittäin vauhdikasta kilvanajoa. Kierroksella 23 Huub Rothengatter tuli varikolle rengasrikon takia ja sittemmin Rothengatter pysähtyi lukuisia kertoja päivän aikana milloin minkäkin pienen teknisen vian vuoksi.

Kierroksella 29 tapahtui asioita jotka käytännössä ei ollut helppoa erottaa tätä jutun kirjoittamista varten kiitos melko huonon tv-ohjauksen ja ajanoton takia. Laitan tähän kuitenkin erilliset kierrokset vaikka kisavideon perusteella ja aikanaan olleen radioselostuksen osalta muistelisin kaiken tapahtuneen noin kierroksen sisään. Tapahtumaketjun käynnisti Mike Thackwellin keskeyttäminen turbovikaan. Tai oikeammin Thackwellin auton turbon vaurioitti hajonnut pakoputki ja kisa oli pakko keskeyttää. Vain hetkinen tämän jälkeen Rothengatter alkoi vaarallisen hitaasti ajaa radalla ja valuttaa radan ensimmäiseen kahteen mutkaan ja kolmosmutkan ulkoreunoille öljyä.

Rothengatter valui hyvin hitaasti myös varikolle oltuaan aiheuttaa sensaatiomaisen kolarin niin Piquetin, Prostin kuin Laudan kanssa kierroksella ohittamisen tilanteissa. Sen jälkeen pienen tuokion jälkeen Laffite tuli varikolle turbon paineiden petettyä ja aivan hetkistä myöhemmin myös Rosberg tuli varikolle synkissä tunnelmissa moottorin hajoamisen jälkeen. Tai oikeammin Rosbergin autossa ei ollut varsinaista moottorivikaa.

Turbon paineet olivat tippuneet jo aiemmin ja siitä Rosberg oli osannut ennakoida kilpailun päättymistä. Lopulta polttoainejärjestelmäkin alkoi kuullostaa liian tukkoiselta ja Rosbergin lopulta keskeytettyä paljastui että ainoa mitä autosta oli varsinaisesti rikki oli polttoainejärjestelmän ajastuksen sensori jolla annosteltiin bensaa tankkiin ja valvottiin ns. Mustan Laatikon ajastusjärjestelmää. Tämän sensorin hajotessa koko kilpailu saattoi loppua kesken tai sitten kilpailu saattoi jatkua mateluvauhdilla eteenpäin. Rosberg valitsi keskeyttämisen.

Kaikki tämä tapahtui kierroksilla 29-32 joista Thackwell ajanoton mukaan keskeytti kierroksella 29, Laffite kierroksella 31 ja Rosberg kierroksella 32. Kierroksella 32 Rothengatterin ja Rosbergin vielä pyöriessä varikolla tuli de Cesaris vaihtamaan renkaansa. Pysähdys kesti 20,79 sekuntia ja se oli liian pitkä. Kierroksella 37 Patrese keskeytti ulosajoon yritettyään ohitusta Brundlesta.

Kierroksella 38 Boutsen keskeytti moottorivikaan ja samalla Corrado Fabi tuli Cecotton kanssa taistelusta varikolle. Brabhamin varikkotiimi mokasi pysähdyksen melko täydellisesti. Joukkue etsi lähes 10 sekuntia oikeita renkaita ja lopulta pysähdyksen hoitoon kului 20 sekuntia. Siten Fabin pysähdys kesti 29,16 sekuntia. Kierroksella 39 Fabi sittemmin jo keskeytti turbon pettämiseen.

Toisaalta Fabilta oli Rosbergin tapaan pudonneet turbon paineet ja kisa oli jo pielessä. Kierroksella 40 de Cesaris keskeytti jarruvikaan. Piquet tuntui kuitenkin lähes koskemattomalta johdossaan. BMW:n moottoriongelmat toki pelottivat Bernie Ecclestonea, mutta Piquet käski tallipäällikköään radioviestissään ottamaan rauhallisesti. Mitään ei ollut vialla. Kierroksella 44 Prost teki päätöksen päästää Laudan ohi. Tallipeliksikin tilannetta olisi voinut luulla, mutta Prostin mielestä Lauda oli ollut koko kisan ajan häntä nopeampi eikä hänellä ollut mitään syytä pidätellä häntä tarpeettomasti. Toisin oli Lotus-kaksikolla. Mansell oli päässyt tallikaverinsa de Angeliksen kantaan kiinni, oli häntä nopeampi ja halusi päästä ohi. Italialainen ei päästänyt vaan aloitti Mansellin mielestä käsittämättömän vaarallisen blokkailun ja estelyn.

Estely olisi ollut ehkä muuta kuljettajaa vastaan ajaessa kulmakarvoja kohottavaa ja jopa hieman kilpa-ajon rajoja rikkovaa, mutta ei mitään äärimmäisen vakavaa tai vaarallista ilman selkeitä osumia toiseen autoon. Lisäksi de Angelis ei myöskään ollut kierroksella ohitettavana. Toisaalta omaa tallikaveria vastaan jatkuva blokkailu ja parissa tilanteessa vain tuurilla vältetty ulosajaminen ja molempien Lotuksen autojen kolarointi vältettiin vain Mansellin ajotaidoilla.

Mansellia vastaan de Angelis oli ennenkin kohdistanut ajoittain jopa varsin typeriäkin estely-yrityksiä jotka aiheuttivat vaikeuksia ja vähensivät myös de Angeliksen rataimagoa. Lopulta Mansell järjesti ohituksen de Angeliksesta varsin viime hetkellä McLarenien ohittaessa heitä jo kierroksella. Italialainen ei havainnut liikettä ajoissa ja oli törmätä Laudaan ja samalla ajoikin itävaltalaisen kanssa hetkessä hiekalle. Tosin molemmat pääsivät säikähdyksen jälkeen jatkamaan kilpailuaan.

Kun Mansell sitten vuorostaan sai Arnouxin kiinni ja pääsi hänestä ohi niin hän alkoi menettää vaihteita vaihteen perään ja pian menivät ohi niin Arnoux kuin de Angelis uudestaan hänestä. Mansell olisi voinut kostaa italialaisen temput hänelle, mutta ei tehnyt niin. Kierroksella 49 Bellof tuli vesitankkaukselleen. Se kesti 7,51 sekuntia. Kierroksella 52 Bellof kuitenkin keskeytti vetoakselin pettämiseen.

Kierroksella 53 tilanne oli seuraava: Piquet, Lauda, Prost, Warwick, Arnoux, de Angelis ja Mansell. Yllättäen Warwickin suhteellisen hyvän kilpailun pilasi selittämätön tärinä renkaissa ja siten hän meni varikolle. Warwick vaihdatti Kovat Pehmeisiin renkaisiin ja pysähdys kesti 18,49 sekuntia. Kierroksella 54 tärinä jatkui ja Warwick tuli taas varikolle. Hän otti vielä Keskikovat renkaat alleen ja pysähdys kesti 19,60 sekuntia. Warwickin kisa oli jo täysin pilalla. Kierroksella 56 Brundle tuli vesitankkaukselleen. Se kesti 8 sekuntia. Kierroksella 57 Warwick keskeytti 12 sekunnin korjailun jälkeen.

Hänen autonsa pohja oli särkynyt kokonaan ja siitä oli johtunut tärinä. Samalla Arnoux'n autoon tuli pakoputkivika mikä aiheutti de Angeliksen ohituksen hänestä. Kierroksella 59 Marc Surer keskeytti moottoririkkoon. Kierroksella 63 Cheever oli noussut jo neljänneksi, mutta häneltä loppui polttoaine ja kisa jäi kesken. Kuin ihmeen kaupalla Piquetin moottori kesti loppuun asti ja viimeisellä kierroksella Piquet höllensi vauhtia niin paljon, että Lauda oli jo lähellä. Ruutulipun heilahtaessa eroa oli hieman yli 2,5 sekuntia.

Kunniakierroksella Rene Arnoux'lta loppui myös polttoaine sen puolivälissä. Päästyään Parc Fermehen Piquet hyppäsi autosta kuin tuli hännän alla ollut tiikeri ja otti oikean jalan kengän irti. Hänen oikea jalkansa oli kärsinyt palovamman. Siihen syyllinen oli auton nokkaan sijoitettu öljynjäähdytin. Se oli alkanut vuotamaan jo kisan alusta lähtien, mutta pahempi vuoto oli alkanut heti kisan puolivälissä. Viimeisellä kierroksella Piquetin oli tullut sitten jo kunnon kipuja ja siitä oli johtunut dramaattinen hidastus. Kierros vielä niin Lauda olisi mennyt ohi. Myös Senna tarvitsi jälleen niskakipujen ja nestehukan vuoksi Sid Watkinsin apua yhdessä Piquetin kanssa kilpailun jälkeen.

Kilpailun voitti siis Nelson Piquet, Niki Lauda oli toinen, Alain Prost 3:s, 4:s Elio de Angelis, 5:s Rene Arnoux, Nigel Mansell 6:s, Ayrton Senna 7:s, Manfred Winkelhock 8:s, Johnny Cecotto 9:s, Martin Brundle 10:s, Philippe Alliot 11:sta ja 12:sta oli jo 7 kierrosta ennen maalia bensan loppumiseen keskeyttänyt Eddie Cheever. Samalla Cheever oli viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja. 14 kierrosta voittajaa jäljessä ollut Huub Rothengatter ei saanut sijoitusta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Laitetaan seuraavaksi sitten tallien ja kuljettajien mietteitä kilpailusta:

Brabham: Talli saavutti sensaatiomaisesti kauden ensimmäiset pisteensä voittamalla Montrealissa. Pisteet kotiin toi etuoikeutetusti jalkansa polttanut Nelson Piquet. Piquet jäi Prostille vain lähdössä ja johti aloituskierroksen puolivälistä loppuun saakka täysin suvereenisti. Corrado Fabille kilpailu oli enemmän taistelua täynnä. Hän oli kierroksella 37 12:sta ja taisteli suurimman osan päivästä Cecoton, Patresen, Boutsenin ja Brundlen kanssa vain keskeyttääkseen turbon hajoamiseen. Detroitiin palaakin sitten jo velimies Teo.

Tyrrell: Brundle näytti jälleen nopeuttaan olemalla niukasti Stefan Bellofia nopeampi. Brundle on vakuuttanut olevansa toipunut Monacon tilanteesta, mutta Sid Watkinsin mukaan Brundlen kävelytasapaino ei edelleenkään ollut lääkärintarkastuksessa täysin kunnossa ennen kilpailua. Hän sai kuitenkin silti ajaa. Montrealin radalla Brundle sai hyvän lähdön, mutta ohitti reilut 10 metriä leveällä radalla vain yhden auton ja oli 22:s startin jälkeen koska kaikki osuivat samalle linjalle kuin hän.

Hän pystyi painostamaan Patresen virheeseen ja ohittamaan kertaalleen jopa Cecotton joskin Cecotto pääsi reilusti ajamalla hänestä ohi myöhemmin. Vesitankkauksen jälkeen Brundlen jälkikisa oli lähinnä selviytymistä maaliin. Bellof vuorostaan ohitti viisi autoa lähdössä ja oli 17:sta startin jälkeen. Kierrokseen 34 mennessä hän oli ohittanut Fabin, Patresen ja Winkelhockin ja oli jo 10:enä. Keskeytti harmittavasti vetoakselin pettämiseen yrittäessään päästä ohi Ayrton Sennasta vesitankkauksen jälken.

Williams: FW09 on todella heikko auto tällä radalla. Keke Rosberg ajoi ohjausvikaisella ja moottorivaurion vaivaamalla autolla itseään kisassa kuudenneksi. Kierrokset 19-32 olivat hänen osaltaan kisan parhaimmat. Sen jälkeen kun toivoa alkoi horisontissa taas hieman näkyä niin auto petti jälleen. Jacques Laffitelle Montreal oli samalla tapaa painajainen ja lähdön jälkeen hän keskeytti sijalta 13. Masentava viikonloppu.

McLaren: Kaikkiaan hyvä viikonloppu vaikka voittoa ei tullutkaan. Päivitykset toimivat hyvin vaikkakin Alain Prostin voiton esti todennäköisesti moottorin kiertohäiriö. Tosin Nelson Piquet ansaitsi pisteettömänä miehenä kaikin mokomin voittonsa. Niki Laudallakin vauhtia riitti ja tallikaverin vapaaehtoisella päästöllä saattoi olla merkitystä mestaruuden kannalta. Lauda sai nimittäin kaksi tärkeää lisäpistettä ja tavoitti tallikaveriaan.

RAM: RAM 02 sai vihdoin ja viimein moottorinkatteet päälleen. Aiemmin tallin autot ajoivat ilman niitä.:eek: Jonathan Palmerin ajaessa Le Mansissa häntä tuurannut Mike Thackwell ei ainakaan ollut mikään heikko kuljettaja. Hän oli heti tallikaveriaan Alliotia nopeampi huolimatta ohjausvauriostaan Virallisessa Harjoituksessa. Thackwell ohitti Alliotin ja Rothengatterin lähdössä, mutta ei sen jälkeen pystynyt etenemään. Keskeytys tapahtui toiseksi viimeiseltä eli 21:ltä sijalta. Pakoputki hajotti hänen moottorinsa. Alliot vuorostaan oli tavallaan kisan heikoin kuski. Hävisi tallikaverilleen lähes kaikessa ja pääsi vain Rothengatterin ohi kilpailussa. Pääsi kuitenkin ensimmäistä kertaa urallaan maaliin.

Lotus: Mansell kärsi kolme moottoririkkoa viikonloppuna ja muutenkin oli vaikeuksissa. Tosin kilpailu Lotuksella sujui tavallista paremmin. Mansell tippui kymmenenneksi huonon lähdön myötä mutta oli pisteellä jo kierroksella 42 ohitettuaan de Angeliksen. Tallissa riittää edelleen riitelyä sillä Mansell ei pitänyt blokkailusta ja suhde tallipäällikköön on ennätyshuono. Parhaimmillaan Mansell oli neljäs, mutta autosta hajosi kokonaan kakkosvaihde ja viitosvaihde ja loput vaihteet vaurioituivat. Sen myötä Mansell oli onnellinen pisteestäkin.

Mansellin kiistakumppani de Angelis vuorostaan ajoi myös hyvän kilpailun joskin sen melko pitkälti pilasi Mansellin jatkuva blokkailu ja sittemmin muutenkin hyvissä ajoin aloitettu säästöajelu. Tosin de Angelis kuitenkin hyötyi tästä tempusta sillä hän oli neljäs. Riitelyt Mansellin kanssa olivat kärjistyä kisan jälkeen nyrkkitappeluun.

ATS: Varikon vitsi tallina. Stefan Fober häipyi tallista, Günther Schmidtistä tuli tallipäällikö-asemansa lisäksi myös pääinsinööri ja sähläily huipentui seuraavaan surkuhupaiseen tosiseikkaan. Manfred Winkelhock joutui ajamaan suurimman osan viikonloppua Monacon säädöillä ja myöhemminkin ATS:n siivekkeet olivat varikon korkeimmat asetuksiltaan. Vaikka kaikkein pahimmista asetuksista Schmidt luopui niin ei kaikista.

Winkelhockilta hajosi kuudennen kierroksen jälkeen kytkin ja vain korkeimmat vaihteet kestivät kidutusta. Sen seurauksena oli ihme kyllä tallin ensimmäinen sijoitus kaudella 1984 kasipaikalle. Winkelhock ei ollut kuitenkaan iloinen varikon despootti Schmidtin käytöksestä ja sanoi sen hänelle myös.

Renault ja Derek Warwick: Warwick ajoi melko hyvän lähdön jälkeen sijoilla 4-6 ensimmäisten 14 kierroksen ajan. Myöhemmin taisteli lähinnä Rene Arnoux'n kanssa kunnes auton pohja hajosi. Detroitissa saattaa ajaa niin Andrettin suvun miehet kuin vaikka Jacques Villeneuvekin yhdessä Philippe Streiffin kanssa. Kaikki riippuu Patrick Tambayn toipumisesta.

Arrows: Boutsenille kisa Kanadassa oli taistelua täynnä. Hän taisteli Cecotton, Patresen ja Brundlen kanssa kilpailussa. Myöhemmin Boutsen kuitenkin tipahti kolmanneksitoista saakka kunnes keskeytti. Surer oli aluksi iloinen Cosworthia käyttävällä A6:lla. Ikävä kyllä ohitettuaan kuusi autoa lähdössä ja oltuaan ensimmäisellä kierroksella sijalla 20 Surer ei juuri pärjännyt kisassa ja ajeli joukon loppupäässä. Surer oli 12:sta ja toiseksi viimeinen 13:sta jäljellä olevasta kuljettajasta keskeyttäessään.

Toleman: Ayrton Senna sai uransa parhaan lähtöruudun eli ysipaikan. Johnny Cecotto oli 20:s ja hyvin tyytymätön kaikkeen alustavasti. Senna jatkoi vakuuttavan rauhallisia hyviä otteitaan myös kuivalla kelillä ja oli jo kuudentena kierrosten 15-17 ajan. Sitten Arnoux ohitti hänet ja Senna jäi ajamaan seiskapaikalle. Hänen autostaan alkoivat hajota vaihteet yksi kerrallaan ja lisäksi jarrut vaurioituivat kisan lopulla. Senna kärsi myös niskakivuista ja oli ajaa loppumetreillä ulos radalta kunnon pettämisen takia. Selvisi kuitenkin maaliin saakka. Cecotto ajoi pitkälti edelliskauden Tyrrell-kuljettaja Danny Sullivanin tapaisen kilpailun.

Cecotto otti huonon lähdön, alkoi taistella Boutsenin, Patresen ja Brundlen kanssa, kärsi ensimmäisellä osiolla ulosajon, käänsi 360 astetta ympäri, jatkoi matkaansa ja aloitti toisella puoliskolla kilpailua hurjan loppukirin. Cecotto oli parhaimmillaan ohitusnäytöstensä myötä kisan keskikastin kuningas ja Sennan ollessa vaikeuksissa hän myös ohitti tämän hetkessä.

Valitettavasti jälleen maalissa Senna oli hänen edellä mikä ei ole hyvää mainosta hänelle. Sullivanin ollessa ratissa Senna olisi myös pysynyt takana. Toisin kuin Cecotton. Kisan parhaasta näytösajosta tallikaverinsa ohella Cecotton ysipaikka oli tavallaan hyvin laiha suoritus. Toivottavasti Cecotto pystyy Montrealin kaltaisiin suorituksiin jatkossakin. Ainakin mies alkaa päästä maaliin kisoissa.

Spirt ja Huub Rothengatter: Mauro Baldin sponsorirahojen loputtua ja italialaisen ollessa Le Mansissa toistaiseksi Huub Rothengatter Hollannista ajaa tallissa. Rothengatterin kilpailu meni pilalle rengasrikon, öljyvuodon ja moottorivaurion seurauksena. Moottorivaurion korjaus oli paha ja pitkäkestoinen. 14 kierroksen kuluttua moottori saatiin kuitenkin kuntoon ja loppukisan tuloksena Rothengatter ei saanut sijoitusta. Oli parhaimmillaan 24:s kisassa ohitettuan RAM:n miehet Thackwellin ja Alliotin. Muuten ajeltiin viimeisenä.

Alfa Romeo: Eddie Cheeverin suosikkiratana tunnettu kisapaikka Amerikan ratojen ohella tuotti hänelle 11:sta lähtöruudun. Kisa sujui huippuhyvin. Cheever ohitti Sennan, de Cesariksen, Mansellin, de Angeliksen ja Arnoux'n matkalla kohti pisteitä. Oli parhaimmillaan neljäs kunnes bensa loppui. Patrese oli lähinnä pettymys. Esteli keskikastissa jokaista kuskia kisapäivänä ja vielä osui Brundlen kanssa yhteen. Lopulta sopivasti kilpailu päättyi ulosajoon tämän yrittäessä ohi juurikin Brundlesta. Ja sijoitus olisi silloin ollut 13:sta.

Osella: Hyvä Virallinen Harjoitus piristi edelleen Monacon loistossa paistattelevaa tallia. Ghinzani oli 19:sta siinä. Lähdössä tippui sijalle 23 ja oli 20:s keskeyttäessään. Viime vuoteen verrattuna Osellalla on mahdollisuus saada jopa pisteitä tällä kaudella.

Ligier: Kerrankin hyvä Virallinen Harjoitus toi Andrea de Cesariksella lähtöruuduksi kymppipaikan ja Francois Hesnaultille sijan 13. Kuljettajista de Cesaris oli parhaimillaan seitsemäs, mutta jäi hetken kuluttua kasipaikalle Sennan ohitettua hänet. Sittemmin myös Mansell ja Rosberg ohittivat hänet. Kymppipaikalta de Cesaris meni varikolle ja pian jarrut alkoivat pettää. Keskeytys tapahtui 15:sta sijalta. Hesnault vuorostaan menetti pari sijaa ja oli saamassa 15:sta tilalta kilpailun vasta alkuun keskeyttäessään. Edelleen melko huono kausi Ligierin osalta toistaiseksi.

Ferrari: Hieno viikonloppu aina kilpailuun asti osoittautui jälleen surulliseksi antikliimaksiksi. Michele Alboreto näytti pääsevän jopa Alain Prostin ohi ennen keskeytystään. Moottorivika ei oikeastaan ollut syy keskeytykseen vaan liian alhaiseksi laskeva polttoaineen paineistus jolloin liian laiha seos leikkasi koneen kiinni. Rene Arnoux ei uhkapelillään voittanut mitään. Hän oli parhaimmillaan kolmas kunnes renkaat piti vaihtaa. Taisteli sijoista 6-7 Sennan kanssa välillä häviten ja välillä voittaen. Sittemmin pääsi niin hänestä, de Angeliksesta, Mansellista kuin Warwickistakin ohi vain menettääksen kisan pakoputken hajoamiseen.

Moottori vaurioitui ja sen myötä Arnoux tippui seitsemänneksi ja pian olivat perässä niin Winkelhock kuin Cecottokin yhdessä Sennan kanssa. Lopulta onni hymyili ranskalaiselle. Eddie Cheeverin autosta loppui polttoaine ja kaikki paitsi de Angelis joutuivat ongelmiin tai keskeyttivät ja siten Arnoux pääsi edes viidenneksi.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Nelson Piquet Brabham 70 1.46.23.748
2. Niki Lauda McLaren 70 +2,612
3. Alain Prost McLaren 70 + 1.28,032
4. Elio de Angelis Lotus 69 + 1 kierros
5. Rene Arnoux Ferrari 68 + 2 kierrosta/polttoaine loppui kunniakierroksella
6. Nigel Mansell Lotus 68 + 2 kierrosta
7. Ayrton Senna Toleman 68 + 1 kierros
8. Manfred Winkelhock ATS 68 + 1 kierros
9. Johnny Cecotto Toleman 68 + 1 kierros
10. Martin Brundle Tyrrell 68 + 2 kierrosta
11. Philippe Alliot RAM 65 + 5 kierrosta
12. Eddie Cheever Alfa Romeo 63 + 7 kierrosta/polttoaine loppui

Keskeyttäneet

Marc Surer Arrows kierros 59 moottori

Derek Warwick Renault kierros 57 auton pohja

Huub Rothengatter Spirit kierros 56 Ei ajanut 90 % voittajan kierrosmääristä

Stefan Bellof Tyrrell kierros 52 vetoakseli

Andrea de Cesaris Ligier kierros 40 jarrut

Corrado Fabi Brabham kierros 39 turbon paineet

Thierry Boutsen Arrows kierros 38 moottori

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 37 ulosajo

Keke Rosberg Williams kierros 32 polttoainejärjestelmän sensori

Jacques Laffite Williams kierros 31 turbon paineet

Mike Thackwell RAM kierros 29 turbo ja pakoputki

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 11 vaihteet

Michele Alboreto Ferrari kierros 10 moottori ja polttoaineen alhaiset paineet

Francois Hesnault Ligier kierros 7 turbo

Vetäytyi kilpailusta

Patrick Tambay Renault
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Laitetaan sitten kuljettajien pistetilanne 7/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 32,5 pistettä

2 Niki Lauda 24 pistettä

3 Rene Arnoux 16,5 pistettä

4 Elio de Angelis 15,5 pistettä

5 Derek Warwick 13 pistettä

6 Keke Rosberg 11 pistettä

7= Michele Alboreto 9 pistettä

7= Nelson Piquet 9 pistettä

9 Patrick Tambay 7 pistettä

10= Stefan Bellof 5 pistettä

10= Nigel Mansell 5 pistettä

12 Ayrton Senna 4 pistettä

13= Eddie Cheever 3 pistettä

13= Riccardo Patrese 3 pistettä

15= Martin Brundle 2 pistettä

15= Andrea de Cesaris 2 pistettä

17 Thierry Boutsen 1 piste
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Laitetaan sitten vielä tallien MM-pistetilanne 7/16 osakilpailun jälkeen:

1 McLaren 56,5 pistettä

2 Ferrari 25,5 pistettä

3 Lotus 20,5 pistettä

4 Renault 20 pistettä

5 Williams 11 pistettä

6 Brabham 9 pistettä

7 Tyrrell 7 pistettä

8 Alfa Romeo 6 pistettä

9 Toleman 4 pistettä

10 Ligier 2 pistettä

11 Arrows 1 piste
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Detroitin Grand Prix Detroit (Itä-Yhdysvaltain Grand Prix)

Päivämäärä: 24.6.1984

Radan pituus: 4,120 kilometriä

Kilpailun pituus: 63 kierrosta tai 259,56 kilometriä 2 tunnin sisään. (Ensimmäistä kertaa Detroitin järjestäjillä oli kokonaisvaltainen ja järkevä kierrosmäärä kilpailulle.)

Sää: Lämmin ja aurinkoinen

Yleisöä: Korkeintaan 100 000 katsojaa. (Järjestäjien ja poliisin mukaan koko rata oli täynnä katsojia. Kaikkiaan radalla oli kilpailupäivänä noin 80 000 katsojaa ja niistä 75 000 olivat tavallisia katsojia ja loput 5000 eliittiklubilaisia. 100 000 katsojan määrä oli todennäköisesti koko viikonlopun katsojamäärä.)

Grand Prix-sirkuksen erikoisin, automaailman ja Fordin pääkaupungiksi itseään kutsuvan Detroitin keskustan katuratakilpailu ehkä sopii Detroitille, mutta ei ajajille. Heille se on painajainen. Rata on kolmen ja puolen metrin pituisin, 75 senttiä korkein ja 4 tonnia painavin betonimöhkälein kaupungin Renessanssikeskukseen rajattu rata joka ei tunnu muistuttavan perinteisiä GP-ajoja millään tavalla. Rata sopisikin pelkän mielikuvan perusteella paremmin ehkä Pace Carien näytösajoon. Todellisuudessa Detroit on omanlaisensa ilmiö f1-ratana.

Kuvaavaa on myös radan syntyhistoria.

1981 kesäkuussa Motor Cityn puuhamiehet lopullisesti muuttivat puheet todeksi ja alkoivat tuoda uutta eloa kaupungin keskustan kuihtuvaan elämään Grand Prixin muodossa. Kuvaavaa on, että Motor Cityn miehet maksoivat 20 miljoonaa markkaa kilpailusta.

Summa on edellisen 2 vuoden tapaan pysytellyt samoissa lukemissa. Kilpailusta tuli nopeimmin rakennettu rata koskaan. Vain vajaassa vuodessa rata rakennettiin ja kilpailusta piti tulla varsin mielenkiintoinen. Kaudella 1982 koko kilpailua uhkasi kuitenkin katastrofi. Kaudelle 1983 melkein koko organisaatiota oli uudistettu rankalla kädellä ja ainakin kaikki oli nyt rakennettu valmiiksi jo hyvissä ajoin. Viimeiset ongelmasaumatkin radasta saatiin 10 päivää ennen kauden 1983 kilpailua valmiiksi mikä oli edistystä kauteen 1982 verrattuna.

Ainoa mainittavakin kriisi kauden 1983 kilpailuun oli kiista välitankkauksesta radalla. Sen poistuttua ei järjestäjillä ole ollut juuri valittamista. Kaudeksi 1984 kaikki oli hintaselvittelyjen jälkeen hyvin ja Detroitiin f1-väki palasi hyvin tuntein. Järjestäjät ovat alustavasti sopineet allekirjoittamista vailla olevan kolmen vuoden sopimuksen kausille 1985-1987.

Kuljettajille rata on kuitenkin ollut viimeisen 2 vuoden ajan tyly kilpailullisesti ja on sitä muutenkin edelleen. Rata oli kaudella 1982 tietyllä tapaa kuin kaatopaikka ja huomautettavaa tuli runsaasti. Kuljettajat kutsuivat rataa Betonikanjoniksi. Sen pinta tuhosi renkaita ja rata ei kunnolla puhdistunut ennen kuin renkaat tuhoutuessaan jättivät omaa kumiaan radan pintaan.

Pitoa radalla oli tavallistakin katurataa vähemmän. Ajajia ärsytti myös mutkasta mutkaan ajaminen jossa ei saanut minkäänlaista rytmiä päälle. Tämä näkökulma ei yrityksistä huolimatta ole paljonkaan parantunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Turbokuljettajille alhaisilla kierroksilla aiheutti jopa autojen hetkittäistä sammumista eräissä kohdissa ja muutenkin kaasutusviive oli ongelma radalla. Vuosiin 1982-1983 verrattuna kaasutusviive on jo poistunut. F1-piireissä ollaankin puhuttu Cosworthin joutsenlaulusta. Tänä vuonna se todennäköisesti tulikin Martin Brundlen toimesta. Etenkin kun turbot muutoin ovat vain liian ylivoimaisia. Cosworthin miehet Martin Brundle ja Stefan Bellof pystyivät reilulla pelillä taistelemaan jopa kilpailun voitosta tällä kaudella.

Cosworthia käyttäneitä kuljettajia poislukien muut kuljettajat eivät siis pitäneet edelleenkään radasta. Joillakin radan harvoilla suorilla rata oli erittäin pomppuinen ja ainoana hyvänä puolena oli kumiosan kertyminen parhaiten juurikin pääsuoran ja takasuoran väliselle alueelle. Sekin oli kuitenkin Monacoon ja Long Beachin verrattaessa liian vähäistä.

Detroitin radalla rengaskulutus yhdessä jarrujen vastaavan kulumisen suhteen hakee vertaistaan. Sen saivat karvaasti kokea Michelinin Pehmeän ja Keskikovan renkaan miehet tämän kauden kilpailuissa. Samoin myös Pirellin miehet olivat vaikeuksissa. Goodyearin AA, A tai B-renkailla ajava kuljettaja oli Detroitissa 1984 Michelinin Kovan seoksen käyttäjien kanssa parhaassa asemassa voitosta puhuttaessa.

Harmittavasti Detroitissa 1984 ei nähty radan ehdottomasti parasta miestä eli John Watsonia. Belfastin Tiikeriä on kovasti kaivattu radalle. Watson oli kausien 1982-1983 Detroitin kilpailuissa ehdoton ennakkosuosikki. Kauden 1982 kilpailussa hän nolasi Alain Prostin ja muut ohitusten vaikeuksista valittaneet kuljettajat täysin ohittamalla 12 kuskia reilusti ajamalla kilpailun aikana ja nousemalla viiden keskeytyksen ansiosta yhteensä 17:sta ruudusta kilpailun voittoon. Kauden 1983 Detroitin kilpailussa Watson nousi ruudusta 21 ajamalla aina kolmanneksi saakka. Voitto jäi saamatta lähinnä kierrosten loppuessa kesken.

Ennen kilpailua kaudella 1984 monet ajajat pelkäsivät jälleen Betonikanjonia. Ennustus oli ajajien keskuudessa yksimielinen siitä, että romua tulisi. Ja sitä riitti. Kauden 1984 kilpailussa vain kuusi autoa 26:stä selvisi maaliin. 20 autoa jätti siis pelin kesken.

Neljän kilometrin lenkkiä kiertävällä radalla on vielä kauden 1984 pikaisten uudistusten jälkeen 18 kunnollista mutkaa joista puolet ovat 90 asteen katujen risteysmutkia ja loput mutkat ovat osin ahtaita, leveitä ja lopulta on yksi 180 asteen mutka mikä on radan vaikein mutka. Uusi mutka on käytännössä hieman tiukennettu varikon shikaani josta on käytännössä tullut tuplamutka ja jossa on myös levennetty varikon sisäänmenoa.

90 asteen mutkat ovat tiukkoja ja vaikeita kääntää sisään. Detroitissa ei radan erittäin pahan ahtauden takia voi yrittää ohituksia ulosjarrutuksen kautta toisin kuin Monacossa. Belfastin Tiikerin paikan radan rattisankarina otti haltuunsa miehen lailla Pikku-Tiikeri eli Martin Brundle kisan ohittelijana.:thumbup:

Ahtaat mutkat sijaitsevat radan alkupäässä ja leveimmät mutkat keskivaiheilla. Radan erikoisuuksiin kuuluu Goodyear-tunneli mikä on Monacon ohella ainoa tunneli f1-radoilla ja sitten 30-luvun Monacon radalla on myös kohta jossa pitää ylittää rautatiekiskot.

Kausien 1982-1983 uudistusten jälkeen Detroitin radan profiili on jonkin verran nopeutunut ja hyvä niin.

Lisäksi varikkosuoraa on jälleen pidennetty ja levennetty. Myös varikon sisääntuloa on helpotettu kahdesta viime vuodesta. Rata kuluttaa näillä näkymin kahden edellisen kauden kilpailun poikkeuksellisen paljon renkaita ja jarruja, mutta polttoainetta kuluu ilmeisesti arvioitua vähemmän mikä saattaa säästää polttoainetta kisan aikana.

Radalla ei ole kovin kunnollisia suoria. Detroitin kaupungintalon suoralla eli Congress Streetin takasuoralla ja Detroitjoen suoralla eli Larned Streetin suoralla vauhdit nousevat 220-260 kilometrin tuntinopeuksiin. Yli 260 kilometrin nopeuksiin radalla ei ylletä ilman seinäänajoa. Yleisesti ottaen Detroitin rata ei ole kovin nopea. Yleisesti käytössä olevat tiet ja asvaltin pidottomuus aiheuttaa usein vaikeasti saavutettavaa nopeutta. Radalla on myös kolme huomioitavaa kohtaa joissa pitää olla tarkkana. Radan ensimmäisen mutkan jälkeen tullaan Altwater Streetin lyhyelle suoralle. Suoralla voi voittaa paljon tai hävitä paljon erityisesti aika-ajonopeudella ajettaessa.

Hidas ja syherö suora voi vaikuttaa mutkan jälkeen oikein kaasuttavan kuljettajan aikaan jopa sekunnin verran. Jarrutus toiseen mutkaan ja siitä avautuvalle St. Antoinen yhtä lyhyelle ja pomppuja täynnä olevalle suoralle on yhtä tuskainen. Sen jälkeen auto on jatkuvassa liikkeessä monen syherön mutkan ajan.

Seuraava tärkeä paikka on Beaubienin 90 asteen mutkat. Larned Streetin suora on radan tärkein paikka nopeuksien saamiseksi Congress Streetin suoran ohella. Beaubienin 90 asteen mutkat ratkaisevat kierroksen pilalle menon tai huippuajan saannin. Beaubienin tiukat 90 asteet vaativat tiukkaa jarrutusta ja oikein ajoitettua vaihtamista. Muuten betoniseinä on matkan päätepiste. Jos ulostulo on hyvä niin nopeutta riittää. Jos taas ei niin vauhtia ei tule tarpeeksi ennen seuraavia mutkia. Radan viimeinen ja tärkein paikka on Larned Tunnelin ja Woodward Avenuen mutkien ja Jefferson Avenuen suoran jälkeinen Washington Boulevardin mutka.

Jos edelliset mutkat onnistui ajamaan läpi 2-3 vaihteella ja nopeuttamaan neloselle suoralla niin Washington Boulevardin mutka repii niskalihakset ja pistää silmämunat kiertoon päässä. Niin kovat ovat G-voimat pomppujen takia. Ainoa tapa selvitä tästä mutkasta kunnialla on pudottaa nopeasti vaihdetta neloselta ykköselle ja toivoa parasta.

Paras lääke vaivaan olisi tietenkin pitkälle välitetty ykkösvaihde ja lyhyet kakkos ja kolmosvaihteet. Kaasutus kun mutkan ulostulossa on pidettävä terävänä ja auton ollessa hitaimillaan kaasun on pelattava. Kierroslukujen on oltava moottorissa myös korkealla. Muussa tapauksessa auto joko luisuu seinään tai sammuu viiveen takia paikalleen. Erityisesti kaudella 1982 kisan harjoituksissa turboautoja jopa sammui radalle tähän mutkaan sen viiveen takia. Kyseinen mutka on Loewsin jälkeen sarjan toiseksi tai kolmanneksi hitain ja mahdollisesti jopa hitain. Etenkin sen ahtauden takia. Kun tämä painajaismainen mutka on ohi niin sen jälkeen rata jopa helpottuu hieman. Ainoa todella vaikea paikka on hieman nopeutunut radan varikon tuplashikaani. Senkin selviää kunnialla läpi verrattuna muuhun rataan.

Keskinopeus on Virallisissa Harjoituksissa edelleen marginaalisesti Monacoakin hitaampaa ja se syö radan mainetta katsojien silmissä. Järjestelytoimikunnan maine ainakin kaikkiaan parantui viimeiseen kahteen kauteen verrattuna ja se oli hyvä asia. Kaudella 1984 Detroitin järjestäjät eivät vaihtaneet formuloita Indycariin.

Amerikan Monacosta monet ovat odottaneet Yhdysvaltain seuraavaa GP-ajojen lippulaivaa. Detroitin areena näyttäisi pysyvän tulevina vuosina kalenterissa kaikesta vastustuksestakin huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Yhdysvalloissa pidettiin kaudella 1984 lopulta vain kaksi osakilpailua sillä Meadowlands peruuntui lopullisesti yhdessä vieläkin toiveita kisan pitämisestä pitäneen Unkarin Grand Prixin kanssa. Samaan aikaan aloitettiin ensimmäiset puheet Roomassa pidettävästä Euroopan Grand Prixistä ja hylättiin lopullisesti Pariisin katuratahanke.

Koska molemmat Yhdysvaltain kilpailut pidettiin enemmän tai vähemmän lähellä toisiaan niin virallisiin kirjoihin tuli tässä suhteessa jonkin verran sekaannusta. Detroitin kisaa kutsuttin Itä-Yhdysvaltain Grand Prixiksi, Detroitin Grand Prixiksi tai pelkäksi Yhdysvaltain Grand Prixiksi. Dallasin Grand Prixiä ryhdyttiin kutsumaan Keski-Yhdysvaltain Grand Prixiksi, Dallasin Grand Prixiksi tai myös pelkäksi Yhdysvaltain Grand Prixiksi. Lopulta useimmissa lähteissä kisaa ryhdyttiin nimittämään kisakaupungin mukaisesti eli Detroitin Grand Prixiksi ja Dallasin Grand Prixiksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Detroitin Grand Prixistä eivät pitäneet tallit eikä kuljettajat, mutta Bernie Ecclestone, Jean-Marie Balestre ja järjestäjät pitivät siitä yhdessä fanien kanssa. Siten Detroitissa aiottiin jatkaa ajamista. Tiukat ja terävät mutkat verottivat autoja ja vaativat kestävyyttä ja tarkkaavaisuutta. Nelson Piquetin yllätysvoitto vaikutti uusiutuvan, mutta toisaalta vauhti ei Detroitin radalla ollut kaikki kaikessa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Teo Fabi palasi Detroitin kilpailua varten Brabhamin rattiin, mutta hän oli tyytymätön. Fabille jatkuvat Atlantin ylitykset alkoivat ottaa voimille. Hirvittävä väsymys näkyi testiviikoilla ja aina ajamisessa muutenkin. IndyCarin ja F1:n ajaminen yhtä aikaa ei koskaan ole ollut helppoa ja niin ei ollut silloinkaan. Fabi laski ylittäneensä Atlantin tai jonkun muun valtameren kilpailukauden aikana ennen Detroitin kilpailua 12 kertaa. Näistä 10 olivat Euroopan kilpailuihin suuntautuneita lentoja ja vain yksi lento oli ollut Riosta Kyalamiin. Ja yksi tietenkin Kyalamista Zolderiin. Fabi halusi kuitenkin kunnioittaa sopimustaan Dick Forsythen kanssa ja antaa veljelleen Corrado Fabille myös ajoaikaa.

Fabin mielestä hän ei ollut molempiin luokkiin sopimuksensa edellyttämässä kunnossa jos hän haaskasi aina lentojen jälkeen ensimmäisen Vapaan Harjoituksen silkkaan palautumiseen tai ajoi perjantain Virallisissa Harjoituksissa sijoilla ynnä muut. Toisinaan myös lauantainkin Vapaissa Harjoituksissa Fabi ajeli viimeisten joukossa lähinnä silkasta väsymyksestä johtuen. Sama toistui myös IndyCarin puolella. Vaikka Fabi kehui runsain sanoin amerikkalaista moottoriurheiluyleisöä lausunnoissaan ja muutenkin niin hänen mielestään hänen piti tehdä pian päätös siitä, että kumpaa moottoriurheiluluokkaa hän haluaa ajaa.

Vuosi 1983 oli hyvin menestyksekäs IndyCarissa ja se oli päättynyt lähes sarjan mestaruuteen. Toisaalta Fabi kuitenkin surumielisesti totesi, että mikäli Brabhamin pyyntö tulla kakkoskuljettajaksi Riccardo Patresen paikalle kaudeksi 1984 olisi tullut aiemmin ennen Dick Forsythen tarjousta niin hän olisi valinnut silti mieluummin Formula 1:n kuin IndyCarin. Joka tapauksessa Fabi totesi, että mikäli hän kunnioittaa sopimusta loppuun asti niin kausi 1984 olisi silti ollut hänen viimeisensä IndyCarissa. Kaudesta 1985 eteenpäin hän halusi ajaa Formula 1:ssä. Ja täydellä panoksella Brabhamilla. Päätöstään valita F1 mahdollisesti IndyCarin sijaan hän perusteli myös perhesyistä.

Teolla kun oli puolivuotias poika, vaimo, työpaikka ja omat vanhemmat Italiassa. IndyCariin siirtyminen täysipäiväisesti olisi tarkoittanut käytännössä Yhdysvaltoihin tai Kanadaan muuttamista ja siinäkin olisi ollut omat haasteensa. Brabhamin täysipäiväisyydestä puhuttaessa Bernie Ecclestone ei valitettavasti vielä voinut luvata Teolle paikkaa, mutta sopimuksen purkaminen Forsythen kanssa saattaisi kuitenkin helpottaa asioita. Siinä vaiheessa Corrado Fabilla oli vielä 5 kisaa ajamatta korvaavista ajoista ja edelleenkin totiset näytöt olivat vieläkin antamatta.

Toisaalta veljekset luottivat vahvasti ja uskoivat omiin kykyihinsä vaikka Italian lehdistö tai muu maailma ei heihin olisikaan uskonut. Lisäksi testeissä Corradon ajat olivat edelleen noteerattavia kuivan kelin ajoissa ja yleensä sadetesteissä jopa vaikuttavan hyviä Teon vastaavaan tasoon verrattuna.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Jos Brabhamilla oli suhteellisen hyvä yhteisymmärrys testikuljettajansa ajattamisesta niin Tyrrelillä ja Danny Sullivanilla ei tuntunut olevan luottoa. Sullivan oli ilmoittanut olevansa käytettävissä Detroitiin kolmannen auton kuljettajaksi koska IndyCar ei mennyt päällekäin ja hän olisi tarvinnut ajoaikaa. Mikäli kisapaikkaa ei järjestyisi niin Sullivan olisi silti halunnut ajaa testiä Englannissa hänen sopimuksensa edellyttämään toiseen osakilpailuun eli Hockenheimiin mennessä. Valitettavasti Ken Tyrrell ei suostunut tähän vaan edelleen epäröi antaa Sullivanille mahdollisuutta ajamiseen.

Sullivan oli alkanut muutenkin turhautua herra Tyrrellin oikkuihin ja IndyCar oli alkanut entistäkin enemmän tuntua Sullivanille muutenkin paremmalta paikalta. Toisaalta Sullivan oli turhautunut myös Montrealin viime hetken kisapaikan peruuntumisesta eikä oikein tuntunut kovinkaan järkevältä olla sitoutunut talliin jonka autoa hän oli viimeksi ajanut testeissä talvikaudella Rio de Janeirossa ja kisatilanteessa lokakuussa 1983 Kyalamissa. Toisaalta Sullivan vielä halusi uskoa ja luottaa siihen, että mahdollinen jatko f1:ssä olisi joskus mahdollista. Tosin Sullivan oli jo hiljaa mielessään päättänyt, että vuosi 1985 olisi viimeinen tilaisuus palata lajiin. Muussa tapauksessa hänen f1-uransa olisi ohi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Spiritillä oli melkoisen mielenkiintoinen ongelma edessään juuri ennen Detroitia. Tallin ainoa moottori oli vaurioitunut kroonisen sytytysvian takia Montrealissa eikä sillä ollut enää varaa ostaa uutta moottoria hetkeen. Kun varat sitten järjestyivät niin Brian Hart ilmoitti, että hänellä ei ole moottoreita enää annettavaksi. Kaikki moottorit menivät Tolemanille ja RAM:lle.

Lisäksi tehdas oli ylityöllistetty Tolemanin haluaman viidennen polven turbomoottorin takia joten moottreita ei tehtaalta enää tullut. Siten Spiritillä tehtiin hyvin pikainen päätös jossa vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Joko ajetaan Detroitissa tai sitten ei. Säästöjen kannalta olisi ollut järkevää jättää ajamatta, mutta Huub Rothengatterin eli ajajan mielipide ratkaisi.

Hänellä oli rahaa ja sitä myös käytettiin. Rothengatterin rahoja käytettiin moottorin ostamiseen ja lainaamiseen. Tässä tapauksessa Spirit-talli osti yhden Cosworthin DFV-moottorin käyttöönsä markkinoilta ja toinen vuokrattiin lainaan. Spiritillä tehtiin myös työkaluostoja Rothengatterin rahoilla ja talli muokkasi hyvin äkkiä 101C-autonsa takaisin lähemmäksi 101-automallia ja asensi siihen Cosworthin moottorin. Idea Cosworthin käytöstä autossa ei ollut aivan täysin uusi.

Spiritin alkukauteen 1984 oli kuulunut ajattaa kahta autoa kilpailuissa jonkin aikaa vielä senkin jälkeen kun Emerson Fittipaldi oli päättänyt palata kilpa-autoilun pariin Yhdysvalloissa ja Fulvio Ballabion jättisponsorivarat olivat jääneet saamatta. Yksi autoista olisi käyttänyt Hartia ja toinen olisi ollut vapaastihengittävää Cosworthia käyttänyt auto. Cosworthin moottorilla varustettu auto olisi ollut myös yksinkertainen ostoauto. Oikeastaan kuka tahansa kuljettaja jolta vain löytyisi superlisenssi ja tarpeeksi rahaa olisi kyennyt ajamaan tallin toista autoa.

Valitettavasti tallin taloustilanne heikkeni nopeasti jo ennen kauden alkua ja lopulta päädyttiin yhden auton ratkaisuun. Tosin Spiritillä oli kuitenkin tarpeeksi henkilöstöä ja työkaluja tehdä vara-auton monokokista tarvittaessa nopeasti toinen auto kisakäyttöön. Harmittavasti tallilla ei kuitenkaan ollut ilman riittäviä varoja halua ottaa riskiä toisen kuljettajan ottamisesta talliin. Poislukien valtavaa sponsorirahavirtaa tietenkin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Kuljettajamarkkinoilla Mauro Baldi etsi edelleen käyttökelpoisia sponsoreita ympäri Eurooppaa. Italian sponsorit olivat halukkaimpia häntä tukemaan, mutta myös muitakin sponsoreita oli Baldin tukemiseen ollut tarjolla. Baldin erikoisimpia sponsoreita varmasti kaudella 1984 olivat Australian ja Uuden-Seelannin Matkailutoimistot.:D Baldi oli monen eri tallin talousmanagerin mielestä yksi varikon kovimpia sponsorien puhemiehiä ja kilpa-autoilun lopettamisen jälkeen eräässä vaiheessa Baldi oli itsekin myöntynyt ajatukseen ryhtyä sponsorien PR-mieheksi.

Tai jonkun lupaavan nuoren italialaisen f1-kuljettajan taloudelliseksi avustajaksi. Alfa Romeon Paolo Pavanello oli edelleen jossain määrin häntä tukenut vaikkakin ei siltikään pitänyt häntä tallissaan kaudella 1984. Baldi oli muutenkin loppupelissä 1984 paljon vapautuneempi kuin Arrowsilla 1982 tai Alfa Romeolla 1983. Detroitin kisan aikaan Baldi oli kuitenkin lähinnä matkamiehen asemassa ilman rahaa. Ja ilman rahaa ei Spiritillä ollut varaa antaa edes mahdollisuuttakaan Baldille toisessa autossa. Hän kuitenkin piti itsensä jatkuvasti yhteydessä talliin ja talli halusi häntä edelleen ajattaa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Le Mansin jälkeen myös Jonathan Palmer palasi takaisin RAM:lle mikä tarkoitti Mike Thackwellin palaamista takaisin F2:siin ja samalla myös Williamsin testikuljettajan asemaan. Thackwell ei edelleenkään tuntunut saavan paljonkaan ajoaikaa tallissaan, mutta toisaalta Frank Williams lupasi Thackwellille täydellisen sopimuksen kunnioittamisen sijaan tarvittaessa antaa vapaat kädet mennä mihin tahansa talliin mikäli vain erikseen miehelle olisi ollut kysyntää.

Ken Tyrrellin ohella muutama muukin talli oli valmis ottamaan Thackwellin palvelukset harkintaansa. Thackwell oli kuitenkin onnistunut olemaan 4 vuodenkin poissaolon jälkeen silti tallikaveriaan nopeampi ja kyvyt eivät olleet ainakaan kadonneet minnekään.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Seuraava jännitys oli ollut Mario Andrettin mahdollinen paluu Renaultin rattiin. Kun Renault vihdoin ja viimein tuntui suostuvan Andrettin vaatimaan 50 000 dollarin maksuun niin Andretti olisi halunnut välittömästi testata autoa ennen kisaa. Tall ei kommunikaatiovaikeuksien vuoksi päässyt tavoittamaan Andrettia ja siitäkin seurasi väärinkäsityksiä. Lopulta IndyCarissa ei suostuttu Andrettin vierailuun f1:n puolella ja lisäksi myös FISA oli hyvin vastahakoinen antamaan tarvittavaa superlisenssiä nuorelle Michael Andrettille. Puhumattakaan sitten Jeff Andrettista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Samanlaisesta vaikeudesta kärsi myös Jacques Villeneuve jonka kanssa Jean Sage oli puhunut Montrealin viikonloppuna. Villeneuve oli halunnut itsekin testata kunnolla autoa ennen Detroitin osakilpailua ja siihen ei Sage ollut kunnolla suostunut. Ja vaikka testauksesta oltiin päästy sopimukseen niin Villeneuve halusi 25 000 dollaria palkkaa ajostaan yhden kisan ajan. Sage sanoi miettivänsä asiaa ja ilmoittavansa vastauksen heti puhuttuaan Gerard Larroussen kanssa asiasta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15072
Oikeastaan varsin viime hetkellä ennen Detroitin kilpailua Patrick Tambay oli vakuuttanut olevansa kunnossa Detroitin kilpailun ajamiseen. Tuolloin Monacon loukkaantumisesta oli kulunut lähes kolme viikkoa. Se tarkoitti loppua niin Andrettien suvun miesten mahdollisille ajoille kuin Jacques Villeneuvenkin ajoille. Vain hetkeä ennen Tambayn puhelua tallin johtomiehille radalla oli Villeneuve puhunut kolme tuntia puhelimessa niin Jean Sagen kuin Gerard Larroussen kanssa asioista.

Toisin kuin Andrettien tapauksessa niin Renault ei halunnut maksaa Villeneuvelle penniäkään yhden kisan ajoista. Siitä taas ei Villeneuve ollut pitänyt ja Villeneuven unelma-ajo näytti kariutuvan siihen. Etenkin kun talli ei suostunut edes Villeneuven haluamaan minimipalkkioon yhden kisan ajosta eli 10 000 dollariin. Renault olisi todennäköisesti ajattanut jatkossakin vain yhtä autoa tai katsonut Andrettin tilanteen loppuun asti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Mario Andretti oli lopulta oikeastaan varsin helpottunut.

Katsomosta kun olisi ollut helppo seurata poikiensa ajoa ja lisäksi Mario Andretti ei tuntenut olevansa yksiselitteisen riittävän innostunut ajamaan yhtä kisaa 2 vuoden tauon jälkeen. Viimeksi hän oli ajanut Ferrarilla Las Vegasissa 1982 ja sanonut tavallaan lopulliset hyvästit f1:lle jo 1983 talvikaudella koska Enzo Ferrari ei suostunut antamaan hänelle kisakuljettajan paikkaa hänelle tallista hänen haluamillaan summilla.

Mahdolliseen poikiensa ajamiseen korvaavana kuljettajina Detroitissa ei Mario uskonut tai halunnut antaa heidän riskeerata itseään. Jacques Villeneuven osalta puhuttaessa hän oli oikeastaan helpottunut kun Tambayn palautuminen kuntoon oli tullut jo riittävän nopeasti. Ja toisin kuin Andrettin niin Villeneuven osalta f1 oli jo katsottu ja koettu tarina.
 
Ylös