Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

Detroitin perjantaina ajetuissa ensimmäisissä Virallisissa Harjoituksissa ylivoimaisesti kovinta aikaa piti hallussaan Lotuksen Nigel Mansell. Vain Niki Lauda tuntui pääsevän samaan vauhtiin hänen kanssaan. Laudan aika kuitenkin hylättiin 2,5 millimetriä liian leveän takasiivekkeen vuoksi. Varsinaisesti aikaa ei ehkä olisi hylätty ilman Ron Dennisin inttämistä tuomariston kanssa joka hylkäsi Laudan ajan ja syytti Dennisiä valehtelusta tuomaristolle ja sen toimivallan kyseenalaistamisesta. Valehtelu perustui Dennisin väittämään siitä, että lämpölaajennus olisi aihettanut takasiivekkeen leventymisen.

Laudan aika olisi oikeuttanut hänet toiseen sijaan ja se oli 1.45.238 kun taas Mansellin alustava paalupaikka-aika oli 1.45.130. Varsinaisesti toisen sijan saikin alustavasti haltuunsa ajallaan 1.45.407 Nelson Piquet ja niin kovan ajan Piquet ajoi oikeastaan varsin loppumetreillä sessiota. Alain Prost oli kolmas ajalla 1.45.717 ja neljänneksi itsensä ajoi Patrick Tambay ajalla 1.46.426 ja viidenneksi itsensä ajoi lähtöruudukossa alustavasti Rene Arnoux ajalla 1.46.805 ja kuudenneksi pääsi Andrea de Cesaris ajalla 1.46.834. Seitsemänneksi Detroitin radalla ajoi ajalla 1.47.188 Ayrton Senna. Senna ajoi aikansa Tolemanin ainoalla viidennen polven turbomoottorin prototyypillä joka oli lennätetty Detroitiin Englannista. Manfred Winkelhock oli kahdeksas ajalla 1.47.303 ja Elio de Angelis oli yhdeksäs ajalla 1.47.316 ja kymmenes oli ajalla 1.47.341 Derek Warwick ja 11:sta oli ajalla 1.47.347 Eddie Cheever.

Eroa jäi vain kuusi tuhannesosaa. 12:sta ajalla 1.47.610 oli Jacques Laffite ja 13:sta oli ajalla 1.47.719 Michele Alboreto ja 14:sta oli ajalla 1.47.866 Thierry Boutsen ja 15:sta oli ajalla 1.47.919 Keke Rosberg. Keke oli suoritukseensa kaikkea muuta kuin tyytyväinen. 16:sta oli Riccardo Patrese ajalla 1.47.974 ja Stefan Bellof ajalla 1.48.177 oli 17:sta ja 18:sta oli ajalla 1.48.966 Martin Brundle. 19:sta ajalla 1.49.141 oli Piercarlo Ghinzani ja 20:s ajalla 1.49.644 oli Johnny Cecotto neljännen polven normaalilla Tolemanin käytössä olleella turbomoottorilla.

21:s oli Francois Hesnault ajalla 1.49.697 ja 22:s oli ajalla 1.51.013 Philippe Alliot ja 23:s oli ajalla 1.51.165 Teo Fabi. 24:s oli Jonathan Palmer ajalla 1.51.493 ja Cosworthin moottorilla ajanut Huub Rothengatter oli 25:s ajalla 1.53.625. Marc Surer vaikutti saavan kolariensa ja moottorivaurionsa seurauksena ajan 6.22.502, mutta tuli mieluummin varikolle kuin ajoi nöyryyttävän kierroksensa loppuun.

Surer ja Lauda olivat siis ilman aikaa ja vaikka Lauda olisikin näennäisesti pudonnut niin Laudalla olisi ollut sääntöjen mukaan enemmän kierroksia kuin Surerilla siinä vaiheessa kilpailua mikäli yllättävä sade tai tuomaristo olisi niin päättänyt. Hylätyn ajan lisäksi kun Laudalla oli muitakin aikakierroksia tarpeen mukaan riittävää kilpailunopeutta todistamaan.

 

[CCMK]

Lauantaina Detroitin kadulla nähtiin Virallisessa Harjoituksessa melkoista menoa jälleen kerran. Viikonlopun aikana Andrea de Cesaris oli romuttanut autonsa neljä kertaa ja tallikaveri Francois Hesnault vain kerran vertailun vuoksi. Lisäksi Thierry Boutsen ja Teo Fabi olivat kolaroineet ja Ayrton Senna ja Johnny Cecotto myös kerran mieheen.

Virallisessa Harjoituksessa Nigel Mansellin unelma ensimmäisestä uran paalupaikasta näytti toteutuneen. Aika oli jo 1.42.172 ja sen piti olla lyömätön. Valitettavasti aivan Virallisen Harjoituksen loppumetreillä ensin Nelson Piquet ajoi sylinterit rikkovan ajan 1.40.980 pöytään ja sylinteri hajosikin Piquetin autosta kierroksen loppupuolella vain muutama mutka ennen maalia. Piquet uhosi voimansa tunnossa, että sylinterin hajoaminen puristi hänen ajastaan sekunnin pois eli se olisi mennyt alle 1.40:n hänen mukaansa. Mene ja tiedä sitten tuosta.

Mansellin eturivin haaveet lopetti myös Alain Prost ajamalla ajan 1.41.640. Prostin aika oli hieman alle 7 kymmenystä Piquetin aikaa hitaampi ja tämä nosti odotuksia kisaan. Brabhamin ja muiden kuin McLarenin fanien osalta. Mansell oli pettymyksestään huolimatta silti kolmas. Michele Alboreto taikoi jälleen jostakin vauhtia alleen ja oli neljäs ajalla 1.42.246 ja Elio de Angelis oli viides ajalla 1.42.434. Kuudes oli Derek Warwick ajalla 1.42.637 ja seitsemäs oli näennäisen sensaatiomaisesti Ayrton Senna ajalla 1.42.651. Senna yksinkertaisesti oli käyttänyt suurimman osan Virallista Harjoitusta neljännen polven tavallista turbomoottoria ja käyttänyt tallin ainoaa viidennen polven turbomootorin prototyyppiä vain ratkaisevaa aikakierrosta varten.

Prototyypin käyttö Sennan yksinoikeudella oli herättänyt Johnny Cecotton ja hänen kisainsinöörinsä Barney Drew-Smythen kritiikin ja Cecotton muukin varikkomiehistö alkoi protestoida Sennan suosimisesta enemmän rahaa talliin tuoneen Cecotton kustannuksella. Talli tuntui alkavan näennäisen harmonian osalta pikkuhiljaa ajautua kahteen eri leiriin. Cecottolla vaikeuksia muutenkin tuntui riittävän. Niistä lisää pian. Eddie Cheever oli juuri ja juuri kahdeksas ajalla 1.43.065 ja Patrick Tambay oli yhdeksäs ajalla 1.43.289 ja kärkikymmenikön täydensi tällä kertaa hyväksytyllä takasiivekkeellä ajanut Niki Lauda ajalla 1.43.484.

Varsinainen sensaatio omalla tavallaan oli 11:sta lähtöruudun itselleen varsin vaikealla radalla muutenkin ajanut Martin Brundle. Tyrrellin 012 oli kuin luotu Detroitin tapaiselle radalle. Aika Brundlella oli 1.43.754 ja Andrea de Cesaris oli 12:sta ajalla 1.43.998. Thierry Boutsen oli 13:sta ajalla 1.44.063 ja Manfred Winkelhock oli 14:sta ajalla 1.44.228. Rene Arnoux ajoi suorastaan järkyttävän heikon suorituksen Ferrarilla olemalla 15:sta ajalla 1.44.748. 16:sta oli jopa kymppipaikkaan kiinnityksessä ollut ja tallikaveriaan kaikilla sektoreilla nopeammin ajanut Stefan Bellof. Valitettavasti Bellof ei ollut noudattanut Ken Tyrrellin neuvoja hidastamisesta.

Erityisesti radan viimeinen varikon lähellä oleva nopea shikaani oli ollut Bellofin akilleen kantapää. Bellof oli osunut siihen ennenkin ja yrittäen edelleenkin väkisin puskea itseään mutkasta läpi hän romutti autonsa siinä ja ontui maaliviivan yli rikkoutuneella autollaan. Ajaksi tuli ratkaisevan kierroksen ja Bellofin haluaman ajan 1.43.4 sijaan 1.44.940 ja mikäli maaliviiva olisi ollut kauempana niin aika olisi ollut monin verroin huonompi. Etenkin kun Bellof oli tehnyt nopean aikansa varsin viime hetkellä ja aiemmat ajat olivat olleet sessiossa melko lailla 20:n huonommalla puolella ja jopa karsintarajalla ennen ratkaisevaa yritystä.

Ken Tyrrell piti kuljettajalleen myöhemmin puhuttelun ja yritti saada tämän tajuamaan järkeä. Tyrrellin mukaan Bellof sai ajaa niin kovaa kuin halusi radan muissa mutkissa, mutta viimeisessä nopeassa shikaanissa Tyrrell pyysi tätä vaihtamaan vaikka ykkösvaihteelle kunhan saksalainen ei vain ajaisi autoa seinään. Tyrrell käski Bellofin ottaa malliaan tallikaveristaan joka ei yleensä romuttanut autojaan. Bellof tuntui kuulevan puolella korvalla tallipäällikköään ja hän kävi muutenkin kovilla kierroksilla kolarin jälkeen ja yllättävän usein yleensäkin aina kolarien tai ajotapansa arvostelun jälkeen. Johnny Cecotto oli vuorostaan 17:sta ajalla 1.45.231.

Cecotto oli ajanut ainoan nopean vetonsa viime hetkellä neljännen polven turbomoottorilla. Sen jälkeen se oli hajonnut ja loppujakson ajan Cecotto ajoi nöyryyttävän hitaita aikoja tallin varamoottorina olleella kolmannen polven turbomoottorilla. Kolmannen polven varamoottoreita oli kaksi kappaletta vielä jäljellä ja nekin aiottiin korvata pian. Cecotto ei ollut iloinen Sennan saamasta viidennen polven turbokokeilusta sillä hän oli mielestään myös oikeutettu saamaan sillä ajoaikaa ja muutenkin Cecotto alkoi ryhtyä vaatimaan oikeuksiaan tallissa.

Francois Hesnault oli 18:sta ajalla 1.45.419 ja Jacques Laffite oli Williamsilla masentunut. Sijalla 19:sta ja ajalla 1.46.225 ei paljon juhlittu. RAM-tallissa vuorostaan Philippe Alliotin 20:ttä sijaa tuuletettiin kuin maailmanmestaruutta konsanaan. Aika Alliotilla oli 1.46.333. Keke Rosberg oli harvinaisen piruuntunut. Hänen sijoituksensa oli 21:s, hän oli tallikaverinsa takana ja vielä Philippe Alliotkin oli hänen edellään. Niin paljon häntä ei ollut ajaminen vituttanut kuin nyt Detroitin lauantaina 23.6.1984. Ei edes Zandvoortissa 1983 kun Marc Surer ja Thierry Boutsen Arrowsilla olivat hänen edellään Virallisessa Harjoituksessa ja sijoitus oli ollut 23:s silloin.

Rosberg käytti tiimiradiossa sanoinkuvaamattoman rumaa kieltä ja arveli tallin putoavan kohta koko lähtöruudusta. Patrick Headilta tuli täysräjähdyksen sijaan tiimiradioon vain tuskaisen kuuloista huohotusta. Williams tuntui olevan aallonpohjassa. Toden totta. Rosberg oli harvinaisen piruuntunut kaikille mahdollisille reporttereille jotka yrittivät häneltä haastatteluita saada tilanteesta. Ei edes ulkomaisetkaan lehtimiehet tuntuneet saavan häneltä mitään irti heti suorituksen jälkeen. Se kertoi paljon Keken tilanteesta ja samalla siitä, että nyt ei kannattanut tulla kyselemään Rosbergilta yhtään mitään. Rosbergin aika oli kaiken järkyttävyyden todistukseksi 1.46.495.

Marc Surer vuorostaan vähemmän dramaattisesti ajoi ajan 1.46.626. Toisaalta Surer oli jälleen halunnut ajaa vain A6-mallia Detroitissa koska uskoi sen paremmuuteen ja edelliskauden upeaan Virallisen Harjoituksen suoritukseen Surer uskoi aina viime hetkeen saakka. Valitettavasti unelma siitä oli väärä. Surer oli 22:s. Teo Fabi oli yllättävänkin pettynyt kahden päivän jälkeenkin suoritukseensa. Aika oli 1.47.335 ja sillä hän oli vasta 23:s. Ja kaikkea ei voinut laittaa vain väsymyksen piikkiin. Jonathan Palmer oli 24:s ajalla 1.47.743 ja 25:s oli lähtöruudukon kokonaisaikansa perusteella Riccardo Patrese. Patresen aika 1.48.224 olisi riittänyt lauantainakin samaan lähtöruutuun eli toiseksi viimeiseen sellaiseen.

Hetkeä aiemmin hänen aikansa oli ollut 1.48.230 ja kuuden tuhannesosan parantuminen oli varsin huono palkinto siitä. Perjantain aika 1.47.974 oli siis hänen nopein. Piercarlo Ghinzani oli viimeinen mukaan kilpailuun päässyt kuljettaja sijalla 26 ja ajalla 1.48.865. Kilpailusta karsiutui siis ajalla 1.49.955 ja sijalla 27 Spirit-tallin Huub Rothengatter. Hänen autonsa oli kärsinyt kroonisesta ylikuumetumisesta melkein koko session ajan ja parhaankin ajan jälkeen hänen oli pakko vähentää vauhtia. Spiritin auto tuntui ajokelvottomalta vapaastihengittävällä moottorilla.

 

[CCMK]

Laitetaanpa sitten sessioiden tulokset molemmilta päiviltä:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:45.407 1:40.980
2 Teo Fabi Brabham-BMW 1:51.165 1.47.355
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:48.966 1:43.754
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:48.177 1:44.940
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:47.610 1:46.225
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:47.919 1:46.495
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:45.717 1:41.640
8 Niki Lauda McLaren-TAG (1.45.238) Diskattiin 1:43.484
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:51.013 1.46.333
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.51.493 1.47.743
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:47.316 1:42.434
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:45.130 1:42.172
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.47.303 1.44.228
15 Patrick Tambay Renault 1.46.426 1.43.289
16 Derek Warwick Renault 1:47.341 1:42.637
17 Marc Surer Arrows-Cosworth Ei aikaa (aika olisi ollut ennen varikolle tuloa 6.22.502) 1.46.626
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.47.866 1.44.063
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.47.188 1.42.651
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.49.644 1.45.231
21 Huub Rothengatter Spirit-Cosworth 1.53.625 1.49.955 Karsiutui
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.47.974 1.48.224
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.47.347 1.43.065
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.49.141 1.48.865
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.49.697 1.45.419
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.46.834 1.43.998
27 Michele Alboreto Ferrari 1.47.719 1.42.246
28 Rene Arnoux Ferrari 1.46.805 1.44.748

 

[CCMK]

Lähtöruudukko

Piquet Prost
Brabham BT53 McLaren MP4/2
1.40.980 (143,422 km/h) 1.41.640

Mansell Alboreto
Lotus 95T Ferrari 126C4
1.42.172 1.42.246

de Angelis Warwick
Lotus 95T Renault RE50
1.42.434 1.42.637

Senna Cheever
Toleman TG184 Alfa Romeo 184T
1.42.651 1.43.065

Tambay Lauda
Renault RE50 McLaren MP4/2
1.43.289 1.43.484

Brundle de Cesaris
Tyrrell 012 Ligier JS23
1.43.754 1.43.998

Boutsen Winkelhock
Arrows A7 ATS D7
1.44.063 1.44.228

Arnoux Bellof
Ferrari 126C4 Tyrrell 012
1.44.748 1.44.940

Cecotto Hesnault
Toleman TG184 Ligier JS23
1.45.231 1.45.419

Laffite Alliot
Williams FW09 RAM 02
1.46.225 1.46.333

Rosberg Surer
Williams FW09 Arrows A6
1.46.495 1.46.626

Fabi Palmer
Brabham BT53 RAM 02
1.47.335 1.47.743

Patrese Ghinzani
Alfa Romeo 184T Osella FA1F
1.47.974 1.48.865

Karsiutui:

Huub Rothengatter
Spirit 101B
1.49.955

 

[CCMK]

Kilpailun sunnuntain koittaessa ajajat ja tallit olivat iloisia auringonpaisteesta. Yöllä oli ukkostanut rajusti ja satanut vettä. Kuljettajat olivat suurilta osin pelänneet Detroitin kilpailun muodostumista sadekilpailuksi ja betonikaiteiden keskellä siitä ei olisi tullut helppoa. Lopulta pelosta tuli onneksi perusteeton.

 

[CCMK]

Detroitin kilpailun osalta ei juhannusta viettävässä Suomessa paljonkaan materiaalia näkynyt. Muuten kuin Urheiluruudussa. Tai Grand Prix!-sarjan koostevideoissa. Myöskin radion ohjelmat koostuivat lähinnä juhannusohjelmista. Detroitin kilpailu oli muistaakseni kauden 1984 ensimmäinen kilpailu josta ei todennäköisesti näkynyt edes TV1:ssä huhuiltua myöhäisillan tv-lähetystä kuten aiemmin Katso!-lehdessä asiaa niistä oli ollut. Siihen asti kauden ensimmäiset 7 osakilpailua olivat enemmän tai vähemmän olleet Suomessa raportoituja.

Rio de Janeiro oli tullut suorana radiosta ja samoin myös Kyalamin kilpailu oli tullut radiosta käsin suorana. Zolderin kilpailu oli vaihtunut viime hetkellä suorasta radiokisasta TV2:n koostelähetykseksi ja aiempi Imolan osakilpailu oli muuttunut televisioitavasta koostekilpailusta ensin TV2:n osalta TV1:een ja sieltä vielä radion suoraksi lähetykseksi. Dijon-Prenoisin kilpailu tuli lopulta suorana radiosta käsin vastoin ennakkotietoja näkymättömyydestä ja Monacon kilpailu tuli koosteena niin TV1:stä kuin koosteena radiostakin käsin.

Montrealin kilpailu oli tullut suorana radiosta jolloin tv:stä ei ainakaan tiettävästi näytetty huhuiltua TV1:n myöhäislähetystä. Seuraava mielenkiintoinen tilanne olikin vielä Dallasin kisan ja Brands Hatchin omat televisiosekoilut. Brands Hatchin kisan aikapaikka vaihteli edelleen juhannuksena 1984 TV2:sta TV1:een ja toisin päin. Dallasin kilpailusta ennakoitiin TV1:n tai TV2:n myöhäiskisaa Detroitin tapaan, mutta toteutus oli vielä kysymysmerkki.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi sitten rengastietoja Detroitin kilpailuun valmistautuneilta talleilta ja kuljettajilta:

Brabham: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Michelinin Kovilla renkailla. He eivät siis aikoneet pysähtyä.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat ottivat tavallaan uskomattoman riskin ja lähtivät B-seoksilla kilpailuun. Muihin Goodyearin miehiin verrattuna rengasvalinnan keveyden selitti Detroitin radan luonteen sijaan vapaastihengittävänä, tavalista vähemmän polttoainetta tankissa ja erittäin ketteränä autona tunnettu Tyrrell 012.

Edelliskauden kilpailussa Tyrrellin miehillä Michele Alboretolla ja Danny Sullivanilla oli ollut 10 litraa polttoainetta liikaa radan kulutusta varten ja sekin oli maksanut tavallaan varsin paljon. Ken Tyrrell toivoi Detroitin radan murentuvan tuttuun tapaan sillä edellisellä kahdella kerralla Detroitin radan pinta oli tullut kisan loppua kohden aina vain huonommaksi mikä esti kovempien renkaiden kumintuottoa rataan.

Kun vielä muilla talleilla oli enimmäkseen turbomoottorit tai liian kovat renkaat niin Tyrrell oli siten vahvoilla. Toki 1-2 seostyyppiä kevyemmällä B-seoksella mukaanlähtö kilpailuun tarkoitti alussa myös tarkkaa säästöä tarvittaessa ainakin kolmanneksen, mutta jopa puolen kilpailun osalta kilpailukykyisyyden hyödyntämiseksi. Toisaalta jos asvaltin pinta ei muuttuisi tai murenisi vaan pysyisi normaalina niin silloin B-seoksilla joutui varmuudella tekemään yhden pysähdyksen ja jopa kaksikin pysähdystä kilpailussa.

Toisin kuin A-seoksella jolle vain yksi pysähdys korkeintaan olisi ollut tarpeen ja kaksi pysähdystä olivat teoriaa ja AA-seosten osalta pysähdyksestä voitiin puhua vain teoriassa tai käytännön rengasrikon yllättäessä. Vesitankkauksia Tyrrell aikoi myös tehdä vaikkakin renkaanvaihdot jätettiin pois kuvioista poislukien hätätapausta. Martin Brundle aikoi pysähtyä vesitankkaukseen kierroksella 33 ja Stefan Bellof kierroksella 34.

Williams: Kuljettajista Keke Rosberg lähti kilpailuun AA-seoksilla ja aikoi yrittää maaliin asti. Jacques Laffite vuorostaan otti A-seokset ja toivoi pystyvänsä samaan kuin Rosberg, mutta tallikaveristaan poiketen oli valmis pysähtymään kilpailun loppupuolella.

McLaren: McLarenin miehet Alain Prost ja Niki Lauda lähtivät valitettavan varmistelevaan tyyliin kilpailuun ja siten myös pilasivat sen. Alain Prost otti itselleen Michelinin Pehmeät renkaat ja aikoi pysähtyä vasta kilpailun puolivälissä kierroksella 31-32 ja Niki Lauda vuorostaan otti alleen Michelinin Keskikovat renkaat ja aikoi pysähtyä vasta kierroksen 50 paikkeilla. Valitettavasti pysähdykset tulivat paljon paljon aikaisemmin kuin mitä he odottivat.

RAM: Molemmat kuljettajat ottivat Pirellin Pitkäjyväiset renkaat kilpailuun ja aikoivat yrittää niillä ilman vaihtoja maaliin asti.

Lotus: Molemmat kuljettajat ottivat Goodyearin AA-seokset ja aikoivat ajaa niillä maaliin asti ilman vaihtoja.

ATS: Manfred Winkelhock otti itselleen kilpailuun Pirellin Pitkäjyväiset renkaat ja aikoi ajaa niillä maaliin asti ilman vaihtoja.

Renault: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Niki Laudan tapaan Michelinin Keskikovat renkaat. Patrick Tambay olisi tullut kierroksella 50 ja Derek Warwick kierroksella 51 tai viimeistään kierroksella 52. Valitettavasti heillekin tulisi käymään varsin ikävästi renkaiden osalta.

Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat alleen A-seokset kilpailuun ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa renkaanvaihtoja varten.

Toleman: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Michelinin Kovat renkaat ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa renkaanvaihtoja varten.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti allen AA-seokset ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa. Eddie Cheever otti alleen A-seokset ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa.

Osella: Piercarlo Ghinzani otti alleen Pirellin Pitkäjyväiset renkaat ja ei aikonut vaihtaa renkaita kilpailussa.

Ligier: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Michelinin Kovat renkaat ja he eivät aikoneet vaihtaa renkaita kilpailussa.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto valitsi itselleen kilpailuun AA-seokset ja Rene Arnoux otti itselleen A-seokset kilpailuun. Molemmat toivoivat pääsevänsä maaliin ilman renkaanvaihtoa.

 

[CCMK]

Kauden 1984 Detroitin kilpailussa Course Cariksi palasi vastoin pieniä odotuksia Ford Mustang. Tällä kertaa tavallisen Mustangin sijaan Course Carina käytössä oli Ford Mustang SVO. Renaultin valtavan mainostuksen ja edelliskaudella Course Carina käytetyn Renault Fuegon takia monet olivat odottaneet turva-autona käytettävän jälleen Renault Fuegoa tai sitten mahdolisesti PPG:n sponsoroimaa IndyCarin sen vuoden virallista autoa ja varsin usein muutenkin Pace Carina IndyCarin kilpailuissa käytettyä Renault Encorea. Lopulta ei Encorea radalla nähty.

 

[CCMK]

Detroit 24.6.1984

Mario Andretti istui katsomossa silmäillen Renessanssikeskuksen f1-kisaa yhdessä poikiensa Michaelin ja Jeffin kanssa. Hän oli iloinen siitä, että hänen ei tarvinnut olla kisassa mukana niin lyhyellä varoitusajalla. F1-kisassa piti ajaa 64 kierrosta, mutta lopulta uusintalähdön myötä kisaa lyhennettiin kierroksella. Ensimmäinen lähtö keskeytyi Nigel Mansellin liian rohkean linjahyökkäyksen myötä britin osuttua Nelson Piquetiin ja Alain Prostin kanssa yhteen kolarista muodostui joukkokolari. Myös Ayrton Senna ja Michele Alboreto kärsivät vakavia vaurioita tilanteessa. Kuljettajat toki olivat ehjiä, mutta autot eivät. Marc Surer kolari suoraan Piquetin auton kanssa. Järjestäjien tehtävä oli toivoton kolarin jälkeen.

Ford Mustang SVO Pace Car oli lähtenyt tavoittamaan kärkiryhmää ja erikoisen ruosteen punaisen värinen Medical Carkin oli pysähtynyt vain hetken ajan Alboreton Ferrarin lähellä ja lievästi sanottuna laahautunut eteenpäin varsin hitaasti. Järjestäjät näkivät toivottomuuden. Kaksi autoa oli lukkiutuneena toisiinsa ja heillä ei ollut käytössä nosturia. Lisäksi romua oli Philippe Alliotin käsistä lähteneen auton takia ympäri rataa. Punainen lippu heilui ja lähtö uusittiin. Kaikki tosin eivät päässeet mukaan uuteen lähtöön. Surerin Arrows-tallilla ei ollut enää vara-autoa annettavaksi. Jonathan Palmerille kolari oli ollut onnenpotku koska hänen autonsa moottori ei toiminut oikein.

Tauon aikana talli pystyi korjaamaan vian. Uudesta lähdöstä Surer jäi pois joten 25 kuljettajaa starttasi 40 minuutin kuluttua aloitettuun uuteen lähtöön. Suurin osa tästä eli 30 minuutin tauko johtui kolarista ja loput 10 minuuttia olivat normaalia lähtövalmistelua. Alboreto joutui käyttämään perinteistä polttoainejärjestelmää vara-autossaan ja Senna joutui vuorostaan ottamaan kolmannen polven moottorin Tolemanilleen sillä neljännen polven moottoreita ei ollut tarpeeksi ja viidennen polven prototyyppi oli liian janoinen.

Toinen lähtö ainakin sujui paremmin ja siten kilpailun kärkipaikan otti Piquet ja perässä tulivat Alain Prost ja Mansell. Sen jälkeen järjestys oli tämän kolmikon lisäksi Alboreto, Eddie Cheever, Derek Warwick, Elio de Angelis, Niki Lauda, Patrick Tambay ja Senna. Manfred Winkelhock keskeytti moottoririkkoon ja ulosajoon. Ensimmäisellä kierroksella radalla oli ajanut ulos myös Andrea de Cesaris joka jatkoi matkaansa viimeisenä. Prost yritti pysyä Piquetin vauhdissa, mutta turhaan.

Toisella kierroksella Palmer keskeytti rengasrikon aiheuttamaan ulosajoon. Myös Rene Arnoux keskeytti samalla kierroksella ripustuksen ja jousituksen murtumiseen ulosajossa. Kolmannella kierroksella Piercarlo Ghinzani ja Francois Hesnault keskeyttivät kolareihin. Ghinzanin autoa tosin korjailtiin aina neljännelle kierrokselle asti varikolla. Italialaiskuljettajan piti keskeyttää turha korjaus ja niin myös kävi.

Prostin vastahyökkäys Piquetiä vastaan kuivui kokoon koska hänen takarenkaat alkoivat kulua liiankin nopeasti. Kierroksella 10 Mansell ohitti Prostin ja alkoi ajaa uskomatonta vauhtia kohti kärkipaikkaa. Kierroksella 10 Piquetin ero brittiin oli 5 sekuntia, mutta ero alkoi kutistua silmissä. Parhaimmillaan Mansell otti Piquetiä kaksi sekuntia kierroksella kiinni. Huolimatta tästä pystyi Piquet silti pitämään Mansellin takanaan yksinkertaisesti ajamalla aina kisan nopeimman kierroksen tai pitämällä riittävän kovaa vauhtitahtia yllä. Kierroksella 16 Riccardo Patrese tuli yllättäen varikolle.

Hänelle oli tullut rengasrikko ja pysähdyksen jälkeen hän jatkoi matkaansa. Prostin kisa oli mennyt pilalle hänen Pehmeiden Michelinin renkaiden takia ja hän tuli myös varikolle. Renaultin miehet huomasivat saman piirteen ja virheen. Tambay tuli varikolle kierroksella 17 ja Warwick kierroksella 18. Mansell oli alkanut hidastaa kierroksella 17 Altwater Tunnellin jälkeen. Häneltä oli hajonnut kakkosvaihde ja pian alkoivat muutkin vaihteet hajoamaan. Kierroksella 20 Patrese keskeytti ulosajoon.

Kierroksella 21 de Cesaris tuli varikolle renkaanvaihtoon ja Niki Lauda tuli myös varikolle Keskikovien Michelinin renkaiden petettyä Michelinin miesten tapaan. Kierroksen 22 alkaessa Senna keskeytti ajettuaan viitosvaihde päällä ja vältettyään todella rajun onnettomuuden voimakkaasti jarruttamalla hän osui silti seinään ja keskeytti. Ulosajo johtui oikean takarenkaan irtoamisesta. Hän oli taistellut Keke Rosbergin kanssa sijoituksesta.

Kisan alussa Rosberg ja Jacques Laffite olivat taistelleet lähinnä keskenään ja Johnny Cecotton kanssa ruudukon takajoukoissa. Cheever keskeytti vain hetkeä myöhemmin samalla kierroksella turbon välijäähdyttimen hajoamiseen kolmospaikalla. Moottori oli vaurioitunut ja Cheever ei nähnyt mitään syytä ajaa sellaisella autolla kisassa. Kierroksella 23 Cecotto tuli varikolle. Jälleen kerran hän oli noussut parhaimmillaan tallikaverinsa edelle ja muutenkin oli aloittamassa hyvän nousun.

Hänen kytkimensä oli hajonnut ja ilman kytkintä hän ei enää lähtenyt varikolta ajamaan. Tulehtuneista väleistä tallin ja kuljettajan välillä kertoi sekin, että Cecotto ei olisi lähtenyt ajamaan edes testiä vaikka häneltä olisi sitä pyydetty.

Kierroksella 24 de Cesariksen kisa päättyi moottorin ylikuumentumiseen. Kierroksella 27 Thierry Boutsen keskeytti myös moottoririkkoon. Kierroksella 28 Mansellin kisa päättyi lopullisesti vaihdelaatikon hajoamiseen. Tällä kierroksella alkoi Detroitin kilpailun käännekohta ja loppupeli.

Järjestys oli seuraava: 13 kuljettajaa oli jäljellä ja Piquet siis johti, Alboreto oli yli 15 sekunnin päässä toisena ja kolmantena tuli Elio de Angelis. Neljänneksi itsensä oli ajanut Rosberg, mutta sijat 5-6 olivat Tyrrellin Martin Brundlen ja Stefan Bellofin miehittämät.

He lähestyivät uhkaavasti jo Rosbergiäkin. Renkaat vaihtaneet Warwick ja Prost seurasivat heitä sijoilla 7 ja 8. Yhdeksäntenä tuli Teo Fabi ja kymmenentenä Laffite. Lauda oli hyvin tyytymätön sijalla 11 ja Tambay oli alun renkaanvaihdon jälkeen ollut erittäin näkymätön koko radalla 12:sta tilalla. Hän oli myös pyörähtänyt. 13:sta ja viimeisenä tuli Alliot. RAM ei kulkenut mihinkään Detroitin radalla. Turbostakin huolimatta. Kilpailun puolivälin koittaessa Tyrrellin miehet Brundle ja Bellof olivat kilpailun mielenkiinnon pelastajia. Muut kuljettajat kun olivat liian kaukana toisistaan kaksintaistelujen syntymiseksi.

Kierroksella 33 Brundle tuli vesitankkaukselle ja samalla kierroksella Lauda tuli vaihtamaan sytytystulpat autoonsa. Ne kun olivat hajonneet. Ajettuaan vaihtotulpilla kierroksen verran palasi Lauda viimeisen kerran varikolle ja keskeytti. Moottori ja sähköjärjestelmä olivat pilalla. Samalla keskeyttivät myös Tambay vaihdelaatikkovikaan ja Alliot jarruvian takia aiheutuneesta ulosajosta. Kierroksella 34 Bellofin piti tulla vesitankkaukselle, mutta Bellof ei ollut tajunnut jarrutuksen merkitystä viimeisessä mutkassa aiemminkaan ja siitä tullut osuma seinään pilasi hänen kilpailunsa.

Pian aiemmin Tyrrellien ohi menneen Warwickin vaihdelaatikko alkoi hajota entisestään ja niin Brundle pääsi jälleen viidenneksi ja siitä sitten alkoikin uusi taistelu kohti voittoa. Warwick oli ehtinyt ohittaa niin Rosbergin kuin de Angeliksenkin, mutta viitosvaihteen hajottua kierroksella 37 alkoivat muutkin vaihteet pettää ja kierroksella 40 Warwickin kisa oli ohi. Prost oli tällä välin ensin pyörähtänyt ja käynyt uudet renkaat kierroksella 39. Kierroksella 42 Prost kävi uudelleen varikolla ja vaihdettuaan kolmannen kerran kisapäivänä renkaat hän oli keskeytysten takia kahdeksantena ja viimeisenä radalla.

Rosberg oli ajamassa hyville pisteille kunnes ensin hänen pakoputkensa hajosi. Sitten hajonnut pakoputki alkoi polttaa vastoin Rosbergin auton putkistoa. Lopulta rikkonainen pakoputki poltti rikki öljyputken ja kierroksella 47 rikkonaisesta putkesta valuneet öljyt osuivat moottoriin ja hänen turbonsa hajosi leimahtaen liekkeihin saman tien. Rosbergin kisa oli ohi ja Brundle oli jo neljäs. Kierroksella 49 Alboreto keskeytti moottorivikaan ja Brundle oli jo kolmas. Hänellä oli 10 sekuntia eroa de Angelikseen ja 14 kierrosta jäljellä. Piquetiin ero oli puoli minuuttia. Brundlen onneksi de Angelikselta hajosi kakkosvaihde ja Brundle pääsi ohi kierroksella 56 ilman kovinkaan pitkää taistelua. Tätä ennen Piquetin oma taistelu kärjessä jatkui.

Auton jäähdyttimiin oli lentänyt radalta roskia, kuminmuruja, jätepaperia ja jopa vessapaperia oli lentänyt niihin ja ylikuumeneminen oli hänen voittonsa uhkana. Piquet yritti laskea lämpötiloja kaikin keinoin. Hänen eronsa Brundleen kutistui 20 sekuntiin ja hän päästi Prostin edelleen jotta ranskalainen pääsisi edes samalle kierrokselle. Mitä enemmän Piquet tuskaili autonsa kanssa sitä enemmän Brundle häntä tavoitti. Viimeistä kierrosta ennen Brundle oli viisi sekuntia Piquetiä nopeampi kierrokseen.

Goodyear-tunnelissa Brundlen Tyrrell 012 tulikin jo viimeistään tv-kuviin ja kirkkaaseen päivänvaloon. Eroa oli enää alle sekunti ja Tyrrellin talli valmistautui jopa sensaatiomaiseen voittoon ja joka tapauksessa hyvin hienoon kakkostilaan. Lopulta Brundle ei kuitenkaan ehtinyt yrittää ja Piquet tiesi kierrosten loppuvan kesken. Hänen öljynjäähdytinkin särkyi ja mikäli 64 kierrosta olisi ajettu niin voittaja olisi ollut Martin Brundle...

Valitettavasti ruutulippu heilahti ja armahti Piquetin mahdolliselta keskeytykseltä. Eroa maalissa Brundlen ja Piquetin välillä oli 0,837 sekuntia. Nelson Piquet voitti siis toisen kilpailun peräjälkeen 8 vuorokauden sisällä. Martin Brundle oli upeasti toinen ja kolmanneksi ajoi 30 sekuntia kaksikkoa jäljessä ollut Elio de Angelis.

Italialaisen vaihteet olivat lähes kokonaan hajonneet ruutulipun heilahtaessa. Brabhamin hienoa päivää täydensi Teo Fabi selviytymällä uransa ensimmäisille MM-pisteille. Neljänneksi tuleminen oli hieno juttu lähtöruudun ollessa 23. Alain Prost oli viides ja kuudes ja viimeinen selviytyjä Motownin Korttelirallissa oli Jacques Laffite joka avasi kauden 1984 pistetilinsä.

 

[CCMK]

Detroitin kilpailun sensaatioksi nousseen Martin Brundlen ohella päivänsankari oli ehdottomasti Nelson Piquet. Piquet oli ajanut toisen voittonsa 8 päivän sisällä ja poislukien aivan loppukierrosta ja alkuvaiheen Nigel Mansellin uhkaa ei Piquetiä ollut häirinnyt kilpailun aikana mikään asia. Tosin ylikuumeneminen ja keskeytys oli ollut aivan liian lähellä Piquetin makuun kun jäähdyttimestä löytyi sinne kuulumatonta tavaraa. Kaksi perättäistä voittoa nostivat uskoa kauden 1984 maailmanmestaruudesta puhuttaessa. Eroa Alain Prostiin oli 16,5 pistettä ja jos vielä kolmas voitto tulisi Dallasissa niin sen jälkeen Piquetillä oli odotettavissa uskomaton etulyöntiasema. Ainakin brasilialainen itse halusi uskoa mahdollisuuksiinsa.

 

[CCMK]

Elio de Angeliksen kolmatta tilaa kehuttiin myös yhdeksi päivän suorituksista. Yleisesti ottaen herrasmiesmäisesti käyttäytyneen italialaisen kausi 1984 oli sujunut tietyllä tapaa erittäinkin mainiosti. Hän oli tullut maaliin joka kisassa, kolme kertaa sijoittunut palkinnoille ja seitsemän kertaa pisteille. Se kertoi omaa korutonta kieltään italialaisen saavutuksista Lotuksen ratissa. Ainoa harmi oli vain se, että uran toinen osakilpailuvoitto tuntui vieläkin karttavan häntä ja McLarenin ylivoima ahdisti myös häntä varsin paljon. Ilman edes yhtä osakilpailuvoittoa de Angeliksen reaaliset maailmanmestaruushaaveet tuntuivat hyvin pieniltä. Dallasin kilpailu vaikutti kuitenkin tuntemattomuutensa takia hänestä parhaimmalta paikalta sen saavuttamiseen.

 

[CCMK]

Teo Fabille nelospaikka kilpailussa tuntui osittain olevan lähinnä selviytymisen ja muiden kuljettajien keskeytysten takia peritty sijoitus. Fabi itse tuntui kuitenkin erittäin rohkaistuneelta sillä pisteettömyyden peikko oli karistettu hänen osaltaan. Fabi oli kärsinyt kauden 1982 hirvittävästä sanattomasta vastentahtoisuudesta toisten kuljettajien taholta Kyalamin lakkotilanteen vuoksi ja Tolemanilla hänen ajoittain kuohahtava luonne muutoin varsin herkkänä ja vähäpuheisena miehenä aiheutti lopulta sen, että hänen uransa f1-kuljettajana näytti loppuvan siihen paikkaan.

Fabi kun oli syyttänyt tallia Derek Warwickin puoltamisesta kaikissa sen asioissa ja siitä ei oltu pidetty. Kauden 1983 Fabi vietti IndyCarissa ja oli voittaa sarjan mestaruuden heti silloin. Se herätti uudestaan f1-tallien huomion ja erikoisten ihmeellisten oikkujen kautta hän löysi itsensä Brabhamilta. Toki hän oli päässyt sinne lähinnä Riccardo Patresen lähdön ja Parmalatin toivomuksesta. Lisäksi Fabi oli osin iloinen ja hämmästynyt siitä, että hänen veljestään Corradosta tuli myös tallin testikuljettaja mutkien kautta.

Kaudella 1984 hän aikoi yrittää molempien luokkien eli F1:n ja IndyCarin ajoa, mutta luokat ottivat voimille. Brabhamin Bernie Ecclestone oli Detroitin jälkeen hyvin tyytyväinen ja samoin oli myös Parmalat. Ecclestone ottikin Fabiin yhteyttä maanantaina kisan jälkeen ja tarjosi hänelle kauden 1985 ehdollistavaa jatkosopimusta. Valitettavasti taloudelliset puitteet sopimuksessa eivät olleet riittävän hyvät vielä silloin Fabille ja hänen osaltaan myös IndyCarin osuus oli katsottava loppuun asti.

Siinä vaiheessa veli Corrado oli tulossa ajamaan vielä Dallasissa, Brands Hatchissa, Hockenheimissa, Österreichringillä ja Monzassa. Fabin osalta toistaiseksi torjuva vastaus ei vielä silloin haitannut Bernietä sillä siinä vaiheessa Brabhamin tallipäällikkö halusi keskittyä FOCA:n ja tallinsa asioihin.

 

[CCMK]

Alain Prost ei juurikaan ollut huolissaan Nelson Piquetin toisesta voitosta niin lyhyen ajan sisään. Sen sijaan hän oli huolissaan MM-sarjan kokonaistilanteen kannalta ja etenkin Niki Laudan sijoituksesta. Detroitissa Lauda oli onneksi keskeyttänyt, mutta kaksi pistettä mutkien kautta eivät juurikaan parantaneet Prostin mielialaa. Dallasista Prost pelkäsi tulevan samanlaista romurallia ja häntä huoletti myös koko kisan järjestämisen ajankohta. Heinäkuussa Texasissa oli läkähdyttävän kuumaa ja kosteaa ja se ei olisi unelmakeliä kenellekään hänen mukaansa.

 

[CCMK]

Jacques Laffiten kautta 1984 olisi voinut ennen Detroitia sanoa melko hyvällä syyllä täydelliseksi fiaskoksi ja Detroitin viimeinen pistesijakin tuntui tulleen lähinnä keskeytysten lukumäärän takia. Toisaalta niin paljon kuin Laffitea olisi voinut moittia hänen kisa-ajoistaan kaudella 1984 niin toisaalta Laffitella ongelmat olivat paljolti samanlaiset kuin Rosbergin Kekellä eli tekniikka ja yleinen huono automalli eivät tukeneet hänenkään jaksamistaan. Laffite ei näyttävyyden puutteesta huolimatta kuitenkaan pyörähdellyt radalla tai kolaroinut autoaan.

Tai sitten vaurioittanut vaihdelaatikkoaan tai pilannut renkaitaan Detroitissa toisin kuin vaikkapa Prost, Tambay tai Warwick. Laffite oli kuitenkin sisimmässään varsin synkkää jaksoa elävä herra. Hän oli tuohon aikaan pistetilin avaamisesta huolimatta hyvin lähellä lopettaa uransa ja oli alkanut katua Williamsin kanssa kirjoitettua sopimusta. Hän olisi jo halunnut palata Ligierille kaudella 1984 tai jopa lopettaa uransa, mutta Frank Williams yksinkertaisesti piti hänet kiinni sopimuksessa ja ajoittain sitä olisi voinut luulla hyvin vastentahtoiseksi toiminnaksi.

Ainoa ero mikä Laffitella Rosbergiin verrattuna oli se, että hän pystyi ajamaan aliohjautuvalla autolla paremmin kuin Rosberg edellyttäen takapään levottomuuden hävittämistä ennen sitä. Sen sijaan Rosbergin ajokuva oli hyvin aliohjautumisen vastainen ja sekin myös näkyi. Dallasiin mentäessä Laffite toivoi keskeytysten ja satunnaisuuden jatkumista myös siellä.

 

[CCMK]

Maanantaina 25.6.1984 kokoontuivat jälleen FISA:n ja FOCA:n edustajat keskustelemaan yhteisen pöydän ääreen. Tällä kertaa edessä oli kauden kolmas kokoontuminen kauden 1985 kilpailukalenteria koskien. Paljon oli siihen mennessä ehtinyt tapahtua. Meadowlandsin ja Fuengirolan kilpailut olivat peruttuja kauden 1984 osalta, mutta mukana kautta 1985 varten.

Samalla myös Tamas Rohonyillä oli iloisia uutisia Bernie Ecclestonelle kerrottavana. Riittävän säästelyn myötä Rio de Janeiro pystyi järjestämään f1-kilpailun myös kaudella 1985. Sen sijaan Monacon televisiointikiistat olivat pahentuneet entisestään väliajalla ja vaikka Monacon kilpailu oli edelleen mukana kalenterissa niin sen pito oli edelleen epätodennäköistä. Siinä vaiheessa myös kokonaan uusi hanke Euroopan Grand Prixin pitämiseksi alkoi. Jean-Marie Balestre joutui haikein mielin luopumaan Pariisin katuratahankkeesta, mutta sen jälkeen hänen uusi ideansa oli pitää Euroopan Grand Prix Rooman kaduilla.

Kaudella 1985 aiottiin kesäkuussa 1984 julkaistun kolmannen alustavan kalenterin mukaan pitää 18 osakilpailua ja mahdolisesti luopua varakilpailuista kokonaan. Tosin edelleenkin joidenkin ratojen kunnon ollessa kysymysmerkkejä ja maksusuoritusten uupuessa varaosakilpailun pitopaikkoja aiottiin katsoa silti silmällä pitäen. Hockenheimin ratayhtiö oli toistaiseksi luopunut Saksan Grand Prixin pitämisestä kaudeksi 1985 Nürburgringin uuden radan eduksi Lisäksi joitakin eksoottiselta siinä vaiheessa mukana olleita ratojakin oli joukossa.

Tässä tulee alustavaa kalenteria kautta 1985 varten sellaisenaan kuin se silloin oli suunniteltu 25.6.1984:

Rio de Janeiro: 3.2.1985

Kyalami: 17.2.1985

Suzuka, Adelaide, Itä-Euroopan Grand Prix, Estoril tai Rooman Grand Prix Euroopan kilpailuna: 7.4.1985

Meadowlands: 21.4.1985

Imola: 5.5.1985

Monaco: 19.5.1985 (Mahdollisesti peruutettaisiin tv-kiistojen takia.)

Spa-Francorchamps: 26.5.1985

Dallas Fair Park: 9.6.1985

Detroit: 23.6.1985

Montreal: 30.6.1985

Paul Ricard: 14.7.1985

Silverstone: 21.7.1985

Nürburgring: 4.8.1985

Österreichring: 18.8.1985

Zandvoort: 25.8.1985

Monza: 8.9.1985

Itä-Euroopan Grand Prix Brnossa, Rijekassa tai Unkarissa Budapestissä tai Nepliget Parkissa: 22.9.1985 (Mahdollisesti myös Meadowlandsin, Estorilin, Rooman, Suzukan tai Adelaiden pitopaikka. Myös jonkun muun varakilpailun pitäminen olisi ollut mahdollista tällä päivämäärällä huhtikuun seitsemännen päivän tapaan.)

Fuengirola: 13.10.1985

Tässä vaiheessa aiottiin siis ajaa 18 osakilpailua ja vähintään joka tapauksessa ainakin 15 osakilpailua. Monacon peruminen voisi vapauttaa ylimääräisen kilpailupäivän myös toukokuussa. Monacon järjestäjien toivottiin hyväksyvän FOCA:n tarjous ennen kauden loppua siinä vaiheessa eli lokakuun 22:s päivä oli tuolloin takaraja Monacon kilpailun pidolle.

Varaosakilpailuina kaudeksi 1985 suunniteltiin ainakin Brands Hatchin kilpailua, Hockenheimin kilpailua, Palermo Parkia Argentiinassa edellyttäen ratatöiden valmistumista ajoissa varakilpailun edellyttämälle tasolle, Curacaon kokonaan uutta katurataa, Tamiami Parkia Yhdysvalloissa ja tietenkin f1-kuntoon pian valmistuvaa Estorilia. Mikäli varakilpailuja aiottiin käyttää niin korkeintaan 3 oli suunniteltu lopulliseen kalenteriin siinä vaiheessa ja koko kalenterin toteutuessa sellaisenaan ei varakilpailuja tarvitsisi nimetä. Mielenkiintoinen f1-kausi 1985 oli todellakin suunnitteilla siinä vaiheessa.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten Detroitin kilpailun tallien ja kuljettajien mietteitä:

Brabham: Tallin tilanne on kummallinen. Nelson Piquet otti toisen voiton 8 päivän sisään oltuaan kuusi ensimmäistä kilpailua pisteittä. Mikäli Piquet voittaa vielä kolmannen kerran niin tallilla voi olla vielä jotain toivoa rajallisesti jopa mestaruuden suhteen. Huippuluokan paalupaikka sylinterin menettämisestä huolimatta noteerattiin myös korkealle. Piquetin ensimmäinen lähtö meni lähtökolariin. Toisessa lähdössä onnistuttiin ja siten kärkipaikasta ei luovuttu.

Tosin välijäähdyttimen sisäänmeno oli tukkiutunut roskapussin mentyä sinne. Nelostila MM-taulukossa on elvyttänyt brasilialaisen yleisen asenteen uuteen uskoon. Teo Fabi palasi jälleen Indycarista. Fabi kolaroi Thierry Boutsenin kanssa Virallisessa Harjoituksessa ja sekin laski hänen lähtöruutuaan. Uran ensimmäiset pisteet antavat kuitenkin itseluottamusta ja ainakin Fabi tuntui nopealta.

Tyrrell: Viime kauden voitto oli vielä kerran uusiutua Martin Brundlen toimesta. Kierrokseen 28 mennessä molemmat kuljettajat olivat pisteillä. Vesitankkaus Brundlen osalta pudotti hänen kahdeksanneksi, mutta pian Brundle oli jälleen lähellä palkintosijoitusta ja voitto olisi voinut tulla edes vähän paremmalla lähtöruudulla.

Stefan Bellof antoi itsepäisyytensä tuhota kilpailunsa keskeytyksen muodossa ja muutenkin Bellof tuntui jäävän taas rajallisesti tallikaverinsa jalkoihin. Brundle on nyt yhdeksäntenä kuljettajien sarjassa ja talli on kuudentena omassa sarjassaan. Sillä on enemmän pisteitä kuin Williamsilla tai Alfa Romeolla. Dallasin jälkeen yllätysten tekotaito päättyy hyvin todennäköisesti joten siellä on viimeinen mahdollisuus yrittää voittoa.

Williams: Tallin paniikki jatkuu. Auton etupää on nyt muodostettu viime kauden auton osista ja viime kauden säätöjen yhdistelmällä lähdettiin tämän vuoden kisaan. Alussa Keke Rosberg ja Jacques Laffite olivat kolaroida toisensa ulos kisasta oman kisailun takia ja sittemmin innostuessaan Johnny Cecotton kanssa takarivin taistoissa. Rosberg oli ajajista aggressiivisesti. Pistetila jäi valitettavasti saamatta öljyputken hajoamisen takia.

Laffite oli hyvin lähellä viimeisiä sijoja koko ajan. Ainoastaan kilpailun alussa oli peräpään paremmalla puolella. Cecotto-Rosberg-akselin taistelun kolmas pyörä Laffite ei pitkään sinnitellyt. Sitten ajelikin vain Patrick Tambayn ja Philippe Alliotin jälkeen kolmanneksi viimeisenä. Joka tapauksessa viimeisellä sijallaan ansaitsi yhden pisteen ja Dallasista pisteitä voi tulla lisääkin.

McLaren: Kaasutinvaurio Alain Prostin autossa ja Niki Laudan nopean kierroksen pilaantuminen liikenteen takia Virallisessa Harjoituksessa ei voinut olla vaikuttamatta kisaan. Molemmat ottivat myös liian pehmeät Michelinin renkaat. Prostin päivän pilasivat 3 rengaspysähdystä ja lopussa ohitti vain Laffiten. Lauda oli ensin kahdeksas ja parhaimmillaan kuudes, mutta sitten myös rengaspysähdys ja kymppipaikalta tehty sytytystulppapysähdys pilasi hänen kisan. Lauda kuittaili myös tallipäällikkö Ron Dennisille.

Dennisin mukaan Laudan auto pystyttiin vielä korjaamaan, jolloin Lauda sanoi vain: Ron, älä viitsi. Ihan totta. Kisa oli ohi ja Lauda ei lähtenyt edes yrittämään radalle. Niin paljon häntä otti kaikki päähän. Ja vielä enemmän tallipäällikön puusilmäisyys liian suuren mekaanisen vian edessä.

RAM: Ensimmäistä kertaa jotakin edistystä. Philippe Alliot oli 20:s Virallisessa Harjoituksessa ja Jonathan Palmer 24:s. Palmer ehti ohittaa yhden auton ennen rengasrikon aiheuttamaa ulosajoa. Alliotin kohtalona oli ajaa jarruvaurioisella autolla joukon perällä ja lopulta kolaroida itsensä kilpailusta. Tallille tämä viikonloppu oli jälleen yksi kallis ja kilpailukyvytön monen muun joukossa.

Lotus: Nigel Mansellia ei olla turhaan kutstuttu viime aikoina katuratojen spesialistiksi. Mansell oli nopein kaikissa sessioissa perjantaina ja lauantain vapaassa harjoituksessa. Harmittavasti kolmas tila Virallisessa Harjoituksessa lauantaina vei paalupaikan saamisen Dallasiin. Elio de Angelis oli viides. Mansellin ajotyyli ensimmäisessä lähdössä oli liiankin kova ja se aiheutti melkoisen kolarin.

Mansellin kohtalona oli jälleen toisessa lähdössä harmittavasti keskeyttää ja de Angelisin päästä maaliin. Italialainen kannattelee tallia pystyssä uskomattomalla varmuudellaan päästä maaliin. Vaikka kakkosvaihde hajosi viimeisellä kolmanneksella ja muutkin vaihteet olivat kisan päättyessä hajoamispisteessä. Kolmas tila maistui hänelle hyvin.

ATS: Melko tyydyttävä 14:sta paikka Virallisessa Harjoituksessa ei lämmittänyt Manfred Winkelhockia. Teknisiä vikoja riitti taas ja ensimmäisen lähdön joukkokolari tuntui enemmän säästävän keskeytysherkän auton kuntoa. Toisessa lähdössä tippui 19:sta asti ja ajettuaan puoliväliin ensimmäistä kierrosta auton moottori hajosi ja puolentoista kierroksen kuluttua matka oli lopullisesti päättynyt.

Renault: Derek Warwick loukkaantui perjantaina kolarissa auton ripustuksen osan lyötyä häntä pahasti jalkaan. Selvisi kuitenkin vain pahoilla mustelmilla. Kuutostila ja Patrick Tambayn ysipaikka olivat hieman huonot sijoitukset Virallisen Harjoituksen osalta. Warwickin rengaspysähdys oli oikea valinta, mutta jossittelulta ei voinut välttyä sillä Michelinin Kovilla renkailla hän ajoi kisan nopeimman kierroksen 32 kohdalla. Aika hänellä oli 1.46.221. Lopulta vaihdelaatikko hajosi häneltä.

Tambay näytti pääsevän vain jäännöspisteille ja sijoitukset vaihtelivat 6-9 välillä kilpailussa. Sitten ulosajo pudotti hänet sijalle 14 ja varikkokäynti vielä lisää. Lopulta oli 11:sta keskeyttäessään. Renaultin alamäki jatkuu ja se on pistetty merkille.

Arrows: Marc Surer päätti ajaa jälleen A6:lla ja turboauto A7:lla jatkaa Boutsen. Boutsen sai päivityksen etujousituksen osalta ja se tepsi A7:n krooniseen ohjausongelmaan. Surer kolaroi Teo Fabin kanssa perjantaina Boutsenin tapaan ja oli käärmeissään italialaisen huonoista ajotaidoista omasta mielestään. Lopulta Surerin kisa päättyi jo keskeytyneeseen ensimmäiseen lähtöön. Tallilla kun ei ollut vara-autoa. Boutsen oli kierroksilla 23-27 parhaimmillaan viidentenä. Hän taisteli niin Martin Brundlen, Stefan Bellofin kuin Ayrton Sennan kanssa kisapäivänä. Valitettavasti keskeytti. A6 on nyt virallisesti museossa ja Dallasiin talli tuo pelkästään A7-mallia.

Toleman: Ayrton Senna aloitti viikonlopun levottomasti perjantain Vapaan Harjoituksen kolarilla ja samoin Virallisessa Harjoituksessakin kolaroitiin. Evoluutiomallin prototyypillä eli viidennen polven turbomoottorilla Senna oli peräti seitsemäs. Johnny Cecotto kolaroi perjantaina myöskin ja moottorikiistan takia ajoi vanhemmilla moottoreilla läpi viikonlopun. Oli 17:sta ja kiistat jatkuivat tallin sisällä tilanteesta.

Ensimmäisen lähdön osalta neljännen polven moottori tuhoutui kolarissa ja Sennan osalta ajo kolmannen polven turbomoottorilla oli hyvin vaikeaa. Tippui kymppipaikalle ja säilyi vain vaivoin Cecotton edellä ja oli hetken jopa hänen takanaan. Ajeli parhaimmillaan sijoilla 5-8 ennen keskeytystään. Cecotto ajoi parhaimmillaan pistesijoilla, mutta myöhemmin enimmäkseen keskikastin kuninkaana ja lopulta teknisen vian takia sijoilla 16-17 ennen keskeytystään varikolle.

Spirit: Huub Rothengatterin viikonloppu oli varsin vaatimaton. 101B:ksi muunnettu automalli yritettiin sovittaa Cosworthille sopivaksi. Rothengatterin auto kroonisesti ylikuumeni Cosworthin takia ja oli ajokelvoton lähes koko ajan. Karsiutuminen ei ollut yllätys. Toivottavasti saa Hartin pian takaisin.

Alfa Romeo: Kerrankin talli oli optimistinen. Erityisesti Eddie Cheeverin kasipaikka Virallisessa Harjoituksessa nosti moraalia ja kun vielä bensaa ei Detroit kuluttanut kovinkaan paljon niin tallipäällikkö Paolo Pavanello oli erittäin tyytyväinen. Riccardo Patresen autosta hajosi polttoainepumppu kisa-autossa ja vara-autossa oli sytytysvaurio ja aika-ajomoottori hajosi kerran.

Cheever tuntui järjestävän kotiradallaan melkoisen näytöksen, mutta keskeytys pilasi sen. Syy siihen oli hajonnut turbon välijäähdytin. Patresen osalta toiseksi viimeisestä ruudusta lähteminen kilpailuun sujui vaatimattomissa merkeissä. Kierroksella 12 oli vasta 15:sta ja pian pyörähdeltiin seinään ja tehtiin kerran varikkostoppikin rengasrikon takia. Lopulta jousitusrikon takia keskeytti. Harmittava takaisku tallille.

Osella: Krooninen ylikuumeneminen oli aiheuttaa karsiutumisen kilpailusta Piercarlo Ghinzanille. Tosin Osellan osalta uskomaton ensimmäisen kierroksen ohitusmäärä Ghinzanin ajamana ei voinut herättää mitään muuta kuin vankkumatonta ihailua italialaisen puolesta. Ghinzani ohitti lähdössä 8 kuljettajaa ja oli 18:sta ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ghinzanin erittäin potentiaalisen kilpailun pilasi Francois Hesnaultin kolarointi pois kilpailusta sijalta 15:sta neljännellä kierroksella. Ja kolari oli hänen vikansa. Dallasissa voi olla viimeinen tilaisuus saada pisteitä.

Ligier: Tallin budjetissa näkyy Detroitin kolarilaskussa paljon nollia. Andrea de Cesaris hajotti 4 autoa ja Francois Hesnault yhden auton. Joka tapauksessa de Cesaris oli 12:sta ja Hesnault 18:sta. Ulosajon jälkeen de Cesaris oli viimeinen ja pysyi ylikuumenemisen takia viimeisenä aina keskeytykseen asti. Hesnault aloitti erittäin varovaisesti mutta oli ohittanut kolme kuljettajaa ja aloittamassa kilpailuaan ennen kuin Piercarlo Ghinzani kolaroi hänet ulos radalta. Guy Ligier ei ole ollut kovinkaan tyytyväinen kauden tilanteeseen.

Ferrari: Viime kauden voittaja Michele Alboreto ajoi hyvän nelospaikan, mutta Rene Arnoux'n pyöriminen ratkaisevalla kierroksella radan varressa lauantaina aiheutti sijan 15:sta. Onneton viikonloppu päättyi ranskalaisen osalta toisella kierroksella kilpailussa. Alboreto ajoi sijoilla 4-5 ennen Prostin, Warwickin ja Tambayn pysähdyksiä ja Mansellin keskeytettyä hän oli toisena. Pysyi sillä sijalla ja olisi voinut olla haaste Piquetille, mutta hajonnut välijäähdytin ja moottorivaurio pilasi hänen kilpailunsa.

 

[CCMK]

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Nelson Piquet Brabham 63 1.55.41.842
2. Martin Brundle Tyrrell 63 + 0,837
3. Elio de Angelis Lotus 63 + 32,638
4. Teo Fabi Brabham 63 + 1.26.528
5. Alain Prost McLaren 63 + 1.55.258
6. Jacques Laffite Williams 62 + 1 kierros

Keskeyttäneet

Michele Alboreto Ferrari kierros 49 moottori/välijäähdytin

Keke Rosberg Williams kierros 47 turbo/pakoputki/öljyputki

Derek Warwick Renault kierros 41 vaihdelaatikko

Niki Lauda McLaren kierros 34 sähkölaitteet/sytytysvaurio sytytystulppavaihdon takia

Stefan Bellof Tyrrell kierros 33 ulosajo/vääntynyt ripustus

Patrick Tambay Renault kierros 33 vaihdelaatikko

Philippe Alliot RAM kierros 33 jarrut/ulosajo

Thierry Boutsen Arrows kierros 28 moottori

Nigel Mansell Lotus kierros 28 vaihdelaatikko

Andrea de Cesaris Ligier kierros 24 ylikuumeneminen

Johnny Cecotto Toleman kierros 23 kytkin

Eddie Cheever Alfa Romeo kierros 22 moottori/välijäähdytin

Ayrton Senna Toleman kierros 22 rengas irti/ulosajo

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 20 ulosajo

Francois Hesnault Ligier kierros 4 kolari Piercarlo Ghinzanin kanssa

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 4 kolari Francois Hesnaultin kanssa

Rene Arnoux Ferrari kierros 2 ripustus/ulosajo

Jonathan Palmer RAM kierros 2 rengasrikosta johtunut ulosajo

Manfred Winkelhock ATS kierros 1 moottori

Marc Surer Arrows kierros 1 ensimmäisessä lähdössä kolari. Ei osallistunut toiseen lähtöön ilman autoa ja vetäytyi kilpailusta

Karsiutuneet

Huub Rothengatter Spirit

 

[CCMK]

Laitetaan sitten kuljettajien MM-sarjan tilanne 8/16 osakilpailun jälkeen kauden puolivälissä:

1 Alain Prost 34,5 pistettä

2 Niki Lauda 24 pistettä

3 Elio de Angelis 19,5 pistettä

4 Nelson Piquet 18 pistettä

5 Rene Arnoux 16,5 pistettä

6 Derek Warwick 13 pistettä

7 Keke Rosberg 11 pistettä

8 Michele Alboreto 9 pistettä

9 Martin Brundle 8 pistettä

10 Patrick Tambay 7 pistettä

11= Stefan Bellof 5 pistettä

11= Nigel Mansell 5 pistettä

13 Ayrton Senna 4 pistettä

14= Eddie Cheever 3 pistettä

14= Riccardo Patrese 3 pistettä

14= Teo Fabi 3 pistettä

17 Andrea de Cesaris 2 pistettä

18= Thierry Boutsen 1 piste

18= Jacques Laffite 1 piste

 

[CCMK]

Laitetaan sitten tallien MM-kilvan tilanne 8/16 osakilpailun jälkeen kauden puolivälissä:

1 McLaren 58,5 pistettä

2 Ferrari 25,5 pistettä

3 Lotus 24,5 pistettä

4 Brabham 21 pistettä

5 Renault 20 pistettä

6 Tyrrell 13 pistettä

7 Williams 12 pistettä

8 Alfa Romeo 6 pistettä

9 Toleman 4 pistettä

10 Ligier 2 pistettä

11 Arrows 1 piste

 

[CCMK]

Ken Tyrrellin uskomaton riemu Martin Brundlen toisesta sijasta ei kestänyt kauan. Piakkoin alan käsitellä tässä kausikoosteessa ehkä kauden 1984 eniten huomiota herättänyttä asiaa eli Tyrrellin diskausta loppupelissä koko kauden MM-sarjan tuloksista. Näin merkittävästä asiasta tuleekin paljon osioita kesäkuun-syyskuun aikana silloin tällöin.

Vain muutamia tunteja Detroitin kilpailun päättymisen jälkeen Detroitin kilpailun tuomaristo löysi Tyrrell 012:sta ja sen vesitankkinäytteestä epäselvyyksiä. Näytteestä löytyi muun muassa lyijyä ja muitakin raskasmetalleja. Sen jälkeen alkoivat hälytyskellot soida Tyrrellin osalta myös FISA:n suhteen. Arrowsin Jackie Oliver ja Tolemanin Alex Hawkridge liittyivät välittömästi syyttelijöiden joukkoon.

Ensimmäisten alustavien syytteiden mukaan Tyrrelliä syytettiin ensin alipainoisten autojen ajattamisesta ja myöhemmin painorajan ollessa selvät tallia syytettiin veden suihkuttamisesta polttoaineen sekaan.

Kaikkiaan tuo kauden 1984 aikana usein kisojen puolenvälin jälkeen aikaisintaan ja toisinaan vasta viimeisillä kierroksilla varikolla suoritettu vesitankkaus sisälsi 13 litraa vettä sisältävän kanisterin josta purkautui säännöllisin väliajoin vettä moottorin jäähdyttämiseen. Varikolla säiliö täytettiin painorajan säilyttämiseksi autojen pysähtyessä varikolle. Detroitin tuomaristo itsessään hyväksyi vesitankin toiminnan, mutta lyijynäyte rikkinäytteen ja epämääräisten muovien ja kemikaalinäytteiden osalta aiheutti melkoista väittelyä. Erityisen raskauttavaa oli lyijyn ja rikin löytyminen jäähdytysveden seasta.

Ken Tyrrell selitti tuomaristolle muiden ainesosien olevan vain ylimääräistä painolastia ja ne olivat tarkoitettu auton painonlisäykseen. Tuomaristo pohti tätä puheenvuoroa tarkkaan. Kauden 1984 sääntöjen mukaan Tyrrellin väittämä piti teoreettisesti paikkansa ja kunhan mitään merkittävää etua ei lisäaineiden käytöstä koituisi niin näin pystyi tekemään ilman vastaväitteitä.

Toisaalta muiden aineiden kuin jäähdytysveden tai siihen liitettävien muiden ainesosien lisääminen oli kuitenkin sääntöjen harmaata aluetta ja kiitos FISA:n omienkin sääntöosuuksien ei paikallisten kilpailujen tuomaristoilla ollut kaudella 1984 paljonkaan mahdollisuuksia poiketa yleisohjeesta tai muistakaan sääntökirjoista. Detroitin kilpailun tuomariston loppulauselma oli melkoinen.

Sen mukaan vesitankki oli yhteydessä polttoainetankkiin ja Brasilian kilpailun tuomariston lausuntoa siitä, että vesitankilla ei ollut mitään yhteyttä polttoainetankkiin ei otettu huomioon. Tämän syytteen perusteella Ken Tyrrell ei ollut uskoa korviaan kun Detroitin kilpailun tuomaristo joutui valitettavasti alustavasti hylkäämään Martin Brundlen kilpailusuorituksen ja pyytämään FISA:lta lupaa lisätutkimuksiin.

Tulevina viikkoina Tyrrellin vesitankkiasiaan liittyen juttua tulee paljonkin lisää.