Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Radan pinta Dallasissa oli lopulta niin huonossa kunnossa, että Bernie Ecclestone joutui komentamaan rakennusmiehet korjaustöihin yön yli ja vielä varhain aamullakin rataa yritettiin epätoivoisesti koota kokoon sunnuntain kilpailua varten. Radan korjaustyössä jouduttiin pahimpia paikkoja repimään auki kaivurilla ja laskemaan tilalle uutta asvalttia. Lisäksi asvaltin korjauksessa käytettiin äärimmäisen nopeasti kuivuvaa pikasementtiä jota laskettiin muutenkin vähemmän rikkoutuneisiin radan osiin. Kuljettajien kesken vallitsi melkoinen eripura siitä, että kannattaako koko kilpailua ajaa. Niki Lauda ei aikonut ajaa f1-autoa sementtiradalla kun taas Keke Rosberg julisti ajavansa Dallasin Grand Prixin vaikka avonaisella hiekka-sepeli-sementtiseoksesta koostuneella radalla ilman asvalttia jos tarvetta sille tulisi.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lopulta järjestäjät päättivät myöhään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, että heillä olisi vain kaksi vaihtoehtoa. Joko ajaa Dallasin Grand Prix tai perua se. Peruuttaminen oli äärimmäisen viimeinen vaihtoehto käytettäväksi joten siihen ei menty. Lopulta kuljettajien ja Bernie Ecclestonen taivuttelujen myötä myös järkyttävän klo 14 helteen vaarat oli tajuttu ja koko kilpailun loppuviikonloppua tultiin aikaistamaan. Klo 14 aloitettavaksi määrätty kilpailu aiottiin ajaa nyt klo 11 aamupäivällä ja sunnuntain Warm-Up määrättiin klo 11 sijaan alkavaksi jo klo 7. Lopulta Warm-Upin piti alkaa klo 7.45 asvaltin ollessa edellleen sulautumassa yhteen radan kanssa ja korjausmiesten yhä tehdessä töitä radalla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kaikki muut tallipäälliköt paitsi John Macdonald RAM:llä kannattivat kilpailun aikaistamista klo 14:sta klo 11:sta. Macdonald olisi halunnut kilpailun aikaistamista klo 12-13 väliselle ajalle. Se nähtiin riittämättömäksi ja samalla pelättiin helteen kuumuutta kilpailun lopussa. Ehdotukseen ei suostuttu ja ainoa syy sille muutenkin olisi ollut Philippe Alliotin auton edes teoreettinen saaminen lähtöruudukkoon. Jo perjantaina romuttuneen auton vahingot olivat edelleenkin liian suuria korjattavaksi. Klo 14 mennessä vahingot olisi voitu saada korjatuksi ehkä juuri ja juuri, mutta kisan alkaessa klo 11 ei sellaisesta ollut toivoakaan. Siten Philippe Alliotin kisaviikonloppu päättyi oikeastaan jo perjantaina. Alliot ei päässyt ajamaan sunnuntain kilpailussa vaikka oli ajanut 24:een ruutuun riittävän ajan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lopulta sunnuntaina tapahtuneet uudistusten jälkeen vähän muutenkin nukkuneet kuljettajat olivat entistäkin epäuskoisempia koko kilpailusta ja varsin unisia. Jacques Laffitelle koko kilpailun aikaistaminen oli liiankin vaativaa. Tai siltä ainakin näytti. Ranskalainen ilmaantui varikolle näyttävästi ajohaalarien sijaan pyjamassa ja naurua riitti huumorin kukan kukkiessa.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lopulta koko Warm-Up muutui farssiksi korjaustöiden kestäessä ja kisa uhkasi peruuntua vieläkin. Lopula Warm-Up näytti peruuntuvan. Ja niin myös kävikin. Tai oikeastaan sitä ei sinällään peruttu. Lopulta Bernie Ecclestone sai tahtonsa läpi session pitämisestä, mutta vain erittäin tynkämuotoisena. Heti kun radan korjaustyöt olisivat valmiit ja mikäli kilpailua ei jouduttaisi enää starttihetkellä muutoin siirtämään niin Warm-Up ajettaisiin heti ennen kilpailua varsin erikoisella formaatilla. Kuljettajat ajaisivat korkeintaan 4 kierrosta joista yksi olisi ollut varikon sisäänmeno/ulostulo-kierros ja korkeintaan 3 aikakierrosta oli lupa muutoin ajaa ennen starttia radan säästämiseksi.

Tämä ns. Mini-Warm-Up pidettiin lopulta radan ollessa valmis ja koko kilpailun varmistuessa ajettavaksi vain puoli tuntia ennen starttia. Aikaa ei kuitenkaan sessiossa sinällään mitattu joten virallisessa katsauksessa Dallasin Grand Prixin viikonloppuna ei varsinaista Warm-Upia pidetty. Se olisi pidetty vain klo 9-10 välillä tynkämuotoisena ennen kilpailun starttia kellotetussa muodossaan, mutta korjaustyöt päättyivät vasta klo 10.30 paikallista aikaa joten siten aikoja tässä minisessiossa ei kellotettu. Mikäli olisi kellotettu niin Renaultin Derek Warwick ja Patrick Tambay olisivat olleet siinä sessiossa sen kärjessä.:eek:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Renaultin sponsoroimassa Dallasin Grand Prixissa nähtiin Pace Carina käytössä Renault Fuego Turbo USA. Siinä ei ollut paljonkaan muuta erikoisuutta kun Yhdysvaltain lipuilla koristeltu takaosa ja ohjaus oli keskimäärin parempi kuin tavallisessa Renault Fuegossa. VIP-aitiossa kilpailua katsoi Stirling Moss yhdessä Jimmy Carterin kanssa. Carter tunsi sen verran formuloita, että hän muisti kaikki vanhat kuljettajat. Mossin hän muisti myös henkilökohtaisestikin sillä Moss oli ajanut useinkin aikanaan Yhdysvalloissa ja herrat olivat tavanneet toisensa ennenkin.

Uusia kuljettajia hän ei sitten paljon tunnistanutkaan mikä kertoi omalla tavallaan amerikkalaisten formulan seurannasta paljonkin. Tosin vuoteen 1984 mennessä ihan seuratuin aikakausi amerikkalaisten f1-seurannasta oli jo ohi ja katsojaluvut olivat laskeneet rajusti kaudella 1984 jopa edelliseen kauteenkin verrattuna. Se ei miellyttänyt paljonkaan amerikkalaisia televisioyhtiöitä. Dallasin Grand Prix oli kuitenkin varsin suuri mainostapahtuma televisiokanaville ympäri maailmaa. Useat yhtiöt korvasivat tavalliset tunnuksensa f1:n osalta Dallasin tv-sarjan musiikilla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Suomessa Dallasin Grand Prix oli melkoisen epäilyksen alla. Mahdollisesti kilpailu olisi saatettu alkuperäisellä aloitusajalla Suomessa kenties näyttääkin suorana yllätyslähetyksenä, mutta kilpailun aikaistaminen Suomen aikaa klo 19 alkavaksi romutti tämän skenaarion.

Todennäköisesti kilpailusta tuli mahdollisesti muistaakseni vain pitkä kooste tai kokonainen jälkilähetys TV2:ssa kaiken jälkeen. Suoranakin kisa olisi muuten voinut tulla, mutta kisa tuskin olisi ohittanut tv-uutisia tärkeysjärjestyksessä YLE:n kanavilla. Lehdissä kilpailusta oli jälleen paljonkin puhetta ja Urheiluruudussa Keke Rosbergin voittoisia tunnelmia näytettiin. Tosin jälleen kerran varsin ohimenevällä tavalla ja Dallasin kilpailussa ja sen jälkipuinnissa median osalta oli sellaista selvittelyä, että sen myötä Englannin Grand Prix päätettiin silloin näyttää televisiosta. Ja sekin vielä tulisi muuttumaan varsin erikoisella tavalla.:(
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:39.439 1:39.630
2 Corrado Fabi Brabham-BMW 1:38.960 1.41.097
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 2:31.960 Ei aikaa Vetäytyi kilpailusta
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:40.336 1:41.680
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:43.304 1:46.257
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:38.767 1:39.438
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:38.544 1:41.344
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1.37.987 1:41.835
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:43.222 Ei aikaa Ei päässyt starttamaan kilpailuun
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.44.676 1.47.566
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:37.635 Ei aikaa
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:37.041 Ei aikaa
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.39.860 1.40.289
15 Patrick Tambay Renault 1.38.907 1.40.790
16 Derek Warwick Renault 1:38.285 1:37.708
17 Marc Surer Arrows-BMW 1.44.503 1.42.592
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.41.840 1.41.318
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.38.256 Ei aikaa
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.40.027 Ei aikaa
21 Huub Rothengatter Spirit-Hart 1.43.084 1.43.735
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.41.328 1.50.277
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.39.911 1.40.773
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.41.176 1.42.439
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.41.303 Ei aikaa
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.40.095 1.41.464
27 Michele Alboreto Ferrari 1.39.793 1.42.005
28 Rene Arnoux Ferrari 1.37.785 1.39.633
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lähtöruudukko

Mansell de Angelis
Lotus 95T Lotus 95T
1.37.041 (144,718 km/h) 1.37.635

Warwick Arnoux
Renault RE50 Ferrari 126C4
1.37.708 1.37.785

Lauda Senna
McLaren MP4/2 Toleman TG184
1.37.987 1.38.256

Prost Rosberg
McLaren MP4/2 Williams FW09
1.38.544 1.38.767

Alboreto Tambay
Ferrari 126C4 Renault RE50
1.38.793 1.38.907

Fabi Piquet
Brabham BT53 Brabham BT53
1.38.960 1.39.439

Winkelhock Cheever
ATS D7 Alfa Romeo 184T
1.39.860 1.39.911

Cecotto de Cesaris
Toleman TG184 Ligier JS23
1.40.027 1.40.095

Bellof Ghinzani
Tyrrell 012 Osella FA1F
1.40.336 1.41.176

Hesnault Boutsen
Ligier JS23 Arrows A7
1.41.303 1.41.318

Patrese Surer
Alfa Romeo 184T Arrows A7
1.41.328 1.42.592

Rothengatter Alliot
Spirit 101C RAM 02
1.43.084 1.43.222

Laffite Palmer
Williams FW09 RAM 02
1.43.304 1.43.676


Vetäytyi kilpailusta:

Martin Brundle
Tyrrell 012
2.31.960
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Dallasin Grand Prixin rengasvalinta oli uskomattoman kuuman sään ja renkaille erittäin kuluttavan pinnan vuoksi varsin yksipuolinen. Kaikki kilpailuun mukaan lähteneet 25 kuljettajaa ottivat alleen enimmäkseen kovinta mahdollista kumiseosta. Nigel Mansell ja Michele Alboreto olivat Goodyearin miehistä ainoat jotka lähtivät liikkeelle hieman pehmeämmällä seoksella. Mansell ja Alboreto ottivat alleen siis A-seokset.

A-seosten kuluvuus ei ollut aivan pelätyn tapaista, mutta Mansellin kisa meni käytännössä välittömän voittotaistelun ja liiallisen alun revittämisen osalta siihen. Michelinin ja Pirellin miehet valitsivat myös kovinta mahdollista seosta alle. Dallasin radan pinta oli armoton ja se kulutti monien kuljettajien renkaat piloille ja pysähdyksiä nähtiin huolellisesta varautumisesta huolimatta.

Tässä kuitenkin rengastaktiikoita kilpailuun:

Brabham: Molemmat kuljettajat aikoivat lähteä kisaan Michelinin Kovilla renkailla. He eivät aikoneet pysähtyä.

Tyrrell ja Stefan Bellof: Otti käyttöönsä AA-seokset. Ei aikonut pysähtyä poislukien kilpailun lopulla suoritettavaa vesitankkausta. Tyrrell oli laskenut myös sen, että kilpailu saatettaisiin radan huonon kunnon ja helteen takia ajaa enimmäkseen aikaa vastaan kuin kierroksia vastaan. Siten vesitankkaustakaan ei paremmalla tuurilla olisi tarvinnut tehdä lainkaan.

Williams: Molemat kuljettajat ottivat kisaan AA-seokset ja he eivät aikoneet pysähtyä.

McLaren: Molemmat kuljettajat ottivat kisaan Michelinin Kovat renkaat. He eivät aikoneet pysähtyä kilpailussa.

RAM ja Jonathan Palmer: Palmer otti käyttöönsä Pirellin Pitkäjyväiset renkaat. Hän ei aikonut pysähtyä kilpailussa.

Lotus: Kuljettajista Nigel Mansell otti alleen A-seokset kun taas Elio de Angelis pysyi AA-seoksissa. Molemmat yrittivät olla pysähtymättä kilpailussa.

ATS ja Manfred Winkelhock: Otti käyttöönsä Pirelin Pitkäjyväiset renkaat ja aikoi olla pysähtymättä.

Renault: Molemmat kuljettajat ottivat käyttöönsä Michelinin Kovat renkaat. He aikoivat olla pysähtymättä.

Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat käyttöönsä AA-seokset ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Toleman: Molemmat kuljettajat ottivat käyttöönsä Michelinin Kovat renkaat. Ennen kilpailua Johnny Cecotto harkitsi ottavansa käyttöön Michelinin Keskikovat renkaat, mutta luopui ajatuksesta renkaiden liiallisen kulumisen johdosta. Molemmat aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Spirit ja Huub Rothengatter: Rothengatter otti käyttöönsä Pirellin Pitkäjyväiset renkaat. Ei aikonut pysähtyä kilpailussa.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat ottivat käyttöönsä AA-seokset ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Osella ja Piercarlo Ghinzani: Ghinzani otti käyttöönsä Pirellin Pitkäjyväiset renkaat. Harkitsi ainoana Pirellin miehenä myös Ristijyväisiä renkaita, mutta ne kuluivat liian nopeasti Osellan automallin rajun rengaskulutuksen takia. Hän ei aikonut pysähtyä kilpailussa.

Ligier: Molemmat kuljettajat ottivat käyttöönsä Michelinin Kovat renkaat. He aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto otti A-seokset käyttöönsä ja Rene Arnoux otti AA-seokset käyttöönsä. Molemmat yrittivät ajaa kilpailussa maaliin saakka ilman pysähdyksiä.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Dallas 8.7.1984

Klo 11 ja vähän sitä ennen ollutta lähtöä kilpailun tunnelmat Fair Parkin radalla olivat helteisen kuumat. Ilman lämpötila oli 40 astetta ja radan lämpötila oli 67 astetta. Kisaa oli lyhennetty 80 kierroksesta 78 kierrokseen jo automaattisesti. Rata oli murentumaan päin, mutta kilpailua ei oltu peruttu. Katsojia oli tullut kisan aikaistamisesta huolimatta peräti 90 000 paikan päälle. Se oli enemmän kuin Detroitissa tai Las Vegasissa siihen asti nähdyissä kilpailuissa.

Rene Arnoux jäi 25 auton lähtöruudukolla ajetun kilpailun lämmittelykierroksella Larry Hagmanin heilautettua vihreää lippua ruutuunsa ja oli joutua lähtemään kilpailuun varikkosuoralta. Lopulta Arnoux sai autonsa liikkeelle, mutta jäi koko joukon viimeiseksi lähtöä varten. Philippe Alliot ei osallistunut lainkaan kilpailuun. Hetken kuluttua Pace Carina toiminut Renault Fuego Turbo USA kaasutti omalle paikalleen ruudukon taakse ja J.R antoi vuoronsa Derek Ongarolle.

Ongaron painettua katkaisimen päälle lähtövalojärjestelmän virta käynnistyi. Puhuttuaan J.R:n kanssa Ongaro painoi punaista valoa ja lopulta vihreää valoa. Nigel Mansell kaasutti kärkeen Elio de Angeliksen seuratessa häntä Derek Warwickin tapaan ensimmäiseen mutkaan. Ayrton Senna suorastaan syöksyi neljänneksi ja Arnoux ohitti kolme autoa ensimmäisessä mutkassa. Niki Lauda tuli viidentenä ja kuudentena tuli Alain Prost, seitsemäntenä Keke Rosberg, kahdeksantena Michele Alboreto ja yhdeksäntenä Patrick Tambay.

Arnoux ohitti kaikkiaan kuusi autoa ensimmäisellä kierroksella ja oli 18:sta. Francois Hesnault oli taas kerran joutunut Piercarlo Ghinzanin osuman uhriksi ja muutenkin keskeyttänyt ulosajon takia. Radan murentuminen vaati veronsa. Johnny Cecotto pyörähti ja joutui hakemaan varikolta renkaat ensimmäisenä sillä ne menivät piloille laakerimurujen takia.

Toisella kierroksella Senna yritti lähes tyhmänrohkeata ohitusta peittelevästä Warwickista ja sen seurauksena Senna osui hieman seinään, pyörähti radan ulkopuolelle ja jäi ajamaan viimeisille sijoille pilaantuneilla renkailla. Senna kävi varikolla, mutta 13 sekunnin pysähdys tiputti hänet viimeiseksi tilapäisesti. Rosberg ohitti Prostin ja oli jo viidentenä. Mansell alkoi kasvattaa johtoaan kun de Angeliksen moottoriin näytti tulleen vaurio. Warwick saavutti hänet nopeasti ja ohitti hänet neljännellä kierroksella.

Lauda ohitti de Angeliksen lähes samalla ovenavauksella ja italialaisen Lotus-kuljettajan kisa näytti päättyvän nopeasti. Kisan takajoukoissa Arnoux jatkoi uskomatonta nousuaan. Warwick sai Mansellia jatkuvasti kiinni. Kierroksella 8 Eddie Cheever luisteli ulos radalta ja keskeytti. Stefan Bellof syöksyi ulos radalta osuttuaan seinään kierroksella 9 ja keskeytti siihen paikkaan. Bellof oli 13:sta keskeyttäessään.

Kierroksella 10 ennen kilpailun seuraavaa ratkaisuhetkeä tilanne 11 parhaan osalta oli seuraava: Mansell, Warwick, Lauda, Prost, de Angelis, Rosberg, Alboreto, Tambay, uskomatonta vauhtia Arrowsillaan pitänyt Thierry Boutsen, Andrea de Cesaris ja Arnoux. Arnoux ohitti hetkessä molemmat miehet edestään, mutta sitä ennen Warwickin kilpailu päättyi ulosajoon. Warwick oli yrittänyt ohittaa Mansellia, mutta Mansell piti linjansa ja Warwickin kisa oli siinä. Warwick ehti johtaa Dallasin kisaa vain hetkisen ennen ulosajoa.

Rosberg oli ohittanut Prostin, mutta ei päässyt Laudan ohi. Lauda yritti ohittaa Mansellia, mutta de Angelis ohittikin hänet. Riccardo Patrese keskeytti seuraavana ulosajoon kierroksella 12. Senna taas vuorostaan tuskaili kilpailuaan keskikastissa ja nuoren brasilialaisen kunto tuntui loppuvan kesken.

Ajamisesta ainakin oli kadonnut alun innokkuus kokonaan. Cecotto taas näytti aloittavan Montrealin kaltaisen ajon keskikastin paremmalla puolella. Kierroksella 14 viiden kärki Mansell, de Angelis, Lauda, Rosberg ja Prost olivat toisistaan hyvin vähän erillään. Prostin ero Manselliin oli vain neljä sekuntia ja muilla sitäkin vähemmän. Mansell kenties muisti de Angeliksen Montrealin estelyt ja alkoi estellä tätä ajoittain jopa hieman idioottimaisella tavalla. Toisaalta potut on aina maksettava pottuina.:D Italialainen kävi kuumana tiimiradiossa, mutta ihme kyllä mitään de Angeliksen päästämiskomentoa ei Mansellille Peter Warrin toimesta langetettu.

Rosberg pääsi Laudan ohi vain hetkeä myöhemmin ja ajoi kuin Ritari Ässä murenevalla radalla entistäkin lähempänä Lotuksen autoja. Myös Professori Prost seurasi suomalaisen esimerkkiä ja pääsi ohi Laudasta. Kierroksella 15 nähtiin päivän ensimmäinen mekaaninen keskeytys. Oikeammin jo heti kisan alussa polttoainevuodosta kärsinyt Huub Rothengatter sai tarpeekseen. Tulikuuman polttoainen poltti hänen selkänsä ja aiheutetti hänelle palovammoja. Ligierin romurallimiehenä de Cesaris jatkoi tuhoamisralliaan myös Dallasissa. Hän keskeytti ulosajon myötä samalla kierroksella kuin Rothengatter.

Kierroksella 18 Rosberg pääsi Lotus-kaksikon kaksintaistelun takia de Angeliksen ohi ja siitä alkoi Rosbergin ja Mansellin välinen katkera taistelu. Mansell peitti ajoittain liiankin rohkeasti Rosbergin ajolinjoja ja Keke kävi asiasta kuumana.

Kierroksella 19 järjestys oli seuraava: Mansell, Rosberg, Prost, Lauda, de Angelis, Tambay, kaasutinvaurion kanssa kamppaillut Piquet, Arnoux, Jacques Laffite, Piercarlo Ghinzani, Marc Surer ja Corrado Fabi. Fabi ohitti Surerin, Ghinzanin ja Laffiten alle kierroksen sisään, mutta italialaisen renkaat pettivät ja hän joutui menemään varikolle.

Tambay vaikutti pääsevän ohi vauhtiaan pudottaneesta Laudasta joka oli jo menettänyt sijan de Angelikselle. Ikävä kyllä Tambay osui seinään ja hänen ajonsa päättyi kierroksella 25. Kierroksella 26 ulosajoon päättyi sitten Cecotton kilpailu. Näyttävän alun jälkeen Cecotto oli jäänyt kisaltaan polkemaan paikalleen ja oli 16:sta. Kierroksella 30 Ghinzani tuli varikolle vaihtamaan renkaita.

Osellalle niin aikaisin varikolle tuleminen oli yllätys, mutta Ghinzania tilanne ei haitannut. Renkaat vaihdettiin, siivekettä korjattiin ja varikkokäynnin pitkän keston vuoksi Ghinzani jopa pyysi mekaanikkoja suihkuttamaan vettä hänen päälleen sillä kuumuus vaati veronsa. Kierroksella 35 Mansellin renkaat olivat aivan loppu liiallisen vauhdin vuoksi ja tehtyään virheen ja hipaistuaan seinää Rosberg pääsi viimein ohi. Mansell joutui käymään varikolla renkaanvaihdossa. Mansell oli pudonnut jo neljänneksi mennessään varikolle. Prost taisteli Laudan ja de Angeliksen kanssa ja saavutti Rosbergia nopeasti. Kierroksella 45 Piquetin kaasutin hajosi lopullisesti ja ns. Oma virhe oli teknisen vian aiheuttama ulosajo. Kisa jäi siihen.

Rosbergin renkaat alkoivat kulua liiankin nopeasti ja tallinsa kehoituksesta huolimatta Rosberg ei tullut vaihtamaan renkaitaan varikolle. Kierrosajat hidastuivat entisestään ja kilpailu aiottiin liputtaa pian poikki ellei kierrosajat parantuisi. Kierroksella 46 kroonisesta sähköviasta ja melkein koko päivän viimeisenä ollut ja kärsinyt Jonathan Palmer keskeytti siihen vikaan kilpailunsa. Kierroksella 47 Senna keskeytti kytkinvaurion ja vetoakselin murtumisen takia varikolle.

Kierrokseen 49 mennessä Prost ohitti Rosbergin ja pääsi kärkipaikalle, mutta Arnoux oli varastanut Mansellin tapaan koko näkyvän shown. Arnoux oli jo kolmantena ja Mansell seitsemäntenä. Alboreton kisa päättyi ulosajoon kierroksella 54 ja samoin päättyi myös Surerin kilpailu. Myös Boutsenin auton moottori vaurioitui ulosajon seurauksena kierroksella 55 ja peräti kolme kuljettajaa keskeytti kierrokseen. 10 autoa oli enää jäljellä kilpailussa.

Järjestys oli siis Prost, Rosberg, Arnoux, de Angelis, Lauda, Mansell, Laffite, Fabi, Ghinzani ja Manfred Winkelhock. Hetkeä myöhemmin tapahtui Rosbergin odottama asia. Prostin hiilikuitujarrut loppuivat vähemmän yllättäen Dallasin radalla ja aiheutti näennäisen omasta virheestä johtuneen ulosajon kierroksella 56. Prostin autosta todettiin myöhemmin myös alkavan rengasrikon vaara. Rosberg palasi takaisin johtoon.

Lauda ei jostain käsittämättömästä syystä tajunnut hidastaa omaa vauhtiaan ja kärsi Prostin tapaan hiilikuitujarrujen tuhoutumisen ja siitä johtuneen ulosajon kierroksella 60. Rosbergin auto ei ollut enää terve viimeisillä kierroksilla. Renkaat olivat hädin tuskin enää missään ajettavassa kunnossa, moottori oli koko ajan ylikuumentua ja Arnoux saavutti järkyttävän paljonkin Rosbergia viimeisillä kierroksilla. Rosberg piti kuitenkin päänsä kylmänä.

Ghinzani ohitti viimeisillä kierroksilla Fabin ja näytti ajavan kuin viimeistä päivää muiden hidastellessa. Yllättäen Mansellin auton vaihteet olivat alkaneet kadota ja polttoainekin oli loppua kesken. Järjestäjien päätöksen myötä kilpailun aika loppui kesken ja ruutulippu heilahti hieman yli 2 tunnin jälkeen kierroksella 67.

Keke Rosberg oli voittanut kolmannen kerran urallaan ja Suomessakin tilanne noteerattiin, mutta maailmalla kaikki pitivät Rosbergin voittoa miehen parhaana. Jopa parempana kuin vuotta aiempaa Monacon voittoa. Mitään mainitsemisenkaan arvoista virhettä ei Rosberg ollut tehnyt koko kilpailun aikana. Ei yhtäkään virhettä. Toiseksi tuli Rene Arnoux aivan yhtä uskomattoman kilpailun ajaneena kuin Rosberg.

Elio de Angelis selvisi sytytysvaurioisella autolla maaliin asti kolmantena ja Jacques Laffite tuli Fabin kanssa käytyä lopputaistelua lukuunottamatta muutoin maaliin hyvin huomaamattomasti 4:ä. Nigel Mansell näytti tulevan maaliin 4:ä kun autosta hajosi viimeinenkin vaihde ja bensa olisi muutenkin loppunut hyvin nopeasti. Mansell nousi autosta ja yritti urheasti työntää viimeiset 100 metriä autoa maaliin.

Mansell kuitenkin pyörtyi Dallasin helteessä 90 000 katsojan ja lukuisten tv-katsojien silmien edessä ja tarvitsi lääkärin apua. Jacques Laffite otti 4:n tilan ja Piercarlo Ghinzani saavutti 5:n sijan ja Osellalla juhlittiin sitä kuin maailmanmestaruutta. Mansell sai kaikesta kohusta huolimatta 6:n sijan sillä Corrado Fabi oli liian kaukana tuomareiden mielestä pisteen saamiseen. Fabi oli 7:s ja Manfred Winkelhock oli 8:s ja viimeinen mies maalissa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Keke Rosbergin voitonjuhlat antoivat suomalaiselle 2000 hyvää syytä hymyillä stetson-hattu teksasilaisittain päässä palkintokorokkeella. Hyvä syy Rosbergin jatkuneeseen sinnikkyyteen oli 2000 dollaria maksanut vesijäähdytteinen kypärä. Kun huumori kuitenkin oli ohi niin Rosberg teki tietyllä tapaa päivän ainoan virheensä. Rosberg käytti lehdistötilaisuudessa varsin pitkänkin puheenvuoron Nigel Mansellin kritisoimiseen vaikkakin myöhemmin kiisti kritisoineensa Mansellia aivan niin jyrkästi kuin mitä hänen lausunnostaan olisi voinut olettaa.

Amerikkalaisten mielestä tämä oli idioottimaista ja jotkut buuasivat Rosbergille jo palkintokorokkeellakin yleisöstä käsin. Myös Suomessakin kiinnitettiin paljon huomiota Keken esittämään kritiikkiin Mansellia kohtaan ja tässä vaiheessa lehtien palstoilta alkoi erottua taas Keken vastaisen porukan meneminen mieluummin Mansellin leiriin ja Keken puoltajat pysyivät tietenkin Kekelle uskollisena.

Jossain määrin Mansellista oli Suomessa siihen mennessä pidetty yllättävänkin paljon ja keskimäärin Mansellista kiinnostuneet lehtimiehet olivat aina kirjoittaneet hänestä lähes pelkkää hyvää vaikkakin välillä Mansellin joitakin otteita, ns. Selittelynä pidettyjä tempauksia ja muutenkin miehen olemusta oli kritisoitu. Mansellista oli kaikkiaan monesta ulkomaalaisesta kuljettajasta poiketen kirjoitettu Suomessa jo vuodesta 1981 lähtien varsin paljonkin. Ainakin Juhani Melartin JuMen:n palstalla oli varsin usein juttua tästä brittikuljettajasta vuosien 1981-1984.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Rene Arnoux oli palauttanut Ferrarillaan uskon mahdollisuuksiin parempaan noususta uskomattoman Dallasin kilpailun myötä. Arnoux oli noussut suurilta osin ajamalla käytännössä viimeisestä ruudusta toiseksi ja vain Rosbergin Keke oli onnistunut pysymään hänen edellään. Niin suuri Dallasin kilpailu oli merkitykseltään, että Arnoux allekirjoitti jo kautta 1985 koskevan Ferrarin esisopimuksen jo kilpailun jälkeisenä maanantaina.

Ainoa ongelma oli kuitenkin se, että Marco Piccininin vakuutteluista huolimatta Piero Lardi ei halunnut antaa varsinaista jatkosopimusta ranskalaiselle ja Lardi yhdessä Mauro Forghierin kanssa olivat edelleen jossain määrin erittäin paljon ranskalaisen jatkoa vastaan. Lardi tosin aivan eri syistä kuin Forghieri.

Samaan aikaan Ranskan lehdet alkoivat hiillostaa tähtikuljettajaansa tietyllä tapaa varsin rankasti eräistä tietyistä asioista jotka aiheuttivat ongelmia myös Arnoux'n yksityiselämän puolella. Suuri ongelma oli myös Il Commendatoren odottelu edelleen Didier Pironin toipumisen suhteen. Kuohuntaa La Famiglian osalta tulisi vielä riittämään yllin kyllin.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Michele Alboreto oli ehkä ajanut Dallasissa suhteellisen nimettömän kilpailun, mutta oli kuitenkin edelleen Ferrarin ainoa osakilpailun voittanut kuljettaja kaudella 1984. Alboreto allekirjoitti Arnouxin tapaan esisopimuksen kautta 1985 varten jo kilpailun jälkeisenä maanantaina. Alboretoa vaivasi kuitenkin Ferrarin jännittynyt ja erittäin painostava ilmapiiri kesäkaudella 1984. Alboreto yritti keskittyä kilpailuihinsa, mutta se ei ollut helppoa Marco Piccinini ja Mauro Forghieri kävivät edelleen omia kiistojaan Enzon Käsinä.

Samalla tavalla Forghieri ei oikein tuntunut arvostavan Alboretoa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Patrick Tambayta tai Gilles Villeneuvea. Forghieri näki Alboreton Piccininin miehenä vaikka ei Piccininikään aina ollut niin innostunut Alboretosta kuin usein oli. Samalla Piccinini oli jakaantunut kannatuksessaan Arnouxin ja Alboreton kesken.

Sen sijaan Didier Pironi oli ollut Piccininin hengenheimolainen ennen hänen loukkaantumistaan Hockenheimissa. Alboreto tuntui muutenkin muuttuneen vaikeuksien keskellä herkäksi, hiljaiseksi ja miettiväksi mieheksi. Se oli aivan erilainen vastakohta siihen Tyrrell-aikojen kaveriin jolla tuntui välillä nousseen menestys liiaksi päähän, joka kiisteli tallikaveriensa kanssa tai jopa kilpailevien kuljettajien kanssa milloin mistäkin syystä ja joka yleensä ajoittain oli vaatinut liikaa tallilta menestystä suhteessa miehen itsensä otteisiin. Alboreto tuntui siis jäävän yksin omassa tallissaan ilman tukea kummaltakaan päättäjältä.

Häntä ei miellyttänyt myöskään esisopimuksen pykälät jossa käytännössä huonommin menestynyt kuljettaja kauden 1984 päätteeksi olisi voinut olla korvattavissa seuraavalle kaudelle merkittävän hyvän muun kuljettajan halutessa Ferrarille. Il Commendatoren tiedettiin haluavan Didier Pironia, mutta Il Commendatore halusi myös erään tietyn suomalaisen kuljettajan talliinsa kaudeksi 1985...

Ajatus Keke Rosbergista tai Didier Pironista tallikaverina ei sinällään haitannut Alboretoa, mutta pisti hänen oman ajaja-asemansa koetukselle.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Peter Warr oli Lotuksella erityisen hyvä syy olla ylpeä molemmista kuljettajistaan mikä oli varsin harvinaista kaikkiaan. Nigel Mansellin pitkä johto Dallasin kilpailussa olisi voinut oikealla rengasvalinnalla päättyä voittoon tai sitten toteutuneessa historiassa dramaattiseen loppukeskeytykseen. Elio de Angelis sen sijaan jatkoi edelleen äärimmäisen vakuuttavaa pistesijojen ja palkintojen saavuttamista. Italialainen ei osannut haastatteluissaan antaa oikein kunnollisia vastauksia kilpailun jälkeen. Elio oli erittäin tyytyväinen ajettuaan sytytysvaurioisella autolla kilpailussa maaliin kolmantena.

Hän oli jo selvästi kierroksen jäljessä Keke Rosbergia ja melkein kierroksen jäljessä Rene Arnoux'ta. Tasaisten pistesuoritusten kautta de Angelis oli enää puoli pistettä Niki Laudasta ja 11 pistettä Alain Prostista takana MM-sarjan kolmantena. Ainoa mikä de Angelikselta puuttui kaudella 1984 oli vain osakilpailuvoitto ja sen de Angelis halusi saavuttaa keinolla millä hyvänsä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Jacques Laffite oli onistunut jälleen ajamaan itsensä pisteille Dallasissa kokemuksensa ja rauhallisen ajon myötä. Ainoa merkittävä taistelu Laffitelta koko kilpailun aikana oli ollut Corrado Fabin kanssa käyty loppuosan kaksintaistelu. Muutoin Laffite oli ajanut enimmäkseen kaukana kahinoista ja kamppailuista rauhallista vauhtia muiden autojen kolaroidessa tai keskeyttäessä milloin mistäkin syystä. Laffiten tallipaikan säilymiselle kautta 1985 varten Frank Williams edellytti pisteputken jatkumista, mutta myös piakkoin autolle paremmin kuuluvia suorituksia.

Näille sanoille ranskalainen lähinnä hymyili, mutta osin myös turhautuneena purki huolia läheisille toimittajilleen. Miten Williams voi vaatia häneltä sellaista kun auton suorituskyky ei siihen riitä ja arki tulisi koittamaan heti nopeilla radoilla loppukaudesta?

Kilpailu Dallasissa sujui kuitenkin huomattavan heikosta alusta huolimatta loistavasti. Laffite oli ajanut huonoimmillaan viimeisten joukossa ja muutoin alemman keskikastin vauhdissa kilpailun aikana keskimäärin. Lähinnä loppupuolella oltiin vahvoissa pistesijoissa kiinni.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Piercarlo Ghinzani onnistui tuomaan Osellansa viidentenä maaliin Dallasissa ja hänelle Dallasin Grand Prix vuonna 1984 tuli säilymään hyvin rakkaana muistona myöhemminkin. Osellalle ja sen tallipäällikölle Enzo Osellalle merkitys oli valtava. Koko talli sai historiansa ensimmäistä kertaa pisteitä täysivaltaisessa ja melkein täydellä ruudukolla pidetyssä kilpailussa. Tosin Philippe Alliot oli poissa kilpailusta jo alkujaan, mutta se ei haitannut häntä. Ja toisen kerran kaikkiaankin takarivin tietyllä tapaa hyvinkin pidetty talli saavutti pisteitä. Edelliset ja ensimmäiset pisteet kaikkiaan oli tuonut Jean-Pierre Jarier San Marinon Grand Prixistä kaudella 1982. Tuolloin Jarier oli ollut peräti neljäs tynkäkilpailuna ajetussa 14 auton kilpailussa.

Ainoa harmi Ghinzanille oli ainoastaan koko kilpailussa Francois Hesnaultin kolaroiminen ulos kilpailusta ja samalla myös renkaiden liiallisen kulumisen aiheuttama varikkokäynti. Ghinzani oli ollut jo ennen pysähdystä kierrosten 21-30 ajan koko ajan yhdeksäntenä. Ajaminen ilman varikkopysähdystä olisi voinut tuottaa kenties jopa paremmankin sijan kuin viidennen tilan. Sankarillinen suoritus näennäisesti aivan liian pitkän varikkokäynnin ja ruumiillisen vesitankkauksen jälkeen oli nousta kuudenneksi lukuisten ohitusten kautta jo kierroksella 61 ja ottaa Nigel Mansellin keskeyttäessä äärimmäisen ansaittu viitospaikka.

Osellan osalta kehitystä näytti tapahtuneen ja monien tallipäälliköidenkin mielestä Osella ansaitsi ainakin paikkansa lajissa vaikkakin peräpäässä, mutta kuitenkin. Ennen kauden 1984 Dallasin suoritusta tallia oli moneen kertaa kritisoitu turvattomaksi ja hengenvaaralliseksi maksukuskien talliksi jota ei saisi edes päästää lajiin mukaan. Aivan erityisen paljon tallia kritisoitiin Riccardo Palettin kuolonkolarin myötä kaudella 1982 ja Jean-Pierre Jarierin katkerien lausuntojen myötä kaudella 1983.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Corrado Fabille kilpailu Brabhamilla oli tavallaan huono, mutta loppupelissä äärimmäisen menestyksellinen. Hitaan alun jälkeen Fabi ajoi enimmäkseen sijoilla 9-12 kilpailussa ja palasi varikkokäyntinsä jälkeen 13:sta radalle. Loppuvaiheessa kilpailua Fabi alkoi kärsiä nestehukasta ja niskakivuista mikä aiheutti vauhdin hidastumista. Lopulta Fabi oli harmittavasti seitsemäs.

Ohitettuaan Nigel Mansellin radalle jääneen auton hän luuli saavuttaneensa pisteitä, mutta tuomariston mukaan sääntö pisteen saamiseksi ei täyttynyt. Brabham-talli yritti tehdä protestin jolla Fabi olisi voitu nostaa pisteelle ja italialainen itsekin kannatti sitä, mutta tuomariston sana oli laki. Corrado oli pettynyt, mutta hänellä oli vielä muutama kilpailu jäljellä sovituista ajoistaan kaudelle 1984 ja ainakin hän oli Nelson Piquetin keskeytyksen jälkeen hoitanut kilpailunsa kunniallisesti maaliin asti.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Manfred Winkelhockille ja ATS-tallille kahdeksas sija oli karmea pettymys Dallasista. Pistepotentiaaliltaan hyödynnettävissä ollut kilpailu päättyi oikeastaan kahdenväliseen kiistelyyn Winkelhockin ja Günther Schmidtin kesken. Kilpailun alussa Winkelhock oli saanut huonon lähdön ja osunut lähtökamppailuissa toisiin autoihin. Ripustus oli vääntynyt ja Winkelhock halusi korjata vahingon ja vaihtaa renkaat uusiin. Ikävä kyllä tallipäällikölle tämä ei käynyt ja vaikka Winkelhock pyysi ja vaati päästä sisään kilpailun aikana niin siihen ei suostuttu.

Korjaukseen ja renkaidenvaihtoon olisi kulunut muka liikaakin aikaa. Lopulta Winkelhock ajoi hyvin pitkän ja tuskastuttavan kuuman päivän ripustusvaurioisella autolla Dallasissa, ajoi välillä viimeisten joukossa ja parhaimmillaankin vain alemmassa keskikastissa ja lopulta oli kahdeksas maalissa kolme kierrosta Keke Rosbergia jäljessä. Winkelhockin mukaan kilpailu meni pilalle Schmidtin huonon asenteen takia ja Schmidt itse vuorostaan syytti liian aggressiivisesta ajosta Winkelhockia. Ilman ensimmäisen mutkan osumia Winkelhock olisi voinut olla sijoilla 10-13 ensimmäisen kierroksen päättyessä ja siitä olisi voinut rakentaa hyvän kisan ja ehkä tuoda hitaudestakin huolimatta pisteitä tallille.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Samana päivänä kun Keke Rosberg voitti Dallasin radalla f1:ssä voitti Danny Sullivan Indycarissa Clevelandin radalla Doug Shierson Racingille uransa ensimmäisen voiton lajissa. Paljonkaan aikaa ei ehtinyt kulua Clevelandissa kun Sullivan sai viestin Ken Tyrreliltä siitä, että Martin Brundle oli loukkaantunut Dallasin Grand Prixin viikonloppuna. Siten näytti siltä, että Sullivan saisi ajaa montakin kilpailua f1:ssä vielä kauden 1984 jälkipuoliskolla. Brundle tulisi olemaan pitkään poissa radoilta.

Toisaalta suurena ongelmana oli kuitenkin päällekkäin menevät Indycarin kilpailut ja Sullivanin mahdolliset keikka-ajot f1:ssä koskivat lähinnä Stefan Bellofin poissa ollessa. Sullivan päätti kuitenkin kysyä asiaa Doug Shiersonilta, että saisiko hän ajaa Brands Hatchissa ja Hockenheimissa ainakin ja mahdollisesti myös Österreichringillä, Monzassa ja Estorilissa kauden päätöksessä mikäli Brundle ei ehtisi toipua siihen mennessä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös