Perjantain Virallisessa Harjoituksessa tapahtui se mitä oli odotettu ja pelätty. 5 ajetun hitaan kierroksen jälkeen rata alkoi murentua ja muuttua luonteeltaan kiduttavan kovaksi renkaille, autoille kuin miehillekin. Ilman lämpötila oli 38 astetta ja radan pinnasta mitattiin peräti 66 astetta. Rata alkoi murentua silmissä. Goodyearin Lee Gaugin mukaan radan murentumiseen painajaismaisesti olisi riittänyt jo 50 astettakin. Aika-ajorenkailla ajoista ei tullut käytännössä mitään. Kestävyys oli puolesta kierroksesta kierroksen verran korkeintaan ja siten ajajat alkoivat käyttää kisarenkaitaan Fair Parkin uudella radalla.
Valitettavasti radan mureneminen ja uskomaton kuumuus näytti tuhoavan renkaatkin. Kilpailusta sunnuntaina vaikutti tulevan farssi. Gaugin mukaan eräässä vaiheessa hän kysyi Nigel Mansellilta, että millainen on renkaiden oletettu kestävyys ja myös rengaslaatua Gaug kysyi britiltä. Mansell vastasi, että hän ajoi parhaat aikansa Goodyearin B-seoksilla ja ilman ihmeitä tai asvaltin pikaisia korjauksia ne eivät kestäisi 10 kierrosta enempää kilpailussa. Renkaat tuhoutuivat lievästi sanottuna naurettavan nopeasti. Ayrton Senna kolaroi seinään Virallisen Harjoituksen aikana, mutta oli jälleen vara-autolla ja erikoismoottorilla peräti viides. Aika Sennalla oli 1.38.256.
Sennankin mukaan erityisesti Michelinin Pehmeät ja Keskikovat renkaat eivät kestäneet kuin 10-15 kierrosta ennen tuhoutumista mikä oli aivan liian vähän ja uhkasi muodostaa kilpailusta liikojen varikkokäyntien kilpailun. Sennan viikonloppu kuitenkin loppui tai näytti loppuvan erikoisella tavalla. Brasilialainen oli ajanut kaikkiaan vain 10 kierrosta koko sessiossa. Session lopetti hänen osaltaan jatkuvat niskakrampit ja heti session jälkeen tapahtunut näyttävä pyörtyminen näennäisen nestehukan takia. Todellisuudessa Senna oli saanut auringonpistosta johtuneen lämpöhalvauksen. Sid Watkins oli varoittanut häntä jo kerran viikonlopun aikana auringonpiston vaarasta ja kerran Senna oli jo sellaisen saanut. Ayrton kuitenkin oli pitänyt varoitusta liian vähäisenä häiriönä ja uusi pistos johti lämpöhalvaukseen.
Brabhamilla sijoitettiin öljynjäähdytin uuteen paikkaan autoissa, mutta se sotki ohjaustuntuman ja pilasi niin Nelson Piquetin kuin Corrado Fabinkin Virallisen Harjoituksen. Williamsilla FW09 muokattiin rajusti Dallasin erikoisolosuhteisiin. Sen säädöt radalla perustuivat sekoitukseen viime kauden Monacon, Long Beachin ja Detroitin vastaavia, auton etujousitukset olivat säädetty FW07:n tasolle ja vuoden 1979 tasolle.
Muutkin osat autossa olivat vuosien 1980-1982 FW07:n ja FW08:n eri kehitysversioiden vastaavia. Kaudelta 1983 epäonnisen FW08C:n kehitysmallia hyödynnettiin kytkimen ja vaihteiden osalta. FW09 vuoden 1984 osalta oli siis käytössä varsin nimellisenä. Lähinnä auton runko sääntöjen täyttämiseksi oli kuluvalta kaudelta ja muutoin auto oli rakennettu pitkälti vuosien 1982-1983 monokokin ympärille.
Aivan erityisesti Kyalamissa 1983 käytetyn auton pohjalle. Vanhimmat osat ja säädöt Dallasissa olivat Keken auton osalta vuoden 1979 tasolla ja Laffiten osalta vuoden 1980 tasolla. Dallasin aikaan kausi tuntui Williamsilta menneen niin puihin, että riski vanhojenkin osien tai säätöjen osalta haluttiin ottaa. Heillä ei ollut mitään menetettävää vaikkakin aluksi erityisesti Rosberg oli protestoinut kehityksen menemisestä takaperin.
Tapahtumarikkaassa Virallisessa Harjoituksessa nähtiin myös Martin Brundlen raju loukkaantuminen. Brundle loukkaantui vakavasti renkaan puhjettua ja Tyrrell 012 lentäessä päin betoniseinää. Brundlen vasen nilkka ja oikea sääri murtui onnettomuudessa. Sid Watkinsin mukaan toipumiseen meni vähintään 6-8 viikkoa ja pahimmillaan jopa 14 viikkoa toipumisesta, komplikaatiosta ja lihasheikkoudesta riippuen. Ken Tyrrellin mielestä Brundlen toipumiseen menisi ääritapauksessakin vain 10 viikkoa. Joka tapauksessa Ken Tyrrellin arveltiin kutsuttavan Danny Sullivanin puikkoihin jo varsin nopeasti. Brundle pääsisi vasta loppukaudella radoille tai pahimmassa tapauksessa ei enää lainkaan kauden 1984 aikana radalle.
Brundle oli ajanut vain hitaan totuttelukierroksen ajalla 2.31.960 ja oli ensimmäisellä nopealla kierroksellaan aika-ajorenkaalla kuin onnettomuus tapahtui. Brundlen loukkaantumisen ja vetäytymisen jälkeen jokainen kuljettaja oli pääsemässä mukaan kilpailuun. Hän olisi sillä ajalla karsiutunut, mutta vetäytyminen lopetti karsinnan uhan muilta kuljettajilta. Uransa ensimmäisen paalupaikan alustavasti ja varsin monen mielestä muutenkin otti Nigel Mansell ajalla 1.37.041. Lotuksen hienon päivän täydensi Elio de Angelis ajalla 1.37.635 ja se toi hänelle toisen sijan.
Se oli Lotuksen ensimmäinen miehittämä eturivi sitten kauden 1978 Hollannin Grand Prixin. Tuolloin paalupaikalta vielä Colin Chapmanin elinaikaan oli lähtenyt Mario Andretti ja Ronnie Peterson oli lähtenyt kakkosruudusta. Silloisten tallimääräysten mukaisesti Lotukset olivat menneet jälleen varsin kiltisi jonossa ja takaisin kilpailun loppumetreillä.
Rene Arnoux oli Ferrarillaan radan paheksumisesta huolimatta kolmas ajalla 1.37.785. Arnouxin mukaan hänen autonsa ohjaus Ferrarilla Dallasin radalla oli tavallistakin surkeampi, mutta se oli ollut kyseisessä automallissa aina. Arnoux tosiaan hymyili hieman ivallisesti puhuessaan tästä asiasta ja se ei ollut ihme. Niki Lauda oli kahdesta osumisesta seinään ja siitä huolimatta neljäs ajalla 1.37.987. Derek Warwick oli alustavasti kuudes ajalla 1.38.285. Alain Prost oli seitsemäs ajalla 1.38.544 ja Keke Rosberg hämmästyttävän tyynenä ja rauhallisena kahdeksas ajalla 1.38.767. Michele Alboreto oli yhdeksäs ajalla 1.38.793 ja Patrick Tambay oli kymmenes ajalla 1.38.907. Brabhamin miehet Corrado Fabi ja Nelson Piquet olivat alustavasti sijoilla 11 ja 12 ajoilla 1.38.960 ja 1.39.439. Manfred Winkelhock oli 13:sta ajalla 1.39.860.
Eddie Cheever oli 14:sta ajalla 1.39.911 ja Johnny Cecotto oli kolaristaan ja vanhasta turbomoottorin mallistaan huolimatta 15:sta ajalla 1.40.027 ja Andrea de Cesaris oli 16:sta ajalla 1.40.095. Stefan Bellof oli 17:sta ajalla 1.40.336 ja Piercarlo Ghinzani oli 18:sta ajalla 1.41.176 ja Francois Hesnault oli 19:sta ajalla 1.41.303. 20:s oli Riccardo Patrese ajalla 1.41.328 ja Thierry Boutsen oli 21:s ajalla 1.41.840. Spiritin Huub Rothengatter oli yllätten peräti 22:s ajalla 1.43.084 ja Philippe Alliot oli 23:s ajalla 1.43.222. Alliot ajoi suoraan seinään parhaan aikansa jälkeen ja tällä kertaa auto romuttui niin pahasti, että koko kilpailuun pääseminen oli häneltä vaakalaudalla. Jacques Laffite oli sen verran pahoissa vaikeuksissa, että oli vasta 24:s ajalla 1.43.304 ja Marc Surer oli 25:s ajalla 1.44.503 ja koko session viimeinen oli RAM:n Jonathan Palmer ajalla 1.44.676.
Palmerin autossa oli ollut krooninen sähkövika koko Virallisen Harjoituksen ajan. Cheever oli nopealla kierroksellaan osunut myös seinään, mutta erikoisuus kauden 1984 osalta nähtiin myös Dallasissa. Vastoin ennakkopuheita Winkelhock ei ollut osunut seinään missään vaiheessa sessiota ja muutenkin oli Dallasissa harvinaisen tasainen kaveri ilman mitään ääretöntä yritystä. Ferrarin autoihin tuli uuden jarrujärjestelmän lisäksi perjantaina kokonaan uuteen käyttöön myös täysin sähköistetty polttoaineensyöttöjärjestelmä käyttöön. Fair Park vaati tosiaan veronsa.
Nigel Mansellin mielestä rata oli karmea ja hänen uransa paras suoritus tuntui hyvin raskaalta saavuttaa. Nelson Piquetin mielestä kuljettajat saattaisivat jopa uupua helteessä kisan aikana kuten Ayrton Sennan uupuminen oli osoittanut jo harjoituksissa. Ennemmin kuin jopa autot itse. Asvaltti oli murentunut jatkuvasti ja Niki Lauda vaati lauantaina ja sunnuntaina ajettavia oheisluokan kilpailuja ehdottomasti peruttavaksi. Järjestäjät tai Jean-Marie Balestre eivät olleet perumassa niitä. Myöskin Bernie Ecclestone oli alustavasti molempien luokkien perumista vastaan.
