Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

Ayrton Sennalla oli Monacossa Aika-ajonkarsinnassa melkoista yritystä päällä. Nuori brasilialainen vaikutti alustavasti mukautuvan hänelle sovitettuun varovaisen tutkimisen ja ajamisen ohjelmaan. Hän teki oikeat asiat ja valitsi oikeat renkaat lähes jokaiseen yritykseen.

Kaikkiaan Senna ajoi lauantain aika-ajonkarsinnassa 22 kierrosta plus edelliseen päivän tapaan täysin kilpailukyvyttömät kierrokset Michelinin aika-ajorenkailla. Varsinaisilla aikakierroksillaan Senna käytti neljä eri sarjaa renkaita.

Yhden sarjan Kovia kisarenkaita, kaksi sarjaa Keskikovia kisarenkaita ja yhden sarjan Pehmeitä kisarenkaita. Johnny Cecotto veti jälleen vain 14 kierrosta kokeillen kaikki seokset läpi yksitellen ohjeiden mukaan ja huono aika-ajonkarsinta sai yhtä huonon päätöksen myös nopean kierroksen menosta estelyn takia.

Sennan ajotyyli Monacossa hipoi lievästi sanottuna seiniä ja hänen renkaansa olivat jokaisen vedon jälkeen täysin loppu. Pierre Dupasquier kävi itse hämmästelemässä nuoren brasilialaisen suorituksia Tolemanin varikkopilttuussa.

Hän ihmetteli erityisesti sitä, että miten nuori brasilialainen pystyi tuhoamaan muutaman kierroksen vedolla Michelinin ylpeytenä tiedetyt Kovat kisarenkaat rakoille. Seuraavaksi laitan tähän Sennan ajat session aikana ja sarjat mitä käytettiin:

Session alku: Senna lähti radalle lähes heti laittamalla autoonsa Michelinin aika-ajorenkaat. Yllättäen ne eivät toimineet eikä myöhemmin kokeiltu seuraava sarja samoja renkaita. Siten aika-ajorenkaat olivat käytetty ja Sennan lähtöruudun olisi pitänyt olla heikko. Näin ei kuitenkaan tulisi olemaan. Laitettuaan Kovat kisarenkaat autoonsa Senna ajoi seuraavat ajat: 2.14.5, 1.37.2, 1.27.4, 1.26.4, 1.27,6 ja 1,25.1 ja sen jälkeen palattiin varikolle. Sessiosta oli kulunut kaikkiaan vajaat 10 minuuttia.

Senna lähti uudestaan radalle 2 sekuntia vaille 7 minuuttia myöhemmin Keskikovilla kisarenkailla ja tässä tuleekin sitten Sennan ajamat ajat: 2.02.6, 1.34.6, 1.25.7, 1.28.7 ja 1.25.2. Tässä vaiheessa sessiosta oli kulunut kaikkiaan vajaat 26 minuuttia. Eli puoliväliä lähestyttiin ja Senna palasi varikolle.

Session puoliväli: Senna lähti uudestaan radalle 10 minuutin ja 4 sekunnin kuluttua edellisestä vedosta jatkaen Keskikovilla renkailla vaikkakin toki kuluneen sarjan tilalle vaihdettiin uusi sarja. Senna ajoi sittemmin seuraavat ajat: 2.17.1, 1.41.3, 1.32.6, 1.25.6, 1.25,009 ja 1.56.4. Tultuaan varikolle sessiosta ei ollut jäljellä enää paljonkaan ja Senna tulisi vaihtamaan renkaat välittömästi huippuajasta huolimatta. Sekin hämmästytti Alex Hawkridgeä.

Session loppu: Oltuaan varikolla lähes kaikkiaan 20 minuuttia aikaa ei jäänyt oikeastaan enää lainkaan Sennan ajettavaksi ja heti kun Senna oli lähtenyt varikolta hän alkoi paahtaa täysillä. Heti Sennan ajettua kierroksensa Kevyillä Michelinin kisarenkailla ruutulippu heilahti session päättymisen merkiksi. Senna käytti kaikkiaan aikaa taukoihin 37 minuuttia ja 2 sekuntia. Lopun osan sessiosta Senna ajoi koko ajan radalla.

Tässä kuitenkin Sennan kierrosajat viimeisen sarjan osalta: 1.29.7, 1.26.2, 1.36.1, 1.25.9 ja 1.26.7. Senna olisi vielä halunnut yrittää viimeistäkin aikakierrosta, mutta valitettavasti ruutulippu ehti heilua ja niin Sennan oli tyydyttävä sjaan 13. Toki tallikaveri oli lyöty selvin luvuin ja Cecotton näennäisesti Sennan huippuaikaa paremmaksi menevä aika aika-ajorenkailla meni Sennan onneksi kierroksella pidättelevään toiseen autoon. Cecotto olisi todennäköisesti toimineella aika-ajorenkaan sarjalla ollut 12:sta eli 1.24,4-1.25:n vällillä olisi ollut aika ilman estelyä.

Vielä estelynkin jälkeen Cecotto vaikutti jäävän tallikaverilleen vain pari kymmenystä, mutta Cecotton auto ei toiminut ulostuloissa oikein ja lisäksi Cecotto ei kaikkein rajuimmissa paikoissa edes yrittänyt seurata tallikaverinsa riskialttiita ajolinjoja. Sennan ajokäsitys Monacossa oli aikanaan vertailtavissa monien huippujen kuten Keke Rosbergin, Niki Laudan tai Danny Sullivanin vastaavaan, mutta se oli myös uskomattomasti aivan omalla tasollaan.

Sen sijaan Cecotton ajotapa oli enemmänkin sulavaa liukumista mutkiin ja hallitun varovaista jarruttamista. Se oli kuin Michele Alboreton oppikirjasta, mutta jokseenkin astetta tehottomampi kuin mitä se olisi ollut huipputallin autolla. Senna ja koko Tolemanin talli odotti sunnuntaina erittäin mielenkiintoista kilpailua.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi sitten Aika-ajon karsinnassa pudonneiden kuljettajien ja tallien mietteitä tuttuun Monacon tapaan:

Martin Brundle ja Tyrrell: Torstaina Brundlen piti olla terässään ja lauantaina hän olisi varmasti pudottanut tallikaverinsa kilpailusta mikäli vain olisi osannut pitämään auton radalla. Ison kolarin myötä hänelle tuli aivotärähdys ja kisa olisi jäänyt siihen vaikka aika olisi kilpailuun riittänytkin.

RAM: Molemmat tallin kuljettajat Philippe Alliot ja Jonathan Palmer karsiutuivat kilpailusta ja se ei ollut kovinkaan ihmeellistä. Tallin autosta puuttui Monacon radalla kokonaan takapään aerodynaaminen pito ja 02 on muutenkin hyvin tehoton. Molemmat kuljettajat kärsivät torstaina myös moottoririkon vapaissa harjoituksissa ja joutuivat vuorottelemaan tallin ainoan vara-auton kanssa torstain Virallisessa Harjoituksessa.

Vara-auto itseasiassa koottiin suurella vaivalla olemassa olevasta monokokista sillä vanhoja 01:siä ei kehdatu rahdata Monacoon. Kun lauantain Vapaissa Harjoituksissa ongelmat jatkuivat moottoririkkojen kanssa niin lopputuloksena oli molempien kuskien karsiutuminen. Ajokierrokset jäivät minimiin aika-ajon karsinnassa ja mitään ei jäänyt muisteltavaksi. Joskin Palmer ilmeisen lahjakkaana kuljettajana onnistui jo harjoituksissa 2 sekuntia torstain aikaa kovempaa suoritukseen ja aika-ajon karsinnassa vielä hieman parempaan aikakierrokseen kuin harjoituksissa. Valitettavasti sekään ei riittänyt.

Arrows: Molemmat tallin kuljettajat Marc Surer ja Thierry Boutsen joutuivat vaikeuksiin ja karsiutuivat yllättävänkin helposti. Tosin Boutsenilla oli ohjausvaurio. Yleisesti ottaen Surer piti parempaa vauhtia vanhalla A6:llaan kuin Boutsen, mutta valitettavasti sekään ei riittänyt. Surerille Monacossa karsiutuminen oli erityisesti hyvin vaikea pala. Jackie Oliver oli jälleen varsin synkkä Ken Tyrrelliä kohtaan, mutta ihme kyllä mitään suurempia protesteja ei hänen suustaan tällä erää kuulunut.

Spirit: Pieni ja piskuinen talli tuntuu tosiaan elävän kuin pyhällä hengellä. Kilpailusta toiseen Mauro Baldi tuntuu löytävän jostakin aina pientä rahaa ja varsin erikoisiakin sponsoreita on mukaan tarttunut. Lauantaina tärkeässä paikassa Vapaissa Harjoituksissa Baldi kolaroi autonsa ja joutui lähtemään vara-autolla aika-ajon karsintaan. Baldin autosta hajosi tärkeän aikakierroksen jälkeen turbo ja koska kisa-auto oli edelleen korjauksessa kolarissa vaurioituneen moottorin takia niin Baldin ajot oli ajettu.

Lisäksi rahat ovat Baldilta toistaiseksi loppu lähes kokonaan. Samalla tallilla ei ole varaa ostaa moottoreita eikä Hartin pajalta muutenkaan äärimmäisen työmäärän takia riitä moottoreita sille. Monacoon tultiin vain kahdella moottorilla ja kolmella laatikolla varaosia työkaluineen.:frown: Montrealiin tultaessa Spiritillä on kaksi vaihtoehtoa.

Jättää kilpailu kokonaan väliin tai ottaa itselleen käyttöön ilmainen Cosworthin toimittama asiakasmoottori tai ostettu ja käytetty moottori. Lisäksi tallille ei näytä järjestyvän kuljettajaa mikäli Baldin sponsorirahat loppuisivat kuten siltä näyttää. Yksi vaihtoehto tietysti Montrealin tapauksessa voisi olla RAM:n tapaan ottaa tilapäiseksi kuljettajaksi Jacques Villeneuve.

Alfa Romeo ja Eddie Cheever: Karmaiseva viikonloppu suhteellisen hyvin rahoitetulle pientallille. Torstaina molemmat kuljettajat olivat karsiutumassa ja lauantaina vapaissa harjoituksissa oli käytännössä sama tilanne päällä. 184T kärsi kaasutinvaurioista ja kun ne saatiin korjattua niin sen jälkeen auto oli yksinkertaisesti sanottuna umpisurkea Monacon radalla. Riccardo Patrese tosin löysi kuin ihmeen kautta itselleen oikeat säädöt.

Vahinko vain, että hän ei kertonut niitä tallikaverilleen. Cheever ymmärrettävästi raivostui tästä ja sanoi heidän ystävyytensä olevan ohi. Tästä eteenpäin he todennäköisesti tulevat olemaan vihamiehiä keskenään. Paolo Pavanello yritti löytää edes tilapäistä sopua asiaan, mutta ei. Cheever ei halunnut nähdä Patresea eikä italialainen pian myöskään häntä. Valitettava tilanne joskin he eivät huhujen mukaan mitään aivan parhaita kaveruksia olleet muutenkaan. Mene ja tiedä sitten mitä myöhemmin ilmenee näiden herrojen välillä.

 

[CCMK]

Sunnuntaina kilpailun osalta nähtiin ikävin mahdollinen asia. Tummat pilvet kerääntyivät horisonttiin jo hyvissä ajoin ja auringonnousua lukuunottamatta Monacossa ei juuri valoa näkynyt kilpailupäivänä. Siltä ainakin näytti. Muutaman salaman välähdettyä ja ukkosen jyristessä alkoi pahin kaatosade Monacossa miesmuistiin. 12 vuotta aiemmin kaudella 1972 oli viimeksi satanut näin paljon. Sääennusteet olivat vielä lauantai-iltana puhuneet vain tavallisen vesisateen tai parhaimmillaan vain kausien 1982-1983 kaltaisesta tihkusateesta. Vesisateen myötä kilpailusta oli tulossa erittäin haastava.

 

[CCMK]

Sunnuntain Warm-Upissa nähtiin vesisateen myötä melkoisia yllätyksiä ja Michelinin Pierre Dupasquier sai jälleen yllättyä Ayrton Sennan taitavuudesta siellä. Laitetaan seuraavaksi parhaat ajat aina Sennaan asti:

Niki Lauda: 1.57.2

Andrea de Cesaris: 1.58.2

Keke Rosberg: 1.58.3

Alain Prost: 1.59.2

Derek Warwick: 1.59.7

Elio de Angelis: 1.59.7

Ayrton Senna: 1.59.8

Sennan ajama aika oli todellisen hämmästyksen kohde sikäli, että Senna oli ainoa kärkiseitsikosta joka käytti Michelinin Raskaan Sateen renkaita. Kaikki muut kärkikuljettajat Michelinillä käyttivät Kevyen Sateen renkaita. Lopulta Senna oli myös ainoa joka käytti koko Warm-Upin aikana Raskaan Sateen renkaita. Tallikaveri Johnny Cecotto käytti vain aivan session loppumetreillä Raskaan Sateen renkaita saamatta kuitenkaan niillä aikaa itselleen. Muutoin Cecotto, Francois Hesnault ja Patrick Tambay käyttivät Kevyen Sateen renkaita muiden Michelinin miesten tapaan. Tolemanin odotukset tuntuivat vain nousevan sateen jatkuessa, mutta ongelmana oli koko kilpailun mahdollinen peruuntuminen. Niin paljon vettä tuli taivaalta koko ajan.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioista ajat:

Kuljettaja Talli Torstai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:24.139 1:23.918
2 Corrado Fabi Brabham-BMW 1.31.618 1.25.290
3 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1:27.891 1:26.373 Karsiutui
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:27.836 1:26.117
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:27.356 1:25.719
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:26.017 1:24.151
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:23.944 1:22.661
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:24.508 1:23.886
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:29.637 1.29.576 Karsiutui
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.29.778 1.27.458 Karsiutui
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:25.602 1:24.426
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:24.927 1:22.752
14 Manfred Winkelhock ATS-BMW 1.52.889 1.24.473
15 Patrick Tambay Renault 1.24.828 1.23.414
16 Derek Warwick Renault 1:23.726 1:23.237
17 Marc Surer Arrows-Cosworth 1.27.919 1.26.273 Karsiutui
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.28.000 1.26.514 Karsiutui
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.27.865 1.25.009
20 Johnny Cecotto Toleman-Hart 1.28.241 1.26.273
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.28.360 1.30.146 Karsiutui
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.28.072 1.25.101
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.28.961 1.26.471 Karsiutui
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.27.723 1.25.877
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.27.678 1.25.815
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.25.939 1.23.578
27 Michele Alboreto Ferrari 1.23.581 1.22.937
28 Rene Arnoux Ferrari 1.24.661 1.22.935

 

[CCMK]

Lähtöruudukko

Prost Mansell
McLaren MP4/2 Lotus 95T
1.22.661 (144,242 km/h) 1.22.752

Arnoux Alboreto
Ferrari 126C4 Ferrari 126C4
1.22.935 1.22.937

Warwick Tambay
Renault RE50 Renault RE50
1.23.237 1.23.414

de Cesaris Lauda
Ligeier JS23 McLaren MP4/2
1.23.578 1.23.886

Piquet Rosberg
Brabham BT53 Williams FW09
1.23.918 1.24.151

de Angelis Winkelhock
Lotus 95T ATS D7
1.24.426 1.24.473

Senna Patrese
Toleman TG184 Alfa Romeo 184T
1.25.009 1.25.101

Fabi Laffite
Brabham BT53 Williams FW09
1.25.290 1.25.719

Hesnault Cecotto
Ligier JS23 Toleman TG184
1.25.815 1.25.872

Ghinzani Bellof
Osella FA1F Tyrrell 012
1.25.877 1.26.117


Karsiutuneet:

Marc Surer
Arrows A6
1.26.273

Martin Brundle
Tyrrell 012
1.26.373

Eddie Cheever
Alfa Romeo 184T
1.26.471

Thierry Boutsen
Arrows A7
1.26.514

Jonathan Palmer
RAM 02
1.27.458

Mauro Baldi
Spirit 101C
1.28.360

Philippe Alliot
RAM 02
1.29.576

 

[CCMK]

Laitetaan sitten hieman poikkeavasti vain Michelinin sademiesten rengasvalinnoista juttua Monacon kilpailuun sillä Goodyearin ja Pirellin miehet lähtivät kilpailuun tietysti aivan tavallisin saderenkain:

Vuoden 1984 Monacossa saderenkaat eivät juurikaan näytelleet hirvittävästi osaa. Kaudella 1984 Michelinillä oli tosin ainoana rengasvalmistajana kahta eri sadekelin rengasta. Tavallinen sadekelin rengas tai kovemman sateen rengas ja uusi kevyen sateen rengas eli käytännössä välikelinrenkaiden esi-isä.

Nämä Michelinin tavallista kevyemmät saderenkaat poistivat vettä 90-100 litraa parhaimmillaan ja näistäkin oli hyötynsä kilpailussa. Ikävä kyllä tavalliset sadekelille sopivat renkaat olivat niin hyviä, että kevyen sateen renkaille ei ollut juurikaan tarvetta. Monacon kisaan 10:stä Michelinin renkaita käyttävistä kuljettajista mukaan ne ottivat Andrea de Cesaris, Francois Hesnault, Derek Warwick ja Niki Lauda ainoana kärkimiehistä.

Kevyen sateen renkaista oli myös sekin ongelma, että märällä radalla ne kehittivät aliohjautumista pahemmin kuin tavallinen saderengas niin nopeissa kuin hitaissakin mutkissa. Siten Niki Lauda sai taistella pitääkseen auton radalla kisassa. Lopulta Kasinon kurvissa kaasun iskeminen liian aikaisin aiheutti myös alkujaankin väärien renkaiden kanssa ulosajon. Kaikki muut Michelinin renkaita käyttäneet kuljettajat ottivat Raskaan Sateen renkaat. Toleman-talli oli alustavasti aikonut lähteä uhkarohkealla riskillä kisaan ja ajattaa Ayrton Sennaa ja Johnny Cecottoa Kevyen Sateen renkailla, mutta jatkuvasti yhä paheneva vesikeli esti sen hankkeen. Se olikin lopulta aivan oikea ratkaisu.

 

[CCMK]

Monacon osakilpailun alla ratatuomariksi valittiin kilpailuun monivuotinen Monacon Course Car-mies Jacky Ickx. Ickx oli totta kai ajanut Monacossa myös Medical Caria joitakin kertoja. Ickxin valintaa kilpailun tuomaristoon kehuttiin vuolaasti sunnuntaina ja muutenkin pitkin viikonloppua ennen kilpailua. Monien mielestä oli kerrankin hyvä, että tuomaristossa istui mies joka pystyi hoitamaan asiansa oikein ja joka oli myös selvä asiantuntija. Ickxiä oltiin yritetty houkutella Jackie Stewartin aloitteesta myös olemaan entisten f1-kuljettajien tuomarikomission johtaja kauden 1984 alussa, mutta sittemmin idea oltiin hylätty.

 

[CCMK]

Sunnuntaina varmistui myös se, että Fuengirolan kilpailua ei kaudella 1984 ajeta. Järjestäjät eivät saaneet sovittua asioita Bernie Ecclestonen kanssa ja siten ilmoitettin, että Portugalin Estorilissa pidetään Fuengirolan kilpailun paikalla kauden päätösosakilpailu. Samoihin aikoihin myös Meadowlandsin osakilpailulle annettiin viimeinen tilaisuus sen pitämiseen tai sen pikaiseen perumiseen.

Meadowlandsin kilpailu oli kuitenkin joutumassa Indycarin pauloihin. Kilpailun järjestämisestä F1:n osalta olisi tullut Meadowlandsin ratayhtiölle 2 miljoonaa dollaria takkiin kun taas Indycar-kilpailun pito maksoi vain hieman yli puoli miljoonaa dollaria. Meadowlandsin järjestäjät yrittivät vieläkin saada f1-kilpailuaan pidettäväksi viimeistään kaudella 1985. Bernien mielestä tilaisuuksia oli jo tullut, mutta potentiaali tuntui Berniellä olevan liian suuri sivuutettavaksi kokonaan.

 

[CCMK]

Monacon kilpailun alla tapahtui salaa Ferrarillakin monta asiaa. Il Commendatore eli Enzo Ferrari itse soitti Didier Pironille ja kysyi häneltä hänen vointiaan. Enzo tiedusteli ja hienovaraisesti vaati Pironin nykyistä kuntoa. Pironin kuntoutus oli jälleen edistynyt kovaa vauhtia ja aikaisemmin tutut kävelykepit olivat jo melkein kokonaan jääneet keräämään pölyä. Valitettavasti f1-kuntoon ja etenkin huipputallin vaatimaan kuntoon ei asiaa näyttänyt olevan. Pironi yritti kaikkensa, Maanitteli, uhkaili, rukoili, kehui, itki ja kertoi yksinkertaisesti haluavansa vielä yhden tilaisuuden. Lopulta hyvin pitkän ja tunteikkaan puhelun jälkeen Enzo Ferrari suostui antamaan ranskalaiselle Pironille vielä yhden yrityksen palata Ferrarin rattiin.

Hänen täytyi olla parantunut viimeistään joulukuuhun 1984 mennessä ja ilmoittaa olevansa käytettävissä tallissa kautta 1985 varten. Ferrarin sen hetken sopimustilanteet olivat edelleen Michele Alboreton ja Rene Arnoux'n osalta hieman epäselviä. Alboreto oli kuitenkin tuonut tallille voiton ja Arnoux'n kyvyt tiedettiin todella hyväksi. Kun Pironi sitten puhelun loppupuolella kiitteli Il Commendatorea tämän luottamuksesta niin sen kehumisen vastineeksi Enzo Ferrari sanoi hyvin painokkaasti, että hänen täytyisi nauttia toipumislomastaan.

Sillä joulukuun 1984 jälkeen hänellä olisi vain talvikausi enää aikaa tulla muutenkin huippukuntoon kaudeksi 1985. Kaudeksi 1985 Enzo Ferrari joutui siis vielä kerran miettimään suunnitelmiaan uusiksi. Mikäli sopimuksia Alboreton ja Arnoux'n kohdalla jatkettaisiin niin Pironin kohtalona olisi tulla ajamaan tallin kolmatta autoa. Kolmannet autot olivat sallittuja ja niiden pisteet olivat myös sallittu uudelleen kesäkuussa 1984 tietyin edellytyksin. Ferrarilla oli Pironia varten viime kädessä toinenkin suunnitelma mistä Pironi ei päässyt koskaan nauttimaan, mutta eräs toinen italialainen yhdistettiin tähän hankkeeseen.

Kysymys oli nimittäin Ferrarin aloittamasta ja tarkoin varjellusta salaisuudesta lähteä Indycarin valloitukseen. Enzo Ferrari oli ollut viimeksi lähteä Yhdysvaltoihin silloisen USAC-sarjan aikaan 1970-luvulla eikä Amerikka mitenkään täysin vieras maaperä ollut hänelle muutoinkaan. Eräässä vaiheessa Ferrari suunnitteli 1970-luvulla myös Mario Andrettia varten oman Ferrarin johtaman yksityistallinkin, mutta se hanke oli lopahtanut. Indycar-hankkeessa totta kai oli kyse monesta asiasta, mutta eräs asia oli juurikin jälleen Enzon omasta mielestä häneen ja talliinsa kohdistunut väärinkäytös FISA:n ja FOCA:n osalta.

Enzo oli lievästi sanottuna nähnyt kaiken f1:stä ja kesäkuusta 1984 eteenpäin Enzo aloittikin oman rimpuilunsa heitä vastaan ja itsepäisyys näkyi myös. Marco Piccinini oli suorastaan järkyttynyt Enzon sokeasta uskollisuudesta Pironia kohtaan ja protestoi siitä. Enzo Ferrari ei siitä vastaväittelysä pitänyt. Mauro Forghieri näennäisesti tuki Pironin takaisintuloa Ferrarille, mutta todellisuudessa havitteli Piccininin arvonalennusta Enzon silmissä. Forghieri tiesi aivan yhtä hyvin kuin Piccininikin Pironin oikean f1-kunnon laidan, mutta halusi hyötyä silti sattuvasta seikasta.

Piccinini kun oli vuosina 1982-1984 vähin erin saanut montakin eri niskavoittoa Macchiavellimäisessä kamppailussa paikasta Ferrarin auringossa. Piccinini joutuikin Enzon pojan Pieron ankaraan puhutteluun vain hieman Monacon kilpailun jälkeen. Syy sille oli Piccininin niskoittelusta itse Il Commendatoren tahtoa kohtaan. Ferrarilla oli alkamassa melkoinen juonittelun ja valtataistelun kesä 1984.

Siitä valtataistelusta lisää mahdollisesti myöhemmin kausikoosteen aikana...

 

[CCMK]

Monacon osakilpailun lämmittelyn jälkeen Ken Tyrrell teki jälkikäteen katsoen kiintoisan päätöksen. Hän kysyi ainoalta kilpailuun lähtevältä kuljettajaltaan Stefan Bellofilta tämän tuntemuksia autostaan. Bellof sanoi auton toimineen sateella erittäin hyvin. Sitten Tyrrell paukautti kysymyksensä. Tarvitseeko Bellof vettä? Hetken hämillään ollut nuori saksalainen ymmärsi kuitenkin tallipäällikkönsä kysymyksen nopeasti, hymyili päälle ja ilmoitti kielteisen vastauksensa. Ei.

Bellof ei tarvinnut vesitankkia tai siihen liittynyttä vesitankkausta Monacossa. Siten Tyrrell käski nopeasti Maurice Philippeä ja tallin mekaanikkoja purkamaan laitteiston ja siten Bellofilla ei Monacossa ollut käytettävissä vesitankkia. Tämä mielenkiintoinen huomio tulisi myöhemmin olemaan melkoisen selvityksen alla...

 

[CCMK]

Monacon kilpailun alku viivästyi kaatosateen takia kaikkiaan 45 minuuttia. Kuljettajat yrittivät saada lykätyksi starttia vielä paljonkin pidemmälle, mutta siihen eivät järjestäjät suostuneet. Huolimatta siitä, että vettä satoi koko ajan lisää ja kaatamalla. Lopulta rata lainehti vettä ja jo pelkästä kokeilukierroksesta autot olivat lähteä seinään.

Jopa Goodyearinkin saderenkaat alkoivat olla äärirajoillaan vedenpoistossa sateen ollessa pahimmillaan. Monacon kilpailussa odotti myös se ikävä asia, että tunneli oli täysin kuiva ja mikään saderengas ei tietenkään kestänyt paljonkaan tunneliosion ajamista niillä. Saderenkaiden säästämiseksi ja yleistä järkeä käyttäen Bernie Ecclestone määräsi ACM:n ratavalvojia sadettamaan tunnelin ennen kilpailun starttia ja näin myös tehtiin.

Mahdollisesti Michelinin Kevyen Sateen renkaita käyttävillä kuljettajilla olisi saattanut olla jotain pientä etua sadettamattomasta tunnelista, mutta Kevyen Sateen renkaat eivät kuitenkaan olleet varsinaisia myöhemmän ajan välikelin renkaita tai Goodyearin vuosina 1997-1998 käytetyn raita-D:n kaltaisia renkaita.

Ja näin pienenä off-topicina raita-D:t olivat juurikin yksinkertaiset sadeurat saaneet normaalit kuivan kelin D-seokset.

 

[CCMK]

Monaco 3.6.1984

Jarre alkoi soida YLE TV1:n puolella hetkistä vaille klo 19 kilpailun koosteen alkamisen merkiksi. YLE:n kunniaksi on sanottava, että Monacon kilpailusta nähtiin yllättävän paljonkin koosteessa. Pitkälti sen takia, että kilpailu liputettiin poikki. Juha Jokisellakin selostuksessa vauhtia riitti ja vielä sitäkin enemmän Raimo Häyrisellä Rinnakkaisen koosteessa samoihin aikoihin. Toisaalta poikkeuksellisen tilanteen takia ja mahdollisen pitemmän stopin jälkeen kilpailun olisi voinut näyttää vaikka kokonaisenakin...

Kun Ferrari Mondial Course Car pääsi ruudukon taakse ja kun noppavalo vaihtui vihreäksi niin sen jälkeen kilpailu ruhtinaskunnassa käynnistyi. Lähtö vaikutti sujuvan hyvin, mutta niin ei käynyt. Alain Prost ja Nigel Mansell pääsivät muista karkuun, mutta varsinainen toiminta tapahtui Ste Devotessa. Renault-kaksikko Derek Warwick-Patrick Tambay kolaroivat itsensä kilpailusta ulos. Warwick satutti taas jalkojaan, mutta Tambayn jaloista yksi murtui ja toinen oli lähellä murtua.

Andrea de Cesaris vuorostaan kolaroi tallikaverinsa Francois Hesnaultin kansa ja osui Renaultien kanssa vielä kerran. Elio de Angelis ja Riccardo Patrese juuttuivat kolariruuhkaan ja joutuivat peruuttamaan ja kääntämään autonsa menosuunnan kokonaan ennen jatkoaan viimeisillä sijoilla. Oikeat toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti estivät kilpailun liputtamisen poikki toisella kierroksella. Kolme kuljettajaa oli kuitenkin jo poissa pelistä.

Järjestäjien apuna oli myös nosturi mikä helpotti työtä entisestään. Jacky Ickx toi punaisen lipun esille, mutta ei heiluttanut sitä ja käski Course Carin takaisin varikolle jonon kärkeen menemisen sijaan. Kaatosade jatkui. Keke Rosberg ei muun muassa nähnyt lähes mitään eteensä. Yrittäessään eräässä vaiheessa kilpailua mennä Rene Arnouxin ohi hän näki vain pelkä takasiivekkeen ja pyörän. Niin huono oli näkyvyys keskellä vesisadetta. Toisella kierroksella järjestys oli Prost, Mansell, Arnoux, Michele Alboreto, Niki Lauda, Keke Rosberg, Manfred Winkelhock, Jacques Laffite, Ayrton Senna ja Stefan Bellof. Senna ja Bellof tuntuivat kilpailun tähdiltä ohitettuaan lukuisia kuljettajia jo heti kilpailun alussa.

Seuraava keskeyttänyt oli hetkeä myöhemmin seinään osunut Johnny Cecotto. Samalla hetkellä Senna ohitti jo Laffiten. Kierroksella 6 Lauda oli jo Ferrarien edellä kolmantena. Samalla Senna ja Bellof jatkoivat omaa nousuaan. Kierrokseen 6 mennessä tapahtumaa radalla oli muutenkin riittänyt. Patrese pyöri kuin hyrrä sateella ja ehti seikkailunsa aikana osua Hesnaultiin, Corrado Fabi pyöräytti autonsa ympäri ja sammutti sen. Tosin vain käynnistäkseen sen hetkeä myöhemmin ja Alboreto pyörähti Ste Devoitessa raikkaasti ympäri ja autoa jouduttiin työntämään käyntiin. Ihme kyllä Alboretoa ei hylätty tempusta. Tosin sijoitus oli pyörähdyksen jälkeen 15:sta ja viimeinen.

Fabin auton sytytys pätki ja Portierissa kierroksella 9 hän keskeytti. Ratavalvoja saapui työntämään autoa ja samanaikaisesti vältettiin ratavalvojan kuolema vain tuurilla. Prost ja Mansell taistelivat kärkipaikasta ja sen tuoksinassa Prost osui ratavalvojaan hipaisten tätä. Onneksi alhainen nopeus Monacon radalla sateella esti vakavan loukkaantumisen ja ratavalvoja selvisi vain hyvin pahoilla mustelmilla. Mansell pääsi tilanteen myötä kärkeen ja johti vajaan kuuden kierroksen ajan. Hän jopa pääsi Prostista kauemmaksikin, mutta yksi ainoa väärä vaihde, yksi ainoa käännös valkoisen märän kanttarin alueelle aiheutti seinään ajon.

Mansell näytti ensin selviävän vain vaurioituneella takasiivellä, mutta Mirabeaussa auto riistäytyi käsistä ja osui uudelleen seinään rikkoen takaripustuksen. Sen myötä Peter Warr sanoikin kuuluisat sanansa siitä, että Nigel Mansell ei voita yhtäkään f1-kilpailua niin kauan kuin hänellä on reikä perseessään. Ennen Mansellin keskeytystä kierroksella 15 oli kuljettajista Hesnault keskeyttänyt kierroksella 12 moottorivikaan, sähkövaurioon ja kolarivaurioihinsa. Kierroksella 14 Nelson Piquet oli myös keskeyttäynyt sähkövikaan.

Oikeastaan keskeytys johtui siitä, että moottori ja koko auto ajoi valtavaan vesilammikkoon täysillä ja vesiaallot imeytyivät auton sisälle tuuletusaukoista ja vesi ja sähkö eivät tunnetusti sovi yhteen. Mansellin keskeytettyä Prost ja Lauda olivat taas kaksoisjohdossa. Toisin kuin tavallisesti mikään ei ollut vielä tapultetu valmiiksi.

Senna ja Bellof jatkoivat huippuluokan nousuaan. Kierroksella 18 järjestys olikin Prost, Lauda ja Senna. Senna ohitti kierroksella 19 jo Laudankin. Senna ajoi kuin hurmiossa huolimatta yhdestä erittäin läheltä tapahtuneesta ulosajosta ja Keke Rosbergin kanssa käydystä pitkästä kaksintaistelusta huolimatta.

Bellof oli vuorostaan ajautua hengenvaarallisesti seinään Arnouxin estelyn takia, mutta Bellof oli pitänyt linjansa ja pääsi myös ohi ranskalaisesta. Prost alkoi kärsiä jarruongelmasta ja Senna ajoi häntä koko ajan kiinni. Kierroksella 19 järjestys oli seuraava: Prost, Senna, Lauda, Arnoux, Bellof, Rosberg ja Manfred Winkelhock. Lopulta kierroksella 22 Winkelhock keskeytti ulosajoon sukeltavan ohitusyrityksen takia.

Kierroksella 23 Lauda vuorostaan keskeytti myös osin virheen seurauksena ja osin siksi, että hänellä oli Kevyen Sateen renkaat autossaan. Yksinkertaisesti Lauda iski vaihteen Kasinon kurvissa pohjaan liian aikaisin ja siitä eivät Kevyen Sateen renkaat pitäneet ja liukastuminen päin 7UP:in sponsoroimaa seinää oli tosiasia.

Kierroksella 24 Patrese keskeytti ohjausvaurion ja mootorivikaan. Kierroksella 26 päättyi viimein Bellofin ja Arnouxin välinen kaksintaistelu Bellofin voittoon ja sen jälkeen Bellof alkoi todella ajaa kiinni niin Sennaa kuin Prostia. Viimeiset kierrokset olivat huikeaa näytöstä Sennalta ja Bellofilta. Kierroksella 29 Prost alkoi heilutella käsiään kilpailun keskeyttämiseksi ja tuomaristo alkoi keskustella kilpailun keskeyttämisestä. Prost alkoi ajaa yli 4 sekuntia Sennaa hitaampia kierroksia. Jarrut olivat hajoamispisteessä ja muutenkin kylmät kuin jääpuikot johtuen siitä että McLarenilla oli Monacossa hiilikuitujarrut.

Sen sijaan Sennalla ja Bellofilla olivat hyvin kuumat teräsjarrut. Hänen puolen minuutin johtonsa suli kuin lumi auringossa ja kierroksella 31 Prost vaati kilpailua keskeytettäväksi entistäkin kovemmin. Maaliviivalla Jacky Ickx ja toinen ACM:n nimittämä kilpailutuomari keskustelivat päätöksestä. Keskeytetäänkö kilpailu vai ei? Siinä vaiheessa Senna oli enää hieman yli 7 sekuntia Prostin perässä ja ranskalaisen johto väheni silmissä. Oikeastaan lähes mutka mutkalta. Bellof ajoi jopa molempiakin kovempia kisakierroksia.

Kierroksen 32 lähestyessä Senna oli jo perässä ja Prost vaikutti keskeyttävän milloin tahansa. Yhden silmissä välähtävän hetken ajan Toleman-Hart TG184 oli Ayrton Sennan ajamana Alain Prostin edellä. Se hetki jäi ikuisesti f1-fanien mieleen kautta maailman. Ikävä kyllä aivan samanaikaisesti Jacky Ickx heilautti punaista lippua ja jostain käsittämättömästä syystä toinen ACM:n tuomari heilautti ruutulippua kilpailun päättymisen merkiksi. Brasilian tv:n selostajat riemuitsivat ja Sennakin puristi kätensä nyrkkiin ja nosti sen ilmaan. Valitettavasti ilo ei kestänyt pitkään.

Kilpailu oli keskeytetty ja lopetettu alustavasti kokonaan. Jonkin aikaa kestäneen epäilyn ja väittelyn jälkeen kilpailua ei aloitettu yhdistelmäajoilla uudelleen. Kilpailu olisi muuten voitu aloittaa uudelleen, mutta ruutulippu oli aina ruutulippu ja siten kilpailu oli ohi. Alex Hawkridgen, Ayrton Sennan ja Stefan Bellofin mielestä päätös oli naurettava ja niin oli monen muunkin kuljettajan mielestä. Tuomaristo Jacky Ickx yritti selittää kaikkea mahdollista yhdessä kollegansa kanssa, mutta selitykset olivat melko huonoja kaikkiaan.

Prostin ja Rosbergin mielestä kilpailu olisi pitänyt keskeyttää jo kauan ennen sen keskeytystä. Jacques Laffiten mukaan järjestäjät tekivät virheen aloittamalla kilpailun 45 minuutin jälkeen. Kilpailu olisi Laffiten mielestä kannattanut aloittaa vasta puolentoista tunnin kuluttua alkuperäisestä ajasta tai jopa ajaa poikkeuksellisesti maanantaina mikäli tyydyttävään ajoon ei olisi päästy.

Sadekeliä väitettiin tärkeimmäksi syyksi vaikka sadetta ei tullut loppupelissä edes lainkaan niin paljon kuin kilpailun alussa. Lisäksi mahdollisten onnettomuuksien sattuessakin oltiin Monacossa ja keskinopeus oli kilpailussa erittäin hidas. Prostin osalta hieman ennen kilpailun keskeytystä hänen keskinopeutensa oli vain 101,367 kilometriä tunnissa.

Lisäksi monien f1-vaikuttajien ja kuljettajien mielestä kilpailua olisi pitänyt jatkaa. Frank Williamsin mukaan järkevintä olisi ollut pitää kilpailu pysähdyksissä korkeintaan tunnin verran ja jatkaa sitten sitä tietyn määrän verran kierroskilpailuna yhteisajoilla. Frank jopa käski Keken jäädä autoon odottamaan uusintalähtöä. Rosbergille koko kilpailu oli ollut niin kuluttavaa ja hermoja raastavaa, että hänen mukaansa oli aika lopettaa. Tämän kaiken hän teki kuitenkin hiljaa mielessään. Joskin suomalaislehdet olivat kuitenkin varovasti alkaneet lopettamisesta jo kyselläkin. Kun kilpailun päätöksestä oltiin väitelty yllättävänkin pitkään ja seisovaa vettä oli edelleen valtavia määriä radalla niin ACM:n tuomaristo, Derek Ongaro ja Jacky Ickx pitivät päänsä kilpailun lopettamisesta.

Alex Hawkridge ja Ken Tyrrell aloittivat melkoisen syyllistämiskampanjan kilpailun tuomareita ja Ickxiä kohtaan. Heidän mukaansa sumua ei radalla ollut loppupelissä paljonkaan ja seisovaa vettä oli vain murto-osia tuomariston väittämästä määrästä. Näkyvyys oli totta kai sinänsä varsin huono, mutta ei sietämättömän huono. Median keskuudessa alettiin syyttää Prostia ja Jacky Ickxiä salaliitosta muita vastaan. Ickx kun ajoi edelleen Porschea urheiluautoissa ja oli ACM:n luottomies.

Kilpailun voitti siis pitkän ja katkeran väittelyn jälkeen Alain Prost, toinen oli Ayrton Senna, kolmas oli Stefan Bellof, 4:s oli Rene Arnoux, 5:s Keke Rosberg, 6:s Elio de Angelis, 7:s Michele Alboreto, 8:s Piercarlo Ghinzani ja 9:s oli viimeisellä sijallaan Jacques Laffite.

 

[Albert Oil]

On muuten mielenkiintoista spekuloida, veikö Ickx ratkaisuineen Prostilta mestaruuden. Jos kisaa olisi jatkettu täysille pisteille saakka, Prost olisi saanut 6 pinnaa 4,5 sijasta ja voittanut täten kauden lopussa mestaruuden pisteellä.
Tosin Bellofhan toki olisi voinut Prostin vielä ohittaa, jolloin tämä spekulaatio olisi turhaa.

 

[CCMK]

Aivan niin. Ickx tosiaan aivan viime kädessä keskeyttämisellä teki karhunpalveluksen Prostille. Tuosta kilpailusta jaettiin puolikkaat pisteet kun 75 % raja ei täyttynyt. Kilpailusta muutenkin jatkui melkoinen poru. Senna ja Bellof olivat erittäin vaivautuneita ja vihaisia palkintokorokkeella ja he poistuivat yleisistä juhlallisuuksista vähin äänin. Ken Tyrrell vuorostaan syyti Ickxiä tavallaan kilpa-ajajan mentaliteetin, tuomarin uskottavuuden ja koko urheilulajin pettmisestä.

Siinä kohu johtui siitä että herra Tyrrell muisti liiankin hyvin nuoren herra Ickxin Ferrari-ajoilta vuodelta 1972 ja silloisen Monacon kisan voittajan Jean-Pierre Beltoisen ja Emerson Fittipaldin ajaman kolmostilan vähättelyn. Molemmat herrat tai ainakin vähintään Fittipaldi olisi vetäytynyt vesikelillä pian pois radalta mikäli se kilpailu ei olisi silloin päättynyt kuin päättyi. Ickxin silloiset sanomiset olivat tavallaan kuin pelkuriksi kiertoteitse nimittelyä ja sitä muistoa hyväksi käyttäen Monacon 1984 tilanteessa sitten Tyrrell morkkasi Ickxiä minkä ehti. Neljänneksi tulleelle Rene Arnouxille kisan keskeytys oli myös onnenpotku. Ferrari oli nimittäin haukannut hirveästi vettä sisuksiinsa ja autoon oli tullut sähkövika. Lisäksi moottori ei keskeytyksen jälkeen lähtenyt edes uudestaan käyntiin mahdollista uusintastarttia varten kunnolla.

 

[CCMK]

Keke Rosbergille vesisade oli ollut melkoista painajaista Monacossa. Luisteleminen aliohjaavalla autolla ja lisäksi kaasutinvauriosta kärsivällä autolla ei paljon huvittanut ajella. Toisaalta Rosbergillä oli kyllä onneakin sillä sateessa hän oli ajaa Rene Arnouxin Ferrarin perään täysillä alkuvaiheessa kilpailua vain sen takia, että ei yksinkertaisesti nähnyt häntä mitenkään. Viitospaikalla hän oli myös pysäytettyään autonsa todennut, että siinä meni sytytys. Toisin kuin Arnouxin Ferrari, Williams FW09 sentään pystyi käynnistymään joskin käyntiäänet eivät olleet kohdillaan. Eli kyllä olisi mahdollisesta uudelleenlähdöstä tullut vaikea joskin pisteitä olisi taas mahdollisesti tullut enemmän. Arnouxin auto kun ei lähtenyt melkein lainkaan käyntiin.

 

[CCMK]

Elio de Angeliksen ajamaa pistettä Lotuksella kehuttiin ja huolimatta vaikeasta ajosta ja sadekelin vaikeudesta yleensäkin italialainen pystyi selviämään lähes viimeisiltä sijoilta pisteelle saakka. Samalla kehuttiin myös Michele Alboretoa joka ulosajosta huolimatta oli päässyt jo lähelle de Angelista ennen pysähdystä.

 

[CCMK]

Enzo Osella oli haltioitunut Piercarlo Ghinzanin kasipaikasta. Hän oli myös niitä tallipäälliköitä Frank Williamsin ohella jotka halusivat jatkaa kilpailua riittävän tauon jälkeen. Ghinzani oli keskeytyshetkellä kasipaikalla ja vähän paremmalla onnella olisi voinut olla hyvinkin pisteillä jo ennen keskeytystä, mutta erityisesti mikäli kilpailua olisi jatkettu. Ghinzani oli käynyt myös varikolla huollossa kilpailun aikana lähinnä tarkistamassa jarruja ja niiden kestävyyttä. Osellalla myös vaihdettiin renkaita varikkokäynnin aikana.

Ysipaikalla Jacques Laffite oli käynyt varikolla kierroksella 9 hyvästi alkaneen kilpailun jälkeen. Laffiten autossa kun oltiin epäilty turhaan rengasrikkoa. Sen jälkeen Laffiten kisa oli vaikeuksia täynnä ja toisin kun monet muut kuljettajat niin Laffitelle koko kilpailu tuntui olevan enemmän selviytymistä ja toisten keskeytyksistä hyötymistä.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten katsausta Ayrton Sennan osalta hänen uransa ensimmäisen todella huomion kilpailusta eli Monacosta 1984 tavallista laajemmin. Katsauksessa käydään merkittävimmät tapahtumat läpi. Tässä sitä tulee:

Kilpailun lähtö ja ensimmäinen kierros: Ensimmäisellä kierroksella Senna lähti hyvin liikkeelle ruudusta. Derek Warwick ajoi seinään ja väitt Rene Arnouxin tönäisseen häntä päin Patrick Tambayta ja käynnistäneen tapahtumasarjan johon osallistui kolaroiden Andrea de Cesaris ja Francois Hesnault myöskin. Kolme autoa jäi kokonaan ensimmäiseen mutkaan ja viisi vähäksi aikaa. Senna oli hyvin lähellä olla kuudes. Senna teki uhkarohkean väistöliikkeen oikealle ja pakotti Elio de Angeliksen vasemmalle.

Siten Senna pääsi jatkamaan kilpailuaan normaalisti, mutta de Angelis jäi kolarisumaan ja joutui laittamaan peruutusvaihteen päälle ja suuntaamaan reittinsä uudelleen yhdessä Riccardo Patresen kanssa. Kasinon mutkassa Alain Prost ja Nigel Mansell alkoivat erottautua muusta ryhmästä erikseen ja Nelson Piquet tippui tippumistaan ja aloitti tyypillisen suuttumuksensa aiheuttaman estelyn jonka muutamat liikkeet olivat erittäin vaarallisia. Aseman mutkassa Piquet oli tönäistä Sennan kovasta vauhdista päin seinää, mutta Senna katsoi kylmästi liikkeen läpi.

Piquet luovutti ja Senna pääsi hänestä ohi. Jacques Laffite ohitti Sennan nuorukaisen ajorytmin ollessa hetken sekaisin tilanteesta. Siitä huolimatta Senna oli noussut yhdeksänneksi jo ensimmäisellä kierroksella ja Stefan Bellof oli 10:s.

Toinen kierros: Sennan tallikaveri Johnny Cecotto oli saanut ajorytminsä parempaan kuosiin, mutta oli vasta 15:sta keskeyttäessään ulosajosta. Barney Drew-Smythe Tolemanilla näytti synkältä tilanteesta. Senna jatkoi ysipaikalla Laffiten perässä ja Bellof taisteli kymppipaikasta Corrado Fabin kanssa.

Kolmas kierros: Senna pääsi lopullisesti Laffiten ohi kahdeksanneksi. Tässä vaiheessa alan vertailla Sennaa ja Prostia keskenään.

Neljäs kierros: Sennan kierrosaika oli 1.59.6 ja Prostin 1.58.9. Senna hävisi 0,7 sekuntia ja ero oli 24,4 sekuntia.

Viides kierros: Sennan kierrosaika oli 1.59.0 tasan ja Prostin 1.56.8. Senna hävisi 2,2 sekuntia ja ero oli 26,7 sekuntia.

Kuudes kierros: Sennan kierrosaika oli 1.59.4 ja Prostin 1.57.0 tasan. Senna hävisi 2,4 sekuntia ja ero oli 29,1 sekuntia.

Seitsemäs kierros: Sennan kierrosaika oli 1.58.2 ja Prostin 1.56.9. Senna hävisi 1,2 sekuntia ja ero oli 30,3 sekuntia.

Sennan osalta siinä vaiheessa kilpailua voitosta puhuminen vaikutti naurettavalta. Prost ajoi keskimäärin muutenkin 2 sekuntia kovempia kierroksia ja paljon ei auttanut Sennan ohipääseminen Manfred Winkelhockista seitsemänneksi. Yllättäen Alex Hawkridge sai tiimiradiosta viestin Sennalta. Ayrton ei ollut hänen mukaansa lainkaan kiinnostunut Prostista. Hän oli erittäin kiinnostunut ja myöhemmin suorastaan säikähtänyt Stefan Bellofin hämmästyttävää jyräämistä radalla.

Senna alkoikin sen jälkeen jatkuvasti kysellä päivitystä Bellofin tilanteesta ja vain harvoin Prostista. Hawkridge yritti rauhoitella brasilialaista nuorta kuljettajaa keskittymään omaan kilpailuunsa ja antamaan saksalaisen ajaa omaansa. Loppuvaiheessa kilpailua Hawkridgen ja Drew-Smythen mukaan Senna jopa lähes pelkäsi menettävänsä mahdollisen voittonsa menettämistä saksalaiselle. Sen aika ei kuitenkaan tullut ihan vielä.

Kahdeksas kierros: Sennan kierrosaika oli 1.59.0 tasan ja Prostin aika oli 1.56.4. Senna hävisi 2,6 sekuntia ja ero oli 32,9 sekuntia.

Yhdeksäs kierros: Michele Alboreto teki virheen ja pyörähti. Senna ajoi hänen ohitseen helpostikin kuudenneksi ja alkoi ryhtyä tavoittamaan Keke Rosbergia erittäin kovin ottein ja ennen kaikkea erittäin nopeasti. Senna oli vaarassa menettää samalla kierroksella koko kilpailunsa. Hän yksinkertaisesti suorastaan tyhmänrohkeasti ajoi sataman shikaanin niin täysillä kuin autosta lähti ja osui hipaisten kanttarin kautta seinään. Kolahduksesta säikähtänyt Senna jatkoi edelleen kovaa vauhtiaan hetken epäröinnin jälkeen. Sennan auton jousituksen tukivarteen tuli tästä kolarista hiusmurtuma joka hankautui rikki kuin viila vankilan kalteriin hitaasti, mutta varmasti.

Kuitenkin se ei koskaan pettänyt ennen kaikkea siitä syystä, että kilpailussa ajettiin todella matalilla keskinopeuksilla ja hitaasti muutenkin märän kelin takia. Toisaalta jossitella voisi siitä, että olisiko Sennan auton tukivarsi pettänyt mikäli kilpailu olisi ajettu täysin kierroksin loppuun asti. Drew-Smythen mukaan Senna olisi voinut vain oikein säästäväisellä ajolla selvitä sillä vauriolla loppuun asti. Muussa tapauksessa tukivarsi olisi pettänyt ja Senna keskeyttänyt sillä sen verran syvä viilto kuitenkin oli ja toinen sellainen osuma olisi sen hajottanut varmasti. Vika oli siitäkin salakavala, että ilman varikkostoppia sitä ei olisi voitu edes huomata. Paitsi tietenkin jälkikäteen kilpailun jälkeen.

Kilpailu jatkui tämän jälkeen melkoisella tavalla. Senna jatkoi Bellofin kanssa nousuaan, ohitti niin Rosbergin, Rene Arnouxin ja Niki Laudan ja oli kierroksella 19 toinen. Kierroksella 24 Drew-Smythe ensimmäistä kertaa riemuiten ilmoitti Sennalle tiimiradioon, että voit voittaa tämän kilpailun. Senna alkoi välittömästi ajamaan entistäkin kovempaa radalla.

Kierroksesta 25 eteenpäin Senna alkoi tavoittaa Prostia hitaasti mutta varmasti. Prostin jarrut kun olivat alkaneet kulumaan paljon. Liian paljon ranskalaisen makuun.

Kierros 25: Senna saavutti Prostia 0,9 sekuntia ja ero oli sen myötä 27,7 sekuntia.

Kierros 26: Senna saavutti Prostia 1,5 sekuntia ja ero oli sen myötä 26,1 sekuntia.

Kierros 27: Senna saavutti Prostia 4,4 sekuntia ja ero oli sen myötä 21,7 sekuntia.

Kierros 28: Senna saavutti Prostia 3,4 sekuntia ja ero oli sen myötä 18,1 sekuntia.

Kierros 29: Senna saavutti Prostia 2,7 sekuntia ja ero oli sen myötä 15,3 sekuntia.

Kierros 30: Senna saavutti Prostia 3,5 sekuntia ja ero oli sen myötä 11,7 sekuntia.

Kierroksella 30 Bellof oli muutenkin päässyt Rosbergista ohi lopullisesti ja jo sataman shikaanin kohdalla Rosberg oli luovuttanut. Bellof oli 5 sekuntia hänen edellään heti shikaanin jälkeen. John Gentry ja itse Brian Hartkin yrittivät saada Sennaa lisäämään vauhtiaan, mutta Senna antoi omien sanojensa mukaan kaikkensa ja kiroili tiimiradioon osin Bellofin muodostaman uhan mitätöintiä tallin taholta.

Kierros 31: Senna saavutti Prostia 4,3 sekuntia ja ero oli sen myötä 7,446 sekuntia. Toinen sellainen kierros ei näyttänyt riittävän, mutta sitä seuraava kierros olisi riittänyt Prostin ohittamiseen. Kohtalo antoi kuitenkin auttavan kätensä Sennalle siinä vaiheessa. Prost alkoi suorastaan melkein ontua McLarenillaan ja vaikeaa oli päästä edes kierroksella ohi Alboreton Ferrarista.

Sillä hetkellä kun Prost poistui Loewsista tv-kuviin ilmestyi kuin tyhjästä valkoinen Toleman. Viimeiset metrit olivat erittäin jännittäviä. La Rascasseen tultaessa Prostin auto näytti olevan aivan loppu ja samoin myös Alboreton auto.

Sen sijaan Senna halusi päästä heistä molemmista ohi ja sitäkin enemmän Bellofin Tyrrell näytti jaksavan porskuttaa seuraavat 10 vuottakin eteenpäin. Lopulta heti mutkan jälkeen maali näytti sumuisalta. Sen keskellä ikuisuudelta tuntuvan pienen hetken ajan Ayrton Senna ohitti Michele Alboreton, näki Alain Prostin pysähtyvän maaliviivalle, ohitti hänet ja nosti kätensä ilmaan voittonsa kunniaksi sillä ruutulippua heilutettiin. Ikävä kyllä kisa oli keskeytetty punaisella lipulla ja ruutulippu tarkoitti kisan päättymistä.

Aluksi Senna oli iloinen, mutta saatuaan kuulla koko tilanteeseen selvyyden hän järkyttyi ja muuttui vihaiseksi. Alex Hawkridgen kanssa hän oli samaa mieltä. Kisan keskeyttäminen oli erikoinen, hyvin vähän perusteltavissa oleva sumun puutteen ja muiden suurempien kolarien puutteen takia ja täysin naurettavaa oli näyttää ruutulippua koko kisan lopettamisen merkiksi. Uusintastartti olisi vielä ollut hyväksyttävissä. Ei kuitenkaan kisan lopettaminen.

Senna oli äärimmäisen pettynyt lopulta koko tilanteeseen. Keskeyttäminenkin olisi ollut perusteltavaa vielä kisan alkupuolella jolloin Sennan mukaan mitään ei juuri oikeasti voinut nähdä ja seisovaa vettä oli radalla liikaakin. Sen sijaan keskeytyshetkellä sää oli parantumassa ja seisovan veden määrä oli paljon vähäisempi. John Gentryn ja Barney Drew-Smythen mukaan Sennan tukivarsi ei olisi kestänyt viittä kierrosta enempää. Viilto oli syventynyt melkein tukivarren mittaiseksi ja se olisi napsahtanut viimeistään niiden jälkeen poikki.

Rory Byrnen, Pat Symondsin ja Alex Hawkridgen ja Hartin eriävän mielipiteen mukaan Sennan auton tukivarsi olisi hiusmurtuman laajuudesta huolimatta voinut kestää maaliin asti tai ainakin melkein loppuun asti. Ja sen olisi voinut korjata esimerkiksi tauon aikana ennen uusintastarttia. Sennalle toiseksi jääminen ja viimeinen todella paha suuttumuksen aihe oli pisteiden puolittaminen.

Stefan Bellof oli keskeytyshetkellä kolmantena 13,7 sekunnin päässä Sennasta ja 21,141 sekunnin päässä Prostista. Bellofin kierros oli viitisen sekuntia muita radalla olleita kovempi ennen hänen jarrutustaan kisan lopussa sen keskeytyksen vuoksi. Hän olisi saanut ylivoimaisesti kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä sillä vauhdilla millä hän ajoi ennen jarrutustaan.

Senna ja Bellof kehuivat vuolaasti toisiaan kilpailun jälkeen ja kaksintaisteluja Senna odotti saksalaiselta jatkossa paljonkin. Tuleva legenda nimeltä Ayrton Senna oli tehnyt itsestään nimen f1-piireissä ja tuosta kesäkuun kolmannesta päivästä 1984 lähtien Sennalta alettiin aina hänen elämänsä loppuun asti todella odottaa vaikka mitä.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten Monacon kilpailuun selvinneiden ja siinä ajaneiden kuljettajien ja tallien mietteitä:

Brabham: Corrado Fabi ajoi veljensä Teo Fabin tilalla ensimmäisen hänen sovitusta 7 kilpailun urakastaan kaudella 1984. Corrado tulee jatkamaan ajamista myös Montrealissa ja saa jatkaa väliviikot Brabhamin päätestaajana Nelson Piquetin kanssa. Corrado ajoi itsensä tyydyttävän hyvään lähtöruutuun eli 15:sta.

Polttoainejärjestelmän vaurio haittasi molempina päivinään hänen suoritustaan Virallisen Harjoituksen ja Aika-ajonkarsinnan aikana. Nelson Piquet on avoimesti tunnettu Monacon inhoajana. Siitä huolimatta hän oli 9:s aika-ajonkarsinnan päätteeksi. Piquet ajoi masentuneen ja vihaisen kilpailun. Hän keräsi ihmetystä ja vihaista tuhahtelua myös Ayrton Sennalta.

Kisa todella oli huono.

Piquet jäi lähdön jälkeen 16:sta, alkoi estellä radalla alle puolentoista kierroksen jälkeen muita kuljettajia, yritti ajaa Sennan päin seinää ja käyttäytyi kerta kaikkiaan taas varsin ala-arvoisella tavalla. Piquetin p:mäisen päivän päätti 11:sta sijalta tapahtunut keskeytys veden tunkeutuessa hänen autonsa sytytysjärjestelmään. Fabi vuorostaan oli parhaimmillaan jo yhdeksäs, mutta ensin niin Senna kuin Stefan Bellof ohittivat hänet ja sitten Fabi pyörähtikin viimeiseksi saakka.

Myöhemmin ohitti Riccardo Patresen ja oli 14:sta keskeyttäessään. Sadekelin lahjakkuudeksi kutsuttu Corrado Fabi ei valitettavasti saanut tilaisuuttaan näyttää kykyjään. Etenkin kun häntä vaivasi vieläkin kisaruoste.

Tyrrell ja Stefan Bellof: Kisan toinen komeetta. Bellof kertakaikkiaan hämmästytti kaikki. Hän ohitti lähdön jälkeen ja ensimmäiseen kierrokseen tultaessa 10 autoa ja oli 10:s ensimmäisen kierroksen jälkeen. Hän ohitti reilusti ajamalla ainakin Corrado Fabin, Jacques Laffiten, Manfred Winkelhockin, Keke Rosbergin ja Rene Arnouxin. Hän piti kolmatta tilaa ja monen mielestä hän olisi voittanut kilpailun. Etenkin kun Alain Prostin jarrut olivat lopussa ja Ayrton Sennan tukivarsi oli pettämässä.

Bellof joutui tyytymään kolmanteen sijaan ja pisteiden puolitus oli harmittava juttu. Kaikkiaan Ken Tyrrell oli erittäin tyytyväinen saksalaisen panokseen. Bellofin suoritus oli jopa sensaatiomaisempi kuin Danny Sullivanin viime kauden vastaava ohitusnäytös. Sullivan tulee myös Montrealiin korvaamaan nimenomaan Bellofin tämän ajaessa Le Mansissa hire-in-sopimuksensa mukaisesti.

Williams: Talli havaitsi viimeistään Monacossa auton olevan varsin heikko aliohjauksen takia ja moottorin turboviiveen takia. Ohjaus vaikeutui sateen takia entisestään. Keke Rosberg ohitti neljä autoa lähdössä ja nousi kuudenneksi. Hänen villi ajonsa päättyi harvinaisesti nuorten Ayrton Sennan ja Stefan Bellofin rynnistyksen edessä. Päästettyään nuorukaiset edelleen taistelun jälkeen Rosberg ajoi loppukisan varsin maltillisesti.

Pääsi sentään pisteille. Jacques Laffite vuorostaan otti yhtä uskomattoman lähdön kuin Bellof ja oli ohittanut 8 autoa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Valitettavasti jäi niin Sennalle kuin Bellofille. Sitten tulikin rengasrikko ja pilasi kaiken. Talli keräsi rippeet menestyksestä ja harmitus oli kovaa tallissa.

McLaren: Alain Prost oli läpi viikonlopun varsin luottavainen ja saikin McLarenilla kauden ensimmäisen paalupaikan. Niki Lauda oli 8:s lähinnä jatkuvien tasapaino-ongelmien ja muiden ongelmien takia. Kisassa Prost johti ensimmäiset vajaat 10 kierrosta, mutta Nigel Mansell johti kierrokset 10-16 ennen osumaansa seinään. Prostille tuli jarruvika ja sen seurauksena kaikki oli menossa hukkaan. Prost joutui Jacky Ickxin tapaan melkoiseen ristituleen kisan jälkeen.

Prost sai vain puolikkaat pisteet kaiken jälkeen, mutta pisteitä nekin ovat. Lähdön jälkeen Lauda oli viidentenä ja ennen pitkää hän ohitti molemmat Ferrarin miehet Michele Alboreton Rene Arnouxin nousten kolmanneksi ja hetkeksi jopa toiseksi ennen Sennan ohitusta hänestä. Oli menossa kohti melko varmaa kolmatta tilaa, mutta Kasinon kurvissa Laudan valinta Kevyen Sateen renkaista kostautui. Lauda oli ollut useita kertoja ajaa seinään jo ennen keskeytystään, mutta onnea oli riittänyt. Valitettavasti onnen pelimarkat loppuivat Casinolla ja Lauda keskeytti.

Lotus: Nigel Mansellin osalta ainekset uran ensimmäiseen voittoon oli olemassa eturivin lähtöpaikalla toisesta ruudusta. Tallikaveri Elio de Angelis oli vaikeuksissa johtuen lähinnä vain auton pettämisestä ja vara-autolla ajoi myös aika-ajonkarsinnassa 11:sta. Kolarin jälkeen Mansell sai tuta tallipäällikkönsä raivon ja pilkkaamisen kaikessa muodossaan. Lotuksen ainoa toivo siitä eteenpäin oli vain de Angelis jonka kisa meni oikeastaan pilalle hänen jäädessään Derek Warwickin, Patrick Tambayn ja Andrea de Cesariksen kolarijoukkoon.

Röyhkeämpänä kuljettajana tai huonon päivän sisullaan de Angelis olisi todennäköisesti kolauttanut Ayrton Sennan hiivattiin edestään lähdössä, mutta tyytyi nyt jäämään käyttökelvottomalle linjalle. Myöhemmin de Angelis oli 14:sta kun hän aloitti oman kisansa reilun ajamisen. Hän pääsi useiden kuljettajien ohi joista mainittavimmin Piercarlo Ghinzanista. Ghinzanin hän oli ehtinyt aivan juuri ja juuri ohittaa myös kierroksella ennen kilpailun yllättävää katkaisua. Samalla hänen onnistui saada yhden pisteen tallilleen. Parhaimmillaan tallille olisi voinut tulla voitto jopa varsin selvästi ilman Mansellin virhettä.

ATS: Manfred Winkelhock oli menettää kilpailun jo torstain Virallisen Harjoituksen kolariin sillä hän loukkaantui siellä. Toipui kuitenkin lauantaihin mennessä ja pääsi melko hyvään 12:sta ruutuun aika-ajon karsinnassa. Winkelhock ohitti viisi autoa lähdössä ja oli seitsemäs. Ikävä kyllä Ayrton Senna ja Stefan Bellof menivät hänen ohitseen melko helposti. Myöhemminkin Winkelhock näytti pääsevän vain seiskapaikalle. Liiallinen Keke Rosbergin ahdistelu aiheutti osuman seinään ja mahdollisen pisteen tai useammankin sellaisen menetyksen. Talli kun edelleen on pisteetön ja hajaannuksen tilassa.

Renault: La Regien olisi pitänyt voittaa tämä kilpailu. Menettelevän hyvän aika-ajokarsinnan jälkeen Derek Warwick ja Patrick Tambay osuivat toisiinsa ja kolarien myötä heidän kisansa päättyi heti alkuunsa. Tambayn jalka murtui. Samoin Warwick loukkasi myös toisen jalkansa. Tambayn saattaa Montrealissa korvata ilman ajoja Monacossa jäänyt Philippe Streiff. Tai ehkä joku muu johtuen siitä, että Streiff ajaa mahdollisesti Le Mansin 24 tunnin ajon.

Toleman: Periaatteessa katkeransuloinen viikonloppu. Ayrton Senna oli voittaa melkein koko kilpailun. Valitettavasti Jacky Ickx päätti asian toisin tai hänen viakseen kaikki tuntuu menevän vaikka vika kyllä tavallaan on myös Ickxin työparinkin sillä ACM käyttää kisoissaan kahta ratatuomaria tasapuolisuuden nimissä. Sennan viikonloppu oli vaikeahko aluksi. Senna oli 14:sta torstaina melko pitkälti omiin nimiin menneen typerän kolarin takia ja lauantaina ei paljon parannettu sijoitusta.

Tosin parhaat kierrokset tehtiin monta astetta liian kovalla renkaalla Monacossa. Samasta kärsi myös Johnny Cecotto. Cecottolla oli lisäksi turbovaurio aika-ajon karsinnan aikana. Kisassa Cecotto keskeytti jo ennen kuin kisa oikein ehti edes alkaa, mutta Sennasta tuli kisan tähti. Olihan se kaikkien aikojen ensimmäinen palkintosija tallille. Senna ohitti niin Jacques Laffiten, Manfred Winkelhockin, Keke Rosbergin, Rene Arnouxin, Niki Laudan ja omasta mielestään myös Alain Prostin ennen kisan katkaisua. Pisteet ja yleensä koko suoritus antaa hyvää toivoa jatkoa ajatellen.

Alfa Romeo ja Riccardo Patrese: Jälleen huono viikonloppu niin tallilta kuin oikeastaan mieheltäkin. Patrese oli karsiutua vielä torstaina, mutta lauantaina pääsi kisaan olemalla jakamatta säätötietoja tallikaverilleen Eddie Cheeverille. Patrese jäi alkukolarin pysähdyksen jälkeen viimeisten joukkoon. Patrese näytti saavan kisansa rytmiin, mutta pyörähteli vähän väliä yliyrittämisen takia. Tai näin ainakin James Hunt kritisoi hänen tekemisiään. Patrese kolaroi Francois Hesnaultin kanssa kierroksella 7 ja myöhemminkin uudelleen. Lopulta keskeytti viimeiseltä sijalta eli kierroksella 24 kymppipaikalta veden tunkeutuessa moottoriin ja katkaisten sytytyksen mikä aiheutti ulosajon päin seinää.

Osella: Erinomainen 14:sta ruutu tippui 19:sta ruutuun torstaista lauantaihin mennessä. Piercarlo Ghinzanista tuli silti ensimmäinen Osella-kuljettaja Monacossa ihan lähtöruudukossakin. Ghinzani ohitti peräti 7 autoa lähdössä ja oli muodostaa sensaation hitaalla radalla. Ikävä kyllä yllättävä varikkokäynti ja renkaanvaihto pilasi kisan. Ghinzani päästi Elio de Angeliksen ja Michele Alboreton edelleen varsin sävyisästikin kisassa. Kasipaikka kisan lopulla oli erittäin hyvä suoritus. Pistettä ei tullut, mutta sellainen voi tulla tällä kaudella.

Ligier: Talli on hankkinut autoonsa uuden jousitusjärjestelmän. Andrea de Cesaris kolaroi Riccardo Patresen kanssa Aika-ajonkarsinnassa, mutta oli silti seitsemäs. Francois Hesnault ajoi erittäin varovasti ja oli 17:sta. Valitettavasti Hesnault kolaroi oman tallikaverinsa de Cesariksen päin seinää ja hänen kisansa meni entistäkin enemmän pieleen Patresen kanssa kolaroidessa. Hesnault ajoi ilman etusiipeä radalla ja ihme kyllä ei mennyt varikolle sitä vaihtamaan. Sijat 12-13 olivat Hesnaultin hallussa ja eteenpäin ei päästy lähinnä siipirikon takia. Keskeytys tuli veden tunkeutuessa sytytysjärjestelmään. Harmittava takaisku taas kerran.

Ferrari: Hyvät sijat Aika-ajokarsinnan jälkeen antoivat uskoa kilpailuun. Michele Alboreto joutui tallikaverinsa Rene Arnouxin tapaan Niki Laudan ohittamaksi. ajot jatkuivat sijoilla 4-5 kunnes Alboreto pyörähti ja tippui 16:sta ja viimeiseksi kierroksella 8. Alboreton osalta Ferrari syyllistyi jo kolmatta kertaa Monacossa perättäiseen sääntöjen rajamailla tapahtuneeseen laittomaan työntämiseen. Alboreto jäi kilpailussa seiskapaikalle ilman pisteitä. Arnoux selvisi maaliin neljäntenä moottorin sähköviasta huolimatta.