Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lähtöruudukko

Piquet Prost
Brabham BT53 McLaren MP4/2
1.28.517 (204,978 km/h) 1.28.628

Rosberg Warwick
Williams FW09 Renault RE50
1.29.418 1.29.682

Lauda Arnoux
McLaren MP4/2 Ferrari 126C4
1.30.325 1.30.411

Winkelhock Cheever
ATS D7 Alfa Romeo 184T
1.30.723 1.30.843

Fabi Patrese
Brabham BT53 Alfa Romeo 184T
1.30.950 1.31.163

de Angelis de Cesaris
Lotus 95T Ligier JS23
1.31.173 1.31.256

Alboreto Tambay
Ferrari 126C4 Renault RE50
1.31.282 1.31.663

Laffite Surer
Williams FW09 Arrows A7
1.32.600 1.33.063

Hesnault Mansell
Ligier JS23 Lotus 95T
1.33.186 1.34.477

Cecotto Boutsen
Toleman TG 183B Arrows A6
1.35.568 1.36.018

Bellof Brundle
Tyrrell 012 Tyrrell 012
1.36.059 1.36.531

Alliot Baldi
RAM 02 Spirit 101C
1.36.733 1.36.916

Palmer Gartner
RAM 02 Osella FA1E
1.37.262 1.38.948

Karsiutuivat: Ghinzani Osella FA1F 1.40.790 ja Senna Toleman TG 183B 1.41.585
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Ferraria ja tifosoja Virallisen Harjoituksen tulos masensi tilapäisesti. Näennäisesti tallin ulkopuolella masennus talttui sunnuntain kilpailuun tultaessa, mutta tallin sisällä tilanne oli rauhoittumisen sijaan taas jatkumassa Mauro Forghierin ja Marco Piccininin välinen valtakamppailu. Forghieri ei ymmärtänyt Alboretolle tehtyjä autopäivityksiä ja pyysi selvitystä asiasta Piccininiltä. Piccinini tyytyi vain kohauttelemaan olkapäitään ja jossain määrin teki Forghierin aseman tukalaksi sillä Il Commendatore odotti mieluusti voittoa kilpailussa ja edelleen Ferraria uhkasi putoaminen alemmille sijoituksille.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten rengastietoja eri kuljettajien ja tallien osalta Imolan kilpailuun:

Brabham: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Michelinin Kovilla seoksilla. He aikoivat olla pysähtymättä.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Goodyearin A-seoksilla ja yrittivät olla pysähtymättä renkaiden vuoksi muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Imolan radalla A-seokset olivat laskettu kestävän melkein kilpailun loppuun asti tai aivan loppuun asti jonka jälkeen renkaat olisivat olleet aivan loppu. Tosin varmuuden vuoksi loppukierrosten renkaanvaihtoon oli A-seosten kohdalla toisin kuin AA-seosten kohdalla varauduttu. Lisäksi molemmat kuljettajat aikoivat tehdä vesitankkauksen kilpailussa. Niiden aikana voitiin tehdä viimeistään mahdollinen renkaanvaihto. Martin Brundle aikoi pysähtyä vesitankkaukseen kierroksella 47 ja Stefan Bellof kierroksella 55.

Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Goodyearin C-seoksilla. Keke Rosberg aikoi pysähtyä kierroksella 30 ja Jacques Laffite kierroksella 31.

McLaren: Kuljettajista Alain Prost otti riskin ja laittoi kilpailuun vastoin Niki Laudan ja John Barnardin ohjeita Michelinin Keskikovat seokset. Prost aikoi pysähtyä kierroksella 29 tai 30. Laudan mukaan Prost tulisi häviämään kilpailun etenkin lähdön lämpöhitauden ja auton tasapainon heikkenemisen takia. Lauda vuorostaan aikoi pysähtyä kierroksella 20 Michelinin Pehmeiden seosten takia. Lauda oli itse laskenut Pehmeiden seosten olevan 1-2 sekuntia Keskikovia seoksia nopeampia, mutta johtoon oli pakko päästä sillä muussa tapauksessa taktiikka saattaisi koitua ongelmaksi.

RAM: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Lyhytjyväiset Pirellin renkaat sillä talli oli vaikeuksissa muilla renkailla kilpailukyvyn takia ja se halusi kerätä kokemusta renkaanvaihdosta kilpailutilanteessa huolimatta kuljettajien mielipiteiden ilmaisusta sen vaikeudesta Zolderissa. Kuljettajista Jonathan Palmer aikoi pysähtyä kierroksella 31 ja Philippe Alliot kierroksella 32.

Lotus: Kuljettajista Elio de Angelis otti alleen Goodyearin C-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 29 tai 30. Nigel Mansell otti riskin lähteä kilpailuun Goodyearin AA-seoksilla ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa.

ATS: Manfred Winkelhock otti alleen Pirellin Ristijyväiset renkaat ja aikoi pysähtyä vasta kierrosten 40-50 välisenä aikana kilpailussa.

Renault: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Michelinin Kovat seokset ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat alleen Goodyearin AA-seokset ja aikoivat olla pysähtymättä kilpailussa.

Toleman ja Johnny Cecotto: Cecotto otti alleen Pirellin Lyhytjyväiset renkaat kilpailuun ja aikoi pysähtyä kierroksella 34.

Spirit: Mauro Baldi otti alleen Pirellin Pitkäjyväiset renkaat ja aikoi olla pysähtymättä kilpailussa. Baldi olisi halunnut ajaa pehmeämmillä seoksilla, mutta talli ei sallinut sitä. Miksi näin oli niin kilpailun jälkeen asian voin kertoa.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti kilpailuun Goodyearin C-seokset ja aikoi pysähtyä kierroksella 30 ja Eddie Cheever aikoi pysähtyä kierroksella 31.

Osella ja Jo Gartner: Gartner halusi itselleen Pirellin Lyhytjyväiset renkaat, mutta Enzo Osella kielsi ehdottomasti sellaisten käytön ja lopulta pienen vedonlyönnin ja siitä seuranneen kiukuttelun jälkeen Gartnerille laitettiin lopulta Pitkäjyväiset renkaat alle uran ensimmäiseen kilpailuun. Se tarkoitti, että maaliin asti yritettiin päästä ilman renkaanvaihtoa.

Ligier: Molemmat kuljettajat aikoivat olla pysähtymättä sillä he ottivat käyttöönsä Brabhamin ja Renaultin tapaan Michelinin Kovat seokset käyttöönsä.

Ferrari: Michele Alboreto ja Rene Arnoux ottivat radan ainoina miehinä kilpailuun Goodyearin D-seokset. Alboreto aikoi pysähtyä kierroksella 30 viimeistään ja kierroksella 21 Arnoux aikoi pysähtyä. Ferrarin kilpailijat pitivät tätä taktiikkaa hätähuutona tai äärimmäisenä itsevarmuutena kotiratansa vahvuudesta johtuen.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Imolan kilpailun alla Yleisradion osalta lähetystilanne meni taas vähän eri tavalla kuin piti mennä. Kilpailu peruttiin lopulta niin TV2:sta kuin TV1:stäkin. Ilman Raimo Häyrisen voimakkaita sanailuja Yleisradion radiopuolella sen johdon suuntaan olisi hyvin todennäköisesti kilpailu jäädä kuulemattakin. Lopulta Imolan kilpailu tuli Rinnakkaisohjelmassa suorana lähetyksenä hänen selostamanaan.

Yleisradio ei myöskään vielä siinä vaiheessa tiennyt Dijon-Prenoisin kilpailun asemaa. Ja muutenkin koko televisiointiohjelma tuntui olevan kauteen 1983 verrattuna sekaisin kuin korttipakka. Tosin kauteen 1983 ja sen alkupuoleen verrattuna kilpailuja sentään pystyi edes kuulemaan. Ja olihan Zolder sentään jo näytetty televisiossakin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Warm-Upin aikoihin yleisöä Dino Ferrarin radalle Imolaan alkoi virrata, mutta yleinen mieliala tifosojen oloissa oli jossain määrin alakuloista Ferrarin suoritusten takia. Ainoa varsinainen erikoisuus Warm-Upissa sunnuntaina oli Andrea de Cesariksen moottorivauriot ja sytytysten pätkimiset. Se ennusti italialaiselle vaikeaa kilpailua. Ainoa muu ilonaihe oli se, että pilvisyydestä ja viileydestä huolimatta kilpailusta oli tulossa kuiva.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Ligierin JS23-autoon tullut sylinterivika vaivasi oikeastaan lämmittelyn lopusta aina starttihetkeen asti. Kun vika sitten lopulta saatiin korjattua niin Andrea de Cesaris joutui lähtemään kilpailuun varikkosuoralta. Myöhemmin havaittiin, että kaikissa sylintereissä oli ollut vaurioita liian kovasta moottorin käytämisestä yhtä liian kovilla kierroksilla Virallisissa Harjoituksissa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Tyrrellin Martin Brundle olisi halunnut vielä ennen kilpailun alkua lähteä matkaan mahdollisimman vähäisellä täyttövedellä ja Goodyearin D-seoksilla nopeaa hyökkäystä varten, mutta Ken Tyrrelille tämä ehdotus ei kelvannut. Liian vähäinen täyttövesi ja D-seosten vaihdattaminen liian aikaisin ei sopinut Tyrrellin yleiseen kuvaan joten lopulta Brundle joutui tyytymään tallipäällikkönsä päätökseen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Imola 6.5.1984

Niin siinä sitten kävi. Höyry Häyrinen piti jälleen kerran palopuheen Toimistossa ja se tepsi. Yleisradio lähetti Imolasta suoran radiolähetyksen ja sen aikana tuli analyysiä niin Brabhamin siipistrategiasta, McLarenin ja erityisesti erään ranskalaisen auton sammumisista, Nigel Mansellin ulosajokierroksen oikein ennustaminen, Derek Warwickin ihannointia ja Marc Surerin herjailua tuutin täydeltä.

Joka tapauksessa Keke Rosberg lykki Häyrisen sanoin nopeasti keskeytyksen jälkeen pois näkyvistä. Kilpailu lähti käyntiin heti Lancia Gamma Coupe VL2500 Course Carin asetuttua paikoilleen ja yhdessä Medical Carien kanssa ne olivat heti törmätä kaaosmaisesti sillä niin Niki Lauda kuin Keke Rosberg jäivät lähtöruutuihin ja varsinainen turvallisuusautojen painajainen oli Jonathan Palmerin RAM 02 joka sujahti heikon lähdön jälkeen ja suoraan niiden välistä turbon potkaisessa tehot päälle 02:n ajaessa vielä kohtisuoraan päin ennen viime hetken väistöä!:eek!:

Kun Laudalla turbon tehot potkaisivat päälle niin vain Maailman Nopeimman väistökyky esti törmäyksen päin Rosbergin autoa. Andrea de Cesaris pääsi varikolta muiden mukaan ongelmitta. Alussa Francois Hesnault kolaroi Jacques Laffiten kanssa ja Patrick Tambay osui Eddie Cheeverin renkaaseen ja rikkoi sen osumallaan. Ennen Tosan osumia järjestys oli Alain Prost, Nelson Piquet, Derek Warwick, Manfred Winkelhock, Cheever, Elio de Angelis, Tambay, Riccardo Patrese ja Teo Fabi. Kolarien jälkeen järjestys oli Prost, Piquet, Warwick, Rene Arnoux, Winkelhock, Michele Alboreto, Patrese, de Angelis ja Fabi.

Huonosta lähdöstään huolimatta Lauda toipui Rosbergiin verrattuna huomattavasti nopeammin ja ohitteli pian autoja kuin liukuhihnalta. Sitä ennen Tambay ja Hesnault olivat joutuneet keskeyttämään heti. Samoin Cheever oli käynyt hyvin nopealla varikkokäynnillä vaihtaen yhden rikkoutuneen renkaan lisäksi muutkin renkaat. AA-seokset laitettiin alle ja se kestäisi loppuun asti. Toimenpide vei sen yllätyksellisyydestä huolimatta vain hieman yli 9 sekuntia. Se oli päivän nopein varikkopysähdys poislukien Tyrrellin miesten vesitankkipysähdyksiä.

Winkelhock alkoi pian tipahtaa taaksepäin ja Alboreto yhdessä Laudan kanssa hänestä ohi. Kierroksella 2 Rosberg keskeytti häntä alusta asti vaivanneeseen sähkövikaan. Hetkeä myöhemmin toisen kierroksen aikana myös Mansell keskeytti jarruviasta johtuneeseen ulosajoon. Kierroksella 6 Patresen auto hajosi sähkövian seurauksena. Se aiheutti moottorivaurion ja ylikuumenemisen. Sen myötä kisa oli viimeistään ohi. Laffite keskeytti kierroksella 11 moottorivikaan.

Kierroksella 14 Lauda oli jo neljäntenä, ajoi jatkuvasti kilpailun nopeimpia kierroksia ja oli jo neljäntenä. Warwick oli jäämässä taakse kuin vajaata kahta kierrosta myöhemmin kierroksella 15 Lauda keskeytti moottorivikaan. Tosin Häyrisen mukaan keskeytys johtui Boschin järjestelmän pettämisestä kuin pelkän koneen laukeamisesta. Mene ja tiedä tuosta...

Prostia vaivasi auton sähköjärjestelmän pätkiminen läpi kisan ja kerran aivan hetkeksi koko auto sammui pyörähtäen, mutta lähes samanaikaisen käynnistymisen takia Prost onnistui kääntämään auton oikein päin ja jatkamaan. Moottorin yskimisestä huolimatta Prost joutui ajamaan kilpailussa radalla sillä John Barnardin ohjeet adalla pysymisestä olivat hyvin selvät ennen pysähdystä ja ilman teknistä vikaa ei keskeytettäisi. Kierroksella 21 Rene Arnoux avasi varikkopysähdysten varsinaisen pelin ja pysähdys kesti 13,43 sekuntia eli Ferrarin Mauro Forghierin kehumaa ennätyspysähdystä Imolan oloissa eli 9 sekunnin raja oli 4 sekuntia liian kaukana.

Piquetin ja Warwickin kaksintaistelu päättyi kierroksella Warwickin mennessä edelle. Piquet kärsi kuitenkin turbovauriosta, liian suuresta bensankulutuksesta ja kytkinvauriosta. Warwickin Prostin tavoittaminen päättyi lähes saman tien. Renaultin ajotietokone ilmoitti Derekin kuluttavan liikaa polttoainetta ja oli katkaista bensansyötön häneltä. Warwick yritti vähentää tehoja ja käänsi seosasetusta yhden verran alemalle tasolle. Siitä hyvästä kipinöitä sinkoili ja autoon tuli sytytysvaurio. Samalla tietokone vahingoittui ajon aikana ja Warwick joutui keskeytyksen pelossa ajamaan pienemmällä bensankulutuksella ja laihemmalla seoksella kuin olisi halunnut.

Arnoux ja Alboreto olivat taas Goodyeariensa kanssa vaikeuksissa sijoilla 4-5 ja perässä ajoivat Fabi ja Winkelhock. Kierroksella 23 (vaikkakin kisan virallinen tietokone ilmoitti kierroksen olevan 25) tuli Alboreto varikolle. Tämä oli hieman liian aikaisin ja samalla syy selvisi. Alboreton autossa oli jokin vikana. Jopa Forghieri itse keltainen liivi ja sininen paita yllään saapui korjaamaan Alboreton autoa. Pysähdys kesti 52 sekuntia ja se oli liikaa. Alboreto keskeytti pakoputken hajoamiseen. Kierroksella 27 de Angelis kävi varikolla renkaanvaihdossa ja pysähdys kesti 15 sekuntia. Kilpailun puolivälissä juuri ennen Prostin pysähdystä tilanne näytti tältä järjestyksen osalta:

Prost, Warwick, Piquet, Arnoux, Alboreto, Fabi, Winkelhock, de Cesaris, de Angelis, Cheever, Martin Brundle ja Stefan Bellof. Heti heidän takanaan tuli kilpailun positiivisin yllättäjä Johnny Cecotto sijalla 13. Cecotto oli Tyrrell-kaksikon tapaan kovassa nousussa. Hetkeä myöhemmin Cheever ohitti de Angeliksen ja melkein heti amerikkalaisen jälkeen Brundle ohitti hänet myös. Elio oli hätää kärsimässä myös Stefanin kanssa. Kun vielä Bellofkin oli ohittanut hänet niin Cecottokin takajoukon kuninkaana oli ohittaa hänet. Kierroksella 30 Prost pysähtyi 34 sekunnin johtoasemasta. Pysähdys kesti 11,37 sekuntia ja hän ehti varikolta 20 sekunnin johtoasemassa takaisin kärkeen. Kierroksella 31 Winkelhockin kilpailu päättyi moottoririkkoon. Järjestys oli nyt seuraava:

Prost, Warwick, Piquet, Arnoux, Alboreto, Fabi, de Cesaris, Brundle, de Angelis, Cheever, Bellof ja Cecotto. Hetkeä myöhemmin Bellof ohitti Cheeverin. Ja sitten vielä de Angeliksen josta myös Cheever meni ohi. Cecotto olisi taas ohittanut italialaisen ellei Pirelli olisi kulumisellaan pelastanut Eliota tukalasta tilanteesta kierroksella 34. Cecotto meni siis varikolle. Ennen Venezuelan moottoripyöräsankaria varikolla olivat käyneet kierroksella 31 Palmer ja kierroksella 32 Philippe Alliot. Heidän varikkokäynnit pelastivat radan tukkeutumiselta näin ivallisesti sanottuna. Cecotton hieno kisapäivä meni pilalle kun varikkomiehet erehdyksessä antoivat hänelle Pirellin Lyhytjyväiset seokset Pitkäjyväisten asemasta.

Surerin päivä pätkivällä turboautolla ja oltuaan hetken jopa Prostin edellä kierroksellaohituksen tilanteessa ranskalaisen kärsiessä auton pätkimisestä päättyi lopulta moottorin hajoamiseen kierroksella 40. Kierroksella 46 keskeytti ensimmäistä kilpailuaan ajanut itävaltalainen Jo Gartner moottorin hajoamiseen. Hänen päivänsä oli ollut pitkä ja vaikea V12-Alfa Romeolla, mutta silti hän jossain määrin onnistui vakuuttamaan yleisöä. Kierroksella 47 Brundle tuli vesitankkaukselle kasipaikalta. Kierroksella 48 BMW:n musta päivä sai huipennuksensa. Piquet oli päässyt uudestaan Warwickin ohi, mutta moottori laukesi häneltä ja hetkeä myöhemmin myös Fabin moottori hajosi.

Samalla Cecotton päivä meni pilalle hänen tulleessaan uudestaan varikolle renkaanvaihtoon. Cecotto keskeytti lopulta kierroksella 50 yrittäessään aloittaa uuden nousun sijalta 11 (vain RAM:n autojen edellä ollessaan.) polttoainejärjestelmän pettämiseen. Spiritin Mauro Baldi tuntui myös suorastaan lentävän takajoukoissa. Hän oli jo 10:tenä ja parhaimmillaan sijoitus oli ollut jopa 9:s. Yleisesti ottaen kuitenkin sijoitus vaihteli 14:sta ja viimeisen välillä kilpailussa.

Kierroksella 50 de Cesaris ohitti Warwickin ja nousi peräti kolmanneksi. Arnoux oli tätä ennen ohittanut Warwickin. Hetkeä myöhemmin myös hurmosta elänyt de Angelis ohitti hänet. Sitten vielä Cheeverkin ohitti hänet. Järjestys oli loppukierroksella 54 seuraava: Prost, Arnoux, de Cesaris, de Angelis, Cheever, Warwick, Bellof, Brundle, Thierry Boutsen, Baldi, Palmer ja Alliot.

Alliotin moottori hajosi pian tämän jälkeen viimeiseltä sijalta. Kierroksella 55 Bellof meni omalle vesitankkaukselle eikä Brundle päässyt hänestä ohi. Syy oli siinä, että hetkeä myöhemmin Brundlen autosta hajosi polttoaineensyöttö ja moottori vaurioitui. Kisa oli hänen osaltaan ohi. Kilpailun lopussa tifosot olivat masentuneita. He jopa buuasivat Arnoux'lle ja Prostille. Prost oli 20 sekunnin päässä Ferrarin suosikista ja oli voittamassa kilpailun. Tifosojen mielestä Arnoux'n olisi pitänyt yrittää enemmän.

Viimeisellä kierroksella Arnoux otti kiinni Prostia 6 sekuntia, mutta kaikki tiesivät tämän olevan vain näytöstä. Pari kierrosta ennen maalia Warwickille tapahtui hänen kaipaamansa ihme. Cheeverin ja de Cesarisin autoista loppui polttoaine kierroksella 58 ja kierroksella 59 loppui vielä de Angelikseltakin polttoaine. Ikävä kyllä Warwickin ja Jean Sagen raivoksi palkintoa ei myönnetty britille vaan italialaiselle. Säännöt sanoivat, että hänen olisi pitänyt olla liikkeessä ja vielä päästä Prostin ohi samalle kierrokselle jotta kolmas sija olisi annettu hänelle. Sage ja Gerard Larrousse suunnittelivat jopa protestia, mutta sääntö oli selkeä ja he eivät voineet sille mitään.

Kilpailun voitti siis Alain Prost, toiseksi sijoittui ainoa Ferrari-kuljettaja Rene Arnoux, kolmanneksi bensan loppumisesta huolimatta Elio de Angelis, neljänneksi Derek Warwick, peräti viidenneksi Stefan Bellof ja kuudentena uransa ensimmäisen MM-pisteen ajoi Thierry Boutsen. 7:ksi sijoittui Andrea de Cesaris bensan loppumisesta huolimatta ja Eddie Cheever oli 8:s samasta syystä johtuen. Mauro Baldi oli 9:s, Jonathan Palmer oli 10:s ja 11:sta ja viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja keskeytyksestään huolimatta oli Martin Brundle.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten tallien ja kuljettjien mietteitä Imolasta:

Brabham: Nelson Piquet näytti jälleen Virallisessa Harjoituksessa mahtiaan. Teo Fabi oli yhdeksäs. Molemmat lähtivät Michelinin Kovilla seoksilla kisaan mikä tarkoitti pysähtymättömyyttä Imolassa. Piquet piti hyvää vauhtia yllä turbovauriosta ja yhtä vaurioisesta kytkimestä. Piquet pääsi ensimmäisen kerran ohi Derek Warwickista jo kierroksella 22, mutta lopullisesti vain hieman ennen keskeytystään.

Fabi ajoi myös hyvin kilpailussaan. Pääsi ohi Elio de Angelisista, Rene Arnoux'sta ja Riccardo Patresesta ainakin ennen nelospaikkaansa. Arnoux ohitti hänet myöhemmin, mutta Fabi oli ajamassa kohti varmaa viitospaikkaa, mutta moottori laukesi häneltäkin vain sekunteja Piquetin jälkeen. Stappertilla on selittelyä Baijerin tehtailla todella isoille pomoille luvassa sillä Brabhamilla ei ole hallitsevan maailmanmestarin tallina pisteen pistettä ja Piquet on jo manaillut mestaruuden menettämistä.

Tyrrell: Erittäin hieno viikonloppu. Rivi 11 miehitettiin Stefan Bellofin ja Martin Brundlen toimesta. Startissa Tyrrellit pääsivät Arrowsin miesten keskelle ja heistä ohi. Bellof oli alkuvaiheessa kilpailua 11:sta ja Bellof 14:sta. Myöhemmin olivat ohiteltavina Andrea de Cesarisin, de Angelisin ja Eddie Cheeverin toimesta. Brundlea esteli törkeästikin kilpailun aikana muuan Jonathan Palmer.

Joka tapauksessa vesitankkausten jälkeen Brundle oli pääsemässä kasipaikalle ja Bellof oli jo seiskapaikalla. Brundle keskeytti melko pian Bellofin stopin jälkeen. Bellof oli tyytymässä pisteettömyyteen kun näki kilpailjoidensa pysähtyvän bensan loppumiseen. Bellofin saadessa viitospaikan se tiesi jo kolmatta kilpailua Tyrrelille pisteiden osalta. Hieno kausi siis jatkuu.

Williams: Onneton viikonloppu tallille. Molemmat saivat huonot lähdöt ja Keke Rosbergin kisa päättyi sähkövikaan sijalta 19:sta. Laffite kolaroi Francois Hesnaultin kanssa ja oli 14:sta ennen keskeytystään.

McLaren: Zolderin välikilpailun jälkeen menestys jatkuu. Imolan voitto oli Alain Prostille melkein täysin ylivoimainen. Prostille voitto oli sikälikin helppo, että auto oli niin hyvä kuin olikin. Prost käytti Keskikovia Michelinin seoksia vaikka auto olisi ollut vieläkin ylivoimaisempi Pehmeillä seoksilla. Niki Lauda otti Pehmeät seokset ja oli äärimmäisen ylivoimainen ennen keskeytystään. Hitainkin kierros oli puoli sekuntia Prostia nopeampi ja kisan nopeimpia kierroksia tuli kourallinen ennen keskeytystä. Prostin mestaruusjohto kasvoi 11 pisteeseen.

RAM: Ilman muiden autojen ongelmia varmaan molemmat tallin kuljettajat Philippe Alliot ja Jonathan Palmer olisivat karsiutuneet. Virallisissa Harjoituksissa Nigel Mansell arvosteli pahasti Alliotia tämän estelystä ja britti oli lähellä aloittaa nyrkkien heilutuksen.:eek: Molemmat kuljettajat ohittivat vain Jo Gartnerin reilusti ajamalla.

Mauro Baldistakin mentiin ohi, mutta Baldi pääsi heistä ohi myöhemmin. Palmer oltiin liputtaa mustalla lipulla ulos radalta sillä hän esteli Brundlea ohittamasta häntä peräti kuuden kierroksen jälkeen. Oli myös viimeinen kilpailussa. Alliot keskeytti sitä ennen viimeiseltä sijalta.

Lotus: Tallille myös Virallinen Harjoitus oli tällä erää pettymys. Mansell oli 18:sta ja de Angelis 11:sta. Mansell ohitti pari autoa lähdössä, mutta spinnasi ja pian keskeytti oikean etujarrun vaurioitumisen takia. Peter Warrin toisen kuljettajan eli de Angeliksen sijoitus kolmanneksi tuntui pelastavan Lotuksen kasvot. Hänen osaltaan heti varikkokäynnin jälkeen hän aloitti bensansäästön ja hyötyi keskeytysten myötä, mutta keskeytti itsekin polttoaineen loppumiseen. Erikoinen tilanne. 95T kuluttaa silti liikaa renkaita ollakseen todella kilpailukykyinen.

ATS: Manfred Winkelhockille kilpailu oli tasaista puurtamista sijoilla 5-7 ja niillä olisi voinut ennen kaikkea tärkeitä pisteitä. Poislukien seiskapaikkaa tietenkin. Winkelhock kuitenkin tippui kun talli ei taas halunnut ottaa häntä renkaanvaihtoon liian aikaisin. Kymppipaikalta keskeytys tuli ja turhautuminen on erittäin näkyvää hänestä.

Renault: Warwick oli neljäs Virallisessa Harjoituksessa ja pääsi sijoille 2-3 kilpailussa. Lopulta oli neljäs polttoaineen loppumisen takia. Keskeytyksestään huolimatta hän on edelleen toinen MM-sarjassa. Patrick Tambaylla oli huono Virallinen Harjoitus ja hän oli 14:sta. Tambay sai melko hyvän lähdön, mutta kolarointi Cheeverin kanssa aiheutti keskeytyksen.

Arrows: Marc Surer tuntui piristyvän turboautolla ja oli 16:sta Virallisessa Harjoituksessa. Thierry Boutsen oli 20:s Cosworthia käyttävällä autolla. Surer ohitti lähdössä kolme autoa, mutta muutoin kisaili lähinnä Tyrrellien kanssa koko päivän ennen keskeytystään sijalta 12. Boutsen sen sijaan tuntui ottavan dynamiittilähdön ja oli jopa 11:sta alkukierrosten jälkeen. Alun ja kuljettajalle epätyypillisen hurjastelun jälkeen Boutsen rauhoittui ja tasaisen säästöajon palkintona oli uran ensimmäinen MM-piste.

Toleman: Pirellin kanssa käynnissä on ikävä eroprosessi jonka seurauksena perjantaina tallilla ei ollut renkaita ja lauantaillekin lähinnä Bernie Ecclestonen mahtikäskyn takia. Johnny Cecotto pääsi kilpailuun mukaan, mutta Ayrton Senna ei omien sanojensa mukaan ongelmista johtuen. Nuorukaisen ei pitäisi ottaa liikaa itseensä mahdollisia miehestä itsestä riippumattomia ongelmia. Etenkin Pirellistä johtuvia ongelmia. Cecotto ajoi ehkä toistaiseksi parhaimman Toleman-kilpailunsa muutenkin. Hän ohitti neljä autoa alussa ja oli parhaimmallaan 12:sta kilpailussa ennen Pirellin renkaiden loppuun kulumista ja tallin virhettä laittaa Lyhytjyväiset renkaat hänelle. Uuden pysähdyksen jälkeen kilpailu oli lopullisesti pilalla ja keskeytys lähinnä huipensi sen. Parempi lähtöruutu ja selviäminen loppuun asti olisi saattanut tuoda pisteitä tallille.

Spirit: Baldi oli kisan takajoukon tähtiä. Hän ohitti kuusi autoa ja oli 18:sta lähdön jälkeen. Parhaimmillaan taisteli Cecotton kanssa sijoituksesta loppuvaiheessa kilpailua. Baldi joutui pysymään radalla koko kisan ajan. Syy oli seuraava ja yksinkertainen: Rahan puute. Tallilla on hädin tuskin varaa ruokkia sen jäseniä ja sillä ei ollut varaa ostaa edes normaaleja pulttipyssyjä. Tolemanin mekaanikkopäällikkö ja Cecotton kisainssi Smythe naureskelikin, että Spirit voitti viikonloppuna ainakin pulttipyssykilpailun.:D Nimittäin tallilla pulttipyssyt olivat ylivoimaisesti suurikokoisimpia muiden tallien vastaaviin nähden.:eek: Valitettavasti niillä ei juuri pystynyt vaihtamaan vuoden 1984 f1-renkaita. Enemmän ehkä vuoden 1981 renkaita tai 1970-luvun renkaita...

Alfa Romeo: Menettelevä Virallinen Harjoitus nosti odotuksia kilpailuun. Cheever osui Tambayn kanssa yhteen, vaihtoi renkaansa ja oli päästä todella hyville pisteille kunnes tankki kuivui. Patresen osalta kisa päättyi nopeasti ysipaikalta.

Osella: FA1E palasi vielä hetkeksi eläkkeeltä Jo Gartnerin käyttöön ja ihme kyllä se toimi koko viikonlopun paremmin kuin Piercarlo Ghinzanin turboa käyttävä FA1F. Ghinzani karsiutui, mutta Gartner pääsi kilpailuun mukaan. Gartner ohitti kuusi autoa lähdössä ja vaikutti tulevan melkoiseksi sankariksi kilpailussa ennen väistämätöntä putoamista viimeiseksi. Ikävä kyllä Gartner oli liian kova vanhalle autolle ja keskeytys oli pikemmin ajan kysymys kuin selviäminen. Gartner kisaili alun jälkeen lähinnä RAM:n miesten kanssa.

Ligier: Jonkin verran paremman Virallisen Harjoituksen jälkeen kisa oli taas pieni pettymys. Hesnault osui Laffiteen ja keskeytti. Kisan tähti oli kuitenkin de Cesaris. Jo kierroksella 27 oli kuudentena ja parhaimmillaan kolmantena kilpailussa. Oli pääsemässä pisteille kunnes pisteet jäivät saamatta bensan loppumisen vuoksi. Tallille tämä on valtava pettymys, mutta ainakin suunta on edes oikea. Hesnault taitaisi vielä tarvita harjoitusta, mutta muuten hyvältä näyttää.

Ferrari: Zolderin voiton jälkeen paluu arkeen oli tyrmäävä. Jatkuvat ongelmat Virallisissa Harjoituksissa saivat kuljettajat yhdessä tallin kanssa masentumaan rauhassa. Etenkin kun tifosotkin buuasivat omilleen. Huippulähdöt saivat kuljettajat ajamaan sijoilla 4-5 kisan alussa. Goodyearit eivät olleet iskussa ja se näkyi. Arnoux oli lopulta toinen, mutta tifosot eivät siitä juuri hurranneet. Alboreton keskeytettyä tifosoja jopa poistui yleisön seasta. Tulevaisuus ei vaikuta hyvältä sillä talli kärsii huipputallin kriisistä kuten Williamskin.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren 60 1.36.53.679
2. Michele Alboreto Ferrari 60 + 13,416
3. Elio de Angelis Lotus 59 + 1 kierros polttoaine loppu
4. Derek Warwick Renault 59 + 1 kierros
5. Stefan Bellof Tyrrell 59 + 1 kierros
6. Thierry Boutsen Arrows 59 + 1 kierros
7. Andrea de Cesaris Ligier 58 + 2 kierrosta polttoaine loppu
8. Eddie Cheever Alfa Romeo 58 + 2 kierrosta polttoaine loppu
9. Mauro Baldi Spirit 58 + 2 kierrosta
10. Jonathan Palmer RAM 57 + 3 kierrosta
11. Martin Brundle Tyrrell 54 + 6 kierrosta moottori hajosi yhdessä polttoainejärjestelmän kanssa

Keskeyttäneet

Philippe Alliot RAM kierros 53 moottori

Johnny Cecotto Toleman kierros 49 polttoainejärjestelmä

Nelson Piquet Brabham kierros 48 moottori

Teo Fabi Brabham kierros 48 moottori

Jo Gartner Osella kierros 46 moottori

Marc Surer Arrows kierros 40 moottori

Manfred Winkelhock ATS kierros 31 moottori

Michele Alboreto Ferrari kierros 24 pakoputki

Niki Lauda McLaren kierros 15 moottori

Jacques Laffite Williams kierros 11 moottori

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 6 moottori

Nigel Mansell Lotus kierros 2 jarrut

Keke Rosberg Williams kierros 2 sähkövika moottorissa

Patrick Tambay Renault kierros 1 kolari Cheeverin kanssa

Francois Hesnault Ligier kierros 1 kolari Laffiten kanssa

Karsiutui

Ayrton Senna Toleman

Piercarlo Ghinzani Osella
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten kuljettajien MM-tilanne 4/16 kilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 24

2 Derek Warwick 13

3= Elio de Angelis 10

3= Rene Arnoux 10

5= Niki Lauda 9

5= Michele Alboreto 9

5= Keke Rosberg 9

8= Eddie Cheever 3

8= Riccardo Patrese 3

8= Stefan Bellof 3

11= Martin Brundle 2

11= Andrea de Cesaris 2

13= Patrick Tambay 1

13= Ayrton Senna 1

13= Thierry Boutsen 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten tallien MM-kilvan pistetilanne 4/16 kilpailun jälkeen:

1 McLaren 33

2 Ferrari 19

3 Renault 14

4 Lotus 10

5 Williams 9

6 Alfa Romeo 6

7 Tyrrell 5

8 Ligier 2

9= Toleman 1

9= Arrows 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Ranskan Grand Prix Dijon-Prenois

Päivämäärä: 20.5.1984

Rata: Dijon-Prenois

Radan pituus: 3,8 kilometriä tasan.

Kilpailun pituus: 79 kierrosta tai tasan 300,2 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Puolipilvistä ja viileää keliä kauniissa auringonpaisteessa

Yleisöä: 90 000 katsojaa.

Sveitsin Grand Prix vuonna 1982 oli San Marinon Grand Prixin kanssa samanlainen kummajainen. Molemmat kilpailut ajettiin maan rajojen ulkopuolella eli Imolassa ajetaan oikeasti Italiassa ja Dijonissa Ranskassa. Syyt sveitsiläisillä olivat kuitenkin toiset. Maan viranomaiset ovat kieltäneet autojen nopeuskilpailut. Sveitsin Grand Prix kuului kilpailukalenteriin vuosina 1950-1955. Kilpailut ajettiin lähellä Berniä sijaitsevalla Bremgartenin radalla. Sen jälkeen siellä ei ajettu koska Le Mansin 24 tunnin ajossa vuonna 1955 sattui 83 ihmisen hengen vaatinut auton katsomoon syöksyminen. Sen myötä Sveitsi kielsi vuonna 1956 alustavasti kaikki autokilpailut maan sisällä ja vuonna 1958 Sveitsin valtioneuvosto eli Senaatti vahvisti kiellon lopullisesti. Tobleronen, juuston ja vuorien luvatusta maasta tuli hetkessä kielletty maa moottoriurheilulle.

Sen jälkeen sveitsiläiset moottoriurheilijat ovat olleet uhanalainen laji. Siitä huolimatta Jo Siffert ja erityisesti Clay Regazzoni ovat toimineet esikuvina moottoriurheilussa heille. Kaikesta vastustuksesta huolimatta kielto alkoi rakoilla jo armon vuonna 1967 kun Dijoniin Ranskaan suunniteltiin uutta rataa missä kilpailla f1:llä. Vuonna 1969 joulukuussa radan rakennustyöt aloitettiin. Krooninen rahapula ja kaupunginhallituksen haluttomuus edistää toista rataa Ranskaan aiheuttivat viivästyksen ja rata valmistui lopulta vasta 26.5.1972. Ensimmäiset kierrokset Francois (Valkoinen Enkeli) Chambellandin ideoimalla ja suunnittelemalla radalla ajoi Guy Ligier. Radan suunnitellussa auttoivat myös Jean-Pierre Beltoise, Francois Cevert ja Jose Rosinski. Vihkiäiskilpailu radalla oli 10 päivää myöhemmin pidetty 2-litraisten prototyyppien kisa jonka voitti Arturo Merzario. Vuonna 1973 radalla pidettiin myös maanpakoon joutuneen Sveitsin Autoliiton vuotuinen mestaruuskilpailu ja sen ideoimana saatiin Ranskan Grand Prix vuosimallia 1974 Dijoniin.

Ikävä kyllä Dijonin eräs ongelma oli sen lyhyys. 3,2 kilometriä pitkä rata kierrettiin alle minuuttiin aika-ajossa ja kisassa lyhyys aiheutti hyvin nopeasti kierroksella ohitettavien kanssa haittaa. Tuolloin puitteita juhlisti Ranskan Autoliiton 80-vuotispäivä jossa nähtiin elossaolevia Grand Prix-sarjan ajajia ja mestareita 20-luvulta aina vuoteen 1974 saakka. Suomen Leo Kinnunen karsiutui tuolloin kilpailusta. Kyseisen kilpailun voitti Ronnie Peterson Niki Laudan ollessa toinen ja Jody Scheckter oli kolmas. Vuonna 1975 Dijonin radalla pidettiin Sveitsin Grand Prix lyhyellä radalla sarjan ulkopuolisena kilpailuna ja kohtalon oikusta sen voitti Clay Regazzoni Patrick Depaillerin ollessa toinen ja Jochen Mass oli kolmas. Vuoden 1976 ajaksi rataa pidennettiin ja kisa Ranskan osalta ajettiin Paul Ricardin radalla. Tuolloin järjestäjät sopivat pitävänsä Paul Ricardin kisat parillisina vuosina ja Dijonin kilpailut parittomina vuosina. Vuonna 1977 uudella pitkällä osiolla varustettu Dijon teki paluun f1:siin ja tuolloin kilpailun voitti Mario Andretti John Watsonin ollessa toinen ja James Hunt oli kolmas. Ruotsalainen Gunnar Nilsson oli hienosti neljäs. Vuonna 1978 ajettiin Paul Ricardissa ja sen voitti Mario Andretti Ronnie Petersonin ollessa toinen ja James Hunt oli kolmas.

Vuonna 1979 nähtiin kenties hienoin kaksintaistelu f1:ssä koskaan Dijonin radalla kun Gilles Villeneuve ja Rene Arnoux kamppailivat kolmen kierroksen ajan kilpailun loppumetreillä ja Jean-Pierre Jabouille ajoi ensimmäisen turbovoiton Renaultilla. Villeneuve oli toinen ja Arnoux kolmas. Suomen Keke Rosberg oli silloin 9:s ja siitä Helsingin Sanomat repivätkin otsikoita. Vuonna 1980 Paul Ricardilla voitti Alan Jones, Didier Pironi oli toinen ja Jacques Laffite oli kolmas. Vuonna 1981 eli kolme vuotta sitten Dijonissa ajetussa Ranskan Grand Prixissa Keke selviytyi, mutta keskeytti ripustuksen hajottua. Tallikaveri Serra ei edes startannut kisaan. Alain Prostille kilpailu oli uran avausvoitto ja samalla kilpailu oli ensimmäinen yhteenlasketuilla ajoilla ajettu kilpailu. John Watson oli toinen ja Nelson Piquet kolmas. Prostin voitto Dijonissa kaudella 1981 oli todennäköisesti alkusoitto myös Renaultin kuljettajien keskinäisiin kahinoihin. Se oli myös taktinen voitto. Prost pisti Watsonin ohella ainoana muuna kuljettajana uusintalähtöön Michelinin Kevyet Vyörenkaat. Vuonna 1982 ajettiin kilpailuteknisistä syistä ja ranskalaisyleisön ja sveitsiläisten päättäjien miellyttämiseksi Sveitsin Grand Prixin nimellä Dijonin radalla. Saman kauden Paul Ricardin radalla voitti Rene Arnoux, Alain Prost oli toinen ja kolmas oli Didier Pironi. Viime kaudella eli 1983 Paul Ricardilla voitti Alain Prost, Nelson Piquet oli toinen ja Eddie Cheever oli kolmas.

Dijonin rata sijaitsee 200 kilometriä Sveitsin Baselista länteen ja 300 kilometriä Pariisista kaakkoon. Kierros Dijonin radalla on vain 3 800 metrin mittainen. MM-sarjan radoista vain Monaco on lyhyempi. Samalla Dijonin kilpailussa kierros kierretään lyhimmässä ajassa. Vuoden 1982 kilpailun Virallisessa Harjoituksessa Alain Prost ajoi ajan 1.01.380 ja sellainen kierros tarkoittaa 222,8 kilometrin keskituntinopeutta. Paaluaika oli myös 4,57 sekuntia vuoden 1981 Rene Arnouxin ajamaa paaluaikaa nopeampi. Vuonna 1984 Patrick Tambayn paaluaika oli 1.02.200 ja keskituntinopeus oli 224,9 kilometriä tunnissa. Keke Rosberg kuuluu Dijonin radan ihailijoihin. Hänen mukaansa rata on ihana, mutta erittäin vaarallinen. Rata sisältää kilometrin mittaisen suoran eli Ligne Droite de la Fouinen, Double-Droite de Villeroyn, Sabeliersin, Gauche de la Bretellen, Paraboliquen, Double Gauche de la Bretellen, Courbe de Gorgeolisen, Virage de la Comben ja Courbe de Bouasin.

Vanha La Bretellen suora on muutettu ulosajotieksi jota voi kuitenkin härskisti käyttää hyväkseen. Hiekkainen suora hidastaa esteineen auton vauhtia, mutta auttaa silti välttämään radan uuden vaarallisen ylämäkeen nousevan ja alamäkeen laskevan osion ja parantaa auton aikaa jopa 2 sekuntia normaaliin verrattuna. Härskiydestä voi kysyä vaikkapa Derek Dalylta.:eek: Rosbergin mukaan radalla on nopeita mutkia ja upeita tuplamutkia joista jälkimmäinen eli Courbe de Bouas antaa hyvän alkuvauhdin huippunopealle suoralle. Ajolinjan valinta on kuitenkin tärkeää radalla. Rata on hiekkainen, likainen ja ei melkein koskaan riittävän pitävä pidoltaan. Vaikeimmat radan mutkat ovatkin radan takaosuudella juuri ennen vanhaa La Bretellen suoraa ja uutta osiota.

Uuden osion vaikea mutka on Monzan esikuvaansa jäljittelevä Parabolique joka on kääntösäteeltään jyrkempi ja siitä lähdetään vaikeaan alamäkeen. Kilpailun järjestäjien huolenaiheena on ollut myös kisamaksun nousemisen ohella jatkuvat tv-kiistat. TV-puolen ongelma taas oli Sveitsin viranomaisten valitukset kilpailun ajamisesta niin lähellä rajaa. Vuonna 1980 TV-kiistat sovittiin viimeisellä punaisella minuutilla.

Vuonna 1982 Bernie sai jälleen viime tingassa kisan televisiointioikeuksien haltijat yhteisymmärrykseen asiasta, mutta vuodeksi 1983 kaavailtu Sveitsin Grand Prix peruuntui Dijonin radalla monestakin muusta syystä. Tärkein niistä oli tietenkin TV-kiistat. Muitakin syitä oli. Eräs niistä on se, että Bernien mukaan radan turvallisuustaso ei ollut riittävä kuin ainoastaan varakilpailun pitoon mikäli joku muu rata peruu kilpailunsa. Median osalta radalla on sarjan heikoimmat fasiliteetit. Radalle ei majoituksia tai kulkuyhteyksiä liiemmin ole. Yksi armeijan ylläpitämä sotilaslentokenttä, pieniä rintamamiestalon tyypisiä rakennuksia kuskien asunnoiksi , yksi upseerimessin kaltainen lehdistörakennus ja yksi ainoa majatalo muille VIP-vieraille. Hotelleja ei lähistöllä juuri ole ja tämä on myös raivostuttanut uuden sukupolven mediapolven haltijoita joihin kuuluu myös Bernie Ecclestone. Ecclestone salli tälle vuodelle Dijonille poikkeuksen pitää Ranskan Grand Prixin vielä kerran sillä ehdolla, että Dijon luopuu vapaaehtoisesti Ranskan kilpailun pidosta kaudesta 1985 eteenpäin. Rata oli vaarallisen lyhyt ja kilpailu liian tylsä yleisen mielipiteen mukaan. Ensi vuonna mentäisiin alle minuutin ajan Virallisessa Harjoituksessa monenkin mukaan.

Armon vuonna 1967 Dijonin rata olisi varmasti ollut maailman paras ja turvallisin rata. Mediaoikeuksien sen ajan haltijoille tilat olisivat varmasti riittäneet, mutta jo 70-luvulla von Metternichin ja Ugeauxin aikana oli jo valituksia asiasta ja myöhemmin 80-luvun alussa Bernien tultua puikkoihin ongelmat yksinkertaisesti kärjistyivät. Radalla ei takaosuudella ole myöskään kunnollisia turva-alueita ja ratamaisema muistuttaa Kuun maisemaa kuoppineen ja muhkuroineen vaikka muuten radalla voi olla tasaisiakin kohtia. Siksi rata voi olla Rosbergin sanoin kuolettavankin vaarallinen pahassa tapauksessa. Radalla kilpailu on aina kompromissi. Radan erikoisen luonteen takia sekarengastuksesta on tällä radalla enemmän hyötyä kuin missään muualla. A-renkaita tai AA-renkaita ei voi käyttää liiallisen liukkauden takia tai D-seoksia niiden nopean kulumisen takia. Siksi on tyydyttävä etsimään paras kompromissi eri seosten välillä sillä B tai C-renkaiden hyöty jää Dijonin radalla muita ratoja heikommaksi yksinään.

Kilpailun aikana on etsittävä oikeat säädöt huippunopeaa suoraa varten, erilaisia helman säätöjä takaosuuden mutkiin ja jyrkkään Paraboliqueen ja loppuosuudelle sopivaa määrää takasiipeä. Omalaatuisen luonteen takia Dijon on aina ollut kuljettajan rata isolla K:lla ja sen voittaminen on aina hieno asia. Palkinnoksi tulee yleensä myös valtava lehmänkello. Tulevaisuus Dijonin kohdalla ei kuitenkaan järjestäjien ylpeyden vuoksi ollut kovinkaan valoisa rahapulan, uudistusten haluttomuuden ja tv-kiistojen vuoksi vuoden 1984 alussa. Toistaiseksi Dijonin tarina on päättymässä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
17.5.1984 eli kilpailun torstaina FISA ja FOCA pitivät FIA:n päämajassa ensimmäisiä suuria kokouksia kaudella 1984. Alkukohteliaisuuksien jälkeen kaikilta tallipäälliköiltä kysyttiin mielipiteitä Concordesta ja sen toimivuudesta. Kaikki tallipäälliköt pitivät Concordea oikeudenmukaisena ja halusivat sille jopa jatkoa kausille 1984-1986 asti. Lähes kaikki sen kohdat tyydyttivät. TV-rahat, tallien osuudet ja palkintorahat yleisesti ottaen olivat riittäviä. Etenkin kun niihin oli tehty jälleen korotuksia. Joka tapauksessa yksi kohta ei tyydyttänyt tai oli kyseenalainen.

Suurista sääntökohdista polttoainerajoitus 220 litran osalta aiheutti keskustelua. Suurin osa talleista yritti edes pitää polttoainerajan siinä. Vuonna 1982 kun oli sovittu, että alkuperäiseen vuoden 1981 Concordeen liitettiin jälkikäteen polttoainerajoitus vuodeksi 1983 250 litraan, vuonna 1984 220 litraan ja vuonna 1985 rajoitus polttoaineen osalta 195 litraan.

Vuonna 1983 sai välitankata, mutta ei sen jälkeen. Suurimmalle osalle talleista tämä oli liikaa. Kauden ensimmäisen viiden kilpailun aikana neljä autoa oli jäänyt saapumatta maaliin polttoaineen loppumisen takia ja epäilyjä oli ollut kuuden auton verran. Samassa kokouksessa kysyttiin myös välitankkauksen palauttamista takaisin lajiin kaudeksi 1985.

Yksikään talli ei niitä halunnut takaisin varikkoturvallisuuden takia. Tosin Renault ja Alfa Romeo olivat varsin vastahakoisia kieltäytymisellään. Ne halusivat ainoina tallina jopa nostaa polttoainerajoitusta takaisin 250 litraan. Välitankkauksesta hekin kieltäytyivät joskin hieman eriävin mielipitein.

Jean Sagen mukaan polttoainepysähdys oli tarpeettoman vaarallinen toimenpide. Paolo Pavanellon mukaan välitankkausta ei pitäisi sallia ellei turvaventtiilillä rajoitettaisi tankkausnopeutta. Gerard Larrousse piti mokomaa vaihtoehtoa vielä tavallistakin painetankkausta typerämpänä vaihtoehtona.

Etenkin kun se vain lisäisi tankkauksen kestoa ja kuljettajan turhautumista. Muut tallit äänestivät Alfa Romeon ehdotuksen välitankkauksen paluusta edes turvaventtiilein nurin. Ken Tyrrell oli yllättävänkin hiljainen koko kokouksen ajan. Kun herra Tyrrell sitten avasi sanaisen arkkunsa niin hän kaikkien tallien omistajien järkytykseksi piti sääntöjä erinomaisen onnistuneina.

Tyrrell oli viimeisen kolmen vuoden ajan ollut varsin räiskyvä persoona kokouksissa. Ken Tyrrell halusi ainoana tallin omistajana jopa laskea polttoainerajoitusta 195 litraan kaudella 1985. Kokouksessa kiistelyt jatkuivat ja koska Tyrrell piti päänsä niin mitään uutta ei saatu aikaan ja samalla Ken jatkoi ärsytystä FISA:n suuntaan ja osaltaan ainakin FOCA:n Jackie Oliverin ja Alex Hawkridgen suuntaan. Samalla vaikka Alfa Romeo ja Renault suostuivat pitkin hampain jatkamaan 220 litran rajoitusta niin Tyrrell halusi edelleen laskea polttoainemäärää. Kenin mukaan turbotallit itse kaivoivat kuoppansa jo kaudella 1981 ja sitä Concordea pitäisi osata noudattaa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Renault oli Dijonissa jälleen melkoisessa myrskynsilmässä. Johtokunta oli tavallistakin ärtyneempi tallin suorituksista kauden 1984 osalta. Palkintosijoja ja pisteitä oli tullut, mutta niin oli tullut jo monena vuonna. Pahinta oli se, että tallilla ei ollut voiton voittoakaan. Renaultin Urheilujohtaja vaati alaisiltaan eli Toiminnanjohtaja Jean Sagelta ja Tallipäällikkö Gerard Larrousselta tuloksia ja hyvin pian.

Voitto olisi ollut todella hyvä Dijonissa ja Monacossa saavuttaa vaikka peräjälkeen. Huhuissa Renaultin osalta alettiin pelätä jo huomattavasti todennäköisempänä aikaisempina vuosina lähinnä vitsinä pidettyä vetäytymistä koko f1:stä. Dijonin osalta vaikka sanailut olivatkin tuttuja niin monet pitivät niitä lähinnä tuttuna ärhentelynä kotikisan suorituksen maksimoinniksi.

Toisaalta koko Renaultin työ f1:ssä oli lähestymässä miljardin Suomen Markan kulutusta vuosien 1977-1984 väliltä ja ilman maailmanmestaruuksia niin kuljettajien kuin valmistajien osalta sitä kulutusta ei voinut mitenkään perustella. Urheilujohtajan paikka oli uhattuna sillä La Regien johtokunta ei ollut tunnettu armonannosta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
La Regie tuntui jatkavan ärhentelyään ja samalla ilmoitti tilapäisesti jopa vetäytyvänsä koko f1:stä ratkaistakseen V6-turbonsa polttoaineongelmat. Lopulta Renault kuitenkin jatkoi normaalisti mukana sarjassa. Syy johtui siitä, että sillä oli kuitenkin useampi talli f1:ssä sen moottorilla mukana ja vetäytyminen ainakin siinä vaiheessa oli aivan liian raskas PR-arvolle kestettäväksi. Renault päätti siis ryhdistäytyä ja yrittää kotikilpailussa myös voiton saamista. Koko tallin jatkolle kuninkuusluokassa seuraavilla parilla osakilpailulla tuntui olevan erittäin paljon tärkeää painoarvoa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Pirelli oli Imolan ja Dijonin välillä vetäytynyt rengastamasta Tolemania ja hetken aikaa talli näytti jäävän kokonaan Dijonin kilpailusta pois renkaiden olemattomuuden takia. Goodyear kun kieltäytyi sitä rengastamasta ja Avonin ikivanhoilla renkailla ei ollut mitään asiaa radalle eikä Avon ollut kiinnostunut palaamaan lajiin. Lopulta pelastajaksi saapui Michelin.

Michelinin renkaat tuntuivat aivan uskomattomasti vaikuttavan tallin ja erityisesti Ayrton Sennan ajoasenteeseen ja yleiseen miehen suoritustasoon. Sen sijaan Johnny Cecotton suorituskyky tuntui vaihtelevan entistäkin enemmän Dijonin testeissä ja yleisesti ottaen Michelinin rengastuksen arveltiin ratkaisseen pelin Sennan eduksi. Vaikka Cecotto ei parhaimmillaan juuri puolta sekuntia hitaampi ollut testeissä.

Toki tallikaverien osalta oli tulossa mielenkiintoistakin osuutta myöhemminkin. Alex Hawkridge harmitteli suureen ääneen, että tallin olisi pitänyt hankkia Michelinin renkaat jo edellisellä kaudella kun Derek Warwick ja Bruno Giacomelli ajoivat siellä. Silloin erityisesti Warwickin vauhtitaso olisi saattanut riittää uskomattomiinkin suorituksiin. Vaikka ei Giacomelli ollut mikään huono kuljettaja.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Samalla Dijonissa otettiin käyttöön TG184-automalli Tolemanilla ja neljännen polven turbomoottori vähintään koekäyttöön molemmille kuljettajille. Säännölliseen käyttöön ei sitä toistaiseksi ollut varaa ottaa sillä ahtimia tai mootoreita ei ollut tarpeeksi. Samalla Arrowsin vuorottelu jatkui Thierry Boutsenin ottaessa turboauton käyttöönsä ja Marc Surerin ottaessa käyttöönsä vapaastihengittävän auton. Lisäksi Osella päätti olla jatkamatta Jo Gartnerin ajattamista itävaltalaisen omista haluista huolimatta. Siten Piercarlo Ghinzani ajoi vain yhdellä Osellan autolla Ranskassa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Dijonin rata tarjoaa yleensä tuttuun tapaan Renaultin autojen kovan näytöksen kotiyleisölle. Dijonissa perjantaina Virallisissa Harjoituksissa nähtiin Renaultin pienen vetoavun järjestämä paalupaikka alustavasti. Patrick Tambay ajoi ajan 1.02.2 tasan ja moottori hajosi heti paalupaikkakierroksen jälkeen. Derek Warwick oli tarjonnut vetoapua ja sitä hyödyntäneen Tambayn moottorin lämmöt nousivat liian koviksi.

Elio de Angelis oli toinen ajalla 1.02.336 Nelson Piquet oli kolmas ajalla 1.02.806 ja neljäs oli Keke Rosberg ajalla 1.02.908 ja viides oli ajalla 1.02.982 ja kuudenneksi ajoi täsmälleen sekuntia hitaammalla ajalla Nigel Mansell. Mansellin aika oli 1.03.2 ja Warwick oli seitsemäs ajalla 1.03.540 ja kahdeksas ajallaan 1.03.865 oli Manfred Winkelhock. Yhdeksäs ajallaan 1.04.419 oli Niki Lauda ja kärkikymmenikön täydensi Michele Alboreto ajallaan 1.04.459.

Se oli täsmälleen neljä sadasosaa hitaampi kuin Laudan ajasta. Rene Arnoux oli 11:sta ajalla 1.04.917 ja 12:sta oli Jacques Laffite ajallaan 1.05.410. 13:sta oli Michelinin uusien renkaiden elähdyttämä Ayrton Senna ajallaan 1.05.744. Francois Hesnault oli 14:sta ajalla 1.05.850 ja Thierry Boutsen oli 15:sta ajalla 1.05.972. Riccardo Patrese oli 16:sta ajalla 1.06.172 ja Eddie Cheever oli 17:sta ajalla 1.06.281. Alfa Romeolle Virallinen Harjoitus oli siis melkoinen pettymys. 18:sta sija meni Teo Fabille ajalla 1.06.370 ja 19:sta ruutu meni auton tasapainon kanssa kamppailleelle Johnny Cecottolle.

Cecotton aika oli 1.08.189 ja 20:s sija meni Marc Surerille ajalla 1.08.457 ja 21:s sija meni Stefan Bellofille ajalla 1.08.608. 22:s sija meni Jonathan Palmerille ajalla 1.09.047 ja tallikaveri Philippe Alliot seurasi sijalla 23 tasan neljän kymmenyksen päässä ajalla 1.09.447. Martin Brundle oli 24:s ajalla 1.09.554 ja toistaiseksi kaksi viimeistä sijaa sijoilla 25 ja 26 kilpailuun näyttivät menevän ajoilla 1.09.629 ja 1.11.625 Mauro Baldille ja Piercarlo Ghinzanille. Mihin jäi Andrea de Cesaris? Roomalainen Kynttilä ajoi itselleen ysiruutuun oikeuttavan ajan 1.04 tasan, mutta aika diskattiin. Syy diskaukselle oli auton sammutusjärjestelmän tyhjentymisessä ennen aikojaan. Andrea de Cesaris oli saanut siitä saman diskauksen jo edellisen vuoden Ranskan Grand Prixissä Paul Ricardissa. Tuomaristolle temppu ei ollut ilahduttava ja de Cesariksen sulkemistakin kilpailusta harkittiin, mutta sittemmin ajatuksesta luovuttiin.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Derek Warwickilla sijoitus Virallisessa Harjoituksessa oli oikeastaan niin hyvä kuin oli vain mahdollista. Warwickin moottori kun oli räjähtänyt ja vara-autokaan ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi Nigel Mansell oli vauhdissa huolimatta siitä, että kaikki uudet osat ja elementtisiivet menivät Elio de Angelisin käyttöön. Mansell ei pitänyt päätöksestä, mutta päätti yrittää ilman sen kummempia vihoitteluja.
 
Ylös