Ateismi (muinaiskreikaksi ἄθεότης, atheotes) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa.[1] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[2] Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen ansiosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.[3]
Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena tai yksilön tiedollisena käsityksenä.[4] Nykyisesä keskustelussa ateistit jaetaan usein positiiviseen ateismiin, jossa kielletään jumalien olemassaolo, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon, mutta josta puuttuu jumalien olemassaolon nimenomainen kieltäminen.[5]
Vaikka monet ateistit edustavat sellaisia uskonnottomia aatteita kuin humanismi[6] ja naturalismi,[7] ei ole olemassa mitään kaikille ateisteille yhteistä aatejärjestelmää.[8] Joitakin itämaisia uskontoja kuten buddhalaisuuden tiettyjä suuntia, joiden oppiin ei kuulu oletusta persoonallisesta jumalasta, on kutsuttu ateistisiksi.[9]
