Dualistilla ei voi olla hajuakaan luonnonlaeista.
Sitä vain, että mille kannalle kallistut: fysikalisti, emergentti materialisti, mentalisti (idealisti), identity positisonist(i), fenomenalisti, funktionalisti ja mitä lukemattomia suuntauksia onkaan.
Jos en itse mukavuussyistä (ristiriidattomuus) olisi jonkin sortin fenomenalisti niin kallistelisin mielelläni jonnekin anomaalisen monismin suuntaan, mutta en kyllä pystyis hyväksymään senkään tiettyjä säilymislakien suhteen ristiriitaisia seikkoja. Ja fenomenalismissahan kaikki olis ikäänkuin siskonpedissä saman peiton alla. Mutta kyllä siinäkin hankaluutensa on. Vastenmielisen kapealta kyllä tuntuu sen pelkkä aistisisältöihin palautuminen, mutta ilmeisesti näin ei kaikissa sen muodoissa ole. Pitäis tutustua lisää.
Jonkinlainen panpsykistinen komplementarismi olis kyllä sujuvin ratkaisu mun makuun jos sellainen jostain löytyis. Siis että ontologia olisi panpsykistinen ja fenomenologia komplementaarinen!