Aiheeseen liittyvä juttu Hesarin sunnuntaisivuilta. (lähde HS. 11.9.)
"Bisnesajattelu uhkaa median tulevaisuutta"
Yle joutui kriisiin, kun tehotalous työntyi median viimeiseen epäkaupalliseen saarekkeeseen, kirjoittaa Journalismin päivien vetäjä, asiamies Jouni Tervo. Monessa mediatalossa sama on jo arkipäivää: raha jyrää ja journalismi kuihtuu.
Mediauutisista ei ole pulaa. Viime viikolla Yleisradio ilmoitti irtisanomisista ja yhtiön väki marssi ulos, Sanoma Osakeyhtiö julkisti uuden kaupunkilehden, ja A-lehdet tiedotti juorulehtensä päätoimittajavaihdosta. Suurena läpimurtona kerrottiin, kuinka mobiilikansa on valmis katsomaan kännykkätelevisiosta uutisia ja urheilua.
Miten selviää muutoksen vauhdissa journalismi, jonka osuus tiedonvälityksestä näyttää supistuvan koko ajan? Perinteinen media on jo saavuttanut Suomessa luonnollisen kasvunsa rajat. Lukijamäärät pienenevät ja levikit laskevat kaikkialla.
Uutta yleisöä on jo alettu etsiä keinoilla, jotka eivät voi ajan myötä olla vaikuttamatta tiedotusvälineiden luonteeseen. Toimittajilla on edessään perustavaa laatua oleva kysymys: onko yhteiskunnallisen tiedon välittäminen jo väistynyt median muiden päämäärien edestä?
Entisaikojen kärsivällinen raha, joka loi perustan suomalaiselle medialle, on alkanut poltella nykypolven taskuissa. Aikoihin ei ole riittänyt, että yhtiö on vakavarainen ja kannattava. Nyt siltä vaaditaan aina vain parempaa tuottoa sijoitetulle pääomalle.
Tänään tiedotusvälineitä mitataan samoin kvartaalitalouden mittarein kuin sellutehdasta. Tilausten, irtonumeromyynnin ja ilmoituskaupan raportointi on reaaliaikaista. Jos käyrät notkahtavat, on johtopäätösten aika – eikä se yleensä tiedä hyvää journalismin edellytyksille.
Tehokkuus, rationalisointi ja kustannustenhallinta ovat päivän termit. Niiltä ei välty edes Yleisradio, ainoa merkittävä kaupallisen median ulkopuolinen saareke. Kun yhtiön rahoituspohjaa on lyhytnäköisesti murennettu kaupallisten televisioiden hyväksi, Ylen ainoaksi selviytymisstrategiaksi on jäänyt oman toiminnan jatkuva tehostaminen.
Mainostelevisio perustettiin aikoinaan rahoittamaan Yleisradiota. Itsenäistyttyään se alkoi käyttäytyä kuin käenpoika. Kaupallisten tv-kanavien maalitauluna on ollut Yleisradio, jonka toimintaedellytyksiä on karsittu samaan aikaan, kun sen tehtäviä on muun muassa tv:n digitalisoinnilla entisestään lisätty.
Merkittävimmät suomalaiset mediayhtiöt ovat listautuneet pörssiin. Sen ulkopuolella olevat isot maakunnalliset lehtitalot toimivat samoin periaattein. Entinen keskittynyt omistus on alkanut hajaantua kasvottomille, nopeaa tuottoa edellyttäville sijoittajille.
Vielä 1990-luvulla Helsingin Sanomat oli kustantajansa vaurauden lähde. Nyt maan suurin sanomalehti on osa suurta kansainvälistä medialeiriä, jonka menestymisen ratkaisee hollantilaisen aikakauslehtitalon menestys. Yhtiön kasvunäkymät eivät enää ole Suomessa vaan Suomen ulkopuolella.
Viime keväänä pääomistaja Aatos Erkko myi SanomaWSOY:n osakkeita. Tarkoituksena oli ilmeisesti parantaa osakkeen vaihdettavuutta ja tehdä yhtiöstä entistä houkuttelevampi kansainväliselle rahalle. Viiden prosentin omistusosuus ei jäänyt kotimaahan vaan siirtyi hetkessä ulkomaisille sijoitusrahastoille.
Toinen pörssiyhtiö Alma Media oli keväällä samojen voimien puristuksessa. Ruotsalaiset omistajat halusivat kassaansa MTV3:n yhteiskunnalta saaman piristysruiskeen, toimilupamaksun puolituksen. Pelin seurauksena Alma menetti kannattavaksi saneeratun tv-yhtiönsä lahden taakse ja jäi ihmettelemään, mitä se pelkkänä sanomalehden kustantajana oikein haluaa. Bisneksen perusta oli hetkessä muuttunut.
Uuden ajan myötä toimituksiin ovat astuneet liiketalouskonsultit. Organisaatioita kevennetään. Väkeä vähennetään. Toimituksia ketjutetaan. Yhdessä paikassa tuotettuja artikkeleita monistetaan saman yhtiön eri julkaisuihin. Yleinen aineisto puutarhanhoidosta matkailuun ja autoista ruokaohjeisiin on alkanut vallata sanomalehtien sivustoja.
Uusia tilattavia lehtiä ei enää juuri perusteta. Sanoman Taloussanomat on kärvistellyt tappiollisena koko olemassaolonsa. Alma Median puolitoista vuotta sitten perustama viikonvaihdejulkaisu Kauppalehden Presso olisi luultavasti jäänyt toteuttamatta, jos investointipäätös olisi viipynyt vain muutamia kuukausia. Markkinamittarit olisivat ehtineet punaiselle.
Lehtibisnekseen näyttää juurtuneen uskomus, että kerran menetetty maksava tilaaja ei tule takaisin, vaan hänelle on tarjottava jotain ilmaiseksi.
Viime viikolla tätä lehteä julkaiseva yhtiö ilmoitti muuttavansa kaupunkilehti Kympin Vartiksi. Uutta lehteä aletaan jakaa lähes puolen miljoonan kappaleen painoksena jokaiseen pääkaupunkiseudun postilaatikkoon. Se on vastaus Keski-Uudenmaan kirjapainon haasteeseen.
Ilmaisjakelun suurin voittaja on Suomen tietotoimisto, jonka kauppaamat perusuutiset leviävät entistä laajemmalle. Häviäjiä ovat perinteiset täyden palvelun tilauslehdet, joiden on pakko sopeuttaa toimintaansa.
Uutistoimistuminen uhkaa kutistaa lehdet muutaman hengen uutispöydiksi. Toimittajat etääntyvät alkuperäislähteistä valmiin uutisaineiston käsittelijöiksi. Tarjonta köyhtyy, kun samasanaisia sähkeitä julkaistaan joka paikassa.
Kun lukijat totutetaan eilispäivän ilmaisiin ingressiuutisiin, kuinka moni on enää valmis maksamaan taustoittavasta, analysoivasta ja kriittisestä aineistosta, jonka tekeminen vaatii vaivaa, ammattitaitoa ja resursseja?
Sanomalehdet seuraavat aikakauslehtiä. Niissä perinteinen journalismi on aikoja sitten supistunut satunnaisiin lehtiin ja harvoihin artikkeleihin.
Aikakauslehtien markkinoita testataan päiväperhoilla, jotka vaihdetaan uusiin, jos myynti ei riitä. Kuluttajien haluja ja toiveita tutkitaan erilaisin markkinointiselvityksin. Aikakauslehdestä on tullut tuote siinä missä shampoosta.
Perinteinen kustannustalo A-lehdet käy ajankuvasta. Yhtiö kasvoi Apu-lehden ympärille, joka perustettiin tarjoamaan työttömille tietoa ja toimeentuloa. Nyt sama yhtiö kilpailee siitä, onko sen uusin tuote onnistunut julkaisemaan kahdesti viikossa valtakunnan julkeimmat juorut.
Yhteiskunnallisen tehtävänsä ansiosta tiedotusvälineet saivat nollaverokannan tilattaville painotuotteille. Vaikka lehtien tilaushintoja ei rasiteta, kustannusyhtiöt saavat itse vähentää kaiken liiketoiminnastaan maksettavan arvonlisäveron. Se on valtion suoma satojen miljoonien eurojen tuki vahtikoiralleen.
Ala pelaa uskottavuutensa kanssa turhan suurin panoksin. Kun journalismi uhkaa mediassa kutistua pelkäksi viikunanlehdeksi, jollakin voi käydä mielessä, ansaitseeko se enää verohelpotustaan.
Yhdysvalloissa kehitys on jo tehnyt tehtävänsä. Isot uutisinstituutiot – muun muassa The New York Times, Newsweek, CBS:n 60 Minutes – ovat vaikeuksissa. Ne on rationalisoitu niin tehokkaiksi, että kaiken muun myötä myös uskottavuus on saatu ulkoistetuksi. Nyt ne kykenevät tuottamaan keksittyjä uutisia ilman, että kukaan osaa tai ehtii niiden julkaisemista estää.
Journalismin juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Laadukkaalle journalismille löytyy tilausta, jos alan oma usko siihen riittää. Nykyinen kehitys on käännettävissä. Hyvä journalismi vaatii panostuksia ja puolestapuhujia.
Tähän koittaa tilaisuus jo ensi viikonvaihteessa, kun suomalaiset toimittajat ja kustantajat kokoontuvat Helsinkiin uudistetuille Journalismin päiville. Keskusteluun nousevat varmasti ajankohtaiset teemat Yleisradion asemasta ilmaisjakelulehtien nousuun.
Vaikka tiedonvälitys muuttuu, se ei voi olla pelkkää bisnestä. Muuten sille saattaa käydä kuin Lasipalatsin kulmalla kasvaneelle vanhalle salavalle. Jos läpeensä kaupallistunut media-ala myrskyssä sortuu, hämmentyneet ihmiset voivat sen juurella ihmetellä, miten noin iso ja vahva saattoikin olla sisältä niin laho.
Jouni Tervo
