JÄLKIPELI: Media tarvitsee tervettä taloutta
Yleisradion talousvaikeudet ja lähestyvät Journalismin päivät ovat antaneet Jouni Tervolle sykkeen 11. 9. julkaistussa debattiartikkelissa päivitellä tämän päivän mediatodellisuutta ja kaivata vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin. Tervolla ovat kuitenkin puurot ja vellit pahoin sekaisin.
Sitoutumattoman ja vapaan median pitää olla taloudellisesti vahva. Jos media tai sen ydinosa ei ole taloudellisesti terve ja taloudellisesti sitoutumaton, puuttuvat edellytykset kriittiseen – ja kansanvallan kannalta elintärkeään – journalismiin. Tämä perustotuus on kauan ollut mediayritysten tiedossa.
"Tehokkuus, rationalisointi ja kustannushallinta ovat päivän termejä. Niiltä ei välty edes Yleisradio, ainoa merkittävä kaupallisen median ulkopuolinen saareke", toteaa Tervo. Tästä niin kuin artikkelin muista kohdista voi saada sellaisen kuvan, että siinä olisi sekä jotain uutta että moitittavaa. Näin ei tietenkään ole.
Syntyisikö journalismille paremmat edellytykset, jos toimittaisiin tehottomasti, epärationaalisesti tai siten, että kustannuksia ei hallita? Onko oikein, että esimerkiksi lehti, joka toimii tehottomasti ja kustannuksista piittaamatta, pyytää lukijoiltaan täyttä tilausmaksua tai mainostajiltaan täyttä ilmoitusmaksua?
Viimeksi 90-luvun lama opetti kaupallisesti toimiville mediayrityksille, että on toimittava kustannustehokkaasti, muuten toimintaa ei huonoina aikoina pystytä ylläpitämään. Se on luonut journalistiikallekin paremmat edellytykset.
Sanomalehtien Liiton tilastojen mukaan toimitusten osuus sanomalehtien kokonaiskustannuksista oli vuonna 1996 keskimäärin 24,2 prosenttia. Viime vuonna vastaava luku oli 27,2 prosenttia.
Panostukset journalistiikkaan ovat siis sanomalehdistön piirissä kasvaneet eivätkä pienentyneet. Tämä suunta näyttää jatkuvan. Valitettavasti vastaavia lukuja ei kerätä aikakauslehdistöstä, mutta mitkään merkit eivät viittaa siihen, että aikakauslehtien suunta olisi ollut päinvastainen.
Tervo väittää, että "sanomalehdet seuraavat aikakauslehtiä. Niissä perinteinen journalismi on aikoja sitten supistunut satunnaisiin lehtiin ja harvoihin artikkeleihin." Millä perusteella tällainen väite esitetään? Suomessa ilmestyy noin 3 500 aikakauslehtiä, 53 päivälehteä ja noin 150 harvemmin ilmestyvää sanomalehteä ja paikallislehteä. Perusteeksi ei käy se, että Suomeen, myöhemmin kuin monessa muussa maassa, on syntynyt muutamia juorulehtiä, joiden kysyntä näyttää olevan kasvussa. Nehän muodostavat häviävän pienen osan kokonaisuudesta.
Medioiden tiedonvälitystä ja "vahtikoiran" roolia ei koskaan aikaisemmin ole hoidettu yhtä tehokkaasti kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin eivät poliittiset ja taloudelliset päätöksentekijät ole olleet yhtä lailla median tarkastelussa kuin tänään. Onko koskaan aikaisemmin Suomessa tehty yhtä paljon tutkivaa journalismia kuin tänä päivänä?
Se että uutistoiminnan ohella tarjotaan paljon muuta kulttuuriin, ammatteihin, harrastuksiin, terveyteen ja viihteeseen liittyvää journalistiikkaa, on osoitus elinvoimaisesta mediasta eikä tiedonvälityksen luhistumisesta.
Jos journalistiikka ei täytä laadukkaan journalistiikan kriteereitä, niin se ei johdu taloudellisesta ajattelutavasta vaan ehkä puuttuvista resursseista tai puuttuvasta osaamisesta. Näitä puutteita esiintyy yleisimmin silloin, kun toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Jouni Tervo kuvailee artikkelissaan kiitettävästi media-ala tämänhetkistä dynaamista vaihetta. Paljon tapahtuu sekä kansalaisten asenteissa että mediatottumuksissa. Kaipuu vanhoihin aikoihin, jolloin tapahtui paljon vähemmän, on tietysti sallittua, mutta turhaa. Taloudellisen ajattelutavan haukkumisen sijaan on syytä käydä analyyttistä ja kriittistä keskustelua siitä, miten journalistista osaamista voidaan kehittää.
Håkan Gabrielsson
Viestinnän Keskusliiton toimitusjohtaja