Puhutko itseksesi?

[sooda]

Puheletko itseksesi? Joudutko katselemaan ympärillesi ettei kukaan huomannut tai kuullut? Tarkistatko aina ettei ketään ole tilassa jossa aiot puhua itseksesi?

 

[Mosse]

Enpä puhu, mutta nauran kyllä välillä ääneen. Yleensä ko. tapahtuu tätä forumia lukiessa.

 

[sooda]

Itse puhun kyllä. Mitään salaisuuksia en (todennäköisesti) paljasta.

 

[Ode]

Kyllä puhun.

 

[Loetkoe]

Hyvin harvoin.

 

[sooda]

Sitäpaitsi itsekseen puhuminen on kivaa. Varsinkin jos ei ala liika äänekkäästi väittelemään.

 

[Olga]

Tottakai puhun. Ainakin sivulliset luulevat niin. Selitys voi olla esimerkiksi se, että puhun koiralle tai kävelen 'tapit' korvissa. :wink:

 

[Knoukka]

Enpä puhu, mutta nauran kyllä välillä ääneen. Yleensä ko. tapahtuu tätä forumia lukiessa.

Omillekin jutuille?

Itsehän puhun ja laulan ittekseni. Autoillessa stemmoja kun sattuu kiva biisi, ittekseni esimerkiksi palaveria, asiakaskäyntiä tms ennen mutta ehdottomasti eniten ihan bullshittiä.

Koirille puhun pitkillä kävelylenkeillä monesti aika abstraktejakin juttuja, kvanttifysiikkaa, neuropsykologiaa yms, joita en usko niiden ymmärtävän. Tai mistä sen tietää vaikka ymmärtäisivät paremmin kuin taluttajansa.

Ja sillon kun keskityn kirjoittamiseen ja tekstiin, en forumilla, niin luen ainakin ajatuksissani lauseet ääneen, monesti oikeasti ääneenkin.

 

[Asko S.]

Yleensä itsekseen puhuminen rajoittuu mulla lähinnä muutamaan kirosanaan tai vastaavaan. Joskus olen kyllä muutakin jutellut, mutta enpä kyllä osaa sanoa tapahtuuko tuota parin vuoden välein vai miten... "Luultavasti en" lienee näistä vaihtoehdoista sopivin mulle.

 

[Melinda]

Puhun joskus, laulan joskus ja nauran aina kun mieleen tulee hassu ajatus tai muisto. Jälkimmäinen on yleensä se, mistä jään tahtomattani kiinni julkisilla paikoilla. Vanhemmille olen joskus sanonut, että kai se on parempi kuin itkeskellä itsekseen.

 

[Jacques]

Puhun joskus, mutta silloinkin vain jos ei ole tietääkseni muita kuuloetäisyydellä.. Kiroilua tai lauleskelua yleensä..

 

[Lancer]

Neron ja hullun raja on häilyvä.

 

[Dominic]

Koiran kanssa varsinkin kun häärää, niin pidän jos jonkinlaista älinää ja möykkää. Aina sitä ei voi ihan puheeksikaan sanoa tai puhun kielillä!

Höpisin ja rupattelin kyllä itsekseni ennen Leeviäkin. Kai sitä kun suuremman ajan elämästään viettänyt neljän seinän sisällä nörtteilemässä niin mökkihöperyys on tullut tavaksi.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Puhun ja 'laulan'. Varsinkin autoillessa.

 

[Myllis]

Vastasin luultavasti en, silla talla forumilla olen kylla joskus puhunut itsekseni...

Muuten en.

 

[Myllis]

Mutta lauleskelen kylla....

 

[sooda]

Puhun joskus, laulan joskus ja nauran aina kun mieleen tulee hassu ajatus tai muisto. Jälkimmäinen on yleensä se, mistä jään tahtomattani kiinni julkisilla paikoilla. Vanhemmille olen joskus sanonut, että kai se on parempi kuin itkeskellä itsekseen.

Nauramisessa paikka kannatta valita huolella ettei vastaantulija luule että hänellä/hänelle nauretaan.

 

[NotShee]

Puhelen itsekseni niin paljon että kämppis varmaan ihmettelee mitä se oikeen tekee, kun ei se puhelimesa puhumiseltakaan kuulosta. :ahem::ahem::ahem::ahem::ahem::alppu:

 

[jps]

Harvemmin puhun itsekseni, joskus asiakaskäyntejä tai palavereita valmistellessa tai jotain ongelmaa selvitellessä selittää sen itselleen ääneen, usein auttaa sen ratkaisussa.

Koiralle tulee juteltua, mutta en mä sitä yksikseen puhumiseksi laske. Lasten ollessa vielä vauvoja, niillekin jutteli ties vaikka mitä, vaikkei niiltä siinä vaiheessa kovinkaan paljon asian ymmärtämistä voinut odottaa.

 

[Juskanen]

Hyräilen/lauleskelen hyvällä tuulella ollessani. Tätä olen pyytänyt lähistöllä olevilta anteeksi. Töissä mutisen joskus ääneen selvitellessäni asioita itselleni. Mutta tavallisesti en kyllä puhu itsekseni. Paitsi silloin, kun olen jostain syystä tolaltani.

Eli KYLLÄ, puhun itsekseni!