FW08
Registered User of Talent
"drivers who make it to Formula One and then manage to stick around long past their best-before date"
Tuolla määritelmällä hakisin nimiä lähinnä niiden kuljettajien joukosta, jotka selvästi kadottivat tatsinsa uran edetessä.
Esimerkiksi DeCesariksen kohdalla näin ei ole, hänen uransa kaudet 12 ja 13 (1991 ja 1992) olivat pisteiden valossa hänen toiseksi ja kolmanneksi parhaat. Varsinkin Jordan-kausi nosti DeCesariksen arvostusta.
Yliarvostettuja kuljettajia yllä mainitun määritelmän mukaan:
Michele Alboreto (RIP) 14 kautta. Viimeinen voitto viidennellä kaudella (1985) ja viimeinen podium yhdeksännellä (1989).
Jean Alesi 13 kautta. Ei ollut oikeastaan enää aivan sama kuljettaja jouduttuaan lähtemään Ferrarilta. Benetton-kaudet (1996 ja 1997) vielä ihan hyviä, mutta uran neljä viimeista kautta silkkaa krapulaa.
Rene Arnoux Ferrari-potkujen jälkeen vielä 14-pistettä Ligierin ratissa kaudella 1986. Kausilla 1987-1987 37 kilpailua, 3 pistettä ja maine liikkuvana shikaanina.
Thierry Boutsen olisiko kannattanut lopettaa, kun Williamsilta ei tullut jatkoa kauden 1990 -päätteeksi? Kausilla 1991-1993 42 kilpailua ja 2 pistettä.
Jacques Villeneuve 11 kautta, 11 voittoa, 1 maailmanmestaruus. Kaikki voitot kahden ensimmäisen kauden aikana. Ensimmäisillä kahdella kaudella 19 podiumia, myöhemmillä 9:llä 4.
Se, mikä yhdistää kaikkien yllä mainittujen kuljettajien uria, että ajohommat ovat jatkuneet huipputalleissa vietettyjen vuosien jälkeen heikommalla kalustolla, joka tietenkin osaltaan selittää tulostason laskua. Toisaalta kaikkien näiden kuljettajien urien loppuvaiheissa on otteista paistanut jonkinlainen ponnettomuus, kuin paras usko omaan tekemiseen olisi mennyt.
Tuolla määritelmällä hakisin nimiä lähinnä niiden kuljettajien joukosta, jotka selvästi kadottivat tatsinsa uran edetessä.
Esimerkiksi DeCesariksen kohdalla näin ei ole, hänen uransa kaudet 12 ja 13 (1991 ja 1992) olivat pisteiden valossa hänen toiseksi ja kolmanneksi parhaat. Varsinkin Jordan-kausi nosti DeCesariksen arvostusta.
Yliarvostettuja kuljettajia yllä mainitun määritelmän mukaan:
Michele Alboreto (RIP) 14 kautta. Viimeinen voitto viidennellä kaudella (1985) ja viimeinen podium yhdeksännellä (1989).
Jean Alesi 13 kautta. Ei ollut oikeastaan enää aivan sama kuljettaja jouduttuaan lähtemään Ferrarilta. Benetton-kaudet (1996 ja 1997) vielä ihan hyviä, mutta uran neljä viimeista kautta silkkaa krapulaa.
Rene Arnoux Ferrari-potkujen jälkeen vielä 14-pistettä Ligierin ratissa kaudella 1986. Kausilla 1987-1987 37 kilpailua, 3 pistettä ja maine liikkuvana shikaanina.
Thierry Boutsen olisiko kannattanut lopettaa, kun Williamsilta ei tullut jatkoa kauden 1990 -päätteeksi? Kausilla 1991-1993 42 kilpailua ja 2 pistettä.
Jacques Villeneuve 11 kautta, 11 voittoa, 1 maailmanmestaruus. Kaikki voitot kahden ensimmäisen kauden aikana. Ensimmäisillä kahdella kaudella 19 podiumia, myöhemmillä 9:llä 4.
Se, mikä yhdistää kaikkien yllä mainittujen kuljettajien uria, että ajohommat ovat jatkuneet huipputalleissa vietettyjen vuosien jälkeen heikommalla kalustolla, joka tietenkin osaltaan selittää tulostason laskua. Toisaalta kaikkien näiden kuljettajien urien loppuvaiheissa on otteista paistanut jonkinlainen ponnettomuus, kuin paras usko omaan tekemiseen olisi mennyt.