F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Kaudella 1978 isoimmat palkat menivät ajajista Niki Laudalle ja Mario Andrettille. Keskipalkka oli kuitenkin vain 50 000-100 000 dollaria ajajalle kaudelta.

 

[CCMK]

Ennen kautta 1974 Niki Laudalle ehdotettiin Enzo Ferrarin tahdolta unelmasopimusta Maranellossa. Tosin unelmasopimuksen hintana olisi ollut ajajauran mittainen sopimus Ferrarilla.

3 miljoonaa dollaria olisi tullut siitä sopimuksesta jonka mukaan Laudan olisi pitänyt omistautua vain ja ainoastaan Ferrarille.

Lauda sanoi harkitsevansa asiaa ja päätyi ajamaan Ferrarille. Suursopimuksesta hän kuitenkin kieltäytyi. Enzo oli pettynyt, mutta ymmärsi asian laidan ja ehdotti sopimusta toisen kerran.

Kausien 1976 tapahtumien jälkeen Enzo ei enää maininnut asiasta. Lopulta Lauda tienasikin noin 2 miljoonaa dollaria yhteenlasketusti Ferrari-ajaltaan.

Ennen kautta 1976 Enzo Ferrari ehdotti James Huntille myös ajajauran omistamista Maranellon väreihin. Sopimuksen hinta olisi ollut 3 miljoonaa dollaria.

Hunt kuitenkin asetti ehdoiksi vapaat sponsorirahat ja elämäntyylin vapautta ja testisopimusten vähentämistä. Myös sen ajan huomattavasti aiempaa suuremmat sponsoritilaisuudet Hunt olisi halunnut jättää väliin.

Ferrarilla nämä tilaisuudet olivat lähinnä Italian autotehtaiden järjestämiä gaaloja. Enzo kieltäytyi edes miettimästä asiaa ennen allekirjoitusta. Hunt ei voinut kirjoittaa sopimusta ja erään hieman huonosti sujuneen kilpailun ja alkoholihuuruisen illan jälkeen Hunt kieltäytyi sopimuksesta.

Enzon kanssa hänellä tuli myös erään tilaisuuden jälkeen joka päättyi Huntin lentämiseen kotiinsa. Myöhemmin kaudella 1978 Ferrari yritti uudelleen värvätä Huntia, mutta tuolloin Hunt meni sitten vähän huonompaan kuntoon kun seuraavana aamuna olisi ollut tärkeä sopimusneuvottelu.

Hunt ei myös pitänyt Ferrarin sopimusten väkisin runnovasta tyylistä joka käytännössä sitoi kuljettajat Maranellon ehtojen mukaan menemiseen. 3 miljoonaa dollaria olisi kuitenkin ollut summana sen ajan f1-maailmassa ennenkuulumaton summa.

 

[CCMK]

Kaudella 1987 TV-rahaa jaettiin yhteensä 14,64 miljoonaa dollaria. Siitä Williams sai mestaruuden myötä 2,5 miljoonaa dollaria. Viidenneksi sijoittunut Benetton sai 1,25 miljoonaa dollaria ja kymmenenneksi sijoittunut Zakspeed sai vain 250 000 dollaria.

Tallit vaativat parempaa rahanjakoa kun Bernielle summat olivat varsin hyvät. Lisäksi palkintoraha kaudella oli määritelty kiinteäksi. Summa oli 915 000 dollaria kilpailulta.

 

[CCMK]

Kaudella 1981 Concorde-sopimuksessa jaettiin TV-rahaa yhteensä 8,1 miljoonaa dollaria. Williams sai tallimestaruudesta 2 miljoonaa dollaria. Ferrari sai miljoona dollaria viidennellä paikalla ja Tyrrell sai kymppipaikasta 200 000 dollaria.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 TV-rahan osuutta voittajalta vähennettiin 100 000 dollaria tiimien päätöksellä. Ferrari sai 1,9 miljoonaa dollaria mestaruudesta ja McLaren sai miljoona dollaria viitossijasta. Arrows sai 300 000 dollaria kymppipaikasta. Sinne ohjattiin 100 000 dollaria lisää.

 

[CCMK]

McLaren sai TV-rahaa mestaruudesta yhteensä 2,4 miljoonaa dollaria kaudella 1984. Renault sai 1,2 miljoonaa dollaria viidennestä paikasta ja Arrows sai 240 000 dollaria kymmenennestä paikasta.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Detroitin ja Long Beachin kilpailut olivat kalleimmat kisat kaudella. Detroit maksoi kisasta 20 miljoonaa markkaa ja Long Beach maksoi eniten kaikista kisoista. Se maksoi kisan pidosta 32,4 miljoonaa markkaa. Se oli sen ajan ennätys.

Long Beach vetäytyi kauden 1984 F1-kisasta kun se maksoi Indycarin kisan pidosta vain 14,4 miljoonaa markkaa. Edellisellä kaudella Indycariin siirtyminen Long Beachilta olisi tuonut hinnaksi vain 11,4 miljoonaa markkaa. Kauden 1984 kisahinta F1:ssä olisi ollut 35,4 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 jokainen kilpailun pääsponsori joutui maksamaan miljoonan markan ennakkomaksun jotta saisi sponsorit näkymään kisassa. Kaudella 1991 summa oli jo 6 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kauden 1982 Long Beachissa oli toiseksi suurimmat palkintorahat kaudella. Vain Las Vegasissa voittaja sai enemmän rahaa. Tässä tulevat kolmen parhaan rahat kaudelta 1982:

Niki Lauda: Voittaessaan kolmannen kilpailunsa paluun jälkeen Lauda sai siitä 1,9 miljoonaa markkaa palkintorahaa.

Keke Rosberg: Sai toiseksi sijoittumisesta 950 000 markkaa.

Gilles Villeneuve: Sai alunperin 425 000 markkaa kolmospaikasta, mutta hylättiin ja palkintorahat menivät Riccardo Patreselle.

 

[CCMK]

Kauden 1983 Long Beachissa palkintorahaa jaettiin jälleen eniten kisoista. Tässä kolmen parhaan rahat:

John Watson: Sai voitostaan 2,4 miljoonaa markkaa. Se oli kaikkien aikojen suurin palkintoraha F1:ssä siihen aikaan lyöden edellisen kauden Las Vegasin 150 000 markalla.

Niki Lauda: Sai kakkossijasta 1,2 miljoonaa markkaa.

Rene Arnoux: Sai kolmossijasta 600 000 markkaa jotka menivät tallille.

 

[CCMK]

Brabham yritti Bernien ehdoilla tavoitella DelMonten rahoja kaudelle 1983. DelMonte olisi joutunut maksamaan mainospaikasta 8 miljoonaa markkaa. Bernie hinnoitteli liian suuren hinnan sponsoreilleen. Kaudella 1983 tavalliset sponsorien hintapaikat olivat 3-4 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Keke Rosbergilla oli Nesteen kanssa sen ajan suurin suomalaisen urheilijan kirjoittama sponsorisopimus. Sopimuksen hinta oli lähteestä riippuen 600 000-1,2 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kekellä oli myös muutama muu sponsori kaudelle 1983. Hän oli alipalkatuin huippukuljettaja normipalkalla, mutta sponsorien ansiosta Keke oli lähempänä palkoissa muihin kuljettajiin nähden.

Hänen sopimuksiensa yhteisarvo oli 3-6 miljoonaa markkaa ja siitä sponsorien maksamaa etuisuutta oli yhteensä 4-5 miljoonaa markkaa. Yhteensä Keke ansaitsi kaudella 1983 sponsorien avulla 3,3-6,6 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Frank Williams sai tallipäälikkönä kaudella 1983 vuositasolla 300 000-600 000 markkaa lähteestä riippuen. Patrick Head sai tallin osaomistajana myös saman verran kuin Williams.

Williamsin tehokaksikon summat olivat suunnilleen samanlaisia keskenään mikä oli ja on edelleen f1-maailmassa varsin harvinaista. Patrick Headin varsinainen suunnittelijapalkka oli kaudella 1983 100 000 markkaa. Eniten tienasi McLarenin John Barnard. Hän sai McLarenilla 120 000 markkaa.

 

[CCMK]

Karl Wendlingerillä oli monta paikkaa mihin mennä kaudeksi 1992. Brabhamille olisi pitänyt viedä 10 miljoonaa markkaa. Fondmetalille olisi pitänyt viedä 12 miljoonaa markkaa ja Minardille 15 miljoonaa markkaa. Jordanille olisi päässyt 18 miljoonalla markalla. Tyrrelille olisi Wendlinger saattanut päästä kun vielä alkukaudesta Olivier Grouillardilla oli vaikeuksia 12 miljoonan markan etumaksun maksamisessa.

Etumaksun lisäksi Grouillardilta löytyi käteistä enemmänkin. Kaikkiin muihinkin talleihin menijöiltä löytyi myös käteistä enemmän kuin Wendlingeriltä. Jordanin maksuongelman ratkaisi Mauricio Gugelmin 50 miljoonalla markalla, mutta Eddie Jordan jätti kuitenkin Wendlingerin rannalle ja otti mieluummin Stefano Modenan. Saman pettymyksen koki myös Alex Zanardi.

Marchilla ei ollut alustava budjetti kaudelle 1992 kuin vain 18 miljoonaa markkaa. Tallille tuli kuitenkin elintärkeitä pieniä sponsoreita ja Paul Belmondo maksoi 15 miljoonaa markkaa etumaksua ja 6 miljoonaa markkaa kauden muista maksuista yhteensä.

Joidenkin lähteiden mukaan Paul Belmondon etumaksu ja Belmondon Häkkiseltä otetun Marlboron tuki pelastivat tallin talouden kaudelle 1992. Brabhamilla Giovanna Amati maksoi myös suuria summia ja se vei viimeisen mahdollisen vapaan paikan muista talleista.

Wendlingerin uhkana tallin talouden lisäksi kaudella 1993 Marchilla olivat saksalaiset sijoittajat. Sijoittajat halusivat tuoda 10 miljoonaa markkaa maksamaan valmiina olleet Heinz-Harald Frentzenin ja Michael Bartelsin kaudelle 1993 kuljettajiksi.

Wendlinger jatkaisi tallissa ainoastaan 4,5 miljoonan markan etumaksulla ja 72 miljoonan markan sponsoripaketilla. Wendlinger meni mieluummin Sauberille. Siinä vaiheessa Wendlinger oli muutenkin korvattu Jan Lammersilla.

Saksan sijoittajat vetäytyivät myös kun Marchin pääliköt ottivat mieluummin Jean-Marc Gounonin ja Jan Lammersin rahat kuin kahden lupaavan saksalaisen kuljettajan joista toinen oli myös ehtinyt ajaa kilpaakin.

 

[CCMK]

Surteesilla ei ollut budjetissa hurraamista kaudelle 1977. Tiimin alustava budjetti oli vain 60 000 markkaa kaudelle. Sponsoreilta tuli miljoona markkaa lisää ja maksukuskeilta tuli 1,080 miljoonaa markkaa kaudelta. Tässä kuitenkin kuljettajien palkat ja maksut kaudelle 1977:

Vittorio Brambilla: Sai kuljettajista ainoana palkkaa kaudelta. 300 000 markkaa tuli sponsorien kautta ja välttyi maksamasta talliin koska sponsorit maksoivat hänen maksunsa. Muussa tapauksessa maksua olisi tullut miljoona markkaa.

Hans Binder: Maksoi 540 000 markkaa yhdeksästä kilpailusta.

Larry Perkins: Maksoi 180 000 markkaa kolmesta kilpailusta.

Vern Schuppan: Maksoi 240 000 markkaa neljästä kilpailusta.

Patrick Tambay: Maksoi 60 000 markkaa yhdestä kisasta.

Lamberto Leoni: Maksoi 60 000 markkaa yhdestä kisasta.

Surteesilla yhden kisan hinta kaudella 1977 oli 60 000 markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1978 Olympus sponsoroi Heskethiä ja toi sille elintärkeät rahat. Alustava budjetti kaudelle 1978 oli vain 60 000 markkaa. Sitä vähemmän oli vain Surteesilla jolla oli vain 50 000 markkaa alustava budjetti.

Olympuksen sponsoriraha oli 900 000 markkaa ja kun Hesketh sai myöhemmin vielä toisen mokoman niin budjetti oli vain 1,8 miljoonaa markkaa ja sekään ei riittänyt. Tässä kuitenkin kuskien maksusummia kaudelle 1978:

Divina Galica: Maksoi 150 000 markkaa kahdesta kilpailusta. Alunperin oli ehdolla Theodorelle, Surteesille tai Heskethille 900 000 markan sponsoreilla. Galica ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ajamaan koko kautta joten elintärkeät kausirahat jäivät talleilta saamatta.

Eddie Cheever: Maksoi itse vain 6000 markkaa yhden kisan ajostaan kun Olympus maksoi muut maksut Cheeverin ajon osalta.

Derek Daly: Maksoi 150 000 markkaa kolmesta kilpailusta.

Belgian kilpailun jälkeen talli sulki ovensa. Sulkemisvaiheessa rahaa ei enää oikeastaan ollut yhtään jäljellä. Ainoa arvokas asia oli Olympuksen vetäytymisen jälkeen vain tallin auto ja Ibec 308LM jotka kumpikin maksoivat 600 000 markkaa.

Talli olisi voinut myydä ne rahapulassa, mutta sen jälkeen ei olisi ollut mitään tehtävissä joten autot jäivät muihin tarkoituksiin. F1-auto Heskethillä oli yksityisten pienten tallien kallein kaudelle 1978, mutta se oli vielä erittäin halpa verrattuna monen muun kärkitallin autoihin.

Urheiluautojen puolella 308LM oli kalleimpia sen ajan yksityisen tiimin rakentamia autoja. Ainoastaan tehdasrahojen turvin rakennetut mallit ja jotkut poikkeukselliset maaefektiä kokeilleet urheiluautot olivat kalliimpia.

 

[Irwin]

-

ei mitään väärä topic...

 

[CCMK]

Kausilla 1974 ja 1975 Hans-Joachim Stuck eli alkuperäinen Regenmeister maksoi 500 000 markkaa kauden kisoistaan Marchille.

 

[CCMK]

Kauden 1982 Monzassa Nigel Mansell jäi kisassa 7:nneksi. Lotuksen Colin Chapmanin mukaan yksi sijoitus kuudetta sijaa alemmalle maksoi 8000 dollaria. Keke Rosberg sijoittui 8:nneksi ja sai 8000 dollaria vähemmän kuin Mansell. Tämä johti innokkaaseen arvuutteluun palkintorahoista.

Euroopan kisoista maksettiin yleensä palkintorahaa vähemmän siihen aikaan. Suomenkin mediassa innostuttiin arvuuttelemaan Keken palkoista. Tuolloin jo Bernien firma oli vaitonainen palkinnoista. Vielä joitakin vuosia aiemmin F1:ssä palkintorahoista sai silloin tällöin paljonkin tietoa.