F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Kauden 1983 tallipaikkojen valinnat olivat varsin kiinnostavia. Loppukaudesta 1983 vielä kun ei ollut tietoa turbon tulosta Williamsille niin McLaren tarjosi Kekelle paikkaa tallissa 1-2 miljoonan dollarin hintaan.

Jälkimmäinen tarjous olisi sisältänyt mestaruusbonuksen. Syy oli Ronin kyllästyminen John Watsonin hintavaatimuksiin. Kaudella 1983 Watson sai 1,7 miljoonaa dollaria kaudelta.

Dennis oli Monacon kisan jälkeen tehnyt suunnanvaihdoksen Keken suhteen aiemmista taustoista huolimatta. Ennen sitä Dennis oli myös piikitellyt Kekeä matkan varrella useaan otteeseen. Keke sanoi harkitsevansa asiaa, mutta ei ollut siltikään kiinnostunut asiasta vielä siinä vaiheessa.

Hänellä ei ollut kiire mihinkään ja maailmanmestarina hintalappu pysyisi kohtuudessa ja korkealla. Ainoat muut vakavat ehdokkaat Dennisin mielestä Laudan pariksi olisi ollut sopimuksiensa kanssa tuskailleet Rene Arnoux ja Patrick Tambay. Tambaylle McLaren olisi ollut tuttu talli josta oli myös kokemusta.

Arnouxille sopimus olisi ollut hyvä, mutta hän ilmoitti Dennisille olevansa oman itsensä herra eli ei toisin sanoen suostuisi Laudan tai kenenkään muunkaan kakkoskuskiksi. Siinä vaiheessa Arnoux oli myös tyytyväinen omaan asemaansa Ferrarilla.

Tambaylle tuli kuitenkin lopulta jääminen Renaultin palvelukseen ja Dennis alkoi olla huolissaan sillä Keke ei tullut Williamsilta sopimuksen korotuttua ja turbon tultua talliin. Arnoux jäi Ferrarille ja Tambay siirtyi lopulta Renaultille. Molempia kuljettajia ärsytti myös vain miljoonan dollarin palkka mikä oli vähemmän kuin mitä he ansaitsivat Ferrarilla.

Eräs syy Tambayn siirtymiseen Renaultille oli Dennisin palkkavaatimuksen tyrmäys Ranskan Marlboron edustajien kokouksessa ennen Kyalamin kisaa. Sen jälkeen Tambay siirtyisi mieluummin Renaultille. Lopulta Dennisillä oli kaksi vaihtoehtoa.

Vain Michele Alboreto tai Alain Prost tulisi talliin. Alboreto oli kuitenkin Hotshot ja Ferrari otti Alboreton suojiinsa ja olisi tallikisan tullesakin maksanut Alboretosta enemmän kuin mihin McLaren olisi kyennyt. Alboreton piti olla seuraava Italian maailmanmestari ja Ferrarilla.

Lopulta Kyalamin jälkilöylyt Renaultilla teki melkein mahdottoman mahdolliseksi ja Ron Dennisin mielestä tusinakuskien kuten Sullivanin ja muutaman muun takarivin miehen sijaan Alain Prost sai paikan Niki Laudan tallikaverina ja siitä eteenpäin loppu onkin historiaa.

 

[CCMK]

Harald Huysmanilla olisi ollut mielenkiintoinen tilaisuus tehdä norjalaista f1-historiaa kaudeksi 1991. Edeltävällä kaudella hän oli pyörinyt Eurobrunin rahamieshuhuissa. Kauden 1991 alussa tarjous oli päästä Eddie Jordanin uuteen Jordan-talliin. Summa millä Huysman olisi päässyt kisailemaan oli varsin suuri. Yhteensä summa oli 32,25 miljoonaa Norjan Kruunua (noin 30 miljoonaa markkaa ja 5 miljoonaa dollaria).

Eddie Jordan kehui Huysmania ja hänen sponsoreidensa avokätisyyttä, mutta halusi kuitenkin talliinsa varmempia ja kokeneempia kuljettajia. Lisäksi norjalaisten rahoittajien into laimeni neuvottelujen tulosten viipyessä ja kun usko uuteen talliin oli monella muullakin toimijalla liian heikko.

Epäilys mahdollisesta huonoudesta vei myös JJ Lehdon Jordanin paikan vaikka paikka toki oli Dallaralta varma. Lopulta Jordan kieltäytyi ylimääräisistä rahoista kun Andrea de Cesaris ja Bertrand Gachot toivat yhteensä 8 miljoonaa dollaria tiimiin.

Huysmanista tulikin lopulta paljon parempi muissa autourheiluluokissa kuljettajana ja managerina. Dennis Olsen saattaisi muutaman muun kuljettajan kanssa olla seuraava norjalainen f1-kuljettaja. Paul Vårhaugin kisaamiseen f1:ssä en oikein jaksa uskoa vaikka onhan kaikki toki mahdollista.

 

[CCMK]

Lotuksella ei kaudella 1990 ollut yhteensäkään kaikkien muiden avustusten jälkeen budjetti kuin 16,4 miljoonaa dollaria josta 14 miljoonaa dollaria oli tallin budjetti ja loput olivat Camelin maksama pieni avustusraha. Camel oli jo vähentänyt rahojaan ja tuen loppuminen vuoden lopulla oli suistaa tallin konkurssiin.

Kuitenkin loppuvuodesta talli sai takuut jatkamisesta ja tallin hyvin lyhytikäinen testikuljettaja ja sittemmin kisakuljettaja Mika Häkkinen pääsi talliin koska jokainen raha tarvittiin mitä saatiin.

 

[CCMK]

Minardin talouslaskelmat olivat erittäin alhaiset kaudelle 2002. Se oli vain hieman rikkampi kuin Jordan, Arrows ja konkurssissa ollut Prost. Prostin tapauksessa tuli vielä Phoenix Racing joka ei päässyt kilpailemaan ja Malesiassa jopa Oikeuden Määräys ei auttanut saamaan radalle tallin autoja ja autot vietiin kylmästi ulos sirkuksesta.

Mark Webberin viides sija kauden avauksessa pelasti tallin talouden kun se lisäksi sijoittui sijoitusten perusteella lopulta Toyotan edelle. Arrows sai myös pisteitä, mutta rahat loppuivat kesken kauden.

 

[CCMK]

Minardi sai kaudella 1999 14 miljoonaa dollaria TV-rahaa kymppipaikasta sarjassa. Arrows sai suunnilleen saman verran yhdeksännestä sijasta. Kauden 1997 Concordessa kymppipaikasta sai 12 miljoonaa dollaria kun vuoden 1996 vastaavasta sai vain 2 miljoonaa dollaria.

Tosin kauden 1996 Concordessa rahanjako oli viimeistä kertaa todella erilainen nykyaikaisiin Concordeihin verrattuna. Sen jälkeen onkin olleet erittäin suuret palkinnot TV-rahoista ja tallien sijoituksista.

 

[CCMK]

Tämän päivän Concorden TV-rahoista on vain arvioita toistaiseksi esittää. Viime kauden TV-rahan joka luultavasti on sama tällä kaudella on arvioitu olleen voittajalle 100 miljoonaa dollaria.

Toiseksi tullut saisi arviolta 80 miljoonaa dollaria ja kolmanneksi tullut saisi 70 miljoonaa dollaria. Sijojen 6-9 summia ei tiedetä, mutta niiden summien ero on jo noin 30 miljoonaa dollaria eli noin 10 miljoonaa dollaria per sija. Kymppipaikasta talli saa arviolta 36 miljoonaa dollaria.

 

[CCMK]

Ayrton Senna olisi saanut kaudella 1994 sen ajan kaikkien aikojen suurimman henkilökohtaisen minimipalkkion kaudelta mikäli olisi vain onnistunut säilymään hengissä. Imolassa kävi toisin, mutta summa olisi ollut 6 miljoonaa dollaria kaudelta joka tapauksessa vaikka olisi jäänyt kokonaan pisteittä tai ajanut miten huonosti tahansa.

Ayrtonin neuvottelut Williamsin kanssa ennen paikan toteutumista olivat olleet salaiset jo noin 2 vuotta. Williams oli Sennan mielestä niin ylivoimainen talli ja sillä oli niin ylivoimainen auto, että Senna ilmoitti jopa olevansa halukas ajamaan tarvittaessa ilmaiseksi autoa.

Lopulta kun Prost ei tullut niin Senna meni ajamaan Williamsia. Muussa tapauksessa ehdolla olisi ollut vielä option mukainen yksi kausi McLarenilla tai sitten Ferrarilla. Henkilökohtaisen minimipalkkion ennätys siihen asti oli ollut Sennalla ja Mansellilla jotka saivat 5 miljoonaa dollaria kaudelta vuosina 1991-1992.

Joissain lähteissä myös kaudella 1993 Senna sai 5 miljoonaa dollaria minimipalkkiona kauteen 16 miljoonan dollarin lisäksi, mutta sen on kenties maksanut Nacional.

Muina kausina sen maksoi pitkin hampain Ron Dennis jo muutenkin rasitetusta McLarenin kukkarosta. Williamsilta olisi tullut kaudessa normaalioloissa 20-30 miljoonaa dollaria kausilla 1994-1995 johon sopimus oli alunperin laitettu.

 

[CCMK]

Tuo Sennan pelkkä henkilökohtainen minimipalkkio kaudelta vastasi Michael Schumacherin Benettonin normaalia minimipalkkaa kaudelta 1994.

 

[CCMK]

Ayrton Sennalla ja Eddie Jordanilla oli oma mielenkiintoinen palkkaneuvottelu jonka päättyessä toisin Sennan loppu-ura ja Jordanin oma tallipäällikkyys olisi ollut mielenkiintoista seurattavaa. Kauden 1991 kesäkuusta lähtien Sennalla oli ollut tyytymättömyyttä joka oli noussut kauden loppua kohden kun Williams alkoi kiriä McLarenia.

Loppuvuodesta 1991 hänelle tuli kenties koko uransa mielenkiintoisin ja samalla tietyllä tapaa typerin tarjous. Eddie Jordan lähestyi häntä haluamalla hänet ensi vuonna talliinsa, mutta hän ei maksa mitään.

Kenelle tahansa muulle tallipomolle Senna olisi nauranut ja käskenyt menemään muualle aikaa haaskaamaan, mutta Eddietä hän kuunteli. Eddie Jordan oli tarjonnut Sennalle paikkaa kaudella 1982 ja Senna oli menestynyt alemmissa luokissa.

Tuolloin Sennasta oli myös tullut sen ajan eniten tienannein alasarjojen kuski 10 000 dollarin vuosituloilla ajalla jolloin vain muutama kuski sai surkeita palkintorahoja ja suurin osa kuljettajista maksoi ajot omasta kukkarostaan. Vastineeksi Senna oli auttanut Eddietä FISA:n ja Balestren kanssa.

Lisäksi huolensa ilmaissut Bernie Ecclestone luotti Sennan sanaan ja näytti uudelle tiimille valoa sarjaan kauden 1990 lopulla kun Jordanin f1-kaudesta 1991 tuli totta.

Sitten alkoi hintakilpailu ja epäillyt Sennalta. Ensiksi Eddie toisti sanomansa, mutta Senna vaati isoa summaa ajoistaan. Hinta tippui Sennaltakin jatkuvasti, mutta viimeinen tarjous Sennalta oli varsin hämmentävä. Ennen sitä Jordan ilmoitti palkkion Sennalle olevan korkeintaan 5 miljoonaa dollaria kaudelta eikä yhtään enempää. Luultavasti vähemmän sillä summa oli pienenemässä Fordin moottorilaskujen takia. Senna pisti viimeisen tarjouksensa pöydälle.

15 miljoonaa dollaria ja 50 % tallin osakkeista. Sillä ehdolla hän saattaisi edes miettiä asiaa. Eddie Jordan hämmästyi ja mietti ehdotusta. Hän ei ikinä pystyisi maksamaan tarjousta mutta liikekumppanuus Sennan kanssa avaisi mahdollisuudet mihin vaan ja talli saisi pitää Fordin koneet Yamahoiden sijasta.

Ikävä kyllä Sennaa ei kiinnostanut Eddien kyvyttömyys maksaa vaikka hän mietti kyllä Eddien sanomaa ryhtyä myymään autonsa mainostilaa ja ajohaalarien mainoksista Jordan lupasi myös hyvän osuuden. Jo pelkästään heikoimmat Sennan mainoksista ajohaalarissaan olivat arviolta miljoonan dollarin arvoisia. Lopulta kausi 1992 lähestyi ja Senna hylkäsi idean. Maailmanmestarina hän ei ottanut asiaa vakavasti. Välit pysyivät kuitenkin hyvänä Eddien ja Sennan välillä.

Kausi 1992 oli Sennalta vaikea vuosi ja Ron Dennisin kanssakin suhde huononi ja entisestään Sennaa ahdisti Hondan vetäytyminen sarjasta. Siinä vaiheessa Jordanillakin oli huono kausi loppusuoralla ja molemmat kuljettajat olivat joutumassa pois tallista. Lohtua ja tulevaisuutta toi nuori Rubens Barrichello joka oli päässyt ajamaan Giovanni Lavaggin asemasta uusia tärkeitä ensi vuoden testejä vielä vanhalla autolla.

Siinä vaiheessa Jordan ja väsynyt, mutta uutta Barrichelloa ja hänen otteitaan seurannut Senna neuvottelivat vuoden kuulumiset ja yrittivät uudestaan. Viime vuonna sävy oli ollut vielä epäileväinen ja jopa hieman tylykin Sennalla asian suhteen. Kauden 1993 alla suunnitelma oli aivan toinen. McLarenilla Senna riiteli rahasta ja muutenkin hän oli lähdössä Penskelle Indycarin puolelle. Eddie Jordan paini rahavaikeuksissa ja lyhyesti hän toisti ehdotuksensa Sennalle uudestaan. Sillä kertaa Senna kuunteli, mutta toisin kuin edeltävällä kaudella hän vain jätti tarjouksen lopulta roikkumaan. Hän ei suostunut, mutta ei torjunutkaan.

Tarjous oli pysynyt samana ja nyt Eddiellä olisi ollut Sasolin rahat takanaan sillä toiseksi MM-kamppailussa sijoittunut Senna toisi varmasti öljyfirmalta enemmän lisärahaa tarvittaessa myös palkan maksuun. Tallin osaomistajana ja uransa jälkeen Eddie Jordan oli luvannut tallin Sennalle vaikka omaksi jos hän sitä olisi halunnut. Hän olisi ollut valmis enimmäkseen siirtymään sivuun tallin johdosta ja olisi luovuttanut Sennalle vastuuta tallissa ajaja-omistajana.

Ja mikäli Senna joskus lopettaisi uransa niin Senna saisi ainakin yhden mahdollisen ostoehdokkaan listalleen. Liikeidea auton mainostilan myynnistä ja palkan tulosta suorituksien ja mainostulojen kautta ei myöskään sinällään ollut huono idea.

Eddie Jordan mietti asioita jo Sennan uran jälkeen jolloin Senna voittaisi tiimiomistajana voittoja tai jopa mestaruuksia. Senna olikin tuolla kaudella uransa risteyksessä. Kaikki vaihtoehdot jopa lopettamista myöten oli tarjolla. Lopulta kuitenkin Senna kiitti Jordania tarjouksesta, mutta ei voinut suostua suureen riskiin. Toisaalta riski olisi voinut anorektisen laihalla tuloksella tehdä oljista kultaa ja menestystä, mutta suurella todennäköisyydellä se ei muuttaisi tallin muuta kuin korkeintaan keskitason talliksi ja ei edes siksi sillä sen verran huono talli Jordan kuitenkin oli vaikka aloituskausi oli antanut muuta ymmärtää.

Sen sijaan hän kehoitti Eddietä ottamaan nuoren, mutta nopean Rubens Barrichellon Jordanille kaudeksi 1993. Jordan kuunteli neuvoa ja teki työtä käskettyä. Lopulta kenties mielenkiintoisin käänne sen aikaisessa f1-maailmassa jäi näkemättä kun Senna pysyi McLarenilla ja meni Williamsille kaudeksi 1994 ja oli pian ikuisesti poissa. Kenties henkiin jäädessään ja uransa lopullisesti huipulla lopettaneena Senna olisi saattanut olla tiimipäälikkö tai sitten vaikka manageri viime tapauksessa sisarenpojalleen Brunolle jota hän oli kehunut lehdistöllekin.

 

[CCMK]

Tuon tarjouksen aikaan kaudella 1992 Senna oli 32 vuotta vanha. Se olisi ollut suuri uutinen melkein 20 vuotta sitten mikäli se olisi toteutunut.

Nyt kaudeksi 2012 voisi toteutua myöskin erään tuolloin 14 vuotta täyttäneen ja nykyään 32 vuotta vanhan suomalaisen paluu F1:siin mahdollisena osakeenomistajana ja ajajana. Vaikka kyllä jo pelkkä ajaminenkin olisi iso juttu.

 

[CCMK]

Ei varsinaisesti f1-kuljettajan palkkaa, mutta kaudella 1989 Unkarissa sattui perjantaina Rialille pieni välikohtaus. Rialin Volker Weidler siipi oli asennettu liian väärin jonka seurauksena ajat hylättiin.

Tallipäällikkö Günther Schmidillä oli syntymäpäivät ja lahja ei ollut hyvä. 5000 dollarin sakko lähti lopulta Stefan Foberin pussista. Sakko vei suurimman osan heikon tallin pääinsinöörin vuosipalkasta.

 

[CCMK]

Rialilla oli aikoinaan noiden mekaanikkojen laittomien puuhien kanssa ongelmia. Aikoinaan määrättiin 5000 dollarin sakko varikkomiesten laittomista korjauksista varikon ulkopuolella.

Toisesta rikkeestä tuli jo 15 000 dollaria sakkoa ja viimeisellä kolmannella sakkokerralla tuli jo suuri summa tallin taloudellisiin vakuuksiin nähden. Sakkosumma riippui teon vakavuudesta ja aiemmista rikkeistä.

Sakkosumman suuruus olisi ollut 50 000-100 000 dollaria ja sitten olisi tullut varoitus ja mahdollinen hylkäys kisasta. Neljännestä rikkeestä eteenpäin olisi tullut automaattinen hylkäys.

 

[CCMK]

Kaudella 1989 kausien 1988-1990 Concorden rahanjako muuttui hieman.

Pieniin muutoksiin lukeutui Aika-ajon potin kaksinkertaistuminen 960 000 markasta 1,92 miljoonaan markkaan. Paalumiehen potti kasvoi 40 prosentilla edelliskaudesta. Summa oli sen jälkeen 134 400 markkaa.

Toiseksi ajaneen summa kasvoi 17,5 prosenttia edelliskaudesta. Sen jälkeen summa oli 98 700 markkaa. Kolmanneksi ajaneen summa kasvoi 16 prosenttia edelliskaudesta ja sen jälkeen summa oli 120 060 markkaa.

Ja summat pienenivät määrässä, mutta korottuivat tahdissa edelliskauteen nähden kunnes lopulta viimeinen eli 20:s sai vain kahdeksan prosenttia korotusta eli summa sen jälkeen oli 20 736 markkaa.

Kilpailun summa pidettiin ennallaan eli 2,16 miljoonassa markassa. Siitä voittaja sai 24,5 prosenttia eli yhteensä 529 200 markkaa. Summa oli kilpailun kaikkien osioiden yhteissumma joista ruutulippuosion hinta oli suurin. Bernie oli kehitellyt systeemin ja sitä pidettiin outona f1-maailmassa.

Toiseksi ajaneen summa oli 6,5 prosenttia suurempi kuin viime vuonna eli yhteensä 135 723,6 markkaa. Kolmanneksi ajanut sai summaan korotusta viime vuoteen nähden 5,25 prosenttia eli summa oli yhteensä 108 933,75 markkaa.

Ja summat korottuivat ja pienenivät samalla lailla ja viimeinen eli 20:s sai korotusta edelliskauden kilpailurahaan vain prosentin eli summa oli vain 22 725 markkaa.

Loppuosa rahoista eli yhteensä 1,68 miljoonaa markkaa jaettiin kahden edellisen kauden puolikkaan kesken ja toinen osa pääpotista jaettiin tiimien FOCA-rahana.

Koko kauden rahoista eli yhteensä 92,16 miljoonan markan summasta tallit ottivat itselleen 84,7872 miljoonaa markkaa ja FOCA otti itselleen loput rahat eli 7,3728 miljoonaa markkaa. Tiimien rahanjako Concordessa oli kuitenkin kiero.

Se meni siten kausilla 1989-1990, että tiimien mestari ja toiseksi paras saivat kumpikin 17,5 prosenttia tuloista eli 6 miljoonaa dollaria yhteensä ja loput 8 tiimiä ottivat 65 % omalla prosenttiosuudellaan. Jo edeltävällä kaudella eli kaudella 1988 sopimus oli samantyyppinen tallien rahanjaossa. Sopimus säilyi myös kauden 1990 läpi.

Sen jälkeen kiistat olivat pahentuneet niin paljon, että Bernie joutui uudessa Concordessa jälleen miettimään rahanjaon uudelleen. Talleille määrättiin muun muassa rajoitettu prosenttiosuus parhaimpien ja heikoimpien tallien kesken jotta ongelmat eivät enää olisi kärjistyneet.

Yksi kiista oli myös McLarenin ylivoima sillä se voitti kisoja ja palkintorahoja kaudessa tuli 6 miljoonaa dollaria joka vuosi.

 

[CCMK]

Näiden lisäksi kausilla 1989 ja 1990 FOCA maksoi jokaiselle tiimille ilmestymisrahaa 15 000 markkaa kilpailulta.

 

[kurski]

Huomattavasti enemmän Villeneuve antoi vielä tammikuussa 1995 olleissa McLarenin neuvotteluissa hyvin pienelle sopimussummalle. Hän olisi valmis ajamaan yhden kauden sopimuksella McLarenilla kaudella 1995 vain yhdestä syystä.

En ollut tietoinen että Villeneuve oli käynyt neuvotteluja Mclarenin kanssa, sen tiedän että kun kaudeksi 1996 neuvotteli Williamsin kanssa, niin keskusteluja oli kuulemma käyty myös Benetton suuntaan, mutta lopulta Villeneuven talliksi osoittautui Williams

Eräs poikkeus oli Benetton jolla ei ollut käytännössä lainkaan testikuskia kaudella 1998. Bergeriä toivottiin uransa päätyttyä testikuljettajaksi ja testauspäälliköksi Benettonille, mutta Berger kieltäytyi kunniasta joten paikka jäi auki kun Alex Wurz meni kisakuskiksi ja ehdolla ollut Zanardi ajoi CART-sarjassa..

Sen muistan lukeeneni joskus F1-Racingistä että Bergeriä yritettiin palamaan F1-sarjaan vielä kaudeksi 1999 ja tiimi joka kyseli hän oli muistaakseni Ferrari. Jos Verstappen:han testasi benettonia kauden 98 alkupuolella, muttei kuitenkaan korvannut Wurzia.

 

[CCMK]

Villeneuven McLaren neuvottelut olivat lähinnä Daily Mailin ja Indpendentin juttuja aikoinaan. Kaudella 1995 Mansellin neuvottelut olivat melkoisia. Kaudella 1998 taas Bergeriä yritettiin tavoitella ja Verstappen tosiaan satunnaisesti testaili Benettonia. Pääsääntöistä testaajaa Benettonilla ei kuitenkaan tainut olla kaudella 1998.

 

[kurski]

Pääsääntöistä testaajaa Benettonilla ei kuitenkaan tainut olla kaudella 1998.

Oikeassa olet tämän suhteen, seuraavalla kaudella 1999 Benettonilla oli testikuski ja hän oli Laurent Rédon. kauden 2000 alussa Rocco Benettonin hankkima testikuski oli japanilainen Hidetoshi Mitsusada, mutta kun Flavio otti Roccon paikan, niiin aluksi Pizzonia ja Pantano saivat testata. Loppuvuodesta 2000 Webber ja Alonso pääsivät benetton rattiin testimielessä.

 

[CCMK]

Kaudella 1989 Belgian television maksaessa summaa ajojen näkymisestä kanavilla 3 miljoonaa dollaria summa oli Belgian Frangeissa 117 miljoonaa. Suomen rahassa se oli noin 18 miljoonaa markkaa.

Kausilla 1987 ja 1988 lähetysoikeuksien hinnat Belgian frangeissa olivat noin 97,5 miljoonaa. Suomen markoissa se oli 3 miljoonaa vähemmän ja dollareissa puoli miljoonaa vähemmän. Vähennystä oli noin 19,5 miljoonaa frangia. Suomen markoissa siis summa oli 15 miljoonaa markkaa ja dollareissa summa oli 2,5 miljoonaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1973 Argentiinan kisassa maksettiin yhteensä palkintorahaa 770 000 markkaa. Brasilian kisassa samana vuonna palkintorahaa maksettiin yhteensä 650 000 markkaa ja Kyalamisssa maksettiin yhteensä 600 000 markkaa palkintorahaa.

Euroopan kisoissa maksettiin keskiarvoisesti 450 000 markkaa palkintorahaa. Espanjan kilpailussa maksettiin myös 450 000 markkaa vaikka järjestäjien kisarahat olivat vaarassa jäädä maksamatta sillä yhtiön rahoitus oli ongelmissa ja CSI ei ollut iloinen myöskään liian suuresta palkintorahamäärästä.

 

[CCMK]

Kisajärjestäjien rahasummat kisojen järjestämisestä kaudella 1973 olivat keskiarvoisesti yhteensä 170 000 dollaria.