F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Yhteensä eri talleille maksettiin kaudella 1973 tallien sijoitusrahaa miljoona markkaa 10 parhaalle tallille.

 

[CCMK]

Jackie Stewartille luvattiin 1,3 miljoonan markan henkilökohtainen minimipalkkio kaudelle 1974 mikäli hän jatkaisi Tyrrelillä. Hän olisi saanut rahan kaudelta sijoituksesta riippumatta.

Hänelle Ken Tyrrell olisi maksanut 300 000 markkaa etumaksua ja loput kauden mittaan mikäli hän olisi pyörtänyt lopettamispäätöksensä.

Se palkka olisi ollut osana hänen 6 miljoonan markan kokonaispalkkaa jonka olisi edeltävän kauden tavalla maksanut suurelta osin Ford.

 

[CCMK]

Kaudella 1971 Mario Andrettille ehdotettiin Ferrarilta uskomattoman ensimmäisen kilpailun voiton jälkeen hyvin suurta sopimusta. Sopimuksen hintana olisi ollut koko kilpauran ajaksi sitoutuminen Ferrarille ja mieluusti myös naturalisaation eli USA:n kansalaisuuden muuttaminen takaisin italialaiseksi.

Enzo halusi nostaa Andrettin kaikkien aikojen Ferrarin supertähdeksi. Ikävä kyllä kausi ei sujunut odotetulla tavalla ja Mario vielä kieltäytyi suuresta sopimuksesta koska halusi säilyttää toimintavapaudet ja rakentaa uraansa Amerikassa. Sopimukseen suostuminen olisi tarjonnut hänelle miljoona dollaria.

Se olisi ollut sen ajan suurin palkkio kaudelta ja koskaan muutenkaan. Enzo oli myös valmis hankkimaan maksajan vaikka kivenkolosta. Miljoona dollaria vastasi siihen aikaan melkein koko Ferrari-tallin vuosibudjettia ja rahoitus olisi pitänyt järjestää ulkopuolelta. Periaatteistaan Enzo oli valmis luistamaan mikäli vain löytyisi samanhenkinen kaveri jolla oli visioita.

 

[CCMK]

Kaudella 1971 kauden jälkeen tuoretta maailmanmestari Jackie Stewartia yritettiin houkutella Can-Amin puolelle uskomattomalla palkkiolla per kilpailu. Kisan järjestäjät olisivat maksaneet 100 000 dollaria kilpailulta. Stewart ei kuitenkaan suostunut tarjoukseen.

 

[CCMK]

Kausien 1971 Watkins Glenissa ja Mosportissa maksettiin 2500 dollaria paalupaikasta. Jackie Stewart kiitti ja kuittasi tililleen kahden paalupaikan muodossa 5000 dollaria.

 

[CCMK]

Kaudella 1970 F1:ssä kokeiltiin tietyissä kisoissa uudistettua palkintorahan jakelua. Kokeilun samanmuotoisuus oli samanlainen kuin myöhemmin kausilla 1988-1996 käytössä ollut kilpailukohtainen palkintorahasysteemi.

Tässä kilpailun summat oli jaettu tiettyyn osiin per kilpailu ja ruutulipulla maksettiin enemmän kuin muilla osioilla. Starttiosuudella sai 5860 markkaa ja muilla kolmella osiolla sai 3350 markkaa. Ruutulippuosuudella sai 15 910 markkaa ja lopulta kisan voittaja sai 31 820 markkaa.

Tämän tyyppinen palkintoraha oli kokeessa kauden aikana muun muassa Monacossa. Aika-ajossa palkintorahaa jaettiin yhteensä 20 925 markkaa. Kaikki eivät uudistuksesta pitäneet ja CSI hautasi järjestelmän vähin äänin. Euroopan kisoissa oli jo tuolloin ongelmia rahanjakelussa ja Yhdysvaltain kisat nauttivat erioikeutta rahanjakelussa mikä kiristi hermoja.

 

[kurski]

Antonio Pizzonia: Tienasi saman verran kuin edellisillä kausilla.

Ricardo Sperafico: Sai vain 100 000 euroa kaudelta.

Tuli vaan mieleen kuinka röyhkeästi Pizzonia pääsi Williamsille aikoinaan kuskiksi, vaikka se paikka olisi kyllä kuulunut Sperafico suvun Ricardolle.

 

[CCMK]

Aika temppu se kyllä olikin. Speraficolla sen hetkisessä tilanteessa olisi voinut ollakin enemmän lahjoja kuin Pizzonialla.

 

[CCMK]

Kaudella 1970 Jochen Rindt oli käynyt isoja sopimusneuvotteluja Lotuksen kanssa. Palkasta ei ollut ongelmaa, mutta Can-Amin puolelta haluttiin Rindtin tulevan ajamaan. Hänelle tarjottiin miljoonan dollarin kausirahaa. Se olisi tehnyt hänestä rikkaimman kuljettajan sarjassa.

Bruce McLaren oli myös F1:n ulkopuolella ennen poismenoaan kerännyt miljoonan dollarin verran kausituloja eri sarjoista mukaan lukien Can-Am joista osa meni toki McLarenin pyöritykseen F1:n puolella.

Rindtille Bruce oli tarjonnut paikkaa tallistaan kaudeksi 1971 paremmalla korvauksella kuin Chapman ja lisäksi hänellä olisi ollut lupa edustaa McLarenia myös Indyissä ja muissa Amerikassa ajettavissa kilpa-autojen luokissa.

Vain hieman ennen Monzan kohtalokasta kilpailua Colin Chapman oli valmis tekemään Rindtin kanssa kaikkien aikojen sopimuksen.

Sopimus olisi ollut mitaltaan 10 vuoden mittainen ja se olisi tuonut Rindtille 2,552 miljoonaa dollaria yhteensä joista 1,848 miljoonaa dollaria olisi tullut sopimuskausien mukaan ja loppuosa olisi tullut Rindtille etukäteen suostumuksena sopimukseen.

Kaudessa Rindt olisi ansainnut noin 180 000 dollaria. Sopimus olisi ollut sen ajan rahakkain. Vertailun vuoksi Lotuksen automyynti olisi ollut kaudella 1970 4,4 miljoonaa dollaria. Rindt ilmoitti vastaavansa kauden päätyttyä Chapmanin asiaan. Ikävä kyllä vastausta ei ehtinyt koskaan tulla eikä papereita ehditty allekirjoittaa kun Rindt menehtyi Monzassa.

 

[kurski]

Aika temppu se kyllä olikin. Speraficolla sen hetkisessä tilanteessa olisi voinut ollakin enemmän lahjoja kuin Pizzonialla.

Niinpä ja kyllähän F3000-vuosien aikana nähtiin että Ricardo Sperafico oli nopeampi, mutta ei ollut epäilystä kumpi oli tallin ykköspoika. Mutta aina ei vissiin paremmat taidotkaan riitä ja näin Antonio sai F1-kuskin paikan.

 

[CCMK]

Kaudella 1980 Rallin MM-sarjassa yritettiin saada aikaan erittäin suuri palkintorahajärjestelmä. Kilpailijoille luvattiin maksaa 600 Englannin Puntaa starttirahaa (1980 Suomen markoissa noin 5270 markkaa) ja autokunnalle luvattiin maksaa starttirahaa 40 000 markkaa.

Sen lisäksi kilpailun voittajalle tulisi 88 000 markkaa ja parhaimmalle yksityistallin autolle tulisi 22 000 markkaa. Niiden lisäksi yritettiin määrätä kilpailukohtainen 350 000 markan palkintorahakatto.

Näitä uudistuksia ei kuitenkaan koskaan hyväksytty ja ainoat merkittävät asiat olivat starttirahan mukaantulo ja autokuntien raha muunnettiin merkkimestarin palkintorahaksi eli kaudella 1980 rallissa 40 000 markan potin sai Fiat. Suurilta osin sopimus kaatui FISA:n ongelmiin ja paikallisten järjestäjien maksuongelmiin.

 

[CCMK]

Kaudella 1979 suurimmat rahamiehet Rallin MM-sarjassa olivat Björn Waldegård ja Hannu Mikkola jotka saivat kukin kauteen 100 000 markkaa. Timo Salonen ja Ari Vatanen saivat kaudelta 50 000 markkaa mieheen.

 

[CCMK]

Kaudella 1976 kokeiltiin järjestelmää jossa sarjan kolme parasta kuljettaa palkittaisiin tietyin osuuksin kaikkien kilpailujen yhteenlasketusta palkintopotista.

Myöhemmin tämä kokeilu muuttui todeksi kausien 1994-1996 Concordessa neljän kuljettajan väliseksi ja jokainen sai samalla tavalla tietyn osuuden palkintorahoista kauden päätyttyä.

70-lukuun verrattuna prosenttiosuudet olivat ennalta määrättyjä ja palkintopoteista sai vain tietyn osuuden ja ei koko summaa.

Kauden 1976 kokeilussa summat käytännössä olivat menestyksestä tulevia shekkejä. Kaudella 1976 summat menivät näin:

James Hunt: Maailmanmestaruus toi 20 000 dollaria palkintoshekin muodossa. Hunt oli summasta erittäin iloinen koska se muodosti ison osuuden hänen kausirahassaan.

Hunt myös siteerasi Laudan edelliskauden Watkins Glenin kommenttia sanomalla, että mestaruus ja voitto ei kiinnostanut häntä vaan palkintoraha.

Niki Lauda: Sai 10 000 dollaria palkintoshekkinä kakkospaikasta. Shekki meni tosin Enzon osoitteeseen sillä Ferrarin sopimusjärjestelmät estivät suurilta osin kuljettajien omat ylimääräiset tulot. Muutenkin välit olivat tulehtuneet Fujin kisan takia.

Jody Scheckter: Sai 5000 dollaria palkintoshekkinä kolmannesta paikasta. Rahasumma ei ollut suuren suuri koko palkkaan nähden, mutta suuri kuitenkin.

 

[CCMK]

Kauden 1973 Monzan kilpailu oli Euroopan kisojen mittakaavassa kaikkein suurin palkintorahoiltaan. Kisan palkintorahojen yhteissumma oli miljoona Suomen Markkaa (450 000 Saksan Markkaa).

Voittajalle summasta maksettiin vajaa puoli miljoonaa markkaa johon oli laskettu yhteensä voittavan kuljettajan ja tallin rahat.

Summa jonka kuljettaja sai kisasta ei aivan ohittanut Rothmansin edeltävällä kaudella järjestämää 50 000 dollarin kisaa, mutta oli erittäin avokätinen silti tuon ajan F1:ssä.

 

[CCMK]

Aikoinaan Indycarissa tuolloin vielä CART-sarjassa maksettiin kaudella 1980 yhteensä 2 miljoonaa dollaria palkintorahaa josta suurin osa tuli Indy 500:n puolelta.

 

[CCMK]

Kaudella 1984 Meadowlands järjesti CART-sarjan kilpailun F1-kisan sijaan ja sen palkintoraha oli sen ajan kaikkien aikojen suurin tavallisen kilpailun summa. Mario Andretti voitti 536 000 dollaria.

Tätä suuremmat palkkiot sai vain Indyssä missä summa oli 2,5 miljoonaa dollaria. Kaudella 1984 CART-sarjassa jaettiin yhteensä 10 miljoonaa dollaria palkintorahaa ja Meadowlands oli taloudellinen menestys.

 

[CCMK]

Meadowlands oli F1:lle surullinen seikkailu. Sen suunnitelma tuli julki jo Watkinsin vetäydyttyä sarjasta. Kaudella 1981 hankkeen puuhamiehet aloittivat neuvottelut ja radan suurimmat rakennustyöt olisivat olleet valmiita kaudelle 1982 kyseisen vuoden ollessa lopuillaan.

Detroitissa F1-kisaa oltiin suunniteltu jo viisi vuotta ja vain yhdessä vuodessa kovalla työllä ja erittäin lyhyellä rakennusaikataululla saatiin kisa Detroitiin. Teoriassa kaudella 1982 olisi voitu ajaa jopa 4 kilpailua USA:ssa mikäli Meadowlandsin rata olisi vain valmistunut ajoissa.

Kisa ei kuitenkaan ehtinyt mitenkään mukaan kaudella 1982 liian nopean aikataulun vuoksi ja sen paikan peri myös kaudella 1981 mukaan tullut Las Vegas. Myöhemmin Meadowlands oli surullinen tilanne kun kisa oli suunnitelmissa, mutta ei lopulta toteutunut.

 

[CCMK]

Kaudella 1980 Watkins Glen oli saanut jo edellisvuonna armonaikaa FISA:lta koska sen lainat olivat myöhässä ja kisan maksusummaa ei ollut saatu Pariisissa ajallaan. Edellisen kaudenkin summa oli ollut jo reilusti myöhässä. Lopulta asia ratkesi kauden puolivälissä Watkinsin eduksi.

Jo kauden 1975 kilpailun jälkeen ratayhtiöllä oli vaikeuksia saada rahoituksia ja kaksi viimeistä vuotta olivat erittäin vaikeita. Kuljettajien palkintorahat oli usein vaarassa ja kaudella 1981 kilpailua siirrettiin alustavasti kaksikin kertaa ja lopulta peruttiin kokonaan.

Alkuperäinen kisa olisi pidetty jo huhtikuussa keväällä, mutta kisapaikka oli lopulta myöskin rahoituksen kanssa vaikeuksissa olleella Buenos Airesin radalla Argentiinassa.

Viimeisen kisan paikan sai kaudella 1981 Las Vegas joka oli ehdolla jo kaudella 1980 mikäli olisi saanut riittävän kahden viikon ajan parkkipaikan tilojen muuttamiseen F1:lle sopivaksi.

FISA ei suostunut tuolloin siirtoaikaan ja siihen mennessä ratayhtiö oli saanut Bernien ja FOCA:n shekkitilin heltymään ja 750 000 dollarin lainaa vastaan kisa saatiin pidettyä Watkinsissa.

Kaudella 1981 Watkinsin kisa yritettiin vielä pelastaa kesällä ja lupaamalla kaikkien aikojen suurinta kisasummaa korvaukseksi veloista. Siinä vaiheessa luottamus oli mennyt.

Kaikkien aikojen suurin palkintorahasumma eli 2 miljoonaa dollaria meni ratayhtiöltä lopulta erinäisiin korvauksiin ja FOCA:n Ecclestone sanoi kyseisen lainan olleen hänen f1-uransa sen hetken suurin virhe.

 

[CCMK]

Kaudella 1968 Mont-Tremblantin kisasta sai palkintorahaa yhteensä 600 000 markkaa. Summa oli suunnilleen sama kuin Watkins Glenissä. Maksusumma oli myös sama ja paalupaikasta sai 12 000 markkaa ja nopeimmasta kierroksesta kisassa sai 6000 markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1969 kisan voittosumma nousi 150 000 markkaan ja toisesta sijasta maksettiin 75 000 markkaa ja kolmannesta paikasta 37 500 markkaa. Paalupaikasta ja kisan nopeimmasta kierroksesta maksettiin saman verran kuin edeltävällä kaudella. Jacky Ickx sai 15 000 markkaa kun joutui jakamaan 6000 markan nopeimman kierroksen summan Jack Brabhamin kanssa.