F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Kaudella 1970 Mont-Tremblantilla jaettiin palkintorahaa yhteensä 750 000 markkaa. Voittosummiin ei koskettu, mutta paalupaikasta ja nopeimmasta kierroksesta sai molemmista 15 000 markkaa. Jackie Stewart sai paalupaikkarahat ja Clay Regazzoni sai yhteensä 90 000 markkaa kun siihen laskettiin myös nopeimman kierroksen rahat.

 

[CCMK]

Kaudella 1971 Mosportissa palkintorahat pysyivät samoina. Paalupaikkamies Jackie Stewart sai 15 000 markkaa ja kisan nopeimman kierroksen rahan sai Denny Hulme. Summa oli sama eli 15 000 markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1972 palkintorahojen yhteissumma Mosportissa nousi 825 000 markkaan. Voittajan summia ei nostettu mikä aiheutti ongelmia kuskien ja järjestäjien kesken. Paalupaikkaraha ja nopeimman kierroksen raha oli kuitenkin kauden suurin.

18 000 markkaa sai kustakin. Jackie Stewart sai yhteensä 168 000 markkaa kisasta ja Peter Revson sai yhteensä 96 000 markkaa. Näihin sisältyvät myös edellämainitut rahat.

 

[CCMK]

Kaudella 1973 Mosportissa oli palkintorahojen suhteellinen pieneneminen tullut öljykriisin takia ja kuljettajat eivät siitä pitäneet. Voittaja sai toki saman verran kuin ennenkin ja toiseksi sijoittunut Emerson Fittipaldi sai nyt 78 000 markkaa eli noin 13 000 dollaria.

Jackie Oliver sai 60 000 markkaa eli noin 10 000 dollaria. Paalupaikkaraha meni Ronnie Petersonille. Sitä oli pienennetty 12 000 markkaan eli 2000 dollariin. Fittipaldi sai myös erittäin pienen nopean kierroksen rahan mikä oli sisällytetty pottiin. Se oli vaivainen 3000 markkaa eli noin 500 dollaria. Seuraavaksi kaudeksi tulisi kautta aikain suurin Kanadassa ajetun kilpailun potti mikä kuitenkin johti suuriin vaikeuksiin FISA:n puolelta.

 

[CCMK]

Kaudella 1974 Mosportissa jaettiin ennätyspotti eli 1,65 miljoonaa markkaa yhteensä. Se vastasi suunnilleen Watkins Glenin vastaavaa vaikka jenkeissä ei maksettu kuitenkaan niin paljoa paalupaikoista tai nopeista kierroksista kuin Mosportissa.

Voittaja sai kisasta 300 000 markkaa mikä oli saman verran kuin Glenissä. Toiseksi sijoittunut sai 120 000 markkaa, kolmanneksi sijoittunut 72 000 markkaa ja vielä neljänneksikin sijoittunut sai 60 000 markkaa. Paalupaikasta ja kisan nopeimmasta kierroksesta maksettiin 36 000 markkaa kustakin.

Kisassa Emerson Fittipaldi sai siis yhteensä 336 000 markkaa voitosta ja paalupaikasta. Toiseksi tullut Clay Regazzoni sai 120 000 markkaa ja kolmanneksi sijoittunut Ronnie Peterson sai 72 000 markkaa ja James Hunt sai 60 000 markkaa. Niki Lauda sai keskeytyksestä huolimatta 36 000 markkaa koska ajoi kisan nopeimman kierroksen.

 

[CCMK]

Kaudella 1973 Watkinsissa Ronnie Peterson sai paalupaikastaan 24 000 markkaa. Paalupaikkaraha oli sen ajan ennätys, mutta vain vuoden verran. Peterson menetti tosin 600 markkaa vedonlyönnissä Colin Chapmanin kanssa.

Ronni oli lyönyt vetoa ennen kilpailua tallipäällikkönsä kanssa siitä, että ei voita kilpailua. Mikäli hän ei voittaisi niin pikkuraha olisi hänen. Kuitenkin hän voitti kilpailun ja menetti vähän rahaa Chapmanille.

 

[CCMK]

Noissa palkintorahoissa summat olivat alunperin dollareilla mitattuja jotka vain muunsin pikaisesti markoiksi. Laitetaan kuitenkin vielä tuon 1973 Mosportin kisan kolmen parhaan palkintorahojen linkki:

http://cdsun.library.cornell.edu/cgi-bin/newscornell?a=d&d=CDS19730924.2.7.3&cl=&srpos=0&st=1&e=--------20--1-----all

 

[CCMK]

Kauden 1975 Mosportin kisa peruttiin liian suuren palkintorahan ja sen maksusta aiheutuneen kiistan takia.

 

[kurski]

Benettonin päämekaanikko (joka oli joku Cowlishaw)

Hänen koko nimensä on Mick Ainsley-Cowlishaw. Työskenteli Benettonin jälkeen Arrowsilla, Super Agurilla ja Ferrarilla.

 

[CCMK]

Kaudella 1994 uudistunut Concorde tarjosi kuljettajille ja etenkin neljälle parhaalle tiettyä osuutta kauden palkintorahoista. Loppuosa menisi tiimeille, managereille jne.

Neljälle parhaalle kuljettajalle luvattiin maksaa tietty osuus jossa voittaja saisi 45 %, toiseksi sijoittunut 30 %, kolmanneksi sijoittunut 20 % ja neljänneksi sijoittunut saisi 5 % osuuden palkintorahoista. Palkintorahat ilmoitan tässä tapauksessa dollareissa.

Tässä tietoa kauden 1994 neljän parhaan kuskin summista ja niiden osuuksista:

Michael Schumacher: Sai kaudelta yhteensä 2,32 miljoonaa dollaria palkintorahoina. Häneltä evättiin kahden diskauksen myötä yhteensä 410 000 dollaria. Siitä hänelle tuli osuudeksi yhteensä 1,044 miljoonaa dollaria kaudelta.

Damon Hill: Sai kaudelta yhteensä 2,31 miljoonaa dollaria palkintorahoina. Siitä hänelle osuudeksi tuli yhteensä 693 000 dollaria kaudelta.

Gerhard Berger: Sai kaudelta yhteensä 830 000 dollaria palkintorahoina. Siitä hänelle osuudeksi tuli yhteensä 166 000 dollaria.

Mika Häkkinen: Sai kaudelta yhteensä 650 000 dollaria palkintorahoina. Siitä osuudeksi tuli yhteensä 32 500 dollaria.

 

[CCMK]

Kaudella 1995 myös kuudennesta sijasta alettiin maksaa pientä bonusrahaa ja muilta osin sopimus pysyi samana. Kuljettajat tosin vaihtuivat. Tässä palkintorahaa kaudelta 1995:

Michael Schumacher: Sai kaudelta yhteensä 2,565 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Siitä hän sai yhteensä 1,15425 miljoonaa dollaria kaudelta.

Damon Hill: Sai kaudelta yhteensä 1,775 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Siitä hän sai yhteensä 0,5325 miljoonaa dollaria kaudelta.

David Coulthard: Sai kaudelta yhteensä 1,3 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Siitä hän sai yhteensä kaudelta 0,26 miljoonaa dollaria kaudelta.

Johnny Herbert: Sai kaudelta yhteensä 1,105 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Siitä hän sai yhteensä kaudelta 0,05525 miljoonaa dollaria kaudelta.

 

[CCMK]

Kaudella 1996 oli viimeinen kausi sen hetken Concorden mukaisessa rahanjaossa. Tiimeille sopimus oli ollut tuottoisa, mutta Bernielle ei. Elokuussa 1996 päätettiin hylätä aiemman kaltainen rahanjako ja perustaa uudessa sopimuksessa erilainen rahanjakelumenetelmä kisoihin.

Kuitenkin rahanjako pysyi sopimuksen mukaisena loppuun asti joten sitä ei muutettaisi ennen kautta 1997.

Tässä kuitenkin vielä kauden 1996 palkintorahojen saajat neljän parhaan osalta:

Damon Hill: Sai kaudelta yhteensä 2,42 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Sai siitä osituksen jälkeen yhteensä 1,089 miljoonaa dollaria.

Jacques Villeneuve: Sai kaudelta yhteensä 2,04 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Sai siitä osituksen jälkeen yhteensä 0,612 miljoonaa dollaria.

Michael Schumacher: Sai kaudelta yhteensä 1,53 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Sai siitä osituksen jälkeen yhteensä 0,306 miljoonaa dollaria.

Jean Alesi: Sai kaudelta yhteensä 1,25 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Sai siitä osituksen jälkeen yhteensä 0,0625 miljoonaa dollaria palkintorahaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1993 Tyrrelille olisi voinut tulla Alex Zanardi ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä Luca Badoer. Ensin rahapaikan vei Andrea de Cesaris varmistamalla ison paikkansa 4 miljoonalla taalalla ja sitten Katayama toi 9 miljoonaa dollaria talliin.

 

[CCMK]

Kaudella 1995 Max Papis ajoi Footworkia. Toisaalta ilman hänen rahojaan Luca Badoer olisi voinut ajaa tallissa mutta Giancarlo Minardi koitui hänen kohtalokseen. Miljoona dollaria korvauksia Badoerin ajamisesta tallissa oli liian suuri summa Footworkin tallipäälikölle ja niin Badoer jäi vain Minardille.

 

[CCMK]

Vanha kettu Mauro Baldi olisi voinut ajaa Marchilla kaudella 1988 Capellin Detroitin kolarin myötä mikäli loukkaantuminen olisi ollut riittävän paha. Lopulta puoli miljoonaa dollaria muutamasta kisasta ja lopulta vain Ranskan kisasta ei lämmittänyt March-tallin johtoa ja Baldi jäi ilman ajoja.

 

[CCMK]

Baldi oli toki ehdolla myös kauden 1987 Adelaideen, mutta siellä paikan sai nuori ja melkein täysin kokematon Brabhamin testikuljettaja Stefano Modena. Bernie valitsi mieluummin Modenan kuin vanhan miehen ajamaan kisoja keikkamiehenä.

 

[CCMK]

Nelson Piquet neuvotteli Ferrarin paikasta kaudelle 1992 mutta sitten kutsui Indy 500. Loukkaantumisen jälkeen jalat olivat huonossa kunnossa ja liian suuri hintakin epävarmasta menestystakuusta aiheuttivat paikan kariutumisen kaudelle 1993. Talli luotti mieluummin Gerhard Bergerin taitoihin isosta hintapyynnöstä huolimatta.

 

[CCMK]

Marco Apicella yritti päästä jo kaudella 1988 Ranskan kisaan mukaan mahdollisen loukkaantumisen myötä, mutta Capelli ei ollut pahasti loukkaantunut joten paikka jäi saamatta Marchilta.

Kaudella 1991 Alex Caffi toi enemmän rahaa Footworkille ja kauden 1992 hyvä Tyrrelin paikka meni Andrea de Cesariksen 4 miljoonan taalan myötä. Kaudella 1993 Apicella oli Jordanin kakkostestaaja ja ajoi vain yhden kisan.

 

[CCMK]

Joachim Winkelhock olisi voinut viedä Häkkisen paikan Lotuksella kaudella 1991 kauden 1990 lopulla testeissä. Testeissä Winkelhock oli kelpo vauhdissa ja paikka näytti varmalta, mutta raha ei tullut Winkelhockin mukana niinkuin oli sovittu. Winkelhock olisi tuonut ainakin 4 miljoonaa dollaria.

Saksalaiset yritykset kuitenkin laiminlöivät sitoumukset ja sen myötä Keke taas toi varmaa ja pientä rahaa miljoonan dollarin muodossa ja näin Häkkinen pääsi mukaan F1:siin.

 

[kurski]

Lopulta Piquet suostui ja solmi kahden vuoden sopimuksen ja optiona oli kolmas vuosi. Sponsorien osalta Flavio suostui vapaisiin maksuihin. Hän oli neuvottelujen kestäessä koettanut rajoittaa sponsorien kausirahat vain 300 000 markkaan.

Nelson Piquet houkuteltiin Benettonille tähtisuunnittelija John Barnardin avulla ja 50 000 dollaria per MM-piste rakennetulla sopimuksella. Piquet urakoi 1990 peräti 44 pistettä, sijoittui MM-pronssille ja kuittasi huipputilin kahden voiton turvin.

Nelson Piquet neuvotteli Ferrarin paikasta kaudelle 1992 mutta sitten kutsui Indy 500. Loukkaantumisen jälkeen jalat olivat huonossa kunnossa ja liian suuri hintakin epävarmasta menestystakuusta aiheuttivat paikan kariutumisen kaudelle 1993. Talli luotti mieluummin Gerhard Bergerin taitoihin isosta hintapyynnöstä huolimatta.

Mielummin itse olisin Piquetin ykkösissä vaikka Ferrarin ratissa nähnyt kuin Indyssä, mutta aina ei voi voittaa. Tiedätkö yrittikö Piquet vielä kauden 1992 Ferrari sopimus kuvioiden jälkeen johonkin muuhunkin F1 tiimiin vuosina 1992 tai 1993?...