F1-kuljettajien palkkakehitys

[kurski]

Sponsorit olisivat halunneet Etelä-Afrikasta kuljettajan f1:siin ja mikäli se ei olisi ollut mahdollista niin Mark Blundell oli toinen sponsorien suosikki vahvan Ligierin kauden jälkeen.

Tiedätkös kuka Etelä-Afrikkalainen kuski ois ollut tuolloin "ehdolla", tuskin ainakaan Jody Scheckter tai hänen poikansa. Desiré Wilson oli myös jo tuossa vaiheessa "ikäloppu".

 

[CCMK]

Kauden 1992 loppupuolella Kolmosen ja YLE:n alustavissa neuvotteluissa kaudella oli paljon puhetta kilpailujen lähetyksistä. Alustavassa kalenterissa tuleva Maikkari oli valmis näyttämään myös kaukokisana ajettavan Autopolisin kilpailun.

Lähetys olisi ollut kooste tai osittain suora sillä ohjelmistossa oli muita ohjelmia ja muutenkin suorien lähetysten oikeudet olivat vielä loppukaudella epäselvät kaudeksi 1993.

YLE:n lähetykset olisivat alkaneet vasta Monacosta ja myöhemmin kaudella se olisi näyttänyt Hungaroringin kilpailun. Lopulta Autopolisin peruunnuttua YLE oli pientä siirtosummaa vastaan hankkinut itselleen Doningtonin lähetyksen oikeudet ja luovuttanut Hungaroringin lähetysoikeudet Maikkarille.

 

[CCMK]

YLE ja Mainostelevisio kirjoittivat myös sopimuksen kaudelle 1995 saakka yhteisestä televisioinnista ja optiona oli myös kausi 1996. Lopulta Maikkari kuitenkin maksoi huomattavasti enemmän lähetyksistä ja siihen mennessä myös Bernien oikeusmaksu oli korottunut huomattavasti.

YLE oli myös hankkinut isolla rahalla muuta urheilua ja se teki tappioita joten Maikkari voitti taistelun Suomen television f1-lähetyksistä kauteen 1994 mennessä.

 

[kurski]

Lopulta ketään ei ollut ehdolla kun Prostin raunioille puhalletun Phoenixin ajajatkaan eivät saaneet paikkaa. Sen tilanteen esti Yoongin tuomat 30 miljoonaa dollaria mikä edelleen säilyy ainakin vielä tämän kauden ajan suurimpana maksukuskin tuomana yksittäisenä kausimaksuna.

Phoenix/Dart tiimiin kuskiehdokkaita lähinnä olivat Tomas Enge, Gaston Mazzacane ja Tarso Marques, kaksi viimeistä olisivat olleet ratissa silloin Sepangissa tai Interlagosissa jos autot oltaisiin nähty.

 

[CCMK]

Niin. He olisivat ajaneetkin varmasti. Siinä ei auttanut oikein mikään kun tilanne sulkemisesta tuli julki.

 

[CCMK]

Kaudella 1994 ehdolla olevien kisojen määrästä vähennettiin ongelmien myötä Kyalami ja Donington alkuvuodesta. Kisojen summat eivät vastanneet Bernien ehtoja.

Lisäksi erikoisuutena oli Argentiinan mahdollinen paluu f1:siin joka viivästyi lopulta vuodella. Sen kilpailun olisi luultavasti televisioinut MTV3. YLE ei paljon kaukokisoja televisioinut ja olisi mieluummin pysytellyt turvallisemmilla vesillä.

 

[CCMK]

Kauden 1995 Monaco ja Mansellin yllättävä poislähtö tarjosi oivan tilaisuuden Mark Blundellille näyttää kykyjään. McLarenin soitto tulla ajamaan Monaco oli tullut viime hetkellä kun selvisi kaikesta huolimatta, että Mansell ei pidä sopimustaan edes Monacosta sponsorien edun nimissä vaan lähti pois sarjasta.

Blundell ajoi kisassa vaikean ohjauksen kanssa viidenneksi ja vahvisti asemiaan kaudeksi 1996 siinä vaiheessa. Ikävä kyllä Blundellin paikka ei ollut varma kuin kahden kilpailun verran siinä vaiheessa.

Mansell oli huhuissa edelleen ehdolla huolimatta vahvoista mielipiteistään ja sponsorien maailmanmestarien havittelussa haluttiin Alain Prostin ajavan edes kaksi seuraavaa kisaa. Vakavin tarjous tuli kuitenkin McLarenin kakkostestaajan Jan Magnussenin muodossa.

Jan ei ollut saanut tarpeeksi testiaikaa ja sponsorit Tanskasta olivat valmiita maksamaan tarvittaessa 2 miljoonaa puntaa etumaksua Espanjan ja Kanadan ajoista ja loput kauden kisat olisivat tuoneet McLarenille 300 000 puntaa kilpailulta. Lopulta kuitenkin kilpailullisuus ja kokemus ratkaisivat kisan pysyvästä kakkoskuskin paikasta Blundellille.

McLaren ei myöskään tarvinnut rahaa joten sillä ei päässyt pitkälle. Blundellin sopimuksessa oli kuitenkin siirto takaisin testaajaksi milloin tahansa mikäli mestaritason kuljettaja (alunperin Mansellin takia) tai tarpeeksi rahaa tuova kuitenkin menestyvä kuljettaja tulee talliin. Rahaa mahdollisesti tuova ja menestyvä kuljettaja olisi ollut edesmenneen Sennan kaudelle 1994 suosittelema Rubens Barrichello.

Magnussenin ajohalut ja vakuuttavat tulokset testeissä pantiin merkille kun hänet kohotettiin ykköstestaajaksi. Lopulta Aidan radalla Magnussen pääsi ajamaan kun Häkkisellä oli umpilisäkkeen leikkaus.

 

[CCMK]

Tuo Sasolin haluama kuljettaja kaudelle 1994 olisi ollut erittäin nuori kaveri nimeltä Stephen Watson joka sittemmin ajoi kausilla 1995-1997 F3000-sarjaa ja oli testikuljettajana ja uudestaan f1-kuskiehdokas kausilla 2001 ja 2002 huhuissa Arrowsille. Hän oli myös Arrowsin testaaja kausilla 1998 ja 1999. Kaudella 1998 testit Arrowsilla jäivät vähäisemmiksi kuin kaudella 1999 kun testaajana tallissa toimi kaudella 1998 pääsääntöisesti Emmanuel Collard.

 

[CCMK]

Ei varsinaista kuljettajapalkkaa, mutta Watkinsin promotyöhön vuonna 1964 kului aikoinaan 30 000 markkaa yli miljoonan verran. Se oli siihen asti suurin kilpailun mainostustyön summa siihen saakka. Kauden 1964 kisoista köyhimmän eli Meksikon kisaan promotyöhön ei käytetty kuin vaivaiset 66 000 markkaa. Luvut kuitenkin kalpenivat Indy 500:n puoleen verrattuna.

Palkintorahaa jaettiin yli 3 miljoonaa markkaa ja kilpailun mainostukseen käytettiin myös suunnilleen saman verran rahaa. Se teki Indy 500:sta suurimman moottoriurheilutapahtuman aikanaan.

 

[CCMK]

Ian Ashleylle kausi 1977 ei tiennyt rahaa ja huonoutta oli ilmassa. Vanhaan aikaan huonoissa tiimeissä ei palkkoja katsottu hyvällä ja sanottiin kylmästi rahamiehille ei. Palkka tai muu rahasumma tuli vain kilpailujen palkintorahoista sillä sponsoritkaan eivät usein antaneet kuin vain suolarahat jotta ajajat eivät aivan näkisi nälkää. Mielikuva on kärjistetty, mutta todenmukainen.

Kauden 1977 talleista vain Surtees ja Hesketh olivat valmiit ottamaan Ashleyn talliinsa. Surteesilla palkkaa ei tullut ja kun palkintorahojen osuus oli korkeintaan 20 % niin lopulta Heskethille Ashley meni vain 45 % palkintorahan osuutta vastaan. Palkkaa ei luonnollisestikaan tullut kaudelta. Viidestä kisasta piti myös maksaa pieni summa.

 

[CCMK]

Ian Ashley maksoi kauden 1975 Williamsin yrityksestään 5000 dollaria. Enemmänkin olisi tullut maksuja kauteen, mutta Ashley kolaroi ja loukkaantui hieman.

Laffite teki urotyön ja ajoi Saksan kilpailussa toiseksi. Yksityisellä Williamsilla suoritus oli kaikkien aikojen korkein ja vasta toinen kerta kun talli onnistui pääsemään palkinnoille.

 

[CCMK]

BRM teki kaudelle 1976 Ian Ashleyn kanssa sopimuksen jossa Ashleyn piti maksaa kaukokisoista 9000 dollaria ajolta ja Euroopassa ajetuista kisoista 5000 dollaria kisalta. Yhteensä kauden ajot olisivat maksaneet 104 000 dollaria joka olisi ollut varsin korkea summa siihen aikaan.

Lopulta Ashley ajoi kolme vuotta vanhalla BRM:llä joka oli vain päivitetty vuoden 1976 sääntöjä vastaavaksi Brasiliassa ja karsiutui. Auton piti olla Ashleyn mielestä uusinta laatua ja se rikkoi hänen sopimustaan. Hän kieltäytyi ajamasta enää tallissa ja keskittyi muihin sarjoihin maksettuaan yhdestä kisasta 9000 dollaria.

 

[CCMK]

Ronnie Peterson riitautui kaudella 1976 Lotuksella palkastaan ja siirtyi Marchille ajamaan. Lotuksen palkka kaudelle 1976 Ronnien haluamana oli 110 000 dollaria. Chapman ei maksanut ja Ronnie meni Marchille ja sittemmin kaudelle 1977 Tyrrelille nauttimaan 580 000 dollarin kausipalkkaa.

Tästä palkasta vajaa 60 000 dollaria oli varsinaista palkkaa ja loppuosa tuli puhtaasti sponsorien kautta. Marchilla Ronnin palkka oli vajaat 100 000 dollaria kaudelta.

 

[CCMK]

Kaudella 1978 Ronnie Peterson ei jatkanut Tyrrelillä samanlaisesta palkasta huolimatta vaan siirtyi mieluummin Lotukselle. Eräs syy kieltäytymiselle oli myös Tyrrelin luopuminen kuusipyöräisestä autosta huonon kaudenkin lisäksi.

 

[CCMK]

McLarenin nelivetomalli M9A maksoi aikoinaan kuudesosan McLarenin kausibudjetista kaudella 1969 ja oli aikansa kalleimpia ja kenties kallein f1-auto mitä oli siihen mennessä rakennettu. 170 000 dollarin budjetilla talli kulki sarjassa ja nelivedon kokeilu maksoi vajaa 30 000 dollaria.

 

[CCMK]

McLareniin vertailuna upouusi March 701 maksoi vain hieman yli 20 000 dollaria kaudella 1970. Siihen sisältyi 9000 dollaria maksanut runko ja 7500 dollaria maksanut Fordin moottori ja 4000 dollaria maksanut Hewlandin vaihdelaatikko. Jo Siffert olisi voinut maksurahoillaan ostaa vaikka uuden auton siihen aikaan.

 

[CCMK]

Heskethillä maksettiin kauden kisoista kaudella 1977 seuraavasti:

Rupert Keegan: Maksoi 48 000 dollaria kauden kisoista.

Harald Ertl: Maksoi 20 000 dollaria kauden kisoista.

Hector Rebaque: Maksoi 20 000 dollaria kauden kisoista.

Ian Ashley: Maksoi 20 000 dollaria kauden kisoista.

Kisahinta kaudella oli jokaiselle 4000 dollaria kilpailulta. Kauden alustava budjetti oli vuodelle 1977 murheellinen. Koko kaudelle rahaa oli vain 34 000 dollaria ja suurimman osan kautta se sinnitteli maksukuskien varoilla. Tallille tuli toki hieman rahaa Penthousen ja Rizlan kautta ja lopullinen budjetti kaudelle oli 104 000 dollaria.

Vaikein rahapula oli kauden lopussa kun talli ei voinut matkustaa Japaniin. Siinä vaiheessa tallilla ei ollut enää juuri lainkaan rahaa ja 2000 dollarin shekit Penthouselta ja Rizlalta eivät riittäneet oikeastaan mihinkään. Tallin henkilökunnan toimintaa olisi voinut pyörittää noilla shekkien summilla.

 

[CCMK]

Cooperin, BRM:n, Hondan, Lotuksen, Brabhamin ja McLarenin tallien budjetit yhteensä olivat noin miljoona dollaria vuonna 1968 eli F1:n ensimmäisenä sponsorivuonna. Eaglella ja Ferrarilla oli myös jo pelkästään miljoonan dollarin budjetit. Cooperilla oli budjetti 100 000 dollaria ja McLarenilla ja Lotuksella oli jonkin verran suuremmat budjetit kuin muilla poislukien Eaglea ja Ferraria.

Kahdeksan tiimin yhteenlasketut budjetit olivatkin jo 3 miljoonaa dollaria. Vertailun vuoksi F1:n viimeisenä sponsoroimattomana vuonna 1967 koko F1-sarjan arvo pyöri noin 10 miljoonan dollarin paikkeilla kun sen suurimmat öljysponsorit muodostivat 6 miljoonalla dollarillaan sarjan talouden rungon ja loput tulivat muilta tiimeiltä yksinään. Ferrari oli vuonna 1967 saanut kaikkien aikojen budjetin Eaglen tavoin eli miljoona dollaria kauteen.

 

[CCMK]

Jac Nelleman maksoi aikanaan 20-30 000 dollaria eli noin 10 000 puntaa yhden kisan ajosta Anderstorpissa kaudella 1976. Tanskan Kruunuissa hinta oli suunnilleen saman verran markkojen kanssa eli noin 120 000-180 000 markan kanssa.

Kaudelle 1977 Nelleman oli suunnitellut perustavansa tanskalaisen tallin ja toiseksi kuljettajaksi talliin olisi tullut Olle Vejlund joka oli myös tanskalainen. Nelleman oli ostanut puolen miljoonan markan arvoisen Penske PC3:n ja lisäksi oli hankkimassa toista autoa samaan hintaan. Tanskan Marlborolta rahaa olisi tullut 180 000 markkaa ja kotimaansa sanomalehdiltä kuten Jyllands Postenilta olisi tullut yhteensä 120 000 markkaa.

Tanskan hallituskin oli luvannut 60 000 markkaa tukea tanskalaiselle tallille. Mestaruudesta hallitus maksaisi erillisen 100 000 markan bonuksen tallille. Ikävä kyllä Tanskan sanomalehdet menivät neljän kuukauden lakkoon ja rahat jäivät saamatta. Suomessakin oli vuonna 1972 10 päivää kestävä sanomalehtilakko.

Marlboroa ei myöskään miellyttänyt karsituminen edellisen vuoden Ruotsin kisasta ja se alkoi Nellemanin sijasta etsiä muita pohjoismaisia tuettavia. Eräs kuljettaja sattui olemaan Mikko Kozarowitzky. Tanskan hallituskin vetäytyi rahojensa kanssa projektista.

Nellemanin ainoa toivo päästä Anderstorpiin ajamaan kaudeksi 1977 olisi ollut puolen miljoonan markan kisamaksu ja sellaista ei löytynyt joten ajot jäivät siihen. Nelleman lopulta myi PC3:n eniten tarjoavalle tahdolle ja keskittyi muihin sarjoihin.

Nelleman olisi autonsa hinnalla voinut päästä Boy Hayjen kanssa tasoihin eniten maksaneimman f1-kuskin tittelistä. Tosin Hayje maksoi kaudella 1977 kisoistaan 3 miljoonaa markkaa joten siten ei ollut toivoa paikan saamisesta.

 

[CCMK]

Kaudella 1982 Hollanin Zandvoortissa jaettiin toiseksi eniten palkintorahaa Euroopan puoleisista kilpailuista. Vain Monzassa jaettiin enemmän.

Palkintorahan suuruudesta arvuuteltiin maailman lehdissä ja Suomessakin vaikkakin vähemmällä kiinnostuksella verrattuna loppukauteen. Palkintoraha F1:ssä oli jo tuolloin salaperäistä tai sitä yritettiin piilottaa.

Frank Williams ilmoitti vain olevansa mukana isossa bisneksessä ja jokainen sija oli elintärkeä. Arrowsilla harmiteltiin Baldin jäämistä kuudenneksi kun Daly oli viides.

Siinä meni siihen aikaan rahallisesti merkittävä siivu saamatta. Seuraavaksi laitetaan palkintorahojen kuuden parhaan osalta kauden 1982 Zandvoortista:

Didier Pironi: Voittaja sai 41 667 dollaria palkintorahaa joka meni Enzon osoitteeseen Ferrarin maksujärjestelmien myötä. Monzan palkintorahaa arveltiin voittajalle tulevan 50 000 dollaria mikä olisi ollut Euroopan kisojen suurin. Toisaalta siinä kilpailussa sijojen 6-8 palkintorahan ero oli yli 16 000 dollaria joten voittosumma on korkeintaan varovainen arvio.

Nelson Piquet: Sai toiseksi tulemisesta 37 500 dollaria.

Keke Rosberg: Sai kolmossijasta 16 666 dollaria.

Niki Lauda: Sai nelossijasta 14 450 dollaria.

Derek Daly: Sai viitospaikasta 8000 dollaria.

Mauro Baldi: Sai kuutospaikasta 6 750 dollaria.

Yhteensä Hollannissa jaettiin 600 000 dollaria palkintorahaa ja enemmän jaettiin vain Monzassa, Detroitissa, Long Beachissa ja Las Vegasissa. Hollannin Kuninkaallisella Autoklubilla oli vaikeuksia toimittaa suurta summaa palkintorahaa aluksi sillä kisamaksu oli miljoona dollaria ja se oli melkein kipuhinta ylimääräisen kisan pitämisestä kaudelle.