Ja sitten rapoa!
Valmistautumisen tähän kilpailuun otin harjoituksena Köpenhaminan täydelle matkalle. Käytin viime kevätleirillä seuran valmentajan ja entisen suomen mestarin Jari Vuorisen luennolla saamia vinkkejä ja modifioin niitä vähän itselleni sopivaksi. Edellisen treenijakson lopetin kuitenkin vasta sunnuntaina (11.7.) pitkään pyörälenkkiin ja aloitin palauttelun maanantaina. Pari päivää lepoa ja keskiviikkona vähän herkistelevää pyöräilyä pääosin ihan nollakaasulla, mutta tein pari 15min kovempaa vetoa.
Tankkaamisen aloitin keskiviikkona ja lopetin perjantaina puoliltapäivin. Siihen käytin tällä kertaa pastaa ja maltoa. Tämä yhdistelmä tuntui toimivalta.. Perjantaina lisäsin ruokaan, leipiin ja salaattiin ison määrän suolaa.
Joroisiin matkasimme mukavalla kolmen hengen porukalla perjantaina isolla Hiacella, johon oli lastattu 4 upeaa kisapyörää. Koko matka meni sitten treenaamisesta ja harjoittelusta leppoisasti keskustellen. Unohdin Livestrong-rannekkeen kotiin, mutta onneksi kaverilla oli ylimääräinen. Viime vuodesta opimme, että ilman ranneketta ajaminen aiheuttaa huonoa onnea ainakin minulle.
Joroisissa olimme joskus kuuden aikoihin, haimme kisamateriaalit, katsoimme hetken pikatriathlonia ja siirryimme Varkauteen hotelliin.
Yö hotellilla sujui levottomasti. Viileää siellä onneksi oli, mutta silti kesti 2 tuntia ennenkuin sain unta palloon.
Lauantaina aamulla keli oli yllättäen viileä ja pilvinen ja aamupalan yhteydessä keskustelimme mahdollisesta märkäpuvun käytöstä. Kilpasarjalaisille märkäpuku oli kielletty, mutta kuntosarjalaisille sallittu, joskaan ei suositeltu lämpimän veden takia. Päädyimme siihen, että kyllä sen käyttö on ihan kannattavaa kuitenkin, joten tein itse päätökseni silloin.
Lähdimme yhdeksän aikoihin Joroisista pyöräilemään kohti Valvatus-järveä, jossa uintiosuus tapahtuisi. Pyörä meni tällä kertaa katsastuksesta läpi (viime vuonna piti kiristellä jarruja) ja vein pyörän paikoilleen. Viime hetkillä lainasin kaverille kuusiokoloavainta viimehetken säätöjä varten ja unohdin sen jälkeen satulalaukun auki!
20 minuuttia ennen starttia olin jo kiskomassa märkäpukua päälleni, kunnes tajusin, että nyt on iso hätä!
Eipä muuta kuin jalkoihin asti vedetty märkäpuku pois päältä ja bajamaja-jonoon, siis kansan kielellä viimehetken hätäpaskalle!
Päätös osoittautui järkeväksi, sen tarkempia analyyseja tekemättä. Bajamajasta ryntäsin kiireesti vaihtoalueelle ja kiskoin märkäpuvun päälle. Aikaa oli sentään vielä 5 minuuttia kun puku oli päällä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa! Sitten vaan odoteltiin starttia.
Uintiosuus
Startti tapahtui yllättäen heti sen jälkeen kun kuuluttaja oli huutanut "minuutti", enkä ollut ehkä ihan parhaassa lähtövalmiudessa. Ihan hyvin kuitenkin pääsin liikkeelle. Alussa oli paljon ruuhkaa ja tönimistä. Ensimmäisellä kääntöpoijulla piti hetkeksi pysähtyä, koska kaikki änkivät sisäkurviin. Tämän jälkeen siirryin porukassa ulkoreunaan, jossa saikin uida vapaammin omaa uintiaan. Uinnista ei oikeastaan sen enempää sanottavaa ja se meni ihan perusuinnilla ajassa 39.05. Muistaakseni viime vuonna aika oli samaa tasoa.
Uinnin jälkeisen vaihdon otin rauhallisesti. Tiesin, että tässä on aivan turha panikoida, joten riisuin märkäpuvun maltillisesti ilman sähläilyjä ja laitoin pyöräkengät jalkaan ilman suurempia häsläilyjä. Kypärä päähän, kamat säkkiin, säkki autoon ja pyörän luo. Pyörän luona huomasin auki jääneen satulalaukun (onneksi) ja laitoin sen kiinni. Tässä menetin ratkaisevat 10 sekuntia! Juoksin pyörän kanssa vaihtoalueelta mäen päälle paikkaan, jossa ajon sai aloittaa. Moni meni minusta ohi vielä tässäkin vaiheessa, mutta otin liikkeelle lähdönkin rauhallisesti. Kengät kiinni polkimiin, nopeusmittarin nollaus, ajoasennon haku, urku auki ja 'ohituskaistalle'.
Pyöräilyosuus
Alussa otin vähän kevyemmin ja tarkkailin sykettä, nopeutta sekä omaa tuntemustani. Sykemittari näytti korkeita lukemia, mutta oma tuntemus oli ihan erilainen. Voi olla, että mittari näytti lukemat ihan oikein, mutta luotin silti omaan fiilikseen ja tein vauhdinjaon sen pohjalta. Aika pian sain haettua itselleni sopivan matkavauhdin, jota ylläpiitäisin tasaisesti pyöräosuuden loppuun asti. Nopeusmittari näytti alamäissä >= 40 lukemia, tasamaalla 35 ja ylämäissä <= 30. Ylämäet otin rauhallisella tempolla, erityisesti ne pari jyrkempää. Niissä oli turha tuhlata energiaa. Poljin sitten hyvällä rullauksella tasamaat, alamäet ja loivat ylämäet. Nesteen nauttimisen kanssa olin myös tarkkana ja pakotin itseni ottamaan juomaa tasaisin väliajoin. Ja jos pullossa oli juomaa juomahuoltopisteelle saavuttuani, niin join pullon tyhjäksi. Näin sain ylläpidettyä tasaista energian saantia.
Kilpailussa oli peesikielto, eli toisen perässä ei olisi saanut ajaa. Kuitenkin monet peesasivat, mikä aiheutti välillä vähän poukkoilevaa liikennettä, ja siten myös turvallisuusriskejä. Esim. joku tuli takaa ohi, mutta jäikin sitten eteen, ja piti itse ohittaa sama tyyppi heti uudestaan. Tämä johtui varmaan pitkälti siitä, että ajoin ylämäet rauhallisella tekniikalla ilman ylimääräisiä repimisiä ja nostin vauhdin nopeasti mäen päällä kovemmaksi. Alamäet, tasamaat ja loivat ylämäet rullasin sitten suht nopealla kadenssilla ja tasaisella tahdilla. Niillä osuuksilla teinkin eroa muihin.
Jossain vaiheessa myös joku nopeampi letka tuli minun ohitseni, roikuin siinä pari kilsaa, mutta totesin, että on parempi keskittyä vain omaan ajamiseen eikä kiinnittää huomiota muihin. Tunnistin kuitenkin, että ohitin myöhemmin tuosta letkasta pudonneita kilpailijoita, joten päätökseni oli varmasti oikea. Oma vauhtinikin oli kuitenkin hyvää. Vertailukohtana pystyin käyttämään reitillä havaitsemiani tuttuja seurakavereita joiden pyöräilytaso oli mulla tiedossa.
Kelloa katselin muutaman kerran, ja jossain vaiheessa pelkäsin aloitinko liian lujaa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja jaksoin pitää suht tasaista vauhtia. Välillä tietysti tuli vähän nopeampia sektoreita ja välillä hitaampia, mikä johtui reitin korkeuseroista, tuulen suunnasta ja omasta temposäätelystä.
Juoksu
Pyöräilyn loputtua olin todella yllättynyt ajastani ja lähdin juoksuosuudelle levollisin mielin. Mitään erikoista superjuoksua kun ei nyt tarvitsisi tehdä tavoitteen alittamiseksi. Lähdin juoksuun reippaalla askeleella ja tasaannutin vauhdin sitten parin kilsan jälkeen rauhallisemmaksi. Alun jälkeen ylläpidin tasaista 5:30 - 6:00 vauhtia lähes koko loppumatkan. Lopussa joku mies tuli ohi viimeisessä mutkassa, jolloin aloitin kirini. Hävisin kirin, mutta tuli kuitenkin juostua loppusuora täysiä. Eli kyllä reserviinkin jotain jäi!
Juoksussa ei mitään suurempia ongelmia ollut. Välillä juoksu kulki vähän paremmin ja välillä vähän heikommin. Puolivälin kohdilla missasin juomapisteessä energiajuoman ja sain vain vettä. Siitä tuli vähäksi aikaa heikkoa tuntemusta, kun oli energiatarvetta. Seuraavalla pisteellä asia kuitenkin korjaantui. Myös puolivälin jälkeen alkoi vasemmassa polvessa tuntua pientä kipua. Sain jäätä paikallisilta katsojilta ja se tuntui auttavan kipuun. En tiedä mikä se kipu oli, mutta viimeisellä kierroksella se ei enää vaivannut.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan kisa oli aivan mahtava kokemus ja järjestelyt toimivat taas loistavasti. Joroisissa mahtavaa on myös paikallisten asukkaiden osallistuminen tapahtumaan. Pihojen viereen oli viritetty vesiletkuista kylmiä suihkuja juoksijoille ja yhdessä paikassa oli jotain kundeja jakamassa jääpaloja juoksijoille viilennykseksi. Aivan mahtavaa!
Omaan suoritukseenikaan ei jäänyt mitään jossiteltavaa, kun se meni paremmin kuin osasin odottaakaan.
Pyörä siis kulki tosi hyvin (15min alle tavoitteen), mikä oli mulle osittain yllätys. Nyt kun olen tarkemmin asiaa ajatellut, niin ei se suuri yllätys ollutkaan. Jo viikko sitten pyörä kulki varsin jouhevasti viimeisellä pitkällä lenkillä, joten ennusmerkit olivat ilmassa. Lisäksi kisaan valmistautuminen oli selvästi onnistunut. Juoksu taas meni juuri siinä ajassa kuin olin ajatellutkin sen menemän eli karvan alle kahden tunnin.
Jos jotain haluaa vielä pohdiskella, niin vaihtoehtona olisi ollut ottaa pyörä vielä rauhallisemmin ja säästää enemmän voimia juoksuun. Toisaalta mulla ei ollut juoksussa mitään erityisen suurta väsymyksen tunnetta, joten en usko että olisin pystynyt esim. 5 min nopeampaan juoksuaikaan, jos olisin pyöräilyssä höllännyt viidellä minuutilla.
Seuraava tavoite on siis enää vajaan kuukauden päästä eli 15.8. järjestettävä Challenge Copenhagen, joka on siis täyden matkan kilpailu eli puolet pidempi matka. Tämä hyvin mennyt puolikas nyt antoi itseluottamusta sinne ja toi uskoa siitä, että ehkä voin ihan oikeasti selvitä siitä urakasta hengissä.
Köpiksessä pitää vaan ottaa pyöräily paljon kevyemmällä vauhdilla, jotta jaksaa ajaa koko matkan ja juosta vielä sen maratonin päälle.. Nyt vaan seuraavat 3 viikkoa on tärkeät. Loma on lopussaan, mutta se voi olla hyväkin asia, niin tarvittava treenimäärien pudottaminen onnistuu helpommin.
Kiitokset myös vielä JA:lle kannustuksesta, ja oli hienoa vihdoin rupatella lärvit vastakkain.. Joskin ehkä olin vielä vähän pihalla silloin.
