ALLTID IFK, EN GÅNG IFK
Huhhuh. Unelmien Kausi on saatu pakettiin. Kari Jalonen laittoi kaiken maailman viherlesbot ja muut Kalevalan Pallin kitisijät ojennukseen ja nosti neljättä päävalmennusuran kannua siinä suurimmassa, missä miehellä oli vielä näytettävää. Kiitos kaikesta KJ, mielellään me sinut pitäisimme mutta kolmen vuoden projekti on ainakin saatu loistavaan päätepisteeseen. Jalonen sai rakennettua kolmen vuoden aikana pohjan, johon on hyvä Petri Matikaisen tai jonkun muun rakentaa lisää sukseeta seuraavina kausina.
Kun ottaa huomioon sen helvetin sekaannuksen, mikä oli IFK:ssa menossa Sheddenin lähdön jälkeen... Ulkomaanpelleistä luovuttiin, eikä tässä mestarijoukkueessakaan pelannut ainoatakaan ulkkaria kun tosipelit ratkottiin. Pitkä odotus on päättynyt, ja sekoitus omia poikia sekä "junantuomia" by Jalonen sekä tietysti uskollisen kotiyleisön tuki siivittivät altavastaajan ennenäkemättömään mestaruuteen. IFK oli todella Joukkue isolla kirjaimella. Kibelle, Peltoselle ja Petrellille isot kädet, sekä erityisesti Riksmanille, joka näiden vaikeiden aikojen keskellä torjui meille kullan. Eikä pidä unohtaa luukku-Jannea, joka tälläkin kaudella erinomaisesti pelasi ja vaikeina kriisiaikoina kannatteli joukkuetta usein ykkösenä alkuperäisten epäonnistuttua siinä.
Bluesia ei pidä vähätellä, ei ollenkaan. Huippuplayoffit, mutta katto tuli vastaan Finaaleissa. Ja se Espoon punainen yleisömeri... Jumalauta, ei tuollaista voi missään muualla nähdä. Vähän ehkä olisi toivonut, että se Jere olisi punanuttua finaalipeleissä kantanut, mutta ehkäpä ensi kaudella..?