Kisarapo
Ennakko:
Ajattelin piruuttani lähteä kokeilemaan vauhtia kakstahtisilla sen seurauksena, että kerran vahingossa eksyin forumin karting-osioon. Aiempia kokemuksia oli ainoastaan nelareista ja koska niiden ajaminen ei tuottanut tuskaa, mikään ei enää estellyt minua. Kyseessä oli samalla eka f1-forumin "möötte" johon osallistuin.
Harjoitukset:
Lahjattomat harjoittelee, lausahdin Kesäharjoittelu 2010 -toikissa ennen kisaa. Virallisissa harkoissa sitten näin itsekin, että ei Sennat, Hamiltonit ja Räikköset varmasti reenaamatta formulakunkuiksi tulleet. Monta vuotta ajoivat kartingia ennen siirtymistään isompiin autoihin.
Nasty Boyn kypäräkameravideota ennakkoon silmä kovana tiirailleena ihmettelin, miksi takaosan siksakkimutkissa piti nostella kaasua. Radan ilmakuvan mukaan ne näyttivät lappu lattiassa ajettavilta paikoilta. Sitten ekaa kertaa niihin ajaessa asia selvisi itsellekin. Se ei vain tuntunut olevan mahdollista/järkevää edes yrittää pomppujen ja yllättävän kinkkisen ekan vasen-oikean takia. Olen tottunut kanttareiden käyttöön Lievestuoreella, mutta Hyvinkäällä Haaparannan kalustolla kanttareiden käyttäminen meinasi johtaa usempaan piruettiin/nutsille liukumiseen. Joten totesin, että ei "vanha pieru" paskaa puhunut alkuspiikissään, jossa kehotti välttämään niiden yli ajamista.
Auto oli paljon vaikeampi ajaa kuin luulinkaan ja ajaminen oli selvästi fyysisempää, mihin olen aiemmin tottunut. Ensimmäinen autoni, #39, taisi olla hieman vikuri yksilö myöhempiä kisatapahtumia peilattaessa. Mutta joka tapauksessa en meinannut päästä auton kanssa sinuiksi millään. 2kpl piruetteja alleviivasi ajamisen hankaluutta: kaasulla lähti, ei ole tottunut moiseen. Joka tapauksessa 2 nimeä jäi taakseni tuloslistalla, joten ei se eka ajo nyt ihan täysin penkin alle mennyt.
Aika-ajot:
Dominic painosti ykkösryhmän aika-ajossa autonsa, eli #39:n, syylärin letkun rikki joten seuraavana ajovuorossa olleena sain vaihtarina alle #23:n. Auto ei tuntunut aluksi kääntyvän ollenkaan vaikka etupyörät olivat ns. tapissa. Kuminpalaset lensivät ykköskurvissa varikolta kiihdytyksen jälkeen eikä ulosajo ollut kaukana. Sitten säädin jotenkin omaa ajotyyliäni ja auto yhtäkkiä alkoikin kääntymään ihan nätisti mutkiin. Autosta puuttui takapään levottomuus mikä tuntui vaivaavan #39:ä (kiitos Dominic kyseisen auton hajottamisesta
). Se helpotti omaa sisäänpääsyäni ROK autojen ajamisen saloihin. Kierrosaikani putosi n. kolmella sekunnilla ensimmäisiin harjoituksiin verrattuna. Sain jo kiihdytettyä mutkista aikaisessa vaiheessa ilman isoja peräluistoja ja tuntui siltä, että ajaminen alkaa pikkuhiljaa jo maittaa. Tuloslista kertoi tosin, että olin n. 6 sekuntia kärkeä perässä, mutta en antanut sen häiritä sisäistä riemuani koska en edelleenkään ollut hitain.
Aika-ajon viimeiselle kierrokselle lähdettäessä koko viikon vaivannut flunssa iski toden teolla. En meinannut saada aluksi henkeä ollenkaan, ennenkuin köhäisin muutaman kerran. Kierrosaikoihin sillä oli tuskin vaikutusta, mutta oli vaan epämiellyttävä tunne. Klunssiakaan ei viitsinyt sylkäistä ajaessa muuten kuin silloin jos olisi ollut ihan pakko.
C-finaali:
Jyrkällä kehityskäyrällä alkanut urani jatkui ansaitulla paikalla C-finaalissa autolla #31. Kisan lämppärimenettely oli hieman erikoinen, mutta saatiinhan tuollakin konstilla aikataulu kusemaan vielä enemmän, mitä siihen mennessä jo oli. Itse olisin pärjännyt pelkällä installaatiokierroksella. Kyseessä oli ensimmäinen paikaltaan otettu lähtö urallani ja vituiksihan se meni. Yritin löytää kohtaa jossa kytkin alkaa purra ja samalla lippu jo heilahti. Molemmin puolin tultiin ohi että heilahti ennen ekaa kurvia, johon saavuin joukon hännillä. Sitten edessäni spinnattiin ja jouduin koukkaamaan pitemmän kautta kakkoskurvissa. En ollut enää viimeinen joten kivi vierähti sydämeltäni.
Tämän jälkeen edelläni ajaneen kanssa oli ihan järjettömän kova skaba muutaman kierroksen ajan. Itse sain mutkista lähdön onnistumaan paremmin, kun taas vastustajan auto meni karkuun suorilla. Kahden kimpasta tuli kolmen kimppa kun alussa spinnannut kuljettaja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ohitti minut kun olin juonimassa ohitusta edelläajavasta. Seurailin näiden menoa pari kierrosta lähituntumalla kunnes viimeisessä kurvissa tuli joku katkos aivojen ja raajojen välillä ja auto pyörähti poikittain. Eikun nurtsin kautta takaisin radalle ja raivoamaan menetettyä aikaa takaisin.
Sitten alkoi tuntua siltä että mies ei enää pysy penkissään vaan meinaa muljahtaa nopeissa mutkissa pois paikaltaan. Selkäni oli saanut tarpeekseen ajamisesta ja päätti lopettaa yhteistyön kuljettajan kanssa. Jouduin pitämään kahta kauheammin ratista kiinni mutkissa ja tämä johti voimien hiipumiseen pikkuhiljaa. Hammasta purren saavuin maaliin, mutta loppukierrokset olivat siis täyttä tuskaa. Sijoitukseni oli, kuten arvata saattaa, viimeinen.
Loppukaneetti:
Tapahtuma jätti itselleni paljon hampaankoloon. "En voi olla näin käsi, että häviän naisillekin heittämällä", tuumasin. Siksipä tarkistin kalenterini, huomasin syyskuun 24 päivän vapaaksi ja totesin, että Forssassa on revanssin paikka. Luultavasti häviän sielläkin naisillekin, mutta se ei estä minua yrittämästä.
Foorumin porukkaa tuli nähtyä ekaa kertaa livenä ja se antoikin minulle monen kohdalla ihan erilaisen käsityksen ihmisistä nimimerkin takana. Puheista kuuli selvästi, että porukka on reenannut huolella pidemmän aikaa kun puhuttiin "autoeroista". Minun täytyy ensin saada oma paketti edes jotenkuten nippuun, ennenkuin pystyn sysäämään syyn hitaudestani pelkälle autolle.
Eniwei, kiitos järjestäjille ja osallistujille. Päivän voisi käyttää paljon huonomminkin :thumbup:
