Silmiin osui
mielenkiintoinen videopätkä esitelmästä jossa KTT Heikki Urmas kertoo kirjastaan Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät (Helsinki: Heikki Urmas 2010). Niille, jotka eivät jaksaneet kuunnella kuin vähän alkua, referoin lyhyesti, millainen teoria Urmaksella on:
SDP:n puoluekokouksessa -69. KGB:n avustuksella Kalevi Sorsasta tehtiin SDP:n puoluesihteeri. Tämä masinoitiin siten, että KGB painosti Demareiden puheenjohtaja Paasiota että jos Sorsasta ei tehdä puoluesihteeriä, SDP:n suhteet CIA:han tullaan paljastamaan.
Sorsasta tuli sitten myöhemmin SDP:n puheenjohtaja, ja Sorsan tehtävänä oli saada Koivistosta Kekkosen seuraaja. Kekkonen sai tästä tiedon, että tällöin sekä pääministeri (Sorsa) sekä presidentti (Koivisto) olisivat KGB-vetoisia. Urmaksen mielestä tämä oli siis syynä siihen, miksi Kekkonen sinnitteli vallassa vuoteen -81 asti. Kekkoselle myös kerrottiin, että jos Sorsa on pääministerinä -75, Gerald Ford ei osallistu ETYK-kokoukseen. Tämän takia siis Kekkonen hajotti eduskunnan ja asetti Liinamaan virkamieshallituksen.
Koivisto sanoi liinamaalle tätä hallitusta muodostettaessa, että Suomessa on noudatettava sellaista talouspolitiikkaa, joka takaa vasemmiston kannatuksen säilymisen sekä mahdollisen kasvun, mihin Liinamaa sanoi että se on törkeää vallan väärinkäyttöä.
80-luvun alussa Suomi oli lähes velaton maa, työttömyys oli pientä, teollisuudella oli töitä. Vuonna -91 Suomi oli lähellä konkurssia. Urmas väittää, että 90-luvun lama oli keinotekoinen, ja se oli Urmaksen mukaan Koiviston pyrkimys, että Suomea viedään sosialismiin. Onneksi NL ehti hajota sitä ennen. Suomi piti ajaa sellaiseen tilaan, että kiitos vahvan markanpolitiikan, teollisuus menettää läntiset markkinat ja työllisyys nousee huippuunsa. Sen jälkeen devalvaatioilla korjataan teollisuuden kilpailukykyä, saadaan teollisuudelle uudet markkinat, ja saadaan teollisuudelle markkinat sosialistisista maista ja näin ohjata Suomen teollisuuden rakennetta lähemmäs sosialististen maiden teollisuuden rakennetta.
Urmas käsittelee videolla myös Karjalan palauttamista. Jeltsin oli ehdottanut Koivistolla kaksi kertaa neuvotteluja Karjalan palauttamisesta, mutta Koivisto ei ollut suostunut neuvotteluihin. Myöskään NL:n hajottua avautuineita KGB:n Suomea koskevia arkistoja Koivisto ei halunnut päästää suomalaisia tutkijoita tutkimaan.