Ihan kädetön kuljettaja on kyseessä. Maailmasta löytyy paljon tyyppejä, jotka mielellään päristelisivät formuloilla, vaikkeivät ole siinä erityisen hyviä. Fiksujakin. Mutta jos tunnet sielunveljeyttä Karuniin niin ole toki iloinen niin kauan kun hän saa ajaa, sillä ennen pitkää ne ajot kuitenkin heikoilla suorituksilla loppuvat.
Väittelin melko vastikään FW08:n kanssa siitä, miten tässä lajissa syntyy tarinoita, ja Chandhok on melkoisen hyvä sellainen jos viitsii katsoa hitusen pintaa syvemmälle ja vielä ymmärtää kontekstin. Yhdessä Karthikeyanin kanssa Karun on tienraivaaja, kilvanajon ammattilainen maasta, jossa ei käytännössä ole autourheilukulttuuria. Hänen hahmonsa todellinen viehätys ei ole mahdollinen sielunveljeys kanssani tai mukavat jutut, vaan se mitä hän edustaa ja mitä hän erikoisista lähtökohdista ja ensi vilkaisulta kohtuullisen keskinkertaisin kyvyin tekee.
Mitä tulee Chandhokiin kuljettajana, niin on turha esittää hänen olevan erityinen lahjakkuus. Tässä on kuitenkin tyyppi, joka on riittävän älykäs ymmärtämään, mitä on tehtävä tullakseen paremmaksi ja riittävän sinnikäs löytämään keinot siihen. Karunista ei ole ällistyttämään ensimmäisellä kierroksellaan (pikemminkin päinvastoin, kuten Australiassa nähtiin - Chandhok ajoi itse asiassa ulos myös ensimmäisessä F3-testissään samoin kuin ensimmäisessä F1-kilpailussaan HRT:lla), vaan pärjätäkseen hänen täytyy tehdä todella paljon töitä.
Eurooppaan ja Brittein F3:iin Chandhok tuli Formula Asia -sarjan mestarina ja vilpittömästi omiin kykyihinsä uskoen. Tyrmäys oli raju; kuilu Aasian ja Euroopan välillä on valtava ja ensimmäisten yritysten perusteella hänet olisi ollut helppo tuomita toivottomaksi tapaukseksi. Joku, joka mielellään päristelisi formulalla olisi todennäköisesti lannistunut, mutta Chandhok juurtui sarjaan kolmeksi vuodeksi oppimaan ja harjoittelemaan. Jotain sinä aikana tapahtui, sillä ensimmäinen kokeilu isommalla formulalla tuon kolmannen vuoden lopulla oli heti onnistunut. Kahtena Nissan World Series -viikonloppunaan Karun saavutti tason, jolla oltiin aika-ajoissa kärkiviisikossa ja kauden viimeisessä kilpailussa maalissakin neljäntenä.
Kelataan taas kolme vuotta eteenpäin, nyt vuoteen 2008 ja Chandhokin toiseen GP2-kauteen. Jo edellisenä vuonna plakkariin oli tullut onnekas voitto, mutta nyt tallina oli kärkikastiin lukeutunut iSport ja tallikaverina kehuttu ja kohuttu Bruno Senna. Karunista ei ollut vastaamaan Brunon vauhtiin etenkään aika-ajoissa, eikä yksi lisävoitto sprinttikisasta riittänyt tekemään hänestä suurta tulevaisuuden nimeä. 2010 kaksikko päätyi silti jälleen yhteen, nyt HRT:lle. Jotain oli jälleen tapahtunut - Karun olikin Brunon tasolla.
Kuten sanottua, Chandhok ei varmasti ole maailman lahjakkain formulakuski tai tulevaisuuden maailmanmestari. Silti hän on noussut onnettomasta F3-kuskista F1:n porteille ohuemmalla rahallisella tuella kuin moni uskoo. Hänen sitkeytensä on helppo aliarvioida, ja tuohon sitkeyteen minä viittaan kun sanon hänen olevan mainettaan parempi. Ja sitkeytensä vuoksi en hämmästyisi, vaikka Karun vielä lunastaisi paikkansa F1:ssä myös vauhtinsa puolesta. Chandhok on projekti vähintään siinä missä Petrovkin oli ja jatko riippuu paitsi hänestä itsestään myös siitä, riittääkö lompakon koko tai Fernandesin usko jonkinlaisen suuremman suunnitelman luomiseen ja toteuttamiseen.
Heitetään nyt loppukaneetiksi, että Trulli on hävinnyt Kovalaiselle aika-ajoissa tällä kaudella keskimäärin 0,478 sekuntia. Karun pääsi ensimmäisellä yrityksellään kahdeksan kymmenyksen päähän.