Pitäisi varmaan itse kommentoida asiaa, kun ilmeisesti jotain olen mennyt tekemään. Väärinymmärrys ei tässä tapauksessa tosin liity minun osaltani muuhun kuin moderaattorin värikynänkäyttöön.
En olettanut, että Toxicity olisi ollut pakkaamassa tyynyään ja varaamassa lippua Sveitsiin, taikka mitään muuta dramaattista. Yritin jo tuossa loukkaantumistopikissa selventää kantaani miksi moinen minusta asiatonta oli.
Se että joku tilanteeseen täysin ulkopuolinen ihminen hassuin sanankääntein ja tilanteesta mitään oikeasti tietämättä lähtee ns. pyytämättä mitätöimään jonkun (mahdollista) taistelua elämästään, ja läheisten, oikeasti välittävien ihmisten surua vain jonkun sankarillismielisen siistin poistuman vuoksi, on minusta asiatonta. Semminkin, että ko. ihminen ja hänen omaisensa koskaan tuskin näitä sanomisia lukisivat. Se vain osoittaa minusta totaalista arvostuksen puutetta sille, mitä lääkärit, potilas, ja omaiset tekevät ja kokevat.
Schumin uran kohtalaisen vaarallisuuden huomioiden, hyvin todennäköisesti on varauduttu myös tämmöisen tilanteen varalle, jossa Schumi olisi kolarin tms. vuoksi koomassa, ja vakavasti loukkaantunut, eikä pysty enää omaa tahtoaan ilmaisemaan. Vaimon kanssa on varmasti keskusteltu, mahdollisesti jopa asianajajien kanssa tehty asiakirjoja siitä kuinka toimia. Mutta eipä kuitenkaan unohdeta sitäkään, että tilanteessa on mukana myös lapset ja muut omaiset. Ja voisin kuvitella, että niin pitkään kuin toivoa on, sitä ei haluta pois heittää. Tämä on minusta täysin inhimillistä. Ja tätä ei mielestäni pitäisi väheksyä toivomalla "siistiä lähtöä". Siistejä lähtöjä tuskin koskaan edes on, paitsi sellaisten ihmisten näkökulmasta jotka eivät välitä.
Sama ilmiö näkyy täällä jokaisen roskalehden uutisen jälkeen, ollaan kuin välitettäisiin ihmisarvoisesta elämästä ja toivotaan siistiä loppua mieluummin. Yksikään noista "uutisista" ei ole pitänyt paikkaansa, mutta silti sama toistuu jatkuvasti. Kaivo on jo niin täynnä kirveitä, että kohta pitää kaivaa uusi. Kuinka monta kertaa Schumin edustaja on sanonut, että kaikki uutiset mitkä eivät tule hänen, omaisten, tai hoitavien lääkäreiden suusta on ihan täyttä spekulatiivista sanahelinää.
Minun mielestäni huonojenkin uutisten jälkeen (myös oikeiden sellaisten) on silti parempi toivoa parasta, vaikka sitten ihmettä, kuin päinvastoin. Ja jos asia ei oikeasti kosketa, niin miksi edes tuoda ilmi välinpitämättömyyttään? Ei siihen mitään pakkoa ole.
Lopetuksena vielä, jos esitellään vaihtoehtoja sille, ettei Schumi ikinä enää heräisi, niin miten voisimme koskaan tietää olisiko hän ikinä herännyt, mikäli töpseli on vedetty ja tyyny painettu kasvoille ennein kuin tämä "ikinä enää" on täyteen tullut.
Ei koskaan on pitkä aika.