Eipä olekaan tullut kymmeniin vuosiin paskottua sänkyyn mutta viime yönä sekin tapahtui.
Raportti: Paskoimme sänkyyn
Tekstiviesti naapurille:
JUSB: Onks ees lähellä?
Vastaus:
ALB: Kerään itteäni, hannatuttaa. Kyl kohta onnistuu.
Keittiössä oleva nainen imeskelee äänekkäästi pastillia.
Samalla toinen meistä pinnistää pökälettä lakanoihin.
ALB: Mä ponnistan ja pidätän samalla. En tiennyt, että se on mahdollista.
JUSB: Ajattele, että oot pöntöllä. Mäkin koitan hirveesti pumppailla, mut koko ajan on vaan kusihätä. Miten pystyy kakkaamaan silleen, ettei tuu samaan aikaan tosi paljon pissaa?
ALB: Ei helvetti, nyt saatana kakkaan.
Naama väännöksissä ei paljon huvita seurata muiden nukkujien ilmeitä.
Ja sitten vihdoin.
ALB: AHAHAHAHAHAHAHAHAHH EI VITTU, KAKKASIN HOUSUUN! TÄÄ OLI PARAS IDEA MAAILMASSA AVUTONTAANAH!
Kymmenen minuutin päästä:
JUSB: EI HELVETTI, NIIN MÄKIN! AVUTONTAANAH! Ahahahaah ei haise, lämpöstä! Toi viereinen potilas tsiigaa, kun mä nauran niin paljon.
ALB: Miten sä onnistuit?
JUSB: No kakkasin vaan.
AJATUS omassa paskassaan nukkumisesta on paljon pahempi kuin varsinainen maistelu. Sulanut ruoka ei kirvele, ei polta eikä ole erityisen märkää. Pissaakaan ei tullut juuri ollenkaan.
JUSB: Tai ehkä vähäsen, vaikee sanoo.
Sängyn etuosassa joku lukee iltapäivälehteä ja joku toinen raapii korvaansa. Pastillinainen katselee ulos ikkunasta. Kukaan ei epäile mitään.
