Laitetaan sitten jälleen kerran täydennyslistaa miehistä Course Carien, Pace Carien ja Safety Carien ratin takana vuosien varrelta. Turva-auton tarina eri muodoissaan alkoi vuodesta 1973 ja sen varrella olevista ajajista tuskin ennen kautta 1996 saa koskaan täydellistä listaa tai ainakin sen saaminen on hyvin vaikeaa.
Lista on kuitenkin kasvanut edellisestä päivityskerrasta varsin paljon. Erittäinkin paljon muutamille tietyille tahoille lähetettyjen sähköpostien ja muutamien ulkomaisilla foorumeilla olevien ystävieni ansiosta. Erilliset Medical Caria ajaneet kuljettajat kuin vuosien 1979-1982 kilpailuista karsiutuneet kilpakuljettajat on merkitty sulkuviivoilla. Ja myös mahdollisesti sen jälkeen muutenkin olevat kuljettajat. Uusina kuljettajina mukana ovat Hideo Fukuyama, Walter Robinson ja Dan Sullivan.
Tässä kuitenkin lista kavereista jotka ajoivat Pace Careja vuosien varrelta ennen vuotta 1996 ja Oliver Gavinia joka oli sinällään sarjan ensimmäinen virallinen ainoa turva-auton kuljettaja ennen Bernd Maylanderia ja häntä kerran tuurannutta Marcus Fässleriä:
1973: Herbert Linge ja Eppie Wietzes.
1974: Herbert Linge. (Saksan ja Itävallan osakilpailussa.)
1975: Jacky Ickx ja Herbert Linge. (Ajoi ensimmäistä kertaa Monacossa Järjestysautoa tai Interventio-autoa ranskalaisittain. Tuolloin alla oli alkuperäinen Ferrari Berlinetta tai Ferrari 365 GT4. Tämä siis Ickxin osalta. Linge jatkoi myös ajelua saksankielisten alueiden kilpailuissa.)
1976: Herbert Linge.
1977: Herbert Linge ja Mario Valli.
1978: Mario Valli ja Herbert Linge.
1979: Mario Valli, Herbert Linge, Philippe Schell, Dickie Attwood ja Phil Hill. (Attwood ajoi vuoden 1979 Silverstonen Course Caria eli Ford Capria kilpailussa.)
1980: Jacky Ickx, Mario Valli ja Phil Hill.
1981: Cesare Lodi, Paul Newman, Wilson Fittipaldi, Phil Hill ja Mario Valli. (Dickie Attwood, Vittorio Brambilla ja Jean-Pierre Jarier)
1982: Cesare Lodi, Phil Hill, Dan Sullivan, Tim Evans, Herbert Linge, Hermann van Lange ja Mario Valli. (Vittorio Brambilla.)
1983: Jacky Ickx (Erwin van den Broucke, Michel Leclere, Dan Sullivan, Phil Hill ja Rupert Keegan.) (Ickx ajoi koko kauden kilpailuissa Course Carin kuljettajana FISA:n ammattimaisen Course Carin kuljettajan vaatimuksen takia.)
1984: (Erwin van den Broucke ja Dan Sullivan.) Toistaiseksi ei harmittavasti vieläkään ole löytynyt vuoden 1984 säännöllisesti Course Caria ajaneen ja FISA:n valitsemaa kuljettajan nimeä.
1985: Carlos Reutemann. (Ajoi myös jälleen FISA:n ammattimaisen Course Carin ohjelman mukaan.) (Erwin van den Broucke, Dan Sullivan ja Frank Gardner.)
1986: Russell Skaife, Dan Sullivan, Danielle Contrerez De Nava ja Erwin van den Broucke. (Frank Gardner.)
1987: Frank Gardner, Erwin van den Broucke, Danielle Contrerez De Nava, Dan Sullivan, Carroll Shelby ja Herbert Linge. (Bob Lutz ja Paul Beranger.)
1988: Frank Gardner, Dan Sullivan, Danielle Contrerez De Nava ja Erwin van den Broucke.
1989: Mark Skaife, Michel Gilsoul, Wilson Fittipaldi, Mario Casoni, Danielle Contrerez De Nava ja Osamu Hatagawa. (Frank Gardner.)
1990: Mark Skaife, Michel Gilsoul, Wilson Fittipaldi, Danielle Contrerez De Nava, Osamu Hatagawa ja Mario Casoni. (Frank Gardner.)
1991: Wilson Fittipaldi, Michel Gilsoul, Danielle Contrerez De Nava, Osamu Hatagawa, Mario Casoni ja Lance Dixon. (Frank Gardner.)
1992: Gilles Martineau, Walter Robinson, (Ajoi muun muassa ensimmäiset viralliset testit FIA:n virallisella Renaultin turva-autolla. Ajoi kauden aikana myös Ford Escort RS Cosworthilla useissa kilpailuissa kaudella. Muun muassa Magny-Coursin ja Silverstonen kilpailuissa. Robinson vuorostaan oli FIA:n määrittämä virallinen Renaultin Safety Carin kuljettaja.) Wilson Fittipaldi, Danielle Contrerez De Nava, Michel Gilsoul ja Osamu Hatagawa. (Mario Casoni ajoi kaikki kilpailut missä tarvittiin Opel Astran Medical Caria ja Frank Gardner oli jälleen Adelaidessa Medical Carin puikoissa. Tämän lisäksi Alex Ribeiro ajoi Brasilian Grand Prixin Medical Caria.)
1993: Gilles Martineau, Walter Robinson, (Ajoi jälleen Fordin kisoissa muun muassa Magny-Coursissa ja Silverstonessa. Testasi myös Renaultin virallisella turva-autolla ajoa vaikka varsinainen virallinen kuljettaja oli Walter Robinson ja Martineau jäi testimieheksi. Lisäksi Robinson ajoi poikkeuksellisesti Doningtonin kilpailujärjestäjien viime hetken typerän itsepäisyyden takia kilpailussa Ford Escort RS Cosworthia. Samoin Mario Casoni ajoi jälleen Opel Astran Medical Car-kisoissa. Frank Gardner ajoi samoin myös Medical Caria Adelaidessa.) Michel Gilsoul, Alex Ribeiro ja Osamu Hatagawa.
1994: Max Angelelli, Walter Robinson, Alex Ribeiro ja Michel Gilsoul. (Mario Casoni ajoi kohtalokkaan Imolan kilpailun Opel Astran Medical Caria ja Frank Gardner oli tuolloin tuttuun tapaan Medical Carin takana.) Kuljettajista Robinson ajoi Monacossa, Magny-Coursissa ja Silverstonessa Renaultin virallista turva-autoa. Valitettavasti vuoden 1994 päätteeksi mies lähti sarjasta lähes täydelliseen tuntemattomuuteen. Jokseenkin palatakseen vielä ajamaan vuoden 1996 kesäkuussa Renaultin FIA:lle järjestämään näyttöajoon ajaakseen valmistajan pysyvän turva-auton lobbauksen puolesta.
1995: Alex Ribeiro, Jean Ragnotti, Eric Bernard, Hideo Fukuyama ja Thierry Boutsen. (Medical Caria ajoi kauden aikana Adelaidessa Frank Gardner.)
1996: Alex Ribeiro, Thierry Boutsen ja Hideo Fukuyama. (Joutui olemaan vain Porschen kuljettaja Spassa kun virallista turva-autoa kaudesta 1996 eteenpäin ajeli Oliver Gavin Mersulla. Saman kohtalon koki Boutsenin tapaan Japanissa myös Fukuyama hänen ollessaan vain Honda NSX:n takana. Alex Ribeiron ajo oli poikkeus sääntöön sillä Mercedes-Benz tuli mukaan pääsääntöisesti vasta kauden 1996 Ranskan Grand Prixissä joten periaatteessa Ribeiro oli ihan kilpailun virallinen turva-auton kuljettaja radalla.) Medical Caria ajoi kauden aikana uudella Melbournen radalla tuolloin ilmeisesti viimeistä kertaa Frank Gardner. Tämän lisäksi myös Walter Robinson ajoi Renaultille kesäkuussa 1996 FIA:n järjestämässä näyttöajossa Renaultin ja Mercedes-Benzin välisessä kaksinkamppailussa sarjan turva-autojen pysyvyydestä puhuttaessa.