Olisi ehkä pitänyt koittaa kehittää omaa ajotyyliä, kun kehitystä ei tapahtunut muutaman kuukauden ajamisen jälkeen lähes ollenkaan. :idea:
Kyllähän siinä tosiaan kauan saa sahata ennen kuin ajat alkavat tuntuvasti parantua. Mulla meni yli vuosi aloittamisen jälkeen ennen kuin voitin ensimmäistä kertaa; silloin tasokaan ei ollut (vapaassa painoluokassa) sitä mitä nykyään (90/100-kiloisissa).
En tiedä, kuinka paljon olet miettinyt asiaa, mutta seuraavassa omia ajatuksiani kehitysongelmista:
Jos kehitys tuntuu jämähtäneen, on jo selkeästi pohdinnan paikka. Ei koskaan tee pahitteeksi miettiä muun muassa seuraavia: mitä muut tekevät radalla eri tavalla, missä kohdissa saavutan ja missä kohdissa jään, minkälaisia ne radan kohdat ovat, joissa häviän/voitan muita jne.
Esimerkiksi aika-ajossa kannattaa aina liimautua (tai vähintäänkin yrittää liimautua) nopeamman kuljettajan perään. Kannattaa luonnollisesti valita sellainen kuljettaja, joka ei karkaa välittömästi horisonttiin, vaan jonka perässä pysymiseen on edellytyksiä. Jotkut virheet voivat olla jopa helpompia havaita, mikäli edellä ajava ei aja "täydellisesti".
Edit: Huolimatta lukuisista ajovuosista, aloin itse vasta viime talvena todella tajuta, miten (asfaltti)sisäradalla kuuluu ajaa. Vauhti pitää ottaa
kunnolla pois ennen mutkaa, ja tarvittava määrä voi joskus olla hämmästyttävän suuri. Määrä riippuu tietenkin siitä, kuinka tiukka kurvi on kyseessä. Kun vauhtia on otettu
tarpeeksi pois, voi auton ajaa läpi mutkan "kiskoilla" eli siis täysin pidolla,
vaikka kaasu on painettu heti pohjaan jarrun noston jälkeen. Jos pito ei tahdo riittää, vauhtia on ollut liikaa. Sekä VM:llä että KIC:ssä säästää valtavasti aikaa, jos uskaltaa jarruttaa tarpeeksi paljon kurviin, jotta vauhti on tarpeeksi hiljainen suuren pitomäärän ylläpitämiseen läpi mutkan.
Vaikka tämä tuntuu erittäin yksinkertaiselta konseptilta, ei sen oikeaoppinen soveltaminen kartin ratissa ole loppujen lopuksi kovin helppoa.
