Mikä teki Audodromo Nelson Piquet'sta eli Jacarepaguasta hyvän radan, sehän oli täysin tasainen ja siälsi pitkän takasuoran ja keskinopeita kaarteita?
Jacarepaguan rata oli oikeastaan tasainen lähinnä nimellisesti kun oikeasti rata oli aika helkkarin pomppuinen, kuoppainen ja muhkurainen rata.
Ja milloin ei ollut niin se oli vanhan ajan Paul Ricardin mukaisesti pettävän sileä joka oikeasti söi äärettömän paljon renkaita, jousitusta, ripustuksia ja myös jarruja.
Ja milloin ei itse radan pinta ollut riittävän aggressiivinen niin viimeistään Rion hirvittävä kuumuus söi renkaat rakoille, tuotti varikkokäyntejä ja ennen kaikkea useimmissa Rion kohdissa ja myös muuallakin kuin legendaarisessa Sulin mutkassa nähtiin ohituksia vuosien varrella.
Tähän alle voisin laittaa aikaisemmin Vuoden 1984 eli Alpun Vuoden toikkiin kirjoittamani rataesittelyn jossa kuvailin noita Jacarepaguan radan ominaisuuksia mutkineen ja se on kirjoitettu 18.5.2014 eli kolme vuorokautta yli 5 vuotta sitten näinä päivinä ja perässä voivat näkyä tietenkin tekstin mukaiset lainausmerkit:
Brasilian Grand Prix Rio de Janeiro
Päivämäärä: 25.3.1984
Rata: Jacarepagua
Radan pituus: 5,031 kilometriä
Kilpailun pituus: 61 kierrosta tai 306,891 kilometriä 2 tunnin sisään.
Sää: Erittäin kuuma ja aurinkoisen kostea.
Yleisöä: 62 000-85 000 ihmistä odotetaan paikan päälle.
´´Rio de Janeiron Jacarepaguan moottorirata on MM-sarjan toiseksi kuumin rata. Vain Dallasissa heinäkuussa ajetaan tiettävästi tuskaisemmassa helteessä. Auringossa lämmöt voivat parhaimmillaan olla 45 astetta ja radan pinnasta lämpöä tulee jopa 65 asteen verran. Tunnin ja 45 minuutin keskimäärin kestävän ajon jälkeen kuljettajat ovat yleensä kuin saunasta tulleita.
Tämän vuoden kilpailussa lämpöä oli Raimo Häyrisenkin sanojen mukaan enemmän kuin 40 astetta ilman suhteen ja radan pinnassa lämpöä olikin 50 asteen verran.
Rion rata on kuitenkin ilmava läheisten ilmavirtojen ansioista mitä tulee radan kovista vauhdeista. Ajajat pyrkivätkin ajamaan mahdollisimman kovaa jopa hitaimmatkin mutkat jotta kabiineihin tulisi viilennystä mahdollisimman paljon. Rata on nopea, mutta epätasainen. Jousitukset eivät anna periksi ja kuopissa ja muhkuroissa autot ovat kuin jättimäisiä tehosekoittimia.
Brasiliassa niin Riossa kokemus, päättäväisyys, rohkea taktikointi, mekaaninen ja fyysinen kestävyys ovat avainasemassa. Erityisesti fyysisyys on erittäin tärkeää. Ilman hyvää fyysistä kuntoa Rion rata on heikkokuntoiselle Ison Kieron Majatalo.
Ajajille niskalihasten kipeys on tuttua Riosta sillä rata kierretään vastapäivään. 180 kilometrin keskituntinopeudella keskipakoisvoima painaa kypärää ja niskaa sivuun enemmän kuin tavallisesti.
Erityisen tuskallinen mutka on radan pitkän takasuoran jälkeinen pitkä vasen joka nopeudestaan huolimatta on ajettava varovasti kaasu pohjassa. Muita fyysisiä tuskia voi olla jalkojen ja käsien kivut valtavan tärinän vuoksi.
Riossa mutkat ovat leikkaukseltaan loivia ja ne ajetaan lujaa. Kuumuus on yleinen seuralainen. Kauden 1981 sadekisa tarjosi hieman helpotusta yleiseen kuumuuteen, mutta viimeisenä parina kautena ja tällä kaudella luvattiin hienoa keliä ja se näkyi.
Kovimmatkin renkaat ovat kärsineet radan pompuista. Koko radan ajaminen on kuin suurta kuntotestiä sillä niin kiduttava rata on kyseessä. Siten varikkopysähdyksiä viikonlopun aikana nähdään taatusti.
Rio on monen mielestä mukava rata, mutta ei erityisemmin herätä tunteita joidenkin vaikeiden osuuksien lisäksi.
Rio kun on hieman tylsä, mutta kiinnostavuutta lisäävät Rion omalaatuisia korkean kääntösäteen mutkat. Ne riittävät tuomaan haastavuutta kisoihin.
Pitkiä kääntösäteen mutkia rata kyllä sisältää ja keskinopeudet nousevat korkealle osin siksi, että mutkat ajetaan usein kolmosella tai nelosella ja pitkässä Sulin mutkassa vaihdetaan pykälää harkiten. Siinä erottuu myös radan ironinen puoli. Mutkan alku on vaikeaa ja vetoista touhua, mutta mutkan loppuosa ennen nopeaa oikeaa ja lyhyttä suoraa on terävä. Mutkaan täytyy jarruttaa heti tai seinä kutsuu. Niin tiukka se on.
Ohituspaikkoja rata kyllä tarjoaa taitavalle kuljettajalle ja ohituksia nähdään viimeistään pitkän takasuoran päässä. Muutamasta aiemmin vaikeasta paikasta ohittaa on tullut nykyään hieman helpompia. Muihin ratoihin verrattuna Rio ainakin toistaiseksi tarjoaa riittävän hyvää kilvanajoa.
Monien mielestä Rio de Janeiron rata Brasiliassa ollut kauan oikea paikka aloittaa kerrankin samalta viivalta.
Radan mutkista erityisesti Sulin mutka rankaisee kuitenkin huonon ajolinjan valitsevaa kuljettajaa rankasti. Takasuoralla vauhtia kuitenkin riittää.
Kaikissa muissa mutkissa keskituntinopeudet mahdollistavat ohitusyritykset rohkeille kuljettajille. Radan muita mutkia ovat Molykote, Carlos Pace, Tres, Nonato, Norte, takasuora Juncao, Sul, Girao, Morette, Lagoa, Box ja Vitoria joka nimensä mukaisesti avaa tien kohti ruutulippua. Muita huomionarvoisia mutkia ovat radalla ainakin Tres, Norte, Sulin loppuosa ja Box.
Seuraavaksi kiinnitän näihin tiettyihin mutkiin/radan erikoiskohteisiin erityistä huomiota:
Tres on radan kolmantena mutkana vaikea terävyytensä ja vetoisuutensa takia. Välittömästi mutkan päättyessä ja pidon lisääntyessä vauhtia kannattaa pudottaa 160:stä kilometristä 100:n kilometriin tunnissa. Syy johtuu Nonaton kallistavuudesta ja erityisesti Norten terävyydestä. Hiusneulan haastavuutta korostaa se, että siinä missä Nonatoon tultaessa vauhtia voi olla vielä paljonkin niin Norteen tultaessa huippunopeus ei saa mielellään olla enää lainkaan 160 kilometrin yläpuolella. Mutkan aloitus voidaan vielä viedä läpi kevyellä kaasulla, mutta sitten pitää jarruttaa terävästi ja ohjatusti. Mutkanopeus on Nortessa vain harvoin yli 100 kilometrin tuntinopeutta ylittävää. Sen jälkeen aukeaakin jo legendaarinen Juncaon pitkä takasuora.
Suliin tultaessa radan mutkan voi ajaa normaalisti jarruttamalla vähemmän ja kääntämällä rattia tiukasti vasempaan. Mutkan alku olisi normaalilla ajotavalla vaikeaa ja vetoista touhua joka päättyisi helpompaan ajolinjan valintaan lyhyelle suoralle ja jarrutuksen tultaessa äkkijarrutus olisi normaalisti paras keino. Toinenkin tapa ajaa mutka on olemassa. Sulin luonnollisen kallistavuuden takia rata on tällöinkin tiukka, mutta taitava kuljettaja hyötyy hidastelusta sen verran että tavalla voi löytää oikean ajolinjan ajaa mutka hillitymmin läpi.
Yksinkertaisesti Sulin mutkasta selviää pudottamalla vaihdetta pykälän tai parin verran ja sitten kiihdyttämällä vasempaan radan linjaa myötäillen ja kanttareita varoen kohti lyhyttä suoraa. Hitaammassa vauhdissa auton downforcen ollessa kohdallaan auto pysyttelee paremmin linjassa kiinni kuin että se lentäisi läpi mutkan heiluen levottomasti valmiina pyörähdykseen. Samalla pelottavankin terävästä Giraosta selviää huomattavasti helpomalla ilman jarrujen turhaa rasittamista. Ohjausliikkeen on mutkaan sisääntulossa ja ulostulossa oltava myös rauhallinen.
Muussa tapauksessa voi käydä hyvinkin huonosti. Aliohjautuvalla autolla mutka on jostain syystä hitaammalla vauhdilla suoriutuessa yleensä hieman helpompi ajaa kuin yliohjaavalla autolla. Täysin 100 % oikeaa tapaa ajaa Sulin kaltaista mutkaa ei kuitenkaan ole ja se jos mikä on erittäin hienoa ja haastavaa. Hitaammalla vauhdilla tultaessa Sulin loppuosan voi ajaa vaihdetta nostaen jo täysillä. McLarenin arvion mukaan kierrosluvut Sulin ulostulossa Niki Laudan ja Alain Prostin kesken vaihtelivat 8000-10 000 kierroksen väliltä.
Niki Lauda suosi terävää nopeaa kiihdytystä ja yhtä äkkinäistä jarrutusta kun taas Alain Prost ylitti vain harvoin 8000 kierroksen rajan moottoristaan ja suosi hidasta, rauhallista ja ennen kaikkea muuta tarkkaa ulostuloa. Siten Giraon mutkaan tultaessa Prostilla oli Sulin loppuosalla Laudaan nähden pieni suoranopeus etunaan. Box on taas vuorostaan varsin erikoinen mutka. Sen voi tarvittaessa ajaa hitaasti tai nopeasti. Ohjaus mutkassa on kuitenkin erittäin jyrkkä ja ajolinja voi kostautua helpostikin. Sen mahdollinen huonous kostautuu viimeistään Vitoriassa.
Toisaalta Boxin mutka on sentään hieman nopeampi hitaimmillaankin kuin Norte ja mikäli jostakin syystä kuljettaja ei halua siihen hidastaa niin viimeistään radan viimeiseen mutkaan eli Vitoriaan tultaessa on hidastettava. Vitoria ja Box ovat molemmat myös varsin teräviä mutkia ja aliohjautuvalle autolle nämä mutkat ovat myrkkyä nieltäväksi.
Kauden 1984 Brasilian Grand Prix oli varsin mielenkiintoinen avauskilpailu ja Keke Rosbergkin sai pitää ajamansa toisen sijan tällä kertaa.´´
