Epätyypillinen kilpailu, jonka alussa osa kärkiautoista jää muiden taakse, ei kertone koko totuutta Paul Ricardin radan 2018 tarjoamasta luonteesta.
Toisaalta poikkeuksellisesti kilpailussa nähdyt, suuresti toisistaan poikkeavat rengastaktiikat, olivat omalta osaltaan isossa roolissa kilpailun aikaisten ohitusten edesauttajina. Herääkin kysymys olisiko kauden aiemmissakin, rataprofiilin takia tylsiksi leimatuissa kilpailuissa, sittenkin ollut mahdollista ohittaa, mikäli tallien keskinäiset rengastaktiikat olisivat poikenneet toisistaan enemmän?
Kyllä varmaan kauden kalenteriin sopii myös muutama kilpailu, jossa ulosajo alueet ovat nyt nähdyn kaltaisia (enkä tarkoita epileptisiä raitoja). Kyllähän nytkin nähtiin pyörähdyksiä ja ulosajoja ihan viihdyttävä määrä. Muutama jopa vaarallisen näköinenkin. Ainoastaan shikaanit ja mutkien selvästi läpiajaminen tulisi saada estetyksi tehokkaasti.
Katsottuani pikkuformulaluokkien kilpailut, odotin jonossa ajelua startista maaliin, mutta yllätyin positiivisesti Paul Ricardista isoilla formuloilla. Eiköhän rata ole ansainnut myös ensivuoden kilpailunsakin. Shikaanista keskellä suoraa voidaan sitten keskustella vielä, kokonaisuutena mielestäni se on huono idea.
