Menomatka #VR
Edellisenä iltana kauheessa darr.. treeniväsymyksessä tosikanarialta Suomeen. Unta palloon, mutta aamulla herätys, aargh, kisa, miten pääsen paikalle?!?! PeePee ehdotti tiimikyytiä, mutta se olisi vaatinut aikaista lähtöä Hyvinkäälle, joten hyppäsin Turun junaan, kun Cmoney ystävällisesti lupasi poimia asemalta.
Juna oli vain 40 minuuttia myöhässä, mutta onneksi lähdin hyvissä ajoin, ja kerkesin paikalle kuitenkin ajoissa.
Harjoitukset #1
Rata tuntui kivalta, mutta ajoerä oli aika paha, kun olin samassa erässä kärkikuljettajien kanssa. Ei paljoa peesiavusta päässyt nauttimaan, vaikka pari kertaa yritinkin vähän matkia ajolinjoja.
Autosta en osannut sanoa juuta enkä jaata, mutta aika ei ollut kuitenkaan niin huono kuin etukäteen ehkä pelkäsin. Tiedostin toki, että harjoituksissa en usein ole muutenkaan parhaimmillani.
Aika-ajot #1
Hiukan alkoi jännittämään saako tarpeeksi kovaa aikaa alle. Harjoitukset osoitti kaksi asiaa: Rata paranee kokoajan, eikä ensimmäinen ajoryhmä ehkä ole paras mahdollinen. Lisäksi sijojen 6 ja 14 välillä tulee olemaan vain muutama kymmenys.
Aika-ajojen alussa ajoin väkinäisiä kierrosaikoja siten, että aina välillä tein välikuoleman ekaan mutkaan. Puolessa välissä katsoin taululle ja paniikki alkoi iskeä, kun aika oli edelleen 22.50! Skarppasin ja taisin hetken peesata jotain itseäni nopeampaa (oisko ollut Haikki), ja sain vähän parempia aikoja. Lopussa päästin WoPen edelleni, mutta epäonnekseni hän teki kuoleman ekaan mutkaan juuri kuin aloitin itse oman nopean kierrokseni. Joskus näinkin, mutta WoPe pilasi hidastelullaan viimeisen nopean kierrokseni, koska ruutulippu sitten heiluikin.
B-finaali #5
Vitosruudusta autolla numero viisi. Lähtöasetelmat oli siinä mielessä hyvät, että enemmän oli voitettavaa kuin hävittävää. Lähdin siis kisaan luottavaisin mielin ja päätin ohittaa 4stroken heti startissa.
Suunnitelmani eteni kuten ajattelinkin. Pääsin startissa rinnalle ja sisä mutkan puolelle, josta olisin helposti kuitannut 4stroken, mutta yllättäen
Andy mummoili aivan älyttömästi ykkösmutkassa ja jäin pussiin! 4stroke pääsi ohi kaikista ja aika pian kyllä minäkin kuittasin Andyn. En tiedä mitä sen päässä liikkui vai liikkuiko mitään?
Ekan kierroksen jälkeen jäin Wilzkun taakse ja kärkikaksikko meni menojaan. Ajeltiin muutama kierros Wilzkun takana ja rinnakkain ties missä järjestyksessä milloinkin. Jossain vaiheessa hän jarrutti vähän liian aikaisin ekaan mutkaan ja pääsin kuittaamaan sisäkautta ohi. Varmasti kolahti paljonkin, mutta eipä tuolla muulla tavalla ohi pääse. Olisko ollut Wilzkusta ohituksen jälkeen kun ajoin pienen hetken kolmantena ja Domppari hiillosti perässä. Ajaminen sillä tosi liukkaalla autolla letkan kärjessä oli tosi vaikeaa ja virheitä tuli herkästi. Domppari pääsikin painostamaan virheeseen, takasuoralla rinnalle ja ohi.
Pysyin hyvin keltaisen mulkeron perässä ja pari ohitusyritystäkin pääsin tekemään. Ensimmäinen takaosan neulansilmään ja toinen ekaan mutkaan. Toinen yritys oli niin hyvä, että pääsin edelle, mutta tiesin Dompparin olevan rinnallani. Tiedostin, että voisin nyt sulkea oven, mutta se ei olisi ollut reilua, joten en blokannut. Siitä kiittäen Domppari kuittasi sisältä ohi ja tönäisi sen verran, että Andykin pääsi väliin.. Mistä sekin siihen taas kerkesi? Ja Wilzku hiillosti perässä..
Kirosin kohtaloani kun Andyn mummoilu jatkui edelleen. Ei minkäänlaista aggressiivista ohitusyritystä, niinkuin Andylta on parhaimmillaan nähty. Lopussa hän päästi ohitse sen jälkeen kun olin myöhään jarrutuksen seurauksena osunut peräänsä. Sitä myös kirosin, koska nyt Dompparin ja mun väliin jäi auton mitan verran eroa, enkä ehtinyt saada sitä kiinni tarpeeksi ajoissa..
Lopussa vielä mietin päästänkö Andyn takaisin ohi, koska tarkoitukseni ei ollut törmäilylläni kertoa "päästä mut ohi", mutta katsottuani Puerto Del Carmenin Basaarista tonnin setelillä ostamastani taustapeilistä totesin, että pahimmillaan Wilzkukin kuittaisi mut, joten en tehnyt vastavuoroista herrasmiesliikettä Andylle. Lisäksi ajattelin myös, että Andy mummoili jo sen verran paljon, että ansaitsin tulla hänen edellään maaliin.
Omasta ajostani siis ihan ok-fiilis, koska ajoin mielestäni tälle radalle sopivan aggressiivisesti ja käytin kaikki ohituspaikat hyväkseni niin hyvin kuin näillä ajotaidoillani pystyin. Kuitenkin ihan jo tiimihengen takia toivoisin, että Andy alkaisi skarppaamaan. Piristy mies, olet voittaja, lopeta mummoilu ja ala taas ajamaan kilpaa!
Forssaan en pääse itse paikalle, mutta toivon, että Andy löytää vauhtinsa sekä kilpailullisuutensa ja taistelee sen kisan podium-paikasta. Ajotaidot siihen riittää varmasti, mutta asenne kuntoon! Ei tota jaksa katella, että mies on luovuttanut jo ennen kisaa.
Jos nyt jotain mokaa keksin omasta ajostani, niin "kunniakierroksella" mummoilin itse ja päästin lähes koko porukan ohitseni. Vasta varikolle ajettuani hiffasin, että A-finaalin autot jaetaan järjestyksessä ja laskeskelin mikä auto PeePeelle tulisi.. Liian myöhään.. Mun nuharumpuhan sille sitten tulee! Onneksi taisteli kunniakkaasti ja piti bemarin takanaan.
Paluumatka #Focus
Paluumatkalle pääsin PeePeen ja Totken kyydillä ja meininki oli aika pitkälti sama kuin heidän menomatkansa:
Rapoa:
Menomatka
PeePee poimi kotiovelta. Forssassa napattiin kahvit mukaan ja ajateltiin mennä Focuksella kiertämään rataa. Ei menty. Kirottiin reitin tylsyyttä ja mietittiin kuinka nopeasti kattoköysi kutsuisi jos asuisi jossain niissä reitin varrella olevista kunnista. Saavuttiin Turkuun joka tervehti vierailijoita järkyttävällä p*skanhajulla.
Eli Forssassa ajateltiin mennä kiertämään rataa. Ei menty. Kirottiin reitin tylsyyttä sekä Totken liian pientä virtsarakkoa, kun piti 15min välein pysähtyä kuselle ja uuden kaljan haulle (ostaisit kerralla laatikollisen!). Viimeisimmän breikin kohdalla kaveri tiputtaa taskustaan paketin käyttämättömiä kortsuja vuodelta 1895 ja naureskelee, että on niissä vielä viimeinen käyttöpäivämäärä jäljellä. Totke jätetään vihdoin Hämeenlinnaan, jossa katsoin peileistä, että roskikseen se meni nukkumaan. Sillä mitään kämppää ole.. PeePeen kyydillä pääsin juna-asemalle ensin kierrettyämme koko Hyvinkää PeePeen kiroillessa onnetonta autotuuriaan.. Junaan istahtaessani aloin tuijottamaan erästä hemmetin kaunista naarasta, joka istui parin penkkirivin päässä siten, että mulla oli suora näkymä hänen kasvoilleen ja silmiin. Eikä päästy edes Jokelaan, kun hän vaihtoi paikkaa ja totesin hiljaa itsekseni: eipä kovin hyvin mene minullakaan.