Virosta on käynnissä historiansa kiivain muuttoaalto: viimeisen 20 vuoden aikana 20 prosenttia väestöstä on häipynyt ulkomaille ja viimeisen 10 vuoden aikana kuusi prosenttia. Lisäksi kymmenet tuhannet virolaiset pendelöivät viikoittain töiden takia Viron ja Suomen väliä.
Viro ja muut Baltian maat ovat Euroopan hännillä, kun mittapuuksi otetaan uusien yritysten perustamisaktiivisuus. Yritysten perustaminen ei virolaisille maistu – osin ehkä siksi, että Virossa jokaisesta kansalaisesta on jo tehty eräänlainen yksityisyrittäjä, halusi hän sitä tai ei.
Kokoomusnuorten mukaan Viro on ”määrätietoisesti jatkanut verotuksensa karsimista”. Mitenkähän on, pitääkö paikkansa? Kokonaisveroasteeltaan Viro onkin yhä yksi vähiten verotettuja maita EU:ssa, siitä huolimatta, että todellisuudessa sen verotulon suhde bkt:stä on parissa vuodessa noussut 30 prosentista 35 prosenttiin.
Pohjoisessa maassa matala veroaste on aina synonyymi heikoille julkisille palveluille. Viron verokertymä on parikymmentä kertaa pienempi kuin Suomen, ja sen valtionbudjetti on yhdeksän kertaa pienempi – siitä huolimatta, että Viron budjetissa on EU:n suoraa budjettitukea neljäs–viidesosa.
Ilman EU-tukia Virossa ei rakenneta edes yhtä ainutta lyhyttä tienpätkää, ratikkalinjoista tai junayhteyksistä tai silloista puhumattakaan.
Vaikka jotkut lehdet Suomessakin muuta väittävät, ei Viro ole toipunut viime vuosikymmenen lopun lamastaan. Sen bruttokansantuote junnaa vuosien 2005 ja 2006 tasolla. Noiden vuosien jälkeinen talouskasvu oli fiktiivistä, eli asuntobuumin ja lainarahan aiheuttamaa. Vientiteollisuutta Virossa on yhä niukasti, kun se poliittisista syistä ajettiin alas 90-luvulla.
Palkan Virossa ovat matalat, mutta niiden sivukulut korkeat.
Verotuksellisesti ainoa mahdollinen merkittävä käytännön etu, jonka Viro voi suomalaisyrittäjälle tarjota, on jakamattoman voiton verovapaus. Voittoa voi sitten siirrellä ulkomaille Viron verottajan tavoittamattomiin esimerkiksi konsernilainoina – mikä tosin voi olla pienyrittäjälle suht haastavaa.