Pre-race:
09:30 Lahdesjärvi ohoi, vanhan tutun kisabussin kyytiin ja Sue:n kanssa kohti toista perättäistä murrerajat ylittävää kisapaikkakuntaa.
Kisapaikalla heitin arvion että tänään saattaa tulla pahimmassa tapauksessa kauden huonoin sijoitus. Mitäs ennustin
A-a #3:
Olin kahvion puolella muki kädessä vielä hieromassa haalarikauppoja, kun tuli komento että yksi kuski puuttuu, aika-ajo alkaa NYT. Siellä muut istuikin autoissa potat päässä ja minä henkisesti aivan muualla.
Rata tuntui helpolta oppia ja keräsin vauhtia pikku hiljaa. Auto tuntui puskevan ja sen perusteella ajelin vähän kaarevampaa linjaa mutkiin.
Puolen välin jälkeen hokasin että tulostaulun näkee pääsuoralla. Oma nimi erottui kolmanneksi viimeisenä => okei, kiristetään siis vauhtia => nimi siirtyy toiseksi viimeiseksi => aha, lisää puristusta => HYVÄ, OLENKIN NYT VIIMEISENÄ
Olen ajaa siltä kierrokselta suoraan seinään maalisuoralla. Mitä vi**ua - mitä tämä nyt on
Olin aika lailla poissa tolaltani. Korvissa soi hiljaa sairaslomakuski jakkuesin pilkkanauru.
Scyber heitti hyvää vinkkiä heti setin jälkeen että mikä mätti (samaa vikaa olllut tuolla ajossa mulla aiemminkin) ja korjasin ne kisaan. Se auttoi. Kiitos vinkistä!
Seurasin kakkosryhmän ajoa ja 4stroken ajoa sillä autolla ja päättelin että auto on etana, kun ei sen kummempaa aikaa (suhteessa) sillä saanut, mutta nyt jälkikäteen katsottuna Sue veti sillä aivan hyvän ajan ja kokonaistuloksissa olin vaan auttamattoman hidas tuolla radalla.
Kisa #9:
Auto tuntui heti valmistautumiskierroksella paremmalta ja intoa piukeena viimeiseen lähtöruutuun.
Renkaista työntäen startti, hyvä lähtö, mutta ulkokautta ei pääse ohi ja se siitä yllätysiskusta.
Onpa tuo rata ahdas! Ihan turha oli koittaa työntää autoa mihinkään väliin "avauskierroksen ylläri-iskuun" joten muiden puskuriin vaan kiinni kyttäämään iskupaikkaa.
"Keskusyksikköni kisanauhoitus" ei niissä hektisissä tilanteissa oikein toimi, mutta abc:n ohitin muistin mukaan siinä alkuvaiheissa ja sitten FW:n perään.
Siinä vaiheissa tuntui että Williams olisi tulppana, Sue ei päässyt siitä ohi ja kun FW ei päässyt näistä kahdesta ohi, joten ohitin FW:n. Mutta sitten tilanne kääntyi mun ja FW:n väliseksi väännöksi, jossa sijat vaihtui ja ajettiin rinnan monet kerrat. Hyvää vääntöä, pusua tuli (mutta ei sentään oikeasti) puolin ja toisin mutta reilua skabaa.
Loppupuolella meidän kisa tasaantui mutta Wil/Sue kaksikko oli jo hieman karussa. Lämä pohjassa kuitenkin perään toiveena että jos jotain siinä edessä tapahtuisi. No tapahtuihan se. Yhtäkkiä Wil on maalisuoran jälkeisen oikean jälkeen rengasvallissa ja keltaiset valot. Oletin että kaksikko oli ottanut yhteen (ei pitänyt paikkaansa).
Keltaisilla sain ajettua takaosassa Sue:n kiinni ja kyttäämään ohitusta heti kun valot sammuu. Ohitus ei kuitenkaan onnistu normaalipaikoissa, mutta tokavikalla kiekalla Sue yhtäkkiä avaa loppupään jossain mutkassa oven, nostaapa jalankin kaasulta ja en jää huuli pyöreänä kyselemään tälläisen yllättävän herrasmiesliikkeen syytä vaan ajan hämmentyneen kiitollisena ohi
Pikku fibahan siinä oli Suella käynyt sen huomioinnissa että milloinkas se kisa oikeasti päättyykään
Post-race:
Turku on mesta paikka. Ilmaiset kahvit, kaikki on siistiä ja puts & plank.
Harmi kun ei ole kotirata, mutta toivottavasti uutukaiset Turku Karting -haalarit tulee vikaan kisaan. Sellaisia tilattiin Ähväkasin kanssa sieltä kisan jälkeen.
Sisäradoilla on se piirre että (siisti) ohittaminen on pirun vaikeaa ja piirun verran pitää sitä ajotyyliäkin sovittaa verrattuna ulkoratoihin verrattuna. Sen omaksuminen on ainakin allekirjoittaneelle hankala paikka.
Lisäksi kun koko porukka ajoi tuolla sekunnin sisään, ei armoa tunneta eikä saa (paitsi jos ajaa Suen takana
) Tähän kun ynnää flegmaattisen ajosuorituksen niin sieltä perältä itsensä löytää takuuvarmasti
Kisan jälkeen Auraan syömään ABC:n menun uudet "Äijä" -pitsat ja pannut ja sitten kotiin saunaan.
Kiits kisapaikalle, järkkärille ja onnea voittajille. VMKC:ssa sitten seuraavat kahinat.
