F1 ja loukkaantumiset

[Anaatti]

Eli lopetetaan avoformulat? Vai?

Mitä videoihin tulee, niin ensimmäisessä ilmalento jatkuu nurmikon kautta betoniaitaan ja toisessa radalle singonnut irtorengas osuu kuljettajan päähän. Ei kummallakaan esimerkillä ole mitään tekemistä edellä linkitettyjen esimerkkitapausten kanssa.

Missä kohtaa sanoin, että avoformulat tulisi lakkauttaa? Totesin vain, että riski on aina läsnä f1:ssä ja tähän asti olemme olleet onnekkaita ja välttyneet vakavilta onnettomuuksilta.

Videoilla oli tarkoitus juuri korostaa tätä pointtia, avoformuloiden riskejä. F1 luokassa puhutaan vielä huomattavasti suuremmista vauhdeista kuin videoiden esimerkki-luokissa. Mainitsin myös muista mahdollisista riskeistä. Ihme ulinaa ja lukutaidottomuutta havaittavissa.

 

[P1 Rai]

Minun mielestä F1 on ihan tarpeeksi turvallista. Ei noita kunnon kolareitakaan
nykyään ole enään paljon yhtään. Vaikka olisikin, niin autot ovat niin turvallisia.

 

[Black Leopard]

Missä kohtaa sanoin, että avoformulat tulisi lakkauttaa? Totesin vain, että riski on aina läsnä f1:ssä ja tähän asti olemme olleet onnekkaita ja välttyneet vakavilta onnettomuuksilta.

Videoilla oli tarkoitus juuri korostaa tätä pointtia, avoformuloiden riskejä. F1 luokassa puhutaan vielä huomattavasti suuremmista vauhdeista kuin videoiden esimerkki-luokissa. Mainitsin myös muista mahdollisista riskeistä. Ihme ulinaa ja lukutaidottomuutta havaittavissa.

Sellaista autourheilua ei olekaan joka olisi sataprosenttisen vaaratonta. Jos kuljettajat (tai edes jotkut heistä) kaiken turvallisuuskehityksen tuloksena alkavat elää harhassa jossa kuvittelevat radalla voitavan tehdä mitä tahansa, niin tilanne on huomattavan epäterve.

Kun puhe oli formula ykkösten harmittomista volttisarjoista, niin miten siihen liittyvät pikkuluokkien onnettomuudet joissa on mukana osumia betoniseinään ja irtorenkaita?

 

[Anaatti]

Sellaista autourheilua ei olekaan joka olisi sataprosenttisen vaaratonta. Jos kuljettajat (tai edes jotkut heistä) kaiken turvallisuuskehityksen tuloksena alkavat elää harhassa jossa kuvittelevat radalla voitavan tehdä mitä tahansa, niin tilanne on huomattavan epäterve.

Kun puhe oli formula ykkösten harmittomista volttisarjoista, niin miten siihen liittyvät pikkuluokkien onnettomuudet joissa on mukana osumia betoniseinään ja irtorenkaita?

Toki pienessä vauhdissa tapahtuvat rullaukset ovat nykyään melko turvallisia niin pitkään kuin kypärän kohdalle ei mitään satu osumaan. Pointtini oli lähinnä tarkoitettu yleisesti toikin postauksiin, jotka vähättelevät nykypäivän turvallisuus riskeijä vain sillä perusteella, että mitään ei ole sattunut aikoihin. Ennen 94- Imolan tapahtumia taisi olla myös todella pitkä väli edelliseen kuoleman kolariin ja lajia pidettiin varsin turvallisena. Todellisia läheltäpiti tilanteita voisi luetella loputtomiin viimeisen 15 vuoden ajalta.

 

[CCMK]

Ensi alkuun ihmettelen kyllä hieman miten vähän näitä vanhan ajan kolareita on lueteltu, mutta tässä tulee ainakin joitakin muita loukkaantumisia vuosien takaa:

1979 Argentiinan osakilpailu: Nelson Piquet mursi molemmat jalkansa.

1980 Long Beach: Clay Regazzoni halvaantui osuttuaan sementtiseinään. Samana vuonna Alain Prost mursi ranteensa ja Marc Surer mursi myös jalkansa.

1981: Michele Alboreto satutti itseään Monzan ulosajossa vähäisesti, mutta selvisi muuten ilman vakavia vammoja. Kauden aikana Zolderissa Giovanni Amadeo menehtyi harjoituksissa saamiinsa vammoihin ja kilpailussa loukkaantui Dave Luckett eli nämä olivat siis mekaanikko-onnettomuuksia.

1982: Didier Pironi loukkaantui testionnettomuuksissa kaksi kertaa kauden ennen lopullista onnettomuuttaan Hockenheimissa. Marc Surer katkaisi jälleen jalkansa Kyalamin testeissä ja samalla kaudella Jean-Pierre Jarier mursi kylkiluunsa myöskin saman radan testeissä.

Tuossa muutama vanhempi tapaus näin esimerkiksi. Erinäisiä kolareita Montrealin 1982 Riccardo Palettin kilpailukuoleman ja Ayrton Sennan Imolan kuoleman välillä tapahtui 523 kappaletta ja kuolemaan johti näistä vain kaksi. Toinen oli Roland Ratzenberger ja toinen juurikin Senna. Elio de Angelis menehtyi aikanaan 1986 testeissä sattuneessa onnettomuudessa.

 

[ohjeah]

Varmaan Maria De Villotan loukkaantuminen ja tavallaan kai kuolemakin on sellaisia, jotka tähän topikkiin kuuluu, vaikka onnettomuus testeissä tapahtuikin.

Sent from my Nexus 5 using Tapatalk

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Bruno Giacomelli loukkaantui erikoisesti pudottuaan Keke Rosbergin auton kyydistä kunniakierroksella ja joutui sen myötä sairaalaan. Tuo onnettomuus tapahtui Montrealissa.

 

[Hurmurisija]

Miten loukkaantumiset ja turvallisuusmuutokset vaikuttavat lajiin?

Vähänhän tuon seuraaminen tuntuu, kuin tietokonepeliä katsoisi. Vaikka olisi millainen rysäys, niin ei se kosketa, koska lähes varmasti kuski kävelee ehjin nahjoin ulos.

Tilanne on toinen esimerkiksi alppihiihdossa, jossa joka kausi sattuu useampia vakavampia loukkaantumisia, joskus kuolemiakin. Aina kun kilpailija kaatuu vauhtiljaissa, syke nouee ja tulee oikeasti tuijotettua ruutua. Sama juttu pyöräilyssä. Kun porukka rysäyttää yhteen kovalla vauhdilla (yli 60 km/h), niin jo pelkästään tilanne vaikuttaa siltä, että jotain on pakko sattua. Mäkihypyssäkin näkee kauden aikana yleensä useampia tapauksia, joissa hyppääjä viedään ahkiolla pois.

Myös rallissa vaaran tuntu on todellisempi, samoin moottoripyöräilyssä.

Minusta ykkösiä pitäisi kehittää rvaarallisemmaksi. Kuolemalle ja vakaville loukkaantumisille on jätettävä tilaa. Ei alppihiihdossakaan siirrytä loivempiin rinteisiin, kun sattuu ikäviä tapahtumia. Formulan riskitaso olisi hyvä samalla tasolla kuin se on vapaalaskussa. Lukuisia kuolemia vuosittain, vaikka laji ei olekaan massoille.

Toinen vaihtoehto on siirtää laji tietokoneilla kilpailtavaksi. Se kyllä saattaa jollain aikavälillä tapahtuakin.

Suurimmassa vaarassa nykyään ovat ratavirkailijat.

 

[CCMK]

Kuolemaa ja loukkaantumista pitäisi välttää lajissa kaikin keinoin. Ja ei edes nämä 2000-luvunkaan autot aivan niin turvallisia ole kuin miltä voisi näyttää. Eli ainakin loukkaantumisriski on olemassa. Kuolema voisi lähinnä tulla vain päättömyyden muodossa.

Jarno Trullista ja Michael Schumacherista olisi voinut tulla muutaman kerran vuosina 2010-2011 päättömiä ritareita useiden kolarien uhriksi joutumisen ansiosta ja 2004 Indianapolisissa Ralf Schumacher oli vakavassa kuolemanvaarassa. Etenkin jos auto olisi osunut nokka edellä seinään. Auto osui perä edellä ja siitä Ralf sai vain selkävaivoja.

 

[WebSlave]

Minusta ykkösiä pitäisi kehittää rvaarallisemmaksi. Kuolemalle ja vakaville loukkaantumisille on jätettävä tilaa. Ei alppihiihdossakaan siirrytä loivempiin rinteisiin, kun sattuu ikäviä tapahtumia. Formulan riskitaso olisi hyvä samalla tasolla kuin se on vapaalaskussa. Lukuisia kuolemia vuosittain, vaikka laji ei olekaan massoille.

Miksi ihmeessä? Valtaosa ihmisistä ei saa kiksejä idoliensa kuolemasta. Täysin käsittämätön ja ihmiselämästä piittaamaton mielipide.

 

[FW08]

Yksikään urheilutapahtuma ei missään olosuhteissa ole arvokkaampi kuin ihmisen henki.

 

[CCMK]

Allekirjoitan tämän.

 

[Lunssila]

Volteista ja niiden turvallisuudesta vielä: ainoa vaarallinen asia niissä on kuljettajan mahdollinen pään lyöminen johonkin. Muutenhan auton energia menee pyörimiseen, eikä vaarallisempaan äkkipysähdykseen.

 

[Hakkis]

Tiesin, että ei kannata itse vanhempia loukkaantumisia selvittää, kun CCMK:lla nämä tiedot ovat. Listaa voi alkaa täydentää 90-luvun osalta jossakin vaiheessa. Siitä tulee kyllä pitkä.


Mielestäni on hyvä, että loukkaantumisriskiä on minimoitu sarjassa, koska se automaattisesti minimoi kuolemanriskiä.

Mutta joissakin tapauksissa on nähtävissä jo irrationaalista pelkoa ja ylihuolehtivaisuutta. FIA tekee muutoksia asioihin, joissa loukkaantumisriski on käytännössä 0% tai tapahtuman yleisyys on pienempi 1kpl/40 vuodessa. He eivät siedä minkäänlaista mahdollisuutta, että joku voisi äärimmäisen huonolla tuurilla loukkaantua.

Tämän takia kuljettajien ei anneta ajaa sateella, ykkösvaihteen mutkienkin ulkopuolella on asvalttiturva-alueet, jokaisesta kontaktista seuraa rangaistus, donitseista rangaistaan, kuvaajat eivät saa kulkea pitlanella jne.
Tilastollisesti näissä tilanteissa ei loukkaantumisia ole tapahtunut lainkaan, tai ainakin erittäin harvoin verrattuna seinään osumisissa.

Koska yli 0.000001% riskiä ei siedetä, tulevaisuudessa autoissa on oltava kuomut, ulkonaiset renkaat kielletään ja millään radalla ei ole hiekkaa tai nurmea.

 

[Hurmurisija]

Miksi ihmeessä?

Koska ykkösissä kysymys ei ole millään tavoin urheilusta vaan viihteestä. Tähän viihdemuotoon vaara ja kuolema kuuluu.

Eri asia olisi, jos lajia pyrittäisiin kehittämään siihen suuntaan, ettei siinä ratkaisisi niin paljon raha. Silloin siihen ehkä pystyisi suhtautumaankin enemmän urheiluna.

 

[FW08]

Mainitsepa joku huipputason ammattilaisurheilu jossa raha ei ratkaisisi? Kaikki ammattilaisurheilu on viihdettä. Urheilua urheilemisen vuoksi kutsutaan harrastukseksi.

Mutta jos ihmisten kuoleman seuraaminen käy mielestäsi viihteestä, niin miksei sitten vain tuoda gladiaattoritaisteluita takaisin.

 

[Sue_me]

Eräs tuttavani tokaisi näin:

On olemassa vain kaksi urheiluksi luokiteltavaa lajia: Ammattilaisnyrkkeily ja heikoilla jäillä kävely.

 

[Hurmurisija]

Mainitsepa joku huipputason ammattilaisurheilu jossa raha ei ratkaisisi?

Esimerkiksi juoksu tai hiihto. Niissäkin rahalla on merkityksensä, mutta se on paljon pienempi kuin formuloissa.

Mutta jos ihmisten kuoleman seuraaminen käy mielestäsi viihteestä

Ei kuolema sinänsä viihdettä ole. Ainahan kuolema formuloissa surettaa, erityisesti silloin kun se sattuu jollekin muulle kuin kuljettajalle.

Viihdyttävyys perustuu siihen, että katsoja on kokemuksellisesti tietoinen otetuista riskeistä, joihin liittyy kuoleman mahdollisuus. Väitän että viehtymys vaaraan on yleismaailmallinen.

Kun Felix Baumgartner hyppäsi korkeimmalta koskaan hypätyn laskuvarjohypyn, ei sitä katsottu ympäri maailmaa siksi, että huonolaatuinen kuva, jossa ei juurikaan muutoksia tapahtunut, olisi ollut jotenkin mielenkiintoinen. Sitä katsottiin siksi, että nähtäisiin, selviääkö Baumgartner vai ei.

 

[uuci]

Kun Felix Baumgartner hyppäsi korkeimmalta koskaan hypätyn laskuvarjohypyn, ei sitä katsottu ympäri maailmaa siksi, että huonolaatuinen kuva, jossa ei juurikaan muutoksia tapahtunut, olisi ollut jotenkin mielenkiintoinen. Sitä katsottiin siksi, että nähtäisiin, selviääkö Baumgartner vai ei.

Siinäkin oli 20 sekunnin viive, jotta kuvan voisi tarvittaessa katkaista, jos jotain ikävää olisi tapahtunut.

 

[FW08]

Esimerkiksi juoksu tai hiihto. Niissäkin rahalla on merkityksensä, mutta se on paljon pienempi kuin formuloissa.

Rahat ovat summina pienempiä, mutta itse urheilijan omien tekojen merkitys menestyksen suhteen on samaa luokkaa kuin moottoriurheilussakin. Yksikään hiihtäjä tai juoksija ei ole viime vuosikymmeninä saavuttanut menestystä ilman huippuluokan valmennusta ja lääkintäpuolen osaamista. Hiihdossa suksitekniikan ja ennen kaikkea voitelun merkitys alkaa jo olla samaa luokkaa kuin kalustolla moottoriurheilussakin on.

Ja tuosta Baumgartnerista ja kuoleman vaarasta. Onhan se näin, että monia moottoriurheilussa vaaran tunne on viehättänyt. Mutta onneksi näille haaskalinnuille ei ole annettu päättävää asemaa. Baumgartnerin hyppyä en itse ole katsonut vaikka olinkin koneen ääressä kun se livenä olisi näkynyt. Ei vain kiinnosta moinen.