Leffa-arvostelumme.

[Mosse]

Toi Kunnolliset Paskiaiset on huono elokuva.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Arvio unohtui.

Tämän tojckin avauspostaus:

Tarkoituksena on arvostella lyhyesti tai pitkästi viimeksi näkemäsi leffa ja antamalla sille pisteitä 0-10 (0=huono 10=mestariteos). Pelkkä arvosanakin riittää. Leffa voi olla uusi tai wanha. Saa myös arvostella muiden jo arvostelemia pätkiä.
Ja toki aina kun katsoo seuraavan elokuvan, niin siitäkin arvostelua kehiin. Välttäkäämme spoilereita.

 

[Albert Oil]

ITGis katellu jynkkendaalia.

 

[joukahainen]

Tämän tojckin avauspostaus:

Siinä tapauksessa unohdit kertoa mistä elokuvasta on kyse.

8½

 

[Fagerholm]

American beauty pyörii telkkarissa. Erinomainen raina. Tissejä. 5/5.

 

[JPP]

Nykyisin eivät enää scifiä niin teekään. Kaippa ovat menettäneet uskon tulevaisuuteen.

Scifiähän on muutakin kuin avaruusoopperaa eli ei ole välttämättä scifi-elokuvassa avaruusalusten välisiä taisteluita.

 

[Lunssila]

Ja sitten vielä pari Tarantinoa..

Mulla menee nää leffat juuri toisin päin: Basterds on ihan hyvä leffa kun taas Django on ylipitkä paska. Ainakin IB:n aloituskohtaus on ihan ykköskamaa mitä Tarantino on tehnyt, kuten myös se baarikohtaus. Saa myös joissain kohdissa symppaamaan natseja, mikä on aina sotaleffalta ihan hyvä suoritus. Ettei kaikki oo ihan mustavalkoista.

Djangosta taas ei oikein saanut muuta irti kuin niggerin hokemisen ja Waltz esittämässä samaa hahmoa kuin IB:ssä. DiCaprio veti hyvän sivuroolin, mutta Foxxin suorituksesta en ihmeemmin pitänyt.

 

[PeeVee79]

Tuli katsottua eilen Millerit (We’re the Millers).

Ainiin, piti vielä sanoa, että Aniston on muuten (etenkin ikäisekseen) aika saamarin hot. Siinä leffan puolenvälin paikkeilla on kohtaus, jonka nähneet tietänevät mitä tarkoitan :frank:

Kattelin kanssa muutama viikko sitten. Yllättävän hyvä, turhan harvoin näkee enää nykyään hyviä komedioita. Ja Aniston on kyllä edelleen käsittämättömän timmissä kunnossa.

Tällä viikolla tullut katteltua Unelmien pelikirja ja Pilvikartasto.

Jennifer Lawrencen takia tuli tuo ensimmäinen ostettua. Romanttinen komedia tämä kai oli, eikä genrenä kuulu suosikkeihin, mutta hyvin toimi silti. Täytyy myöntää, että Bradley Cooper pääsi yllättämään. Aiemmin en ole miestä noteerannut sen kummemmin, mutta eipä tullut Oscar-ehdokkuus ihan turhan takia. Ja Jennifer oli ihana...
Kyllä toi kattella kannattaa, jos eteen sattuu.

Pilvikartastosta luin etukäteen, että aika haastava katsottava. Ja olihan se tavallaan. Kyllähän tuossa kärryillä pysyi, mutta ei ne tarinat mun mielestä kunnolla nitoutuneet yhteen, niinkuin leffan kannessa luki. Epäilemättä vaatisi kaksi-kolme katselukertaa putkeen, että avautuisi kunnolla, mutta kuka piru jaksaa, kun elokuvalla on mittaa reilut 2,5 tuntia. Hyvän elokuvan kyllä jaksaa katsoa yhdellä istumalla, vaikka mittaa olisi enemmänkin, mutta kun tämä nyt ei ollut mun mielestä hyvä. Visuaalisesti upea kyllä, mutta se ei oikein riitä.

 

[kouvotsvoni]

Unelmien pelikirja tuli katsottua pari kuukautta sitten ihan vaan sen takia, kun oli mennyt jotenkin täysin ohi, vaikka oli ollut sen sadassa sarjassa oscareita voittamaan ja on hyvin rahaa tahkonnut maailmalla ja kaikkea... Eipähän niin mitään muistikuvaa leffan tapahtumista, näyttelysuorituksista tai mistään. Pitäisköhän noita pään reikiä joskus paikata vaikka muovailuvahaa nenään työntämällä, kun ainakin tuon leffan mentävä musta aukko päänupissa on ja pysyy.

 

[OoPee]

Mulla menee nää leffat juuri toisin päin: Basterds on ihan hyvä leffa kun taas Django on ylipitkä paska. Ainakin IB:n aloituskohtaus on ihan ykköskamaa mitä Tarantino on tehnyt, kuten myös se baarikohtaus. Saa myös joissain kohdissa symppaamaan natseja, mikä on aina sotaleffalta ihan hyvä suoritus. Ettei kaikki oo ihan mustavalkoista.

Djangosta taas ei oikein saanut muuta irti kuin niggerin hokemisen ja Waltz esittämässä samaa hahmoa kuin IB:ssä. DiCaprio veti hyvän sivuroolin, mutta Foxxin suorituksesta en ihmeemmin pitänyt.

Makuasioita.

Mutta samaa mieltä IB:n aloituskohtauksesta, baarikohtausta en taasen pitänyt mitenkään erityisenä.

Sitä tosin en lainkaan ymärrä miten Dr. King Schultzia voi pitää samana hahmona kuin Hans Landaa.

 

[Lunssila]

Makuasioita.

Mutta samaa mieltä IB:n aloituskohtauksesta, baarikohtausta en taasen pitänyt mitenkään erityisenä.

Sitä tosin en lainkaan ymärrä miten Dr. King Schultzia voi pitää samana hahmona kuin Hans Landaa.

Hahmo on ehkä väärin sanottu, mutta siis saman roolisuorituksen.

 

[OoPee]

Kuninkaan Puhe

Tuli sitten vihdoinkin katsottua tämäkin jo nelisen vuotta sitten ilmestynyt elokuva.

Toimintaahan tästä elokuvasta ei löydy hakemallakaan vaan koko elokuva toimii lähinnä repliikkitasolla. Mut tämä tämä tositapahtumiin perustuva teos vakuutti, pidin kovastikkin. Erityisesti Geoffrey Rush teki upean näyttelijäsuorituksen, mutta ei Colin Firthkään kehno ollut, päinvastoin.

Jos odotat leffalta joko komediaa tai toimintaa, ei tämä ole missään tapauksessa sinua varten, muille suosittelen lämpimästi.

 

[Mosse]

Kunkun puhe 1/1 Pisteettä

 

[Fagerholm]

Joku komedia missä oli se aliaksen äijä ja sotten jennifrer lawrence. Aikasen paska raina, mutta paljon sivutissiä. 4/5

 

[P1 Rai]

Muumio näkyi Subilta. Just loppui. Ihan hyvä, vaikka b-luokkaa vähän onkin.

8⅓

 

[toleranssisiipi]

Tulipa katsottua ekaa kertaa niinkin tuore leffa, ku Lolita, vuodelta -62. Kun miettii Hohdon ja 2001 avaruusseikkailun tapaisia pökäleitä, niin eipä ollut odotukset kovin korkealla. Siksipä yllätys olikin sitäkin suurempi, kun leffa olikin pitkästä kestostaan huolimatta sujuvaa kerrontaa ilman mukataiteellisia kikkailuja ja ahdistavia, turhaan alleviivaavia vertauskuvia.
Tarina itsessään oli ruma ja aika häikäilemätön ja se heitettiin katsojalle pureskeltavaksi melko suoraviivaisella tavalla. Silti helposti kohahduttavalla "pääteemalla" ei onneksi leffassa mässäilty oikeastaan ollenkaan, vaan seurailtiin enemmänkin asioita, joihin asiat johtavat.

Tykkäsin leffasta kovin. Jos tähtiä antaisin, niin tuollaset neljä tähteä vois olla aika liki se, mitä antaisin.

Sivukommenttina mainittakoon, että kun katseli Sellersin roolisuoritusta hotellissa "poliisina", niin tuli mieleen, että onkohan hän katsellut paljonkin Pentti Siimeksen roolisuorituksia mm. Palmu-leffoissa. Oli meinaan NIIN samanlainen hahmo, mitä ainakin Komisario Palmun erehdys -leffassa Siimeksellä, että ajattelin Siimeksen kopioineen hahmon tuosta. Valmistusvuodet (Palmu 1960, Lolita 1962) sitten kertoivatkin toista.

 

[jjv]

Tulipa katsottua ekaa kertaa niinkin tuore leffa, ku Lolita, vuodelta -62.

Tuosta leffasta on toki se 90-luvun ranskalaisversio, mutta paras on eittämättä venäläisversio vuodelta 2007 eli Русская Лолита (Russkaya Lolita).

 

[JPP]

Kun miettii Hohdon ja 2001 avaruusseikkailun tapaisia pökäleitä, niin eipä ollut odotukset kovin korkealla.

On tullut muutama kerta katsottua cmore-kanavilta Room 237 -dokumentti ja sen perusteella alan olla sitä mieltä, että pitäisi varmaan toi Hohto katsella uudestaan jokunen kerta. Aikoinaan kun olen sen katsonut, niin tuli otettua raina lähinnä ihan vaan kauhuleffana enkä osannut mihinkään klaffi"virheisiin" ja muihin vastaaviin jutskiin kiinnittää mitään huomiota. Klaffivirheessä on lainausmerkit siksi kun Kubrick sen verran tarkkaan huolehti kaikesta mitä kuva-alalla näkyy ja kuvasi samoja kohtauksia uusiksi ties kuinka moneen kertaan, että oikeastaan mikään elokuvassa näkyvä ei ole siellä vahingossa. Esimerkkeinä väriä vaihtava kirjoituskone ja 180 astetta kääntyvä kokolattiamaton kuviointi. Puhumattakaan hotellin pihasta, jossa toisinaan on pensassokkelo ja toisinaan taas ei.

Sinänsähän tuollaiset seikat ei elokuvaa sen kummemmin paranna, mutta onpahan jännän bongattavaa jos jännää haluaa bongata. Ja osoittavat sen miten elokuvassa voi olla monennäköistä sisältöä, joka ei ensimmäisellä katselukerralla (tai välttämättä ikinä) tule havaituksi.

 

[toleranssisiipi]

On tullut muutama kerta katsottua cmore-kanavilta Room 237 -dokumentti ja sen perusteella alan olla sitä mieltä, että pitäisi varmaan toi Hohto katsella uudestaan jokunen kerta. Aikoinaan kun olen sen katsonut, niin tuli otettua raina lähinnä ihan vaan kauhuleffana enkä osannut mihinkään klaffi"virheisiin" ja muihin vastaaviin jutskiin kiinnittää mitään huomiota. Klaffivirheessä on lainausmerkit siksi kun Kubrick sen verran tarkkaan huolehti kaikesta mitä kuva-alalla näkyy ja kuvasi samoja kohtauksia uusiksi ties kuinka moneen kertaan, että oikeastaan mikään elokuvassa näkyvä ei ole siellä vahingossa. Esimerkkeinä väriä vaihtava kirjoituskone ja 180 astetta kääntyvä kokolattiamaton kuviointi. Puhumattakaan hotellin pihasta, jossa toisinaan on pensassokkelo ja toisinaan taas ei.

Sinänsähän tuollaiset seikat ei elokuvaa sen kummemmin paranna, mutta onpahan jännän bongattavaa jos jännää haluaa bongata. Ja osoittavat sen miten elokuvassa voi olla monennäköistä sisältöä, joka ei ensimmäisellä katselukerralla (tai välttämättä ikinä) tule havaituksi.

Itsekin tuon Hohdon aikoinaan katselin Stephen King -filmatisointina, enkä niinkään Kubrickin leffana. King-fanina leffa olikin hemmetinmoinen pettymys. Ei toki huonoin kuvattu Kingin tarina, mutta huonoimmasta päästä kuitenkin. Katselukerrastani on vierähtänytkin jo jonkin aikaa, ja kun ostin tuossa taannoin blu-raynä Kubrick-boksin, jossa on niin Hohto, kuin tuo myöskin parjaamani 2001 avaruusseikkailu, niin ajattelin kyllä Hohdolle antaa uuden mahdollisuuden. Avaruusseikkailu on vielä liian tuoreessa muistissa (oliskohan vasta n. 20 vuotta kulunut näkemisestä), jotta sen uudelleen katsoisin.

Tuota dokkaria en olekaan nähnyt, mutta lienee aiheellista katsoa se ennen Hohtoa, jotta leffasta saisi enemmän irti.

Dokkareista tulikin mieleen (pelkkä aasinsilta, ei liity edelliseen), että pari päivää sitten tuli myös katseltua Loputon Gehennan liekki -niminen dokkari suomalaisesta black metallista. Olihan se ihan jees, mutta tuntuu että aiheesta olisi saatu enemmänkin irti. Ehkäpä tietty underground-leima ja asenne paistoi läpi vähän turhan korostuneesti, kun kyseessä on kuitenkin isompi ja laajempi asia, kuin mitä dokkarin tekijät ja siinä esiintyneet muusikot ilmeisesti haluavat uskoa. Mielenkiintoinen toki, eikä tuosta aiheesta, kuten ei suomalaisesta metallimusasta noin yleensäkään, ole liikaa oikeita dokumentteja tehty.

 

[Fagerholm]

Koitin katsoa vanhaa Batmania kun se tuossa Subilla pyörii, vaan ei kyllä pystynyt eikä kyennyt vaikka naskina ko. Rainasta kovin tykkäsinkin.

Onneksi erosin siitä naaraasta joka vakavissaan väitti että Nicholsonin jokeri on parempi kuin Ledgerin.