Ylipainoinen kaljanlitkijä lähes kylmiltään maratonille - Stubbin ennätys vain paperia!
Tiistai 29.7.2014 klo 10.53
Englantilaisesta sohvaperunasta Steve Waysta kuoriutui ällistyttävän nopeasti maailmanluokan maratoonari. Kansainyhteisön kisojen maratonille osallistunut 40-vuotias brittimies varmasti uhrasi lähtöviivalla ajatuksistaan hetken vanhalle elämälleen.
Kaiken järjen mukaan Steve Wayn ei olisi pitänyt olla kilpailemassa Glasgow'ssa muiden maailman huippujen kanssa.
Kymmenen vuotta sitten IT-alalla työskennellyt Way yritti etsiä itselleen oikeaa lajia, mutta kokeilut tyssäsivät aina muutaman viikon jälkeen. Nuorena koululaisena hän vältteli urheilua.
Tietokoneet ja myöhemmin kalja ja roskaruoka kiinnostivat enemmän.
2006 tuhdissa sadan kilon kondiksessa löllynyt Way päätti päästä eroon tupakasta ja epäterveellisistä elintavoistaan.
- Elämääni kuului silloin melko paljon juomista, melko paljon tupakoimista ja melko paljon loppuillan kebab-aterioita kavereideni kanssa Bournemouthissa, Way kuvaili elämäänsä BBC:n haastattelussa.
Heti Stubbin edellä
Samana kesänä Way paineli Lontoon maratonin kolmen viikon treenin jälkeen aikaan 3.07.08. Suomen pääministerinä toimiva himokuntoilija Alexander Stubb juoksi muutama vuosi sitten ennätyksensä aikaan 3.17.18.
Stubb kellotti aikansa vanhemmalla iällä, mutta Wayn noteeraus on minimaalisen vähän harjoitelleelle ensikertalaiselle ällistyttävä - jopa epätodellinen.
Luontaista lahjakkuutta väläyttänyt mies ei kuitenkaan saanut siltä istumalta kunnon puremaa juoksukärpäseltä.
Seuraavat puolitoista vuotta sujuivat vanhaan tapaan suosikkipubi The Georgessa, jossa kosteat ja savuisat illat laittoivat Wayn kroppaa koetukselle.
Lopullinen herätys tuli, kun tupakkayskästä johtuneet unettomat yöt johdattivat miehen takaisin lenkkipolulle.
- 2007 lopussa pystyin tuskin nukkumaan öisin. Yskin ja heräilin tupakoimisen takia, ja sillä oli vaikutuksensa myös vaimooni. Silloin puolet aterioistamme olivat noutoruokaa, ja söin koko ajan suklaata ja karkkeja. Painoin yli sata kiloa ja päätin tehdä jotain radikaalia päästäkseni eroon tavoistani.
Tupakka ja alkoholi saivat jäädä lopullisesti, kun tilalle tuli Advanced Marathoning -kirjasta napattu harjoitusohjelma. Juoksukengät takaisin jalkaansa vetänyt Way päätti osallistua jälleen Lontoon maratonille.
Kovemman ja pidemmän treenirupeaman jälkeen kunto oli noussut kohisten. Hän ei tiennyt mitä odottaa, mutta tavoitteena oli painella alle kolmen tunnin. Way oli paljon nopeampi kuin uskoikaan. Tulos 2.35.26 oikeutti sijalle 100.
- Sijoituin sadan joukkoon, ja se tuntui mahtavalta. Siinä vaiheessa liityin juoksukerhoon ja aloin ottaa homman vähän vakavammin, Way kertoo.
3 vuoden kurimus
Lontoossa 2009 Way juoksi maratonin 2.25:een, vaikka oli loukannut reitensä vain viikkoa ennen kilpailua. Himo tuloksien tekemiseen kasvoi entisestään. Way haki neuvoja olympiaurheilija Liz Yellingiltä, jonka avustuksella 2.20 meni ensimmäistä kertaa rikki.
Hieman yli kahdessa vuodessa entinen sohvaperuna oli kirmannut itsensä kansallisen tason tekijäksi.
Alkuun miehen pubikaverit oudoksuivat uutta harrastusta, joka vei leijonan osan Wayn vapaa-ajasta.
- Vuosi harjoittelun aloittamisen jälkeen he kysyivät, että vieläkö sinä harrastat sitä juoksemista. Heillä oli vaikeuksia ymmärtää ja omaksua sitä, koska minulla oli yhä vähemmän ja vähemmän aikaa sosiaaliselle elämälle. Mutta kun aikaa kului, he huomasivat, että se teki minut onnelliseksi.
Niin uskomattomalta kuin Wayn tarina kuulostaakin, kuuluu siihenkin vastoinkäymisiä. Seuraavan kolmen vuoden aikana ennätys ei enää paukkunutkaan rikki. Wayn keho ei tottunut lisääntyneisiin harjoitusmääriin ilman ongelmia ja loukkaantumiset tulivat harmittavan usein kuvioihin mukaan.
Käänteen parempaan teki viime vuonna ohjelmaan mukaan otettu 100 kilometrin juoksu, joka sopi hänen vartalolleen yllättävän hyvin. Way voitti ensimmäisen ultrajuoksunsa yli 40 minuutin erolla seuraavaan.
Paluu maratonin pariin sujui kepeästi. Hän kellotti uuden ennätyksensä ja huomasi, että keho totteleekin äärimmäisen kovia treenimatkoja.
- Kehoni ei vaikuta väsyvän, kun juoksen matkoja maraton-nopeudella. Vaikka juoksen peräkkäisinä päivinä viikonloppuisin ensin maratonin ja sitten yli 60 kilometriä, kehoni tuntuu vastaanottavan sen hyvin, Way hämmästelee.
Tupakoivasta herkuttelijasta atleetiksi muuttunut Steve Way paineli sunnuntaina Kansainyhteisön kisojen maratonin aikaan 2.15.16 ja sijoittui toiseksi parhaana eurooppalaisena kymmenenneksi. (GETTY IMAGES)
Vaimo tukee
15. sija Lontoon maratonissa tänä keväänä toi Waylle maajoukkue-edustuspaikan kansainyhteisön kisoihin. Taakse tuloslistalla jäi monta koko elämänsä urheiluun keskittynyttä huipputekijää.
Olympiavoittaja Mo Farahin ja Chris Thompsonin jälkeen kolmanneksi parhaan britin suoritus olisi jäänyt toteutumatta, jos mies ei olisi ilmoittautunut mukaan ainoastaan kahdeksan päivää ennen kisaa.
Way oli tehnyt harjoitussuunnitelmansa 100 kilometrin kisaa varten, mutta päättikin lähteä maratonille. Se kannatti, vaikka juoksua edeltävä yö sujui säästösyistä serkun asuntoautossa.
- Sen jälkeen, kun minut valittiin Glasgow'hun, tuntui olo muutaman viikon ajan epätodelliselta. Muutosta sohvaperunasta maajoukkueurheilijaksi on vaikea käsittää.
Koko miehen elämä on sorvattu harrastusta palvelevaksi. Way vaihtoi jopa matalapalkkaisempaan työhön, jotta pystyy keskittymään intensiivisemmin harjoitteluun. Vapaapäiviä juoksemisesta ei käytännössä tule lainkaan.
Elämä tuntuu silti entistä ehommalta.
- Kun menimme naimisiin Sarahin kanssa, en ollut se ihminen, joka olen nyt, mutta on hän niin kannustava. Hän näkee, kuinka iloiseksi tämä minut tekee ja sen miten se on lisännyt intohimoa suhteeseemme.
Sunnuntaina Way paineli kansainvälisten huippujen seassa oman ennätyksensä 2.15.16 ja sijoittui toiseksi parhaana eurooppalaisena kymmenenneksi.
Se tuskin jää tämän tarinan huipennukseksi.
