Hurmurisija
Well-known member
- Liittynyt
- 3.3.2002
- Viestit
- 3307
Häkkisen aikoihin elin kilpailuissa vinhasti mukana. Joskus oli tulla kuset housuun, koska en uskaltanut poistua vessaan siinä pelossa, että jotain menee ohi. Hytinä alkoi hyvissä ajoin ennen kilpailua ja onni tai aggressio jatkua kauan kilpailujen jälkeen.
Tuohon aikaan sovitin mahdollisuuksien mukaan aikataulunikin kilpailujen mukaan? Jos en pystynyt katsomaan töllöä, yritin selvittää kilpailun kulkua muuta kautta.
Toisin on nykyään. Kilpailu pyörii ruudulla. Katselen sitä välillä, mutta saatan samalla selailla muita sivuja. Jos selostajien ääni kiihtyy, palaan takaisin kuvaan.
Mistäköhän tämä johtuu? Olen toki vanhentunut. Asiat ovat suhteellistuneet ja tunnemaailma muutenkin laimentunut. Mutta kuitenkin. On vaikea ymmärtää, mihin se imevä intohimo on kadonnut. Eiväthän kilpailut tuohon aikaan olleet edes viihdyttäviä. Tylsää jonossa ajelua monesti.
Muita kokemuksia? Onkohan kysymys enemmän minusta itsestäni vai laajemmasta sosiaalisesta ilmiöstä, joka meni puhki kun Häkkinen ja Kyllönen katosivat?
Tuohon aikaan sovitin mahdollisuuksien mukaan aikataulunikin kilpailujen mukaan? Jos en pystynyt katsomaan töllöä, yritin selvittää kilpailun kulkua muuta kautta.
Toisin on nykyään. Kilpailu pyörii ruudulla. Katselen sitä välillä, mutta saatan samalla selailla muita sivuja. Jos selostajien ääni kiihtyy, palaan takaisin kuvaan.
Mistäköhän tämä johtuu? Olen toki vanhentunut. Asiat ovat suhteellistuneet ja tunnemaailma muutenkin laimentunut. Mutta kuitenkin. On vaikea ymmärtää, mihin se imevä intohimo on kadonnut. Eiväthän kilpailut tuohon aikaan olleet edes viihdyttäviä. Tylsää jonossa ajelua monesti.
Muita kokemuksia? Onkohan kysymys enemmän minusta itsestäni vai laajemmasta sosiaalisesta ilmiöstä, joka meni puhki kun Häkkinen ja Kyllönen katosivat?